Published: 2003-06-13
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/646487/kunnallinen-elkelaki.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Tässä laissa säädetään työansioiden perusteella määräytyvästä kunnallisesta eläketurvasta.
Eläketurvasta huolehtii julkisoikeudellinen Keva-niminen kunnallinen eläkelaitos. Eläkelaitoksen kotipaikka on Helsinki. (4.6.2010/469)
Kunnallisen eläkelaitoksen tehtävistä valtion eläketurvan toimeenpanossa säädetään valtion eläkelaissa (1295/2006), evankelisluterilaisen kirkon eläketurvan toimeenpanossa evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa (261/2008) ja Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläketurvan toimeenpanossa Kansaneläkelaitoksesta annetussa laissa (731/2001). (25.11.2011/1177)
Kunnallinen eläkelaitos voi tuottaa eläkehallintopalveluja sekä niiden hoidossa tarvittavia tukipalveluja myös kunnallisen eläketurvan ulkopuolisille asiakasryhmille, jos palveluissa ei ole kysymys julkisen vallan käytöstä. (26.6.2008/461)
Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöjä ovat suoraan tämän lain nojalla kunnat ja kuntayhtymät sekä kunnallinen eläkelaitos ja Kuntien takauskeskus. (22.12.2006/1293)
Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi voi liittyä:
1) sellainen yhdistys, jossa on jäseninä vain 1 momentissa mainittuja jäsenyhteisöjä tai niiden muodostamia yhdistyksiä;
2) sellainen osakeyhtiö, jonka kaikki osakkeet ovat 1 momentissa mainittujen jäsenyhteisöjen taikka eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi liittyneiden yhdistysten tai tässä kohdassa mainittujen osakeyhtiöiden omistuksessa;
3) sellainen osakeyhtiö tai säätiö, jossa yhdellä tai useammalla 1 momentissa mainitulla jäsenyhteisöllä on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta ja jonka avulla tuotetaan kuntien lakiin perustuvien tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja sekä näitä välittömästi palvelevia toimintoja; sekä
4) sellainen osakeyhtiö tai säätiö, jossa yhdellä tai useammalla 1 momentissa mainitulla jäsenyhteisöllä on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta ja jonka työntekijöiden enemmistö on välittömästi ennen osakeyhtiön tai säätiön perustamista kuulunut tämän lain mukaisen eläketurvan piiriin.
(2.6.2006/423)Jäsenyhteisöksi liittyneen osakeyhtiön tai säätiön on ilmoitettava kunnalliselle eläkelaitokselle olosuhteissaan tapahtuneista sellaisista muutoksista, joiden vuoksi se ei enää täytä 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. (2.6.2006/423)
Jos jäsenyhteisöksi liittynyt yhdistys, osakeyhtiö tai säätiö asetetaan konkurssiin, konkurssipesä voi jatkaa kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisönä ja sillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla jäsenyhteisöillä. Lain 131 §:n mukaiset maksut konkurssipesän jäsenyyden ajalta maksaa konkurssipesä. Konkurssipesä voi erota eläkelaitoksen jäsenyydestä siten kuin 168 a §:n 2 momentissa säädetään. (22.12.2011/1447)
Tämän lain mukaisen eläketurvan piiriin kuuluu jäsenyhteisöön virka- tai työsuhteessa oleva henkilö, jollei hänen virka- tai työsuhteeseensa perustuvasta eläketurvasta säädetä erikseen.
Eläketurvan piiriin kuuluu myös:
1) perhehoitaja, joka on tehnyt jäsenyhteisön kanssa perhehoitolain (263/2015) 10 §:ssä tarkoitetun toimeksiantosopimuksen (perhehoitaja); (20.3.2015/265)
2) omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 2 §:n mukainen omaishoitaja; (22.12.2006/1293)
3) jäsenyhteisön luottamushenkilö; sekä
4) sellainen luonnollinen henkilö, joka toimimatta yrittäjänä, on tehnyt jäsenyhteisön kanssa toimeksianto- tai konsulttisopimuksen tai sopinut vastaavasta muusta järjestelystä eikä tätä toimintaa harjoiteta yhtiön tai muun yhteisön nimissä.
(30.7.2004/713)Tässä laissa tarkoitetaan:
1) palvelussuhteella tämän lain piiriin kuuluvaa virka- tai työsuhdetta, perhe- ja omaishoitajan sopimussuhdetta jäsenyhteisöön, luottamustointa sekä toimeksianto- tai konsulttisopimussuhdetta tai vastaavaa muuta jäsenyhteisön kanssa sovittua järjestelyä; (30.7.2004/713)
2) työntekijällä kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä sekä 11 luvussa kaikkia tämän lain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä; (25.11.2011/1177)
3) työeläkelailla työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:ssä mainittuja lakeja ja eläkesääntöjä sekä muita niihin verrattavia säädöksiä, joissa määritellään työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuva eläke; (22.12.2006/1293)
4) julkisten alojen eläkelailla tätä eläkelakia ja työntekijän eläkelain 3 §:n 2 momentin 2, 3 ja 5 kohdassa mainittua lakia; (22.12.2006/1293)
5) yksityisten alojen eläkelailla työntekijän eläkelakia ja mainitun lain 3 §:n 1 momentissa mainittuja lakeja; (22.12.2006/1293)
6) työeläkkeellä työeläkelain mukaisia eläkkeitä; (19.12.2003/1188)
7 kohta on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
8) tulevalla ajalla sen vuoden alun, jona työkyvyttömyys alkaa, ja henkilön 63 vuoden iän täyttämiskuukauden viimeisen päivän välistä aikaa; (22.12.2006/1293)
9 kohta on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
10) rahamäärillä summia, jotka vastaavat työntekijän eläkelain 96, 97 ja 100 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004; (22.12.2006/1293)
11) edunjättäjällä henkilöä, jonka jälkeen suoritetaan tämän lain mukaista perhe-eläkettä; (19.12.2003/1188)
12) edunsaajalla henkilöä, jolla on oikeus saada tämän lain mukaista perhe-eläkettä; (19.12.2003/1188)
13 kohta on kumottu L:lla 19.10.2012/554.
14) yksityisten alojen eläkelaitoksella yksityisten alojen eläkelain mukaisesta eläketurvasta huolehtivaa eläkelaitosta; (4.6.2010/469)
15) valtiotyönantajalla valtion eläkelaissa tarkoitettuja valtion virastoja ja laitoksia, valtion liikelaitoksia sekä yhteisöjä ja laitoksia, joiden henkilöstö kuuluu valtion eläkelain mukaisen eläketurvan piiriin; (10.12.2010/1092)
15 a) kirkkotyönantajalla evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa tarkoitettua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntaa, seurakuntayhtymää, tuomiokapitulia tai kirkkohallitusta sekä mainitun lain 3 §:n 2 momentin mukaisen sopimuksen Kirkon keskusrahaston kanssa tehneitä yhteisöjä, säätiöitä ja laitoksia; (25.11.2011/1177)
16) EU:n sosiaaliturvan perusasetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004 ja EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 987/2009; (10.12.2010/1092)
17) EU- ja ETA-maalla maata, jossa sovelletaan EU:n sosiaaliturvan perusasetusta tai sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71. (10.12.2010/1092)
Jäsenyhteisön palvelussuhteesta karttuu eläkettä tämän lain mukaisesti. Laki ei kuitenkaan koske palvelussuhdetta:
1) ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 18 vuotta; tai
2) sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta.
Eläketurvaan kuuluvat peruseläketurva ja kuntoutusetuudet. Eläketurvaan voi kuulua myös lisäeläketurva.
Peruseläketurvasta ja kuntoutusetuuksista säädetään tässä laissa. Jäsenyhteisö ei voi järjestää eikä pitää voimassa palvelussuhteeseen perustuvaa peruseläketurvaa työntekijöilleen muutoin kuin tässä laissa säädetyllä tavalla.
Kunnallinen eläkelaitos voi järjestää työntekijöille peruseläketurvan lisäksi myös lisäeläketurvaa. Lisäeläketurvan järjestäminen on jäsenyhteisölle vapaaehtoista. (30.7.2004/713)
Lisäeläketurvasta määrätään kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännössä. Lisäeläkesäännössä määrätään kunnallisen eläkelaitoksen oikeudesta myöntää ylimääräinen eläke sekä työntekijän kuoltua suoritettava taloudellinen tuki. Lisäeläkesäännössä voidaan määrätä, että taloudellista tukea suoritetaan myös jäsenyhteisön palveluksessa olevan muun työeläkelain piiriin kuuluvan työntekijän jälkeen.
Sen lisäksi, mitä 8 §:ssä säädetään, jäsenyhteisö voi ottaa työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan lisäksi vapaamuotoisen eläkevakuutuksen tai myöntää hänelle yksittäistapauksessa ylimääräisen eläkkeen.
Työntekijällä on oikeus eläkkeeseen ja kuntoutukseen tämän lain mukaisesti. Eläkkeitä ovat vanhuuseläke, osa-aikaeläke, työkyvyttömyyseläke, kuntoutustuki ja työttömyyseläke. Työntekijän edunsaajilla on oikeus tämän lain mukaiseen perhe-eläkkeeseen siten kuin 5 luvussa säädetään. Kuntoutukseen liittyvien etuuksien osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään eläkkeestä ja eläkkeensaajasta. Kuntoutusraha, -korotus ja -avustus voidaan kuitenkin maksaa myös kuukautta lyhyemmältä ajalta.
Työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle 63 ja 68 vuoden iän täyttämisen välisenä aikana. Edellytyksenä on, ettei työntekijän kunnallinen palvelussuhde jatku. (22.12.2006/1293)
Vanhuuseläke myönnetään aikaisintaan 63 vuoden iän täyttämistä ja palvelussuhteen päättämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Vanhuuseläkettä ei kuitenkaan myönnetä ilman pätevää syytä takautuvasti pitemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneeltä kolmelta kuukaudelta. (22.12.2006/1293)
Jos työntekijä on kahdessa tai useammassa palvelussuhteessa ja hän päättää niistä jonkun tai jotkut jäädäkseen vanhuuseläkkeelle, hänelle myönnetään 1 momentin estämättä vanhuuseläkkeenä myös vanhuuseläkkeen alkamiseen mennessä jatkuvasta palveluksesta maksetuista työansioista karttunut eläke. Samoin menetellään, jos työntekijä päättää jonkin muun työeläkelain alaisen virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan jäädäkseen vanhuuseläkkeelle ja hänellä on ollut sen kanssa rinnakkainen muu palvelussuhde kuin virka- tai työsuhde. Vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksetuista työansioista on oikeus eläkkeeseen aikaisintaan 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. (26.6.2008/461)
Työntekijällä on oikeus tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen, jos hän ennen 63 vuoden iän täyttämistä on saanut vanhuuseläkkeen, joka ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1995 on karttunut 11/60 prosenttia kuukaudessa:
1) kunnallisen eläkelain voimaanpanolain (550/2003) nojalla;
2) valtion eläkelain tai siihen liittyvän lainsäädännön nojalla; (4.6.2010/469)
3) Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:n nojalla; (25.11.2011/1177)
4) Suomen Pankin eläkesäännön nojalla;
5) evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain nojalla; (25.11.2011/1177)
6) ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) nojalla; (26.6.2008/461)
7) Ahvenanmaan maakunnan varoista soveltuvin osin valtion eläkesäännösten mukaisesti suoritettavaa eläketurvaa koskevan lainsäädännön nojalla.
Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä 1 momentin perusteella on, että hänen kunnallinen palvelussuhteensa ei jatku. Tällöin vanhuuseläkeikänä pidetään 1 momentissa mainittujen säännösten mukaista eläkeikää.
Vanhuuseläke myönnetään lykättynä 68 vuoden iän täyttämisen jälkeen 42 §:n mukaisella lykkäyskorotuksella korotettuna.
Lykätty vanhuuseläke myönnetään aikaisintaan eläkkeen hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta.
Lykättyyn vanhuuseläkkeeseen sovelletaan muuten, mitä vanhuuseläkkeestä tässä laissa säädetään.
Oikeus saada osa-aikaeläkettä on 61–67-vuotiaalla työntekijällä edellyttäen, että: (14.12.2012/801)
1) hän ei saa muuta omaan työskentelyyn perustuvaa työeläkettä tai vastaavaa ulkomaista tai kansainvälisen järjestön tai Euroopan yhteisöjen toimielimen palvelukseen perustuvaa eläkettä; (22.12.2006/1293)
2) hänellä on välittömästi ennen osa-aikaeläkkeen alkamista tämän lain piiriin kuuluvaa kokoaikaista palvelua yhdenjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta ja hänellä on ennen osa-aikaeläkkeen alkamisvuotta välittömästi edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana tämän lain alaisia työansioita kolmena kalenterivuotena vähintään 12 000 euroa vuodessa; kokoaikaisena palveluna pidetään sellaista työtä, jossa työansiot ovat vähintään 1 000 euroa kuukaudessa; (30.7.2004/713)
3 kohta on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
4) hänen palvelussuhteensa työaika ja ansio on vähentynyt osa-aikatyössä niin, että työansiot ovat yhteensä vähintään 35 prosenttia ja enintään 70 prosenttia 43 §:ssä tarkoitetusta vakiintuneesta ansiotulosta, kuitenkin vähintään 229,34 euroa kuukaudessa; työajan vähentäminen ei saa merkittävästi poiketa ansiotulojen vähentämisestä; ja että (30.7.2004/713)
5) hän ei ole yhdenjaksoisesti poissa työstä kuutta viikkoa pitempää aikaa; tähän kuuden viikon jaksoon ei lueta vuosilomaa tai muuta siihen verrattavaa aikaa eikä aikaa, jolta hän saa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista päivärahaa, sairausajan palkkaa, liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla myönnettyä ansionmenetyskorvausta tai työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukaista päivärahaa siltä osin kuin työntekijä on saanut mainittuja etuuksia yhteensä enintään 12 kuukauden ajalta. (7.8.2015/878)
L:lla 878/2015 muutettu 5 kohta tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
5) hän ei ole yhdenjaksoisesti poissa työstä kuutta viikkoa pitempää aikaa; tähän kuuden viikon jaksoon ei lueta vuosilomaa tai muuta siihen verrattavaa aikaa eikä aikaa, jolta hän saa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista päivärahaa, sairausajan palkkaa, liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla myönnettyä ansionmenetyskorvausta tai tapaturmavakuutuslain (608/1948) säännöksiin perustuvaa päivärahaa siltä osin kuin työntekijä on saanut mainittuja etuuksia yhteensä enintään 12 kuukauden ajalta. (22.12.2006/1293)
Perhepäivähoitajalla ja perhehoitajalla 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu kolmen kalenterivuoden ansiovaatimus kuitenkin täyttyy, jos ansioita on vähintään 10 500 euroa vuodessa. Tällöin kokoaikaisena palveluna pidetään sellaista työtä, jossa työansiot ovat vähintään 875 euroa kuukaudessa. Työajan vähentymistä ei edellytetä. (22.12.2006/1293)
Jos työntekijä on siirtynyt toiminnan kunnallistamisen yhteydessä valtion palveluksesta jäsenyhteisön palvelukseen, otetaan 1 momentin 2 kohdassa mainittua kuuden kuukauden määräaikaa laskettaessa huomioon kunnallistamista edeltänyt valtion palvelus ja kolmen vuoden ansioissa myös ansiot valtion palveluksesta. (30.7.2004/713)
Jos työntekijän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu ansiotulojen vähentyminen poikkeaa työajan lyhentymisestä sen vuoksi, että kokoaikaisen ansiotyön ansiotuloon on sisältynyt palkkaukseen kuuluvaa ylityökorvausta, sunnuntai-, yötyö- tai vuorolisää taikka muuta sellaista erityistä lisää tai korvausta, jota ei sisälly osa-aikatyöstä saatavaan ansiotuloon, tällainen lisä tai korvaus jätetään huomioon ottamatta 1 momentin 4 kohdassa säädetyn ansioiden ja työajan muutosta arvioitaessa. Osa-aikatyön työansioiden tulee kuitenkin olla 35–70 prosenttia työntekijän vakiintuneesta ansiosta. (14.12.2012/801)
Jos tämän lain mukaisella osa-aikaeläkkeellä olevan työntekijän osa-aikatyötä koskeva työsopimus sanotaan irti eikä hän ole irtisanomisaikana velvollinen tekemään työtä tai hänen työaikansa vähenee irtisanomisaikana siten, ettei 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu työaikaedellytys enää täyty, hänen katsotaan työajan vähentymisestä alkaen kuuden viikon ajan, ei kuitenkaan enää irtisanomisajan jälkeen, täyttävän osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset. (22.12.2011/1447)
Jos työntekijän osa-aikatyön ansio tai työstä poissaoloaika muuttuu tilapäisesti siten, etteivät osa-aikatyölle 14 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyty, keskeytetään osa-aikaeläkkeen maksaminen eläkkeensaajan ilmoituksesta tai eläkelaitoksen aloitteesta. Maksaminen keskeytetään seuraavasta mahdollisesta maksujaksosta alkaen edellyttäen, että syy eläkkeen keskeyttämiseen on edelleen olemassa. Maksettu osa-aikaeläke peritään takaisin 120 §:ssä säädetyllä tavalla ajalta, jolta osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset eivät ole täyttyneet.
Keskeytettyä osa-aikaeläkettä ryhdytään eläkkeensaajan ilmoituksesta maksamaan uudelleen siitä lukien, kun osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset täyttyvät. Jos keskeytetyn osa-aikaeläkkeen uudelleen maksamista ei ole pyydetty kuuden kuukauden kuluessa osa-aikaeläkkeen keskeyttämisestä, eläke lakkautetaan keskeyttämisajankohdasta lukien.
Osa-aikaeläke lakkautetaan, jos työntekijä ei täytä enää osa-aikaeläkkeen saamisen edellytyksiä ja 1 momentista ei muuta johdu. Jos päivä, jolta osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset eivät täyty, on kalenterikuukauden ensimmäinen päivä, sen estämättä, mitä 119 §:n 1 momentissa säädetään, osa-aikaeläke lakkautetaan kuitenkin tästä päivästä lukien. Osa-aikaeläke voidaan lakkauttaa myös takautuvasti.
Jos osa-aikaeläke on 3 momentin mukaisesti lakkautettu, työntekijällä on oikeus saada uudelleen osa-aikaeläkettä hänen täyttäessään sen saamisen edellytykset. Jos osa-aikaeläke on ollut lakkautettuna enintään kuusi kuukautta, eläke myönnetään entisin perustein, jollei 44 §:stä muuta johdu.
Jos osa-aikaeläkkeen saajalle myönnetään vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke samalle ajalle, jolta on maksettu osa-aikaeläkettä, katsotaan osa-aikaeläke vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen osasuoritukseksi.
Jos osa-aikaeläkkeellä oleva työntekijä ei hae vanhuuseläkettä 68 vuotta täytettyään, muutetaan osa-aikaeläke, sen estämättä, mitä muualla tässä laissa säädetään, samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Osa-aikaeläkkeen suuruista vanhuuseläkettä ei muunneta elinaikakertoimella. Kun työntekijä hakee vanhuuseläkettä, vanhuuseläke lasketaan uudelleen ja muunnetaan 73 §:n mukaisesti elinaikakertoimella.
Alle 63-vuotiaalla työntekijällä on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta:
1) jos asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa uhkan, että työntekijä tulee työkyvyttömäksi 24 §:n 1–3 momentissa tarkoitetulla tavalla tai häntä on pidettävä mainituissa momenteissa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömänä; ja
2) jos työntekijän tulevan ajan eläkkeen perusteena olevat 53 §:n 2 momentin mukaiset työansiot ovat vähintään 25 133,40 euroa, jos hän olisi tullut työkyvyttömäksi kuntoutushakemuksen tullessa vireille taikka jos työntekijä jo saa työkyvyttömyyseläkettä, tulevan ajan ansiot ovat vähintään edellä mainitun suuruiset tai eläkkeessä on otettu huomioon tuleva aika 53–58 §:n mukaan, sellaisina kuin mainitut lainkohdat olivat 31 päivänä joulukuuta 2004.
(22.12.2006/1293)Edellä 1 momentissa tarkoitetulla työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että työntekijälle lähivuosina, vaikka hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuksen mahdollisuudet otetaan huomioon, ilman ammatillisia kuntoutustoimia tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke täytenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä. Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon hakijan ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, vakiintuminen työelämään sekä se, johtaako haettu ammatillinen kuntoutus todennäköisesti hakijan terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen tai työhön palaamiseen. Lisäksi tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon, lykkääkö ammatillinen kuntoutus hakijan eläkkeelle jäämistä. (22.12.2006/1293)
Ammatillisena kuntoutuksena voidaan työntekijälle antaa työhön tai ammattiin johtavaa koulutusta, järjestää työkokeilua ja työhön valmennusta sekä myöntää elinkeinotukea. Työntekijälle voidaan korvata kuntoutuksen aiheuttamat välttämättömät ja tarpeelliset kustannukset. Ennen ammatillisen kuntoutuksen käynnistämistä työntekijällä on oltava suunnitelma ammatillisesta kuntoutuksesta (kuntoutussuunnitelma), jonka laatimista eläkelaitos voi tukea. (22.12.2006/1293)
Oikeutta tämän lain mukaiseen kuntoutukseen ei kuitenkaan ole, jos työntekijällä on oikeus kuntoutukseen tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella.
Muulla kuin työkyvyttömyyseläkkeen saajalla on oikeus kuntoutusrahaan niiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän on kokonaan tai osittain estynyt tekemästä ansiotyötä 17 §:ssä tarkoitetun ammatillisen kuntoutuksen vuoksi.
Kuntoutusrahaa voidaan maksaa harkinnanvaraisena kuntoutusavustuksena myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta, kuitenkin enintään kolmelta kuukaudelta kalenterivuodessa. Sama koskee kuntoutusjaksojen välistä aikaa.
Harkinnanvaraista kuntoutusavustusta voidaan maksaa 1 momentissa mainittua aikaa pitemmältäkin ajalta, jos sen maksaminen on kuntoutuksen turvaamiseksi perusteltua. Harkinnanvaraista kuntoutusavustusta voidaan myöntää myös hoito- tai kuntoutussuunnitelman laatimista varten.
Kuntoutusrahaa saaneelle voidaan maksaa harkinnanvaraista kuntoutusavustusta, jos tämä on hänen työllistymisensä kannalta erityisen tarpeellista. Kuntoutusavustusta ei kuitenkaan makseta ajalta, jolta työntekijällä on oikeus työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiseen työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen.
Kuntoutustukeen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen maksetaan 17 §:n 3 momentissa tarkoitetun toimenpiteen kestoajalta kuntoutuskorotus.
Oikeutta 24 §:n 1–3 momentissa tarkoitettuun työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole ilman pätevää syytä ennen kuin oikeus työeläkelain taikka Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukaiseen kuntoutusrahaan on päättynyt.
Ennen kuin eläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on selvitettävä, onko työntekijällä oikeus 17 §:n mukaiseen kuntoutukseen ja varmistettava, että työntekijän mahdollisuudet muun lainsäädännön mukaiseen kuntoutukseen on selvitetty. Jos työntekijällä on oikeus 17 §:n mukaiseen kuntoutukseen, eläkelaitos antaa oikeudesta kuntoutukseen ennakkopäätöksen 102 §:n mukaan. Jos eläkettä tai työeläkekuntoutusta koskeva hakemus hylätään, eläkelaitoksen on huolehdittava siitä, että hakijalle annetaan tietoa kuntoutusmahdollisuuksista ja että hänet ohjataan kuntoutustarvettaan vastaavaan kuntoutukseen tai muiden palveluiden piiriin yhteistyössä niitä järjestävien tahojen kanssa.
Työntekijällä on oikeus heikentyneen työkyvyn perusteella työkyvyttömyyseläkkeeseen tai 25 §:ssä tarkoitettuun kuntoutustukeen 63 vuoden iän täyttämiseen saakka siten kuin tässä laissa säädetään. Työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi ja kuntoutustuki määräajaksi.
Työntekijällä on oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä: (30.7.2004/713)
1) jos hän tämän lain alaisen palvelussuhteensa jatkuessa on tullut sairauden, vian tai vamman takia kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä; jos hän jatkaa työntekoa, oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen arvioidaan kuitenkin 2 kohdan mukaisesti; tai
2) jos hänen työkykynsä voidaan sairauden, vian tai vamman johdosta arvioida heikentyneen vähintään kahdella viidesosalla ja työkyvyn heikentymisen tai 1 kohdan mukaisen työkyvyttömyyden, sen alkamisesta kulunut aika mukaan luettuna, voidaan arvioida jatkuvan yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajan; taikka (22.12.2006/1293)
3) jos hänelle on myönnetty muun julkisten alojen eläkelain taikka yksityisten alojen eläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke, tai hänelle on tämän lain alaisen palvelussuhteen päätyttyä myönnetty myöhempään virka- tai työsuhteeseen perustuva muun kuin edellä mainitun työeläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke. (14.8.2009/638)
Edellä 1 momentin 2 kohdan mukaista työkyvyn heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota työntekijän voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tällöin otetaan huomioon myös työntekijän koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat. Työkyvyn vaihdellessa otetaan huomioon vuotuinen ansio. (22.12.2006/1293)
Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään työkyvyn heikentymisen arvioinnissa huomioon otettavista tekijöistä, sellaisen 60 vuotta täyttäneen työntekijän työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioitaessa, jonka ansiotyöura on pitkä, otetaan huomioon myös työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työn vaativuus ja vastuullisuus, jos nämä seikat yhdistyneenä sairauteen, vikaan tai vammaan tekevät työnteon jatkamisen kohtuuttomaksi. (22.12.2006/1293)
4–5 momentit on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
Kuntoutustuki myönnetään työntekijälle hänen kuntoutumisensa edistämiseksi niin pitkäksi määräajaksi kuin hänen arvioidaan olevan 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvytön. Kuntoutustukea myönnettäessä kunnallisen eläkelaitoksen on varmistettava, että työntekijälle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma.
Kuntoutustuki voidaan myöntää työkyvyttömälle työntekijälle myös siksi ajaksi, jonka hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelu kestää.
Mitä muualla tässä tai muussa työeläkelaissa säädetään työkyvyttömyyseläkkeestä ja sen saajasta, sovelletaan kuntoutustukeen ja sen saajaan.
Työkyvyttömyyseläke myönnetään joko täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä. Täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään työntekijälle, joka on tullut kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä tai jonka työkyky on heikentynyt 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähintään kolmella viidesosalla. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään osatyökyvyttömyyseläkkeenä.
Jos kunnallisella eläkelaitoksella on perusteltua syytä olettaa, että eläkkeensaajan työkyky on palautunut, eläkkeensaaja on velvollinen käymään eläkelaitoksen määräyksestä työkyvyttömyyden jatkumisen selvittämistä varten tutkittavana eläkelaitoksen nimeämän laillistetun lääkärin luona tai eläkelaitoksen osoittamassa kuntoutus- tai tutkimuslaitoksessa. Eläkelaitoksen on tällöin korvattava tutkimuksesta ja mahdollisista matkoista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.
Jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan työkyky muuttuu vähintään vuoden ajaksi siten, että muutoksella on 26 §:n mukaan vaikutusta eläkkeen suuruuteen, eläke tarkistetaan muutosta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jollei 112 §:n säännöksistä muuta johdu.
Työkyvyn muuttumista ja palautumista arvioitaessa taikka työkyvyttömyyseläkkeen keskeyttämistä harkittaessa otetaan huomioon eläkkeensaajan työnansioissa tapahtuneet muutokset. Työntekijällä ei ole oikeutta täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen aikana, jolloin työansiot ovat enemmän kuin 40 prosenttia työkyvyttömyyden alkamista edeltävästä vakiintuneesta keskiansiosta, eikä osatyökyvyttömyyseläkkeeseen aikana, jolloin työansiot ovat enemmän kuin 60 prosenttia mainitusta keskiansiosta. (22.12.2006/1293)
3–4 momentit on kumottu L:lla 22.12.2006/1293.
Jos eläkkeensaajan työkyky on siinä määrin palautunut, ettei hän enää täytä eläkkeen saamisen edellytyksiä, työkyvyttömyyseläke lakkautetaan työkyvyn palautumista seuraavan kalenterikuukauden alusta. Kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus voidaan lakkauttaa, jos sen saaja on ilman pätevää syytä kieltäytynyt ammatillisesta kuntoutuksesta tai hän ilman pätevää syytä on keskeyttänyt tällaisen kuntoutuksen.
Jos työkyvyttömyyseläke lakkautetaan tai kuntoutustuki päättyy, eläkettä voidaan työhön paluun tukemiseksi jatkaa osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisena kuntoutustukena vuotta lyhyemmältäkin ajalta. Osatyökyvyttömyyseläke voidaan maksaa täytenä eläkkeenä 17 §:ssä tarkoitetun kuntoutuksen ajalta ja siten korotettuna kuin 46 §:ssä säädetään.
Työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää, jos eläkkeensaaja:
1) on ansiotyössä ja tästä työstä saadut ansiot ovat tilapäisesti yli 28 §:n 2 momentissa tarkoitettujen ansiorajojen;
2) ei suostu eläkelaitoksen 27 §:n mukaan määräämään tutkimukseen, ei kuitenkaan, jos kieltäytymiseen on hyväksyttävä syy;
3) ei toimita 27 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen tuloksia eläkelaitokselle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa; tai
4) kieltäytyy eläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta tai koulutuksesta ilman pätevää syytä.
Työkyvyttömyyseläke tarkistetaan, keskeytetään tai lakkautetaan eläkkeensaajan hakemuksesta tai eläkelaitoksen aloitteesta 1 momentissa taikka 28 tai 29 §:ssä säädetyin edellytyksin. Eläkettä ei kuitenkaan tarkisteta, keskeytetä tai lakkauteta pitemmältä ajalta kuin eläkkeensaajan tarkistushakemusta tai eläkelaitoksen tarkistustoimenpiteisiin ryhtymistä lähinnä seuraavaa kalenterikuukautta edeltäneiden kahden vuoden ajalta. Jos sellainen työkyvyttömyyseläke lakkautetaan, jonka maksaminen on keskeytetty, eläke lakkautetaan keskeytysajankohdasta lukien. (22.12.2011/1447)
1 momentti on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
Jos osatyökyvyttömyyseläkettä saava työntekijä täyttää työttömyyseläkkeen saamisen edellytykset, eläke muutetaan hakemuksesta työttömyyseläkkeeksi. Tällöin eläkkeen määrä on yhtä suuri kuin se työkyvyttömyyseläke, jonka hän olisi saanut, jos osatyökyvyttömyyseläke olisi muutettu täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Työttömyyseläkkeeseen ei kuitenkaan lisätä 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua tulevan ajan eläkkeenosaa, mutta työttömyyseläke määrätään vähintään mainitun osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruiseksi. Jos työttömyyseläke myönnetään samalta ajalta, jolta on maksettu osatyökyvyttömyyseläkettä, katsotaan osatyökyvyttömyyseläke työttömyyseläkkeen osasuoritukseksi. Muutoin sanotusta työttömyyseläkkeestä on voimassa, mitä 109 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään.
Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. Tällöin osatyökyvyttömyyseläke muuttuu täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen aikana tehdyn työn perusteella ansaittuun eläkkeeseen on oikeus hakemuksesta aikaisintaan 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, jos työntekijä ei ole enää siinä palvelussuhteessa, josta hän on siirtymässä eläkkeelle, tai siitä ajankohdasta, jona työkyvyttömyyseläkkeen päätyttyä myönnetään sellainen uusi eläke, jota ei määrätä entisin perustein. (14.8.2009/638)
Eläke lasketaan työkyvyttömyyseläkkeenä, mutta myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, jos:
1) työntekijä on täyttänyt 63 vuotta ennen sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun ensisijaisuusajan päättymistä; tai
2) työntekijälle ei vahvisteta sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentin perusteella ensisijaisuusaikaa, koska työntekijä on täyttänyt 63 vuotta.
(22.12.2006/1293)33–35 § on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
Ennen vuotta 1950 syntyneellä pitkäaikaisesti työttömällä työntekijällä on oikeus saada työttömyyseläkettä 60 vuotta täytettyään siihen saakka, kunnes hän täyttää 63 vuotta edellyttäen, että: (30.7.2004/713)
1) hänelle on ennen eläketapahtumaa välittömästi edeltäneiden 15 kalenterivuoden aikana karttunut työeläkelain mukaista eläkettä vähintään viideltä vuodelta; ansioiden perusteella karttumisaikaa otetaan tällöin huomioon siten kuin lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/1962) 4 §:n 4 momentissa säädetään; (30.7.2004/713)
2) hän esittää työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen todistuksen siitä, ettei hänellä työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 7 tai 9 §:n mukaan enää ole oikeutta työttömyyspäivärahaan; ja
3) hän esittää työvoimaviranomaisen todistuksen siitä, että hän on työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja ettei hänelle voida osoittaa sellaista työtä, jonka vastaanottamisesta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysturvalain mukaiseen työttömyyspäivärahaan.
Eläketapahtuman katsotaan sattuneen sinä päivänä, jona työntekijä täyttää kaikki 1 momentissa tarkoitetut työttömyyseläkkeen saamisen edellytykset.
Työttömyyseläke myönnetään toistaiseksi. (30.7.2004/713)
4 momentti on kumottu L:lla 14.12.2012/801.
Työttömyyseläkkeestä ja sen saajasta on jäljempänä mainituin poikkeuksin soveltuvin osin voimassa, mitä työkyvyttömyyseläkkeestä ja sen saajasta säädetään. (30.7.2004/713)
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkeL 134/1962 on kumottu Työntekijän eläkelain voimaanpanoL:lla 396/2006.
Työttömyyseläkettä ei makseta:
1) kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja ei voi vastaanottaa työtä ulkomailla oleskelun tai muun vastaavan syyn vuoksi;
2) kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja on ansiotyössä ansaiten vähintään 523,61 euroa kuukaudessa; eikä (30.7.2004/713)
3) sitä seuraavalta kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja on kieltäytynyt vastaanottamasta työvoimaviranomaisen hänelle osoittamaa työeläkelain alaista, vähintään kuukauden jatkuvaa työtä.
Saatuaan tietää seikasta, jonka perusteella työttömyyseläkettä ei 37 §:n mukaan saisi maksaa, kunnallinen eläkelaitos keskeyttää eläkkeen maksamisen seuraavasta mahdollisesta maksujaksosta alkaen, jos syy eläkkeen keskeyttämiseen on edelleen olemassa.
Keskeytettyä työttömyyseläkettä ryhdytään maksamaan uudelleen hakemuksesta siitä lukien, kun työntekijällä on oikeus saada eläkettä. Eläkettä ei kuitenkaan makseta takautuvasti pitemmältä kuin hakemiskuukautta edeltävältä kuudelta kuukaudelta eikä 37 §:n 3 kohdassa tarkoitettua kieltäytymistä seuranneelta kalenterikuukaudelta. Hakemukseen on liitettävä 36 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu työvoimaviranomaisen todistus. Jos kuitenkaan keskeytetyn eläkkeen uudelleen maksamista ei ole haettu vuoden kuluessa keskeyttämisestä, eläke katsotaan ilman eri päätöstä lakanneeksi keskeyttämisajankohdasta lukien.
Jos työttömyyseläkkeen saaja täyttää työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset, eläke muutetaan hakemuksesta työkyvyttömyyseläkkeeksi lähinnä seuraavan mahdollisen erääntymiskuukauden alusta lukien. Täysi työkyvyttömyyseläke määrätään tällöin maksetun työttömyyseläkkeen suuruiseksi.
Työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta lukien. Työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi ei kuitenkaan sovelleta, mitä 73 §:ssä säädetään. Jos vanhuuseläkkeeksi muuttuvaan työttömyyseläkkeeseen on sovellettu 49 §:n toista virkettä, vanhuuseläkkeeseen lisätään tulevan ajan eläke. Samoin menetellään, kun työttömyyseläke on 1 momentin nojalla muutettu työkyvyttömyyseläkkeeksi, joka myöhemmin muuttuu vanhuuseläkkeeksi. (30.7.2004/713)
Eläke karttuu vuodessa tämän lain alaisista kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista:
1) 1,5 prosenttia sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 53 vuotta, ja ajalta, jona eläkkeensaaja on saanut työeläkelain mukaista työkyvyttömyys-, työttömyys- tai vanhuuseläkettä tai maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkettä, luopumiskorvausta tai luopumistukea taikka niitä vastaavaa ulkomailta maksettavaa eläkettä sekä 52 §:ssä tarkoitetusta eläkkeen perusteesta;
2) 1,9 prosenttia työntekijän 53 vuoden iän täyttämiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden alusta työntekijän 63 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun;
3) 4,5 prosenttia työntekijän 63 vuoden iän täyttämiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden alusta, ei kuitenkaan, jos työntekijä saa tänä aikana eläkettä muuna kuin osa-aikaeläkkeenä.
Tulevan ajan eläke on 53 §:ssä tarkoitetusta tulevan ajan ansiosta 1,5 prosenttia vuotta kohden. (20.11.2009/925)
Ajalta, jolta työntekijä on saanut työkyvyttömyyseläkettä, eläkettä karttuu työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta eläkkeen päättymiskuukauden loppuun 53 §:ssä tarkoitetun tulevan ajan ansiosta siten kuin 59 §:ssä säädetään 1,5 prosenttia vuotta kohden. (20.11.2009/925)
Kun eläkettä lasketaan kuukautta kohden, karttumisprosenttina käytetään 1/12 osaa 1–3 ja 5 momentissa mainitusta määrästä. Jos kalenterivuoden aikana maksetuista työansioista karttuu eläkettä 1 momentin perusteella eri karttumisprosenttien mukaan, vuoden karttumisprosentti saadaan laskemalla kuukautta kohden laskettujen karttumisprosenttien keskiarvo kuukausilta vuoden alusta tai aikaisemman eläkkeen päättymisestä vuoden loppuun, enintään kuitenkin eläkkeen alkamiseen ja kertomalla tämä luvulla 12. (22.12.2006/1293)
Jos työntekijä 53 vuotta täytettyään työskentelee muussa EU- tai ETA-maassa kuin Suomessa, laskennalliseen eläkkeeseen, jota määrättäessä työeläkelakien alainen ja EU- ja ETA-maassa työskentelyaika luetaan tämän lain mukaiseksi työskentelyajaksi (teoreettinen eläke), lisätään 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun karttumisprosentin ja 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun karttumisprosentin erotuksen perusteella laskettu erillinen lisä. Erillinen lisä lasketaan Suomessa ansaittujen työansioiden perusteella. (10.12.2010/1092)
41 § on kumottu L:lla 22.12.2006/1293.
1 momentti on kumottu L:lla 14.12.2012/801.
Jos vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, eläkettä korotetaan 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkaminen lykkääntyy.
Osa-aikaeläkkeen määrä on, jollei 3 tai 4 momentista muuta johdu, 50 prosenttia vakiintuneen ansiotulon ja osa-aikatyöstä saadun ansiotulon erotuksesta.
Osa-aikaeläkettä määrättäessä vakiintuneena ansiona pidetään sitä jäljempänä 53 §:ssä tarkoitettua tulevan ajan ansiota, jonka perusteella työntekijän työkyvyttömyyseläke laskettaisiin, jos työntekijä osa-aikaeläkkeen alkamishetkellä olisi tullut työkyvyttömäksi. (30.7.2004/713)
Jos työntekijällä on oikeus osa-aikaeläkkeeseen samanaikaisesti kahden tai useamman työeläkelain perusteella, tämän lain mukaisen osa-aikaeläkkeen osuus on yhtä suuri kuin tämän lain alaisten työansioiden osuus on vakiintuneessa ansiossa huomioon otetuista, niiden työeläkelakien mukaisista työansioista, joiden perusteella osa-aikaeläke myönnetään. (22.12.2011/1447)
Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä on 75 prosenttia työntekijälle osa-aikaeläkkeen alkamisajankohtaan mennessä karttuneista ja 76 §:n mukaisesti vähennetyistä työeläkkeistä sekä valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukaan karttuneesta eläkkeestä. Tällaiseen eläkkeeseen rinnastetaan EU- tai ETA-maassa tai Suomen kanssa sosiaaliturvasopimuksen tehneessä maassa karttunut vastaava etuus. Jollei tällaisesta etuudesta saada tietoa, enimmäismäärää laskettaessa huomioon otettavana eläkkeenä voidaan käyttää sellaista teoreettista eläkettä, joka työntekijälle olisi karttunut, jos hänen vieraassa valtiossa työskentelyyn perustuva vakuutusaikansa olisi ollut tämän lain alaista palvelusta. Osa-aikaeläkkeestä ei kuitenkaan vähennetä 76 §:ssä tarkoitettua päivärahaa tai ansionmenetyskorvausta, jos se on myönnetty osa-aikaeläkkeen aikana tehdyn työn perusteella. Jos työntekijällä on oikeus saada osa-aikaeläkettä myös muun työeläkelain perusteella ja tässä tarkoitettu rajaus vähentää osa-aikaeläkettä, tehdään vähennys näiden lakien kesken niiden mukaan vakiintuneessa ansiotulossa huomioon otettujen työansioiden suhteessa. (10.12.2010/1092)
Osa-aikaeläkkeen määrä lasketaan uudelleen, jos osa-aikaeläkkeen saajan osa-aikatyön aikaisissa ansiotuloissa on tapahtunut pysyvä muutos, joka merkittävästi poikkeaa osa-aikaeläkettä määrättäessä huomioon otetuista 71 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella tarkasteluajankohdan tasoon tarkistetuista osa-aikatyön ansiotuloista, taikka osa-aikaeläkkeen saajalle myönnetään muun työeläkelain mukainen uusi osa-aikaeläke. (22.12.2011/1447)
Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä lasketaan uudelleen, jos osa-aikaeläkkeen saajalle myönnetään 76 §:ssä tarkoitettu ensisijainen etuus tai tällaisen etuuden määrä muuttuu.
Osa-aikaeläkkeen määrä lasketaan uudelleen muutosta seuraavan kalenterikuukauden alusta tai, jos muutos tapahtuu kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä, tästä päivästä.
Kun osa-aikaeläke lasketaan uudelleen, vakiintuneena ansiotulona pidetään ansiotuloa, joka oli perusteena osa-aikaeläkettä ensimmäisen kerran määrättäessä.
Jos työntekijä on kokonaan estynyt tekemästä ansiotyötä ammatillisen kuntoutuksen vuoksi, kuntoutusraha on yhtä suuri kuin niiden työeläkelakien mukaisten eläkkeiden yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla, joihin työntekijällä olisi oikeus, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi kuntoutushakemuksen tullessa vireille.
Jos työntekijä on jäänyt sairauslomalle palvelussuhteessa ollessaan ja kuntoutustarve oli olemassa jo sairausloman alkaessa, kuntoutusraha on kuitenkin yhtä suuri kuin niiden työeläkkeiden yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla, joihin työntekijällä olisi oikeus, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi sairausloman alkaessa.
Jos työntekijä ammatillisen kuntoutuksen aikana ansaitsee enemmän kuin puolet vakiintuneesta ansiosta, jonka perusteella 1 momentissa tarkoitetun eläkkeen tulevan ajan eläkkeenosa lasketaan, kuntoutusrahan määrä on puolet 1 momentissa tarkoitetun täyden kuntoutusrahan määrästä.
Kuntoutuskorotus on 33 prosenttia kuntoutustuen ja työkyvyttömyyseläkkeen määrästä.
Harkinnanvarainen kuntoutusavustus on työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen, eikä siihen makseta kuntoutuskorotusta.
Täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrä on 40 §:n mukaan määräytyvän eläkkeen ja 53 sekä 54 §:n mukaisen tulevan ajan eläkeosan yhteismäärä. Osatyökyvyttömyyseläke on puolet täydestä eläkkeestä.
Työttömyyseläke on yhtä suuri kuin se tämän lain mukainen työkyvyttömyyseläke, joka työntekijälle olisi myönnetty, jos hänellä eläketapahtumahetkellä olisi ollut oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tulevan ajan eläkettä laskettaessa sovelletaan kuitenkin 53–58 ja 68–72 §:ää, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2004, siten, että työttömyyseläkkeen eläketapahtumana pidetään 31 päivää joulukuuta 2006. Työttömyyseläkkeeseen ei kuitenkaan lisätä tulevan ajan eläkettä.
Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot, jotka työntekijä on ansainnut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä. Eläkkeeseen eivät kuitenkaan oikeuta työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot, jos työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä tuleva aika on luettu eläkkeeseen oikeuttavaksi siten kuin 53 §:ssä säädetään.
Osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuu eläkettä siten kuin 40 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
Eläkkeeseen oikeuttavat myös ne jäljempänä 1–9 kohdassa mainitut etuudet, jotka työntekijä on saanut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta eläketapahtumaa edeltävän kalenterivuoden loppuun mennessä. Vanhuuseläkettä laskettaessa työntekijän saaman etuuden perusteena oleva tulo otetaan kuitenkin huomioon vanhuuseläketapahtumakuukauden loppuun. Palkattomat ajat oikeuttavat eläkkeeseen, jos työntekijällä on ennen eläketapahtumavuoden alkua työeläkelain mukaisia työansioita vähintään 12 566,70 euroa. Etuudet eivät kuitenkaan oikeuta eläkkeeseen ajalta, jolta työntekijä on saanut työeläkelain mukaista eläkettä tai vastaavaa ulkomaista, kansainvälisen järjestön taikka Euroopan yhteisöjen toimielimen palvelukseen perustuvaa etuutta lukuun ottamatta osa-aika- tai perhe-eläkettä. Palkattoman ajan perusteena olevat tulot katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, johon etuusaika kohdentuu. Tässä pykälässä tarkoitettu eläkeoikeus määräytyy etuuksien perusteena olevien työ- ja ansiotulojen mukaan seuraavasti: (26.6.2008/461)
1) äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahan perusteena oleva sairausvakuutuslain (364/1963) mukainen työtulo;
2) vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukaisen vuorottelukorvauksen perusteella oleva ansio;
3) työttömyysturvalain mukaisen ansioon suhteutetun päivärahan perusteena oleva ansio siltä osin kuin päivärahaa on saatu 63 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun mennessä; (22.12.2006/1293)
4–5 kohdat on kumottu L:lla 22.12.2009/1210.
6) aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000) mukaisen ansiokoulutustuen perusteena oleva ansio;
7) työeläkelain tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukaisen kuntoutusrahan tai tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella myönnetyn ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva työansio ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle, ei kuitenkaan, jos kuntoutusraha on maksettu eläkkeen lisänä; (26.6.2008/461)
8) sairauspäivärahan, osasairauspäivärahan ja erityishoitorahan perusteena oleva sairausvakuutuslaissa tarkoitettu työtulo siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle; (22.12.2006/1293)
9) tapaturma-, liikenne- tai sotilastapaturmavakuutusta koskevien säännösten mukaisen ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva työansio siltä ajalta, jolta päiväraha on maksettu työntekijälle, jos työntekijälle ei makseta sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tämän ansionmenetyskorvauksen vuoksi.
Siltä ajalta, jolta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu etuus on maksettu työntekijälle, eläkkeen perusteena on mainitun etuuden perusteena oleva työtulo korotettuna kertoimella 1,17. Ajalta, jolta etuus on maksettu työnantajalle, eläkkeen perusteena on mainitun etuuden perusteena oleva työtulo muunnettuna kertoimella 0,17. Jos kuitenkin etuus on ansiotulojen puuttumisen tai niiden vähäisyyden vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan suuruisena, eläkkeen perusteena on kuitenkin 523,61 euroa kuukaudessa. Jos etuus on työhön paluun vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan suuruisena, etuuden perusteena on työntekijälle maksetun vähimmäispäivärahan määrä.
Eläkkeen perusteena on 75 prosenttia 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevasta ansiosta, 65 prosenttia 4–9 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevasta ansiosta tai työtulosta ja 55 prosenttia 2 kohdassa tarkoitetun etuuden perusteena olevasta ansiosta. Momentin 8 kohdassa tarkoitettu osasairauspäivärahan perusteena oleva työtulo on kuitenkin puolet sairauspäivärahan perusteena olevasta työtulosta. (20.11.2009/925)
Jos eläkkeensaajalla on oikeus eläkkeeseen kahden tai useamman työeläkelain mukaan, 1–3 momentissa mainituista ansioista karttuneen eläkkeen osan käsittelee ja ratkaisee 7 luvussa tarkoitettu viimeinen eläkelaitos tai, jos viimeistä eläkelaitosta koskevia säännöksiä ei sovelleta, työntekijän eläkelain 106 §:ssä tarkoitettu eläkelaitos tai, jos työntekijällä ei ole yksityisten alojen eläkelakien mukaan vakuutettuja työansioita, se eläkelaitos, jossa eläketurva on järjestetty viimeisen ansiotyön perusteella. Vastuu näiden etuuksien perusteella karttuneesta eläkkeestä jaetaan eläkelaitosten kesken siten kuin työntekijän eläkelain 178 §:ssä säädetään. (14.8.2009/638)
Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi myös tuleva aika. Edellytyksenä on kuitenkin, että työntekijällä on työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneen kymmenen kalenterivuoden aikana työeläkelain mukaisia työansioita vähintään 12 566,70 euroa.
Tulevan ajan eläkkeen perusteena oleva työansio (tulevan ajan ansio) määrätään niiden työeläkelain mukaisten työansioiden perusteella, jotka työntekijällä on ollut työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana (tarkasteluaika). Tulevan ajan ansiota määrättäessä vuosiansiot tarkistetaan 71 §:n mukaisesti. Tulevan ajan ansio on tarkasteluaikana saatujen, näin tarkistettujen työansioiden ja 3 momentissa mainittujen tulojen summa jaettuna kuudellakymmenellä. (26.6.2008/461)
Tulevan ajan ansiota määrättäessä siihen luetaan myös tarkasteluaikaan kohdistuva 52 §:ssä mainitun etuuden perusteena oleva ansio tai työtulo sekä tarkasteluaikana maksetun työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansiota vastaava vuosiansio. Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan perusteena oleva tulo otetaan kuitenkin huomioon 52 §:n 2 momentissa säädetyn suuruisena. (20.11.2009/925)
Jos työntekijä on tarkasteluaikana saanut työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea, otetaan tulevan ajan ansiota määrättäessä työansiona huomioon 1 047,22 euroa jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta mainittua etuutta on suoritettu. Vastaavalla tavalla otetaan huomioon myös sairausvakuutuslain mukainen päiväraha, jos se on myönnetty työttömyysturvalain mukaisen peruspäivärahan suuruisena. (22.12.2009/1210)
Tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan tulona huomioon 1 047,22 euroa jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta työntekijälle on tarkasteluaikana karttunut valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain mukaista etuutta. (20.11.2009/925)
Jos työntekijällä ei ole tarkasteluaikana 3–5 momentissa tarkoitettujen ansioiden lisäksi 2 momentissa tarkoitettuja työansioita, työntekijällä ei ole oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen. (20.11.2009/925)
Jos työntekijän työansiot ovat tarkasteluaikana hänen vakiintunutta ansiotasoaan pienemmät alle kolmivuotiaan lapsen hoitamisen vuoksi ja tämän seikan johdosta hänen eläketurvansa olisi alentunut vähintään 20 prosenttia, käytetään sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, työntekijän hakemuksesta 2 momentin mukaisena ansiona sitä työansiota, jota lapsenhoitoaika ei ole pienentänyt. Tällöin työansioita otetaan kuitenkin huomioon enintään kymmeneltä viimeiseltä vuodelta. (22.12.2011/1447)
Sen estämättä, mitä 53 §:n 2 momentissa säädetään, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan huomioon myös työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot sen kuukauden loppuun, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi, jos:
1) työntekijällä ei ole tarkasteluaikana yhtenäkään vuonna sellaisia työansioita, jotka 53 §:n 2, 3 ja 7 momentin mukaan otetaan huomioon tulevan ajan ansiota määrättäessä; tai
2) työntekijällä on 1 kohdassa tarkoitettuja työansioita vain työkyvyttömyyden alkamisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna.
(20.11.2009/925)Jos työntekijä on tullut työkyvyttömäksi ennen sen kalenterivuoden päättymistä, jona hän täyttää 23 vuotta, tarkasteluaika on sen estämättä, mitä 53 §:n 2 momentissa säädetään, 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkamisen ja sen kuukauden päättymisen välinen aika, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi. Tällöin tulevan ajan ansio on tänä tarkasteluaikana saatujen 71 §:n mukaan tarkistettujen työansioiden summa jaettuna samaan ajanjaksoon sisältyvien kuukausien lukumäärällä, kuitenkin enintään 60:llä. (22.12.2006/1293)
Tämän lain alainen tulevan ajan ansio on sama suhteellinen osuus tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin tämän lain alaisten työansioiden osuus on kaikkien työeläkelakien alaisten ansioiden yhteismäärästä 53 ja 54 §:n mukaisena tarkasteluaikana.
56–58 § on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin on suoritettava vanhuuden tai työkyvyttömyyden perusteella uusin perustein eläke, eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan myös aika, jona työntekijä sai työkyvyttömyyseläkettä. Määrättäessä tämän lain mukaista eläkettä työkyvyttömyyseläkkeen ajalta käytetään perusteena sitä suhteellista osuutta tulevan ajan ansioista, joka vastaa tämän lain mukaisten työansioiden määrää kaikkien työeläkelakien mukaisten ansioiden yhteismäärästä.
Jos työntekijä on saanut työkyvyttömyyseläkettä aiheettomasti, uutta eläkettä laskettaessa ei lueta eläkkeeseen oikeuttavaksi tätä eläkkeelläoloaikaa.
Eläke määrätään samoin perustein kuin aikaisempi eläke, jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin myönnetään eläke sellaisen uuden työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin aikaisemman eläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. Samoin menetellään, jos eläke myönnetään saman sairauden, vian tai vamman perusteella kuin aikaisempi eläke. Jos vanhuuseläke alkaa ennen kuin aikaisemman työkyvyttömyyseläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, vanhuuseläke määrätään samojen perusteiden mukaan kuin työkyvyttömyyseläke.
Jos tämän lain mukaista kuntoutusrahaa saaneelle työntekijälle myönnetään työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, eläke määrätään niillä perusteilla, joiden mukaan se olisi määrätty, jos työkyvyttömyys olisi alkanut kuntoutusrahakauden alkaessa.
Jos muun työeläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke myönnetään uuden työkyvyttömyyden perusteella samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempi eläke taikka kuntoutusrahakauden päättymisen jälkeen samoilla perusteilla kuin eläke olisi määrätty, jos työkyvyttömyys olisi alkanut kuntoutusrahakauden alkaessa, eläkkeessä ei oteta huomioon aikaisemman eläkkeen tai kuntoutusrahakauden päättymisen jälkeen ansaittuja työansioita. (26.6.2008/461)
61–67 § on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Tällainen vastike katsotaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvaksi myös silloin, kun sen suorittaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, palkkaturvalaissa (866/1998) tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja). Luottamushenkilön työansiona pidetään ansionmenetyksen korvauksia ja määräajalta maksettuja erillisiä palkkioita. (22.12.2006/1293)
Jos työstä suoritettava vastike on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi:
1) yleisöltä saatavilla maksuilla tai lunastuksilla, jotka otetaan huomioon samansuuruisina kuin viimeksi toimitetussa verotuksessa, jos muuta luotettavaa selvitystä niiden määrästä ei esitetä; taikka
2) vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksamalla päivärahalla, jota työntekijä saa laissa säädetyn tai työehto- tai muussa sopimuksessa sovitun palkan sijasta, luetaan myös tällainen tulo eläkkeen perusteena olevaan työansioon.
(22.12.2006/1293)Edellä 1 momentissa tarkoitettuna vastikkeena työstä ei kuitenkaan pidetä muun muassa:
1) kokouspalkkioita;
2) työnantajalta saatua henkilökuntaetua;
3) korkoetua palvelussuhteen perusteella saadusta lainasta;
4) etua palvelussuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä;
5) tuloverolain (1535/1992) 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista palvelussuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella;
6) työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta;
7) työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua odotusajan palkkaa;
8) palvelussuhteen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta;
9) henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta;
10) henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on nostettu henkilöstörahastolain 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona edellyttäen, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella tai kunnan soveltaman tulospalkkiojärjestelmän mukaisesti;
11) eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona, edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää ja että käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat 10 kohdan ja henkilöstörahastolain 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä;
12) yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa.
(5.11.2010/942)Edellä 3 momentin 11 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa edellytetään lisäksi, että voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta ja että omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja että voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen. Lisäksi edellytyksenä on, että asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla. (5.11.2010/942)
Kun työntekijä lähetetään Suomesta ulkomaille työskentelemään tai kun hänet otetaan ulkomailla suomalaisen työnantajan palvelukseen siten, että hän tulee tämän lain soveltamispiiriin, eläkkeen perusteena olevana työansiona on 1–4 momentista säädetystä poiketen pidettävä sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä Suomessa ei ole, työansiona pidetään sitä palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
Kunnaneläinlääkärin eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon kunnan virkatehtävistä suorittamien palkkausetujen lisäksi eläinlääkärin eläimen omistajilta tai haltijoilta periminä eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 19 §:ssä tarkoitettuina palkkioina mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun kunnan toimielimen vuosittain vahvistama rahamäärä. Rahamäärä ei kuitenkaan saa ylittää kunnaneläinlääkärille kunnallisessa virkaehtosopimuksessa sovittua, kalenterivuoden alussa voimassa ollutta alimman peruspalkan loppupalkkaa kaksinkertaisena. Jos kunnaneläinlääkärin palvelussuhde ei jatku koko kalenterivuoden ajan, kunnan vahvistamasta vuotuisesta palkkioiden määrästä otetaan huomioon eläinlääkärin palvelussuhteen kestoaikaa vastaava osuus. Palkkioiden vahvistamisesta ja sen ajankohdasta sekä loppupalkan muodostumisesta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. (25.11.2011/1177)
Eläkettä laskettaessa kunkin vuoden työansioista vähennetään määrä, joka vastaa sanotulle kalenterivuodelle vahvistettua 133 §:ssä tarkoitettua palkansaajien eläkemaksuprosenttia tai 53 vuotta täyttäneiden osalta korotettua maksua.
Vastaava vähennys tehdään myös eläinlääkärien muilta kuin jäsenyhteisöiltä saamista 68 §:n 6 momentin mukaan eläkepalkassa huomioon otettavista palkkioista. (22.12.2006/1293)
Vuodelta, jona työntekijä täyttää 53 vuoden iän, pidetään palkansaajien eläkemaksuprosenttina prosenttia, joka on 40 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla määrättyjen kuukausien lukumäärällä painotettu 1 momentissa säädettyjen eläkemaksuprosenttien keskiarvo.
Jos työntekijällä on tämän lain alaisia ansioita vähintään kolmena perättäisenä kalenterivuotena ennen eläketapahtumavuotta kunakin vuonna vähintään 6 000 euroa, eläke karttuu eläketapahtumavuodelta eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansioista. Edellisen vuoden ansiot kerrotaan eläketapahtumavuoden alusta eläketapahtumakuukauden loppuun olevien kuukausien määrällä ja jaetaan luvulla 12.
Jos eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansiot kuitenkin poikkeavat kahden sitä edeltäneen vuoden keskiansioista yli 10 prosenttia tai jos työntekijällä on eläketapahtumavuonna 52 §:ssä tarkoitettuja eläkkeeseen oikeuttavia etuuksia, ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään, vaan eläke karttuu eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan mennessä maksetuista tämän lain alaisista ansiosta. (22.12.2006/1293)
Tässä laissa säädetyt ansiorajat ja rahamäärät sekä eläkettä laskettaessa kunkin vuoden ansio tarkistetaan kertoimella, josta säädetään työntekijän eläkelain 96, 97 ja 100 §:ssä (palkkakerroin).
Työkyvyttömyyseläkettä, osatyökyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea korotetaan jäljempänä mainitulla kertoimella sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä eläkkeen tai kuntoutustuen alkamisesta on kulunut viisi kalenterivuotta. Korotus määrätään sen mukaan, minkä ikäinen työntekijä on korotusvuoden alussa. Korotusprosentti on 25, jos työntekijä on korotusvuoden alussa 24–31-vuotias. Korotusprosentti pienenee kutakin ikävuotta kohden 1,0 prosenttiyksiköllä. Kertakorotusta ei lisätä kuntoutuskorotukseen. Kertakorotus lasketaan työntekijän maksussa olevan tämän lain mukaisen eläkkeen perusteella.
Jos 1 momentissa tarkoitettu kertakorotus ei sisältynyt edunjättäjän eläkkeeseen, lisätään maksettavaan perhe-eläkkeeseen kertakorotus sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä perhe-eläkkeen perusteena olevan edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeen alkamisesta on kulunut viisi kalenterivuotta. Jos edunjättäjä ei ollut kuollessaan eläkkeellä, kertakorotus lisätään maksettavaan perhe-eläkkeeseen sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä perhe-eläke on jatkunut viisi kalenterivuotta. Kertakorotus määrätään 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sen mukaan, mikä edunjättäjän ikä olisi korotushetkellä.
Vanhuuseläkkeen ja työkyvyttömyyden alkamiseen mennessä ansaittu eläke sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen elinaikakertoimella. Elinaikakertoimena käytetään sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain työntekijän eläkelain 83 §:n nojalla vahvistamaa kerrointa.
Vanhuuseläkkeen alkaessa eläke muunnetaan sille vuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella, jonka aikana työntekijä täyttää 62 vuotta. Jos vanhuuseläke alkaa ennen tuota vuotta, vanhuuseläke muunnetaan eläkkeen alkamisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella.
Työkyvyttömyyseläkkeen alkaessa työkyvyttömyyden alkamiseen mennessä ansaittu eläke muunnetaan työkyvyttömyyden alkamisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. Työkyvyttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi eläkettä ei muunneta elinaikakertoimella.
74–75 § on kumottu L:lla 30.7.2004/713.
Tämän lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään seuraavat ensisijaiset etuudet: (22.12.2006/1293)
1) työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuva ansionmenetyskorvaus lukuun ottamatta mainitun lain 68 §:n mukaista tapaturmaeläkettä ja sitä edeltävää päivärahaa sekä ansionmenetyskorvausta, josta on vähennetty mainitun lain 202 §:n 2 momentissa tarkoitettu työeläke; (7.8.2015/878)
L:lla 878/2015 muutettu 1 kohta tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
1) tapaturmavakuutuslain (608/1948) säännöksiin perustuva päiväraha tai tapaturmaeläke;
2) maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuva ansionmenetyskorvaus lukuun ottamatta mainitun lain 58 §:n mukaista tapaturmaeläkettä ja sitä edeltävää päivärahaa; (7.8.2015/878)
L:lla 878/2015 muutettu 2 kohta tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
2) liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla myönnetty omaan vammaan perustuva jatkuva korvaus;
3) liikennevakuutuslain nojalla myönnetty omaan vammaan perustuva ansionmenetyskorvaus tai eläke; (7.8.2015/878)
L:lla 878/2015 muutettu 3 kohta tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
3) tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus;
4) liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus;
5 kohta on kumottu L:lla 22.12.2011/1447.
6) sotilastapaturmalain (1211/1990) nojalla myönnetty päiväraha tai tapaturmaeläke.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, ensisijaisen etuuden vähentämisen jälkeen eläke on kuitenkin vähintään ensisijaisen etuuden vahinkotapahtumavuoden jälkeen työeläkelakien mukaisten työansioiden perusteella karttuneen eläkkeen suuruinen. Tämän lain mukaisena eläkkeenä työntekijälle maksetaan kaikkien työeläkkeiden yhteismäärän ja ensisijaisen etuuden erotuksesta, kuitenkin vähintään edellä tarkoitetusta vähimmäismäärästä, yhtä suuri osa kuin tämän lain mukainen eläke on hänen kaikista työeläkkeistään. (22.12.2011/1447)
Jos tämän lain mukaiseen eläkkeeseen tai ensisijaiseen etuuteen on lisätty kertakorotus, ensisijaista etuutta vähennettäessä eläke tai ensisijainen etuus otetaan huomioon kertakorotettuna. (22.12.2011/1447)
Jos kuitenkin ensisijaisen etuuden vahinkotapahtuma on sattunut ennen vuotta 2004, 1 ja 2 momentissa tarkoitettua ensisijaista etuutta ei vähennetä. (22.12.2011/1447)
5 momentti on kumottu L:lla 22.12.2006/1293.
Ensisijaisena etuutena pidetään myös 1 momentissa tarkoitettua etuutta vastaavaa muusta valtiosta maksettavaa etuutta. Jos työntekijän eläkettä määrättäessä otetaan huomioon tuleva aika kahden tai useamman EU- tai ETA-maan taikka sellaisen maan eläkelainsäädännön mukaan, jonka kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus, tulevan ajan päällekkäisyys estetään siten, että tulevaa aikaa myönnetään tämän lain mukaan siinä suhteessa kuin työntekijän työeläkelakien mukainen vakuutusaika on kaikkien tulevan ajan myöntävien maiden vakuutusaikaan. (10.12.2010/1092)
Eläkkeen määrä tarkistetaan, jos: (22.12.2006/1293)
1) tämän lain mukainen eläkkeen määrä muuttuu muutoin kuin indeksitarkistuksen tai kertakorotuksen vuoksi; (22.12.2011/1447)
2) eläkkeensaajalle myönnetään 76 §:n 1 momentissa tarkoitettu päiväraha, eläke, korvaus tai elinkorko;
3) eläkkeensaajalle myönnetään 76 §:n 6 momentissa tarkoitettu etuus; (22.12.2011/1447)
4) 2 kohdassa mainitun etuuden määrä muuttuu muutoin kuin indeksitarkistuksen tai kertakorotuksen vuoksi tai 3 kohdassa mainitun etuuden määrä muuttuu muutoin kuin indeksitarkistukseen tai kertakorotukseen rinnastettavan toimenpiteen johdosta; tai (22.12.2011/1447)
5) tämän lain mukaisesta eläkkeestä on vähennetty ensisijainen etuus ja eläkkeensaajalle myönnetään muu työeläke tai muun työeläkkeen määrä muuttuu muutoin kuin indeksitarkistuksen tai kertakorotuksen vuoksi. (22.12.2011/1447)
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua päivärahaa ei kuitenkaan vähennetä silloin, kun se on myönnetty osatyökyvyttömyyseläkkeen saajalle ja se perustuu osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana sattuneeseen tapaturmaan. (22.12.2006/1293)
Eläkkeen määrää ei tarkisteta, jos 1 momentissa tarkoitettu etuus myönnetään tai jos se muuttuu enintään neljän kuukauden ajaksi etuuden alkamisesta tai muuttumisesta laskettuna. (22.12.2006/1293)
Eläke tarkistetaan siitä ajankohdasta, josta 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu etuus myönnetään tai josta sen määrä muuttuu, tai siitä ajankohdasta, kun eläkelaitos saa tiedon 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun etuuden myöntämisestä tai muuttumisesta. (22.12.2006/1293)
Eläkettä tarkistetaan kalenterivuosittain siten kuin työntekijän eläkelain 98 §:ssä säädetään.
Jos työntekijällä kuollessaan oli oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen tai jos hän sai tällaista eläkettä, hänen edunsaajillaan on oikeus saada perhe-eläkettä hänen jälkeensä siten kuin tässä luvussa säädetään.
Edunsaajia ovat leski, entinen puoliso ja lapset. Perhe-eläkkeenä maksetaan leskeneläkettä ja lapseneläkettä.
Perhe-eläkkeeseen ei ole oikeutta henkilöllä, joka on rikoksella tahallisesti aiheuttanut edunjättäjän kuoleman.
Leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos:
1) hän oli solminut avioliiton edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä oli täyttänyt 65 vuotta; ja
2) jos hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa.
Leskeneläkkeeseen on oikeus myös sellaisella leskellä, jonka avioliitto oli solmittu ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta ja edunjättäjä 65 vuotta, ja jos avioliitto oli jatkunut vähintään viisi vuotta edellyttäen, että:
1) leski oli edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta; tai
2) leski sai työeläkelain tai kansaneläkelain (568/2007) mukaista työkyvyttömyyseläkettä, joka oli jatkunut vähintään kolmen vuoden ajan. (26.6.2008/461)
Leskellä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen, jos 1 momentissa tarkoitettu lapsi on annettu ottolapseksi ennen edunjättäjän kuolemaa tai jos siinä tarkoitettu lapsi on edunjättäjän lapsi, jonka leski on edunjättäjän kuoltua ottanut ottolapsekseen.
Jos leskellä on aikaisemman avioliiton nojalla oikeus saada työeläkelain mukaista eläkettä vastaavaa perhe-eläkettä, ei hänellä ole oikeutta uuteen perhe-eläkkeeseen.
Edunjättäjän entisellä puolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos edunjättäjä kuolinhetkellään oli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella tai muutoin luotettavasti avioeron yhteydessä laaditulla kirjallisella sopimuksella velvollinen määräajoin suorittamaan hänelle elatusapua. Entisestä puolisosta ja hänen oikeudestaan perhe-eläkkeeseen on soveltuvin osin voimassa, mitä leskestä ja lesken oikeudesta perhe-eläkkeeseen säädetään.
Lapseneläkkeeseen on oikeus edunjättäjän kuollessa alle 18-vuotiaalla:
1) edunjättäjän lapsella; ja
2) lesken lapsella, joka asui edunjättäjän kuollessa tämän ja lesken kanssa samassa taloudessa.
Lapseneläkkeeseen ei ole oikeutta useamman kuin kahden edunjättäjän jälkeen samanaikaisesti. Lapseneläkettä maksetaan aina lapsen oman vanhemman jälkeen. Jos kahden edunjättäjän jälkeen lapseneläkettä saavalle lapselle myönnetään myöhemmin lapseneläke oman vanhemman jälkeen, muun edunjättäjän jälkeen ensiksi myönnetty lapseneläke lakkaa siitä ajankohdasta, josta oman vanhemman jälkeen myönnettävä lapseneläke alkaa. (22.12.2006/1293)
Perhe-eläkkeen perusteena on se edunjättäjän vanhuuseläke tai täysi työkyvyttömyyseläke, jota hän sai kuollessaan. Jos edunjättäjä sai työttömyyseläkettä tai 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä, johon ei ollut lisätty tulevan ajan eläkkeenosaa, tämä eläkkeenosa lisätään perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen. Niin ikään perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen lisätään edunjättäjän eläkkeellä ollessa ansaitsema uusi eläke. (20.11.2009/925)
Jollei edunjättäjä saanut 1 momentissa mainittua eläkettä, edunjättäjän eläkkeen määrä lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän olisi kuolinpäivänään tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi. (22.12.2006/1293)
Perhe-eläkkeen perusteessa ei oteta huomioon 76 §:n mukaista edunjättäjän eläkkeen vähennystä. (22.12.2006/1293)
Leskeneläkkeen määrä perhe-eläkkeen perusteesta on, jollei 2 momentista tai 87–90 §:stä muuta johdu:
a) 6/12, jos edunsaajana on leski tai leski ja yksi lapsi;
b) 5/12, jos edunsaajana on leski ja kaksi lasta;
c) 3/12, jos edunsaajana on leski ja kolme lasta; sekä
d) 2/12, jos edunsaajana on leski ja neljä tai useampia lapsia.
Edunjättäjän entisen puolison perhe-eläkkeen suuruus määrätään siten, että sen osuus 1 momentin mukaisesti lasketusta leskeneläkkeen määrästä on sama kuin mitä 60 prosenttia edunjättäjän entiselle puolisolleen maksamasta elatusavusta on 84 §:ssä tarkoitetusta edunjättäjän eläkkeestä. Jos edunsaajana on myös leski, on entisten puolisoiden perhe-eläkkeiden yhteismäärä enintään puolet leskeneläkkeestä. Yhteismäärä vähennetään leskeneläkkeestä ja jaetaan entisten puolisoiden kesken elatusapujen suhteessa.
Lapseneläkkeiden yhteismäärä perhe-eläkkeen perusteesta on, jollei 87 §:stä muuta johdu:
a) 4/12, jos lapsia on yksi;
b) 7/12, jos lapsia on kaksi;
c) 9/12, jos lapsia on kolme; sekä
d) 10/12, jos lapsia on neljä tai useampia.
Lapseneläkkeiden yhteismäärä jaetaan tasan edunsaajina olevien lasten kesken.
3 momentti on kumottu L:lla 22.12.2006/1293.
Perhe-eläkkeestä vähennetään 76 §:ssä tarkoitettuja etuuksia vastaava perhe-eläke tai korvaus. Perhe-eläkkeen määrä lasketaan uudelleen, jos edunsaajalle myönnetään ensisijaista etuutta vastaava perhe-eläke tai työeläkelakien mukainen perhe-eläke ja tämän lain mukaisesta perhe-eläkkeestä on vähennetty ensisijainen etuus. Muutoin noudatetaan soveltuvin osin, mitä 76 ja 77 §:ssä säädetään.
Leskeneläkettä määrättäessä otetaan huomioon lesken työeläkkeet. Lesken saamat eläkkeet otetaan huomioon vähentämättä niistä 76 §:ssä tarkoitettuja ensisijaisia etuuksia ja lesken saama osatyökyvyttömyyseläke täyden työkyvyttömyyseläkkeen määräisenä. Leskeneläkettä vähennettäessä lesken saaman vanhuuseläkkeen lisäksi otetaan huomioon lesken edunjättäjän kuolinvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaitsema eläke siitä työstä, josta eläkettä ei ole vielä myönnetty. Lisäksi otetaan huomioon edellä mainittua eläkettä vastaava etuus, joka maksetaan tai olisi maksettava leskelle ulkomailta taikka Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön palveluksen perusteella. (7.11.2014/892)
Jos leski on edunjättäjän kuollessa täyttänyt 65 vuotta tai saa 1 momentissa tarkoitettua eläkettä, vähennys tehdään edunjättäjän kuolemaa seuraavan kalenterikuukauden alusta. Muussa tapauksessa leskeneläkkeen vähennys tehdään edunjättäjän kuolemaa seuraavan seitsemännen kalenterikuukauden alusta. Jos kuitenkin edunjättäjän kuollessa tämän ja lesken kanssa samassa taloudessa asui lapsi, jolla on oikeus lapseneläkkeeseen edunjättäjän jälkeen, leskeneläkkeen vähennystä ei tehdä ennen kuin lapsi tai, jos lapseneläkkeeseen oikeuttavia lapsia on useampia, nuorin lapsista täyttää 18 vuotta.
Jos leski ei saa 1 momentissa tarkoitettua eläkettä, lesken työeläkkeenä pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä tai sinä päivänä, jona 2 momentissa tarkoitettu lapsi täyttää 18 vuotta. Jos leski edunjättäjän kuolinpäivänä tai 2 momentissa tarkoitetun lapsen täyttäessä 18 vuotta on täyttänyt jonkin työeläkelain mukaisen vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän, lesken työeläkkeenä pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle on karttunut edunjättäjän kuolinvuotta tai nuorimman lapsen 18 vuoden iän täyttämistä edeltäneen vuoden loppuun mennessä. Jos leski on työskennellyt ulkomailla taikka ollut Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön palveluksessa, lesken työeläkkeenä pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka leskelle olisi myönnetty, jos hänen ulkomailla työskentelyyn taikka Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön palvelukseen perustuvaan vakuutusaikaansa luettava työskentely olisi tämän lain alaista. (7.11.2014/892)
Jos eläkelaitos antaa tiedon lesken laskennallisen eläkkeen määrästä muulle eläkelaitokselle muun eläkelain mukaisen leskeneläkkeen määräämistä varten, leskellä on oikeus pyynnöstä saada eläkelaitokselta päätös laskennallisen eläkkeen määrästä.
Leskeneläkettä vähennetään, jos lesken 88 §:ssä tarkoitetut työeläkkeet ylittävät eläkkeen vähennyksen perusteen. Eläkkeen vähennyksen peruste on 500 euroa kuukaudessa. (20.11.2009/925)
Eläkkeen vähennys on 50 prosenttia lesken 88 §:ssä tarkoitettujen eläkkeiden ja eläkkeen vähennyksen perusteen erotuksesta. Jos leskellä on oikeus saada myös muuta kuin tämän lain mukaista työeläkelain mukaista eläkettä vastaavaa perhe-eläkettä, vähennetään tämän lain mukaisesta leskeneläkkeestä määrä, joka on yhtä suuri osa edellä tarkoitetusta vähennyksestä kuin tämän lain mukainen leskeneläke on kaikista sanotuista perhe-eläkkeistä.
3 momentti on kumottu L:lla 20.11.2009/925.
Leskeneläkettä vähennettäessä otetaan lesken hakemuksesta työeläkkeiden asemesta huomioon hänen saamansa keskimääräiset ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet sekä osatyökyvyttömyyseläke tai osa-aikaeläke, jos: (26.6.2008/461)
1) leski ei saa omaan työhön perustuvaa työeläkettä tai jos leski saa osatyökyvyttömyyseläkettä tai osa-aikaeläkettä; (26.6.2008/461)
2) leski on tehnyt asiasta hakemuksen viiden vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta tai silloin, kun leskeneläkettä vähennetään ensimmäisen kerran; ja
3) mainitut ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet sekä osatyökyvyttömyyseläke tai osa-aikaeläke, kun ansiotuloista otetaan huomioon 60 prosenttia, ovat yhteensä vähintään 25 prosenttia pienemmät kuin lesken 88 §:n mukaisesti määrätty eläke. (26.6.2008/461)
Edellä 1 momentissa tarkoitettu keskimääräinen ansiotulo lasketaan lesken kuudelta kuukaudelta ennen hakemuksen tekemistä saamista ansioista, ja eläkkeen vähentäminen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tehdään aikaisintaan tämän takautuvan jakson alusta.
Leskeneläke tarkistetaan, kun lesken olosuhteissa tapahtuu sellainen muutos, jonka takia 90 §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty. (7.11.2014/892)
Jos leskeneläkettä ensimmäisen kerran vähennettäessä lesken omana eläkkeenä on otettu huomioon laskennallinen työkyvyttömyyseläke tai jos leskeneläkkeen vähentäminen on tehty 90 §:n perusteella, leskeneläke tarkistetaan, kun leskelle myönnetään työeläkelakien tai niihin rinnastettavien lakien mukainen vanhuuseläke tai työkyvyttömyyseläke. (7.11.2014/892)
Leskeneläke tarkistetaan myös, jos leskeneläkettä vähennettäessä huomioon otettu lesken saama työkyvyttömyyseläke lakkaa ja leskelle myöhemmin myönnetään uusi eläke, johon ei sovelleta 60 §:n säännöksiä eläkkeen myöntämisestä entisin perustein. (7.11.2014/892)
Leskeneläke tarkistetaan 2 tai 3 momentissa tarkoitetun eläkkeen alkamisesta lukien. Leskeneläkkeen vähentämisessä otetaan huomioon leskelle myönnetty eläke sekä lisäksi mainitun eläkkeen alkamista edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaittu eläke siitä työstä, josta leskelle ei ole myönnetty eläkettä. (7.11.2014/892)
Leskeneläkettä tarkistettaessa käytetään samaa eläkkeen vähennyksen perustetta kuin leskeneläkettä ensimmäisen kerran vähennettäessä.
Perhe-eläkkeen määrä tarkistetaan samalla tavoin kuin työntekijän eläkelain mukaisten eläkkeiden tarkistuksesta säädetään.
Perhe-eläke maksetaan edunjättäjän kuolinkuukautta seuraavan kalenterikuukauden alusta, kuitenkin edunjättäjän kuoleman jälkeen syntyneelle lapselle syntymää seuraavan kuukauden alusta.
Jos edunjättäjän kuolemasta ei voida esittää selvitystä, mutta on todennäköistä, että hän on kuollut hukkumisen, muun onnettomuuden tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi, perhe-eläke voidaan myöntää määräajaksi.
Kun perhe-eläke myönnetään määräajaksi 1 momentin mukaisesti, edunjättäjän työeläke lakkautetaan perhe-eläkkeen alkamispäivästä.
Oikeus leskeneläkkeen saamiseen lakkaa, jos leski solmii uuden avioliiton ennen kuin hän on täyttänyt 50 vuotta. (22.12.2006/1293)
Oikeus lapseneläkkeeseen lakkaa, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai jos hänet annetaan ottolapseksi muulle kuin edunjättäjän leskelle tai tämän puolisolle.
Leskelle, jonka leskeneläke 95 §:n 1 momentin mukaan lakkautetaan, maksetaan kertasuorituksena määrä, joka on yhtä suuri kuin hänen leskeneläkkeensä kolmen vuoden ajalta olisi ollut. Kertasuorituksen perusteena käytetään viimeksi maksettua kuukausieläkettä tai, jos eläkelaitos toimii 7 luvun mukaisena viimeisenä eläkelaitoksena, sen maksamaa eläkkeiden yhteismäärää kuukaudessa.
Perhe-eläkkeen määrä lasketaan uudelleen, kun leski tai lapsi lakkaa olemasta edunsaajana tai edunsaajien lukumäärä muuttuu. Perhe-eläkkeen määrä ja sen jakautuminen edunsaajien kesken tarkistetaan muutosta seuraavan kalenterikuukauden alusta.
2 momentti on kumottu L:lla 22.12.2011/1447.
Jos perhe-eläkkeen suorittaminen on joltakulta edunsaajalta keskeytetty tai perhe-eläkettä on joltakulta edunsaajalta vähennettävä, keskeyttäminen tai vähentäminen kohdistuu hänen osaansa perhe-eläkkeestä.
Eläkettä on haettava kunnalliselta eläkelaitokselta vahvistetun kaavan mukaisella lomakkeella. Hakemukseen on liitettävä eläkelaitoksen määräämä selvitys.
Jos työntekijällä on oikeus 17 §:n mukaiseen kuntoutukseen, eläkelaitos antaa työkyvyttömyyseläkehakemuksen käsittelyn yhteydessä 22 §:n perusteella ennakkopäätöksen työeläkekuntoutuksesta ilman kuntoutushakemusta. (7.11.2014/892)
Eläkehakemus katsotaan tehdyksi sinä päivänä, jona se on saapunut kunnalliselle eläkelaitokselle, jollekin työeläkelaissa mainitulle eläketurvasta huolehtivalle viranomaiselle tai eläkelaitokselle tai Eläketurvakeskukselle taikka eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen sitä varten valtuuttamalle asiamiehelle. (22.12.2006/1293)
Jos eläkkeensaaja iän, vamman tai muun syyn takia ei pysty hakemaan eläkettä tai muuten hoitamaan eläkettä koskevia asioitaan eikä hänellä ole edunvalvojaa, voi eläkelaitoksen hyväksymä asianosaisen lähiomainen tai muu henkilö, joka on pääasiallisesti huolehtinut hänestä, asianosaisen puolesta käyttää puhevaltaa tämän lain mukaista eläkettä koskevassa asiassa.
Tarkemmat säännökset eläkkeen hakemiseen tarvittavista lomakkeista ja todistuksista annetaan tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. (25.11.2011/1177)
Haettaessa työkyvyttömyyseläkettä kunnalliselle eläkelaitokselle on toimitettava sen vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella hakijan terveydentilasta laadittu lääkärinlausunto, joka sisältää hoito- tai kuntoutussuunnitelman. Eläkelaitos voi hyväksyä muunkinlaisen lääkärinlausunnon tai sitä vastaavan selvityksen. Jos hakija on hoidettavana sairaalassa tai jos siihen on muu erityinen syy, eläkelaitos voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon.
Työkyvyttömyyseläkkeen hakija on velvollinen eläkelaitoksen määräyksestä käymään työkyvyn heikentymisen selvittämiseksi tutkittavana eläkelaitoksen nimeämän laillistetun lääkärin luona tai eläkelaitoksen osoittamassa kuntoutus- tai tutkimuslaitoksessa. Eläkelaitos on velvollinen korvaamaan hakijalle tutkimuksesta ja mahdollisista matkoista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Jos hakija ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy tutkimuksesta, eläkehakemus voidaan ratkaista eläkelaitoksen käytettävissä olevan selvityksen nojalla. (22.12.2006/1293)
Eläkehakemus on ratkaistava viivytyksettä sen jälkeen, kun tarpeelliset selvitykset on saatu.
Kunnallinen eläkelaitos antaa päätöksensä tiedoksi lähettämällä sen vastaanottajalle kirjeellä hänen ilmoittamaansa postiosoitteeseen tai antaa sen tiedoksi koneellisesti siten kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) säädetään. Päätöksen koneellisesta allekirjoittamisesta on voimassa, mitä mainitussa laissa säädetään. (22.12.2006/1293)
Kunnallinen eläkelaitos voi antaa päätöksen sekä, kun se toimii 7 luvun mukaisena viimeisenä eläkelaitoksena, päätösyhdistelmän väliaikaisena siksi ajaksi, jonka asian käsittely kestää ja kunnes asiasta on annettu lopullinen päätös. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. (22.12.2011/1447)
Kunnallisen eläkelaitoksen päätöksen perustelemiseen sovelletaan, mitä hallintolain (434/2003) 45 §:ssä säädetään. Jos kunnallinen eläkelaitos hylkää etuushakemuksen kokonaan tai osittain ja päätös perustuu keskeisiltä osin lääketieteellisiin seikkoihin, päätöksen perustelujen tulee sisältää arviointiin pääasiallisesti vaikuttaneet seikat ja näiden seikkojen pohjalta tehdyt johtopäätökset.
Kunnallinen eläkelaitos voi antaa ennakkopäätöksen siitä:
1) onko hakija tämän lain alaisessa palvelussuhteessa tai onko hän tiettynä ajanjaksona ollut sellaisessa palvelussuhteessa; (30.7.2004/713)
2) mikä on työntekijän vanhuuseläkeikä; sekä
3) onko työntekijälle maksettava palkka tai muu vastike 68 §:ssä tarkoitettua eläkettä kartuttavaa työansiota. (30.7.2004/713)
Ennakkopäätöstä on noudatettava annettaessa eläkepäätös ennakkopäätöstä hakeneelle henkilölle edellyttäen, että eläke myönnetään niiden säännösten nojalla, joihin ennakkopäätös perustuu. Ennakkopäätöksestä saadaan poiketa eläkkeenhakijan eduksi.
Eläkelaitoksen on asianomaisen jäsenyhteisön hakemuksesta annettava päätös siitä, onko työntekijälle maksettava palkka tai muu vastike sellaista 68 §:ssä tarkoitettua, eläkettä kartuttavaa työansiota, joka kuuluu tämän lain piiriin. (30.7.2004/713)
Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän:
1) osatyökyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset; tai
2) ammatillisen kuntoutuksen saamisen edellytykset.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu ennakkopäätös on eläkelaitosta sitova, jos siihen perustuva eläkehakemus tehdään yhdeksän kuukauden tai jäsenyhteisön ja työntekijän sopiman sitä pitemmän ajan kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu ennakkopäätös on eläkelaitosta sitova, jos kuntoutussuunnitelma, jonka eläkelaitos hyväksyy, toimitetaan eläkelaitokseen yhdeksän kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
Jos työntekijä on kuulunut sekä tämän lain että muun julkisten alojen työeläkelain taikka yksityisten alojen työeläkelain mukaiseen eläketurvaan, työntekijä saa edellä mainittujen työeläkelakien mukaisesta eläketurvastaan päätösyhdistelmän. Päätösyhdistelmän antava eläkelaitos (viimeinen eläkelaitos) myös maksaa päätösyhdistelmän mukaiset eläkkeet ja hoitaa eläkkeisiin liittyvät muut tehtävät. Lisäksi viimeinen eläkelaitos ratkaisee ja maksaa valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain mukaan karttuneen etuuden.
Jos työntekijän työansioita on vakuutettu määrältään eniten kahden viimeisen kalenterivuoden aikana Suomen Pankin eläkesäännön, ortodoksisesta kirkosta annetun lain, Ahvenanmaan maakuntalain tai sellaisen muun eläkesäädöksen perusteella, jota toimeenpantaessa ei noudateta 1 momentissa tarkoitettua viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä, kunnallinen eläkelaitos ratkaisee omalta osaltaan eläkeasian erikseen.
Kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos, jos työntekijällä on jonkin julkisten alojen eläkelain piiriin kuuluvia työansioita määrältään enemmän kuin kaikkien yksityisten alojen eläkelakien mukaisia työansioita yhteensä kahden viimeisen kalenterivuoden aikana.
Työansioiden määrästä riippumatta kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos vanhuus- tai perhe-eläkeasiaa käsiteltäessä, jos:
1) työntekijän virka- tai työsuhteeseen perustuva eläketurva on eläkehakemuksen vireille tullessa järjestetty vain julkisten alojen eläkelain mukaan tai työntekijä on säilyttänyt oikeutensa julkisten alojen eläkelain mukaiseen lisäeläkeosuuteen taikka henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikään julkisten alojen eläkelain alaisen palvelussuhteen yhdenjaksoisuuden perusteella;
2) edunjättäjän virka- tai työsuhteeseen perustuva eläketurva oli eläketapahtumahetkellä järjestetty vain julkisten alojen eläkelain mukaan tai edunjättäjä oli säilyttänyt oikeutensa julkisten alojen eläkelain mukaiseen lisäeläkeosuuteen taikka henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikään julkisten alojen eläkelain alaisen palvelussuhteen yhdenjaksoisuuden perusteella.
Työansioiden määrästä riippumatta kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos työkyvyttömyyseläkeasiaa käsiteltäessä, jos työntekijän virka- tai työsuhteeseen perustuva eläketurva on eläketapahtumahetkellä järjestetty julkisten alojen eläkelain mukaan tai työntekijä on säilyttänyt oikeutensa julkisten alojen eläkelain mukaiseen lisäeläkeosuuteen taikka henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikään julkisten alojen eläkelain alaisen palvelussuhteen yhdenjaksoisuuden perusteella.
Jos työntekijä, joka on ollut sekä julkisten alojen eläkelain että yksityisten alojen eläkelain mukaisessa palvelussuhteessa, hakee osa-aikaeläkettä sekä julkisen että yksityisen alan eläkelain mukaan samasta ajankohdasta, kunnallinen eläkelaitos ratkaisee omalta osaltaan osa-aikaeläkkeen erikseen.
Jos kunnallinen eläkelaitos tässä luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena ratkaisee oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen 24 §:n 1 momentin 1 kohdan tai valtion eläkelain 35 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ja yksityisten alojen työeläkelakien mukaisen karttuneen eläkkeen määrä kuukaudessa ylittää 688,02 euroa, kunnallisen eläkelaitoksen on ennen päätöstään pyydettävä työntekijän eläkelain 106 §:ssä tarkoitetulta yksityisten alojen ratkaisevalta eläkelaitokselta arvio eläkkeenhakijan työkyvystä. Jos kunnallinen eläkelaitos ja yksityisten alojen eläkelaitos ovat tällöin eläkkeenhakijan työkyvyn arvioinnista eri mieltä, ne ratkaisevat kumpikin omalta osaltaan eläkeasian erikseen.
Kunnallinen eläkelaitos on viimeinen eläkelaitos, jos se maksaa vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- tai osa-aikaeläkettä tai on maksanut työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea tai kuntoutusrahaa ja:
1) vanhuuseläkkeen saajalle myönnetään uusi vanhuuseläke;
2) eläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi;
3) kuntoutustukea saava hakee jatkoeläkettä;
4) työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella olleelle tai kuntoutusrahaa saaneelle myönnetään uusi eläke entisin perustein;
5) työttömyyseläkkeellä oleva hakee työkyvyttömyyseläkettä; tai
6) eläkettä saaneen edunjättäjän jälkeen haetaan perhe-eläkettä.
Jos kuitenkin yksityisten alojen eläkelaitos on vakuuttanut osa-aikaeläkettä saavan työntekijän osa-aikatyön, se ratkaisee osa-aikaeläkettä saavan työntekijän työkyvyttömyyseläkehakemuksen. (25.11.2011/1177)
Edellä 103–106 §:ssä tarkoitetun viimeisen eläkelaitoksen määräytymisestä ja tehtävistä säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin myös siitä, miten 104 §:n 1 momentissa tarkoitettu työansioiden kahden viimeisen kalenterivuoden tarkasteluaika määräytyy. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan myös säätää työansioiden kahden viimeisen kalenterivuoden tarkasteluaikaa lyhyemmästä tarkasteluajasta, jos työansioita on kahden vuoden tarkasteluaikaa lyhyemmältä ajalta. (25.11.2011/1177)
Jos syntyy epäselvyyttä siitä, mikä eläkelaitos on tämän luvun ja 1 momentin nojalla annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, asian ratkaisee eläkelaitoksen pyynnöstä Eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta. (25.11.2011/1177)
Jos eläkeasian käsittelyn kannalta on tarkoituksenmukaista, eläkelaitokset voivat yksittäistapauksessa sopia, että viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä noudatetaan tilanteessa, jossa sitä ei lain mukaan olisi noudatettava, tai että viimeisen eläkelaitoksen tehtävät hoitaa muu eläkelaitos kuin lain perusteella määräytyvä viimeinen eläkelaitos taikka että viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä ei eläkeasiassa noudateta. Eläkkeenhakijalle on tällöin ilmoitettava, mikä eläkelaitos käsittelee hänen eläkeasiansa. (14.8.2009/638)
Tämän lain mukainen eläke maksetaan eläkkeensaajalle, jolle se on myönnetty, jollei laissa säädetä toisin. (22.12.2006/1293)
Eläke maksetaan kuukausittain kunnallisen eläkelaitoksen päättämänä aikana eläkkeensaajan ilmoittaman Suomessa toimivan rahalaitoksen välityksellä. Eläke voidaan maksaa myös eläkkeensaajan ulkomailla olevalle tilille. (22.12.2006/1293)
Eläkkeen hakijalle, jonka asian ratkaisu viivästyy hänestä riippumattomista syistä, voidaan pyynnöstä maksaa ennakkoa. Ennakon maksamisen ehdoksi voidaan määrätä, että hakijan on siirrettävä oikeutensa hänelle mahdollisesti tuleviin suorituksiin ennakkoa vastaavalta osalta eläkelaitokselle.
Vanhuuseläkkeen, osa-aikaeläkkeen ja työttömyyseläkkeen maksaminen alkaa seuraavan kalenterikuukauden alusta sen jälkeen, kun oikeus eläkkeen saamiseen on syntynyt.
Jos työntekijä on saanut 36 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun työvoimaviranomaisen todistuksen myöhemmin kuin kuukauden kuluessa 36 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päivärahatodistuksen antamisesta, työttömyyseläke alkaa työvoimaviranomaisen todistuksen antamista seuraavan kalenterikuukauden alusta.
Perhe-eläke, osa-aikaeläke ja työttömyyseläke voidaan maksaa takautuvasti kuuden kuukauden ajalta ennen hakemuksen tekemistä. Pätevästä syystä perhe-eläke ja työttömyyseläke voidaan maksaa tätä pitemmältäkin ajalta. (22.12.2006/1293)
Eläkkeensaaja menettää oikeutensa eläke-erään, jota ei ole nostettu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana se on erääntynyt maksettavaksi.
Tämän lain mukaisen etuuden saaminen vanhentuu viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona eläke olisi pitänyt maksaa, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin mainitun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään. (22.12.2006/1293)
Työkyvyttömyyseläkettä maksetaan, jollei 112 §:ssä toisin säädetä, työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien.
Täyttä työkyvyttömyyseläkettä maksetaan, jollei tässä pykälässä toisin säädetä, aikaisintaan sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun päivärahan ensisijaisuusajan päättymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. (22.12.2006/1293)
Täyttä työkyvyttömyyseläkettä maksetaan työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kalenterikuukauden alusta, jos:
1) eläkehakemus on tehty ennen kuin Kansaneläkelaitos on vahvistanut sairauspäivärahan ensisijaisuusajan ja eläkehakemuksen tekemistä seuraavan toisen kalenterikuukauden loppuun mennessä ei ole myönnetty vähintään kuukauden ajalta yhdenjaksoisesti maksettavaa päivärahaa, joka kohdistuu työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan;
2) työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan kohdistuva päivärahahakemus on hylätty eikä työntekijälle ole myönnetty hylkäämisen jälkeiseen aikaan kohdistuvaa vähintään kuukaudelta yhdenjaksoisesti maksettavaa päivärahaa; tai
3) työkyvyttömyys alkaa sairauspäivärahan ensisijaisuusajan päättymisen jälkeen ja työntekijälle on myönnetty työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiselle ajalle sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 5 momentin mukaista sairauspäivärahaa.
(22.12.2011/1447)3 momentti on kumottu L:lla 22.12.2006/1293.
Sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa vastaava ulkomainen etuus otetaan huomioon työkyvyttömyyseläkkeen alkamisaikaa määrättäessä samalla tavalla kuin sairausvakuutuslain mukainen päiväraha, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain mukaiseen enimmäissuoritusaikaan saakka.
Jos osatyökyvyttömyyseläkkeen saajan työkyky muuttuu niin, että hänellä on oikeus täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen, täyden eläkkeen maksamiseen sovelletaan 112 §:n säännöksiä. Työkyvyttömyyden jatkuessa työkyvyttömyyseläkettä maksetaan tällöin osatyökyvyttömyyseläkkeenä täyden työkyvyttömyyseläkkeen alkamiseen saakka.
Työkyvyttömyyseläkettä ei ilman pätevää syytä makseta takautuvasti pitemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta ennen hakemuksen tekemistä.
Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti, sitä ei makseta ajalta, jolta eläkkeensaaja on saanut työeläkelakien, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain, työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain perusteella. (7.8.2015/878)
L:lla 878/2015 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti, sitä ei makseta ajalta, jolta eläkkeensaaja on saanut työeläkelain tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) perusteella. (26.6.2008/461)
Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti 112 §:n 2 momentin mukaisesti tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä ja samalta ajalta on maksettu päivärahaa tai osasairauspäivärahaa sairausvakuutuslain mukaan, maksetaan eläkettä vain siltä osin kuin sen määrä ylittää samalta ajalta maksetun päivärahan määrän.
Kunnallinen eläkelaitos voi maksaa kertasuorituksena vanhuuseläkkeen, perhe-eläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen, jos eläkkeen määrä ennen 76 ja 77 §:n mukaisen ensisijaisen etuuden vähentämistä on pienempi kuin 20 euroa kuukaudessa. Jos eläkelaitos maksaa toistaiseksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen kertasuorituksena, se maksaa samalla kertasuorituksena myös työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen. Kertasuoritus lasketaan työntekijän eläkelain 114 §:n 6 momentissa tarkoitettujen sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti. (22.12.2006/1293)
Kun 1 momentissa tarkoitetun eläkkeen määrä on vähintään 20 euroa, mutta enintään 50 euroa kuukaudessa, kunnallinen eläkelaitos voi maksaa eläkkeen kertasuorituksena, jos eläkkeensaajalle on ilmoitettu eläkkeen maksamisesta kertasuorituksena eikä eläkkeensaaja ole vastustanut sitä eläkelaitoksen ilmoittamassa kohtuullisessa ajassa. (22.12.2006/1293)
Kun työkyvyttömyyseläke maksetaan kertasuorituksena, takautuvaa eläkettä ei makseta sairausvakuutusrahastolle. (22.12.2006/1293)
Mitä 1–3 momentissa säädetään eläkkeen kertasuorituksesta, sovelletaan 7 luvussa tarkoitettuun viimeisen eläkelaitoksen päätösyhdistelmään sisältyvien eläkkeiden yhteismäärään kuukaudessa.
Eläkkeen maksaminen keskeytetään tai maksettavaa määrää alennetaan tai korotetaan sen kalenterikuukauden alusta, joka lähinnä seuraa sitä kuukautta, jonka aikana keskeyttämisen tai alentamisen tai korottamisen peruste on ilmaantunut.
Työntekijä voi hakea vanhuuseläkkeen lakkauttamista, jos hänelle on myönnetty kuntoutustuki sellaisen määräaikaisen työkyvyttömyyden perusteella, jonka on kuntoutustukea myönnettäessä arvioitu jatkuvan sen jälkeen, kun työntekijä on täyttänyt 63 vuotta. Vanhuuseläkkeen lakkauttamista on haettava kuukauden kuluessa arvioidun työkyvyttömyyden päättymisestä, ja vanhuuseläke lakkautetaan työkyvyttömyyden päättymiseen.
118 § on kumottu L:lla 22.12.2006/1293.
Eläkettä maksetaan sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana eläkkeensaaja on kuollut tai hänen oikeutensa eläkkeen saamiseen on lakannut.
Jos eläkelaitoksella on syytä epäillä, että eläkkeensaaja ei enää täytä eläkkeen saamisen edellytyksiä, eläkelaitos voi keskeyttää eläkkeen maksamisen. Edellytyksenä on, että eläkelaitos on pyytänyt eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään tai eläkeoikeuteen liittyvistä seikoista, mutta eläkkeensaaja ei tällaista selvitystä eläkelaitoksen ilmoittamassa kohtuullisessa ajassa esitä. (22.12.2006/1293)
Jos eläkkeensaajan kuolemasta ei voida esittää selvitystä, mutta on todennäköistä, että hän on kuollut hukkumisen, muun onnettomuuden tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi, eläkelaitos voi lakkauttaa eläkkeen eläkkeensaajan katoamispäivään. (22.12.2006/1293)
Jos eläkkeensaaja taikka edunsaaja on saanut tämän lain mukaista eläkettä enemmän kuin mihin hänellä on ollut oikeus, aiheettomasti maksettu eläke on perittävä takaisin.
Aiheettomasti maksettu eläke voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä eläkkeen maksamisen ole katsottava johtuneen eläkkeensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä. Eläkelaitos voi luopua aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperinnästä myös silloin, kun takaisinperittävä määrä on vähäinen. (22.12.2006/1293)
Aiheettomasti maksettu eläke saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Kulloinkin maksettavasta eläke-erästä ei saa eläkkeensaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka jää sen jälkeen, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain (1118/1996) nojalla pidätetty veron ennakko. (22.12.2006/1293)
Siltä osin kuin kunnallinen eläkelaitos on maksanut aiheettomasti muun julkisten alojen eläkelain mukaista eläkettä tai etuutta, takaisinperinnästä päättää kunnallinen eläkelaitos siten kuin valtion eläkelain 130 §:ssä ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 54 §:ssä säädetään. Siltä osin kuin kunnallinen eläkelaitos on tämän lain 7 luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut aiheettomasti yksityisten alojen eläkelakien mukaista eläkettä tai etuutta, takaisinperinnästä päättää asianomainen eläkelaitos siten kuin sitä koskevassa laissa säädetään. Kunnallinen eläkelaitos antaa kuitenkin takaisinperittävistä eläkkeistä tai etuuksista päätösyhdistelmän ja perii takaisinperittävän määrän. Jos kunnallinen eläkelaitos perii takaisinperittävän määrän 3 momentin mukaisesti kuittaamalla, siinä tarkoitettuna eläke-eränä pidetään kunnallisen eläkelaitoksen viimeisenä eläkelaitoksena maksettavana olevien eläke-erien yhteismäärää. (25.11.2011/1177)
Päätös aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa eläkkeen maksupäivästä. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 tai 11 §:ssä säädetään. Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin mainitun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään. (22.12.2006/1293)
Jos tämän lain mukaisen eläkkeen maksaminen viivästyy, kunnallisen eläkelaitoksen on maksettava eläke viivästysajalta korotettuna. Velvollisuus maksaa eläke korotettuna ei koske sitä osaa eläkkeestä, joka maksetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle. Velvollisuus maksaa eläke korotettuna koskee myös niitä eläkkeitä, jotka kunnallinen eläkelaitos 7 luvun nojalla viimeisenä eläkelaitoksena maksaa.
Eläkkeen korotus vuotta kohden laskettuna on korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen.
Eläkehakemuksen käsittelyä varten on kolmen kuukauden käsittelyaika, jolta ei lasketa korotusta. Tämä käsittelyaika lasketaan sen kalenterikuukauden päättymisestä, jonka aikana eläkkeensaaja on esittänyt kunnalliselle eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä eläkkeen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen, joka häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuus hankkia selvitys. Mainitun käsittelyajan jälkeen korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Saman päätöksen perusteella myöhemmin maksettavalle eläke-erälle korotus lasketaan eräpäivästä.
Jos eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä ajankohdasta. Edellytyksenä on, että eläkelaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen eläkkeensaajan olosuhteissa.
Jos eläkettä ei voida maksaa oikeassa ajassa eläkkeensaajasta johtuvasta syystä, kunnallinen eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan eläkettä korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona esteen lakkaaminen on tullut eläkelaitoksen tietoon. Jos eläkkeen maksaminen viivästyy lain säännöksen, yleisen liikenteen, maksuliikenteen keskeytymisen tai muun sen kaltaisen ylivoimaisen esteen johdosta, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan eläkettä korotettuna tällaiselta viivästysajalta.
Eläkkeen korotusta ei makseta, jos se on pienempi kuin 5,39 euroa. (30.7.2004/713)
Jos kunnallinen eläkelaitos on myöntänyt työntekijälle takautuvasti työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutusrahan ja työnantaja on maksanut hänelle samalta ajalta sairausajan palkkaa, eläke tai kuntoutusraha maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle, kuitenkin enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä. Vakuutuskassalaissa tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha vastaa työnantajan maksamaa palkkaa, ja eläke maksetaan hakemuksesta sairauskassalle samoin kuin työnantajalle.
Jos työntekijälle on myönnetty työkyvyttömyyseläkkeen sijasta vanhuuseläke 32 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla takautuvasti 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta ja työnantaja on maksanut hänelle samalta ajalta sairausajan palkkaa, eläke maksetaan työkyvyttömyysajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä.
Jos eläkelaitos on myöntänyt työntekijälle takautuvasti työkyvyttömyyseläkkeen tai 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa vanhuuseläkkeen ja työnantaja on maksanut hänelle samalta ajalta sairausajan palkan sijasta irtisanomisajan palkkaa, eläke maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä.
Jos työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa samalta ajalta, jolta työntekijä saa kuntoutusrahaa tai työkyvyttömyyseläkettä ja siihen liittyvää kuntoutuskorotusta, kuntoutusraha ja työkyvyttömyyseläke siihen liittyvine kuntoutuskorotuksineen maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä.
Eläkettä, kuntoutusrahaa tai kuntoutuskorotusta ei makseta työnantajalle tai sairauskassalle siltä osin kuin se on 125 §:n 1, 3 tai 4 momentin perusteella suoritettava sairausvakuutusrahastolle eikä silloin, kun työnantaja tai sairauskassa on saanut korvauksen maksamastaan palkasta muun lain nojalla.
Jos täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti 112 §:n 1 momentin mukaisesti samalle ajalle, jolta on maksettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai osasairauspäivärahaa, eläke maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksettua sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai osasairauspäivärahaa.
Jos kuntoutusraha tai -korotus myönnetään takautuvasti samalle ajalle, jolta työntekijälle on maksettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai osasairauspäivärahaa, kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin ne vastaavat määrältään samalta ajalta maksettua sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai osasairauspäivärahaa.
Jos henkilölle myönnetään vanhuuseläke takautuvasti samalle ajalle, jolta hän on saanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai osasairauspäivärahaa, maksetaan eläke sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksetun päivärahan tai osasairauspäivärahan määrää.
Jos eläkkeensaaja on saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään eläkettä takautuvasti, kunnallisen eläkelaitoksen on Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan vaatimuksesta suoritettava takautuvasti maksettava eläke Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksetun työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen määrää. (22.12.2009/1210)
Jos eläkkeensaaja on väliaikaisesti saanut Kansaneläkelaitoksen maksamaa takuueläkettä takuueläkkeestä annetun lain (703/2010) 20 §:n 2 momentin nojalla tai eläkettä kansaneläkelain 72 §:n nojalla tai edellä mainittua eläkettä ja asumistukea eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) 8 §:n nojalla samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään tämän lain 153 §:ssä tarkoitetun valituksen johdosta eläkettä takautuvasti, eläkelaitoksen on maksettava takautuva eläke Kansaneläkelaitokselle sen vaatimuksesta siltä osin kuin se vastaa Kansaneläkelaitoksen samalta ajalta liikaa maksaman eläkkeen tai eläkkeen ja asumistuen määrää. Samoin menetellään, jos eläkelaitos jatkaa 153 §:ssä tarkoitetun valituksen johdosta myönnettyä kuntoutustukea takautuvasti tai jos eläkkeensaaja on saanut takuueläkettä tai kansaneläkelain mukaista eläkettä tai eläkettä ja asumistukea samalta ajalta, jolta kunnallinen eläkelaitos 162 §:n mukaisesti oikaisee aikaisemman päätöksen taikka muutoin tarkistaa myönnetyn eläkkeen määrän tai oikaisupäätöksen jälkeen myöntää kuntoutustuelle jatkoa takautuvasti tai myöntää edunsaajalle tämän lain mukaisen perhe-eläkkeen. (22.12.2011/1447)
Eläkettä ei kuitenkaan makseta Kansaneläkelaitokselle sen liikaa maksaman asumistuen korvaamiseksi, jos samalla ei makseta takautuvaa eläkettä Kansaneläkelaitoksen liikaa maksaman eläkkeen korvaamiseksi.
Jos eläkkeensaaja on saanut opintotukilain (65/1994) mukaista opintorahaa tai asumislisää samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti muuta kuin osatyökyvyttömyyseläkettä, eläkelaitoksen on Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta suoritettava takautuvasti maksettava eläke Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksetun opintotuen määrää. (22.12.2011/1447)
Jos eläkkeensaaja on saanut toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 23 §:ssä tarkoitettua ennakkoa, takautuvasti myönnettävä eläke tai osa siitä maksetaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen hakemuksesta sille jo annetun toimeentulotuen korvaamiseksi. (22.12.2006/1293)
Jos kunta tai kuntayhtymä on järjestänyt eläkkeeseen oikeutetulle laitoshoitoa tai -huoltoa taikka perhehoitoa, kunnallisen eläkelaitoksen on kunnan tai kuntayhtymän vaatimuksesta maksettava hänelle tuleva eläke laitoshoidon tai -huollon taikka perhehoidon ajalta kunnalle tai kuntayhtymälle käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusta annetun lain (734/1992) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla. (19.12.2003/1188)
Jos tämän lain mukaisen eläkkeen maksamista eläkkeensaajalle itselleen ei voida pitää tarkoitustaan vastaavana hänen elämäntapojensa, sairautensa tai muun erityisen syyn vuoksi eikä hänelle ole määrätty edunvalvojaa, eläkelaitos voi eläkkeensaajan suostumuksella päättää, että eläke maksetaan saajan asuinkunnan sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle käytettäväksi eläkkeensaajan ja sellaisen henkilön huoltoon, jonka elatuksesta eläkkeensaaja on toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n mukaan velvollinen huolehtimaan. Näin maksettua eläkettä ei saa vastoin eläkkeensaajan nimenomaista suostumusta käyttää muuhun kuin annettavaan huoltoon sen kuukauden aikana, jolta eläke on suoritettu. Jos eläkkeensaaja on 2 momentissa tarkoitetussa hoidossa tai huollossa, tulee eläke käyttää 2 momentin mukaisesti. Esityksen eläkkeen maksamisesta voi tehdä eläkkeensaaja, hänen puolisonsa, muu omaisensa, henkilö, joka hänestä pääasiallisesti huolehtii, tai kunnan asianomainen monijäseninen toimielin.
Eläke maksetaan 124 ja 126 §:ssä tarkoitetulla tavalla työnantajalle, työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle, 127 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle tai kunnalle kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että ilmoitus on tehty eläkelaitokselle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksupäivää.
Jos eläke on maksettava muulle kuin eläkkeensaajalle itselleen tämän tai muun lain perusteella ja kahdella tai useammalla viranomaisella, kunnalla, laitoksella tai toimielimellä taikka muulla taholla on oikeus siihen, eläke maksetaan seuraavassa järjestyksessä:
1) sairausvakuutusrahastolle 125 §:n mukaan;
2) eläkelaitokselle yrittäjän eläkelain (1272/2006) 120 §:n 1 momentin mukaan tai Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 28 §:n mukaan maksamattomina vakuutusmaksuina;
3) eläkelaitokselle aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintänä 120 §:n mukaan;
4) työnantajalle tai sairauskassalle 124 §:n mukaan;
5) työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle 126 §:n 1 momentin mukaan;
6) Kansaneläkelaitokselle 126 §:n 2 momentin mukaan;
7) sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle 127 §:n 1 momentin mukaan;
8) kunnalle tai kuntayhtymälle 127 §:n 2 momentin mukaan;
9) Kansaneläkelaitokselle 126 §:n 4 momentin mukaan;
10) Potilasvakuutuskeskukselle potilasvahinkolain (585/1986) 9 §:n mukaan;
11) EU- tai ETA-maan laitokselle eläkkeen aiheeton maksu EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksen 72 artiklan 2 kohdan mukaan; (10.12.2010/1092)
12) ulosottoviranomaiselle ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 2 §:n mukaan; (20.11.2009/925)
13) EU- tai ETA-maan laitokselle muun etuuden kuin eläkkeen aiheeton maksu EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksen 72 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan; (10.12.2010/1092)
14) sosiaaliturvasopimuksen mukaiselle sosiaaliturvasopimusmaan laitokselle eläkkeen ja muun etuuden aiheeton maksu sosiaaliturvasopimuksen määräysten mukaan; sekä
15) sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle 127 §:n 3 momentin mukaan.
Tämän lain mukaista eläkettä ei saa siirtää toiselle. Sopimus, joka tarkoittaa eläkkeen panttaamista, on mitätön.
Tämän lain mukaan maksettavaa kustannusten korvausta ei saa ulosmitata.
Jos työntekijällä on oikeus saada työtapaturma- ja ammattitautilakiin tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuvaa ansionmenetyskorvausta, sotilasvammalakiin perustuvaa elinkorkoa, liikennevakuutuslain nojalla omaan vammaan perustuvaa jatkuvaa korvausta tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla ansionmenetyskorvausta, voidaan tämän lain mukainen eläke sen estämättä, mitä 76 §:ssä säädetään, suorittaa täysimääräisenä, kunnes mainitun etuuden määrä on lopullisesti ratkaistu. Työntekijän oikeus mainittuun etuuteen siirtyy kunnalliselle eläkelaitokselle siltä osin kuin kunnallinen eläkelaitos on maksanut samalta ajalta eläkettä.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti työntekijän jälkeen hänen edunsaajilleen maksettavaan työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen perhe-eläkkeeseen tai sotilasvammalain mukaiseen huoltoeläkkeeseen tai liikennevakuutuslain nojalla maksettavaan jatkuvaan korvaukseen, jos eläkelaitos on maksanut myöntämänsä perhe-eläkkeen täysimääräisenä.
L:lla 878/2015 muutettu 130 § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos eläkkeensaajalla on oikeus saada tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuvaa päivärahaa tai tapaturmaeläkettä, sotilasvammalain säännöksiin perustuvaa elinkorkoa tai liikennevakuutuslain nojalla omaan vammaan perustuvaa jatkuvaa korvausta taikka tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) nojalla ansionmenetyskorvausta ja jos kunnallinen eläkelaitos maksaa myöntämänsä eläkkeen täysimääräisenä ennen kuin päivärahan, tapaturmaeläkkeen, elinkoron, korvauksen tai ansionmenetyskorvauksen määrä on lopullisesti ratkaistu, eläkkeensaajan oikeus mainittuihin etuuksiin siirtyy eläkelaitokselle sen maksamasta eläkkeestä päivärahan, tapaturmaeläkkeen, elinkoron, korvauksen tai ansionmenetyskorvauksen johdosta vähennettävää määrää vastaavalta osalta.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti työntekijän jälkeen hänen edunsaajilleen maksettavaan tapaturmavakuutuslain mukaiseen perhe-eläkkeeseen tai sotilasvammalain mukaiseen huoltoeläkkeeseen tai liikennevakuutuslain nojalla maksettavaan jatkuvaan korvaukseen, jos eläkelaitos on maksanut myöntämänsä perhe-eläkkeen täysimääräisenä.
Kunnallisen eläkelaitoksen menot jaetaan jokaiselta varainhoitovuodelta jäsenyhteisöjen vastattaviksi. Eläkelaitoksen valtuuskunnan päättämä osuus kustannuksista jaetaan tämän lain soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden 68 §:ssä tarkoitettujen työansioiden yhteismäärien suhteessa. Valtuuskunta voi myös päättää jakaa osan kustannuksista jäsenyhteisöjen palveluksen perusteella maksettujen tämän lain mukaisten eläkkeiden tai eläkkeen osien yhteismäärien suhteessa. (22.12.2006/1293)
Jäsenyhteisö on lisäksi velvollinen maksamaan eläkelaitokselle valtuuskunnan vahvistamien perusteiden mukaan määrätyt eri eläkelajien omavastuuosuudet.
Jäsenyhteisöltä voidaan varainhoitovuonna periä ennakkoja niiden maksuosuuksista.
Eläkelaitoksen valtuuskunta antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen maksujen suorittamisen perusteista.
Valvontamaksusta säädetään Finanssivalvonnan valvontamaksusta annetussa laissa (879/2008).
Edellä 131 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin menoihin kuuluviksi luetaan myös valvontamaksu, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain (677/2005) 16 §:n mukainen oikeushallintomaksu sekä Eläketurvakeskuksesta annetun lain (397/2006) 5 §:n mukainen kustannusosuus ja toimintokohtainen palvelumaksu.
Niiden työntekijöiden palkkasummista, joille on järjestetty 8 §:ssä tarkoitettu lisäeläketurva, jäsenyhteisö on velvollinen maksamaan maksuosuudet niiden perusteiden mukaan, jotka kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta vahvistaa.
Tämän lain soveltamisalan piiriin kuuluvat työntekijät ovat velvolliset suorittamaan eläkemaksun. (30.7.2004/713)
Eläkemaksu on työntekijän eläkelain 153 §:n 1 momentissa säädetyn eläkemaksuprosentin suuruinen osuus 68 §:ssä tarkoitetuista eläkkeessä huomioon otettavista ansioista. (22.12.2006/1293)
Jäsenyhteisö on velvollinen pidättämään 1 ja 2 momentissa tarkoitetun maksun palkanmaksun yhteydessä ja tilittämään sen kunnalliselle eläkelaitokselle. Maksu on osa jäsenyhteisön ennakkomaksua. (22.12.2006/1293)
Eläkelaitoksen valtuuskunta antaa tarkemmat määräykset 1–3 momentissa tarkoitetun maksun suorittamistavasta.
Jos palkansaajan eläkemaksu on ilmeisen virheen vuoksi jäänyt palkanmaksun yhteydessä pidättämättä, jäsenyhteisö voi pidättää palkanmaksun yhteydessä pidättämättä jääneen maksun enintään kahden seuraavan palkanmaksun yhteydessä. (22.12.2006/1293)
Jos työntekijälle ei palkanmaksun yhteydessä ole maksettu palkansaajan eläkemaksun pidättämiseen riittävää rahapalkkaa ja hänelle kuitenkin kertyy eläketurvaa, jäsenyhteisö voi pidättää palkansaajan eläkemaksun vuoden kuluessa seuraavien palkanmaksujen yhteydessä. (22.12.2006/1293)
Jäsenyhteisön on työntekijän vaatimuksesta palautettava työntekijälle aiheettomasti pidättämänsä palkansaajan eläkemaksu tai lain mukaisen palkansaajan eläkemaksun ylittävä osa. (22.12.2006/1293)
Kunnallisen eläkelaitoksen on määrättävä tähän lakiin perustuva maksu viiden vuoden kuluessa saatavan syntymisestä. Maksuosuussaatavan katsotaan syntyvän tämän lain mukaisen lopullisen maksun eräpäivänä. Tämän lain perusteella määrätty maksu sekä sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko ovat suoraan ulosottokelpoisia. Näiden saatavien perinnästä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Saatavien perinnästä säädetään lisäksi saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999). (7.11.2014/892)
Aiheettomasti suoritetun maksun ja palkansaajan eläkemaksun palautus vanhentuu viiden vuoden kuluttua maksun maksupäivästä tai palkansaajan eläkemaksun pidätyspäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 tai 11 §:ssä säädetään. Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin mainitun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.
Edellä 131 §:ssä tarkoitettuihin menoihin kuuluviksi luetaan myös siirrot eläkemenojen tasoittamiseksi perustettuun eläkevastuurahastoon sen mukaan kuin kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta erikseen päättää.
Eläkevastuurahaston varoja sijoitettaessa on huolehdittava sijoitusten varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä hajauttamisesta. Varojen sijoittamisesta päättää kunnallisen eläkelaitoksen hallitus, joka voi eläkelaitoksen johtosäännössä määrätyllä tavalla siirtää päätösvaltaansa eläkelaitoksen viranhaltijoille ja työntekijöille. (26.6.2008/461)
Jos kunnallinen eläkelaitos on tämän lain mukaan määräytyvän eläketurvan perusteella 7 luvussa tarkoitettu viimeinen eläkelaitos ja jos se on viimeisenä eläkelaitoksena maksanut muiden työeläkelakien mukaista eläkettä taikka jos muu eläkelaitos on viimeisenä eläkelaitoksena tai kunnallinen eläkelaitos muun julkisten alojen eläkelain mukaisena viimeisenä laitoksena toimiessaan maksanut tämän lain mukaista eläkettä, kunnallinen eläkelaitos perii nämä eläkekustannukset korkoineen muulta eläkelaitokselta, valtiolta, Kirkon keskusrahastolta tai Kansaneläkelaitokselta taikka hyvittää ne muulle eläkelaitokselle, valtiolle, Kirkon keskusrahastolle tai Kansaneläkelaitokselle viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. (19.10.2012/554)
Hyvitys ja maksu korkoineen sekä niiden suorittamiseksi mahdollisesti määrättävä ennakko määräytyvät Eläketurvakeskuksen esityksestä ja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien kustannustenjakoperusteiden mukaan siten kuin työntekijän eläkelain 183 §:ssä säädetään.
Valtion eläkelain osalta viimeisen eläkelaitoksen eläkekustannusten perimisestä ja maksamisesta säädetään mainitun lain 113 §:ssä, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain osalta mainitun lain 23 §:ssä ja Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:ssä säädetyn eläketurvan osalta valtion eläkelain 113 §:ssä.
Kunnallisen eläkelaitoksen toiminnan yleinen valvonta kuuluu valtiovarainministeriölle.
Valtiovarainministeriö voi erityisestä syystä määrätä suoritettavaksi eläkelaitoksen hallinnon ja tilien erityistilintarkastuksen.
Valtiovarainministeriö asettaa vuosittain tilintarkastajan, jonka tehtävänä on tarkastaa kunnallisen eläkelaitoksen kirjanpidosta ja muusta aineistosta, että kunnallisen eläkelaitoksen esittämät 137 b §:ssä tarkoitetut laskelmat valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen eläkkeiden maksamiseen tarvittavasta summasta ja kunnallisen eläkelaitoksen kustannusten korvauksesta antavat oikeat ja riittävät tiedot. Lisäksi tilintarkastajan tehtävänä on tarkastaa kunnallisen eläkelaitoksen kirjanpidosta ja muusta aineistosta, että eläkelaitos on perinyt työnantajan ja työntekijän eläkemaksut valtion eläkelain 135 ja 136 §:n mukaisina ja että eläkemaksut sekä siirtymämaksut ja työttömyysvakuutusrahaston maksu on maksettu oikean suuruisina valtion eläkerahastolle. Tilintarkastajan on oltava KHT-tilintarkastaja tai JHT-tilintarkastaja. Tilintarkastuksesta säädetään tilintarkastuslaissa (1141/2015). (18.9.2015/1159)
L:lla 1159/2015 muutettu 3 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Valtiovarainministeriö asettaa vuosittain tilintarkastajan, jonka tehtävänä on tarkastaa kunnallisen eläkelaitoksen kirjanpidosta ja muusta aineistosta, että kunnallisen eläkelaitoksen esittämät 137 b §:ssä tarkoitetut laskelmat valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen eläkkeiden maksamiseen tarvittavasta summasta ja kunnallisen eläkelaitoksen kustannusten korvauksesta antavat oikeat ja riittävät tiedot. Lisäksi tilintarkastajan tehtävänä on tarkastaa kunnallisen eläkelaitoksen kirjanpidosta ja muusta aineistosta, että eläkelaitos on perinyt työnantajan ja työntekijän eläkemaksut valtion eläkelain 135 ja 136 §:n mukaisina ja että eläkemaksut sekä siirtymämaksut ja työttömyysvakuutusrahaston maksu on maksettu oikean suuruisina valtion eläkerahastolle. Tilintarkastajan on oltava joko Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja (KHT) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastaja (JHTT). Tilintarkastuksesta säädetään tilintarkastuslaissa (459/2007). (19.10.2012/554)
Kunnallisen eläkelaitoksen rahoitustoiminnan suunnittelua sekä eläkelaitoksen varojen sijoittamista valvoo Finanssivalvonta. Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeuteen sovelletaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 18 ja 24 §:ää. Finanssivalvonta on velvollinen antamaan vuosittain valvonnastaan kertomuksen valtiovarainministeriölle.
Valtio, Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos maksavat kunnalliselle eläkelaitokselle ennakkoon eläke-etuuksien maksamiseen tarvittavan määrän. Toteutuneiden kustannusten määrän ylittäessä tai alittaessa arvioidun määrän erotus otetaan jälkikäteen huomioon korjauseränä.
Valtion eläkerahasto maksaa työnantajan eläkemaksusta kunnalliselle eläkelaitokselle korvauksen valtion eläkelain 143 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamisesta. Myös Kansaneläkelaitos maksaa henkilöstönsä ja Kirkon keskusrahasto evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden eläketurvan hoitamisesta kunnalliselle eläkelaitokselle korvauksen. Valtiovarainministeriö vahvistaa valtion eläkerahaston, Kirkon keskusrahaston ja Kansaneläkelaitoksen kunnalliselle eläkelaitokselle ennakkomaksuna maksettavan korvauksen euromäärän. Kunnallinen eläkelaitos esittää valtiovarainministeriölle laskelman korvauksen määrästä. Korvauksen määrä lasketaan valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettua omakustannusarvoa vastaavasti. Korvaus maksetaan tasasuurina erinä kuukausittain kyseisen vuoden kustannusten määrää koskevan etukäteen tehtävän arvion perusteella. Toteutuneiden kustannusten määrän ylittäessä tai alittaessa arvioidun määrän erotus otetaan jälkikäteen huomioon korjauseränä. (19.10.2012/554)
Valtiovarainministeriö, Kirkon keskusrahasto ja Kansaneläkelaitos arvioivat viiden vuoden välein eläkkeiden hoidon kustannustehokkuudelle ja laatutasolle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Tätä tarkoitusta varten kunnallisen eläkelaitoksen on toimitettava mainituille tahoille riittävät tiedot.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkkeiden maksamiseen tarvittavien varojen siirrosta ja kustannusten korvaamisesta kunnalliselle eläkelaitokselle.
Kunnallisen eläkelaitoksen päätösvaltaa käyttää valtuuskunta. Valtuuskunta voi eläkelaitoksen johtosäännössä siirtää päätösvaltaansa eläkelaitoksen muille toimielimille. Päätösvaltaa ei saa kuitenkaan siirtää asioissa, joista valtuuskunnan tai muun toimielimen on tämän lain mukaan päätettävä.
Valtuuskunnassa on 30 jäsentä sekä jokaisella heistä henkilökohtainen varajäsen, jotka kaikki valtiovarainministeriö määrää neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Vähintään neljä jäsentä ja yhtä monta varajäsentä määrätään kunnallisessa pääsopimuksessa tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Muut jäsenet ja varajäsenet määrätään Suomen Kuntaliitto ry:n ehdottamista henkilöistä siten, että kunnat ja kuntayhtymät ja maan eri osat saavat valtuuskunnassa tasapuolisen edustuksen. Näitä jäseniä ja varajäseniä määrättäessä otetaan lisäksi huomioon eri ryhmien kunnallisvaaleissa saama ääniosuus vaalilaissa (714/1998) säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. (9.11.2007/1006)
Valtuuskunnan tehtävänä on:
1) valita hallituksen jäsenet ja varajäsenet sekä tilintarkastaja enintään valtuuskunnan toimikautta varten;
2) päättää eläkelaitoksen johtosäännöstä, lisäeläkesäännöstä ja tilisäännöstä;
3) ottaa palvelukseen toimitusjohtaja ja irtisanoa tai siirtää hänet muihin tehtäviin, jos hän on menettänyt valtuuskunnan luottamuksen; (12.12.2014/1080)
4) päättää luottamushenkilöiden palkkioiden ja muiden korvauksien perusteista;
5) päättää jäsenyhteisöjen maksuosuuksista siten kuin 131 ja 132 §:ssä säädetään;
6) käsitellä tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus sekä päättää tilinpäätöksen vahvistamisesta, vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille sekä niistä muista toimenpiteistä, joihin on aihetta;
7) hyväksyä talouden yleisohjeena noudatettavaksi talousarvio seuraavaksi vuodeksi sekä toiminta- ja taloussuunnitelma kolmeksi tai useammaksi vuodeksi.
Kunnallisen eläkelaitoksen hallintoa hoitaa hallitus, jonka valtuuskunta valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksen toimikausi kuitenkin jatkuu, kunnes seuraava hallitus on valittu.
Hallituksessa on yhdeksän jäsentä sekä jokaisella heistä henkilökohtainen varajäsen. Hallituksen jäsenistä kaksi jäsentä ja heidän varajäsenensä valitaan kunnallisessa pääsopimuksessa tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen yhteisesti ehdottamista henkilöistä. Valtuuskunta määrää varsinaisista jäsenistä yhden puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi.
Hallituksen tehtävänä on:
1) valmistella valtuuskunnassa käsiteltävät asiat ja huolehtia valtuuskunnan päätösten toimeenpanosta;
2) ohjata ja valvoa eläkelaitoksen toimintaa;
3) laatia eläkevarojen sijoittamista koskeva suunnitelma sekä käsitellä muutkin sijoitustoiminnan kannalta periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat.
Valtuuskunta voi erottaa hallituksen kesken toimikauden, jos hallitus on menettänyt valtuuskunnan luottamuksen. Erottamispäätös koskee kaikkia hallituksen jäseniä. Valtuuskunta valitsee tällöin uuden hallituksen sen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. (12.12.2014/1080)
Kunnallisen eläkelaitoksen hallituksen on vahvistettava periaatteet siitä, miten kunnallisen eläkelaitoksen omistuksista muissa yhteisöissä johtuvia oikeuksia käytetään (omistajaohjauksen periaatteet). Periaatteissa on arvioitava myös kunnallisen eläkelaitoksen toimitusjohtajan ja palveluksessa olevien henkilöiden muiden yhteisöjen tai säätiöiden hallintoelinten jäsenyydet ottaen huomioon kunnallisen eläkelaitoksen edut.
Kunnallisen eläkelaitoksen on julkistettava omistajaohjauksen periaatteet.
Kunnallisen eläkelaitoksen tulee ylläpitää ajantasaista julkista luetteloa, josta käyvät ilmi tiedot kunnallisen eläkelaitoksen hallituksen jäsenten sekä toimitusjohtajan jäsenyyksistä muiden taloudellisesti tai yhteiskunnallisesti merkittävien yhteisöjen tai säätiöiden hallituksissa, hallintoneuvostoissa tai niihin rinnastettavissa toimielimissä lukuun ottamatta asunto-osakeyhtiöitä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon merkitään myös tiedot kunnallisen eläkelaitoksen palveluksessa olevien muuhun ylimpään johtoon kuuluvien taikka sen puolesta sijoituspäätöksiä tekevien tai valmistelevien henkilöiden jäsenyyksistä muiden yhteisöjen tai säätiöiden hallituksissa, hallintoneuvostoissa tai niihin rinnastettavissa toimielimissä, jotka liittyvät heidän työtehtäviinsä, lukuun ottamatta jäsenyyksiä asunto-osakeyhtiöissä.
Kunnallisella eläkelaitoksella on oltava hallituksen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet eturistiriitojen tunnistamisessa ja ehkäisemisessä noudatettavista menettelytavoista.
Kunnallisen eläkelaitoksen hallituksen on päätettävä kunnallista eläkelaitosta koskevasta merkittävästä liiketoimesta silloin, kun liiketoimen toisena osapuolena on:
1) kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunnan tai hallituksen jäsen, toimitusjohtaja, tilintarkastaja, varatilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisön toimihenkilö, jolla on päävastuu tilintarkastuksesta;
2) kunnallisen eläkelaitoksen muu ylimpään johtoon kuuluva henkilö, jolla on oikeus tehdä sen toiminnan järjestämistä koskevia päätöksiä;
3) 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun henkilön aviopuoliso, rekisteröidystä parisuhteesta annetussa laissa (950/2001) tarkoitettu parisuhteen osapuoli, edunvalvonnassa oleva vajaavaltainen taikka vähintään vuoden samassa taloudessa 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun henkilön kanssa asunut avopuoliso.
Kunnallisen eläkelaitoksen on pidettävä ajantasaista julkista luetteloa 1 momentissa tarkoitetuista liiketoimista, niiden osapuolista ja niiden keskeisistä ehdoista. Luettelon ylläpito on järjestettävä luotettavalla tavalla. Luetteloon merkityt tiedot on säilytettävä viisi vuotta tiedon merkitsemisestä. Luonnollisen henkilön henkilötunnus ja osoite sekä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun henkilön nimi eivät kuitenkaan ole julkisia.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaisiin liiketoimiin, jotka on tehty kunnallisen eläkelaitoksen ja muun tahon kuin 1 momentissa tarkoitetun henkilön välillä, jos järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää 1 ja 2 momentin säännöksiä.
Eläkelaitoksen toimintaa johtaa hallituksen alaisena toimitusjohtaja. Toimitusjohtajan kanssa voidaan tehdä johtajasopimus. Eläkelaitos voi päättää maksaa toimitusjohtajalle erokorvauksen. (12.12.2014/1080)
Eläkelaitoksen viranhaltijoihin sovelletaan kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia (304/2003).
Laillistetun lääkärin on osallistuttava työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden sekä muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden valmisteluun ja merkittävä perusteltu arvionsa asiakirjoihin. Kunnallisen eläkelaitoksen lääkäri voi merkitä arvionsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia. (7.11.2014/873)
Kunnalliseen eläketurvaan liittyvän lainsäädännön kehittämiseen liittyvien kysymysten käsittelyä varten on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä valmistelu-, neuvottelu- ja lausunnonantoelimenä kuntien eläkeneuvottelukunta.
Neuvottelukunnassa on puheenjohtaja ja kahdeksan muuta jäsentä. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Sosiaali- ja terveysministeriö määrää jäsenet neljäksi vuodeksi kerrallaan siten, että jäsenistä puheenjohtaja ja hänen varamiehensä edustavat sosiaali- ja terveysministeriötä. Muista jäsenistä neljä määrätään kunnallisessa pääsopimuksessa tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdotuksesta ja neljä kunnallisen eläkelaitoksen ehdotuksesta.
141 a § on kumottu L:lla 19.10.2012/554.
Eläkelaitoksen luottamushenkilöt toimivat tässä laissa tarkoitetuissa tehtävissään virkavastuulla.
Jos luottamushenkilön paikka vapautuu kesken toimikauden, hänen tilalleen määrätään tai valitaan seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi.
Kunnallisessa eläkelaitoksessa on sijoitustoiminnan tueksi ja 2 momentissa mainittujen tahojen välisen tiedonkulun edistämiseksi sijoitusneuvottelukunta. Neuvottelukunta käsittelee neuvoa antavasti eläkelaitoksen sijoitustoiminnan kehittämissuuntia ja toimintalinjoja. (21.12.2004/1216)
Eläkelaitoksen hallitus kutsuu toimikaudekseen sijoitusneuvottelukuntaan kymmenen jäsentä ja jokaiselle henkilökohtaisen varajäsenen. Jäsenistä kolmen tulee edustaa valtiovarainministeriötä, yhden työ- ja elinkeinoministeriötä sekä kahden kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettuja pääsopijajärjestöjä. (9.11.2007/1006)
Kunnallisella eläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä saada:
1) lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta, johon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sovelletaan, sekä yksityiseltä työnantajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä eläketurvan järjestämistä ja käsiteltävänä olevan eläkeasian ratkaisemista varten tai jotka muuten ovat välttämättömiä julkisten alojen eläkelaissa, EU:n sosiaaliturvan perusasetuksessa tai EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen taikka sosiaaliturvasopimuksessa määrättyjen tehtävien toimeenpanossa; (25.11.2011/1177)
2) lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulta ammattihenkilöltä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä sekä kuntoutusta toimeenpanevalta taholta ja muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä sekä sosiaalipalvelujen tuottajalta ja hoitolaitokselta pyynnöstä tämän laatima lausunto ja muut 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien toimeenpanemiseksi välttämättömät tiedot eläkkeenhakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta sekä työkyvystä, jollei hakija itse toimita edellä mainittuja tietoja.
Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada muun eläkelain mukaista eläketurvaa hoitavalta eläkelaitokselta työntekijän eläkelain 75 §:ssä tarkoitettua työeläkeotetta vastaavien tietojen antamista ja työeläkeasioiden ennakkoneuvontaa varten välttämättömät tiedot työeläkelakien mukaisesta eläketurvasta. Eläkelaitoksella on oikeus saada vastaavat tiedot myös Eläketurvakeskukselta. (25.11.2011/1177)
Eläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada 1 momentissa tarkoitetut tiedot maksutta. Jos tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, kustannukset on kuitenkin korvattava.
Tässä pykälässä tarkoitettuja tietoja saa hakea teknisen käyttöyhteyden avulla ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.
Eläkkeenhakijan on annettava kunnalliselle eläkelaitokselle eläkeasian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot.
Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle työkykynsä palautumisesta, ryhtymisestään ansiotyöhön ja kuntoutuksen keskeytymisestä. (30.7.2004/713)
Työttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:
1) oleskelustaan ulkomailla tai muusta vastaavasta syystä, jonka johdosta hän ei voi ottaa vastaan työtä;
2) ryhtymisestään ansiotyöhön, josta saatava ansio on vähintään 37 §:n 2 kohdassa mainitun rahamäärän suuruinen; sekä
3) kieltäytymisestään vastaanottamasta työvoimaviranomaisen hänelle osoittamaa työeläkelain alaista vähintään kuukauden jatkuvaa työtä.
Osa-aikaeläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:
1) työaikajärjestelyjen muutoksesta, jos sillä on vaikutusta hänen ansioihinsa;
2) muista kuin yleisistä palkankorotuksista;
3) virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan päättymisestä tai uuden alkamisesta;
4) yli kuuden viikon yhdenjaksoisesta työstä poissaolosta, jos poissaolo ei johdu vuosilomasta tai sellaisesta sairaudesta, jonka perusteella osa-aikaeläkkeen saaja saa sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, sairausajan palkkaa, työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista päivärahaa tai liikennevakuutuslain nojalla myönnettyä ansionmenetyskorvausta; (7.8.2015/878)
L:lla 878/2015 muutettu 4 kohta tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
4) yli kuuden viikon yhdenjaksoisesta työstä poissaolosta, jos poissaolo ei johdu vuosilomasta tai sellaisesta sairaudesta, jonka perusteella osa-aikaeläkkeen saaja saa sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, sairausajan palkkaa, tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuvaa päivärahaa tai liikennevakuutuslain nojalla myönnettyä ansionmenetyskorvausta; (22.12.2006/1293)
5) muutoksista yrittäjätoiminnassa; (22.12.2006/1293)
6) uuden työeläkkeen tai vastaavan EU- tai ETA-maasta myönnetyn etuuden alkamisesta; sekä (22.12.2006/1293)
7) ensisijaisen etuuden alkamisesta tai sen muuttumisesta. (22.12.2006/1293)
Leskeneläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle solmimastaan avioliitosta. Jos lapseneläkettä saava lapsi annetaan ottolapseksi muulle kuin edunjättäjän leskelle tai tämän puolisolle, lapsen ottovanhemmat ovat velvolliset ilmoittamaan ottolapseksi ottamisesta eläkelaitokselle.
Eläkkeensaajan 2–5 momentissa tarkoitetusta ilmoittamisvelvollisuudesta riippumatta eläkelaitos voi vaatia eläkkeensaajalta selvityksen 2–5 momentissa mainituista sekä muista vastaavista eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen vaikuttavista seikoista, jos on aihetta epäillä, että näissä seikoissa on tapahtunut muutoksia. (22.12.2006/1293)
Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisö on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle sen määräämällä tavalla vähintään neljännesvuosittain tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden nimet, henkilötunnukset, virka- ja työsuhteiden ja 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen sopimusten sekä luottamustoimien alkamis- ja päättymispäivät, palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi jäsenyhteisö on velvollinen antamaan eläkelaitokselle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista edellä mainituista palvelussuhteista sekä muut henkilöiden eläkeoikeuteen ja jäsenyhteisöjen maksuvelvollisuuteen liittyvät tiedot. Jos jäsenyhteisö jättää ilmoittamatta eläkelaitokselle edellä tarkoitetut tiedot tai ilmoittaa ne myöhemmin kuin eläkelaitoksen 7 momentin perusteella antamissa määräyksissä edellytetään, 131 §:n mukainen maksuosuus voidaan määrätä suoritettavaksi kohtuullisesti korotettuna, kuitenkin enintään kaksinkertaisena.
Valtiotyönantaja on velvollinen ilmoittamaan kunnalliselle eläkelaitokselle vähintään neljännesvuosittain valtion eläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden nimet, henkilötunnukset, valtion eläkelain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen palvelusten alkamis- ja päättymispäivät, palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi työnantaja on velvollinen antamaan kunnalliselle eläkelaitokselle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista edellä mainituista palveluksista sekä muut työntekijöiden eläkeoikeuteen ja työnantajan maksuvelvollisuuteen liittyvät tiedot. Jos työnantaja jättää ilmoittamatta kunnalliselle eläkelaitokselle edellä tarkoitetut tiedot tai ilmoittaa ne myöhemmin kuin kunnallisen eläkelaitoksen 7 momentin perusteella antamissa määräyksissä edellytetään, voidaan valtion eläkelain 135 §:ssä tarkoitettu eläkemaksu määrätä suoritettavaksi kohtuullisesti korotettuna, kuitenkin enintään kaksinkertaisena.
Kirkkotyönantaja on velvollinen ilmoittamaan kunnalliselle eläkelaitokselle sen määräämällä tavalla vähintään neljännesvuosittain evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden nimet, henkilötunnukset, palvelussuhteiden alkamis- ja päättymispäivät, palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi kirkkotyönantaja on velvollinen antamaan eläkelaitokselle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista edellä mainituista palvelussuhteista sekä muut henkilöiden eläkeoikeuteen liittyvät tiedot. Myös Kansaneläkelaitos on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle henkilöstönsä eläketurvaan liittyvät vastaavat tiedot.
Sen lisäksi, mitä 1–3 momentissa säädetään, jäsenyhteisö, valtiotyönantaja, kirkkotyönantaja ja Kansaneläkelaitos ovat velvollisia pyydettäessä antamaan eläkelaitokselle ja tämän lain mukaiselle muutoksenhakuelimelle kaikki sellaiset työntekijän työskentelyä ja työolosuhteita koskevat ja muut vastaavat työnantajalta saatavissa olevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä eläketurvan järjestämiseksi ja käsiteltävänä olevan eläkeasian ratkaisemiseksi tai jotka muuten ovat välttämättömiä julkisten alojen eläkelaissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa.
Pyydettäessä jäsenyhteisöltä, valtiotyönantajalta, kirkkotyönantajalta tai Kansaneläkelaitokselta eläkkeenhakijan eläke- tai kuntoutusasian käsittelyä varten tarvittavia tietoja työnantajalle ilman eläkkeenhakijan suostumusta saadaan ilmoittaa vain ne häntä koskevat salassa pidettävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä mainittujen asioiden päätöksenteossa tarvittavien tietojen yksilöimiseksi.
Eläkelaitoksella on oikeus tarkastaa jäsenyhteisön asiakirjoista 1 ja 4 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus, valtiotyönantajan asiakirjoista 2 ja 4 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus sekä kirkkotyönantajan ja Kansaneläkelaitoksen asiakirjoista 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus.
Eläkelaitos pitää rekisteriä julkisten alojen eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden eläkeoikeuteen vaikuttavista tämän pykälän ja 144 §:n perusteella saamistaan tiedoista. Eläkelaitoksella on oikeus antaa määräyksiä jäsenyhteisölle, valtiotyönantajalle, kirkkotyönantajalle ja Kansaneläkelaitokselle siitä, milloin ja missä muodossa tiedot ilmoitetaan eläkelaitokselle.
Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa jäsenyhteisölle, valtiotyönantajalle, kirkkotyönantajalle ja Kansaneläkelaitokselle työnantajana taloushallintoa ja eläkemaksun tarkistamista varten välttämättömät tiedot eläkkeensaajalle myönnetystä tämän lain, valtion eläkelain ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain mukaisesta etuudesta ja sen määrästä. Eläkelaitoksella on myös oikeus ilmoittaa sille työnantajalle, jonka palveluksesta henkilö siirtyy eläkkeelle, myönnetyn eläkkeen laji sekä alkamis- ja päättymisajankohta työnantajan henkilöstöhallinnollisia järjestelyjä varten.
Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa julkisten alojen eläkelain toimeenpanoon perustuvia tietoja: (25.11.2011/1177)
1) asianomaiselle viranomaiselle ja toimielimelle ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen mukaisten tehtävien toimeenpanossa; (10.12.2010/1092)
2) tämän lain 144 ja 146 §:n nojalla saamansa tiedot Eläketurvakeskukselle ja työntekijän eläkelain 3 §:n 1 momentin ja 2 momentin 4, 6 ja 7 kohdassa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen toimeenpanosta huolehtiville eläkelaitoksille, joilla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella työnantajalta, tämän lain 144 §:ssä mainitulta taholta tai Eläketurvakeskukselta; (19.10.2012/554)
3) Eläketurvakeskukselta ja työntekijän eläkelain 3 §:n 1 momentin ja 2 momentin 4, 6 ja 7 kohdassa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot Kansaneläkelaitokselle tai muulle sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella; (19.10.2012/554)
4) ministeriöille, Verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle ja yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen julkisten alojen eläkelain mukainen etuus vaikuttaa, julkisten alojen eläkelain mukaista etuutta saaneen henkilön henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista, tiedot työnantajasta ja muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten; terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei kuitenkaan saa luovuttaa; (25.11.2011/1177)
5) Verohallinnolle tiedot, jotka ovat välttämättömiä ennakkoperintälaissa säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi silloin, kun on aihetta epäillä, että jäsenyhteisö, valtiotyönantaja tai kirkkotyönantaja ei ole täyttänyt ennakonpidätysvelvollisuuttaan; (25.11.2011/1177)
6) työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen korvaustoimintaa henkivakuutus- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden valtuuttamana hoitavalle työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle julkisten alojen eläkelain mukaisessa virka- tai työsuhteessa olleiden, kuolleiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden nimet, henkilötunnukset, kuolinpäivät ja virka- ja työsuhteisiin liittyvät tiedot, heidän edunsaajiensa nimet ja henkilötunnukset sekä muut vastaavanlaiset tiedot, joita tarvitaan ryhmähenkivakuutuksen vakuutussumman myöntämisedellytysten täyttymistä ratkaistaessa, sekä vastaavat tiedot Valtiokonttorille ryhmähenkivakuutusta vastaavan taloudellisen tuen käsittelemiseksi; (25.11.2011/1177)
7) työnantajan järjestämän vapaaehtoisen ryhmälisäeläketurvan jatkuvaa hoitamista varten työntekijöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot lisäeläketurvaa hoitavalle henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle; (25.11.2011/1177)
8) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle uuden vapaamuotoisen eläkevakuutuksen tai ryhmälisäeläketurvan ehtojen sopimista varten työntekijöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot, jos lisäeläketurva työnantajan aloitteesta lopetetaan ja korvataan vastaavanlaisella uudella lisäeläketurvalla; uuden lisäeläketurvavakuutuksen antajan on tällöin esitettävä eläkelaitokselle selvitys siitä, että uusi lisäeläketurva merkitsee aikaisemman lisäeläketurvan korvaamista uudella; sekä (25.11.2011/1177)
9) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle lisäeläketurvan ja sen kustannusten määrittelemistä varten tiedot työntekijöiden palvelussuhteista, eläkeoikeuksista, ikä- ja sukupuolijakaumasta ja eläkkeen määriin vaikuttavista tekijöistä sekä lisäeläketurvan lopullisen sisällön määrittelemistä varten työntekijöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot; yksilöityjen henkilötietojen luovuttamisen edellytyksenä on kuitenkin, että henkivakuutusyhtiö, eläkekassa tai eläkesäätiö on huolehtinut siitä, että lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluville henkilöille on vakuutussopimuksen tai eläkejärjestelyn tultua hyväksytyksi asianmukaisesti selvitetty henkivakuutusyhtiön, eläkekassan tai eläkesäätiön mahdollisuus saada tarvittavat tiedot ja ettei henkilö nimenomaisesti ole kieltäytynyt lisäeläkejärjestelystä tai kieltänyt antamasta tietojaan. (25.11.2011/1177)
Kunnallisen eläkelaitoksen on 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisen toteuttamiseksi sovittava eläketurvakeskuksen ja asianomaisten eläkelaitosten kanssa siitä, mitä edellä tarkoitetuista tiedoista voidaan luovuttaa edelleen ja kenelle niitä voidaan edelleen luovuttaa.
Kunnallisen eläkelaitoksen on ennen tietojen luovuttamista tämän pykälän nojalla eteenpäin varmistettava, että tietojen saajalla on lain mukaan oikeus saada luovutettavat tiedot niiden alkuperäiseltä luovuttajalta. Kunnallinen eläkelaitos on vastuussa siitä, että luovutettavien tietojen sisältö vastaa niitä tietoja, jotka se sai alkuperäiseltä luovuttajalta.
Kunnallisella eläkelaitoksella on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus avata tekninen käyttöyhteys: (4.6.2010/469)
1) lakisääteistä sosiaalivakuutusta toimeenpanevalle yhteisölle tai laitokselle ja tämän lain mukaiselle muutoksenhakuelimelle henkilörekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka sillä on tämän tai muun lain perusteella oikeus saada tehtäviensä toimeenpanoa varten; (22.12.2006/1293)
2) EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen mukaisten tehtävien toimeenpanosta huolehtivalle viranomaiselle sellaisiin tietoihin, joita sillä on 148 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan oikeus saada; (10.12.2010/1092)
3) 148 §:n 1 momentin 2, 3 ja 6 kohdassa säädetylle viranomaiselle tai toimielimelle mainituissa kohdissa tarkoitettujen tietojen antamista varten; (22.12.2006/1293)
4) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle 148 §:n 1 momentin 7–9 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista varten; (4.6.2010/469)
5 kohta on kumottu L:lla 19.10.2012/554.
6) Kirkon keskusrahastolle sellaisiin tietoihin, joihin sillä on evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 36 §:n mukaan oikeus ja joita se välttämättä tarvitsee huolehtiessaan mainitussa laissa tarkoitetuista tehtävistä. (25.11.2011/1177)
Eläkelaitoksella on lisäksi oikeus avata tekninen käyttöyhteys jäsenyhteisölleen ja valtiotyönantajalle 146 §:ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden toteuttamiseksi. Eläkelaitoksella on oikeus avata tekninen käyttöyhteys myös Eläketurvakeskukselle ja muille eläkelaitoksille tietojen antamista varten henkilölle itselleen hänen tämän lain mukaisesta eläketurvasta. (19.10.2012/554)
Tekninen käyttöyhteys on kuitenkin oikeus avata 148 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista varten vain, jos tästä on 148 §:n 2 momentin mukaisesti sovittu.
Tämän pykälän perusteella avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea myös salassa pidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. (22.12.2006/1293)
Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen pyytäjän on esitettävä käyttöyhteyden avaajalle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Jos kunnallinen eläkelaitos suorittaa vajaavaltaiselle 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua taloudellista tukea, eläkelaitoksen tulee viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä ilmoittaa siitä sille holhousviranomaiselle, jonka toimialueella vajaavaltaisella on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta.
Kunnallisen eläkelaitoksen on annettava työntekijälle tämän pyynnöstä hallussaan olevat työntekijän eläkeoikeutta koskevat tiedot. Asianosaisen tiedonsaantioikeudesta, oikeudesta saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta sekä oikeudesta tarkastaa itsestään rekisteriin talletetut tiedot on muutoin voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja henkilötietolaissa (523/1999) säädetään.
Kunnallisen eläkelaitoksen on annettava eläkkeenhakijalle etukäteen eläkehakemuslomakkeella tai muulla vastaavalla tavalla tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan säännönmukaisesti luovuttaa.
Kunnallisen eläkelaitoksen on ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle tämän lain 17 §:ssä sekä valtion eläkelain 24 §:ssä tarkoitetusta kuntoutustoimesta samoin kuin kuntoutusrahaa ja -korotusta koskevasta päätöksestä.
Kunnallisen eläkelaitoksen julkisten alojen eläkelain mukaiseen päätökseen eläkettä koskevassa asiassa haetaan muutosta valittamalla työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan. Lautakunnasta ja sen jäsenistä säädetään työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa. (25.11.2011/1177)
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Vakuutusoikeudesta säädetään vakuutusoikeuslaissa (132/2003).
Kunnallisen eläkelaitoksen tämän lain mukaiseen päätökseen muussa kuin eläkeoikeutta koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä eläkelaitoksen kotipaikka on. (19.10.2012/554)
Kunnallisen eläkelaitoksen 7 luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään päätöksestä. Jos kunnallisen eläkelaitoksen päätös sisältyy yksityisten alojen eläkelaitoksen viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään, siihen haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään siten kuin yksityisten alojen eläkelaissa säädetään. Tällöin yksityisten alojen eläkelaitoksen on pyydettävä valituksesta kunnallisen eläkelaitoksen lausunto siltä osin kuin valitus koskee julkisten alojen eläkelain mukaista eläketurvaa. Lausuntoa ei pyydetä, jos valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia. (25.11.2011/1177)
Eläke- ja ennakkopäätöstä koskevassa asiassa valitusoikeus on asianosaisella.
Kunnallisen eläkelaitoksen tämän lain mukaisesta päätöksestä muussa kuin eläkeoikeutta koskevassa asiassa valitusoikeus on asianosaisella ja jäsenyhteisöllä. (19.10.2012/554)
Tämän lain soveltamisen piiriin kuuluva henkilö voi vaatia oikaisua jäsenyhteisön häneltä 133 §:n nojalla perimään eläkemaksuun. Kunnallisen eläkelaitoksen oikaisuvaatimuksesta antamaan päätökseen haetaan muutosta noudattaen, mitä 153 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään. (26.6.2008/461)
155 § on kumottu L:lla 10.12.2010/1092.
156 § on kumottu L:lla 22.12.2006/1293.
Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Kunnallisen eläkelaitoksen ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös saadaan antaa tiedoksi asianosaiselle lähettämällä se hänelle postitse. Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna annettu postin kuljetettavaksi. (16.3.2007/260)
Kun eläkelaitoksen valtuuskunnan taikka hallituksen pöytäkirja on tarkistettu, on 153 §:n 3 momentissa tarkoitetut päätökset pidettävä eläkelaitoksessa yleisesti nähtävinä. Tästä on ilmoitettava etukäteen eläkelaitoksen julkisten kuulutusten ilmoitustaululla. Muutoin noudatetaan soveltuvin osin julkisista kuulutuksista annetun lain (34/1925) säännöksiä. Edellä tarkoitetuista päätöksistä on lisäksi ilmoitettava jäsenyhteisöille virkakirjeellä. (20.11.2009/925)
Asianosainen saa tehdä maksuunpanoa koskevan perustevalituksen, jos hän katsoo, että kunnallisen eläkelaitoksen valtion eläkelain perusteella määräämä maksuunpano tai työnantajan valtion eläkelain 136 tai 137 §:n perusteella tekemä työntekijän eläkemaksun pidätys on ollut lain tai sopimuksen vastainen. Perustevalitus on tehtävä kirjallisesti ja se on toimitettava työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu.
Jos perustevalitus tehdään ulosmittauksen takia, on lisäksi voimassa, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään perustevalituksesta.
Asianosaisen on toimitettava valituskirjelmä valitusajassa kunnalliselle eläkelaitokselle. (20.11.2009/925)
Jos eläkelaitos hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. (20.11.2009/925)
Jos eläkelaitos ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 2 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan käsiteltäväksi. Jos valitus koskee muutoksenhakulautakunnan päätöstä, valituskirjelmä ja lausunto on samassa ajassa toimitettava vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Eläkelaitos voi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos asia oli jo toimitettu valitusviranomaiselle, eläkelaitoksen on ilmoitettava sille heti väliaikaisesta päätöksestään. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. (16.3.2007/260)
Edellä 3 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin toimitettava asianomaiselle valitusviranomaiselle 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä. (22.12.2011/1447)
Kunnallisen eläkelaitoksen tässä laissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaa päätösyhdistelmää koskeva valituskirjelmä on toimitettava kunnalliselle eläkelaitokselle 157 §:n 1 momentissa säädetyssä määräajassa. Laitoksen on pyydettävä valituksesta lausunto yksityisten alojen eläkelaitokselta siltä osin kuin valitus koskee sen hoitamaa eläketurvaa. Jos päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia, lausunto pyydetään ainoastaan silloin, kun kysymyksessä on 105 §:ssä tarkoitettu tilanne. (25.11.2011/1177)
Jos kaikki ne eläkelaitokset, joiden päätöksiä valitus koskee, hyväksyvät muutoksenhakijan vaatimukset omaa päätöstään koskevalta osin, kunnallinen eläkelaitos antaa viimeisenä eläkelaitoksena uuden, oikaistun päätösyhdistelmän. Näin oikaistuun päätösyhdistelmään saa hakea muutosta siten kuin tässä laissa säädetään. Jos jokin edellä tarkoitetuista eläkelaitoksista ei oikaise päätöstään muutoksenhakijan vaatimalla tavalla, kunnallisen eläkelaitoksen on 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja sen johdosta annetut lausunnot 159 §:n 3 momentissa tarkoitetulle muutoksenhakuelimelle. Tällöin päätösyhdistelmää koskeva valitusasia käsitellään muutenkin siten kuin 159 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään. (19.12.2003/1188)
Jos päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia ja jos kunnallinen eläkelaitos viimeisenä eläkelaitoksena hyväksyy sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta uusi, oikaistu päätösyhdistelmä. Jos se ei oikaise päätösyhdistelmää, menetellään siten kuin 159 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään. Jos kysymyksessä on 105 §:ssä tarkoitettu tilanne ja yksityisten alojen eläkelaitos ei hyväksy valittajan vaatimuksia, kunnallisen eläkelaitoksen on siirrettävä valitus yksityisten alojen eläkelaitoksen päätöstä koskevalta osin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja valituksen osalta menetellään siten kuin työntekijän eläkelain 9 luvussa säädetään. (22.12.2006/1293)
Kun päätösyhdistelmää koskeva valitusasia käsitellään työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa tai vakuutusoikeudessa tai kun on kysymys lainvoimaisen päätösyhdistelmän poistamisesta tai oikaisemisesta eläkkeensaajan eduksi, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei vakuutusoikeuslaissa toisin säädetä. (20.11.2009/925)
Kunnallisen eläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä.
Eläkelaitoksen ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoiman saanut tuomio.
Jos kunnallisen eläkelaitoksen julkisten alojen eläkelain perusteella antama eläkettä koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta voi kunnallisen eläkelaitoksen esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Muutoksenhakulautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (25.11.2011/1177)
Jos työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan julkisten alojen eläkelain perusteella antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi kunnallisen eläkelaitoksen esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, kuultuaan muita asianosaisia poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta. Vakuutusoikeuden on varattava asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Edellä mainituin perustein vakuutusoikeus voi poistaa myös oman päätöksensä ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. (25.11.2011/1177)
Jos kunnallinen eläkelaitos tekee päätöksen poistamista koskevan esityksen, se voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisena.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat tutkia 157 tai 158 §:ssä säädetyn valitusajan jälkeen saapuneen valituksen, jos muutosta ei ole painavan syyn vuoksi haettu määräajassa. (19.10.2012/554)
Jos asiassa ilmenee uutta selvitystä, eläkelaitoksen on tutkittava lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia uudelleen. Eläkelaitos voi tällöin aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti valitusasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin tässä luvussa eläkettä koskevassa asiassa säädetään. (20.11.2009/925)
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu kuuleminen toimitetaan tiedoksi siten kuin hallintolain (434/2003) 59 §:ssä säädetään. (17.6.2011/682)
Jos eläkkeensaajalle on päätöksen antamisen jälkeen takautuvasti myönnetty 77 tai 87 §:ssä tarkoitettu ensisijainen etuus tai eläke taikka 91 §:n 1 momentissa tarkoitettu eläke, eläkelaitos voi ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta ratkaista asian uudelleen.
Asia voidaan ratkaista uudelleen 1 momentissa säädetyllä tavalla, jos eläkkeensaajalle on päätöksen antamisen jälkeen takautuvasti myönnetty valtion eläkelain 74 tai 85 §:ssä tarkoitettu ensisijainen etuus tai eläke taikka mainitun lain 88 §:n 3 momentissa tarkoitettu eläke.
Kunnallisen eläkelaitoksen käsitellessä tässä laissa tarkoitettua hallintoasiaa sovelletaan hallintolakia, kielilakia (423/2003) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia, jollei tässä laissa toisin säädetä. (17.6.2011/682)
Eläkelaitoksen luottamushenkilö sekä laitoksen viranhaltija ja työntekijä voi kuitenkin sen estämättä, mitä hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetään, käsitellä asiaa, joka koskee eläkelaitoksen jäsenyhteisöä tai jäsenyhteisön palveluksessa olevaa henkilöä tai muuta tämän lain mukaisen eläketurvan alaisuuteen kuuluvaa henkilöä.
Kunnallisen eläkelaitoksen tilien ja hallinnon tarkastuksen suorittaa valtuuskunnan toimikaudekseen valitsema tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön ilmoittaman päävastuullisen tilintarkastajan tulee olla KHT-tilintarkastaja. Tilintarkastuksessa noudatetaan tilintarkastuslakia. (18.9.2015/1159)
L:lla 1159/2015 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Kunnallisen eläkelaitoksen tilien ja hallinnon tarkastuksen suorittaa valtuuskunnan toimikaudekseen valitsema Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastuksessa noudatetaan tilintarkastuslakia. (19.10.2012/554)
Eläkelaitos laatii tilinpäätöksen kalenterivuosittain. Tilinpäätöksen laadinnassa noudatetaan soveltuvin osin kirjanpitolakia (1336/1997).
Kunnallisen eläkelaitoksen sisäpiiriläisen on ilmoitettava säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena Suomessa olevia osakkeita ja sellaisia rahoitusvälineitä, joiden arvo määräytyy kyseisten osakkeiden perusteella, koskevat tiedot jäljempänä 165 c §:ssä tarkoitettuun kunnallisen eläkelaitoksen sisäpiirirekisteriin (sisäpiiri-ilmoitus).
Kunnallisen eläkelaitoksen sisäpiiriläisellä tarkoitetaan:
1) kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunnan puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, toimitusjohtajaa ja toimitusjohtajan sijaista sekä tilintarkastajaa ja tilintarkastusyhteisön toimihenkilöä, jolla on päävastuu eläkelaitoksen tilintarkastuksesta;
2) muuta kunnallisen eläkelaitoksen palveluksessa olevaa henkilöä, jolla on mahdollisuus vaikuttaa eläkelaitoksen varojen sijoittamista koskevan päätöksen tekemiseen tai joka muutoin saa säännöllisesti haltuunsa tällaisia osakkeita tai rahoitusvälineitä koskevaa sisäpiirintietoa.
Sisäpiiri-ilmoitus on tehtävä neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun sisäpiiriläinen on nimitetty 165 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun tehtävään.
Sisäpiiri-ilmoituksessa on mainittava:
1) vajaavaltainen, jonka edunvalvoja sisäpiiriläinen on;
2) yhteisö tai säätiö, jossa sisäpiiriläisellä tai 1 kohdassa tarkoitetulla vajaavaltaisella on suoraan tai välillisesti määräysvalta;
3) sisäpiiriläisen sekä 1 kohdassa tarkoitetun vajaavaltaisen ja 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön tai säätiön omistamat säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena Suomessa olevat osakkeet ja sellaiset rahoitusvälineet, joiden arvo määräytyy kyseisten osakkeiden perusteella.
Sisäpiiriläisen on tehtävässä ollessaan seitsemän päivän kuluessa ilmoitettava kunnalliselle eläkelaitokselle:
1) 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetuilla osakkeilla ja rahoitusvälineillä tehdyt hankinnat ja luovutukset, kun omistuksen muutos on vähintään 5 000 euroa;
2) muut tässä pykälässä tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuvat muutokset.
Edellä 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse ilmoittaa siltä osin kuin ne koskevat asunto-osakeyhtiötä, asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 28 luvun 2 §:ssä tarkoitettua keskinäistä kiinteistöosakeyhtiötä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä taikka voittoa tavoittelematonta yhteisöä. Jos yhteisö käy säännöllisesti kauppaa rahoitusvälineellä, sitä koskevat tiedot on kuitenkin ilmoitettava.
Sisäpiiri-ilmoitukseen on sisällytettävä asianomaisen henkilön, yhteisön tai säätiön yksilöimiseksi tarvittavat tiedot sekä osakkeita ja muita rahoitusvälineitä koskevat tiedot.
Jos 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetut osakkeet tai rahoitusvälineet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, kunnallinen eläkelaitos voi järjestää menettelyn, jossa tiedot saadaan arvo-osuusjärjestelmästä. Tällöin ei erillistä sisäpiiri-ilmoitusta tarvitse tehdä.
Kunnallisen eläkelaitoksen on pidettävä sisäpiiri-ilmoituksista rekisteriä (sisäpiirirekisteri), josta ilmenevät kunkin sisäpiiriläisen kohdalla sisäpiiriläisen, 165 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun vajaavaltaisen ja 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön tai säätiön omistamat sanotussa momentissa tarkoitetut osakkeet ja rahoitusvälineet sekä eriteltyinä hankinnat ja luovutukset.
Jos 165 b §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetut osakkeet ja rahoitusvälineet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, kunnallisen eläkelaitoksen sisäpiirirekisteri voidaan tältä osin muodostaa arvo-osuusjärjestelmästä saatavista tiedoista.
Sisäpiirirekisterin ylläpito on järjestettävä luotettavalla tavalla. Rekisteriin merkityt tiedot on säilytettävä viisi vuotta tiedon merkitsemisestä. Jokaisella on oikeus saada kulujen korvaamista vastaan otteita ja jäljennöksiä rekisterin tiedoista. Luonnollisen henkilön henkilötunnus ja osoite sekä muun luonnollisen henkilön kuin sisäpiiriläisen nimi eivät kuitenkaan ole julkisia.
Finanssivalvonta valvoo 165 a–165 c §:n sisäpiiri-ilmoitusta ja sisäpiirirekisteriä koskevien säännösten noudattamista. Sisäpiiri-ilmoitusta ja sisäpiirirekisteriä koskevaan valvontaan sovelletaan, mitä kunnallisen eläkelaitoksen rahoitustoiminnan suunnittelun sekä eläkelaitoksen varojen sijoittamisen valvonnasta säädetään 137 a §:ssä.
Kunnallinen eläkelaitos voi sopia yhteistoiminnasta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta Eläketurvakeskuksen sekä muiden eläke- ja vakuutuslaitosten kanssa.
Työntekijällä on oikeus siirtää tämän lain mukainen eläkeoikeutensa Euroopan yhteisöihin siten kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa (165/1999) säädetään. Siltä osin kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa on tämän lain säännöksistä poikkeavia säännöksiä, Euroopan yhteisöihin siirtyvään ja sieltä palautettavaan eläkeoikeuteen sovelletaan ensin mainitun lain säännöksiä.
Jos työntekijä on työskennellyt yhdessä tai useammassa EU- tai ETA-maassa ja hän hakee kansaneläkettä, hänellä on oikeus pyynnöstä saada päätös teoreettisen eläkkeen määrästä, jonka eläkelaitos ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle hänen kansaneläkkeensä laskemista varten.
Kunnallisen eläkelaitoksen toimielimistä sekä niiden kokoonpanosta, tehtävistä ja toimikaudesta samoin kuin muusta eläkelaitoksen toiminnasta annetaan tarvittavat määräykset johtosäännössä.
Yhdistyksen, osakeyhtiön tai säätiön, joka haluaa liittyä kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi, on haettava jäsenyyttä kirjallisesti eläkelaitoksen hallitukselta. Hallitus päättää täyttääkö yhdistys, osakeyhtiö tai säätiö 2 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset ja mistä ajankohdasta jäsenyys alkaa.
Jos tulee selvitetyksi, ettei jäsenyhteisöksi liittynyt yhdistys, osakeyhtiö tai säätiö enää täytä 2 §:n 2 momentissa säädettyjä jäsenyyden edellytyksiä, taikka jos jäsenyhteisö on ilmoittanut kirjallisesti haluavansa erota jäsenyydestä, hallitus toteaa jäsenyyden päättyneen kyseistä jäsenyhteisöä kuultuaan. Jäsenyhteisön on ilmoitettava erosta viimeistään kolme kuukautta ennen jäsenyyden päättymistä.
Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.
HE 94/2002, HE 197/2002, StVM 56/2002, EV 270/2002, Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (31971R1408); EYVL N:o L 149, 5.7.1971, s 2Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Tätä lakia sovelletaan kuntoutukseen, joka alkaa lain tultua voimaan.
Kuntien eläkelautakunnan henkilöstö siirtyy tämän lain voimaan tullessa kunnallisen eläkelaitoksen palveluksesta kuntien eläke-lautakunnan palvelukseen aikaisempiin tehtäviinsä. Henkilöstön palvelussuhteisiin liittyvät oikeudet ja etuudet eivät siirron yhteydessä muutu.
Kuntien eläkelautakunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenet määrätään tämän lain mukaisesti ensimmäisen kerran tämän lain voimaan tullessa toimivan lautakunnan toimikauden päätyttyä vuoden 2005 alusta alkavaksi toimikaudeksi. Lautakunta noudattaa lain voimaan tullessa voimassa olevaa työjärjestystä, kunnes uusi työjärjestys on vahvistettu.
Kuntien eläkelautakunta perii kunnalliselta eläkelaitokselta 132 §:n 1 momentissa tarkoitetut kustannukset ensimmäisen kerran vuodelta 2005. Kunnallinen eläkelaitos osoittaa kuntien eläkelautakunnalle vuoden 2004 toimintaa varten tarvittavat määrärahat noudattaen kuntien eläkelautakunnan vuoden 2003 määrärahojen mitoituksessa sovellettuja periaatteita.
Sisäasiainministeriö vahvistaa ensimmäisen kerran kuntien eläkelautakunnan talousarvion ja määrää tilintarkastajan vuodeksi 2005. Sisäasiainministeriö hyväksyy eläkelautakunnan tilinpäätöksen ensimmäisen kerran vuodelta 2005.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 42/2003, StVM 8/2003, EV 27/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 85/2003, StVM 26/2003, EV 105/2003
1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
2. Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu lain tultua voimaan. Kuitenkin sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys-, osa-aika- ja perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Jos kuitenkin työntekijä on täyttänyt 63 vuotta ennen vuonna 2005 alkavaa työkyvyttömyyttä, eläke lasketaan työkyvyttömyyseläkkeenä tämän lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan, mutta myönnetään vanhuuseläkkeenä eläkkeen hakemista seuraavan kuukauden alusta lukien tai erityisestä syystä aikaisemmin, kuitenkin aikaisintaan työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta lukien. Jos kuitenkin työntekijä täyttää 63 vuotta ennen sairausvakuutuslain 27 §:ssä säädetyn ensisijaisuusajan täyttymistä, eläke lasketaan työkyvyttömyyseläkkeenä tämän lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan, mutta myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta lukien, kuitenkin aikaisintaan vuonna 2005 tapahtuvaa työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta lukien. Vanhuuseläkkeeseen ei kahdessa edellisessä virkkeessä tarkoitetussa tilanteessa sovelleta, mitä 17 momentissa säädetään vanhuuseläkkeen muuntamisesta.
3. Jos työntekijä jää vuonna 2005 vanhuuseläkkeelle tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle palvelussuhteesta, joka on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2004, eläkettä määrättäessä vuoden 2005 ansio lasketaan tämän lain 70 §:n estämättä 5 momentissa säädetyllä tavalla vuoden 2004 loppuun päätetyn palvelussuhteen eläkepalkan perusteella. Eläkepalkka muunnetaan tämän lain 71 §:n mukaisella palkkakertoimella vastaamaan vuoden 2005 tasoa ja kerrotaan 1 päivästä tammikuuta 2005 eläketapahtumakuukauden loppuun olevien kuukausien lukumäärällä. Jos työntekijän eläketapahtuma sattuu vuonna 2006, 70 §:n 2 momentin mukaisessa vertailussa vuoden 2005 ansioita verrataan vuoden 2004 loppuun päätetyn palvelussuhteen eläkepalkkaan. Vastaavasti vuonna 2007 eläketapahtumissa vuoden 2006 ansiota verrataan vuoden 2005 ansioihin ja edellä mainittuun eläkepalkkaan.
4. Tämän lain 5 §:n 1 kohtaa sovelletaan siten, että eläketurva alle 18-vuotiaalta työntekijältä päättyy 1 päivänä tammikuuta 2005. Palvelussuhteesta, jonka aikana työntekijä on saanut kunnallisen eläkelain tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 5 §:n 3 kohdan mukaista eläkettä, eläkettä karttuu tämän lain voimaantulosta lukien.
5. Tämän lain voimaan tullessa jatkuva palvelussuhde ja luottamustoimi päätetään 31 päivään joulukuuta 2004 ja palvelussuhteesta karttunut eläkeoikeus lasketaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan, kuitenkin siten, että eläkepalkkaa määrättäessä otetaan huomioon myös vuoden 2004 ansiot. Samoin kunnallisen eläkelain tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 50 §:n mukaan työeläkelisään oikeuttavien etuuksien perusteella karttunut eläkeoikeus lasketaan soveltuvin osin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.
6. Päätettäessä palvelussuhde 5 momentissa tarkoitetulla tavalla voidaan palvelussuhteen eläkepalkka tarkistaa työntekijän tai edunsaajan hakemuksesta taikka kunnallisen eläkelaitoksen aloitteesta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kunnallisen eläkelain 73 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Eläkepalkan tarkistus voidaan kuitenkin tehdä, jos eläkepalkka on alentunut poikkeuksellisen tai muun siihen rinnastettavan syyn takia ja sen vaikutus eläkepalkkaan on vähintään 7,5 prosenttia. Poikkeuksellisesta syystä johtuva tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kunnallisen eläkelain 73 §:n mukainen tarkistus voidaan tehdä myös aikaisemmin päättyneisiin palvelussuhteisiin. Tällöin poikkeuksellisen syyn vaikutus tulee olla mainitussa pykälässä säädetyn suuruinen ja sitä verrataan vuoden 2004 loppuun mennessä karttuneeseen kokonaiseläketurvaan. Jos palvelussuhde on päättynyt ennen vuotta 1996, harkinnanvarainen tarkistus voidaan tehdä kunnallisen eläkelain voimaanpanolain (550/2003) 2 §:n 2 momentissa mainitun kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön silloin voimassa olleiden harkinnanvaraisen eläkepalkan tarkistamista koskevien määräysten mukaisesti.
7. Edellä 5 momentissa mainitulla tavalla lasketun eläkkeen ja työntekijän aikaisemmin päättyneistä palvelussuhteista ja luottamustoimista kunnallisen eläkelain ja sen voimaanpanolain mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä karttuneiden perusturvan mukaisten eläkkeiden yhteismäärä vuoden 2004 tasoon korotettuna yhteensovitetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kunnallisen eläkelain 76 §:n mukaisesti muiden työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen perusteella vuoden 2004 loppuun mennessä karttuneiden eläkkeiden kanssa. Yhteensovitukseen sovelletaan soveltuvin osin työntekijäin eläkelain ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen 8 §:n säännöksiä. Yhteensovitusraja määrätään käyttäen kuitenkin prosenttilukua, joka on sama suhteellinen osuus 60 prosentista kuin aika työntekijän 23 vuoden iän täyttämisestä vuoden 2004 loppuun on 40 vuodesta. Prosenttiluku lasketaan kahden sadasosan tarkkuudella. Eläkettä myönnettäessä yhteensovitettu eläke korotetaan vuoden 2004 tasosta vastaamaan eläkkeen alkamishetkeä tämän lain 71 §:n mukaisella palkkakertoimella.
8. Jos työntekijä tämän lain voimaan tullessa saa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 3–5 ja 7–9 kohdassa mainittua vanhuuseläkettä, edellä 7 momentissa tarkoitettua yhteensovitusta ei kuitenkaan tehdä.
9. Kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä tarkoitetun aikaisemman ammatillisen eläkeiän valinneen ja valinnan eläketapahtumaansa saakka säilyttävän työntekijän sekä työntekijän, jolla tämän lain 12 §:n mukaan on oikeus eläkkeeseen alle 63-vuotiaana, eläkkeitä yhteensovitettaessa 7 momentissa säädetyllä tavalla määrättävään yhteensovitusrajana käytettävään prosenttilukuun lisätään 1/8 prosenttiyksikköä jokaista täyttä kuukautta kohden, jolla eläkeikä alittaa 63 vuotta. Prosenttiluku voi kuitenkin olla enintään 60.
10. Sellaisen vuonna 1940–1944 syntyneen työntekijän osalta, jolla ei ole oikeutta 19 ja 20 momentin mukaiseen lisäeläkkeeseen, korotetaan 7 momentissa säädetyllä tavalla määriteltävää yhteensovitusrajaa siten, että 1940 syntyneen työntekijän yhteensovitusrajaan lisätään 5 prosenttiyksikköä ja lisättävä määrä pienenee kutakin syntymävuotta kohden yhdellä prosenttiyksiköllä niin, että 1945 syntyneelle työntekijälle korotusta ei enää tehdä.
11. Kunnallisen eläkelain mukaisesta eläkkeestä vähennetään sama suhteellinen osuus 7, 9 ja 10 momentin mukaisen yhteensovitusrajan ylittävästä kaikkien eläkkeiden yhteismäärästä kuin kunnallisen eläkelain mukainen yhteensovituksessa huomioon otettava eläke on työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 3–5 ja 7–9 kohdassa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen mukaisten yhteensovituksessa huomioon otettujen eläkkeiden yhteismäärästä, lukuun ottamatta valtion eläkelain mukaisen sotilaseläkejärjestelmän mukaan karttuneita eläkkeitä.
12. Ennen 7 momentin mukaista yhteensovitusta kunnallisen eläkelain ja sen voimaanpanolain mukaan karttunut eläke rajataan siten kuin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kunnallisen eläkelain 75 §:ssä säädetään; 60 prosentin asemasta käytetään kuitenkin 7, 9 ja 10 momentissa tarkoitettuja prosenttilukuja.
13. Sen estämättä mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 2012 voimassa olleen kunnallisen eläkelain 76 ja 77 §:ää myös eläkkeisiin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Ensisijainen etuus vähennetään eläkkeen saajan saaman eläkkeen määrästä. Jos eläkkeen määrässä oli otettu huomioon myös ensisijaisen etuus, ensisijaisen etuuden vaikutus poistetaan eläkkeestä. Ensisijaisen etuuden vähentäminen kunnallisen eläkelain mukaan ei saa kuitenkaan pienentää eläkkeen määrää enempää kuin olisi tapahtunut, jos eläke olisi yhteensovitettu kunnallisen eläkelain 76 §:n, sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2004, mukaisesti. (7.11.2014/893)
14. Perhe-eläke määräytyy 84 ja 87 §:n, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2012, mukaisesti myös sellaisen edunjättäjän jälkeen, jonka saama eläke on määrätty ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Jos edunjättäjän eläke oli yhteensovitettu ensisijaisen etuuden kanssa, perhe-eläkkeen perusteena käytetään edunjättäjän eläkettä, jonka yhteensovituksessa ei ole otettu huomioon ensisijaista etuutta. Mainittujen säännösten mukainen ensisijaisen etuuden vähentäminen ei saa kuitenkaan pienentää perhe-eläkkeen kokonaismäärää enempää kuin olisi tapahtunut, jos perhe-eläke olisi yhteensovitettu kunnallisen eläkelain 87 §:n sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2004, mukaisesti. (7.11.2014/893)
14 a. Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan tämän lain 84, 87 ja 97 §:ää myös sellaiseen perhe-eläkkeeseen, joka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti ja jonka määrää tarkistetaan edunsaajien lukumäärän muuttumisen vuoksi. Perhe-eläkkeen perusteena on 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa olleiden säännösten mukaisesti muiden työeläkelakien mukaisten eläkkeiden kanssa yhteensovitettu edunjättäjän eläke. Ensisijaista etuutta vastaava perhe-eläke tai korvaus vähennetään perhe-eläkkeestä siten kuin 14 momentissa säädetään. (7.11.2014/893)
15. Jos vuoden 2004 loppuun mennessä karttuneiden ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan yhteensovitettujen eläkkeiden yhteismäärän ja 7, 9 ja 10 momentin ja niitä vastaavien työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 4, 5 ja 7–9 kohdassa mainittujen säännösten mukaisesti yhteensovitettujen eläkkeiden ja muiden yhteensovituksessa huomioon otettujen työeläkkeiden yhteismäärän erotus on suurempi kuin työntekijälle tämän lain voimaantulon jälkeen työeläkelakien perusteella karttunut eläke, eläkettä myönnettäessä eläkkeeseen lisätään se määrä, jolla edellä tarkoitettu erotus ylittää tämän lain voimaantulon jälkeen karttuneiden eläkkeiden yhteismäärän. Jos yhteensovituksessa on otettu huomioon myös työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 4, 5 ja 7–9 kohdassa tarkoitettu eläke, kunnallisen eläkelain mukaiseen eläkkeeseen tuleva lisä on sama suhteellinen osuus edellä mainitulla tavalla lasketusta lisäyksen kokonaismäärästä kuin kunnallisen eläkelain mukainen eläke on näiden eläkkeiden yhteensovitetusta yhteismäärästä. Jos eläke myönnetään 17 momentin mukaisesti muunnettuna, eläkkeeseen tulevaa lisää määrättäessä käytetään vuoden 2004 loppuun mennessä karttuneiden eläkkeiden sijasta 63 vuoden ikään 17 momentissa tai muussa julkisten alojen eläkelaissa säädetyin tavoin muunnettuja eläkkeiden määriä.
16. Jos työntekijä jää vanhuuseläkkeelle ennen 63 vuoden iän täyttämistä ja hänen eläkkeessään on yhteensovitettu työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1, 2 ja 10–13 kohdassa tarkoitettu eläke, hänen tämän lain mukaiseen eläkkeeseensä lisätään siihen saakka, kunnes hän saa oikeuden mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun eläkkeeseen, enintään kuitenkin 63 vuoden iän täyttämiseen saakka, se rahamäärä, jolla mainittujen eläkkeiden yhteensovitus on pienentänyt kunnallisen eläkelain mukaisen eläkkeen määrää.
17. Jos ennen vuotta 1960 syntyneellä työntekijällä on eläkkeeseen oikeuttavaa kunnallisen eläkelain ja sen voimaanpanolain alaista palvelua, joka on alkanut ennen 1 päivää tammikuuta 1993 ja josta eläkettä on karttunut 1/6 prosenttia kuukaudessa, ja hän jää tämän lain 11 §:n 1 momentin mukaisesti vanhuuseläkkeelle 63 vuotta täytettyään tai 13 §:n 3 momentin mukaisesti 62 vuotta täytettyään, mutta ennen kuin hän on täyttänyt 65 vuoden iän taikka hänelle aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan määrätyn kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 7 §:n mukaisesti voimassa olevan 65 vuotta alemman henkilökohtaisen vanhuuseläkeiän taikka viimeksi mainitun lain 9 §:n mukaisen ammatillisen eläkeiän, hänelle ennen 1 päivää tammikuuta 1995 karttunut peruseläke muunnetaan vastaamaan 63 vuoden ikää jakamalla se muuntokertoimella 1,106. Eläkkeen muunto tehdään ennen 7, 9 ja 10 momentissa tarkoitettua eläkkeiden yhteensovitusta ja 12 momentissa tarkoitettua rajausta. Eläkkeen muuntoa ei tehdä, jos eläke myönnetään 36 §:n 4 momentin nojalla.
18. Jos ennen vuotta 1960 syntynyt työntekijä on säilyttänyt oikeuden alle 65 vuoden eläkeikään tämän lain 12 §:n mukaisesti, hänen tämän lain mukaiseen eläketurvaansa ei sovelleta, mitä 17 momentissa säädetään.
19. Työntekijällä, jonka eläke on karttunut 11/60 prosenttia kuukaudessa ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1995, on oikeus tältä ajalta eläkkeeseen oikeuttavista palvelussuhteistaan kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 2 §:n 2 momentissa mainitun kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 3 §:n 3 momentin mukaiseen lisäeläkeosuuteen. Lisäeläkeosuuden saamisen edellytyksenä on, että kunnallisen eläkelain alainen palvelus jatkuu 26 momentissa säädetyllä tavalla yhdenjaksoisesti 17 momentissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen vanhuuseläkeikään saakka tai työkyvyttömyyden alkamiseen saakka. Jos ennen vuotta 2005 karttunutta eläkettä on 7, 9, 10 ja 12 momentin mukaisen yhteensovituksen tai rajauksen seurauksena vähennetty, lisäeläkeosuus voi kuitenkin olla enintään edellä mainitun eläkesäännön 12 §:n 3 ja 4 momentin mukaisesti määrätyn enimmäismääräprosentin ja 60 prosentin erotuksen osoittama prosenttiosuus yhteensovitusperusteesta. Mitä edellisessä virkkeessä säädetään, ei sovelleta, jos oikeus lisäeläkeosuuteen on 20 momentin 1 kohdan perusteella.
20. Edellä 19 momentissa tarkoitettuun lisäeläkeosuuteen ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1995 on oikeus myös työntekijällä,
1) jolla on oikeus tämän lain 12 §:ssä mainittuun eläkkeeseen tai
2) joka on siirtynyt valtion eläkelain alaisuuteen jäsenyhteisön jonkin toiminnan valtiollistamisen yhteydessä tai siirtynyt jäsenyhteisön palvelussuhteesta saman tai toisen jäsenyhteisön uuteen palvelussuhteeseen perusopetuslain (628/1998) mukaisiin esiopetustehtäviin ja hänen palvelussuhteensa jäsenyhteisöön täyttää siirtymiseen asti kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 2 §:n 2 momentissa mainitun kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 1 c §:ssä määrätyt edellytykset ja valtion eläkelain alainen palvelus jatkuu välittömästi siirtymisestä lukien valtion eläkelain 1 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla yhdenjaksoisesti 17 momentissa mainittuun henkilökohtaiseen vanhuuseläkeikään saakka tai hän tulee palvelussuhteen jatkuessa sitä ennen kunnallisessa eläkelaissa säädetyllä tavalla työkyvyttömäksi.
21. Jos edellä 19 ja 20 momentissa säädetyn lisäeläketurvan säilyttänyt työntekijä tulee työkyvyttömäksi ennen lisäeläketurvan mukaiseen eläkkeeseen oikeuttavan henkilökohtaisen eläkeiän täyttämistä, mutta 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen, hänelle myönnetään vanhuuseläke. Vanhuuseläkkeeseen ei sovelleta, mitä 17 momentissa säädetään vanhuuseläkkeen muuntamisesta. Vanhuuseläke myönnetään hakemusta seuraavan kalenterikuukauden alusta tai erityisestä syystä sitä aikaisemmin, kuitenkin aikaisintaan työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta lukien.
22. Jos kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä tarkoitetun ammatillisen eläkeiän valinnan tehneen työntekijän eläkettä määrättäessä eläkeaikaa on korotettu 10 tai 20 prosentilla eikä eläkettä ole 7, 9, 10 ja 12 momentin mukaisen yhteensovituksen tai rajauksen seurauksena vähennetty, lisäeläkeosuus yhdessä yhteensovituksessa huomioon otettujen eläkkeiden kanssa voi olla enintään 19 momentin mukaisella lisäeläkeosuuden enimmäismäärällä korotetun yhteensovitusrajan suuruinen.
23. Sen estämättä, mitä kunnallisen eläkelain voimaanpanolaissa säädetään, eläkkeeseen oikeuttavana palvelusaikana otetaan huomioon lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain alainen jäsenyhteisön palvelus ennen 1 päivää tammikuuta 1993 ainoastaan kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä tarkoitetun ammatillisen eläkeiän valinneen ja valinnan eläketapahtumaansa saakka säilyttävän työntekijän vanhuuseläkkeessä edellyttäen, että valittu ammatillinen eläkeikä on alle 63 vuotta ja hän siirtyy 63 vuotta alemmassa eläkeiässä vanhuuseläkkeelle. Eläkeajaksi luetusta lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain alaisesta jäsenyhteisön palvelusta kunnallisen eläkelain voimaanpanolain mukaisesti karttunut eläke vähennetään kunnallisen eläkelain mukaisesta eläkkeestä työntekijän 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta tai jos hän saa sitä ennen oikeuden muuhun eläkkeeseen, jossa mainitut palvelusajat on otettu huomioon.
24. Päätettäessä vuoden 2004 lopussa palvelussuhdetta sellaiselle henkilölle, joka on siirretty valtion palveluksesta taikka palveluksesta, jonka eläketurva määräytyi valtion eläkelain perusteella, kunnalliseen palvelussuhteeseen eräiden keskussairaalapiirien kuntainliitolle siirtyvien valtion sairaaloiden henkilökunnan aseman järjestämisestä annetun lain (320/1965), sairaanhoitolaitosten henkilökunnan aseman järjestämisestä eräissä tapauksissa annetun lain (777/1966), yksityisten sairaanhoito- ja huoltolaitosten henkilökunnan aseman järjestämisestä laitoksen siirtyessä kunnan tai kuntainliiton omistukseen annetun lain (417/1968), Etelä-Hämeen keskusammattikoulun luovuttamisesta Hämeenlinnan seudun ammattikoulun kuntainliitolle annetun lain (18/1972), kansanterveyslain voimaanpanosta annetun lain (67/1972), eräiden yksityisten laitosten henkilökunnan aseman järjestämisestä laitoksen toiminnan siirtyessä kunnan tai kuntainliiton hoidettavaksi annetun lain (988/1975), valtion huoltolaitosten henkilökunnan aseman järjestämisestä laitoksen toiminnan siirtyessä kunnan tai kuntainliiton hoidettavaksi annetun lain (1060/1975), kansanterveyslaitoksen aluelaitoksen henkilökunnan aseman järjestämisestä aluelaitoksen tehtävien siirtyessä kunnan tai kuntainliiton hoidettavaksi annetun lain (1142/1983) tai henkilökunnan aseman järjestämisestä luovutettaessa Kätilöopiston sairaala Helsingin kaupungin käytettäväksi osana Helsingin kaupungin terveyskeskuksen toimintaa annetun lain (1057/1985) säännösten perusteella, luetaan kunnallisen eläkelain mukaan eläkkeeseen oikeuttavaksi eläkeajaksi myös valtion eläkelain alainen palvelus, jos henkilöllä oli edellä mainittujen lakien mukainen siirtymäetu voimassa 31 päivänä tammikuuta 2004.
25. Työntekijän, joka on siirretty kunnallisesta palvelussuhteesta valtion palvelukseen maistraattien, järjestysoikeuksien ja kaupungin ulosottolaitoksen siirtämisestä valtion haltuun annetun lain (344/1976), kaupunginvankiloiden lakkauttamisesta annetun lain (346/1976), raastuvanoikeuksien ja kaupunkien syyttäjälaitoksen siirtämisestä valtion haltuun annetun lain (353/1976) tai poliisilain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (51/1977) säännösten perusteella, ja jos kyseinen työntekijä oli valinnut edellä mainittujen lakien säännösten nojalla kunnallisen eläkelain mukaisen eläketurvan ja tämä valinta on voimassa vuoden 2004 lopussa, oikeus eläkkeeseen kunnallisen eläkelain mukaan säilyy, jos hänen valtion palvelunsa jatkuu valtion eläkelain 1 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla yhdenjaksoisesti eläketapahtumaan saakka.
26. Kunnallisen eläkelain alainen palvelussuhde katsotaan yhdenjaksoiseksi, jos palvelussuhde täyttää ennen tämän lain voimaantuloa kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 7 §:ssä mainittujen säännösten mukaiset palvelussuhteen yhdenjaksoisuutta koskevat vaatimukset ja jos työntekijällä tämän lain voimaantulon jälkeen on kunnallisen eläkelain alaisia työansioita vähintään 6 000 euroa jokaisena kalenterivuotena ennen eläketapahtumavuotta. Rahamäärä vastaa työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä tarkoitettua palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004 ja sitä tarkistetaan vuosittain. Jos mainittu ansiovaatimus ei kaikkina vuosina täyty, edellytetään, että kunnallinen palvelus on jatkunut yhdenjaksoisesti eläketapahtumaan saakka siten, että kunnallisen palvelussuhteen päättyessä seuraava kunnallinen palvelussuhde alkaa päättymispäivää seuraavana päivänä.
27. Sen estämättä, mitä tämän lain 11 §:ssä säädetään, kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä tarkoitetulla ammatillisen eläkeiän valinnan tehneellä työntekijällä on oikeus siirtyä vanhuuseläkkeelle valitsemansa eläkeiän täytettyään ennen 63 vuoden iän täyttämistä. Edellytyksenä on, että hänen kunnallisen eläkelain alainen palvelunsa jatkuu yhdenjaksoisena 26 momentissa mainitulla tavalla eläketapahtumaan saakka tai jos työntekijä on siirretty jäsenyhteisön palveluksesta toiminnan valtiollistamisen yhteydessä valtion palvelukseen, valtion palvelus jatkuu yhdenjaksoisena valtion eläkelain 1 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla eläketapahtumaan saakka ja että jäsenyhteisön tai valtion palvelus on päättynyt.
28. Sen estämättä, mitä tämän lain 13 §:n 1 momentissa säädetään, työntekijällä, jolla tämän lain voimaan tullessa on oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, säilyy oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen ennen 62 vuoden iän täyttämistä. Jos työntekijä siirtyy varhennetulle vanhuuseläkkeelle kunnallisen eläkelain alaisen palvelun jatkuessa ja hänellä on säilynyt oikeus 19 momentissa tarkoitettuun lisäeläkeosuuteen, eläkettä vähennetään 0,4 prosenttia jokaista kuukautta kohden, jolla eläkettä varhennetaan ennen työntekijän 17 momentissa tarkoitetun henkilökohtaisen vanhuuseläkeiän tai 20 momentissa tarkoitetun muun julkisen järjestelmän eläkeiän täyttämistä. Jos työntekijällä ei ole oikeutta lisäeläkeosuuteen, varhennus lasketaan 65 vuoden eläkeiästä. Työntekijälle, joka on täyttänyt 62 vuotta siirtyessään varhennetulle vanhuuseläkkeelle, lasketaan varhennettu vanhuuseläke myös 5 momentissa säädetyllä tavalla vuoden 2004 loppuun mennessä karttuneesta ja 17 momentin mukaisesti muunnetusta eläkkeestä sekä sen jälkeen karttuneesta eläkkeestä siten, että varhennusvähennys on 0,6 prosenttia jokaista kuukautta kohden, jolla työntekijä varhentaa vanhuuseläkkeensä ennen 63 vuoden iän täyttämistä, tällöin työntekijällä on oikeus näin lasketuista eläkkeistä suurempaan.
29. Sen estämättä, mitä tämän lain 13 §:n 1 momentissa säädetään, vuosina 1940–1959 syntyneellä työntekijällä on oikeus saada vanhuuseläke varhennettuna aikaisintaan sitä kalenterikuukautta seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana hän täyttää iän, joka on kolme vuotta alempi kuin hänen 17 momentissa mainittu henkilökohtainen vanhuuseläkeikänsä. Varhennettu vanhuuseläke lasketaan 5 momentissa säädetyllä tavalla vuoden 2004 loppuun mennessä karttuneesta ja 17 momentin mukaisesti muunnetusta eläkkeestä sekä sen jälkeen karttuneesta eläkkeestä siten, että varhennusvähennys on 0,6 prosenttia jokaista kuukautta kohden, jolla työntekijä varhentaa vanhuuseläkkeensä ennen 63 vuoden iän täyttämistä. Sen estämättä, mitä kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä säädetään, ammatillisen eläkeiän valinnut työntekijä voi siirtyä tämän lain 13 §:n mukaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle.
30. Ennen vuotta 1947 syntyneen työntekijän oikeus eläkkeeseen osa-aikaeläkkeellä oloajalta määräytyy kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 8 §:n 1 momentin mukaisesti. Samoin määräytyy eläke osa-aikaeläkkeellä oloajalta mainitussa säännöksessä tarkoitetuilla vuosina 1947–1951 syntyneillä työntekijöillä, joiden osa-aikaeläkkeen alkaminen täyttää mainitussa säännöksessä mainitut edellytykset.
31. Sen estämättä, mitä kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä säädetään, sellaisella työntekijällä, jolla on ollut mainitussa pykälässä tarkoitettu oikeus ammatillisen eläkeiän valintaan ja joka on tätä valintaoikeuttaan käyttänyt, on oikeus osa-aikaeläkkeeseen aikaisintaan tämän lain voimaantulosta lukien. Edellytyksenä tällöin on, että työntekijä täyttää kunnallisen eläkelain 14 §:n 1 momentissa säädetyt osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset. Mikäli mainitun työntekijän osa-aikaeläke alkaa ennen kuin hän on täyttänyt valitsemansa ammatillisen eläkeiän, sitä koskeva valinta raukeaa ja työntekijän 19 momentissa tarkoitettuun lisäeläkeosuuteen oikeuttavana vanhuuseläkeikänä pidetään sitä eläkeikää, joka hänelle olisi määrätty, jos hän ei olisi tehnyt ammatillisen eläkeiän valintaa.
32. Jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke on määrätty ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan, sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, eläkkeen aikana saaduista ansiosta karttuu uutta eläkettä 40 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti tämän lain tultua voimaan, ja näin karttunut eläke myönnetään työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iässä tai jos työntekijällä oli oikeus eläkkeelle siirtyessään tätä alempaan eläkeikään, tässä eläkeiässä siten kuin 32 §:ssä säädetään. Mitä 28 §:n 2 ja 3 momentissa, 29 §:n 2 momentissa ja 48 §:ssä säädetään oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen, työkyvyttömyyseläkkeen lakkauttamisesta, keskeyttämisestä tai tarkistamisesta sekä osatyökyvyttömyyseläkkeen määrästä, sovelletaan myös työkyvyttömyyseläkkeeseen, jonka perusteena oleva eläketapahtuma oli ennen tämän lain voimaantuloa. (22.12.2011/1448)
33. Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, ennen vuotta 1944 syntyneellä työntekijällä on oikeus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen kunnallisen eläkelain tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 33 §:n ja 102 §:n mukaan, kuitenkin siten, että hänelle myönnetään 63 vuotta täytettyään vanhuuseläke. Vastaava oikeus on vuosina 1944–1947 syntyneillä työntekijöillä, jotka ovat säilyttäneet oikeuden yksilölliseen varhaiseläkkeeseen kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 7 §:ssä mainittujen aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella. Vuonna 1947 syntyneillä yksilöllisen varhaiseläkkeen saamisen alaikäraja on 59 vuotta. Yksilöllisen varhaiseläkkeen edellytyksenä oleva tulevan ajan oikeus määritellään tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kunnallisen eläkelain 53–58 §:n mukaan. Eläkettä laskettaessa noudatetaan kuitenkin tämän lain 53 ja 54 §:n työkyvyttömyyseläkettä koskevia säännöksiä. Yksilölliseen varhaiseläkkeeseen sovelletaan edelleen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita kunnallisen eläkelain 31 §:n 1 momenttia sekä 34 ja 35 §:ää. Yksilöllinen varhaiseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä. Tällöin vanhuuseläkkeeseen ei kuitenkaan sovelleta tämän lain 73 §:ää.
34. Sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään, sovelletaan 19 momentissa mainitun kunnallisen eläkelaitoksen eläkesääntöön 30 päivänä marraskuuta 1995 hyväksyttyjen muutosten voimaantulomääräysten 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuun ennen vuotta 1943 syntyneeseen henkilöön eläkesäännön 3 §:n 1 momenttia ja 12 c §:ää sellaisina kuin ne olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa. Edellä mainittuun henkilöön ja kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön sovelletaan kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 3 c §:n 4 momentin määräyksiä sellaisina kuin ne olivat voimassa niihin 26 päivänä marraskuuta 1999 hyväksyttyjen muutosten voimaan tullessa sekä kunnallisen eläkelain 5, 40, 51–64, 69–73 sekä 75 ja 76 §:ää sellaisina kuin ne olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa. Eläkettä vuoteen 2011 saakka laskettaessa sovelletaan indeksiä, jossa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,5 ja hintatason muutosten painokerroin 0,5. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa indeksin kalenterivuosittain.
35. Tämän lain 5 §:n 1 momentissa säädettyä 18 vuoden ikärajaa sovelletaan vuoden 1986 jälkeen syntyneen työntekijän työansioihin, jotka on ansaittu tämän lain voimaan tultua. Lain voimaan tullessa 18 vuotta täyttäneelle, mutta alle 23-vuotiaalle työntekijälle eläkettä alkaa karttua tämän lain voimaantulosta lukien.
36. Sen estämättä, mitä tämän lain 4 §:n 8 kohdassa ja 32 §:ssä säädetään, sellaisen työntekijän osalta, joka on säilyttänyt oikeuden kunnallisen eläkelain voimaanpanolain 9 §:ssä tarkoitettuun 63 vuotta alhaisempaan ammatilliseen eläkeikään, otetaan eläkkeeseen oikeuttavana aikana huomioon tämän lain 53 §:ssä tarkoitettu tuleva aika tähän 63 vuotta alhaisempaan eläkeikään saakka, työntekijälle myönnetty työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi ja työkyvyttömyyseläkkeen aikana ansaittuun eläkkeeseen on oikeus tässä 63 vuotta alhaisemmassa eläkeiässä.
37. Sen estämättä, mitä tämän lain 40 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, ennen vuotta 1950 syntyneelle työntekijälle karttuu eläkettä 55 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien 2,0 prosenttia vuodessa tämän lain voimaantulosta lukien sen kalenterikuukauden loppuun, jona hän täyttää 63 vuotta.
38. Tämän lain 52 §:ssä mainitun etuuden perusteella eläkettä karttuu tämän lain voimaantulosta lukien.
39. Tämän lain 53, 54, 55, 59 ja 60 §:ää sovelletaan eläketapahtumaan, joka sattuu 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen. Jos eläketapahtuma sattuu vuosina 2006–2009, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan vuoden 2004 työansiona huomioon vuosiansioksi muunnettuna se eläkepalkka, jonka perusteella tulevan ajan eläkeoikeus olisi laskettu, jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi 31 päivänä joulukuuta 2004, ja vuoden 2005 ansiot otetaan huomioon siten kuin tämän lain 53 ja 54 §:ssä säädetään. Tällöin myös tarkasteluaikana käytetään vastaavasti tulevan ajan ansion perusteena huomioon otettavien vuosien määrää. Jos eläketapahtuma sattuu vuonna 2010, otetaan vuoden 2005 työansiot huomioon siten kuin tämän lain 53, 54 ja 59 §:ssä säädetään ja tarkasteluaika määrätään vastaavasti vuosien 2005–2010 perusteella. Kuitenkin tämän lain 17 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ansioedellytystä määrättäessä otetaan huomioon työansioita kuntoutustapahtumaa edeltävältä viiden kalenterivuoden ajalta.
40. Myös työkyvyttömyyseläkkeeseen, jonka perusteena oleva eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa, myönnetään 72 §:n mukainen korotus. Jos perhe-eläke määrätään edellä tarkoitetun työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, korotus lisätään myös perhe-eläkkeeseen. Tällöin korotus myönnetään sen 72 §:ssä tarkoitetun korotusprosentin mukaisesti, joka vastaa työntekijän tai edunjättäjän ikää vuoden 2010 alussa. Korotus myönnetään eläkkeeseen, joka on yhteensovitettu 76 ja 87 §:n mukaisesti, sellaisina kuin ne olivat tämän lain tullessa voimaan. Jos 76 §:ssä tarkoitettuun ensisijaiseen etuuteen on lisätty kertakorotus, uudessa yhteensovituksessa ensisijainen etuus otetaan huomioon kertakorotettuna. Uutta yhteensovitusta ei tehdä, jos ensisijaisen etuuden määrä muuttuu vain kertakorotuksen vuoksi. (22.12.2011/1448)
41. Tämän lain 78 §:ää sovelletaan myös eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa.
42. Mitä tämän lain 145 §:n 2 momentissa säädetään eläkkeensaajan ilmoitusvelvollisuudesta, sovelletaan myös työkyvyttömyyseläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa, sekä yksilölliseen varhaiseläkkeeseen.
43. Sen estämättä, mitä tämän lain 7 luvussa säädetään, viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä ei sovelleta, jos järjestelyn piiriin kuuluvat eläkelaitokset soveltavat, toinen eläkelaitos ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevia säännöksiä ja toinen eläkelaitos vuoden 2005 alusta voimaan tulevia säännöksiä, elleivät eläkelaitokset sovi viimeisen eläkelaitoksen järjestelyn noudattamisesta.
HE 45/2004, StVM 14/2004, EV 111/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lain 110 §:n 3 momenttia, 120 §:n 5 momenttia sekä 134 §:ää sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa aiheettomasti maksettuun etuuteen ja syntyneeseen saatavaan. Tällaisen saatavan vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen lain voimaantuloa kulunut aika. Kysymyksessä oleva saatava vanhentuu kuitenkin tämän lain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei se vanhentuisi myös 31 päivänä joulukuuta 2003 voimassa olleiden säännösten mukaan tätä ennen.
HE 205/2004, StVM 37/2004, EV 196/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
Ennen tämän lain voimaantuloa kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöiksi liittyneet osakeyhtiöt säilyttävät tämän lain voimaantullessa jäsenyytensä, jos yhdellä tai useammalla kunnallisen eläkelain 2 §:n 1 momentissa mainitulla jäsenyhteisöllä on osakeyhtiössä kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta.
HE 19/2006, StVM 10/2006, EV 47/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
Tämän lain 17 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ansioedellytyksen täyttymistä arvioitaessa otetaan huomioon työansioita kuntoutushakemuksen vireilletuloa edeltävän viiden kalenterivuoden ajalta.
Jos työntekijä ei ole työskennellyt kunnallisen eläkelain alaisessa palvelussuhteessa 31 päivän joulukuuta 2004 jälkeen, 40 §:n 5 momentissa tarkoitettu teoreettiseen eläkkeeseen tuleva erillinen lisä lasketaan sen palvelussuhteen palkan perusteella, jonka perusteella ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 2005 myönnettävää eläkettä määrättäessä olisi otettava huomioon tuleva aika tai sitä vastaava ansio 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa olleen kunnallisen eläkelain mukaan.
Eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 76 §:n 5 momenttia. Kunnallisen eläkelain mukaisesta eläkkeestä ei vähennetä sellaista sotilasvammalain mukaista korvausta, joka perustuu vuosien 1939–1945 sodissa saatuun vammaan.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 86 §:n 3 momentin mukaista täysorvon lisää saavan lapseneläkkeen saajan oikeus täysorvon lisään määräytyy edellä mainitun lainkohdan mukaisesti silloinkin, kun perhe-eläkkeen määrä tulee tarkistettavaksi tämän lain tultua voimaan.
Lesken uuden avioliiton takia lakkautettua leskeneläkettä aletaan maksaa lesken hakemuksesta uudelleen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 95 §:n 1 momentin mukaisesti, jos lesken uusi avioliitto purkautuu ennen tämän lain voimaantuloa ja hakemus uudelleen maksamisesta toimitetaan eläkelaitokselle kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
Tämän lain 110 §:n 3 momentin, 120 §:n 5 momentin ja 134 §:n mukaista viiden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan vuoden 2013 alusta. Vuosina 2007 ja 2008 mainittu vanhentumisaika on kymmenen vuotta, vuonna 2009 yhdeksän, vuonna 2010 kahdeksan, vuonna 2011 seitsemän ja vuonna 2012 kuusi vuotta. Näitä vanhentumisaikoja laskettaessa otetaan huomioon myös ennen lain voimaantuloa kulunut aika.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 162 §:n 1 momentin mukaisesti vakuutusoikeudessa vireille tullut hakemus käsitellään vakuutusoikeudessa.
Maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/1990) mukainen eläke sekä maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/1992) mukainen luopumiskorvauksen ja maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) tai maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain (612/2006) mukainen luopumistuen perusmäärä otetaan huomioon:
1) eläkkeenä, jota saavalla ei ole oikeutta osa-aikaeläkkeeseen;
2) lesken eläkettä määrättäessä lesken ansiotyön perusteella saamana eläkkeenä;
3) tämän lain 76 §:n 3 momentissa tarkoitettuna eläkkeenä;
4) tämän lain 106 §:ssä tarkoitettuna eläkkeenä; ja
5) tämän lain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuna eläkkeenä, jonka ajalta pykälässä mainitut etuudet eivät oikeuta eläkkeeseen.
HE 86/2006, StVM 36/2006, EV 173/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2007.
Tämän lain 139 §:n 1 ja 2 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.
Kunnallisen eläkelaitoksen johtosääntö on muutettava tämän lain mukaiseksi kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
HE 186/2006, StVM 53/2006, EV 266/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 56/2007, HaVM 5/2007, EV 51/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 53/2007, StVM 13/2007, EV 69/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
HE 65/2008, StVM 9/2008, EV 60/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
HE 66/2008, TaVM 20/2008, EV 109/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Lain 24 §:n 1 momentin 3 kohta, 52 §:n 4 momentti, 103–106 §, 107 §:n otsikko sekä 1 ja 3 momentti, 136 §:n 2 momentti ja 153 §:n 4 momentti tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012 ja niitä sovelletaan eläkehakemukseen, joka tulee vireille mainittuna päivänä tai sen jälkeen. Edellä mainittujen lainkohtien sijasta sovelletaan kuitenkin ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita vastaavia säännöksiä, jos työntekijällä ei ole työeläkelakien mukaisia työansioita vuoden 2004 jälkeen.
Lain 103 §:n estämättä viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä ei sovelleta, jos järjestelyn piiriin kuuluvista eläkelaitoksista toinen soveltaa ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleita työeläkelakien säännöksiä ja toinen soveltaa vuoden 2005 alusta tai sen jälkeen voimaan tulleita työeläkelakien säännöksiä, elleivät eläkelaitokset sovi viimeisen eläkelaitoksen järjestelyn noudattamisesta. Sama koskee tilannetta, jossa yksityisten alojen eläkelaitos olisi viimeinen eläkelaitos ja työntekijä hakee työkyvyttömyyseläkettä, joka myönnetään edellä 32 §:n 2 momentin perusteella työkyvyttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläkkeenä.
Tämän lain 105 §:ssä mainittu rahamäärä vastaa työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 73/2009, StVM 17/2009, EV 75/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Lain 14 §:n 1 momentin johdantokappale, 51 § ja 53 §:n 3 momentti tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2011.
Lain 40 §:n 2 ja 3 momenttia, 53 §:n 5 momenttia ja 73 §:ää sovelletaan vanhuuseläkkeisiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen, ja työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen. Lain 89 §:n 1 momenttia sovelletaan perhe-eläkkeisiin, joissa leskeneläkkeen vähennys tehdään ensimmäisen kerran lain voimaantulon jälkeen.
Ennen vuotta 1953 syntyneen työntekijän osa-aikaeläkeoikeuteen, eläkkeen karttumiseen osa-aikaeläkkeen ajalta sekä tulevan ajan ansioon sovelletaan, mitä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleessa laissa säädetään.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 170/2009, StVM 34/2009, EV 137/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiseen koulutuspäivärahaan ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaiseen koulutustukeen ja ansiotukeen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 178/2009, PeVL 27/2009, StVL 20/2009, TyVM 11/2009, EV 224/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Edellä 137 b §:n 2 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi valtio suorittaa kunnalliselle eläkelaitokselle vuonna 2011 korvauksen ennen tämän lain voimaantuloa syntyneistä sellaisista kustannuksista, jotka kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuvat tällä lailla säädetystä valtion eläketurvan toimeenpanotehtävien siirtämisestä. Korvaus lasketaan omakustannusarvoa vastaavasti siten kuin 137 b §:n 2 momentissa säädetään. Lisäksi valtio suorittaa korvauksen sellaisista valtion eläketurvan toimeenpanoon käytettävistä aiemmin hankituista tietojärjestelmistä, joiden hankintameno ei enää miltään osin sisälly 137 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun omakustannusarvolaskelmaan. Korvausten suuruuden perusteet ja maksuajankohdat säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 4/2010, StVM 4/2010, EV 34/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.
HE 50/2010, StVM 10/2010, EV 86/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 44/2010, TyVM 6/2010, EV 132/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Tämän lain 1 §:n 3 momentti, 137 §:n 3 momentti, 137 b ja 141 a § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Edellä 137 b §:n 2 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi Kansaneläkelaitos suorittaa kunnalliselle eläkelaitokselle vuonna 2012 korvauksen ennen tämän lain voimaantuloa syntyneistä sellaisista kustannuksista, jotka kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuvat tällä lailla säädetystä Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläketurvan toimeenpanotehtävien siirtämisestä. Korvaus lasketaan omakustannusarvoa vastaavasti siten kuin 137 b §:n 2 momentissa säädetään. Lisäksi Kansaneläkelaitos suorittaa korvauksen sellaisista sen henkilöstön eläketurvan toimeenpanoon käytettävistä aiemmin hankituista tietojärjestelmistä, joiden hankintameno ei enää miltään osin sisälly 137 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun omakustannusarvolaskelmaan. Korvausten suuruuden perusteet ja maksuajankohdat säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Tilanteissa, joissa henkilöön sovelletaan EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen 90 artiklan mukaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 118/2010, StVM 21/2010, EV 144/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.
Lain 163 §:ää sovelletaan, jos takautuva etuus tai eläke myönnetään tämän lain voimaantulon jälkeen.
Tämän lain voimaan tullessa muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa vireillä oleviin lainvoimaisen päätöksen poistamista koskeviin asioihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 274/2010, StVM 51/2010, EV 300/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Edellä 137 b §:n 2 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi Kirkon keskusrahasto suorittaa kunnalliselle eläkelaitokselle vuonna 2012 korvauksen ennen tämän lain voimaantuloa syntyneistä sellaisista kustannuksista, jotka kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuvat tällä lailla säädetystä evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piiriin kuuluvien henkilöiden eläketurvan toimeenpanotehtävien siirtämisestä. Korvaus lasketaan omakustannusarvoa vastaavasti siten kuin 137 b §:n 2 momentissa säädetään. Korvauksen määrän perusteista ja maksuajankohdasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 30/2011, StVM 3/2011, EV 20/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin eläkehakemuksiin sovelletaan 13 §:n 3 momenttia sellaisena kuin se oli tämän lain tullessa voimaan.
Eläkkeeseen sovelletaan 76 §:n 2 ja 4 momenttia, jos eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen. Mainittuja lainkohtia sovelletaan työntekijän hakemuksesta myös ennen vuotta 2013 hänelle myönnettyyn eläkkeeseen, jonka perusteena oleva eläketapahtuma on ollut 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen ja josta on vähennetty ensisijainen etuus, jos työntekijä saisi mainittuja lainkohtia soveltaen aiempaa suuremman eläkkeen. Tällöin eläkkeen määrä tarkistetaan 1 päivästä tammikuuta 2013, jos hakemus saapuu eläkelaitokselle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013, ja mainitun päivämäärän jälkeen saapuneen hakemuksen perusteella hakemuksen saapumista seuraavan kalenterikuukauden alusta.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 96/2011, StVM 13/2011, EV 64/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Jos edunjättäjän eläke oli yhteensovitettu ensisijaisen etuuden kanssa, kunnallisen eläkelain 76 §:n mukainen ensisijaisen etuuden vähentäminen perhe-eläkkeestä ei saa vaikuttaa perhe-eläkkeen määrään enempää kuin vähentäminen vaikuttaisi, jos se olisi tehty työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 ja 8 a §:n mukaisesti, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2004.
HE 96/2011, StVM 13/2011, EV 64/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Edellä 137 b §:n 2 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi valtion eläkerahasto suorittaa kunnalliselle eläkelaitokselle vuonna 2013 korvauksen ennen tämän lain voimaantuloa syntyneistä sellaisista kustannuksista, jotka kunnalliselle eläkelaitokselle aiheutuvat tällä lailla säädetystä valtion eläketurvan toimeenpanotehtävien siirtämisestä. Korvaus lasketaan omakustannusarvoa vastaavasti siten, kuin mainitussa momentissa säädetään. Korvausten suuruuden perusteet ja maksuajankohdat säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Kunnallinen eläkelaitos hoitaa tammikuussa 2013 tilikaudelle 2012 kuuluvat valtion eläkkeiden hoidon edellyttämät tehtävät. Lisäksi kunnallinen eläkelaitos laatii tilikautta 2012 koskevat tilinpäätöslaskelmat, -liitteet ja -erittelyt valtion eläkerahastolle.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 67/2012, StVM 8/2012, EV 76/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Ennen vuotta 1952 syntyneen työntekijän oikeuteen jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle ja varhennetun vanhuuseläkkeen määrään sovelletaan kuitenkin 13 §:n 1 ja 2 momenttia sekä 42 §:n 1 momenttia sellaisina kuin ne olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa.
Ennen vuotta 1958 syntyneen työntekijän, joka saa työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 9 §:ssä tarkoitetun lisäpäiväoikeuden perusteella, oikeuteen jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä sovelletaan 13 §:n 3 momenttia sellaisena kuin se oli voimassa tämän lain voimaan tullessa. (7.11.2014/894)
Ennen vuotta 1954 syntyneellä työntekijällä on oikeus jäädä osa-aikaeläkkeelle tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 77/2012, StVM 19/2012, EV 113/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 109/2014, StVM 7/2014, EV 97/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan työkyvyttömyyseläkehakemukseen sovelletaan 22 ja 98 §:ää sellaisina kuin ne olivat tämän lain voimaan tullessa.
HE 120/2014, StVM 11/2014, EV 105/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Lakia sovelletaan eläkkeeseen, jonka määrää tarkistetaan 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen.
HE 120/2014, StVM 11/2014, EV 105/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 120/2014, StVM 11/2014, EV 105/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 208/2014, StVM 23/2014, EV 181/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 213/2014, StVM 22/2014, EV 180/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.
Henkilöiden, jotka lain voimaan tullessa ovat 165 a §:ssä tarkoitettuja kunnallisen eläkelaitoksen sisäpiiriläisiä, tulee tehdä sisäpiiri-ilmoitus viiden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
HE 340/2014, StVM 44/2014, EV 294/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.
HE 256/2014, StVM 48/2014, EV 313/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Mitä tässä laissa säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta etuudesta, sovelletaan tapaturmavakuutuslain (608/1948) tai maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukaiseen vastaavaan etuuteen.
Tapaturmavakuutuslain ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaiseen etuuteen sovelletaan kuitenkin kunnallisen eläkelain 76 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se oli voimassa tämän lain voimaan tullessa.
HE 278/2014, StVM 50/2014, MmVL 47/2014, TyVL 17/2014, EV 320/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 254/2014, TaVM 34/2014, EV 371/2014
