Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään metsästyslain (615/1993) 41 §:n 4 momentin ja 41 a §:n 4 momentin nojalla, sellaisina kuin ne ovat, 41 §:n 4 momentti laissa 206/2013 ja 41 a §:n 4 momentti laissa 159/2011:

1 §

Poikkeusluvan hakeminen

Metsästyslain (615/1993) 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa hakemuksessa on mainittava poikkeusluvan kohteena oleva eläinlaji sekä eläinlajin pyydystettävien yksilöiden määrä, jos kyseessä on tietyn yksilön tai tiettyjen yksilöiden pyydystäminen tai tappaminen.

Jos hakemus koskee poikkeuslupaa kiellettyjen pyyntivälineiden tai pyyntimenetelmien käyttöön, hakijan on esitettävä hakemuksessaan syy, jonka vuoksi pyynnissä tarvitaan kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää. Hakemus kielletyn pyyntivälineen tai pyyntimenetelmän käyttämiseen voidaan käsitellä yhdessä eläimen pyydystämistä tai tappamista koskevan poikkeusluvan kanssa.

Suomen riistakeskus voi vaatia, että hakijan on liitettävä riistaeläimiä koskevaan poikkeuslupahakemukseensa selvitys metsästysoikeudesta alueella, johon poikkeuslupaa haetaan.

2 §

Poikkeusluvan edellytysten arviointi

Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 1–3 kohdassa, 41 b §:n 1 momentin 1–4 kohdassa, 41 c §:n 1–3 kohdassa ja 41 d §:ssä säädettyjä poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä:

1) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin kanta tai kannan tila haetulla poikkeuslupa-alueella, maakunnassa sekä koko valtakunnassa;

2) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin yksilön käyttäytyminen haetulla poikkeuslupa-alueella;

3) tarvittaessa viranomaisten, julkisia hallintotehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tutkimuslaitosten tiedot, jotka liittyvät poikkeusluvan hakuperusteeseen;

4) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa.

Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 a §:n 1 momentin 4 kohdassa, 41 b §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 41 c §:n 4 kohdassa tarkoitettua tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoitusta arvioidessaan selvitettävä:

1) poikkeusluvan vaikutukset asianomaisen riistaeläinlajin kannan kehitykseen poikkeusluvan kohteena olevalla alueella ja valtakunnallisesti;

2) poikkeusluvan vaikutukset poikkeusluvan kohteena olevan alueen luonnonvaraisten eläinlajien kantoihin;

3) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa.

Suomen riistakeskuksen on kirjattava 1 tai 2 momentissa tarkoitetun selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen.

3 §

Poikkeuslupa tiettyjen eläinlajien yksilöiden pyydystämiseen tai tappamiseen

Metsästyslain 41 a §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää:

1) suden pyydystämiseksi tai tappamiseksi poronhoitoalueella lokakuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja muualla maassa marraskuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään;

2) karhun, lukuun ottamatta vuotta nuorempaa pentua sekä naarasta, jota tällainen pentu seuraa, pyydystämiseksi tai tappamiseksi elokuun 20 päivästä lokakuun 31 päivään;

3) ilveksen, lukuun ottamatta naarasta, jota vuotta nuorempi pentu seuraa, pyydystämiseksi tai tappamiseksi poronhoitoalueella lokakuun 1 päivästä helmikuun 28 päivään, karkausvuonna helmikuun 29 päivään ja muualla maassa joulukuun 1 päivästä helmikuun 28 päivään, karkausvuonna helmikuun 29 päivään; sekä

4) saukon pyydystämiseksi tai tappamiseksi marraskuun 1 päivästä huhtikuun 30 päivään.

Karhun metsästyksestä poronhoitoalueella alueellisen kiintiön nojalla säädetään 8 §:ssä.

4 §

Riistaeläintä koskevan poikkeusluvan myöntäminen ja lupamääräykset

Poikkeuslupa voidaan myöntää vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a–41 d §:ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät.

Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin perusteella myönnetyssä ahmaa, ilvestä, karhua, saukkoa ja sutta koskevassa poikkeusluvassa on määrättävä, että pyyntiin osallistuvien nimet on ilmoitettava alueen poliisilaitokselle ennen pyyntiin ryhtymistä ja että jokaisesta pyyntiin lähdöstä ja pyyntialueesta on etukäteen ilmoitettava poliisilaitokselle. Jos pyynti tapahtuu kunnassa, johon kuuluu rajavyöhykettä, edellä mainitut tiedot on määrättävä ilmoitettavaksi myös rajavartiolaitokselle.

Metsästyslain 41 a §:n 3 momentin mukaisia poikkeuslupia tulee myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen.

5 §

Poikkeusluvan voimassaoloaika

Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin nojalla myönnetty ahman, ilveksen, karhun, saukon tai suden tappamista koskeva poikkeuslupa on voimassa enintään 21 vuorokautta.

Muut kuin 1 momentissa tarkoitetut poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain:

1) pysyvästi perustetulle kohteelle;

2) eläimistön suojelemisen perusteella;

3) tutkimusperusteella; tai

4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä.

Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 §:ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta.

6 §

Poikkeusluvan myöntäminen liikuntarajoitteiselle

Metsästyslain 41 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa metsästyslain 32 §:n 2 momentissa kiellettyyn moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttöön ja 35 §:n 3 momentissa kiellettyyn metsästysaseen kuljettamiseen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa voidaan myöntää sille, joka esittää luotettavan lääketieteellisen selvityksen liikuntarajoitteisuudestaan ja siitä, että hän pystyy metsästämään metsästyslain 20 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla.

Poikkeusluvassa on mainittava moottoriajoneuvon tyyppi, jota lupa koskee. Poikkeusluvassa on määrättävä, että:

1) moottoriajoneuvon moottorin tulee olla sammutettu ja ajoneuvon tulee olla paikallaan ennen metsästysaseen poistamista metsästyslain 35 §:n 2 momentissa tarkoitetusta suojuksesta tai suojatusta tilasta;

2) poikkeuslupa oikeuttaa kuljettamaan vain luvan saajan metsästykseen tarvitsemia aseita;

3) luvan saajalla tulee lisäksi olla oikeus muun lainsäädännön nojalla liikkua moottoriajoneuvolla maastossa;

4) moottoriajoneuvoa saa käyttää vain passipaikkaan siirtymiseen ja loukkaantuneen tai haavoittuneen eläimen jäljittämiseen.

Poikkeuslupa on voimassa enintään viisi vuotta.

7 §

Poikkeuslupaan liittyvä saaliin ilmoittamisvelvollisuus

Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle ja poliisille ahman, ilveksen, karhun, saukon ja suden pyynnin tuloksesta ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu riistaeläin on tullut pyydystetyksi taikka, jos riistaeläin on jäänyt pyydystämättä, poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä.

Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun pyynnin tuloksesta on ilmoitettava poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa.

Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Nisäkkäiden osalta on ilmoitettava myös pyyntiajankohta ja sukupuoli.

Suomen riistakeskuksen on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle 1 momentissa tarkoitettujen lajien osalta saalistiedot kuukausittain. Muiden lajien osalta tiedot on toimitettava kalenterivuosittain.

8 §

Karhun kiintiömetsästys

Karhua, lukuun ottamatta vuotta nuorempaa pentua sekä naarasta, jota tällainen pentu seuraa, voidaan poronhoitoalueella metsästää kiintiön nojalla 20 päivästä elokuuta 31 päivään lokakuuta.

Karhun poronhoitoalueella tapahtuvaa metsästystä varten maa- ja metsätalousministeriö määrää erikseen kiintiöt itäiselle poronhoitoalueelle sekä läntiselle poronhoitoalueelle. Itäiseen poronhoitoalueeseen kuuluvat Utsjoki, Inari, Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla, Kuusamo ja Suomussalmi sekä läntiseen poronhoitoalueeseen muut poronhoitoalueen kunnat.

Metsästyksessä tapetusta karhusta on välittömästi ilmoitettava Suomen riistakeskukselle. Ilmoituksessa on kerrottava pyydystettyjen karhujen määrä, sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikan koordinaatit.

Kiintiön tultua täyteen Suomen riistakeskuksen on määrättävä karhunmetsästys alueella lopetettavaksi. Suomen riistakeskuksen määräyksestä on tiedotettava riittävän tehokkaasti. Metsästyksen lopettamisen katsotaan tulleen metsästäjien tietoon kolmen päivän kuluttua määräyksen antamisesta.

Suomen riistakeskuksen on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle tiedot karhun kiintiömetsästyksestä seitsemän vuorokauden kuluessa kiintiömetsästyksen päättymisestä.

9 §

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä kesäkuuta 2013.

Tällä asetuksella kumotaan metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annettu valtioneuvoston asetus (169/2011).

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnetyt poikkeusluvat jäävät voimaan niissä sanotuin ehdoin.