Published: 1992-12-30
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645957/tuloverolaki.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Ansiotulosta suoritetaan veroa valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle.
Pääomatulosta suoritetaan veroa valtiolle. Kuntien oikeus pääomatulojen verotuksen tuottoon otetaan huomioon jaettaessa verotuloja siten kuin jäljempänä tässä laissa ja verontilityslaissa (532/1998) säädetään. (22.5.2015/654)
L:lla 654/2015 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Pääomatulosta suoritetaan veroa valtiolle. Kuntien oikeus pääomatulojen verotuksen tuottoon otetaan huomioon jaettaessa verotuloja siten kuin jäljempänä tässä laissa ja veronkantolaissa (611/78) säädetään.
Yhteisön ja yhteisetuuden tulosta suoritetaan veroa valtiolle ja kunnalle. (22.5.2015/654)
L:lla 654/2015 muutettu 3 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Yhteisön ja yhteisetuuden tulosta suoritetaan veroa valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle.
Elinkeinotoiminnan ja maatalouden tuloksen laskemisesta, korkotulon lähdeverosta, verotusmenettelystä, ennakkoperinnästä ja veronkannosta säädetään erikseen.
Rajoitetusti verovelvollisen saaman tulon verottamiseen sovelletaan tämän lain lisäksi sitä koskevia erityisiä säännöksiä. (30.7.2004/716)
Yhteisöllä tarkoitetaan tässä laissa:
1) valtiota ja sen laitosta;
2) kuntaa ja kuntayhtymää;
3) seurakuntaa ja muuta uskonnollista yhdyskuntaa;
4) osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, yliopistoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta; (29.12.2009/1736)
5 kohta on kumottu L:lla 16.12.1994/1223
6) ulkomaista kuolinpesää;
7) edellä 1–6 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta.
Yhtymällä tarkoitetaan tässä laissa:
1) laivanisännistöyhtiötä, avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä ja sellaista kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustamaa muuta kuin yhteisönä pidettävää yhteenliittymää, joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun (elinkeinoyhtymä);
2) sellaista kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kiinteistön viljely tai hallinta (verotusyhtymä).
Yhtymänä ei pidetä sellaista kahden tai useamman elinkeinotoimintaa harjoittavan verovelvollisen muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on ennalta sovitun rakennustyön tai muun siihen rinnastettavan työn suorittaminen.
Yhteisetuutena pidetään yhteismetsää, tiekuntaa, kalastuskuntaa ja jakokuntaa sekä muuta niihin verrattavaa yhteenliittymää.
Tämän lain kiinteistöä koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen toisen maalla olevaan rakennukseen, rakennelmaan tai muuhun laitokseen, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle.
Tässä laissa tarkoitetaan puolisoilla sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton.
Aviopuolisoihin, jotka ovat yhteiselämänsä lopettaakseen joko asuneet koko verovuoden erillään tai muuttaneet verovuoden aikana pysyvästi erilleen, taikka aviopuolisoihin, jotka molemmat eivät ole yleisesti verovelvollisia, ei kuitenkaan sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä.
Tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.
Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, joka ennen verovuoden alkua ei ole täyttänyt 17 vuotta.
Tämän lain lasta koskevia säännöksiä sovelletaan myös verovelvollisen puolison lapseen ja verovelvollisen tai hänen puolisonsa ottolapseen ja kasvattilapseen.
Kasvattilapsella tarkoitetaan tässä laissa lasta, jota kasvatetaan muutoin kuin vastikkeesta muun henkilön kuin vanhempiensa, ottovanhempiensa tai jommankumman vanhempansa puolison luona ja jonka elättämisen perusteella kenelläkään muulla ei ole oikeutta tässä laissa säädettyihin lapsesta annettaviin vähennyksiin. Jos lapsi on verovuonna ollut kahden tai useamman henkilön kasvattilapsena, saa vähennykset se kasvattivanhemmista, jonka antama elatuksen aika verovuonna on pisin.
Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä ovat avioliitossa, katsotaan molempien vanhempien verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen vanhemmat verovuoden päättyessä eivät ole avioliitossa tai ovat yhteiselämänsä lopettaakseen asuneet pysyvästi toisistaan erillään, katsotaan sen vanhemmista, jonka huollettavaksi lapsi on määrätty, verovuonna elättäneen lasta. Jos lapsen huolto on määrätty molemmille vanhemmille tai lapsi muutoin on myös toisen vanhemman huollossa, katsotaan sen vanhemmista, jonka välittömässä huollossa lapsi on suurimman osan verovuodesta ollut, elättäneen lasta.
Tämän lain osakeyhtiötä koskevia säännöksiä sovelletaan myös eurooppayhtiön (SE) säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 tarkoitettuun eurooppayhtiöön.
Tämän lain osuuskuntia koskevia säännöksiä sovelletaan myös eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1435/2003 tarkoitettuun eurooppaosuuskuntaan.
Velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on
1) verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, yhteisetuus ja kuolinpesä täältä ja muualta saamastaan tulosta (yleinen verovelvollisuus);
2) henkilö, joka verovuonna ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö täältä saamastaan tulosta (rajoitettu verovelvollisuus).
Rajoitetusti verovelvollinen ei ole verovelvollinen täältä saamastaan korkotulosta, joka on maksettu ulkomaankaupassa syntyneelle tilisaamiselle, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen talletetuille varoille, obligaatiolle, debentuurille, muulle joukkovelkakirjalainalle taikka sellaiselle ulkomailta Suomeen otetulle lainalle, jota ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi.
Jos henkilöllä, joka ei asu Suomessa, tai ulkomaisella yhteisöllä tai yhteenliittymällä on Suomessa elinkeinon harjoittamista varten kiinteä toimipaikka, on tällainen henkilö, yhteisö tai yhteenliittymä 1 momentin 2 kohdan ja 2 momentin estämättä velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella kaikesta tähän kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulosta. (18.12.1995/1549)
Verovelvollista, joka ainoastaan osan verovuotta on asunut Suomessa, verotetaan tältä ajalta 1 momentin 1 kohdan ja muulta osalta vuotta 2 kohdan mukaan.
Poiketen siitä, mitä edellä 3 momentissa säädetään, yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön rajoitetusti verovelvollisen äänettömän yhtiömiehen, johon sovelletaan Suomen ja kyseisen yhtiömiehen asuinvaltion välillä solmittua kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta, osuutta vastaava osa kommandiittiyhtiön saamasta tulosta on veronalaista tuloa vain siltä osin kuin tulo olisi rajoitetusti verovelvollisen suoraan saamana ollut veronalaista. Jos osakkaan veronalainen tulo ylittää kyseisen osakkaan osuuden yhtymän tuloon, ylittävä osa luetaan veronalaiseksi tuloksi kymmenenä seuraavana verovuotena sitä mukaa kuin tulo-osuutta kertyy. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavalla kommandiittiyhtiöllä tarkoitetaan kommandiittiyhtiötä, jonka yhtiösopimuksen mukaisena ja tosiasiallisena ainoana tarkoituksena on pääomasijoitustoiminnan harjoittaminen. (15.7.2005/564)
Suomesta saatua tuloa on muun ohessa:
1) täällä olevasta kiinteistöstä tai suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeiden taikka asunto-osuuskunnan tai muun osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saatu tulo;
2) täällä harjoitetusta liikkeestä, ammatista, maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo;
3) palkkatulo, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä;
4) muu kuin edellä 3 kohdassa tarkoitettu palkkatulo, jos työ, tehtävä tai palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun;
4 a) palkkio, joka on saatu suomalaisen yhteisön tai yhtymän hallituksen tai siihen rinnastettavan muun hallintoelimen jäsenen tehtävästä; (18.12.1995/1549)
4 b) tulo, joka on saatu taiteilijan tai urheilijan Suomessa tai suomalaisessa aluksessa harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta; (18.12.1995/1549)
4 c) palkkatulo, joka on saatu ulkomaiselta työnantajalta Suomessa tehdystä työstä silloin, kun ulkomainen vuokranantaja on vuokrannut työntekijän Suomessa olevalle työn teettäjälle; (22.12.2006/1223)
5) eläketulo, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, tai joka välittömästi tai välillisesti perustuu edellisessä kohdassa tarkoitettuun työhön, tehtävään tai palvelukseen, taikka Suomesta otettuun liikenne- tai eläkevakuutukseen;
6) osinko, osuuskunnasta saatu ylijäämä ja muu niihin rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä, sekä osuus suomalaisen yhtymän tuloon; (30.12.2014/1399)
L:lla 1399/2014 muutettu 6 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
6) osinko, osuuspääoman korko ja muu niihin rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä, sekä osuus suomalaisen yhtymän tuloon; (30.7.2004/716)
7) korkotulo, jos velallinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä;
8) rojalti, lisenssimaksu ja muu niihin rinnastettava hyvitys, jos hyvityksen perusteena olevaa omaisuutta tai oikeutta käytetään elinkeinotoiminnassa täällä tai jos hyvityksen maksamiseen velvollinen on Suomessa asuva henkilö tai suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä;
9) suomalaisen sijoitusrahaston voitto-osuus sekä suomalaisesta henkilöstörahastosta saatu rahasto-osuus ja ylijäämä;
10) täällä olevan kiinteistön tahi suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta täällä olevasta kiinteistöstä, osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta saatu voitto; (29.12.2009/1741)
11) pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuva suoritus; (29.12.2009/1741)
12) eläketulo tai muu suoritus, joka on saatu toisesta valtiosta otetun vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella, siltä osin kuin vakuutuksen maksuja on vähennetty Suomen verotuksessa; (11.5.2012/219)
13) osakevaihdossa syntynyt luovutusvoitto, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos siihen ei olisi sovellettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 52 f §:n 2 momenttia, mainitun pykälän 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. (11.5.2012/219)
Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. Suomen kansalaista pidetään kuitenkin Suomessa asuvana, vaikka hän ei jatkuvasti oleskelekaan täällä yli kuuden kuukauden aikaa, kunnes kolme vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jonka aikana hän on lähtenyt maasta, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Jollei muuta näytetä, Suomen kansalaisen ei katsota mainitun ajan jälkeen asuvan Suomessa.
Suomessa asuvaksi katsotaan myös
1) Suomen ulkomaanedustuksessa palveleva lähetettyyn henkilöstöön kuuluva Suomen kansalainen, joka on palvelussuhteessa Suomen valtioon;
2) Suomen Ulkomaankauppaliitto r.y:n tehtävissä ulkomailla työskentelevä Suomen kansalainen, joka välittömästi ennen tätä työtä koskevan työsopimuksen tekemistä on asunut Suomessa.
Jos Yhdistyneissä Kansakunnissa, sen erityisjärjestössä, Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä tai kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ulkomailla palveleva Suomen kansalainen välittömästi ennen tätä palvelusta koskevan palvelussopimuksen tekemistä on asunut Suomessa, sen mukaan kuin 1 momentissa säädetään, hänet katsotaan mainitun palveluksen kestäessä Suomessa asuvaksi, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Edellä tässä momentissa säädetyin edellytyksin katsotaan Suomessa asuvaksi Suomen kansalainen, joka on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa Suomen valtion pysyväisessä, päätoimisessa palveluksessa ulkomailla.
Vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tahi lähetetyn konsulin virastossa palveleva taikka Suomessa Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön, taikka sellaisen muun merkittävän kansainvälisen järjestön tai elimen, jonka valtiovarainministeriö on määrännyt ulkoasiainministeriön esityksestä määräajaksi rinnastettavaksi edellä tarkoitettuihin järjestöihin, palveluksessa oleva henkilö, hänen perheenjäsenensä tai yksityinen palvelijansa ovat, jos he eivät ole Suomen kansalaisia, velvollisia suorittamaan veroa ainoastaan:
1) täällä olevasta kiinteistöstä saamastaan tulosta;
2) täällä harjoittamastaan elinkeinosta saamastaan tulosta;
3) suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeiden taikka asunto-osuuskunnan tai muun osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saamastaan vuokratulosta;
4) muun kuin tässä momentissa tarkoitetun toimen perusteella täältä saamastaan palkka- ja eläketulosta.
Rajoitetusti verovelvollinen, joka ei ole Suomen kansalainen, ei ole velvollinen maksamaan Suomessa veroa palkastaan tai palkkiostaan, joka on saatu Suomessa pidetylle valtioiden väliselle kokoukselle tehdystä työstä.
Suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa toimessa oleva henkilö, jonka ei tämän lain säännösten mukaan voida katsoa asuvan Suomessa, on velvollinen suorittamaan veroa ainoastaan aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla aluksen lukuun tekemästään työstä saamastaan palkkatulosta, välittömästi tai välillisesti mainittuun työhön perustuvasta eläketulosta samoin kuin täältä saamastaan tulosta. Suomalaiseen alukseen rinnastetaan suomalaisen työnantajan vuokralle ottama tai muulla perusteella hallitsema sellainen ulkomainen alus, jonka mukana seuraa vain vähäinen määrä miehistöä tai jonka mukana ei lainkaan seuraa miehistöä.
Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa elinkeinon pysyvää harjoittamista varten on erityinen liikepaikka tai jossa on ryhdytty erityisiin järjestelyihin, kuten paikkaa, jossa sijaitsee liikkeen johto, sivuliike, toimisto, teollisuuslaitos, tuotantolaitos, työpaja tai myymälä taikka muu pysyvä osto tai myyntipaikka. Kiinteäksi toimipaikaksi luetaan myös käytössä oleva kaivos tai muu löydös, kivilouhos, turvesuo, soranotto- tai muu siihen verrattava paikka taikka palstoitettujen tai palstoitettaviksi tarkoitettujen kiinteistöjen elinkeinotoimintaan kuuluvassa myynnissä nämä kiinteistöt ja rakennusurakoinnissa paikka, jossa sellaista urakointia on huomattavassa määrässä harjoitettu, sekä linjaliikenteen harjoittamisessa myös liikkeen huoltopaikka tai muu erityinen, liikennettä palveleva pysyvä liikepaikka.
Puolisoita verotetaan valtion- ja kunnallisverotuksessa saamiensa tulojen perusteella eri verovelvollisina.
Jos puolisot harjoittavat yhdessä elinkeinotoimintaa tai maataloutta (yrittäjäpuolisot), 30 §:ssä tarkoitetun jaettavan yritystulon ansiotulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken heidän työpanostensa mukaisessa suhteessa. Puolisoiden työpanokset katsotaan tällöin yhtä suuriksi, ellei muuta selvitystä esitetä.
Yrittäjäpuolisoiden jaettavan yritystulon pääomatulo-osuus jaetaan puolisoiden kesken niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on toimintaan kuuluvaan nettovarallisuuteen. Puolisoiden osuudet katsotaan tällöin yhtä suuriksi, ellei muuta selvitystä esitetä.
Puolisoiden yhdessä harjoittamasta metsätaloudesta saadun tulon verotukseen sovelletaan verotusyhtymää koskevia säännöksiä.
Verotusyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen. Verotusyhtymälle vahvistetaan kuitenkin maatalouden puhdas tulo tai tappiollinen puhdas tulo ja muun toiminnan puhdas tulo tai tappiollinen puhdas tulo. (22.12.2009/1251)
Verotusyhtymälle vahvistetut edellä mainitut puhtaat tulot tai tappiolliset puhtaat tulot jaetaan osakkaille niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän puhtaisiin tuloihin tai tappiollisiin puhtaisiin tuloihin.
Verotusyhtymän osakkaan maatalouden tulos lasketaan vähentämällä hänen osuudestaan maatalouden puhtaasta tulosta tai tappiollisesta puhtaasta tulosta hänen yhtymän maatalouteen kohdistuvat korkomenonsa.
Elinkeinoyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen. Yhtymälle vahvistetaan kuitenkin elinkeinotoiminnan tulos, joka jaetaan aikaisempien verovuosien tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Elinkeinotoiminnan tappio vähennetään yhtymän seuraavien verovuosien elinkeinotoiminnan tuloksista.
Jos elinkeinoyhtymällä on elinkeinotulon lisäksi maatalouden tuloa ja muuta tuloa, yhtymälle vahvistetaan erikseen maatalouden tulos ja muun toiminnan verovuoden tulo, jotka jaetaan aikaisempien verovuosien tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Maatalouden tappio vähennetään yhtymän seuraavien vuosien maatalouden tuloksista ja muun toiminnan tappio muun toiminnan tulosta.
Elinkeinoyhtymän elinkeinotuloa ja maatalouden tuloa laskettaessa sisältyvät yhtymän saamat osingot kokonaan tähän tuloon. Yhtymän osakkaiden tulona verotettavaksi jaetuista osuuksista vähennetään se osa osuuksiin sisältyvästä osinkotulosta, joka osakkaan verotusta koskevien elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n tai maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 5 §:n 14 kohdan säännösten mukaan on verovapaata tuloa. Jos tulo-osuus ei riitä vähennyksen tekemiseen, tehdään vähennys verovelvollisen saman elinkeinoyhtymän saman tulolähteen tulo-osuudesta kymmenenä seuraavana verovuotena sitä mukaa kuin tuloa kertyy. (30.7.2004/716)
Elinkeinoyhtymän muuta tuloa laskettaessa ei oteta huomioon yhtymän saamaa osinkoa. Osinko jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Osinko luetaan osakkaan tuloksi osakasta koskevien tuloverolain säännösten mukaisesti. (30.7.2004/716)
Ulkomaisen yhtymän Suomessa asuvalle osakkaalle vahvistetaan osuus yhtymän elinkeinotoiminnan tulokseen, maatalouden tulokseen ja muun toiminnan tuloon. Nämä verotetaan osakkaan tulona sen jälkeen, kun niistä on vähennetty osakkaan osuudet yhtymän elinkeinotoiminnan, maatalouden ja muun toiminnan aikaisempien verovuosien tappioihin. Osakkaan osuudet tappioihin vähennetään osakkaan osuuksista seuraavien verovuosien elinkeinotoiminnan tulokseen, maatalouden tulokseen ja muun toiminnan tuloon soveltuvin osin siten kuin V osassa säädetään.
Eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän tulo jaetaan verotettavaksi yhtymän osakkailla siten kuin tässä laissa säädetään yhtymän tulosta. Eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän osakkaan osuus etuyhtymän tappioon vähennetään osakkaan verovuoden tulosta.
Verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta. Tällöin kuolinpesään sovelletaan niitä tämän lain säännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu.
Kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena. Elinkeinotoimintaa harjoittavaa kuolinpesää verotetaan kuitenkin erillisenä verovelvollisena kolmelta perittävän kuolinvuotta seuraavalta vuodelta ja sen jälkeen yhtymänä.
Kuolinpesän osakkaan veronalaisena tulona ei pidetä hänen saamaansa osuutta kuolinpesän tulosta.
Kuolinpesä on kotimainen, jos perittävää kuolinhetkellään oli pidettävä tämän lain mukaan Suomessa asuvana. Edellä 12 §:ssä tarkoitetun henkilön kuolinpesä ei kuitenkaan ole kotimainen.
Edellä 5 §:ssä tarkoitettua yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena.
Yhteisetuuden osakkaan veronalaisena tulona ei pidetä hänen saamaansa osuutta yhteisetuuden tulosta.
Tiekunta suorittaa tulostaan veroa kunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. (22.5.2015/654)
L:lla 654/2015 muutettu 3 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Tiekunta suorittaa tulostaan veroa kunnalle ja seurakunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan.
Konkurssipesä ei ole erillinen verovelvollinen eikä konkurssi muutoinkaan muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa. Se osa veroista, joka johtuu konkurssipesän elinkeinotoiminnasta, pannaan kuitenkin konkurssipesän maksettavaksi.
Tulon perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat:
1) Suomen Pankki, Yleisradio Oy, Pohjoismaiden Investointipankki, Pohjoismaiden projektivientirahasto, Pohjoismaiden kehitysrahasto, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö, Finnvera Oyj, Teollisen yhteistyön rahasto Oy, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, rahoitusvakausrahasto ja luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettu vanha talletussuojarahasto; (30.12.2014/1404)
L:lla 1404/2014 muutettu 1 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
1) Suomen Pankki, Yleisradio Oy, Pohjoismaiden Investointipankki, Pohjoismaiden projektivientirahasto, Pohjoismaiden kehitysrahasto, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö, Finnvera Oyj, Teollisen yhteistyön rahasto Oy, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja valtion vakuusrahasto; (29.12.2009/1736)
2) kansaneläkelaitos, kunnallinen eläkelaitos, sairaus- ja hautausavustuskassa, sijoitusrahasto, henkilöstörahasto, erorahasto, valtakunnallinen työttömyyskassa, työttömyyskassojen keskuskassa, työttömyyskassojen tukikassa, työttömyyskassojen tukisäätiö sekä 116 a §:ssä tarkoitettu valmennusrahasto ja urheilijarahasto siinä mainitusta toiminnasta saamistaan tuloista; (5.3.1999/229)
3) kunnan alueellaan tapahtuvaa asuntojen hankintaa, omistamista ja vuokralle antamista varten perustama osakeyhtiö, joka täyttää 2 momentissa mainitut edellytykset.
Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu osakeyhtiö on tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaa, jos sen kaikki osakkeet ovat olleet perustamisesta lähtien kunnan omistuksessa eikä yhtiö jaa tai ole jakanut osinkoa. Verovapauden edellytyksenä on myös, että yhtiö ei harjoita muuta kuin 1 momentin 3 kohdassa mainittua toimintaa eikä asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien asunto-osakeyhtiön osakkeiden ja yksinomaan asumiskäyttöön varattujen kiinteistöjen lisäksi omista muuta kuin toimintansa kannalta välttämätöntä omaisuutta. Asuntojen vuokrauksessa yhtiön on noudatettava kunnan vahvistamia asukasvalintaperusteita.
Tulon perusteella suorittavat veroa kunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan:
1) valtio ja sen laitokset;
2) Raha-automaattiyhdistys sekä Oy Veikkaus Ab muusta kuin arpajaisverolaissa (552/1992) ja viihdelaitelaissa (164/1995) tarkoitetun toiminnan ja musiikkiautomaattien pitämisestä saamastaan tulosta;
3) kunta, kuntayhtymä, maakunta sekä näiden palveluksessa olevia varten perustettu eläkelaitos, eläkesäätiö tai -kassa tai muu vastaava eläkelaitos, -säätiö tai -kassa, joka saa avustusta yhteiskunnan varoista.
(22.5.2015/654)L:lla 654/2015 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Tulon perusteella suorittavat veroa kunnalle ja seurakunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan:
1) valtio ja sen laitokset; (29.12.1994/1465)
2) Raha-automaattiyhdistys sekä Oy Veikkaus Ab muusta kuin arpajaisverolaissa (552/92) ja ajanvieteautomaateista annetussa laissa (426/76) tarkoitetun toiminnan ja musiikkiautomaattien pitämisestä saamastaan tulosta;
3) kunta, kuntayhtymä, maakunta sekä näiden palveluksessa olevia varten perustettu eläkelaitos, eläkesäätiö tai -kassa tai muu vastaava eläkelaitos, -säätiö tai -kassa, joka saa avustusta yhteiskunnan varoista.
Evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä muu uskonnollinen yhdyskunta ja niiden seurakunnat samoin kuin niiden palveluksessa olevia varten perustettu eläkelaitos, eläkesäätiö ja eläkekassa suorittavat veroa kunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. (22.5.2015/654)
L:lla 654/2015 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä muu uskonnollinen yhdyskunta ja niiden seurakunnat samoin kuin niiden palveluksessa olevia varten perustettu eläkelaitos, eläkesäätiö ja eläkekassa suorit tavat veroa kunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun kunnan osuutta yhteisöverosta vastaavan tuloveroprosentin mukaan. (30.12.1999/1343)
Valtio ja sen laitokset suorittavat veroa vain maatilojensa ja niihin verrattavien muiden kiinteistöjensä tuottamista tuloista, sellaisten muiden kiinteistöjensä tuloista, joita ei käytetä yleisiin tarkoituksiin, sekä yksityisyrityksiin verrattavien teollisuus- ja muiden liikkeidensä tuloista. Valtio ei kuitenkaan ole verovelvollinen tulosta, jonka se saa pääasiallisesti valtion laitosten tarpeiden tyydyttämiseksi toimivasta liike- tai tuotantolaitoksesta, laiva-, lento- tai autoliikenteestä, rautateistä, kanavista, satamista taikka posti-, tele- ja radiolaitoksista. Valtiovarainministeriö määrää, miten valtion tulonhankkimistoiminta jakautuu verotusyksikköihin.
Maakunta, kunta ja kuntayhtymä, evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä niiden seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta ovat verovelvollisia 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ainoastaan elinkeinotulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta. Kunta ei ole verovelvollinen omalla alueellaan harjoittamansa elinkeinotoiminnan tuottamasta tulosta eikä omalla alueellaan sijaitsevan kiinteistön tuottamasta tulosta.
5 momentti on kumottu L:lla 29.12.1994/1465.
Kiinteistön tuottamana tulona pidetään myös metsätalouden pääomatuloa.
L ajanvieteautomaateista 426/1976 on kumottu ViihdelaiteL:lla 164/1995. Ks. Ahvenanmaan maakunnan verovapaudesta Ahvenanmaan itsehallintoL 1144/1991 66 §.
Yliopistolain (558/2009) 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto on verovelvollinen vain saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi yliopisto on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle tämän lain 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. Mitä edellä säädetään yliopiston verovelvollisuudesta, koskee myös Helsingin yliopistoa yliopistolain 75 §:n 1 momentissa tarkoitettujen varojen tuottama tulo mukaan lukien.
L:lla 654/2015 muutettu 21 a § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Yliopistolain (558/2009) 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto on verovelvollinen vain saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi yliopisto on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle tämän lain 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. Mitä edellä säädetään yliopiston verovelvollisuudesta, koskee myös Helsingin yliopistoa yliopistolain 75 §:n 1 momentissa tarkoitettujen varojen tuottama tulo mukaan lukien.
Ammattikorkeakoululain (932/2014) 5 §:ssä tarkoitettu ammattikorkeakouluosakeyhtiö on verovelvollinen vain saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi ammattikorkeakouluosakeyhtiö on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle tämän lain 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan.
L:lla 1090/2014 lisätty 21 b § tulee voimaan 1.1.2015.
Yhteisö on yleishyödyllinen, jos
1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä;
2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin;
3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös yleisissä vaaleissa ehdokkaan tukemiseksi varattua varallisuuskokonaisuutta. (24.4.2009/275)
Edellä 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. (22.5.2015/654)
L:lla 654/2015 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan.
Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen vapauttamisesta tuloverosta säädetään erikseen.
Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä:
1) yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa;
2) jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa;
3) adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatua tuloa;
4) sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa;
5) bingopelin pitämisestä saatua tuloa.
Kiinteistön tuottamana tulona pidetään myös metsätalouden pääomatuloa.
Yhtymän ei katsota verotuksessa purkautuvan eikä liikkeen, ammatin taikka maa- tai metsätalouden harjoittajan lopettavan toimintaansa siltä osin kuin toimintamuodon muutoksessa aikaisemmin harjoitettuun toimintaan liittyvät varat ja velat siirtyvät samoista arvoista seuraavissa tapauksissa:
1) liikkeen- tai ammatinharjoittajan taikka maa- tai metsätalouden harjoittaja perustaa tätä toimintaa jatkamaan avoimen yhtiön, johon hän tulee yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön, johon hän tulee vastuunalaiseksi yhtiömieheksi tai osakeyhtiön, jonka osakkeet hän merkitsee;
2) kuolinpesän harjoittamaa elinkeinotoimintaa tai maa- tai metsätaloutta jatkamaan perustetaan avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, johon vähintään yksi kuolinpesän osakkaista tulee avoimen yhtiön yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, tai osakeyhtiö, jonka osakkeet merkitsee yksi tai useampi kuolinpesän osakas;
3) elinkeinotoimintaa tai maa- tai metsätaloutta harjoittavan yhtymän toimintaa jatkamaan perustetaan avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, johon vähintään yksi yhtymän osakkaista tulee avoimen yhtiön yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, tai osakeyhtiö, jonka osakkeet merkitsee yksi tai useampi yhtymän osakas;
4) avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ryhtyy jatkamaan purkautuvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön toimintaa yksityisen liikkeen, ammatin taikka maa- tai metsätalouden harjoittajana;
5) avoin yhtiö muutetaan kommandiittiyhtiöksi tai osakeyhtiöksi taikka kommandiittiyhtiö avoimeksi yhtiöksi tai osakeyhtiöksi avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetussa laissa (389/88) tarkoitetulla tavalla; eikä
6) muissa edellä mainittuihin tilanteisiin rinnastettavissa tapauksissa.
Siirtyvän toiminnan verotuksessa vähentämättä olevat menot vähennetään edellä tarkoitetun toimintamuodon muutoksen jälkeen samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty ilman toimintamuodon muutosta. Osakeyhtiö saa sinä verovuonna, jona toimintamuodon muutos on tapahtunut, vähentää sille siirtyneen käyttöomaisuuden hankintamenosta ja muista pitkävaikutteisista menoista poistoina enintään määrät, jotka vastaavat verovuoden enimmäispoistoja vähennettynä siirtyvää toimintaa harjoittaneen verotuksessa verovuonna hyväksyttävien poistojen määrillä. Toimintavaraus luetaan liikkeen tai ammatin tai yhtymän veronalaiseen tuloon sinä verovuonna, jolloin toimintamuodon muutos on tapahtunut, siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 46 a §:ssä säädetään. (20.12.1996/1126)
Siirtyvään toimintaan liittyvää omaisuutta luovutettaessa omistusajat lasketaan omaisuuden saannosta ennen toimintamuodon muutosta.
Edellä 1 momentin 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa katsotaan toimintamuodon muutoksessa saadut verovelvollisen aikaisempaa osuutta vastaavat uuden yhtiön osakkeet tai osuudet hankituiksi silloin, kun verovelvollinen on hankkinut osuutensa ennen muodonmuutosta toimineessa yhtiössä tai kuolinpesässä. Muutettaessa osuuskunta osakeyhtiöksi tai taloudellinen yhdistys osuuskunnaksi 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla verovelvollisen aikaisempaa osuutta vastaavat uuden osakeyhtiön osakkeet tai uuden osuuskunnan osuudet katsotaan hankituiksi silloin, kun verovelvollinen on hankkinut osuutensa ennen muodonmuutosta toimineessa osuuskunnassa tai taloudellisessa yhdistyksessä. (30.12.1998/1170)
Jos luonnollisen henkilön, kuolinpesän tai yhtymän elinkeinotoiminta taikka maa- tai metsätalous siirtyy perustettavalle osakeyhtiölle taikka avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla, osakeyhtiötä edeltävän verovelvollisen tai yhtymän verovuoden katsotaan päättyvän osakeyhtiön merkitsemiseen kaupparekisteriin. (20.12.1996/1126)
Mitä edellä 1–3 momentissa säädetään, sovelletaan myös silloin, kun säästöpankin toimintaa jatkamaan perustetaan säästöpankkilain (1502/2001) 90–92 §:n mukaisesti säästöpankkiosakeyhtiö tai osuuspankin toimintaa jatkamaan perustetaan osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) 31 ja 32 §:n mukaisesti osuuspankkiosakeyhtiö. (28.12.2001/1515)
L osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 1504/2001 on kumottu L:lla osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 423/2013.
Verovelvollisen toisesta tulolähteestään siirtämän omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä.
Yhtymän osakkaan sijoittaessa omaisuutta tai oikeuksia yhtymään katsotaan osakkaan verotuksessa omaisuuden tai oikeuden luovutushinnaksi todennäköinen luovutushinta sijoituksen ajankohtana. Yhtymän verotuksessa katsotaan omaisuuden tai oikeuden hankintamenoksi sama määrä.
Yhtymän osakkaan ottaessa yhtymästä kiinteistön, rakennuksen, rakennelman, arvopaperin tai oikeuden katsotaan luovutushinnaksi omaisuuden tai oikeuden todennäköinen luovutushinta. Muun yhtymästä otetun omaisuuden, palvelun tai etuuden luovutushinnaksi katsotaan alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Yhtymän osakkaan verotuksessa katsotaan hankintamenoksi yhtymän verotuksessa luovutushinnaksi luettava määrä.
Purkautuvan yhteisön verotuksessa jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan sen todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksessa katsotaan omaisuuden, etuuden ja oikeuden luovutushinnaksi määrä, joka vastaa yksityiskäyttöönotossa 26 §:n 2 momentin mukaan luovutushinnaksi luettavaa määrää.
Yhteisöjen ja yhtymien sulautuessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52, 52 a, 52 b ja 52 h §:ssä säädetään, ja yhteisöjen jakautuessa, mitä mainitun lain 52, 52 c ja 52 h §:ssä säädetään.
Veronalaista tuloa ovat jäljempänä säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset).
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tulo jaetaan kahteen tulolajiin, joita ovat pääomatulo ja ansiotulo. Yhteisön ja yhteisetuuden muuhun tuloon kuin elinkeinotuloon ja maatalouden tuloon noudatetaan soveltuvin osin pääomatulon laskemista koskevia säännöksiä.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän verotettava tulo lasketaan tulolajeittain erikseen. Elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulos lasketaan kumpikin erikseen ja otetaan aikaisempien vuosien vahvistettujen tappioiden vähentämisen jälkeen huomioon jaettavana yritystulona verovelvollisen ansiotuloa ja pääomatuloa laskettaessa siten kuin jäljempänä säädetään.
Puhdas pääomatulo lasketaan vähentämällä pääomatulosta luonnolliset vähennykset. Verovuoden pääomatulo lasketaan vähentämällä puhtaasta pääomatulosta korot sekä 59 §:ssä tarkoitettu tulolähteen tappio. Verotettava pääomatulo lasketaan vähentämällä verovuoden pääomatulosta aikaisemmilta vuosilta vahvistetut pääomatulolajin tappiot.
Puhdas ansiotulo lasketaan vähentämällä ansiotulosta luonnolliset vähennykset. Valtionverotuksen verovuoden ansiotulo lasketaan vähentämällä puhtaasta ansiotulosta valtionverotuksessa tulosta tehtävät vähennykset ja kunnallisverotuksen verovuoden tulo vähentämällä puhtaasta ansiotulosta kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset. Valtionverotuksen verotettava ansiotulo ja kunnallisverotuksen verotettava tulo lasketaan vähentämällä valtionverotuksen verovuoden ansiotulosta ja kunnallisverotuksen verovuoden tulosta aikaisemmilta vuosilta vahvistetut ansiotulolajin tappiot.
Yhteisön ja yhteisetuuden elinkeinotoiminnan verotettava tulo, maatalouden verotettava tulo ja muun toiminnan verotettava tulo lasketaan erikseen vähentämällä verovuoden tulosta aikaisemmilta verovuosilta vahvistetut samanlajiset tappiot. Muun yhteisön kuin osittain verovapaan tai yleishyödyllisen yhteisön verotettava tulo on edellä mainittujen verotettavien tulojen yhteismäärä.
Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat muun ohessa:
1) verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille henkilöille maksettu palkka ja muut edut;
2) yhtymän, yhteisetuuden ja kuolinpesän tulonhankinnassaan työskennelleelle osakkaalleen maksama kohtuulliseksi katsottava palkka;
3) verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille palkansaajille huoltoapulain 5 §:n nojalla annettu elatus sekä heidän ja heidän omaistensa eläkkeet;
4) ammattikirjallisuuden sekä tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta sekä tieteellisestä työstä ja taiteen harjoittamisesta muutoin johtuneet menot, jos niitä ei ole suoritettu 82 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla stipendillä tai apurahalla;
5) valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta välittömästi aiheutuneet kohtuulliset kustannukset ja kunnallisista luottamustoimista maksetuista kokouspalkkioista peritty luottamushenkilömaksu; (22.12.2005/1088)
6) työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut;
7) maatalousyrittäjien eläkelaitokselle maksetut pakolliset eläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutusmaksut sekä ryhmähenkivakuutuksen maksut siltä osin kuin ne kohdistuvat metsätalouden pääomatuloon tai porotalouden tuloon.
Verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleelle perheenjäsenelle maksetun palkan vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, ettei työstä maksettava korvaus ylitä määrää, joka olisi ollut maksettava palkatulle vieraalle henkilölle. Verovelvollisen puolisolle ja verovuonna enintään 14 vuotta täyttäneelle verovelvollisen lapselle maksettu palkka ei ole lainkaan vähennyskelpoinen.
Verovelvollisella on oikeus vähentää kiinteistövero siltä osin kuin se liittyy tulonhankintaan.
Puhdasta tuloa laskettaessa vähennyskelpoisia menoja eivät ole verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot eivätkä verovelvollisen elantomenot, joina pidetään muun muassa asunnon vuokraa sekä lasten ja kodin hoidosta aiheutuneita menoja. Osinkotulon hankkimisesta johtuneet menot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia sen estämättä, että osinkotulo on 33 a–33 d §:n nojalla verovapaata tuloa. (30.7.2004/716)
Osingon määrää vastaava korvaus, jonka verovelvollinen on suorittanut osingon sijaan osakkeita koskevan takaisinostosopimuksen, lainaussopimuksen tai muun sellaisen sopimuksen taikka kahden tai useamman toisiinsa liittyvän sopimuksen muodostaman sopimuskokonaisuuden perusteella, jolla verovelvolliselle on määräajaksi tai toistaiseksi siirtynyt oikeus osingon saamiseen (sijaisosinko), ei ole vähennyskelpoista menoa siltä osin kuin osinko, jonka sijaan verovelvollinen on suorittanut sijaisosingon, on verovelvolliselle verovapaata tuloa. Sijaisosinko katsotaan suoritetuksi, vaikka sen suorittamisesta ei ole erikseen sovittu. (30.7.2004/716)
Verovelvollisella on oikeus vähentää 71 §:ssä tarkoitetulle toissijaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista aiheutuneet matkustamiskustannukset ja kohtuulliset majoittumiskustannukset tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina siltä osin kuin työnantaja ei ole niitä korvannut. Jos matka tehdään muuta kuin julkista kulkuneuvoa käyttäen, vähennys lasketaan sen mukaan kuin 93 §:n 2 momentissa säädetään. Asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia koskevia vähennyskelpoisuuden rajoituksia sovelletaan näihin matkoihin vain siltä osin kuin on kysymys toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välisistä matkoista. (30.12.1998/1170)
Verovelvollisella on oikeus vähentää 72 a §:n 2 momentin tarkoittamassa tilanteessa kahden vuoden ylittävältä ajalta aiheutuneet matkakustannukset tulonhankkimismenoina ainoastaan silloin, kun verovelvollinen on työmatkan takia yöpynyt erityisen työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Päivittäisistä matkoista aiheutuneet matkakulut verovelvollisella on kuitenkin oikeus vähentää 93 §:ssä säädetyllä tavalla. (29.12.2005/1227)
Yleisradioverosta annetussa laissa (484/2012) tarkoitettu henkilön yleisradiovero ei ole vähennyskelpoinen meno. (31.8.2012/489)
Veronalaista pääomatuloa on, siten kuin siitä jäljempänä tarkemmin säädetään, omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa on muun ohessa korkotulo, osinkotulo siten kuin 33 a–33 d §:ssä säädetään, vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo, maa-aineksista saadut tulot ja luovutusvoitto. Pääomatuloa on myös jaettavan yritystulon, yhtymän osakkaan tulo-osuuden sekä porotalouden tulon pääomatulo-osuus.
Korko ja muu siihen rinnastettava hyvitys sijoitetulle pääomalle on veronalaista pääomatuloa. Korkoon rinnastettavana hyvityksenä pidetään myös takaajan tai muun vakuuden asettajan alkuperäiseltä velalliselta saamaa sellaista korkoa vastaavaa hyvitystä, jonka takaaja tai muu hyvityksen saaja on vähentänyt verotuksessa. Talletukselle ja joukkovelkakirjalainalle maksetusta korosta suoritettavan lähdeveron perimisestä säädetään erikseen korkotulon lähdeverosta annetussa laissa (1341/1990). (30.12.1998/1170)
2 momentti on kumottu L:lla 23.12.1999/1218.
Luonnollisen henkilön veronalaista tuloa ei ole korko sellaisesta elatusavusta, joka on vahvistettu suoritettavaksi lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) nojalla. (21.8.1998/677)
Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237)
L:lla 1237/2013 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.
Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadulla osingolla tarkoitetaan sellaisesta yhtiöstä saatua osinkoa, jonka osakkeet ovat osingonjaosta päätettäessä kaupankäynnin kohteena:
1) kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (748/2012) tarkoitetulla säännellyllä markkinalla;
2) muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla Euroopan talousalueen ulkopuolella; tai
3) kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä edellyttäen, että osake on otettu kaupankäynnin kohteeksi yhtiön hakemuksesta tai sen suostumuksella.
(14.12.2012/774)Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain (624/2006) 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään osinkona, ja siihen sovelletaan, mitä tässä pykälässä säädetään. (30.12.2013/1237)
L:lla 1237/2013 lisätty 3 momentti tuli voimaan 1.1.2014.
Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 150 000 euroa, osingoista 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237)
L:lla 1237/2013 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 60 000 euroa, osingoista 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. (29.12.2011/1515)
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237)
L:lla 1237/2013 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.
Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään osingon veronalaisuudesta, osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko on sen henkilön tuloa, jonka työpanoksesta on kysymys. (26.6.2009/469)
Jos osakas, jota ei työntekijäin eläkelain (395/1961) 1 d §:n mukaan pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana, on verovuonna käyttänyt omana tai perheensä asuntona yhtiön varoihin kuuluvaa asuntoa, asunnon arvo vähennetään hänen osakkeidensa arvosta 1 momentissa tarkoitettua vuotuista tuottoa laskettaessa.
Elinkeinotoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakkaan ja hänen perheenjäsenensä ottama, yhtiön varoihin kuuluva rahalaina vähennetään hänen osakkeidensa arvosta 1 momentissa tarkoitettua vuotuista tuottoa laskettaessa, jos osakas yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista tai heillä on vastaava osuus yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Laina vähennetään ensisijaisesti lainanottajan omien osakkeiden arvosta ja sen ylittävältä osalta perheenjäsenten osakkeiden arvosta osakeomistuksen suhteessa.
Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään osinkona, ja siihen sovelletaan, 45 a §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tässä pykälässä säädetään. (30.12.2013/1237)
L:lla 1237/2013 lisätty 6 momentti tuli voimaan 1.1.2014.
Työntekijäin eläkeL 395/1961 on kumottu L:lla 395/2006, ks. Työntekijän eläkeL 395/2006 7 §. Ks. muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön nettovarallisuudesta L varojen arvostamisesta verotuksessa 1142/2005 2 §.
Ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin tämän lain 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos yhteisö on eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2013/13/EU, 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.
Muulta kuin 1 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos yhteisö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan tulostaan, josta osinko on jaettu, veroa vähintään kymmenen prosenttia, ja:
1) yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion verolainsäädännön mukaan tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan ei ole Euroopan talousalueen ulko-puolella olevassa valtiossa; tai
2) yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhteisön jakamaan osinkoon.
Muulta kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa.
Ulkomaisen yhteisön osakkeiden 33 b §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista tuottoa laskettaessa sovelletaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain säännöksiä osakkeen verovuoden matemaattisen arvon laskennasta. Matemaattisen arvon laskennassa tarvittavan selvityksen puuttuessa vuotuinen tuotto lasketaan siitä osakkeen käyvästä arvosta, joka sillä oli omistajan hallussa osingon jakovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.
L:lla 1237/2013 muutettu 33 c § tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos:
1) yhteisö on eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2013/13/EU, 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö; tai (9.8.2013/575)
2) yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhteisön jakamaan osinkoon.
(29.6.2012/383)Muulta kuin 1 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa.
Ulkomaisen yhtiön osakkeiden 33 b §:n 1 momentissa tarkoitettu vuotuinen tuotto lasketaan siitä osakkeen käyvästä arvosta, joka sillä oli omistajan hallussa osingon jakovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. (22.12.2005/1143)
Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 29 §:ssä tarkoitetusta peitellystä osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Peitelty osinko on kuitenkin kokonaan veronalaista ansiotuloa, jos peitelty osinko on saatu tämän lain 33 c n 3 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä. (30.12.2013/1237)
L:lla 1237/2013 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 29 §:ssä tarkoitetusta peitellystä osingosta 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.
2 momentti on kumottu L:lla 30.12.2014/1399, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Mitä tässä laissa säädetään osinkotulosta, sovelletaan vastaavasti osuuskunnan osuuspääomalle, sijoitusosuudelle ja lisäosuudelle maksamaan korkoon ja kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksaman takuupääoman korkoon. Nämä tulot ovat luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle 70 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa siltä osin kuin verovelvollisen verovuonna saamien tässä momentissa tarkoitettujen tulojen määrä ylittää 1 500 euroa. Jos verovelvollisen saama tällainen tulo on elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloa, verovapaan osan katsotaan kohdistuvan henkilökohtaiseen tuloon, maatalouden tuloon ja elinkeinotoiminnan tuloon tässä järjestyksessä.
Osinkoon rinnastetaan sen sijaan saatu sijaisosinko.
Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saama tämän lain mukaan verotettava osinko ja osinkona pidettävä vapaan oman pääoman rahastosta saatu varojenjako on veronalaista tuloa siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a ja 6 c §:ssä säädetään. Muun yhteisön saama tämän lain mukaan verotettava osinko ja osinkona pidettävä vapaan oman pääoman rahastosta saatu varojenjako on kokonaan veronalaista tuloa. (30.12.2014/1399)
L:lla 1399/2014 muutettu 4 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saama tämän lain mukaan verotettava osinko on veronalaista tuloa siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ssä säädetään. Muun yhteisön saama tämän lain mukaan verotettava osinko on kokonaan veronalaista tuloa.
L:lla 1399/2014 lisätty väliotsikko tuli voimaan 1.1.2015.
Osuuskunnasta saadulla ylijäämällä tarkoitetaan osuuspääoman korkoa ja muuta osuuskuntalain (421/2013) 16 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua osuuskunnan jakamaa ylijäämää.
Julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saadusta ylijäämästä 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Osuuskunta on julkisesti noteerattu, kun sen osuus tai osake on ylijäämänjaosta päätettäessä kaupankäynnin kohteena 33 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Muusta kuin julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saadusta ylijäämästä 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa 5 000 euroon saakka, jollei 4 momentissa säädetystä muuta johdu. Siltä osin kuin verovelvollisen saaman ylijäämän määrä ylittää 5 000 euroa, ylijäämästä 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Jos saatu ylijäämä on elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloa, 5 000 euron osan katsotaan kohdistuvan henkilökohtaiseen tuloon, maatalouden tuloon ja elinkeinotoiminnan tuloon tässä järjestyksessä.
Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, osuuskunnasta, jossa on ylijäämän jaosta päättämistä edeltävän tilikauden lopussa alle 500 osuusmaksun maksanutta jäsentä, saadusta ylijäämästä 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa siltä osin kuin tästä osuuskunnasta saatu ylijäämä ylittää määrän, joka vastaa kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa verovelvollisen kaikista kyseisen osuuskunnan osuuksista ja osakkeista ylijäämän jaosta päättämistä edeltävän tilikauden lopussa osuuskunnan omaan pääomaan merkitylle määrälle.
Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saama tämän lain mukaan verotettava ylijäämä on veronalaista tuloa siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 d §:ssä säädetään. Muun yhteisön saama tämän lain mukaan verotettava ylijäämä on kokonaan veronalaista tuloa.
Tämän lain ylijäämää koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksaman takuupääoman korkoon.
Ylijäämään sovelletaan, mitä osinkotulosta säädetään 16 §:n 3 ja 4 momentissa, 22 §:n 1 momentin 3 kohdassa, 31 §:n 4 ja 5 momentissa, 32 §:ssä, 33 b §:n 3 momentissa, 33 d §:n 1 ja 3 momentissa, 34 a §:n 6 momentissa sekä 58 ja 62 §:ssä.
L:lla 1399/2014 lisätty 33 e § tuli voimaan 1.1.2015.
Osuuskunnasta saatua osuuskuntalain 16 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään osuuskunnasta saatuna ylijäämänä ja siihen sovelletaan, mitä tämän lain 33 e §:ssä säädetään.
Muusta kuin julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saatua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena 45 a §:ssä säädetyin edellytyksin ja luovutusvoitto lasketaan 46 a §:ssä säädetyllä tavalla.
Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, osuuskunnan jäsenyydestä eroamisen yhteydessä osuusmaksun palautuksen sijaan saatua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin suoritus vastaa maksettua osuusmaksua. Luovutusvoitto lasketaan tällöin 46 a §:ssä säädetyllä tavalla.
Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saama tämän lain mukaan verotettava ylijäämänä pidettävä vapaan oman pääoman rahastosta saatu varojenjako on veronalaista tuloa siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 d §:ssä säädetään. Muun yhteisön saama tämän lain mukaan verotettava ylijäämänä pidettävä vapaan oman pääoman rahastosta saatu varojenjako on kokonaan veronalaista tuloa.
L:lla 1399/2014 lisätty 33 f § tuli voimaan 1.1.2015.
Mitä ylijäämästä ja varojenjaosta säädetään 33 e ja 33 f §:ssä, sovelletaan vastaavaan ulkomaisesta osuuskunnasta saatuun suoritukseen, jos osuuskunta täyttää 33 c §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetut edellytykset. Muusta ulkomaisesta osuuskunnasta saatu ylijäämä tai varojenjako on kokonaan veronalaista tuloa.
L:lla 1399/2014 lisätty 33 g § tuli voimaan 1.1.2015.
Henkivakuutuksen sekä 34 a §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen nojalla saatu vakuutussuoritus on veronalaista pääomatuloa ja muun henkilövakuutuksen nojalla saatu vakuutussuoritus on veronalaista ansiotuloa siten kuin jäljempänä säädetään.
Henkivakuutuksena pidetään vain sellaista vakuutussopimusta, jossa on sovittu vakuutetusta ja edunsaajasta ja joka kuuluu vakuutusluokista annetussa laissa (526/2008) tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin 1–3. Henkivakuutuksena ei kuitenkaan pidetä eläkevakuutusta. Henkivakuutussuorituksena pidetään säästösumman lisäksi myös vakuutusmaksujen palautuksena tai takaisinostolla saatua määrää sekä arvoa, joka on luettu vakuutuksenottajan hyväksi muutettaessa vakuutusta muunlaiseksi vakuutukseksi (muutosarvo).
Henkivakuutukseen perustuvasta vakuutussuorituksesta on veronalaista vain vakuutuksen tuotto, jos:
1) vakuutussuoritus vakuutussopimuksen mukaan maksetaan säästösummana eli kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana vakuutetun saavutettua määräiän; ja
2) vakuutussuoritus tulee vakuutussopimuksen mukaan vakuutuksenottajalle itselleen tämän ollessa vakuutettuna tai vakuutuksenottajan puolisolle, vakuutuksenottajan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselle, ottolapselle tai tämän rintaperilliselle, kasvattilapselle taikka puolison lapselle.
Henkivakuutuksen tuotto on pääomatuloa silloinkin, kun 3 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttävän vakuutuksen on ottanut vakuutetun työnantaja.
Jos vakuutussopimus sisältää useita vakuutuksia, verotuksessa vakuutusmaksu jaetaan eri vakuutuksille vakuutusmatemaattisin perustein.
Veronalaista pääomatuloa on luonnollisen henkilön ottamaan vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke ja muu vakuutussuoritus sekä takaisinoston perusteella saatu määrä, samoin kuin 54 d §:ssä tarkoitettu sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetussa laissa (1183/2009) tarkoitettuun sopimukseen (pitkäaikaissäästämissopimus) perustuva suoritus.
Eläke tai suoritus luetaan saajan pääomatuloksi 20 prosentilla korotettuna, jos:
1) eläkkeen tai suorituksen saajana on muu kuin vakuutettu tai säästäjä taikka heidän puolisonsa; tai
2) perhe-eläkkeen saajana on muu kuin vakuutettuun 34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa oleva.
Edellä 2 momentissa tarkoitettua korotusta ei kuitenkaan määrätä siltä osin kuin osoitetaan, että maksuja ei ole vähennetty Suomen verotuksessa.
Kertamaksullinen eläke on veronalaista ansiotuloa siten kuin 81 §:ssä säädetään.
Vapaaehtoisena eläkevakuutuksena pidetään sellaista vanhuuseläkevakuutusta ja perhe-eläkevakuutusta sekä tällaiseen vakuutukseen liittyvää työkyvyttömyyseläkevakuutusta ja työttömyyseläkevakuutusta, johon perustuva eläke on tarkoitettu maksettavaksi toistuvina erinä vuosittain tai lyhyemmin väliajoin vakuutetun tai edunsaajan jäljellä olevan eliniän tai vähintään kahden vuoden ajan.
Pitkäaikaissäästämissopimuksen mukaisesti sijoitetuille varoille kertyneiden osinkotulojen, korkotulojen, luovutusvoittojen ja muiden tulojen yhteismäärä vähennettynä sijoitettuihin varoihin kohdistuvilla kuluilla, luovutustappioilla ja muilla tappioilla katsotaan 1 momentissa tarkoitettuna tulona sen verovuoden tuloksi, jona sopimukseen perustuva suoritus on saatu.
Säästäjän tai muun varoihin oikeutetun kuoltua säästövarat luetaan kuolinpesän tai testamentinsaajan veronalaiseksi pääomatuloksi kuolinpäivän mukaisesta arvosta.
Jos vakuutukseen perustuva eläke tai pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuva suoritus maksetaan lyhyemmässä ajassa kuin 10 vuodessa tai lyhyemmässä kuin 54 d §:n 4 momentin 1 kohdan mukaisessa ajassa taikka jos eläke tai suoritus maksetaan 54 d §:n 2 momentin vastaisesti, maksettu määrä luetaan pääomatuloksi 50 prosentilla korotettuna. Korotusta ei kuitenkaan määrätä siltä osin kuin verovelvollinen osoittaa, että maksuja ei ole vähennetty Suomen verotuksessa. (14.12.2012/792)
Jos työntekijän eläkelain mukainen vanhuuseläkeikä nousee sen jälkeen, kun eläkettä tai muuta suoritusta on alettu maksaa, eläke tai suoritus voidaan 54 d §:n 2 momentin 1 kohdasta poiketen maksaa niin kuin eläkeikä ei olisi noussut.
Jos oikeus eläkkeeseen, suoritukseen tai säästövaroihin luovutetaan tai pantataan 54 d §:n 4 momentin 2 kohdan vastaisesti, lainana, luovutushintana tai muutoin saatu määrä luetaan vakuutetun, säästäjän tai varoihin oikeutetun pääomatuloksi 50 prosentilla korotettuna. Eläkettä tai suoritusta myöhemmin nostettaessa veronalaisesta määrästä vähennetään aiemmin tuloksi luettu määrä, ei kuitenkaan korotuksen osuutta.
Verovelvollisen katsotaan saaneen eläkkeen tai suorituksen myös, jos säästövarat ulosmittauksen yhteydessä tai muutoin käytetään hänen hyväkseen.
Eläkettä tai suoritusta ei katsota saaduksi, jos vakuutuksenottaja tai säästäjä irtisanoo sopimuksen ja tekee uuden 54 d §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän sopimuksen 54 d §:n 9 momentissa tarkoitetun vakuutuksenantajan tai palveluntarjoajan kanssa. Edellytyksenä on, että kertyneet säästövarat siirretään suoraan uuden sopimuksen osapuolena olevalle edellä tarkoitetulle palveluntarjoajalle tai vakuutuksenantajalle.
Säästövarat katsotaan siirretyksi 5 momentissa tarkoitetulla tavalla suoraan uudelle palveluntarjoajalle tai vakuutuksenantajalle myös silloin, kun säästövaroista on siirron yhteydessä toimitettu ennakonpidätys, jos Verohallinto, sen jälkeen kun verovelvollinen on esittänyt selvityksen siitä, että säästövaroja ei tule 6 momentin mukaisesti lukea veronalaiseksi tuloksi, palauttaa pidätetyn määrän uudelle palveluntarjoajalle tai vakuutuksenantajalle.
Jos säästövarat siirretään muulle kuin 5 momentissa tarkoitetulle vakuutuksenantajalle tai palveluntarjoajalle tai uusi sopimus ei täytä 54 d §:ssä säädettyjä edellytyksiä, säästövarojen siirtohetken arvo luetaan vakuutuksenottajan tai säästäjän pääomatuloksi 50 prosentilla korotettuna. Eläkettä tai etuutta myöhemmin nostettaessa veronalaisesta määrästä vähennetään aiemmin tuloksi luettu määrä, ei kuitenkaan korotuksen osuutta.
Mitä 7 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti, jos säästövarat siirretään Euroopan talousalueen toisessa jäsenvaltiossa olevaan vakuutuslaitokseen, ja on ilmeistä, että toimenpiteeseen on ryhdytty eläkkeestä suoritettavasta verosta välttämiseksi. Sama koskee säästövarojen siirtämistä toisessa jäsenvaltiossa olevalta vakuutuslaitokselta kolmannessa jäsenvaltiossa asuvaan vakuutuslaitokseen.
Henkivakuutuksen tuotto lasketaan siten, että vakuutussuorituksesta vähennetään maksettujen vakuutusmaksujen yhteismäärä. Vakuutuksen tuottoa laskettaessa tähän määrään luetaan vain samaan vakuutussopimukseen sisältyvästä säästöhenkivakuutuksesta ja siihen liittyvästä kuolemanvaravakuutuksesta maksetut maksut. Jos vakuutuksen on ottanut vakuutetun työnantaja, vakuutusmaksuina vähennetään vakuutetun palkaksi katsottu määrä.
Veronalaista tuloa ei ole:
1) vakuutussuoritus, joka maksetaan vakuutetun kuoleman johdosta kertakorvauksena häneen 34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa olevalle tai vakuutetun kuolinpesälle, jollei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan;
2) esinevahingon tai muun siihen rinnastettavan vahingon johdosta saatu vakuutuskorvaus, jollei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan.
Edellä 34 a §:ssä tarkoitettuun eläkevakuutukseen liittyvään kuolemanvaravakuutukseen perustuva vakuutuskorvaus on kuitenkin edunsaajan tai, jos edunsaajaa ei ole määrätty, kuolinpesän veronalaista pääomatuloa eläkevakuutuksen säästömäärään asti.
Veronalaista tuloa ei ole kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai eliniäksi pidätetty etuus (syytinki), sikäli kuin se suoritetaan asuntoetuna, luonnontuotteina tai palveluina. Rahana suoritettu syytinki on veronalaista pääomatuloa.
Testamentilla tai lahjana saadun elinikäisen nautintaoikeuden, eläkkeen taikka muun jäljellä olevaksi eliniäksi tai määrävuosiksi jollekin tulevan etuuden tuottama tulo on veronalaista joko pääomatulona tai ansiotulona näitä koskevien säännösten mukaan.
Edellä 30 §:ssä tarkoitettu jaettava yritystulo katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa elinkeinotoimintaan tai maatalouteen verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneelle nettovarallisuudelle laskettua 20 prosentin vuotuista tuottoa. Verovelvollisen tai yrittäjäpuolisoiden ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä tekemästä vaatimuksesta jaettavan yritystulon pääomatulo-osuudeksi katsotaan kuitenkin 10 prosentin vuotuista tuottoa vastaava määrä. Jos verovelvollinen on verovuonna aloittanut elinkeinotoiminnan tai maatalouden harjoittamisen, pääomatulo-osuus lasketaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen verovuoden päättyessä kuuluvan nettovarallisuuden perusteella. Verovelvollisen tai yrittäjäpuolisoiden ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä tekemästä vaatimuksesta jaettava yritystulo katsotaan kuitenkin kokonaan ansiotuloksi, jollei 2 momentista muuta johdu. (22.12.2009/1251)
Jaettava yritystulo katsotaan nettovarallisuudesta riippumatta pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa verovelvollisen omistamien maatalouden varoihin kuuluvien arvopapereiden sekä elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusvoittoja. Käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusvoitolla tarkoitetaan luovutushinnan ja hankintamenon poistamattoman osan erotusta siltä osin kuin siitä ei ole muodostettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 43 §:ssä tarkoitettua jälleenhankintavarausta.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän osuus verotusyhtymän maatalouden puhtaasta tulosta, josta on vähennetty osakkaan yhtymän maatalouteen kohdistuvat korkomenot ja aikaisemmilta verovuosilta vahvistetut osakkaan maatalouden tappiot yhtymästä, katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa osakkaan yhtymävarallisuudelle laskettua 20 prosentin vuotuista tuottoa. Osakkaan ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä tekemästä vaatimuksesta pääomatulo-osuudeksi katsotaan kuitenkin 10 prosentin vuotuista tuottoa vastaava määrä. Osakkaan ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä tekemästä vaatimuksesta osuus verotusyhtymän maatalouden tulosta katsotaan kuitenkin kokonaan ansiotuloksi. (22.12.2009/1251)
Osakkaan yhtymävarallisuudella tarkoitetaan hänen osuuttaan yhtymän maatalouden varoista edellisen verovuoden päättyessä vähennettynä hänen yhtymän maatalouteen tuolloin kohdistuneella velallaan.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän osuus verotusyhtymän muusta kuin maatalouden tulosta katsotaan pääomatuloksi. (22.12.2009/1251)
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän osuus elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa osakkaan osuudelle yhtymän elinkeinotoimintaan verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneesta nettovarallisuudesta laskettavaa 20 prosentin vuotuista tuottoa. (30.7.2004/716)
Jos elinkeinoyhtymällä on maatalouden tuloa, osakkaan osuus yhtymän maatalouden tulosta katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa osakkaan osuudelle yhtymän maatalouteen verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneesta nettovarallisuudesta laskettavaa 20 prosentin vuotuista tuottoa. (30.7.2004/716)
Yhtymän elinkeinotoimintaan tai maatalouteen liittyvän 16 §:n 3 momentissa tarkoitetun osingon verovapaa osa vähennetään osakkaana olevan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän osuudesta elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloon ennen pääomatulon osuuden laskemista. (30.7.2004/716)
Osakkaan osuus elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta katsotaan nettovarallisuudesta riippumatta pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa hänen osuuttaan elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden 38 §:n 2 momentissa tarkoitetuista luovutusvoitoista.
Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän osuus elinkeinoyhtymän muusta kuin elinkeinotulosta ja maatalouden tulosta katsotaan pääomatuloksi.
Laskettaessa 38–40 §:n mukaista pääomatulo-osuutta nettovarallisuus lasketaan sekä varat ja velat arvostetaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa säädetyllä tavalla. (22.12.2005/1143)
2–3 momentit on kumottu L:lla 22.12.2005/1143.
Jos yhtymän elinkeinotoiminnan varoihin kuuluu asunto, jota osakas on verovuonna käyttänyt omana tai perheensä asuntona, asunnon arvo vähennetään osakkaan osuudesta yhtymän varoihin 1 momentissa tarkoitettua pääomatulo-osuutta laskettaessa. (20.12.1996/1126)
Avoimen yhtiön yhtiömiehen ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuuden hankintaan käytetty korollinen velka vähennetään hänen osuudestaan elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan varoista.
Laskettaessa pääomatulo-osuutta 38–40 §:n mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuun nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen elinkeinotoiminnan tai maatalouden ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä. (20.12.1996/1126)
42 § on kumottu L:lla 30.7.2004/716.
Veronalaista pääomatuloa on verovelvollisen omassa metsässä kasvavan runkopuun hakkuuoikeuden ensimmäisestä vastikkeellisesta luovutuksesta (pystykauppa) saatu tulo ja hankintakaupalla myydystä runkopuusta valmistettavasta tai valmistetusta puutavarasta, kuten tukeista, pylväistä, kuitupuusta tai haloista sekä hakkeesta saadun tulon pääomatulo-osuus. Hankintakaupalla saadun tulon pääomatulo-osuutena pidetään puun myyntituloa vähennettynä hankintatyön arvolla. Metsätalouden pääomatuloa on myös muusta kuin runkopuusta saatu metsätalouden tulo, kuten tulo hakkuutähteiden, kantojen, muun metsäenergiapuun, koristehavujen, tienvarsikeppien, joulupuiden tai vastaavien luovutuksesta. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, sovelletaan myös puun myyntituloon, joka on saatu kiinteistön luovutuksesta pidätetyn hakkuuoikeuden nojalla. (22.12.2005/1155)
Metsätalouden pääomatulona pidetään myös metsästä saatua vakuutuskorvausta tai muuta korvausta samoin kuin yksityistalouden käyttöön otetun tai toiseen tulolähteeseen siirretyn puutavaran kantoraha-arvoa tai käypää arvoa. Metsätalouden pääomatuloksi luetaan myös metsätalouteen saadut tuet ja avustukset. Hakkuuoikeuden vastikkeetonta luovutusta ilman maapohjaa pidetään veronalaisena omaan käyttöön ottona kantoraha-arvon mukaan. (22.12.2005/1155)
Muiden kuin omana asuntona tai muutoin henkilökohtaisessa käytössä olevien rakennusten tai rakennelmien rakentamiseen tai korjaamiseen otetun puutavaran arvoa ei pidetä veronalaisena tulona. Veronalaista tuloa ei myöskään ole lämmitykseen tai muuhun verovelvollisen omaan kulutuskäyttöön otetun puutavaran arvo.
Poiketen siitä, mitä 43 §:n 1 momentissa säädetään eikä puun myyntituloon sovelleta 43 a §:ää, luonnollisen henkilön, kuolinpesän, verotusyhtymän ja yhteismetsän metsästä saama puun myyntitulo on veronalaista metsätalouden pääomatuloa seuraavasti:
1) puun myyntitulosta, joka perustuu huhtikuun 1 päivän 2008 ja joulukuun 31 päivän 2009 välisenä aikana tehtyyn kauppaan, veronalaista pääomatuloa on 50 prosenttia kauppahinnasta, joka saadaan huhtikuun 1 päivän 2008 ja joulukuun 31 päivän 2010 välisenä aikana;
2) puun myyntitulosta, joka perustuu huhtikuun 1 päivän 2008 ja joulukuun 31 päivän 2009 välisenä aikana tehtyyn kauppaan, veronalaista pääomatuloa on 75 prosenttia kauppahinnasta, joka saadaan tammikuun 1 päivän 2011 ja joulukuun 31 päivän 2011 välisenä aikana; ja
3) puun myyntitulosta, joka perustuu tammikuun 1 päivän 2010 ja joulukuun 31 päivän 2010 välisenä aikana tehtyyn kauppaan, veronalaista pääomatuloa on 75 prosenttia kauppahinnasta, joka saadaan tammikuun 1 päivän 2010 ja joulukuun 31 päivän 2011 välisenä aikana.
Verotuksessa vähennyskelpoista on 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun puun myyntitulon hankkimisesta johtuneista menoista 50 prosenttia sekä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista menoista 75 prosenttia.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuina menoina pidetään:
1) puun hakkuusta ja korjuusta johtuneita menoja; ja
2) puun myyntitulon hankkimisesta johtuneita asunnon ja metsäkohteen välisiä matkakustannuksia.
Porotaloudesta saatu tulo on veronalaista pääomatuloa lukuun ottamatta porotalouden hyväksi tehdyn työn arvoa.
Porotaloudesta saatuna tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka porotalouden arvioidaan edellisenä poronhoitovuotena keskimäärin tuottaneen paliskunnan toimesta luettua, vuotta vanhempaa poroa kohti, ottaen huomioon paikkakunnalla tavalliset porokarjasta aiheutuneet kustannukset. Tämä tuotto määrätään kunkin vuoden verotusta varten vahvistettujen tuottoperusteiden nojalla.
Jos porotaloudesta saatu tulo jotakin porokarjaa kohdanneen vahingon johdosta on vähentynyt huomattavasti enemmän kuin paikkakunnalla yleensä, on tämä kohtuullisessa määrässä otettava huomioon tuloa arvioitaessa.
Valtioneuvosto vahvistaa Verohallintoa kuultuaan 2 momentissa tarkoitetut tuottoperusteet ennen kunkin vuoden joulukuun 10 päivää. Paliskuntain yhdistyksen on ennen lokakuun 31 päivää tehtävä valtioneuvostolle ehdotus porotalouden tuottoperusteista. (11.6.2010/504)
Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa siten kuin tässä luvussa säädetään.
Luovutuksena ei pidetä osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 §:ssä mainitun vaihtovelkakirjan vaihtamista yhtiön osakkeisiin eikä siinä mainittuun optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämistä. Tällaista osaketta luovutettaessa omistusaika lasketaan vaihtovelkakirjan tai osakkeiden merkintäoikeuden saannosta. (11.5.2012/219)
Omaisuuden luovutusvoittoon rinnastetaan termiinisopimuksesta, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla, syntynyt voitto. Voittoa laskettaessa ei kuitenkaan vähennetä 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua luovutushinnasta vähennettävää vähimmäismäärää. (14.12.2012/774)
Luovutuksena ei pidetä osakeyhtiön verotuksessa sen hallussa olevien omien osakkeiden luovutusta. (30.12.2008/1078)
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitetussa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi, jollei mainitun lain 52 h §:stä muuta johdu. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena. Lisäksi noudatetaan, mitä mainitun lain 52 f §:n 3 ja 4 momentissa säädetään. (11.5.2012/219)
OsakeyhtiöL 734/1978 on kumottu L:lla 624/2006, ks. OsakeyhtiöL 624/2006 9 luku 16 § ja 12 luku 1 §. Ks. L elinkeinotulon verottamisesta 360/1968 52 f § 1 ja 2 mom. ja 52 h §.
Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos:
1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja
2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.
L:lla 1237/2013 lisätty 45 a § tuli voimaan 1.1.2014.
Omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia ja, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta. (30.7.2004/728)
Jos luovutettu omaisuus on saatu osituksessa, omistusaika ja hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta. (30.12.1993/1502)
Kun avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö luovuttaa omaisuutta, jonka yhtiömies on sijoittanut yhtiöön sitä perustettaessa tai myöhemmin, taikka yhtiömies tai entinen yhtiömies luovuttaa omaisuuttaan, jonka hän on ottanut yhtiöstä, 1 momentissa tarkoitettu omistusaika lasketaan ajankohdasta, jolloin omaisuus on sijoitettu yhtiöön tai otettu yhtiöstä, jollei kysymys ole 24 §:ssä tarkoitetusta toimintamuodon muutoksesta.
Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön osuuden luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään määrä, jolla yhtiömiehen yksityisotot ovat yhteensä ylittäneet hänen vuotuisten voitto-osuuksiensa ja yhtiöön tekemiensä sijoitusten yhteismäärän.
Jos omaisuutta verovelvollisen hallinta-aikana on kohdannut vahinko, josta hän on saanut korvausta, korvaus lisätään luovutushintaan luovutusvuodelta ja sitä edeltäneiltä viideltä vuodelta, sikäli kuin korvausta ei ole käytetty tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden uudistamiseen tai kunnostamiseen tai lisätty metsätalouden pääomatuloon.
Kulkuneuvon luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa ei oteta huomioon työnantajan maksamaa matkustamiskustannusten korvausta.
Jos verovelvollinen luovuttaa metsää, josta saatuun tuloon on hänen omistusaikanaan sovellettu metsätalouden puhtaan tulon verotusta, luovutushintaan lisätään kiinteistöltä erikseen luovutettavaksi hakatun puutavaran ja kiinteistön luovutuksesta pidätetyn hakkuuoikeuden kantoarvo verovelvollisen omistusajalta, kuitenkin enintään luovutusvuodelta ja sitä edeltäneeltä viideltä vuodelta ja ainoastaan siltä ajalta, jolta hänen saamaansa tuloon on sovellettu metsätalouden puhtaan tulon verotusta vähennettynä samoilta vuosilta verotetulla metsätalouden puhtaalla tuotolla.
Metsän luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään 55 §:n nojalla tehdyn metsävähennyksen määrä, kuitenkin enintään määrä, joka vastaa 60 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta. (30.12.2008/1085)
Jos luovutetut osakkeet on saatu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitetussa osakevaihdossa, osakkeiden omistusaika lasketaan osakevaihtoa edeltävästä saannosta. Mainitun pykälän 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tämän pykälän 1 momentissa säädettyä luovutushinnasta vähintään vähennettävää määrää laskettaessa otetaan huomioon myös se aika, jonka henkilö on osakevaihdon jälkeen omistanut vaihdossa vastikkeeksi saamansa osakkeet siihen hetkeen saakka, kun henkilö siirtyy muualla kuin Euroopan talousalueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi tai luovuttaa Euroopan talousalueella sijaitsevassa valtiossa asuessaan osakevaihdossa vastikkeeksi saamansa osakkeet. (11.5.2012/219)
Luovutusvoittoa laskettaessa 45 a §:ssä tarkoitetusta varojenjaosta vähennetään osakkeen poistamaton hankintameno, kuitenkin enintään luovutuksena pidettävän varojenjaon määrä. Jos osakkeen poistamaton hankintameno on luovutuksena pidettävää varojenjakoa pienempi, vähennetään poistamattoman hankintamenon määrä.
Luovutusvoiton laskennassa vähennetty hankintamenon määrä vähennetään osakkeen poistamattomasta hankintamenosta.
L:lla 1237/2013 lisätty 46 a § tuli voimaan 1.1.2014.
Omaisuuden hankintamenoon luetaan myös omaisuuden perusparannusmenot verovelvollisen omistusaikana. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo. Hankintameno lasketaan kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi. (30.7.2004/728)
2 momentti on kumottu L:lla 30.12.2008/1085.
Verovelvollisen aikaisemmin omistamien osakkeiden tai osuuksien hankintamenoa ei oteta huomioon näiden perusteella merkityn optiolainan, optio-oikeuden, vaihtovelkakirjan tai merkintäoikeuden hankintamenoa laskettaessa. Verovelvollisen aikaisemmin omistaman osakkeen tai osuuden hankintameno sekä sen perusteella merkityn osakkeen tai osuuden hankintameno jaetaan sekä aikaisemmin omistetun että sen perusteella merkityn osakkeen tai osuuden hankintamenoksi. Jos rahastoanti ja uusmerkintä on toteutettu samanaikaisesti, jaetaan aikaisemmin omistetun osakkeen ja sen perusteella annissa saatujen osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno kaikkien näiden osakkeiden hankintamenoksi. (30.7.2004/728)
Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osuudet tiettyyn omaisuuteen, sijoitusrahaston rahasto-osuudet ja yhteissijoitusyrityksen osuudet katsotaan luovutetuiksi, jollei verovelvollinen muuta näytä, siinä järjestyksessä kuin ne on saatu. Omaisuuden luovutusjärjestystä ratkaistaessa omaisuus katsotaan saaduksi samana ajankohtana, josta sen omistusaika luovutusvoiton verotuksessa lasketaan. (7.12.2007/1141)
Jos omaisuus on luovutettu käypää arvoa alempaan hintaan siten, että kysymys on perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetusta lahjanluonteisesta kaupasta, luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. (30.7.2004/728)
Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa
1) vähintään kahden vuoden ajan omistamansa sellaisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet tai sellaisen rakennuksen tai sen osan, jota hän on omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ennen luovutusta käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona (oman asunnon luovutusvoitto);
2) omassa tai perheensä käytössä ollutta tavanomaista koti-irtaimistoa siltä osin kuin tällaisen omaisuuden luovutuksista verovuonna saadut luovutusvoitot ovat yhteensä enintään 5 000 euroa; (26.10.2001/896)
3) harjoittamaansa maatalouteen tai metsätalouteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuuden taikka sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään 10 prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä ja saajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja jos omaisuus on ollut yhteensä yli 10 vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti; (22.12.2009/1251)
4) kiinteää omaisuutta valtiolle tai valtion liikelaitokselle luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitetuksi luonnonsuojelualueeksi. (22.12.2009/1251)
Oman asunnon luovutusvoittoa laskettaessa rakennukseen rinnastetaan myös sen rakennuspaikka siltä osin kuin se on pinta-alaltaan enintään 10 000 neliömetriä tai kaavoitetulla alueella enintään kaavan mukaisen tontin tai rakennuspaikan suuruinen. Jos omana asuntona käytetystä huoneistosta tai rakennuksesta vähemmän kuin puolet on ollut verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisena asuntona, pidetään luovutusvoitosta vain tätä käyttöä vastaavaa osaa verosta vapaana tulona. Jos useampi verovelvollinen on omistanut yhdessä edellä tarkoitetut osakkeet tai osuudet taikka edellä tarkoitetun rakennuksen, sovelletaan kunkin saamaan voittoon tai sen osuuteen vastaavasti, mitä edellä tässä pykälässä on sanottu.
Oman asunnon luovutusvoittoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/90) tarkoitetun asumisoikeuden luovutukseen. Omistusaikaan rinnastetaan tällöin asumisoikeussopimuksen voimassaoloaika. Luovutettaessa osituksessa saatua omaisuutta oman asunnon myyntivoiton verovapauden edellyttämä omistusaika lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta ja asumisaika siitä, kun verovelvollinen on alkanut käyttää luovutettavaa asuntoa omana vakituisena asuntonaan. (29.12.1994/1465)
Luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitetuksi suojelualueeksi luovutetusta kiinteästä omaisuudesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa siltä osin kuin kiinteistö vaihdetaan toiseen kiinteistöön. Vaihdossa vastikkeeksi saadun kiinteän omaisuuden hankinta-aika lasketaan luovutetun omaisuuden hankinta-ajasta. (22.12.2006/1218)
Jos luovutukseen on sovellettu 1 momentin 3 kohdan säännöstä ja jos luovutuksensaaja luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin viisi vuotta on kulunut hänen saannostaan, vähennetään hänen luovutusvoittoaan laskettaessa hankintamenosta tai 46 §:n 1 momentissa ja 49 §:ssä säädetystä luovutushinnasta vähintään vähennettävästä määrästä se veronalaisen luovutusvoiton määrä, jota 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ei ole pidetty hänen saantomiehensä veronalaisena tulona. (30.12.2010/1410)
Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saama omaisuuden luovutusvoitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. Säännöstä sovellettaessa ei oteta huomioon sellaisen omaisuuden luovutuksia, joista saatu voitto on muualla laissa säädetty verovapaaksi, eikä tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden luovutuksia. (22.12.2005/1128)
Mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään maatalouteen kuuluvan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, sovelletaan vastaavasti maatalousmaan luovutuksen yhteydessä samalle luovutuksensaajalle luovutettavaa maatalousmaata vastaavan CAP-maatilatukioikeuden luovutukseen. (15.7.2005/558)
Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos luonnollinen henkilö tai kuolinpesä luovuttaa kiinteää omaisuutta kunnalle 1 päivänä lokakuuta 2013 tai sen jälkeen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
L:lla 1246/2013 lisätty 48 a § on väliaikaisesti voimassa 1.1.2014–31.12.2014.
Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön luovutusvoiton veronalaista määrää laskettaessa luovutushinnasta vähennetään vähintään 80 prosenttia, jos (30.12.1993/1502)
1) kiinteä omaisuus, toisen maalla oleva rakennus tai niiden pysyvä käyttöoikeus, joita verovelvollinen ei ole hankkinut ilmeisesti keinottelutarkoituksessa, on luovutettu kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/77) mukaisella menettelyllä tai muulla siihen rinnastettavalla menettelyllä;
2) kiinteistö on vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus lunastaa kysymyksessä olevan kaltaista omaisuutta tai saada sen pysyvä käyttöoikeus mainitulla menettelyllä;
3) verovelvollinen on vesistön patoamista tai säännöstelyä varten vapaaehtoisesti luovuttanut omaisuuden tai pysyvän käyttöoikeuden mainituista toimenpiteistä hyötyä saavalle voimalaitoksen omistajalle sellaiseen tarkoitukseen, johon valtiolle on annettu lunastusoikeus;
4) kiinteä omaisuus luovutetaan valtiolle, maakunnalle, kunnalle tai kuntayhtymälle.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua huojennusta ei sovelleta luovutettaessa omaisuutta valtion liikelaitokselle muuhun kuin luonnonsuojelutarkoitukseen, puolustusvoimien käyttöön, tutkimustarkoituksiin tai muuhun vastaavaan yhteiskunnalliseen tarkoitukseen. (30.7.2004/728)
Omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy, eikä sitä oteta huomioon pääomatulojen alijäämää vahvistettaessa. (30.12.2010/1410)
Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisen asunnon luovutuksesta, josta saatu luovutusvoitto olisi 48 §:n nojalla verovapaa, eikä tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota. Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä myöskään 48 §:n 6 momentissa tarkoitetuista luovutuksista aiheutunutta tappiota, jos verovuonna luovutetun mainitun momentin mukaan huomioon otettavan omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1 000 euroa. (22.12.2005/1128)
Luovutustappioon rinnastetaan myös:
1) sellaisen johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutunut tappio, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla;
2) sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena.
(14.12.2012/774)Veronalaista tuloa ei ole avio-oikeuden nojalla, naimaosana tai etuosana jakamattomasta pesästä, perintönä, perintökaaren 8 luvussa tarkoitettuna avustuksena tai hyvityksenä, testamentilla taikka lahjana saatu suoritus.
L:lla 1246/2013 muutettu 51 § tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Veronalaista tuloa ei ole 86 §:ssä säädetyin poikkeuksin avio-oikeuden nojalla, naimaosana tai etuosana jakamattomasta pesästä, perintönä, perintökaaren 8 luvussa tarkoitettuna avustuksena tai hyvityksenä, testamentilla taikka lahjana saatu suoritus.
Verovelvollisen saama korvaus patentista, tekijänoikeudesta tai muusta niihin verrattavasta oikeudesta on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on saatu perintönä tai testamentilla taikka hankittu vastiketta vastaan ja muutoin ansiotuloa.
Veronalaista tuloa ei ole:
1) etu, jonka verovelvollinen on saanut omaan tai perheensä tarpeeseen käytetystä asunnosta, joka hänellä on asunto-osakeyhtiön tai muun asunto- tai kiinteistöyhteisön osakkaana tai jäsenenä ollut käytössään käypää vuokraa alemmasta vastikkeesta;
2) asunto- tai kiinteistöyhteisölle sen osakkeenomistajien tai jäsenten saama etu huoneistoista, joihin heillä on yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla hallintaoikeus;
3) asumisoikeustalon omistajan saama asumisoikeusmaksu, jonka asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/90) tarkoitettu asumisoikeuden saaja suorittaa asumisoikeutta perustettaessa;
4) Pohjoismaiden Investointipankin jäsenmaan saama osuus pankin jakamasta ylijäämästä;
5) Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön jäsenvaltion osuus yhtiön voitosta;
6) valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä käypää alempana korkona saatu korkotuki; (29.12.1994/1465)
7) kestävän metsätalouden rahoituslain (544/2007) nojalla saatu etuus;
8) luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle muuhun kuin tulonhankkimistoimintaan liittyvien valuuttakurssivoittojen yhteismäärä enintään 500 euroon asti vuodessa; (30.12.2014/1399)
L:lla 1399/2014 muutettu 8 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
8) luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle muuhun kuin tulonhankkimistoimintaan liittyvien valuuttakurssivoittojen yhteismäärä enintään 500 euroon asti vuodessa. (26.10.2001/896)
9) luonnollisen henkilön osuuskunnasta jäsenyyden perusteella elantomenojen vähentymisenä saama etu, joka muodostuu ostoista käypää hintaa alempaan hintaan, joka ei alita osuuskunnalle hyödykkeiden tai palveluiden tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia; (30.12.2014/1399)
L:lla 1399/2014 lisätty 9 kohta tuli voimaan 1.1.2015.
10) luonnollisen henkilön osuuskunnasta ostojensa suhteessa saama ylijäämänpalautus siltä osin kuin palautettava ylijäämä on muodostunut palautuksen saajan elantomenoihin liittyvistä ostoista. (30.12.2014/1399)
L:lla 1399/2014 lisätty 10 kohta tuli voimaan 1.1.2015.
Luonnollisen henkilön veronalaista pääomatuloa on osakeyhtiöstä verovuonna saadusta rahalainasta verovuoden päättyessä maksamatta oleva määrä, jos verovelvollinen, hänen perheenjäsenensä tai he yhdessä omistavat suoraan tai välillisesti vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista tai heillä on vastaava osuus yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.
Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.
Verovelvollinen voi vähentää myös arvopapereiden, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot siltä osin, kuin ne verovuonna ylittävät 50 euron suuruisen omavastuuosuuden. Omavastuuosuuden katsotaan kattavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot myös siltä osin, kuin omaisuus tai sen tuottama tulo ei ole veronalaista. (24.6.2004/561)
Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan tulonhankkimismenona myös maksamansa jälkimarkkinahyvitys. Jälkimarkkinahyvityksellä tarkoitetaan joukkovelkakirjan luovutuksen yhteydessä saatua tai maksettua, joukkovelkakirjalainan luovutusta edeltäneen koronmaksupäivän ja luovutuspäivän väliseltä ajalta kertynyttä korkoa vastaavaa hyvitystä.
Verovelvollisella on oikeus vähentää tulonhankkimismenona pääomatuloistaan kurssitappio, joka on johtunut ulkomaan rahan määräisestä tulonhankkimisvelasta. Korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun tuloon kohdistuvasta velasta johtuva kurssitappio ei ole vähennyskelpoinen.
Verovelvollisella on oikeus vähentää tulonhankkimismenona pääomatuloistaan 53 a §:n nojalla tuloksi luetusta osakaslainasta takaisin maksamansa määrä, jos maksu on suoritettu viimeistään viidentenä verovuonna lainan nostamisvuoden jälkeen.
Verovelvollisella on oikeus vähentää 34 a §:ssä tarkoitetun oman eläkevakuutuksensa ja pitkäaikaissäästämissopimuksensa maksuja yhteensä 5 000 euroa vuodessa. Vähennyskelpoinen enimmäismäärä on kuitenkin 2 500 euroa, jos verovelvollisen työnantaja on verovuonna maksanut verovelvolliselle ottamansa vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja. Maksuja voidaan vähentää aikaisintaan siltä verovuodelta, jonka aikana vakuutettu tai varoihin oikeutettu täyttää 18 vuotta, ja viimeistään siltä vuodelta, jonka aikana eläkettä tai muuta suoritusta on alettu maksaa. Vähennysoikeus koskee vakuutusta, jonka on ottanut verovelvollinen tai hänen puolisonsa ja jossa verovelvollinen on vakuutettuna, sekä pitkäaikaissäästämissopimusta, jonka on tehnyt verovelvollinen tai hänen puolisonsa ja jossa verovelvollinen on sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetussa laissa tarkoitettu varoihin oikeutettu.
Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että sopimuksen mukaan:
1) vanhuuseläkettä aletaan maksaa vakuutetulle tai pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuvia suorituksia varoihin oikeutetulle aikaisintaan hänen saavutettuaan työntekijän eläkelain (395/2006) mukaiseen lykättyyn vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän;
2) vakuutusta ei voida takaisinostaa eikä säästömäärää nostaa 1 kohdassa mainittua ajankohtaa aiemmin muilla vakuutetun tai pitkäaikaissäästämissopimuksen mukaan varoihin oikeutetun olosuhteisiin liittyvillä perusteilla kuin näiden vähintään vuoden kestäneen työttömyyden tai pysyvän työkyvyttömyyden tai osatyökyvyttömyyden, puolison kuoleman tai avioeron perusteella.
(14.12.2012/792)Kertamaksullisen eläkevakuutuksen maksut eivät ole vähennyskelpoisia.
Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, että sopimuksen mukaan:
1) eläke tai muu suoritus maksetaan muissa kuin 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa toistuvina erinä vuosittain tai lyhyemmin määräajoin varoihin oikeutetun tai edunsaajan jäljellä olevan eliniän aikana tai vähintään 10 vuoden aikana siten, että kunakin vuonna suoritetaan enintään se osa jäljellä olevasta säästömäärästä, joka saadaan jakamalla jäljellä oleva säästömäärä jäljellä olevien maksuvuosien lukumäärällä; kalenterivuoden aikana eläkettä tai muuta suoritusta voidaan kuitenkin jäljellä olevasta säästömäärästä riippumatta maksaa aina 2 000 euroon asti;
2) sopimukseen perustuvaa oikeutta ei saa luovuttaa eikä pantata.
5 momentti on kumottu L:lla 14.12.2012/792.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin maksuihin voi sisältyä myös eläkevakuutukseen liittyvään kuolemanvaravakuutukseen kohdistuvia maksuja siltä osin kuin kuolemanvarakorvaus ei ylitä eläkevakuutuksen säästöä.
Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuslaitos, talletuspankki, rahastoyhtiö tai sijoituspalveluyritys on 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa sitoutunut antamaan Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset Verohallinnon määräämät tiedot Verohallinnon määräämällä tavalla.
Mitä 1 momentissa säädetään työnantajan ottamasta vakuutuksesta, sovelletaan vastaavasti vakuutukseen, jonka avoin yhtiö on ottanut yhtiömiehelleen, kommandiittiyhtiö vastuunalaiselle yhtiömiehelleen ja osakeyhtiö sellaiselle osakkaalleen, jota ei työntekijän eläkelain 7 §:n mukaan pidetä mainittua lakia sovellettaessa työsuhteessa olevana.
Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia vain, jos vakuutus on otettu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvasta tai siellä kiinteästä toimipaikasta toimivasta vakuutuslaitoksesta. Pitkäaikaissäästämissopimuksen maksut ovat vähennyskelpoisia vain, jos sopimus on tehty Suomessa asuvan tai täällä kiinteästä toimipaikasta toimivan palveluntarjoajan kanssa. Lukuun ottamatta henkilöä, joka on ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen Suomeen muuttamista edeltäneiden viiden vuoden aikana, ulkomailta Suomeen muuttaneen henkilön maksamat vakuutuksen maksut ovat kuitenkin 1–8 momentin mukaisesti vähennyskelpoisia hänen verotuksessaan muuttovuodelta ja kolmelta sitä seuraavalta vuodelta, jos maksut perustuvat vakuutukseen, joka on otettu vähintään yhtä vuotta ennen henkilön Suomeen muuttamista.
Luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella on oikeus tehdä metsävähennys maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta ennen 56 §:ssä tarkoitettujen vähennysten tekemistä.
Metsävähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä. Verovelvollisen verovuonna ja aikaisempina verovuosina tekemien metsävähennysten yhteismäärä vähennettynä määrällä, joka 46 §:n 8 momentin nojalla on lisätty metsän veronalaiseen luovutusvoittoon, ei saa ylittää 60 prosenttia verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä. (30.12.2008/1085)
Metsän hankintamenona pidetään metsän osuutta kiinteistön hankintamenosta. Jos kiinteistön omistusoikeus siirtyy edelleen vastikkeettomalla saannolla, verovelvollisella on sama oikeus metsävähennyksen tekemiseen kuin edellisellä omistajalla olisi ollut. Jos vastikkeettomalla saannolla siirtyy osa luovuttajan omistamista kiinteistöistä, siirtyvän metsävähennysoikeuden määrä vastaa saannon kohteena olevan metsän hankintamenon suhteellista osuutta luovuttajan metsävähennyksen perusteena olevien hankintamenojen kokonaismäärästä. (30.12.2008/1085)
Metsävähennys tehdään verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa. (26.10.2001/896)
Metsätalouden pääomatuloon kohdistuvia menoja ovat muun ohessa:
1) metsätaloudessa työskennelleille henkilöille rahana maksetut palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- ja muiden niiden kaltaisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut, verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä pakollisesta eläkevakuutuksesta suoritetut maksut, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) perusteella suoritetut maksut ja maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) tarkoitetut ryhmähenkivakuutuksen maksut sekä verovelvollisen perheenjäsenen palkka ja muut etuudet 31 §:ssä mainituin rajoituksin;
2) kulotuksesta, uudistusalojen valmistamisesta, metsänviljelystä, taimikonhoidosta, pystypuiden karsinnasta ja lannoittamisesta johtuneet menot;
3) metsäteiden rakentamis- ja kunnossapitomenot, metsän ojitusmenot sekä metsätalouteen liittyvien koneiden ja kaluston hankinta- ja käyttömenot, kone- ja taukosuojien ja muiden rakennusten samoin kuin muiden hyödykkeiden hankintamenot;
4) metsänhoitomaksut, metsävakuutusmaksut, metsänsuojelumenot sekä metsänhoitoyhdistysten ja metsälautakuntien toimitusmaksut; sekä
5) metsätaloussuunnittelusta ja -neuvonnasta sekä metsätalouteen kohdistuvasta tutkimuksesta ja kehitystyöstä aiheutuneet menot.
Verovelvollinen ei saa vähentää menoja siltä osin kuin hän on saanut niihin verovapaata avustusta tai muuta korvausta. Jos vähennys on verotuksessa hyväksytty, luetaan avustus tai korvaus tuloksi.
Maatalousyrittäjien eläkeL 467/1969 on kumottu L:lla maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta 1281/2006, ks. Maatalousyrittäjän eläkeL 1280/2006.
Yhteisö saa valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla vähentää tulostaan:
1) vähintään 850 euron ja enintään 250 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueeseen kuuluvalle valtiolle tai Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle;
2) vähintään 850 euron ja enintään 50 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen sellaiselle Verohallinnon nimeämälle Euroopan talousalueella olevalle yhdistykselle, säätiölle tai jonkin edellä mainitun yhteydessä olevalle rahastolle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen taikka suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun Verohallinnon nimeämän tahon on toimitettava vuosittain Verohallinnolle tiedot saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista, niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen lahjoitus on käytetty. Verohallinnolle on lisäksi toimitettava viimeksi päättyneen toimintavuoden toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset tietojen antamistavasta ja -ajankohdasta.
Muutoksenhausta 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun Verohallinnon nimeämispäätökseen säädetään verotusmenettelystä annetun lain 71 e §:ssä. (21.12.2012/878)
Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot, jos velka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen, jollaisena pidetään myös osinkotuloa sen estämättä, että osinkotulo on 33 a–33 d §:n nojalla verovapaata tuloa (tulonhankkimisvelka). (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot, jos velka:
1) on valtion tai Ahvenanmaan maakunnan hallituksen takaama opintovelka taikka toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion opintotukijärjestelmään kuuluva julkisyhteisön takaama tai myöntämä opintovelka (opintovelka);
2) kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen, jollaisena pidetään myös osinkotuloa sen estämättä, että osinkotulo on 33 a–33 d §:n nojalla verovapaata tuloa (tulonhankkimisvelka).
(29.12.2011/1515)Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan 50 prosenttia velkojensa koroista, jos velka kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen tai peruskorjaukseen (asuntovelka). (12.12.2014/1086)
L:lla 1086/2014 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan 70 prosenttia velkojensa koroista, jos velka kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen tai peruskorjaukseen (asuntovelka). (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan 75 prosenttia velkojensa koroista, jos velka kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen tai peruskorjaukseen (asuntovelka). (29.12.2011/1515)
Korko, joka on maksettu ennen aikaa, jolta se on laskettu, on vähennyskelpoinen vain siltä osin kuin se kohdistuu verovuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen.
Verovelvollisella ei ole oikeutta vähentää korkoa, joka on maksettu
1) valtion varoista opintotukilaissa tai sotilasavustuslaissa tarkoitettuna avustuksena; (1.12.1995/1333)
2) aravalain 7 §:n 1 momentin 1–4 kohdan nojalla myönnetystä lainasta taikka asuntotuotantolain 6 §:n 1 momentin 5 tai 6 kohdan nojalla 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen myönnetystä lainasta.
Verovelvollisella ei ole myöskään oikeutta vähentää korkoa, joka kohdistuu:
1) korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun korkotuloon tai mainitun lain mukaisen joukkovelkakirjan luovutuksen yhteydessä saatuun jälkimarkkinahyvitykseen;
2) vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen tai pitkäaikaissäästämissopimukseen.
Korkoja vähennettäessä ensin vähennetään muut kuin 131 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut ensiasunnon hankintaan otetun velan korot.
Avoimen yhtiön yhtiömiehen ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuuden hankintaan käytetyn velan korko vähennetään hänen osuudestaan elinkeinoyhtymän elinkeinotulosta ennen pääomatulo-osuuden laskemista 40 §:ssä säädetyllä tavalla. (30.7.2004/716)
Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna veronalaisena tulona ei pidetä verovelvollisen tuloksi 53 a §:n nojalla luettua osakaslainaa. (26.6.1998/475)
Takaajalla tai muun vakuuden asettajalla on oikeus vähentää sitoumuksensa perusteella suorittamansa velan tai sen suorittamista varten ottamansa velan korot, jotka ovat kertyneet siitä alkaen, kun velallinen on todettu maksukyvyttömäksi. Nämä korot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia vain, jos alkuperäisellä velallisella olisi ollut oikeus niiden vähentämiseen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kohdistuvina korkoina.
Jos alkuperäinen velallinen on vastuunsa perusteella maksanut takaajalle tai muulle vakuuden asettajalle hyvityksen, hänellä on oikeus korkoa koskevien säännösten mukaan vähentää siihen sisältyvä velan korkoa vastaava osuus.
Poiketen siitä, mitä 58 §:n 2 momentissa säädetään, verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan 65 prosenttia asuntovelan koroista verovuonna 2015, 60 prosenttia verovuonna 2016 ja 55 prosenttia verovuonna 2017.
L:lla 1086/2014 lisätty 58 b § on väliaikaisesti voimassa 1.1.2015–31.12.2017.
Poiketen siitä, mitä 58 §:n 2 momentissa säädetään, verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan 85 prosenttia asuntovelan koroista verovuonna 2012 ja 80 prosenttia verovuonna 2013.
L:lla 1515/2011 lisätty 58 b § oli väliaikaisesti voimassa 1.1.2012–31.12.2013.
Verovelvollisen ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta elinkeinotoiminnan ja maatalouden verovuoden tappio ja verotusyhtymän osakkaan maatalouden tappio yhtymästä voidaan kokonaan tai osittain vähentää luonnollisen henkilön tai kuolinpesän tappiovuoden pääomatuloista. Tappiot vähennetään pääomatuloista ennen korkoja mutta tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen jälkeen.
Puolisoiden yhdessä harjoittaman elinkeinotoiminnan tai maatalouden tappio vähennetään pääomatuloista vain molempien puolisoiden niin vaatiessa. Tappio vähennetään tällöin puolisoiden pääomatuloista 14 §:n 2 momentissa tarkoitettujen jakoperusteiden mukaisesti.
Verotusyhtymän osakkaan osuus yhtymän muun toiminnan tappiollisesta puhtaasta tulosta vähennetään hänen pääomatuloistaan.
Jos luonnollisen henkilön tai kuolinpesän vähennyskelpoisten tulonhankkimismenojen, korkomenojen ja pääomatuloista vähennettävien 59 §:ssä tarkoitettujen tappioiden yhteismäärä on suurempi kuin veronalaisten pääomatulojen yhteismäärä, erotus on pääomatulolajin alijäämä, jonka perusteella verovelvollisella on oikeus tehdä verosta 131–134 §:ssä tarkoitettu alijäämähyvitys.
Alijäämähyvitystä laskettaessa tulonhankkimiskuluista, tappioista ja koroista muodostuneet osuudet alijäämästä otetaan huomioon siinä järjestyksessä kuin ne vähennetään pääomatuloista 58 §:n 6 momentin ja 59 §:n mukaan. Siltä osin kuin alijäämää ei ole otettu huomioon verosta tehtävänä vähennyksenä se vahvistetaan pääomatulolajin tappioksi, joka vähennetään verovelvollisen seuraavina vuosina saamista pääomatuloista siten kuin 118 §:ssä säädetään.
Edellä 54 d §:ssä tarkoitetut maksut vähennetään pääomatuloista 1 momentissa tarkoitettujen vähennysten jälkeen. Jos vähennysten yhteismäärä on suurempi kuin veronalaisten pääomatulojen yhteismäärä, verovelvollisella on oikeus tehdä verosta 131 a ja 132–134 §:ssä tarkoitettu erityinen alijäämähyvitys. Maksujen perusteella ei vahvisteta pääomatulolajin tappiota. (29.12.2009/1741)
Ansiotuloa on muu tulo kuin 2 luvussa tarkoitettu pääomatulo.
Veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus.
3 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1155.
Lakisääteisen eläkkeen, tapaturmavakuutuslain (608/1948), potilasvahinkolain (585/1986) tai liikennevakuutuslain (279/1959) mukaisen korvauksen taikka lakisääteisen sosiaalietuuden, eläkesäätiön tai vakuutuslaitoksen vapaaehtoisen lisäetuuden viivästymisen vuoksi maksettava korotus katsotaan verotuksessa samaksi tuloksi kuin se tulo, johon se liittyy. Edellä mainitun verovapaan suorituksen viivästymisen vuoksi maksettava korotus on verovapaa.
TapaturmavakuutusL 608/1948 on kumottu L:lla 459/2015, 1.1.2016 alkaen ks. Työtapaturma- ja ammattitautiL 459/2015.
Ansiotuloa on jaettavasta yritystulosta ja yhtymän osakkaan tulo-osuudesta se osuus, jota 38–41 §:ssä ei ole säädetty pääomatuloksi, sekä osinko ja peitelty osinko siten kuin 33 b–33 d §:ssä säädetään.
Veronalaista ansiotuloa on se työn arvo, jonka verovelvollinen tai hänen puolisonsa, verovelvollisen kotona oleva lapsi, joka ennen verovuotta on täyttänyt 14 vuotta, ja kuolinpesän tai verotusyhtymän osakas taikka hänen perheenjäsenensä ovat verovuonna tehneet valmistaessaan tai kuljettaessaan puutavaraa maatilan metsästä tapahtuneen hankintakaupan tai muun siihen verrattavan myynnin yhteydessä (hankintatyö).
Hankintatyö arvioidaan rahana siihen määrään, joka siitä työstä olisi palkatulle henkilölle suoritettava.
Hankintatyön arvo katsotaan veronalaiseksi tuloksi kuitenkin vain siltä osin kuin edellä tarkoitettujen henkilöiden valmistaman tai kuljettaman puun määrä yhteensä ylittää 125 kuutiometriä.
Hankintatyön veronalainen määrä jaetaan 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden ansiotuloksi näiden työpanosten suhteessa.
Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) tarkoitettu hoitoraha, hoitolisä ja kunnan lapsen hoidosta maksama lisä on sen vanhemman tai muun huoltajan ansiotuloa, jolle tulo maksetaan. Tulo ei kuitenkaan ole lapsen vanhemman tai muun huoltajan vaan hoidon tuottajan tuloa, jos hoitoraha, hoitolisä ja kunnan maksama lisä maksetaan hoidon tuottajalle.
Eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta annetussa laissa (39/2005) tarkoitettuun eläketukeen sovelletaan verotuksessa eläkettä koskevia säännöksiä.
Työnantajalta saatu luontoisetu on veronalaista ansiotuloa ja arvioidaan käypään arvoon. Verohallinto määrää vuosittain luontoisetujen käypien arvojen laskentaperusteet. (11.6.2010/504)
Työnantajan työntekijälleen antama enintään 300 euron arvoinen joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten on verovapaata tuloa. Lisäksi matkalippu on verovapaata tuloa 750 euroa ylittävältä osalta 3 400 euroon asti. (12.12.2014/1086)
L:lla 1086/2014 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Työnantajan työntekijälleen antama enintään 300 euron arvoinen joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten on verovapaata tuloa. Lisäksi matkalippu on verovapaata tuloa 600 euroa ylittävältä osalta 3 400 euroon asti. (22.12.2009/1251)
Henkilöstörahastosta saadusta rahasto-osuudesta ja ylijäämästä 80 prosenttia on veronalaista ansiotuloa. Muilta osin tulo on verosta vapaa.
Ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa.
Julkisesti noteeratun osakkeen tai osuuden käypä hinta on osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettu keskimääräinen hinta. Jos osakkeen ensimmäistä noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskimääräinen hinta on edellä tarkoitettua hintaa alempi, edun veronalaisuus ja sen arvo lasketaan alemman arvon perusteella.
Veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä. (19.6.1997/584)
Veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on alempi kuin viitekorko, jos lainan korko on sidottu yleisesti markkinoilla käytössä olevaan lainan viitekorkoon. Jos lainan korkoa ei ole sidottu viitekorkoon, veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan korkoetu siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on alempi kuin 12 kuukauden euribor-korko vuoden ensimmäisenä päivänä.
Työnantajan maksamat työntekijän säästöhenkivakuutuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut ovat vakuutetun veronalaista ansiotuloa.
Työnantajan maksamat työntekijälleen ottaman 54 d §:n 2 momentin 1 kohdassa, 4 momentin 1 kohdassa sekä 5 ja 7 momenteissa säädetyt edellytykset täyttävän vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut katsotaan vakuutetun veronalaiseksi ansiotuloksi kuitenkin vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä verovuonna ylittää 8 500 euroa. (29.12.2009/1741)
Jos verovelvollisella on eri työnantajien ottamia 2 momentissa tarkoitettuja vakuutuksia, mainittuun enimmäismäärään luetaan kaikkien työnantajien maksamat maksut.
Mitä tässä pykälässä säädetään työnantajan ottamasta vakuutuksesta, sovelletaan vastaavasti vakuutukseen, jonka avoin yhtiö on ottanut yhtiömiehelleen, kommandiittiyhtiö vastuunalaiselle yhtiömiehelleen ja osakeyhtiö sellaiselle osakkaalleen, jota ei työntekijäin eläkelain 1 d §:n mukaan pidetä mainittua lakia sovellettaessa työsuhteessa olevana.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan työnantajan maksamat maksut, jos vakuutus on otettu muualta kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvasta tai siellä kiinteästä toimipaikasta toimivasta vakuutuslaitoksesta. Ulkomailta Suomeen muuttaneen henkilön, lukuun ottamatta henkilöä, joka on ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen Suomeen muuttamista edeltäneiden viiden vuoden aikana, veronalaista ansiotuloa eivät ole muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuotena työnantajan maksamat tällaisen vakuutuksen maksut siltä osin, kuin maksut eivät ylitä 8 500 euroa, jos maksut perustuvat vakuutukseen, joka on otettu vähintään yhtä vuotta ennen henkilön Suomeen muuttamista.
Veronalaiseksi tuloksi ei katsota, ellei edellä säädetystä muuta johdu, koko henkilökunnan tai työnantajan palveluksesta eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja kohtuullista:
1) etua työnantajan järjestämästä terveydenhuollosta, lukuun ottamatta työnantajan työntekijälle suorittamaa korvausta terveydenhuollosta tai sairaudesta johtuvista kustannuksista;
2) henkilökunta-alennusta työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista;
3) merkkipäivälahjaa tai vähäistä muuta lahjaa, joka on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena;
4) etua työnantajan järjestämästä virkistys- tai harrastustoiminnasta; (19.12.2008/946)
5) etua työnantajan järjestämästä yhteiskuljetuksesta asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla.
Veronalaiseksi tuloksi ei katsota myöskään sitä toimialalla tavanomaista ja kohtuullista etua, jonka liikenteenharjoittajan palveluksessa tai tämän palveluksesta eläkkeellä oleva verovelvollinen saa työnantajalta matkaan oikeuttavana vapaa- tai alennuslippuna.
Veronalaista tuloa ei synny työnantajan tilapäisesti järjestämästä sairaan lapsen hoidosta ajalta, jona työntekijällä olisi oikeus hoitovapaaseen täysin palkkaeduin. Tilapäisenä pidetään saman sairaustapauksen johdosta enintään neljän päivän pituista hoitojaksoa. (15.12.2000/1086)
Veronalaista tuloa ei synny myöskään työntekijän työkäyttöä varten järjestetyn tietoliikenneyhteyden yksityiskäytöstä. (24.6.2004/561)
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna etuna pidetään myös enintään 400 euron vuosittaista etua työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta. Tässä momentissa kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan käyntiä museossa, teatterissa, oopperassa, elokuvateatterissa, konsertissa, taidenäyttelyssä tai muussa vastaavassa eri taiteenaloihin liittyvässä tapahtumassa tai tilaisuudessa. Kulttuuritoimintana pidetään myös käyntiä tiedekeskuksessa ja urheilutapahtumassa sekä osallistumista ohjatulle toiminnalliselle taidekurssille. Edellytyksenä on, että etu on ainoastaan työntekijän käytettävissä. (19.12.2008/946)
Veronalaista tuloa ei ole kohtuullinen korvaus, joka maksetaan kansanedustajan toimen hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna kohtuullisena korvauksena pidetään edustajanpalkkiosta annetussa laissa (328/1947) tarkoitettua puhemiehen ja varapuhemiesten määrärahaa, edustajan tietoliikennekorvausta sekä edustajan kulukorvausta. (9.6.2000/530)
Veronalaista tuloa ei ole etu kansanedustajan toimeen tai valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä oikeudesta maksuttomaan matkustamiseen eikä pääministerin tehtävään liittyvä asuntoetu siihen kuuluvine palveluineen. (8.12.2006/1097)
Veronalaista tuloa ei ole kohtuullinen korvaus, joka maksetaan Euroopan parlamentin jäsenen toimen hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi. Tässä momentissa tarkoitettuna kohtuullisena korvauksena pidetään Euroopan parlamentin jäsenelle maksettavaa yleistä kulukorvausta, kiinteää matkustusmäärärahaa, matkustusmäärärahaa, oleskelumäärärahaa, tietoliikennekorvausta ja sihteerimäärärahaa tai muuta niihin rinnastettavaa korvausta. (24.2.1995/227)
Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Veronalaista tuloa ei ole myöskään matkustamiskustannusten eikä kohtuullisten majoittumiskustannusten korvaus matkasta, jonka työntekijä työtehtäviensä hoitamiseksi muutoin kuin 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee toissijaiseen työpaikkaansa, jona pidetään sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. (30.12.1998/1170)
Toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi usein vaihtamaan, katsotaan päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saaduista matkakustannusten korvauksista verovapaaksi tuloksi vain matkustamiskustannuksista saatu korvaus, jos verovelvollisella ei ole varsinaista työpaikkaa. Jos kuitenkaan tilaisuutta työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole, katsotaan päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saaduista matkakustannusten korvauksista verovapaaksi lisäksi myös ateriakorvaus. Verohallinto määrää vuosittain ateriakorvauksen verovapaan määrän. (11.6.2010/504)
Työnantajalta työmatkasta saatuun matkakustannusten korvaukseen rinnastetaan 22 §:ssä tarkoitetulta yleishyödylliseltä yhteisöltä saatu matkakustannusten korvaus yleishyödyllisen yhteisön hyväksi sen toimeksiannosta tehdystä matkasta silloinkin, kun verovelvollinen ei ole työsuhteessa yleishyödylliseen yhteisöön tai ei muuten saa palkkaa työstä, johon matka liittyy. Tällaisesta matkakustannusten korvauksesta on kuitenkin verovapaata tuloa vain:
1) päiväraha enintään kahdeltakymmeneltä päivältä kalenterivuodessa;
2) majoittumiskorvaus;
3) matkustamiskustannusten korvaus, jota voidaan suorittaa myös verovelvollisen asunnolta tehdystä matkasta 72 §:n 4 momentin estämättä; matkakustannusten korvauksesta muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdystä matkasta on verovapaata enintään 2 000 euroa kalenterivuodelta.
(30.12.2013/1246)L:lla 1246/2013 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Työnantajalta työmatkasta saatuun matkakustannusten korvaukseen rinnastetaan 22 §:ssä tarkoitetulta yleishyödylliseltä yhteisöltä saatu matkakustannusten korvaus yleishyödyllisen yhteisön hyväksi sen toimeksiannosta tehdystä matkasta silloinkin, kun verovelvollinen ei ole työsuhteessa yleishyödylliseen yhteisöön tai ei muuten saa palkkaa työstä, johon matka liittyy. Tällaisesta matkakustannusten korvauksesta on kuitenkin verovapaata tuloa vain:
1) päiväraha enintään kahdeltakymmeneltä päivältä kalenterivuodessa;
2) majoittumiskorvaus;
3) matkustamiskustannusten korvaus, jota voidaan suorittaa myös verovelvollisen asunnolta tehdystä matkasta 72 §:n 3 momentin estämättä; matkakustannusten korvauksesta muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdystä matkasta on verovapaata enintään 2 000 euroa kalenterivuodelta.
(26.10.2001/896)Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle.
Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos:
1) työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa;
2) työskentely on tilapäistä 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla;
3) työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta; ja
4) verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.
(19.12.2008/946)Toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi, pidetään työmatkana myös päivittäistä matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä, jos verovelvollisella ei ole varsinaista työpaikkaa.
Työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppu- ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.
Edellä 72 §:ssä tarkoitettuna tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla pidetään enintään kahden vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa.
Tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla pidetään kuitenkin enintään kolmen vuoden työskentelyä samassa työntekemispaikassa, jos kyse on työskentelystä rajatun ajan kestävässä työkohteessa, jolla suoritetaan luonteeltaan sellaista tilapäistä työtä, jonka suorittaminen työntekemispaikalla päättyy, kun työ saadaan valmiiksi. Kahden vuoden ylittävältä ajalta matkakustannusten korvaukset ovat verovapaata tuloa ainoastaan silloin, kun verovelvollinen on työmatkan takia yöpynyt erityisen työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa ja työ tehdään työntekemispaikassa, joka on yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja varsinaisesta työpaikasta. (19.12.2008/946)
Jos enintään 1 tai 2 momentissa säädetyksi ajaksi sovittu työskentelyajanjakso jatkuu pidempään syistä, joiden ennakointia ei ole voitu kohtuudella vaatia, työskentelyä pidetään tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla siihen asti, kunnes 1 tai 2 momentissa säädetty tilapäistä työskentelyä koskeva määräaika päättyy. (19.12.2008/946)
Määräaikoja sovelletaan, jos erityinen työntekemispaikka on 1 tai 2 momentissa tarkoitettuna määräaikana ollut verovelvollisen pääasiallinen työskentelypaikka. Määräajan laskenta aloitetaan alusta, jos verovelvollisen työskentely samassa työntekemispaikassa on keskeytynyt yhtäjaksoisesti vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja verovelvollinen on tänä aikana työskennellyt toisessa työntekemispaikassa.
Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee.
Jos verovelvollisella työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, taikka muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.
Varsinaisena työpaikkana ei pidetä työntekemispaikkaa, jonne työntekijä tekee 72 §:n 2 momentissa tarkoitetun työmatkan.
Verohallinto antaa vuosittain etukäteen tarkemmat määräykset verovapaiden matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä varattuaan kulukorvausasiain neuvottelukunnalle tilaisuuden tulla kuulluksi asiassa. Tarkemmat säännökset neuvottelukunnasta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Verohallinto vahvistaa työnantajalta työmatkasta saadun verovapaan päivärahan ja ateriakorvauksen määrän käyttäen perusteena Valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa matkakustannusten yhteismäärää. Kotimaan päivärahaa määrättäessä tästä yhteismäärästä vähennetään säästyneiden elantokustannusten osuutena 15 prosenttia. Näin laskettu määrä vähennetään matkakustannusten yhteismäärästä myös ulkomaan päivärahojen määriä vahvistettaessa. Verohallinto vahvistaa verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta saaman verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän käyttäen perusteena Valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa kilometrikorvauksen enimmäismäärää. Verosta vapaan kilometrikorvauksen määrää vahvistettaessa Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta määrästä vähennetään yksityisajojen osuutena 5 prosenttia. (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verohallinto vahvistaa työnantajalta työmatkasta saadun verovapaan päivärahan ja ateriakorvauksen määrän käyttäen perusteena Valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa matkakustannusten yhteismäärää. Kotimaan päivärahaa määrättäessä tästä yhteismäärästä vähennetään säästyneiden elantokustannusten osuutena 15 prosenttia. Näin laskettu määrä vähennetään matkakustannusten yhteismäärästä myös ulkomaan päivärahojen määriä vahvistettaessa. Verohallinto vahvistaa verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta saaman verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän käyttäen perusteena Valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa kilometrikorvauksen enimmäismäärää. Verosta vapaan kilometrikorvauksen määrää vahvistettaessa Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta määrästä vähennetään yksityisajojen osuutena 5 prosenttia. Siltä osin kuin ajokilometrit ylittävät verovuoden aikana 15 000 kilometriä Verohallinto vahvistaa verosta vapaaksi määräksi 55 prosenttia Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta kilometrikorvauksen enimmäismäärästä. (14.12.2012/787)
L:lla 787/2012 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verohallinto vahvistaa työnantajalta työmatkasta saadun verovapaan päivärahan ja ateriakorvauksen määrän käyttäen perusteena Valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa matkakustannusten yhteismäärää. Kotimaan päivärahaa määrättäessä tästä yhteismäärästä vähennetään säästyneiden elantokustannusten osuutena 15 prosenttia. Näin laskettu määrä vähennetään matkakustannusten yhteismäärästä myös ulkomaan päivärahojen määriä vahvistettaessa. Verohallinto vahvistaa verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta saaman verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän käyttäen perusteena Valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa kilometrikorvauksen enimmäismäärää. Verosta vapaan kilometrikorvauksen määrää vahvistettaessa Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta määrästä vähennetään yksityisajojen osuutena 5 prosenttia. (14.12.2012/788)
2 momentti on L:lla 788/2012 väliaikaisesti muutetussa muodossaan voimassa 1.1.2013–31.12.2013. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verohallinto vahvistaa työnantajalta työmatkasta saadun verovapaan päivärahan ja ateriakorvauksen määrän käyttäen perusteena valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa matkakustannusten yhteismäärää. Kotimaan päivärahaa määrättäessä tästä yhteismäärästä vähennetään säästyneiden elantokustannusten osuutena 15 prosenttia. Näin laskettu määrä vähennetään matkakustannusten yhteismäärästä myös ulkomaan päivärahojen määriä vahvistettaessa. Verohallinto vahvistaa verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta saaman verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa kilometrikorvauksen enimmäismäärää vastaavaksi.
3 momentti on kumottu L:lla 30.12.2013/1246, joka tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos verovelvollisen saama kilometrikorvaus alittaa joidenkin ajokilometrien osalta Verohallinnon vahvistaman verosta vapaan määrän, verovelvollisen verovapaa korvaus lasketaan ajokilometrien ja 2 momentissa tarkoitettujen verosta vapaiden määrien perusteella. (14.12.2012/787)
L:lla 787/2012 lisätty 3 momentti tuli voimaan 1.1.2014.
Merityötulolla tarkoitetaan laivanisännän tai Verohallinnon määräämän muun tähän rinnastettavan aluksen liikennöintiä hoitavan työnantajan palveluksessa, bruttovetoisuudeltaan vähintään 100 rekisteritonnin aluksessa tehdystä aluksen liikennöintiin liittyvästä työstä rahana tai rahanarvoisena etuutena saatua palkkatuloa edellyttäen, että: (22.12.2009/1321)
1) alusta käytetään ulkomaan liikenteeseen tai verovuoden aikana pääasiassa rannikkoliikenteeseen;
2) alus on Liikenneviraston tai sen lukuun toimivan taikka muun laivanisännän alus, jota käytetään viranomaisen tilaamissa tehtävissä merialueella; (22.12.2009/1321)
3) alus on Ahvenanmaan maakunnanhallituksen alainen muu alus kuin sellainen lautta, joka välittää yleisen tien liikenteen vesistön yli.
Rannikkoliikenteellä tarkoitetaan kotimaan liikennettä saaristoalueen ulkopuolella Suomenlahdella, Pohjanlahdella ja Itämerellä 57. pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella, ei kuitenkaan liikennettä Viipurinlahdelta Virolahden kunnan Santioon sisäväylää pitkin eikä Sipoon kunnan Kaunissaaren ohitusta eikä myöskään Porkkalanniemen tai Hankoniemen ohitusta, jos alusta muutoin käytetään rannikon saaristoalueen sisäpuolella.
Ulkomaan liikenteellä tarkoitetaan liikennettä Suomessa olevan paikkakunnan ja vieraassa valtiossa olevan paikkakunnan välillä tai liikennettä rannikkoliikenteen alueen ulkopuolella.
4 momentti on kumottu L:lla 21.12.2000/1165.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua määräämistä voi hakea työnantaja tai verovelvollinen.
Merityötuloa on myös:
1) merityösopimuslain (756/2011) tai vastaavien ulkomaisten säännösten mukaisesti 1 momentissa tarkoitetulta työnantajalta saatu muukin kuin 1 momentissa tarkoitettu tulo;
2) kalastusaluksessa tehdystä työstä suoritettu, saaliin suuruudesta riippuvainen palkkio.
(17.6.2011/772)Merityötulona ei pidetä tuloa, joka saadaan:
1) työstä, jonka henkilö seuraamatta aluksen mukana tekee aluksessa sen ollessa satamassa;
2) työstä, jota on pidettävä pelkästään tilapäisenä tarkastus-, huolto-, luotsaus- tai muuna niihin rinnastettavana työnä;
3) työstä, joka tehdään huvialuksessa tai aluksessa, jossa työskentelee vakituisesti vain työnantajan perheenjäseniä;
4) työstä, joka tehdään valtiolle kuuluvassa puolustus- tai rajavartiotehtäviin käytettävässä aluksessa.
Veronalaista tuloa ei ole sellainen korvaus matkustamis- ja elantokustannusten keskimääräisestä kohtuullisesta lisääntymisestä, jonka työnantaja on suorittanut edellä tarkoitettua merityötuloa saavalle verovelvolliselle matkasta asunnolta aluksen saapumis- ja lähtösatamaan ja takaisin. Verovapaata tuloa on kuitenkin korvaus vain sellaisista matkoista, jotka aiheutuvat vuosi- ja vastikelomamatkoista sekä matkoista, joista johtuvat matkustamiskustannukset työnantaja on velvollinen korvaamaan merityösopimuslain nojalla. (17.6.2011/772)
Verohallinto antaa vuosittain tarkemmat määräykset myös merityötuloa saavan verovelvollisen verovapaiden matkustuskorvausten perusteista ja määristä. (11.6.2010/504)
Veronalaista tuloa ei ole:
1) ulkomaanedustuksessa palvelevan tai muun Suomen valtioon palvelussuhteessa olevan, ulkomaille sijoitetun henkilön paikalliskorotus tai valtion maksama muu ulkomailla suoritetusta työstä tai paikallisista erikoisolosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi tarkoitettu korvaus;
2) Suomen Ulkomaankauppaliitto r.y:een työsuhteessa olevan, ulkomaille sijoitetun henkilön paikalliskorotus tai Suomen Ulkomaankauppaliitto r.y:n maksama muu ulkomailla suoritetusta työstä tai paikallisista erikoisolosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi tarkoitettu korvaus siltä osin, kuin korvaukset eivät ylitä vastaavaa ulkomaanedustuksessa palvelevan henkilöstön paikalliskorotusta tai muuta edellä tarkoitettua korvausta;
3) palkka tai palkkio, jonka Yhdistyneet Kansakunnat tai jokin sen erityisjärjestö maksaa muualla kuin Suomessa suoritetusta asiantuntijatehtävästä; (29.12.1994/1465)
3 a) korvaus, jonka Euroopan unioni, kansainvälinen järjestö, Suomen valtio tai kriisinhallintaoperaation toimeenpanija maksaa erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan annetussa laissa (1287/2004) tarkoitetussa palvelussuhteessa olevalle henkilölle; (30.12.2004/1288)
4) palkka tai palkkio, jonka Suomen valtio maksaa ulkomaanedustuksessa palvelevalle rajoitetusti verovelvolliselle, joka ei ole Suomen kansalainen, ja eläke, jonka Suomen valtio maksaa tällaisen palvelun perusteella rajoitetusti verovelvolliselle, joka ei ole Suomen kansalainen; (18.12.1995/1549)
4 a) korvaus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio maksaa palvelukseensa määrätyn kansallisen asiantuntijan tehtävän tai komission hyväksymän muun, Euroopan unionin laajentumisprosessiin taikka Euroopan unionin nykyisten ja tulevien raja-alueiden kehittämiseen liittyvän asiantuntijatehtävän hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi; tällaisena korvauksena pidetään toimeentulomäärärahaa, kiinteää lisämäärärahaa sekä korvausta matkakustannuksista, muuttokustannuksista ja erityisestä tehtävästä johtuvista kustannuksista tai muuta niihin rinnastettavaa komission maksamaa korvausta; (3.12.2002/1026)
4 b) korvaus, jonka Euroopan yhteisöjen alueiden komitea tai talous- ja sosiaalikomitea maksaa komitean jäsenen tehtävän hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi; tällaisena korvauksena pidetään yleistä kulukorvausta sekä korvausta matkakustannuksista tai muuta niihin rinnastettavaa komitean maksamaa korvausta; (20.6.1996/431)
5) muusta kuin 1–3 kohdassa tarkoitetusta, ulkomailla tapahtuvasta työskentelystä johtuvat, työnantajan maksamat verovelvollisen ja hänen perheenjäsenensä muutto- ja matkakustannukset sekä ulkomailla työskentelyn aikana työnantajan siellä kustantama tavanomainen yksityinen palveluhenkilöstö ja lasten koulutus sekä se osa asumisen tuottamasta edusta, joka ylittää edun kohtuullisen arvon; Verohallinto antaa tarkemmat määräykset ulkomailla saadun asuntoedun arvosta. (11.6.2010/504)
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua eläkettä pidetään kuitenkin veronalaisena tulona, jos eläkkeen maksamista koskeva päätös on tehty ennen 1 päivää tammikuuta 1996 tai eläkkeensaajan kotivaltio ei saa verottaa eläkkeestä Suomen ja tämän valtion välillä voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen mukaan. (18.12.1995/1549)
Ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka (ulkomaantyötulo) ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta (ulkomaantyöskentely). Ulkomaantyötulona ei pidetä palkkaa, jota työskentelyvaltio Suomen ja tämän valtion välillä voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen mukaan ei saa ensisijaisesti verottaa, 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhteeseen perustuvasta edusta saatua tuloa eikä palkkaa, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta suomalaiselta julkisyhteisöltä tai Finpro ry:ltä taikka suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa tehdystä työstä. (21.12.2000/1165)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna ulkomaantyötulona pidetään kuitenkin 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhteeseen perustuvasta edusta saatua tuloa, jos:
1) työskentelyvaltion ja Suomen välillä on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus ja 66 §:ssä tarkoitettua tuloa verotetaan työskentelyvaltiossa palkkatulona; ja
2) verovelvollinen esittää riittävän selvityksen siitä, että edellä tarkoitettu työsuhteeseen perustuva etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon.
(21.12.2000/1165)Ulkomaantyöskentelyn ei katsota keskeytyvän, vaikka verovelvollinen aloitettuaan työskentelynsä oleskelee Suomessa keskimäärin enintään kuutena päivänä sellaista täyttä kuukautta kohti, jonka hänen ulkomaantyöskentelynsä voidaan olettaa kestävän tai jonka se on kestänyt. Edellytyksenä kuitenkin on, että hän ei näin laskettavasta päivien määrästä oleskele Suomessa enempää kuin 60 päivää etukäteen ja että hän tällaisen Suomessa oleskelun jälkeen palaa työskentelyvaltioon jatkamaan samaa ulkomaantyöskentelyä. Ulkomaantyöskentelyn ei myöskään katsota keskeytyvän, jos verovelvollisen Suomessa oleskelu aiheutuu pakottavasta, hänestä ja hänen työnantajastaan riippumattomasta, odottamattomasta syystä ja jos verovelvollinen tällaisen Suomessa oleskelun jälkeen palaa työskentelyvaltioon jatkamaan kyseistä ulkomaantyöskentelyä.
Ulkomaantyöskentelyn, jota ei enää voida pitää yhtäjaksoisena, katsotaan päättyneen sinä päivänä, jolloin verovelvollinen työskentelynsä lopetettuaan olisi voinut lähteä työskentelyvaltiosta.
Jos ulkomaantyöskentely on päättynyt painavasta, verovelvollisesta ja hänen työnantajastaan riippumattomasta, odottamattomasta syystä, ei ulkomaantyötuloa pidetä veronalaisena tulona sen johdosta, että ulkomaantyöskentely ei ole kestänyt oletettua vähintään kuuden kuukauden aikaa.
Vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä.
Veronalaista ansiotuloa on henkilövakuutuksen nojalla veronalaisen ansiotulon sijaan tai muutoin tulojen taikka elatuksen vähentymisestä saatu korvaus.
2 momentti on kumottu L:lla 8.12.1995/1389.
Veronalaisia korvauksia eivät ole:
1) sairaanhoitokustannusten ja niihin verrattavien menojen korvaus, ellei 78 §:stä muuta johdu;
2) pakollisen tapaturmavahinkoturvan nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 1982 sattuneen vakuutustapahtuman perusteella maksettu päiväraha, elinkorko ja huoltoeläke tai niihin liittyvät lisät, myös silloin kun ne on saatu työnantajalta palkkana tai ennakkona, ei kuitenkaan siltä osin kuin elinkoron tai huoltoeläkkeen vuotuinen määrä ylittää 3 400 euroa; (26.10.2001/896)
3) korvaus, joka on maksettu kertakaikkisena tai jatkuvana sotapalveluksessa taikka muuten sotatoimessa aiheutuneen ruumiinvamman, sairauden tai kuolemantapauksen johdosta valtion tai yleishyödyllisen yhteisön varoista joko vahingoittuneelle tai sairastuneelle itselleen taikka hänen omaisilleen;
4) vakuutussuoritukseen verrattava taloudellinen tuki, jonka valtio, kunta tai muu asetuksella tarkemmin määriteltävä julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos maksaa työ- tai virkasuhteessa taikka näihin verrattavassa palvelussuhteessa olleen henkilön kuoltua edellä 35 §:ssä tarkoitetulle edunsaajalle;
5) henkilövakuutuksen nojalla saatu sairauskustannusten korvaus tai muu siihen verrattava korvaus, jollei sitä ole saatu veronalaisen ansiotulon sijaan tai korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä;
6) henkilövakuutukseen perustuvat pysyvän työkyvyttömyyden tai vakuutussopimuksessa määritellyn sairauden taikka vamman johdosta saadut muut kertakorvaukset kuin ansionmenetyskorvaukset; (8.12.1995/1389)
7) luonnonsuojelulain nojalla suojelualueen omistajalle maksettu kertakaikkinen korvaus niistä taloudellisen hyödyn menetyksistä, joita mainitun lain mukaisesta suojelusta omistajalle aiheutuu; (30.3.2007/337)
8) yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 62 §:ssä ja työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 21 §:ssä sekä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 43 §:ssä tarkoitettu hyvitys, jonka työnantaja on yhteistoimintavelvoitteiden laiminlyönnin johdosta maksanut irtisanotulle, lomautetulle tai osa-aikaistetulle työntekijälle; (30.12.2013/1235)
L:lla 1235/2013 muutettu 8 kohta tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
8) yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 62 §:ssä ja työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 21 §:ssä tarkoitettu hyvitys, jonka työnantaja on yhteistoimintavelvoitteiden laiminlyönnin johdosta maksanut irtisanotulle, lomautetulle tai osa-aikaistetulle työntekijälle; (29.5.2009/366)
9) oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa (362/2009) tarkoitettu hyvitys ja kulujen korvaus eikä kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen valvontaelimen Suomen valtion maksettavaksi määräämä hyvitys ja kulujen korvaus, ellei hyvitys tai korvaus ole tullut veronalaisen tulon sijaan. (29.5.2009/366)
Eläkkeestä, joka perustuu verovelvollisen kerralla maksamaan vakuutukseen taikka jonka hän on muutoin saanut ostamalla, vaihtamalla tai muuta vastiketta kuin kiinteistöä vastaan tai muulla näihin verrattavalla vastikkeellisella saannolla, on veronalaista ansiotuloa seuraava osuus:
| jos eläkkeensaajan ikä on verovuoden päättyessä vähemmän kuin 44 vuotta | 60 % |
| 44–52 vuotta | 55 % |
| 53–58 " | 50 % |
| 59–63 " | 45 % |
| 64–68 " | 40 % |
| 69–72 " | 35 % |
| 73–76 " | 30 % |
| 77–81 " | 25 % |
| 82–86 " | 20 % |
| 87–91 " | 15 % |
| 92 vuotta tai enemmän | 10 % |
Verovelvollisen itsensä ottaman kertamaksullisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksujen palautuksesta, takaisinostoarvosta tai muutosarvosta on veronalaista tuloa vakuutuksen tuotto.
Kokonaan veronalaista ansiotuloa on eläke, joka perustuu sellaiseen kerralla maksettuun vakuutukseen, jolla on toteutettu Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 liitteen VIII 12 artiklan mukainen eläkeoikeuden siirto, jota ei voida toteuttaa eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetun lain (165/1999) mukaisesti.
Mitä 1 momentissa säädetään eläkkeestä, koskee myös muuta 1 momentissa tarkoitettuun vakuutukseen perustuvaa suoritusta.
Eläke ja muu vakuutukseen perustuva suoritus luetaan saajan veronalaiseksi tuloksi 20 prosentilla korotettuna, jos se maksetaan:
1) vakuutetulle ennen kuin hän on täyttänyt 63 vuotta tai vakuutetun elinaikana muulle kuin vakuutetulle; tai
2) vakuutetun kuoltua muulle kuin vakuutettuun 34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa olevalle.
L:lla 1246/2013 lisätty 81 a § tuli voimaan 1.1.2014.
Veronalaista tuloa ei ole:
1) stipendi tai muu apuraha, joka on saatu opintoja tai tieteellistä tutkimusta tahi taiteellista toimintaa varten;
2) tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi saatu palkinto;
3) valtion 2 kohdassa tarkoitetusta taikka muusta ansiokkaasta toiminnasta ennen tammikuun 1 päivää 1984 myöntämä eläke tai tällaiseen eläkkeeseen liittyvä perhe-eläke; (17.3.1995/352)
4) liikuntalain (1054/1998) 9 §:n nojalla valtion varoista opetusministeriön nimeämälle huippu-urheilijalle maksettava valmennus- ja harjoitteluapuraha. (30.12.1998/1170)
Muulta kuin valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä taikka Pohjoismaiden neuvostolta saadut stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä palkinnot ovat kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin, kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen, opintorahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän.
Valtiovarainministeriö voi hakemuksesta päättää, että edellä tarkoitettu tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustuksena saatu palkinto on koko määrältään verosta vapaata tuloa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna apurahana pidetään myös eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua apurahaa ja avustusta. (30.12.1993/1502)
Veronalaista tuloa ei ole taiteen alalla järjestetystä, taiteellisesti merkittävästä valtakunnallisesta tai kansainvälisestä valtiovarainministeriön nimeämästä kilpailusta saatu palkinto.
Valtiovarainministeriö nimeää opetusministeriön esityksestä 1 momentissa tarkoitetut kilpailut vuosittain etukäteen ennen kilpailuvuoden alkamista.
Veronalaista tuloa ei ole peruskoulun, lukion, iltalukion, ammattikoulun tai muun näihin verrattavan oppilaitoksen oppilaiden tieto- tai taitoaineessa järjestetystä kilpailusta muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena saama palkinto.
Arpajaisverolain 2 §:ssä tarkoitetuista tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti toimeenpannuista arpajaisista saatu voitto ei ole veronalaista tuloa. Veronalaista tuloa on kuitenkin voitto, jota voidaan pitää kohtuullisena vastikkeena jostakin suorituksesta tai ennakkoperintälaissa tarkoitettuna palkkana.
86 § on kumottu L:lla 8.12.1995/1389.
Tasavallan presidentin toimen hoitamisesta saatu palkkio, eläke, perhe-eläke ja valtiolta näiden lisäksi saatu asunto- tai muu etu eivät ole veronalaista tuloa.
Veronalaista tuloa ei ole työtaistelun johdosta asianomaiselta työmarkkinajärjestöltä saatu tai muu siihen rinnastettava, päivää kohden enintään 16 euron suuruinen avustus.
Luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien sekä sellaisten luonnonvaraisten kasvien tai niiden osien, joita kerätään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa, kerääjän näiden tuotteiden luovutuksesta saama tulo ei ole veronalaista tuloa, jollei tuloa ole pidettävä palkkana. Veronalaista tuloa ei ole myöskään luovuttajan saama korvaus äidinmaidon luovutuksesta.
Veronalaista tuloa ei ole lapsen elatusta koskevan lainsäädännön mukaisella tuomiolla tai sopimuksella vahvistettu tai lapsen elatusta varten muutoin saatu elatusapu.
Veronalaista ei ole sellainen rahana tai tavarana saatu avustus, joka vapaaehtoisen sitoumuksen tai muun velvoitteen nojalla suoritetaan määräajoin entiselle tai välien rikkoutumisen vuoksi pysyvästi erillään asuvalle puolisolle.
Veronalaista tuloa eivät ole:
1) kansaneläkelain (568/2007) mukainen lapsikorotus; (19.12.2008/946)
2) rintamasotilaseläkelain (119/1977) mukainen rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä sekä ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetun lain (988/1988) mukainen rintamalisä; (30.12.2002/1360)
3) hautausavustus;
4) äitiysavustuslain (477/1993) mukainen äitiysavustus ja tuki kansainvälisen lapseksiottamisen kustannuksiin; (30.12.2002/1360)
5) lapsilisä;
6) vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) nojalla maksettu vammaistuki, ruokavaliokorvaus ja eläkettä saavan hoitotuki; (19.12.2008/946)
7) elatusturvalain (671/1998) mukainen elatustuki; (30.12.2002/1360)
8) asevelvollisen päiväraha ja sotilasavustuslain (781/1993) mukainen sotilasavustus; (19.12.2008/946)
9) maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain (1192/2002) mukainen erityistuki; (30.12.2002/1360)
10) Koulutusrahastosta annetun lain (1306/2002) mukainen ammattitutkintostipendi; (19.12.2008/946)
11) julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 10 luvun 1 ja 2 §:n nojalla työttömälle maksettavat kustannusten korvaukset ja 9 luvun 1 §:ssä tarkoitettu kulukorvaus; (28.12.2012/929)
12) ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 39 §:ssä tarkoitetut oppisopimuskoulutuksessa olevan oppilaan valtion varoista saamat taloudelliset edut; (19.12.2008/946)
13) luonnollisen henkilön saama julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukainen palkkatuki, jos tuki käytetään muussa kuin elinkeinotoiminnassa, maataloudessa tai metsätaloudessa; (28.12.2012/929)
14) opintotukilain (65/1994) mukainen valtion varoista maksettu korkoavustus sekä opintolainahyvitys; (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 14 kohta tuli voimaan 1.8.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
14) opintotukilain (65/1994) mukainen valtion varoista maksettu korkoavustus; (30.12.2002/1360)
15) asumistukilain (408/1975) ja eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) mukainen asumistuki sekä opintotukilain (65/1994) mukainen asumislisä; (19.12.2008/946)
16) luonnollisen henkilön valtion ja kuntien varoista asunnonkorjaukseen saama avustus sekä kolttalain (253/1995) nojalla asunnon tai muun yksityistaloudessa tarvittavan rakennuksen tai rakennelman rakentamiseen, laajentamiseen tai peruskorjaukseen saama avustus ja valtionlainaan liittyvä tuki; (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 16 kohta tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
16) luonnollisen henkilön valtion ja kuntien varoista asunnonkorjaukseen saama avustus;
17) vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/87) tarkoitetut edut;
18 kohta on kumottu L:lla 19.12.2008/946.
19) Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetussa laissa (566/2005) tarkoitetut kuntoutusetuudet sekä mainitun lain 31 §:ssä tarkoitettu ylläpitokorvaus; (19.12.2008/946)
20 kohta on kumottu L:lla 15.7.2005/528.
21) rangaistusta suorittavan vangin tai tutkintavangin saama toiminta- tai käyttöraha; (23.9.2005/770)
22) toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukainen toimeentulotuki; (30.12.2002/1360)
23) kunnan, sosiaali- tai terveydenhuoltoa harjoittavan muun julkisyhteisön tai yleishyödyllisen yhteisön kehitysvammaiselle, mielenterveyspotilaalle, päihdehuollon asiakkaalle taikka muulle sosiaalihuollon asiakkaalle järjestämästä työ- tai päivätoiminnasta maksettu keskimäärin päivää kohden enintään 12 euron suuruinen toiminta- tai muun niminen avustus, jolla tuetaan asiakkaan hoitoa, kuntoutumista tai yhteiskuntaan sopeutumista; (22.12.2005/1128)
24) lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden koulumatkatuesta annetussa laissa (48/1997) tarkoitettu opiskelijalle itselleen maksettu koulumatkatuki; (30.12.2004/1273)
25) poliisikokelaan päiväraha; (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 25 kohta tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
25) poliisikokelaan päiväraha. (30.12.2004/1273)
26) Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) mukainen upseerin virkaan vaadittavaa tutkintoa ja sotilasammatillisia opintoja suorittavan opiskelijan sekä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) mukainen rajavartijan peruskurssia suorittavan opiskelijan saama maksuton ylläpito, päiväraha, matkustamiskustannusten korvaus sekä muu vastaava opintososiaalinen etuus sekä vaativien palveluolosuhteiden perusteella maksettava korvaus. (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 lisätty 26 kohta tuli voimaan 1.1.2014.
L maahanmuuttajan erityistuesta 1192/2002 on kumottu L:lla takuueläkkeestä 703/2010, ElatusturvaL 671/1998 on kumottu ElatustukiL:lla 580/2008 ja AsumistukiL 408/1975 on kumottu L:lla yleisestä asumistuesta 938/2014.
Veronalaista tuloa ei ole ympäristöministeriön tai museoviraston nimeämän rakennusperinnön hoitoon tai korjaamiseen valtion varoista saatu avustus.
Veronalaista tuloa eivät ole
1) valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain (666/1972) nojalla valtion varoista saatu korvaus matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä; sekä
2) viranomaisen maksama tai välittämä korvaus tai palkkio rikoksen estämistä, rikoksen selvittämistä, rikoksentekijän kiinni saamista tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saamista edesauttaneesta tiedosta.
Veronalaista tuloa ei ole taloudellinen hyöty, jonka rikoksentekijä saa hyvittämällä rikoksesta aiheutuneen vahingon asianomistajalle suorittamallaan työsuorituksella rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa (1015/2005) tarkoitetun sovittelun perusteella.
Ansiotulon hankkimisesta johtuneina menoina pidetään myös matkakustannuksia asunnosta työpaikkaan ja takaisin halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna. Näitä matkakustannuksia voidaan kuitenkin vähentää enintään 7 000 euroa ja vain siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna 750 euroa (omavastuuosuus). (12.12.2014/1086)
L:lla 1086/2014 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Ansiotulon hankkimisesta johtuneina menoina pidetään myös matkakustannuksia asunnosta työpaikkaan ja takaisin halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuina. Näitä matkakustannuksia voidaan kuitenkin vähentää enintään 7 000 euroa ja vain siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna 600 euroa (omavastuuosuus). (19.12.2008/946)
Jos 1 momentissa tarkoitettuna halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa, vähennystä laskettaessa otetaan huomioon se kohtuullinen kustannusten lisäys, joka aiheutuu kulkuneuvon käytöstä asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Verohallinto määrää vuosittain tarkemmin vähennyksen laskentaperusteista. (11.6.2010/504)
Edellä 1 ja 2 momentissa olevia säännöksiä sovelletaan laskettaessa vähennystä 72 §:n 4 momentissa tarkoitetuista matkoista aiheutuvista kuluista. (29.12.2011/1515)
Jos verovelvollinen on verovuoden aikana saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai päivärahaa toimeentulon turvaamiseksi, hänen omavastuuosuuttaan pienennetään 70 eurolla jokaiselta täydeltä korvauskuukaudelta. Omavastuuosuus on kuitenkin vähintään 140 euroa. Täyteen korvauskuukauteen katsotaan kuuluvan 21,5 korvauspäivää vastaava määrä. (12.12.2014/1086)
L:lla 1086/2014 muutettu 4 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos verovelvollinen on verovuoden aikana saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai päivärahaa toimeentulon turvaamiseksi, hänen omavastuuosuuttaan pienennetään 55 eurolla jokaiselta täydeltä korvauskuukaudelta. Omavastuuosuus on kuitenkin vähintään 110 euroa. Täyteen korvauskuukauteen katsotaan kuuluvan 21,5 korvauspäivää vastaava määrä. (22.12.2009/1208)
Verovelvollisen, joka on käyttänyt moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa metsänraivaustyöhön verrattavassa työssä, tällaisesta työstä saaman palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneeksi menoksi katsotaan sahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 30 prosenttia tai verovelvollisen vaatimuksesta 40 prosenttia edellä tarkoitetun palkkatulon määrästä. Kahden henkilön työryhmän käyttäessä samaa sahaa mainittuina kustannuksina pidetään 20 prosenttia kummankin kyseisestä työstä saaman palkkatulon määrästä ja, jos työryhmään on kuulunut kolme henkilöä, 15 prosenttia kunkin kyseessä olevasta palkkatulosta. Verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiksi menoiksi katsotaan edellä mainittuja suuremmat sahan käytöstä aiheutuneet todelliset menot.
Verovelvollisen, joka on metsä- tai muussa ajossa käyttänyt hevosta ja ajovälineitä tai traktoria, palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneeksi menoksi katsotaan hevosen ja ajovälineiden tai traktorin käytöstä aiheutuneina kustannuksina 60 prosenttia metsäajosta ja 50 prosenttia muusta ajosta saadusta palkkatulosta. Verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiksi menoiksi katsotaan edellä mainittuja suuremmat hevosen ja ajovälineiden tai traktorin käytöstä aiheutuneet todelliset menot.
Verovelvollisen, jonka 1 momentissa tarkoitettu palkkatulo on vähintään yksi kolmasosa hänen tuloistaan, tämän palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiksi menoiksi katsotaan lisäksi 5 prosenttia kyseisen palkkatulon määrästä, kuitenkin enintään 240 euroa (metsurivähennys). (26.10.2001/896)
Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan:
1) tulonhankkimisvähennyksenä 620 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrän; (15.12.2003/1065)
2) työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut;
3) matkakustannukset asunnosta työpaikkaan ja takaisin siltä osin kuin ne ovat 93 §:n mukaan vähennyskelpoisia;
4) palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet muut kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut menot vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän.
Verovelvollinen ei saa vähentää merityötulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja tulonhankkimisvähennystä lukuun ottamatta.
Jos verovelvollinen on varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi vuokrannut käyttöönsä asunnon (työasunto) ja verovelvollisella on myös toinen asunto, jossa hän puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa asuu (vakituinen asunto), vähennetään verovelvollisen tulonhankkimiskuluina 250 euroa jokaista sellaista täyttä kalenterikuukautta kohti, jona hänellä on ollut kaksi asuntoa (työasuntovähennys). Vähennyksenä myönnetään kuitenkin enintään verovelvollisen työasunnosta maksamaa vuokraa vastaava määrä. Vähennyksen myöntäminen edellyttää, että vakituinen asunto sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä työasunnosta ja siitä varsinaisesta työpaikasta, jonka sijainnin vuoksi työasunto on hankittu.
Verovelvolliselle myönnetään 1 momentissa säädetyin edellytyksin työasuntovähennys myös silloin, kun verovelvollisella on työasunnon lisäksi vakituinen asunto toisen varsinaisen työpaikan sijainnin vuoksi, vaikka verovelvollinen asuisi vakituisessa asunnossaan yksin.
Jos verovelvollinen on varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi saanut työnantajalta asuntoedun, verovelvolliselle myönnetään työasuntovähennys 1 ja 2 momentissa säädetyin edellytyksin. Tällöin vähennyksenä myönnetään enintään asunnon luontoisetuarvoa vastaava määrä.
Vähennystä ei myönnetä, jos verovelvollinen on saanut toisella paikkakunnalla asumiseen liittyvää verovapaata korvausta tai etuutta, eikä siltä osin kuin verovelvollinen on muun säännöksen nojalla vähentänyt asunnon käyttöön liittyviä kustannuksia verovuodelta toimitetussa verotuksessaan. Kotitalousvähennys ei kuitenkaan estä työasuntovähennyksen myöntämistä.
Jos vähennyksen edellytykset täyttyvät molempien puolisoiden osalta ja molemmat puolisot ovat vaatineet vähennystä, vähennys myönnetään sille puolisolle, jonka puhdas ansiotulo on suurempi.
Verovelvollisella on oikeus vähentää puhtaasta ansiotulostaan lakisääteinen työntekijän eläkemaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja sairausvakuutuksen päivärahamaksu sekä omasta ja puolisonsa pakollisesta eläkevakuutuksesta suorittamansa maksut. (22.12.2005/1115)
Verovelvollisen oman tai hänen puolisonsa eläkevakuutuksen maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, ettei saman vakuutuksen maksuja ole vähennetty elinkeinotulosta tai maatalouden tulosta.
Pakollisen eläkevakuutuksen maksut vähennetään sen puolison ansiotuloista, joka on vaatinut vähennystä. Vaatimus on esitettävä ennen vähennysvuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä. Jollei vähennystä voida tehdä siten kuin puolisot ovat sitä vaatineet, se tehdään ensisijaisesti sen puolison tuloista, jonka valtionverotuksen puhtaan ansiotulon määrä on suurempi.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään pakollisesta eläkevakuutuksesta, sovelletaan vastaavasti yrittäjien eläkelain (468/1969) ja maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaiseen eläkevakuutukseen, jonka ottaminen ei työtulon vähäisyyden tai viljelmän koon johdosta ole pakollista. Sama koskee vastaavaa ulkomaista eläkevakuutusta.
Maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 1 a §:ssä tarkoitetulla apurahansaajalla on lisäksi oikeus vähentää puhtaasta ansiotulostaan mainitun lain mukainen pakollinen ryhmähenkivakuutusmaksu sekä maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukainen tapaturmavakuutusmaksu. (22.12.2009/1251)
Urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (276/2009) 15 §:ssä tarkoitetulla urheilijalla on oikeus vähentää puhtaasta ansiotulostaan mainitussa pykälässä tarkoitetun vakuutuksen maksut. (14.12.2012/792)
Yrittäjien eläkeL 468/1969 on kumottu L:lla yrittäjän eläkelain voimaanpanosta 1273/2006, ks. Yrittäjän eläkeL 1272/2006. Maatalousyrittäjien eläkeL 467/1969 on kumottu L:lla maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta 1281/2006, ks. Maatalousyrittäjän eläkeL 1280/2006.
Verovelvollisella on oikeus vähentää puhtaasta ansiotulostaan eläkesäätiössä, eläkekassassa tai vakuutusyhtiössä kollektiivisesti järjestetystä lisäeläketurvasta suorittamiansa maksuja 5 prosenttia eläketurvan järjestäneen työnantajan verovelvolliselle verovuonna maksaman palkan määrästä, kuitenkin enintään 5 000 euroa vuodessa. Maksut eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin niiden määrä ylittää työnantajan lisäeläketurvasta maksaman määrän. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, että eläkettä aletaan vanhuuseläkkeenä maksaa aikaisintaan vakuutetun saavutettua työntekijän eläkelain mukaiseen lykättyyn vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän. (14.12.2012/792)
Kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan työnantajan työntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan.
Muusta kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvasta tai siellä kiinteästä toimipaikasta toimivasta vakuutuslaitoksesta otetun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksut eivät ole vähennyskelpoisia. Ulkomailta Suomeen muuttaneen henkilön, lukuun ottamatta henkilöä, joka on ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen Suomeen muuttamista edeltäneiden viiden vuoden aikana, maksamat tällaisen vakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia hänen verotuksessaan muuttovuodelta ja kolmelta sitä seuraavalta vuodelta, jos maksut perustuvat vakuutukseen, joka on otettu vähintään yhtä vuotta ennen henkilön Suomeen muuttamista.
Puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa myönnetään jäljempänä säädetyin edellytyksin merityötulovähennys 74 §:ssä tarkoitetun merityötulon saajalle.
Merityötulovähennyksen määrä sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa on 20 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 7 000 euroa. Verovelvollisen merityötulon kokonaismäärän ylittäessä 50 000 euroa merityötulovähennyksen määrä pienenee 5 prosentilla merityötulon kokonaismäärän 50 000 euroa ylittävältä osalta.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, korotetaan merityötulovähennystä kunnallisverotuksessa 170 eurolla jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana alus ei käy Suomen satamassa tai muutoin Suomen rajojen sisäpuolella ja jonka ajan verovelvollinen työskentelee aluksessa. Korotukseen oikeuttavan ajanjakson päättyessä korotus myönnetään kuitenkin myös vajaalta kalenterikuukaudelta.
L:lla 299/2015 muutettu 97 § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa myönnetään jäljempänä säädetyin edellytyksin merityötulovähennys 74 §:ssä tarkoitetun merityötulon saajalle. (4.11.2005/858)
Valtionverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 18 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 6 650 euroa. (26.10.2001/896)
Kunnallisverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 30 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 11 350 euroa. (26.10.2001/896)
Sen estämättä, mitä 3 momentissa on säädetty, korotetaan merityötulovähennystä kunnallisverotuksessa 170 eurolla jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana alus ei käy Suomen satamassa tai muutoin Suomen rajojen sisäpuolella ja jonka ajan verovelvollinen työskentelee aluksessa. Korotukseen oikeuttavan ajanjakson päättyessä korotus myönnetään kuitenkin myös vajaalta kalenterikuukaudelta. (26.10.2001/896)
Jos verovelvollisen veronmaksukyky hänen ja hänen perheensä käytettävissä olevat tulot ja varallisuus huomioon ottaen on erityisistä syistä, kuten elatusvelvollisuuden, työttömyyden tai sairauden johdosta olennaisesti alentunut, vähennetään hänen puhtaasta ansiotulostaan kohtuullinen määrä, ei kuitenkaan enempää kuin 1 400 euroa. Vähennys myönnetään täysin sadoin euroin. (4.11.2005/858)
Yksinomaan sairaudesta johtuneiden kustannusten perusteella verovelvollisen veronmaksukyvyn voidaan katsoa olennaisesti alentuneen vain, jos hänen ja hänen perheenjäsentensä yhteenlaskettujen sairauskustannusten määrä verovuonna on vähintään 700 euroa ja samalla vähintään 10 prosenttia verovelvollisen puhtaiden pääomatulojen ja ansiotulojen yhteismäärästä. Perheenjäseninä pidetään verovelvollisen puolisoa ja alaikäisiä lapsia.
99 § on kumottu L:lla 17.12.1993/1235.
Verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta vähennetään valtionverotuksessa eläketulovähennys.
Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 3,80 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään progressiivisen tuloveroasteikon alimman verotettavan tulon määrä ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. (30.12.2010/1410)
Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo on suurempi kuin täyden eläketulovähennyksen määrä, eläketulovähennystä pienennetään 44 prosentilla määrästä, jolla puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän. (30.12.2010/1410)
Valtionverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään yksinäiselle henkilölle verovuonna maksetun täysimääräisen kansaneläkkeen määrää. (7.12.2007/1141)
Eläketuloa saavan verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta vähennetään kunnallisverotuksessa eläketulovähennys.
Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,39 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään 1 480 euroa ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 54 prosentilla ylimenevän osan määrästä. (12.12.2014/1086)
L:lla 1086/2014 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,37 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään 1 480 euroa ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 55 prosentilla ylimenevän osan määrästä. (30.12.2010/1410)
Kunnallisverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään verovuonna yksinäiselle henkilölle maksetun täysimääräisen kansaneläkkeen määrää. (7.12.2007/1141)
4 momentti on kumottu L:lla 19.12.2008/946.
102–103 § on kumottu L:lla 17.12.1993/1235.
Verovelvollisen luonnollisen henkilön puhtaasta ansiotulosta kunnallisverotuksessa vähennetään 440 euroa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia. Jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, vähennyksenä myönnetään prosenttimäärän osoittama osuus 440 eurosta. Vähennys myönnetään kuitenkin enintään muun puhtaan ansiotulon kuin eläketulon suuruisena. (26.10.2001/896)
Jos verovelvollinen on verovuonna saanut lakisääteiseen vähimmäiseläketurvaan perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä, katsotaan hänen haitta-asteensa ilman eri selvitystä 100 prosentiksi, jos eläke on myönnetty täytenä, ja 50 prosentiksi, jos se on myönnetty osaeläkkeenä, jollei verovelvollisen haitta-asteen esitetyn selvityksen perusteella katsota olevan suurempi. Verovelvollinen säilyttää oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeen mukaiseen invalidivähennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi.
Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä niistä perusteista, joiden mukaan haitta-aste määritellään, sekä invalidivähennyksen saamiseksi esitettävästä selvityksestä.
Invalidivähennyksen suuruus määrätään valtionverotuksen muun ansiotulon kuin eläketulon perusteella, josta on vähennetty tulon hankkimisesta johtuvat vähennykset.
Edellä 1 ja 2 momentissa olevien säännösten estämättä verovelvollinen, jolla on ollut veronalaista eläketuloa vuonna 1982, saa kunnallisverotuksessa vähentää sen suuruisen invalidivähennyksen, johon hänellä on ollut oikeus vuodelta 1982 toimitetussa kunnallisverotuksessa, jollei hänellä ole voimassa olevien säännösten mukaan oikeutta tätä suurempaan invalidivähennykseen.
Jos verovelvollinen on saanut opintotukilaissa tarkoitettua opintorahaa, hänen puhtaasta ansiotulostaan vähennetään kunnallisverotuksen opintorahavähennys. Sen täysi määrä on 2 600 euroa, kuitenkin enintään opintorahan määrä. Vähennystä pienennetään 50 prosentilla siitä määrästä, jolla verovelvollisen puhtaan ansiotulon määrä ylittää opintorahavähennyksen täyden määrän.
Kunnallisverotuksessa verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta vähennetään kunnallisverotuksen ansiotulovähennys. Vähennys lasketaan verovelvollisen ansaitsemien veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten, ansiotulona verotettavan osingon, jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella. (30.7.2004/716)
Vähennys on 51 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta tulojen 7 230 euron määrään saakka ja sen ylittävältä osalta 28 prosenttia. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 3 570 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 14 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 4,5 prosentilla puhtaan ansiotulon 14 000 euroa ylittävältä osalta. (7.12.2007/1141)
Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön puhdas ansiotulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 2 970 euron määrää suurempi, on siitä vähennettävä tämän tulon määrä. Jos puhtaan ansiotulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 18 prosentilla yli menevän tulon määrästä.
L:lla 1086/2014 muutettu 106 § tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön puhdas ansiotulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 2 930 euron määrää suurempi, on siitä vähennettävä tämän tulon määrä. Jos puhtaan ansiotulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 19 prosentilla yli menevän tulon määrästä.
L:lla 1246/2013 muutettu 106 § tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön puhdas ansiotulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 2 880 euron määrää suurempi, on siitä vähennettävä tämän tulon määrä. Jos puhtaan ansiotulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 20 prosentilla yli menevän tulon määrästä.
107 § on kumottu L:lla 4.11.2005/858.
Kuolinpesälle myönnetään lesken eläkevakuutusmaksuvähennys, kunnallisverotuksen invalidivähennys ja valtionverotuksen invalidivähennys, jos leski on kuolinpesän osakas eikä hän ole vaatinut niitä vähennettäviksi ensisijaisesti omasta tulostaan tai tuloverostaan.
109 § on kumottu L:lla 17.12.1993/1235.
Tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.
Luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut.
Luonnollinen henkilö, kuolinpesä ja näiden muodostama verotusyhtymä sekä yhteisetuus saavat jättää lukematta verovuoden tuloksi osan maatilana pidettävältä kiinteistöltään saamastaan metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta käytettäväksi metsätalouden pääomatulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen kattamiseen (menovaraus). Menovarausta ei kuitenkaan myönnetä, jos metsä kuuluu elinkeinotoimintaan. Menovarauksen enimmäismäärä on 15 prosenttia metsätalouden veronalaisen pääomatulon määrästä, josta on vähennetty metsävähennyksen määrä. (30.12.2008/1085)
Menovaraus on tuloutettava Oulun ja Lapin läänissä kuuden ja muualla maassa neljän seuraavan verovuoden aikana. Poistoina vähennettävistä menoista saadaan kattaa kuitenkin vain vuotuista poistoa vastaava määrä. Jos verovelvollinen on metsätuhon perusteella saanut vakuutus- tai vahingonkorvausta, korvauksesta saadaan jättää lukematta tuloksi edellä mainituksi ajaksi se määrä, joka tarvitaan tuhoutuneen metsän uudistamiseen.
Jos verovuonna saatu lakisääteiseen eläketurvaan perustuva vähintään 500 euron suuruinen eläketulo kohdistuu vähintään kolmen kuukauden ajalta verovuotta edeltäneeseen aikaan, eläketulo jaksotetaan verovelvollisen vaatimuksesta sen vuoden ansiotuloksi, johon eläke kohdistuu. Jos edellä tarkoitettu kerralla saatu eläketulo kohdistuu useampaan vuoteen kuin verovuoteen ja kahteen verovuotta edeltäneeseen vuoteen, se jaksotetaan kolmeksi yhtä suureksi eräksi verovuodelle ja kahdelle sitä edeltäneelle vuodelle. Koko eläketulolle tällä tavoin laskettu vero maksuunpannaan sen vuoden verona, jona tulo on saatu. (24.6.2004/561)
Vaatimus eläketulon jaksottamisesta on tehtävä kahden kuukauden kuluessa eläkkeen maksuvuodelta toimitettavan verotuksen valmistumisen jälkeen. Toimitettujen verotusten osalta noudatetaan soveltuvin osin mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään veronoikaisusta verovelvollisen vahingoksi. (18.12.1995/1565)
Jos verovelvollinen maksaa takaisin aikaisempana vuonna aiheetta saamaansa eläkettä, opintorahaa tai muuta veronalaista lakisääteistä etuutta niin myöhään, että suoritusta ei voida ottaa huomioon etuuden maksajan antamassa vuosi-ilmoituksessa, takaisin maksettu määrä vähennetään takaisinmaksuvuoden verotuksen oikaisuna samalla tavoin kuin puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset. Vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen perusvähennystä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla menetellään myös, jos eläkkeen, opintorahan tai muun veronalaisen lakisääteisen etuuden maksaja perii verovelvolliselta samasta tai muusta etuudesta takaisin suorituksen, jonka etuuden maksaja on aikaisempana vuonna aiheetta maksanut verovelvolliselle.
Jos eläkkeen, opintorahan tai muun lakisääteisen etuuden maksaja maksaa eläkkeestä tai muusta suorituksesta aikaisemman eläkkeen tai veronalaisen etuuden maksajalle suorituksen, jonka tämä on aikaisemmin samalta ajalta maksanut verovelvolliselle, suoritusta ei lueta veronalaiseksi tuloksi sinä vuonna, jona se maksetaan aikaisemmalle etuuden maksajalle. Aikaisemmin maksettu suoritus on sen vuoden veronalaista tuloa, jona se on saatu.
Verovelvollisen suorittamaan menoon perustuva, tulosta tehtävä vähennys tehdään, jollei erityisestä syystä muuta johdu, sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu.
Verovelvollisen tulonhankinnassa käytettyjen rakennusten, koneiden ja kaluston sekä patenttien ynnä muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot vähennetään vuotuisina poistoina noudattaen soveltuvin osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä. Mainitun lain 33 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä pienhankintojen hankintamenojen vähentämisestä ei kuitenkaan sovelleta tulonhankinnassa käytettyjen koneiden, kaluston eikä muiden niihin verrattavien hyödykkeiden hankintamenojen vähentämiseen. (26.6.1998/474)
Soran- ja hiekanottopaikan, kivilouhoksen, turvesuon ja muun sellaisen omaisuuden hankintamenosta poistetaan kunakin verovuonna käytettyä ainesosamäärää vastaava osa.
Vuotuisina enintään 15 prosentin suuruisina, poistamatta olevan hankintamenon perusteella määrättävinä poistoina vähennetään seuraavat menot:
1) pysyvien metsäteiden rakentamismenot;
2) metsän ojituksesta aiheutuneet menot.
Metsätalouteen liittyvien koneiden, kaluston ja laitteiden sekä rakennusten ja rakennelmien ja muiden hyödykkeiden hankintamenot vähennetään vuotuisina menojäännöksestä tehtävinä poistoina maatilatalouden tuloverolain 8–10 §:n säännösten mukaan.
Enintään 200 euron suuruinen meno tai menojäännös saadaan poistaa kerralla. (26.10.2001/896)
Tulo, joka on saatu toiminnasta, josta verovelvollinen on kirjanpitovelvollinen, jaksotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan.
Meno, joka liittyy toimintaan, josta verovelvollinen on kirjanpitovelvollinen, jaksotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan.
Urheilijan verovuoden tulona ei pidetä sitä osaa hänen välittömästi urheilemisesta saamistaan tuloista (urheilutulo), joka on 116 b ja 116 c §:ssä säädetyin edellytyksin maksettu valtiovarainministeriön nimeämän säätiön yhteydessä olevaan valtakunnalliseen valmennusrahastoon tai urheilijarahastoon, joiden on kustakin urheilijasta vuosittain toimitettava verotusta varten tarpeelliset tiedot Verohallinnolle. Verohallinto määrää tarkemmin annettavista tiedoista. (11.6.2010/504)
Urheilutuloina pidetään urheilukilpailusta saatuja rahapalkintoja ja muita kilpailemisesta tai pelaamisesta saatuja ja niihin rinnastettavia tuloja sekä urheilemiseen liittyvistä mainossopimuksista tai muista yhteistyösopimuksista saatuja tuloja, jos sopijapuolina ovat urheilija, lajiliitto ja yhteistyötaho yhdessä. Urheilutulona ei pidetä edellä 82 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua valmennus- ja harjoitteluapurahaa eikä lajiliitolta tai olympiakomitealta saatua tai näihin rinnastettavaa valmennustukea. (22.12.2006/1218)
Valmennusrahastoon voidaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa. Valmennusrahastoon maksettua urheilutuloa voidaan käyttää urheilemisesta ja valmentautumisesta verovuoden aikana aiheutuvien tositteisiin perustuvien menojen kattamiseen. Rahastossa verovuoden päättyessä oleva määrä katsotaan verovuoden veronalaiseksi ansiotuloksi siltä osin kuin sitä ei ole siirretty urheilijarahastoon. Valmennusrahastoon voidaan kuitenkin vuosittain jättää verovapaasti tulevaa valmentautumista varten enintään 20 000 euroa (valmennuskate).
Jos valmennusrahastoon on maksettu kahtena peräkkäisenä vuotena urheilutuloa vähemmän kuin 800 euroa vuodessa, rahastossa jäljellä olevat varat katsotaan kokonaisuudessaan näitä vuosia seuraavan verovuoden veronalaiseksi ansiotuloksi ellei urheilija ole jo aikaisemmin ilmoittanut urheilu-uran päättymisestä valmennusrahastolle.
Urheilijalla, jonka verovuoden urheilutulo on ennen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menojen vähentämistä vähintään 9 600 euroa, on oikeus siirtää urheilutulostaan verovapaasti urheilurahastoon enintään 50 prosenttia urheilutulon bruttomäärästä laskettuna ja samalla enintään 100 000 euroa vuodessa. (19.12.2008/946)
Urheilijarahastoon siirretyt varat tuloutuvat urheilijauran päättymistä seuraavien vähintään kahden ja enintään kymmenen vuoden aikana siten, että kunakin verovuonna tuloutuu tuloutumisvuosien lukumäärää vastaava osuus rahastossa urheilu-uran päättyessä olleesta määrästä. Erityisestä syystä, kuten työkyvyttömyyden vuoksi, varat voidaan tulouttaa myös nopeammin kuin kahden vuoden aikana. Rahastoon tuloutumisaikana kertynyt tuotto katsotaan viimeistä tuloutumisvuotta seuraavan verovuoden tuloksi. (19.12.2008/946)
Urheilu-ura katsotaan päättyneeksi, jos urheilutulo kahtena peräkkäisenä vuotena jää alle 9 600 euron eikä urheilija osoita urheilijarahastolle jatkavansa urheilu-uraansa taikka jos vammautumisen tai urheilijan rahastolle tekemän ilmoituksen vuoksi urheilu-ura on päättynyt. (22.12.2006/1218)
Jos urheilija kuolee, valmennusrahastossa ja urheilijarahastossa olevat varat katsotaan kokonaisuudessaan kuolinvuoden veronalaiseksi ansiotuloksi.
Urheilijarahastosta tuloutuvat varat ovat kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa.
Vahvistettu tappio vähennetään seuraavien vuosien tuloista siten kuin tässä osassa säädetään.
Tappiot vähennetään siinä järjestyksessä, jossa ne ovat syntyneet.
Luonnollisen henkilön ansiotulolajin tappio vähennetään valtionverotuksessa seuraavan 10 verovuoden aikana verovuoden ansiotulosta ja kunnallisverotuksen verovuoden tulosta sitä mukaa kuin näitä tuloja syntyy.
Ansiotulolajin tappiolla tarkoitetaan sitä määrää, jolla verovelvollisen ansiotulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden vähennysten yhteismäärä verovuonna ylittää hänen veronalaisten ansiotulojensa määrän.
Edellä 60 §:ssä tarkoitettu pääomatulolajin tappio vähennetään seuraavan 10 verovuoden pääomatulosta sitä mukaa kuin pääomatuloa syntyy.
Elinkeinotoiminnan ja maatalouden verovuoden tappio vähennetään elinkeinotoiminnan ja maatalouden tuloksesta seuraavan 10 verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy.
Elinkeinotoiminnan tappiolla tarkoitetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan laskettua tappiollista tulosta ja maatalouden tappiolla maatilatalouden tuloverolain mukaan laskettua tappiollista tulosta.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän maatalouden tai elinkeinotoiminnan tappio sekä verotusyhtymän osakkaan maatalouden tappio yhtymästä vähennetään 1 momentin mukaan siltä osin kuin tappiota ei ole vaadittu vähennettäväksi tappiovuonna verovelvollisen pääomatuloista 59 §:n nojalla.
Yhteisön, elinkeinoyhtymän sekä yhteisetuuden muun kuin elinkeinotoiminnan ja maatalouden tappio vähennetään muun toiminnan tulosta seuraavan 10 verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy.
Tappiolla tarkoitetaan sitä määrää, jolla tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen, muiden vähennyskelpoisten erien sekä vähennyskelpoisten korkojen yhteismäärä verovuonna (tappiovuonna) ylittää veronalaisten tulojen yhteismäärän.
Jos luonnollisen henkilön tai kuolinpesän elinkeinotoiminnan tai maatalouden tappiota taikka verotusyhtymän osakkaan maatalouden tappiota yhtymästä ei voida vähentää elinkeinotoiminnasta, maatalouden tuloksesta tai osuudesta yhtymän maatalouden puhtaista tuloista toiminnan lopettamisen vuoksi, vähentämättä jäävät tappiot vähennetään verovelvollisen pääomatuloista. Tappiot voidaan vähentää pääomatuloista tappiovuotta seuraavien 10 verovuoden aikana.
Jos puolisot lopettavat yhteisen elinkeinotoiminnan tai maatalouden harjoittamisen, elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloksesta vähentämättä jäävä tappio jaetaan puolisoiden kesken 59 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennettäväksi puolisoiden pääomatuloista tappiovuotta seuraavien 10 verovuoden aikana. Jos jompikumpi puoliso tai kumpikin puoliso erikseen kuitenkin välittömästi jatkaa elinkeinotoiminnan tai maatalouden harjoittamista, hänen osuuteensa yhteisen toiminnan tappiosta sovelletaan 119 §:n säännöksiä.
Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tappiot jaetaan puolisoiden kesken yhteisen toiminnan lopettamisvuoden olosuhteiden perusteella.
Yhteisön ja elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä vaihtunut. Jos tappiota tuottaneen yrityksen osakkeista tai osuuksista vähintään 20 prosenttia omistavassa yhteisössä tai yhtymässä on tapahtunut vastaava omistajanvaihdos, viimeksi mainitun yhteisön tai yhtymän omistamien osakkeiden tai osuuksien katsotaan vaihtaneen omistajaa.
Pörssilistalle otetun yhtiön tappio vähennetään 1 momentin estämättä, jos yhtiön muista kuin säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista yli puolet ei ole vaihtanut omistajaa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tällaisen yhtiön omistamien osakkeiden ei tällöin katsota vaihtaneen omistajaa 1 momentin jälkimmäistä virkettä sovellettaessa. (14.12.2012/774)
Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, Verohallinto voi erityisistä syistä, milloin se yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen, hakemuksesta myöntää oikeuden tappion vähentämiseen. (11.6.2010/504)
Osakeyhtiö ja osuuskunta saa kuitenkin vähentää tappion 3 momentissa tarkoitetun luvan nojalla vain siltä osin kuin yhteisön verovuoden tulo ennen tappion vähentämistä ylittää sen saaman, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/1986) tarkoitetun konserniavustuksen määrän. Verohallinto voi 3 momentissa tarkoitetuilla perusteilla myöntää luvan tappion vähentämiseen kokonaan, jos konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 3 §:ssä säädetyt edellytykset konserniavustuksen antamiselle ovat täyttyneet jo ennen 1 momentissa tarkoitettua omistajanvaihdosta. (11.6.2010/504)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna omistajanvaihdoksena ei pidetä säästöpankkilain 90–92 §:n mukaista säästöpankin muutosta säästöpankkiosakeyhtiöksi eikä osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain 31 ja 32 §:n mukaista osuuspankin muutosta osuuspankkiosakeyhtiöksi. (28.12.2001/1515)
Muutoksenhausta 3 ja 4 momentissa tarkoitettuun päätökseen säädetään verotusmenettelystä annetun lain 71 e §:ssä. (21.12.2012/878)
L osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 1504/2001 on kumottu L:lla osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 423/2013. Ks. SäästöpankkiL 1502/2001 90–92 § ja VeroHp yhteisökoron laskemisesta 1090/2012.
Yhteisön jakauduttua jakautuvan yhteisön tappiot siirtyvät vastaanottavalle yhteisölle siltä osin kuin on ilmeistä, että tappiot ovat syntyneet vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa. Muilta osin tappiot siirtyvät samassa suhteessa kuin jakautuvan yhteisön varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 luvussa tarkoitettu nettovarallisuus siirtyy vastaanottaville yhteisöille. Jos jakautuvan yhteisön verotuksessa on useita tulolähteitä, tulolähteen vahvistetut tappiot siirtyvät niille vastaanottaville yhtiöille, joilla on vastaava tulolähde. (29.12.2006/1425)
Yhteisöjen sulauduttua tai yhteisön jakauduttua on vastaanottavalla yhteisöllä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen tai jakautuneen yhteisön tappio 119 ja 120 §:ssä säädetyllä tavalla, mikäli vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen tai jakautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista. Vastaanottavalla osuuskunnalla tai säästöpankilla on kuitenkin aina oikeus vähentää sulautuneen osuuskunnan tai säästöpankin ne tappiot, jotka ovat syntyneet sinä verovuonna, jona sulautuminen on tapahtunut, tai kahtena sitä edeltäneenä verovuotena.
Yhteisöllä, joka on jakautumisen tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:ssä tarkoitetun liiketoimintasiirron yhteydessä perustettu jatkamaan toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan yhteisön Suomessa olevassa kiinteässä toimipaikassa harjoittamaa toimintaa, on oikeus vähentää tulostaan kiinteän toimipaikan verotuksessa vahvistettu tappio 119 ja 122 §:ssä säädetyllä tavalla.
Jos sulautumisen, jakautumisen tai liiketoimintasiirron yhteydessä toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan yhteisön Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta muodostuu tässä toisessa tai kolmannessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan toisen yhteisön kiinteä toimipaikka, on tällä yhteisöllä tämän kiinteän toimipaikan verotuksessa oikeus vähentää tulostaan kiinteän toimipaikan verotuksessa vahvistettu tappio 1 momentissa säädetyllä tavalla.
Jos sulautumisen, jakautumisen, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:ssä tarkoitetun liiketoimintasiirron tai saman lain 52 g §:ssä tarkoitetun eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan sääntömääräisen kotipaikan siirron yhteydessä toiseen jäsenvaltioon siirtyviin varoihin kuuluu siirtävän yhteisön kiinteä toimipaikka, joka sijaitsee tässä toisessa tai kolmannessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, varat luovuttaneen yhteisön verotettavaan tuloon lisätään kiinteän toimipaikan sellaiset tappiot, jotka on vähennetty Suomessa sijaitsevan yhteisön verotuksessa ja joita ei ole katettu mainitun kiinteän toimipaikan myöhempien verovuosien voitoilla. Tappiot lisätään Suomessa sijaitsevan yhteisön tuloon 10 edeltävän verovuoden ajalta.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on suoritettava valtiolle tuloveroa verotettavasta ansiotulostaan progressiivisen tuloveroasteikon perusteella ja verotettavasta pääomatulostaan tuloveroprosentin mukaan. Luonnollisen henkilön on eläketulostaan suoritettava valtiolle lisäksi eläketulon lisäveroa siten kuin 4 momentissa säädetään. Muun verovelvollisen on suoritettava tuloveroa verotettavasta tulostaan tuloveroprosentin mukaan. (14.12.2012/785)
Pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 30 prosenttia (pääomatulon tuloveroprosentti). Siltä osin kuin verovelvollisen verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, pääomatulosta suoritetaan veroa 33 prosenttia (pääomatulon korotettu tuloveroprosentti). Yhteisön tuloveroprosentti on 20. Yhteisetuuden tuloveroprosentti on 28. Yhteisöjen ja yhteisetuuksien veron jakautumisesta eri veronsaajien kesken säädetään verontilityslaissa (532/1998). (12.12.2014/1086)
L:lla 1086/2014 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 30 prosenttia (pääomatulon tuloveroprosentti). Siltä osin kuin verovelvollisen verotettavan pääomatulon määrä ylittää 40 000 euroa, pääomatulosta suoritetaan veroa 32 prosenttia (pääomatulon korotettu tuloveroprosentti). Yhteisön tuloveroprosentti on 20. Yhteisetuuden tuloveroprosentti on 28. Yhteisöjen ja yhteisetuuksien veron jakautumisesta eri veronsaajien kesken säädetään verontilityslaissa (532/1998). (30.12.2013/1237)
L:lla 1237/2013 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 30 prosenttia (pääomatulon tuloveroprosentti). Siltä osin kuin verovelvollisen verotettavan pääomatulon määrä ylittää 50 000 euroa, pääomatulosta suoritetaan veroa 32 prosenttia (pääomatulon korotettu tuloveroprosentti). Yhteisön tuloveroprosentti on 24,5. Yhteisetuuden tuloveroprosentti on 28. Yhteisöjen ja yhteisetuuksien veron jakautumisesta eri veronsaajien kesken säädetään verontilityslaissa (532/1998). (29.12.2011/1515)
Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 6,07. (22.5.2015/654)
L:lla 654/2015 muutettu 3 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 6,52. Näiden yhteisöjen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa. Edellä 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,07. (30.12.2014/1408)
L:lla 1408/2014 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 6,06. Näiden yhteisöjen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa. Edellä 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 5,61. (30.12.2013/1254)
L:lla 1254/2013 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 6,04. Näiden yhteisöjen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa. Edellä 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 5,59. (28.12.2012/990)
Luonnollisen henkilön on suoritettava eläketulon lisäveroa 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen määrällä ylittää 45 000 euroa. Eläketulon lisäveroon sovelletaan, mitä ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta tässä tai muussa laissa säädetään. (14.12.2012/785)
Kultakin vuodelta toimitettavassa ansiotulon verotuksessa sovellettavasta veroasteikoista säädetään erikseen. (14.12.2012/785)
Poiketen siitä, mitä 124 §:n 3 momentissa säädetään:
1) vuonna 2012 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,5068 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,9433;
2) vuonna 2013 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,80 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,22;
3) vuonna 2014 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,67 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,11;
4) vuonna 2015 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,93 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,37;
5) vuonna 2016 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 6,18.
L:lla 654/2015 muutettu 124 a § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Poiketen siitä, mitä 124 §:n 3 momentissa säädetään:
1) vuonna 2012 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,5068 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,9433;
2) vuonna 2013 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,80 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,22;
3) vuonna 2014 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,67 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,11;
4) vuonna 2015 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,93 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,37;
5) vuonna 2016 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 6,64 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,18.
Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadusta tulosta kertyneen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa.
L:lla 1408/2014 muutettu 124 a § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Poiketen siitä, mitä 124 §:n 3 momentissa säädetään:
1) vuonna 2012 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,5068 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,9433;
2) vuonna 2013 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,80 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,22;
3) vuonna 2014 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,67 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,11;
4) vuonna 2015 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,38 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,84.
Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadusta tulosta kertyneen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa.
L:lla 1254/2013 muutettu 124 a § tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Poiketen siitä, mitä 124 §:n 3 momentissa säädetään:
1) vuonna 2012 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,5068 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 6,9433;
2) vuonna 2013 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,80 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,22;
3) vuonna 2014 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,65 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,09;
4) vuonna 2015 edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 7,63 ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tuloveroprosentti on 7,06.
Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadusta tulosta kertyneen veron jakautumisesta kunnan ja seurakunnan kesken säädetään verontilityslaissa.
L:lla 990/2012 lisätty 124 a § on väliaikaisesti voimassa 1.1.2013–31.12.2015.
124 b § on kumottu L:lla 28.12.2012/990.
Ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta vähennetään työtulovähennys. Siltä osin kuin vähennys ylittää ansiotulosta valtiolle suoritettavan tuloveron määrän, se tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Vähennys lasketaan verovelvollisen veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten, ansiotulona verotettavan osingon, jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella.
Vähennys on 8,6 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 1 025 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 33 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 1,2 prosentilla puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Vähennys tehdään ennen muita tuloverosta tehtäviä vähennyksiä. (12.12.2014/1086)
L:lla 1086/2014 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Vähennys on 7,4 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 1 010 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 33 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 1,15 prosentilla puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Vähennys tehdään ennen muita tuloverosta tehtäviä vähennyksiä. (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Vähennys on 7,3 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 970 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 33 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 1,1 prosentilla puhtaan ansiotulon 33 000 euroa ylittävältä osalta. Vähennys tehdään ennen muita tuloverosta tehtäviä vähennyksiä. (14.12.2012/785)
Verovelvollisen ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta vähennetään 115 euroa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia tai, jos prosenttimäärä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 30 prosenttia, prosenttimäärän osoittama osuus 115 eurosta. (4.11.2005/858)
Jos verovelvollinen on verovuonna saanut pakolliseen eläketurvaan perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä, katsotaan hänen haitta-asteensa ilman eri selvitystä 100 prosentiksi, jos eläke on myönnetty täytenä, ja 50 prosentiksi, jos se on myönnetty osaeläkkeenä, jollei verovelvollisen haitta-asteen esitetyn selvityksen perusteella katsota olevan suurempi. Verovelvollinen säilyttää oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeen mukaiseen invalidivähennykseen senkin jälkeen, kun työkyvyttömyyseläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi. Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä niistä perusteista, joiden mukaan haitta-aste määritellään, sekä invalidivähennyksen saamiseksi esitettävästä selvityksestä.
Jos verovelvolliselle, johon sovelletaan tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä, ei ole määrätty tuloveroa tai jos se ei riitä valtionverotuksen invalidivähennyksen tekemiseen, vähennys tai siitä vähentämättä jäänyt määrä vähennetään verovelvollisen puolison tuloverosta.
Verovelvollisen, jolla verovuoden päättyessä on huollettavanaan alaikäinen lapsi, verosta vähennetään lapsivähennys. Vähennyksen määrä on 50 euroa jokaisesta huollettavasta alaikäisestä lapsesta. Jos verovelvolliseen ei sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä eikä hänellä ole puolisoa ulkomailla, vähennys myönnetään kaksinkertaisena niiden lasten osalta, joiden ainoa huoltaja hän on. Vähennyksen määrä lasketaan kuitenkin enintään neljän lapsen perusteella. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärän ylittäessä 36 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 1 prosentilla puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärän 36 000 ylittävältä osalta.
Lapsivähennys vähennetään ensisijaisesti valtiolle suoritettavasta tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään työtulovähennyksen jälkeen ja pääomatuloista menevästä verosta ennen kotitalousvähennystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, se tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa.
L:lla 1086/2014 lisätty 126 a § on väliaikaisesti voimassa 1.1.2015-31.12.2017.
Verovelvollisen, joka on verovuonna suorittanut lapsen elatusta koskevan lainsäädännön mukaisella sopimuksella tai tuomiolla vahvistettua elatusapua, ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta vähennetään kahdeksasosa hänen verovuonna maksamansa elatusavun määrästä, kuitenkin enintään 80 euroa alaikäistä lasta kohden.
Verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä (kotitalousvähennys). Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Vähennys on enintään 2 400 euroa vuodessa, ja se myönnetään vain siltä osin kuin 127 b §:ssä tarkoitettu vähennettävä osa kustannuksista ylittää 100 euroa. (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä (kotitalousvähennys). Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Vähennys on enintään 2 000 euroa vuodessa, ja se myönnetään vain siltä osin kuin 127 b §:ssä tarkoitettu vähennettävä osa kustannuksista ylittää 100 euroa. (29.12.2011/1515)
Tavanomaisena hoiva- ja hoitotyönä ei pidetä sellaisia terveyden- ja sairaudenhoitopalveluja, joiden myynti säädetään arvonlisäverolain (1501/1993) 34–36 §:ssä verovapaaksi. Asunnon kunnossapitotyönä ei pidetä kodin koneiden ja laitteiden korjaus- tai asennustyötä. Tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, ohjelmistojen, tietoturvan ja tietoliikenneyhteyksien asennus-, kunnossapito- ja opastustyöhön sovelletaan kuitenkin, mitä asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä 1 momentissa säädetään. (19.12.2008/946)
Kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos välittömästi samaa työsuoritusta varten on saatu omaishoidon tukea, kunnan myöntämä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteli, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua tukea tai julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaista palkkatukea. Vähennystä ei myöskään myönnetä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyön perusteella, jos asunnon korjaukseen on myönnetty valtion tai muun julkisyhteisön varoista korjausavustusta. Vähennystä myönnettäessä ei kuitenkaan oteta huomioon asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain (1184/2005) mukaista pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettävää energia-avustusta. (28.12.2012/929)
Kotitalousvähennystä ei myönnetä verovelvollisen itse tekemästä työstä eikä työstä, jonka on tehnyt vähennystä vaativan verovelvollisen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. (22.12.2006/1218)
Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös työtä, joka on tehty verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. (30.12.2004/1273)
Verovelvollinen saa vähentää:
1) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksamansa työnantajan sosiaaliturvamaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun sekä lisäksi 15 prosenttia maksamastaan palkasta;
2) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 45 prosenttia; vastaava vähennys voidaan tehdä myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tehdystä työstä maksetusta työkorvauksesta, jos verovelvollinen osoittaa, ettei suorituksen saajalla ole ennakkoperintälain 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä;
3) tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä tämän lain 22 §:ssä tarkoitetulle yleishyödylliselle yhteisölle maksetusta työkorvauksesta 45 prosenttia.
Kotitalousvähennys vähennetään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, se tehdään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. (22.12.2005/1115)
Puolisoille vähennys myönnetään siten kuin he ovat vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä vaatineet. Jos vähennystä ei voida tehdä sen mukaan kuin puolisot ovat sitä vaatineet, vähennys myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettava valtion tulovero on verosta tehtävien vähennysten jälkeen suurempi. Siltä osin kuin kotitalousvähennystä tai osaa siitä ei voida tehdä vähennystä vaatineella puolisolla, vähentämättä jäänyt määrä vähennetään hänen puolisonsa veroista samalla tavalla kuin se olisi vähennetty, jos hän itse olisi vähennystä vaatinut.
Opintotukilain muuttamisesta annetun lain (1243/2013) voimaan tullessa voimassa olleen opintotukilain (65/1994) 16 c §:ssä tarkoitettu vähennykseen oikeuttavan tutkinnon määräajassa suorittanut verovelvollinen, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan ennen 1 päivää elokuuta 2014 ja johon sovelletaan viimeksi mainitun lain opintolainavähennystä koskevia säännöksiä, saa vähentää verosta maksamansa opintolainan lyhennystä vastaavan määrän (opintolainavähennys). (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.8.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Opintotukilain 16 c §:ssä tarkoitettu vähennykseen oikeuttavan tutkinnon määräajassa suorittanut verovelvollinen saa vähentää verosta maksamaansa opintolainan lyhennystä vastaavan määrän (opintolainavähennys).
Vuosittain myönnettävien vähennysten yhteenlaskettu enimmäismäärä on 30 prosenttia verovelvollisella olevan vähennykseen oikeuttavan opintolainan 2 500 euroa ylittävästä määrästä. Vähennykseen oikeuttavalla opintolainalla tarkoitetaan 1 momentissa tarkoitetun opintotukilain 16 c §:ssä tarkoitettujen korkeakouluopintojen ensimmäistä aloituspäivää edeltävän lukukauden lopun ja vähennykseen oikeuttavan tutkinnon suorittamispäivää seuraavan lukukauden alun välisenä aikana kertynyttä opintotukilain mukaista opintolainaa ilman kyseisenä aikana lainaan pääomitettuja opintolainan korkoja (opintolainavähennyksen enimmäismäärä). (30.12.2013/1246)
L:lla 1246/2013 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.8.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Vuosittain myönnettävien vähennysten yhteenlaskettu enimmäismäärä on 30 prosenttia verovelvollisella olevan vähennykseen oikeuttavan opintolainan 2 500 euroa ylittävästä määrästä. Vähennykseen oikeuttavalla opintolainalla tarkoitetaan opintotukilain 16 c §:ssä tarkoitettujen korkeakouluopintojen ensimmäistä aloituspäivää edeltävän lukukauden lopun ja vähennykseen oikeuttavan tutkinnon suorittamispäivää seuraavan lukukauden alun välisenä aikana kertynyttä opintotukilain mukaista opintolainaa ilman kyseisenä aikana lainaan pääomitettuja opintolainan korkoja (opintolainavähennyksen enimmäismäärä).
Opintolainavähennyksen enimmäismäärä lasketaan enintään sen lainamäärän perusteella, joka vastaa yliopistolain (645/1997) tai ammattikorkeakoululain (351/2003) nojalla säädetyn kyseisen tutkinnon laajuuden mukaista opintolainamäärää, kun valtiontakauksen enimmäismäärää vastaava määrä opintolainaa otetaan huomioon yhdeksältä kuukaudelta yhtä lukuvuotta kohti. Siltä osin kuin tutkinnon laajuus ei ole täysiä vuosia, enimmäismäärää laskettaessa otetaan huomioon opintolainaa viideltä kuukaudelta puolta lukuvuotta kohti. Tutkinnon laajuuden mukainen enimmäislainamäärä lasketaan tutkinnon suorittamishetkellä voimassa olevien opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärää koskevien säännösten mukaan.
Kansaneläkelaitos ratkaisee, onko verovelvollinen oikeutettu opintolainavähennykseen ja opintolainavähennyksen enimmäismäärään. Verohallinto myöntää vähennyksen vuosittain niiden opintolainan lyhennysten perusteella, jotka opintolainavähennykseen oikeutettu verovelvollinen on maksanut tutkintonsa suorittamisvuotta seuraavana kymmenenä vuotena.
Jos opintolainavelallinen lyhentää takauksen perusteella valtion varoista maksettua opintolainaa, hänellä on oikeus takaajalle maksamansa lyhennyksen perusteella opintolainavähennykseen samoin edellytyksin kuin jos hän lyhentäisi varsinaista opintotukilain mukaista opintolainaa.
Mitä tässä pykälässä säädetään, koskee vastaavin edellytyksin toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion tai Ahvenanmaan maakunnan opintotukijärjestelmään kuulunutta verovelvollista, joka verovuonna on lyhentänyt opintotukilain mukaista opintolainaa vastaavaa opintolainaa.
YliopistoL 645/1997 on kumottu L:lla yliopistolain voimaanpanosta 559/2009, ks. YliopistoL 558/2009. AmmattikorkeakouluL 351/2003 on kumottu AmmattikorkeakouluL:lla 932/2014.
Opintolainavähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, se tehdään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Vähennys tehdään tuloverosta tehtävien muiden vähennysten sekä 131 ja 131 a §:ssä tarkoitettujen alijäämähyvitysten jälkeen. (22.12.2005/1115)
Jos opintolainavähennyksen määrä on suurempi kuin verovelvolliselle verovuonna määrättyjen verojen määrä, erotuksen perusteella verovelvolliselle syntyy opintolainavähennyksenveroalijäämä, joka vähennetään 1 momentissa säädetyllä tavalla verovelvolliselle seuraavina vuosina määrätyistä veroista enintään 10 verovuoden aikana sitä mukaa kuin veroa määrätään.
Opintolainavähennyksen veroalijäämät vähennetään ennen verovuoden lyhennysten perusteella myönnettävää opintolainavähennystä siinä järjestyksessä, jossa ne ovat syntyneet. Opintolainavähennyksen veroalijäämä vähennetään enintään tutkinnon suorittamisvuotta seuraavan 15 vuoden aikana.
Jos luonnollinen henkilö tai kuolinpesä on verovuonna saanut vähintään 2 500 euron suuruisen ansiotulon, joka on kertynyt etu- tai jälkikäteen kahdelta tai useammalta vuodelta ja joka on vähintään neljäsosa hänen verovuonna saamansa puhtaan ansiotulon yhteismäärästä, on tällaista kertatuloa verotettaessa verovelvollisen ennen verotuksen päättymistä esittämästä vaatimuksesta toimitettava tulontasaus. (26.10.2001/896)
Kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä ansiotulona voidaan pitää muun muassa:
1) aikaisemmilta vuosilta saatua palkkaa tai verovuodelta ja sitä edeltäneeltä vuodelta saatua eläkettä;
2) verovelvollisen työstä erotessaan saamaa kertakorvausta;
3) liikettä luovutettaessa saatua tuloa;
4) tuloja tekijänoikeudesta tai patentista, ellei kyseessä ole 52 §:ssä tarkoitettu pääomatulo.
Kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä ansiotulona voidaan pitää myös taiteilijan valmistaman yhden tai useamman taideteoksen kalenterivuoden aikana tapahtuneesta yhdestä tai useammasta myynnistä saamien tulojen yhteismäärää.
Jos edellä 1 momentissa tarkoitettu kertatulo sisältyy elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulokseen, katsotaan tulontasauksen kohteena olevaksi kertatuloksi yhtä suuri suhteellinen osuus kertatulon kokonaismäärästä kuin ansiotulon osuus on verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloksesta.
Tulontasausta varten jaetaan 128 §:ssä tarkoitettu tulontasauksen kohteena oleva kertatulo niiden vuosien lukumäärällä, joilta tulon katsotaan kertyneen, kuitenkin enintään viidellä.
Kertatulon osasta menevä vero lasketaan siten, että yksi kertatulon osista lisätään verovelvollisen verovuoden muuhun verotettavaan ansiotuloon ja näiden tulojen yhteismäärästä lasketusta verosta vähennetään verovuoden muusta verotettavasta ansiotulosta menevä vero. Kertatulosta menevä vero saadaan kertomalla kertatulon osasta menevä vero niiden vuosien lukumäärällä, joilta tulon katsotaan kertyneen. Kertatulosta menevä vero, joka on tulontasauksen yhteydessä kuitenkin vähintään 15 prosenttia kertatulosta, pannaan maksettavaksi verovuoden verona.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on suoritettava kunnallisverotuksen verotettavasta tulostaan tuloveroa kunnalle kuntalain (365/1995) 66 §:n mukaan vahvistetun tuloveroprosentin mukaan.
Jos verovelvollisen tulo jää alle 10 euron, kunnallisveroa ei määrätä.
KuntaL 365/1995 on kumottu L:lla 410/2015, ks. KuntaL 410/2015 111 §. Ks. myös luettelot kuntien tuloveroprosenteista 964/2014, 840/2013, 745/2012, 1203/2011, 1122/2010, 989/2009, 926/2008, 1503/2007, 1130/2006 ja 1045/2005.
Alijäämähyvitys on pääomatulon tuloveroprosentin mukainen osuus samana verovuonna syntyneestä 60 §:ssä tarkoitetusta pääomatulolajin alijäämästä, kuitenkin enintään 1 400 euroa. Tätä enimmäismäärää on korotettava 400 eurolla, jos verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on ollut elätettävänään alaikäinen lapsi, ja 800 eurolla, jos tällaisia lapsia on ollut kaksi tai useampia. Jos verovelvolliseen sovelletaan puolisoita koskevia säännöksiä, korotetaan sen puolison alijäämähyvityksen enimmäismäärää, jonka ansiotuloista määrättävän valtion tuloveron määrä on suurempi, elleivät puolisot ole toisin vaatineet. (30.7.2004/728)
Jos verovelvollisen, johon sovelletaan puolisoita koskevia säännöksiä, tuloveroprosentin mukainen osuus samana verovuonna syntyneestä 60 §:ssä tarkoitetusta pääomatulolajin alijäämästä ylittää edellä 1 momentissa tarkoitetun alijäämähyvityksen enimmäismäärän, verovelvollisen alijäämähyvityksen enimmäismäärää korotetaan sillä määrällä, jolla verovelvollisen puolison alijäämähyvitys alittaa hänen alijäämähyvityksensä enimmäismäärän.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua tuloveroprosentin mukaista prosenttiosuutta pääomatulolajin alijäämästä on korotettava kahdella prosenttiyksiköllä siltä osin kuin alijäämä on muodostunut ensiasunnon hankintaan otetun asuntovelan koroista. (30.7.2004/728)
Asuntovelka voidaan katsoa otetuksi ensiasunnon hankintaa varten, jos:
1) velka on otettu sellaisen rakennuksen tai huoneiston hankkimiseen, josta tai jonka hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista verovelvollinen on tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen hankkinut omistukseensa vähintään puolet;
2) verovelvollinen ei ole ennen 1 kohdassa tarkoitetun asunnon hankkimista omistanut vähintään puolta vakituisena asuntona käyttämästään rakennuksesta, huoneistosta tai huoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista.
Alijäämähyvityksen korotus ensiasunnon hankintaan otetun velan koron perusteella myönnetään enintään ensiasunnon käyttöönottovuodelta ja yhdeksältä sitä seuraavalta verovuodelta.
6 momentti on kumottu L:lla 22.12.2009/1251.
Jos luonnollisen henkilön 60 §:n 1 momentissa tarkoitettujen vähennysten ja 54 d §:n nojalla vähennyskelpoisten maksujen yhteismäärä on suurempi kuin veronalaisten pääomatulojen yhteismäärä, pääomatulon tuloveroprosentin mukainen osuus yli menevästä osasta, kuitenkin enintään pääomatulon tuloveroprosentin mukainen osuus mainituista maksuista, vähennetään ansiotulon verosta (erityinen alijäämähyvitys).
Alijäämähyvitykset vähennetään verovelvollisen ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta sen jälkeen, kun verosta on vähennetty valtionverotuksen invalidivähennys ja valtionverotuksen elatusvelvollisuusvähennys. Pelkästään ansiotuloista menevästä valtion tuloverosta vähennettävä määrä on kuitenkin enintään kolme neljäsosaa alijäämähyvitysten määrästä.
Erityinen alijäämähyvitys vähennetään ensisijaisesti ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta sen jälkeen, kun verosta on vähennetty muut verosta tehtävät vähennykset opintolainavähennystä lukuun ottamatta. Erityinen alijäämähyvitys vähennetään alijäämähyvityksen jälkeen. (10.6.2005/409)
Se osa alijäämähyvityksestä, jota ei ole vähennetty 132 §:n mukaan pelkästään valtionverosta, vähennetään verovelvollisen valtiolle suoritettavasta tuloverosta, kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta. Hyvitykset jaetaan tällöin vähennettäväksi eri veroista näiden verojen määrän suhteessa 132 §:n mukaan tehdyn vähennyksen jälkeen.
Siltä osin kuin erityinen alijäämähyvitys ylittää ansiotulosta suoritettavan tuloveron määrän, se vähennetään kunnallisverosta, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa sen jälkeen, kun näistä veroista on tehty muut niihin kohdistuvat vähennykset.
Jos verovelvolliselle, johon sovelletaan tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä, ei ole määrätty verotettavasta ansiotulosta valtiolle suoritettavaa tuloveroa tai 124 §:ssä tarkoitettuja muita veroja tai jos ne eivät riitä alijäämähyvityksen vähentämiseen, hyvitys tai siitä vähentämättä jäänyt määrä vähennetään verovelvollisen niin vaatiessa ennen verotuksen päättymistä hänen puolisonsa verotettavasta ansiotulosta valtiolle menevästä verosta ja 133 §:ssä tarkoitetuista muista veroista samalla tavalla kuin se olisi vähennetty verovelvolliselle määrätyistä veroista.
Mitä 1 momentissa säädetään alijäämähyvityksestä, sovelletaan vastaavasti erityiseen alijäämähyvitykseen. Erityinen alijäämähyvitys vähennetään puolison verosta kuitenkin ilman vaatimusta. (20.8.2004/772)
Hallituksella on oikeus kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tai lieventämiseksi vastavuoroisuuden edellytyksellä sopia vieraan valtion kanssa tietyn tulon osalta verottamisoikeuden jakamisesta mainitun valtion ja Suomen välillä taikka siitä, että verovelvollinen kokonaan tai osaksi vapautetaan suorittamasta Suomessa veroa. Tällaisten sopimusten perusteella toimitetun verotuksen on katsottava tapahtuneen tämän lain mukaan.
2–4 momentit on kumottu L:lla 18.12.1995/1549.
1–2 momentit on kumottu L:lla 22.12.2005/1143.
Tämän lain mukaan määrättäviä tuloveroja alennetaan, jos Suomessa asuva henkilö:
1) saa vieraasta valtiosta ansiotuloa, jota kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen mukaan verotetaan vain vieraassa valtiossa;
2) saa myös muuta veronalaista ansiotuloa; sekä
3) hänelle näistä tuloista Suomessa määrättävien tuloverojen ja ulkomailla 1 kohdassa mainitusta tulosta maksettavien tuloverojen yhteismäärä on korkeampi kuin siinä tapauksessa, että koko ansiotulo olisi sellaista tuloa, jota verotetaan vain tai voidaan verottaa Suomessa.
(9.12.2005/968)Tuloveroa määrätään 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa määrä, joka yhdessä ulkomaille mainitusta tulosta maksetun veron kanssa vastaa sitä tuloverojen määrää, joka verovelvollisen olisi ollut suoritettava, jos koko ansiotulo olisi ollut sellaista tuloa, josta verotetaan vain tai voidaan verottaa Suomessa. (9.12.2005/968)
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.
Joulukuun 29 päivänä 1988 annettu tulo- ja varallisuusverolaki (1240/88), joulukuun 23 päivänä 1988 annettu laki Oy Alko Ab:n verovelvollisuudesta kunnallisverotuksessa (1107/88) ja kesäkuun 24 päivänä 1968 annettu laki tappiontasauksesta tuloverotuksessa (362/68) kumotaan.
Korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettu korko ei ole tämän lain mukaan veronalaista tuloa.
Luonnollisen henkilön, kuolinpesän ja näiden muodostaman verotusyhtymän veronalaisena ansiotulona pidetään vuosilta 1993–2005 toimitettavissa verotuksissa maatilatalouden tuloverolain mukaan laskettua metsätalouden puhdasta tuloa, jos verovelvollinen esittää asiaa koskevan vaatimuksen ennen vuodelta 1993 toimitettavan verotuksen päättymistä. Verovelvollisen metsätaloudesta saamaan tuloon ei näinä vuosina sovelleta tämän lain metsätalouden pääomatulon verotusta koskevia säännöksiä. Jos metsän omistus on jakautunut usealle verovelvolliselle, metsätalouden puhtaan tulon verotusta sovelletaan ainoastaan heidän yhteisesti esittämästään vaatimuksesta.
Jos metsän omistusoikeus on siirtynyt vuoden 1993 aikana, 1 momentissa tarkoitetun vaatimuksen saa tehdä metsän 31 päivänä joulukuuta 1993 omistanut verovelvollinen. Edellistä omistajaa verotetaan myymästään metsästä kuten uutta omistajaa.
Jos maatilatalouden tuloverolain mukaan verotettava metsä vuosina 1994–2005 luovutetaan vastikkeellisella saannolla sellaiselle, jolla ei ole ennestään omistuksessaan metsää, uutta omistajaa verotetaan metsätalouden pääomatulosta tämän lain säännösten mukaan. Jos metsä on saatu perintönä, lahjana, testamentilla tai muulla vastikkeettomalla saannolla 1 päivänä tammikuuta 1994 tai sen jälkeen, luonnollisen henkilön, kuolinpesän ja näiden muodostaman verotusyhtymän verotus toimitetaan maatilatalouden tuloverolain säännösten mukaan, jos edellisen omistajan verotukseen on sovellettu näitä säännöksiä. Jos verovelvollinen, jolla on omistuksessaan metsää, saa omistukseensa lisäalueen, koko metsän verotukseen sovelletaan kuitenkin samoja säännöksiä, joita aikaisemmin omistettuun metsään on sovellettu.
Metsävähennys myönnetään vain metsätalouden pääomatulosta, joka on syntynyt tämän lain voimaantulon jälkeen vastikkeellisella saannolla hankitusta metsästä.
Verovelvollinen, jota verotetaan metsätalouden pääomatulosta tämän lain mukaan, saa vähentää vuonna 1991 tai sen jälkeen valmistuneen metsätien rakentamisesta ja metsän ojituksesta aiheutuneet poistamatta olevat hankintamenot 115 §:n säännösten mukaan.
Metsätalouden pääomatulosta tämän lain mukaan verotettavan verovelvollisen sellaisten ennen tämän lain voimaantuloa metsätaloudessa käytettyjen koneiden, kaluston, rakennusten ja muiden hyödykkeiden, joita ei ole voitu lukea kuuluvaksi maatalouteen tai elinkeinotoimintaan, hankintamenoksi katsotaan niiden käypä arvo tämän lain voimaantulovuonna. Vuoden 2006 alusta pääomatuloverotukseen siirtyvien osalta edellä mainittujen hyödykkeiden hankintamenoksi katsotaan niiden käypä arvo vuonna 2006. (22.12.2005/1155)
Vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa veronalaista metsätalouden pääomatuloa ei ole ennen tämän lain voimaantuloa tehdyllä kauppakirjalla myydystä puusta ennen huhtikuun 1 päivää 1993 saatu tulo. Mitä edellä tässä momentissa on säädetty, sovelletaan myös yhteismetsään.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehdyistä kaupoista ja muista luovutuksista saatujen luovutusvoittojen verotuksessa sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleita satunnaista myyntivoittoa ja omaisuuden luovutusvoittoa koskevia säännöksiä.
Poiketen siitä, mitä 73 §:ssä on säädetty, kotimaan päivärahaa määrättäessä valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta matkakustannusten yhteismäärästä vähennetään säästyneiden elantokustannusten osuutena 5 prosenttia vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa, 7,5 prosenttia vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa, 10 prosenttia vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa ja 12,5 prosenttia vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa.
Ennen vuotta 1989 otettuun vakuutukseen tai ennen vuotta 1989 sattuneeseen vakuutustapahtumaan perustuvan vakuutussuorituksen veronalaisuuteen ja veronalaisen määrän laskemiseen sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain 163 ja 163 a §:ää. Tällaiseen vakuutukseen perustuva, tämän lain voimaantulon jälkeen saatu veronalainen vakuutussuoritus on tämän lain mukaista pääomatuloa tai ansiotuloa.
Tulo- ja varallisuusverolain 163 §:n 1 momentin estämättä myös vähintään 5 vuotta voimassa olleen henkivakuutuksen tuotto on vuoden 1988 jälkeen kertyneen tuoton osalta koko määrältään veronalaista pääomatuloa.
Ennen tätä lakia voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain 164 ja 166 §:n säännöksiä sovelletaan mainituissa lainkohdissa tarkoitettuihin tuloihin siinäkin tapauksessa, että ne on saatu tämän lain voimaantulon jälkeen.
Verovelvollisella on oikeus invalidivähennyksiin pienemmän kuin 30 prosentin haitta-asteen perusteella siten kuin ennen tätä lakia voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain 167 §:ssä säädetään.
5 momentti on kumottu L:lla 20.8.2004/772.
Poiketen siitä, mitä edellä 58 §:ssä säädetään, verovelvollisella on vuosilta 1993 ja 1994 toimitettavissa verotuksissa oikeus vähentää myös muun velan kuin asuntovelan, opintovelan tai tulonhankkimisvelan korot, jotka tällöin vähennetään ennen muita korkoja. Niiden perusteella myönnettävä osuus alijäämähyvityksestä on kuitenkin enintään 1 000 markkaa vuodelta 1993 ja 500 markkaa vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa, eikä niitä oteta huomioon pääomatulolajin tappiota muodostettaessa. Edellä 58 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tai verovapaaseen tuloon kohdistuvat korot eivät ole myöskään vuosilta 1993 ja 1994 toimitettavissa verotuksissa lainkaan vähennyskelpoisia. (30.4.1993/391)
7 momentti on kumottu L:lla 30.12.2002/1360.
8 momentti on kumottu L:lla 20.12.1996/1126.
Arvonlisäveroavustuksen myöntämisperusteista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (285/94) tarkoitettu arvonlisäveroavustus ei ole saajansa veronalaista tuloa. (28.6.1994/520)
144 § on kumottu L:lla 23.12.1999/1220.
Vuodelta 1993 toimitettavassa kunnallisverotuksessa verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta vähennetään ennen perusvähennystä 10 prosenttia hänen muun ansiotulonsa kuin eläketulon 20 000 markkaa ylittävästä osasta. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 2 000 markkaa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 60 000 markkaa vähennys pienenee 10 prosentilla puhtaan ansiotulon 60 000 markkaa ylittävästä osasta.
Jos verovelvolliselle on ennen vuotta 1993 myönnetty ennen tätä lakia voimassa ollut tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 146 a tai 167 a §:ssä tarkoitettu asuntovähennys ja jos sen määrä verovuodelta laskettuna olisi suurempi kuin 131 §:n mukainen alijäämähyvitys, alijäämähyvityksenä myönnetään asuntovähennyksen määrä.
Asuntovähennyksen täytenä määränä, josta verovuoden vähennys lasketaan, pidetään 8 000 markkaa. Lapsikorotukset otetaan huomioon vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa sovelletun suuruisina.
Verovelvolliselle myönnettävän alijäämähyvityksen enimmäismäärää on korotettava 2 momentissa säädetyllä tavalla vuosilta 1993–1997 toimitettavissa verotuksissa, jos verovelvollisella on vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa ollut muuhun ansiotoimintaan kuin elinkeinotoimintaan tai maatilatalouteen liittyvää velkaa (ansiotoiminnan velka), jonka koroista hänelle on myönnetty korkovähennys ennen tätä lakia voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain 87 §:n nojalla ja jos näiden korkojen määrä on ollut suurempi kuin hänen verovuoden puhtaan pääomatulonsa määrä.
Alijäämähyvityksen enimmäismäärää korotetaan seuraavalla prosenttiosuudella siitä määrästä, jolla 1 momentissa tarkoitettujen korkojen määrä ylittää verovuoden puhtaan pääomatulon määrän:
| Verovuosi | Alijäämähyvityksen enimmäismäärän korotusprosentti |
| 1993 | 20 % |
| 1994 | 16 % |
| 1995 | 12 % |
| 1996 | 8 % |
| 1997 | 4 % |
Alijäämähyvityksen enimmäismäärää ei koroteta sellaisten korkojen perusteella, jotka kohdistuvat verovuoden jälkeiseen aikaan. Ilmoitettujen korkojen määrästä riippumatta ansiotoiminnan velan korkoina pidetään enintään 15 prosenttia verovelvollisella vuoden 1992 lopussa olleen ansiotoiminnan velan määrästä.
Jos alijäämähyvityksen enimmäismäärään on tehty 131 §:n 2 momentissa tarkoitettu korotus, alijäämähyvityksen enimmäismäärään ansiotoiminnan velan korkojen perusteella tehtävä korotus tehdään mainitun säännöksen mukaan korotettuun alijäämähyvityksen enimmäismäärään.
Verovelvolliselle, joka on verovuonna 1992 ollut ja on verovuonna edelleen yhtiömiehenä sellaisessa avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä, jonka tulosta on ennen tätä lakia voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain 35 §:n 2 momentin mukaan jaettu verotettavaksi puolet yhtiön ja puolet yhtiömiesten tulona, myönnetään vuosilta 1993–1998 toimitettavissa verotuksissa ansiotulosta tehtävä yhtiömiesvähennys.
Yhtiömiesvähennyksen täysi määrä on seuraava prosenttiosuus yhtiömiehen 1 momentissa tarkoitetuista avoimista yhtiöistä ja kommandiittiyhtiöistä saamien tulo-osuuksien yhteismäärästä sen 200 000 markkaan saakka:
| Verovuosi | Vähennettävä prosenttiosuus |
| 1993 | 15 % |
| 1994 | 15 % |
| 1995 | 12 % |
| 1996 | 9 % |
| 1997 | 6 % |
| 1998 | 3 % |
Yhtiömiesvähennystä pienennetään puolella verovelvollisen 2 momentissa tarkoitettujen tulo-osuuksien verovuoden yhteismäärään sisältyvien pääomatulo-osuuksien määrällä.
Poiketen siitä, mitä 38–40 §:ssä säädetään pääomatulo-osuuden laskenta-ajankohdasta, yritystulon pääomatulo-osuus lasketaan verovuosina 1993–1995 verovuoden päättyessä elinkeinotoimintaan tai maatalouteen taikka yhtymän elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kuuluvan nettovarallisuuden perusteella. (29.12.1994/1465)
Poiketen siitä mitä 41 §:ssä säädetään nettovarallisuutta verovuosilta 1993–1997 laskettaessa jätetään elinkeinonharjoittajan ja elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan pitkäaikaisista veloista sekä maatalouden harjoittajan ja verotusyhtymän osakkaan maatalouden pitkäaikaisista veloista verovelvollisen tai elinkeinoyhtymän vaatimuksesta vähentämättä määrä, joka vastaa 50 prosenttia verovelvollisen tai elinkeinoyhtymän tilikauden päättyessä olleista edellä mainituista pitkäaikaisista korollisista veloista, kuitenkin enintään 500 000 markkaa.
Asiaa koskeva vaatimus on esitettävä ennen siltä verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä, jota vaatimus koskee. (30.12.1993/1502)
Edellä 2 momentissa pitkäaikaisella velalla tarkoitetaan velkaa tai sitä osaa velasta, joka erääntyy maksettavaksi yhden vuoden tai sitä pitemmän ajan kuluttua, ei kuitenkaan luottosopimusta, jossa on sovittu luottorajasta.
Jos maataloutta harjoittavalla luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä tai maataloutta yhdessä harjoittavilla puolisoilla on vuoden 1993 lopussa ollut maatalouteen kohdistuvaa tai maataloutta harjoittavan verotusyhtymän osakkaalla yhtymän maatalouteen kohdistuvaa 149 §:n 4 momentissa tarkoitettua pitkäaikaista velkaa vähintään 280 000 markkaa, edellä tarkoitetusta maatalouden tulosta tehdään verovelvollisen vaatimuksesta vuosilta 1995–1999 toimitettavissa verotuksissa ylimääräinen vähennys (sopeutumisvähennys).
Sopeutumisvähennyksen enimmäismäärä on sen myöntämisvuosilta yhteensä 50 prosenttia 280 000 markkaa ylittävästä velan määrästä. Jos vuodelta 1993 toimitetussa verotuksessa verovelvollisen tai puolisoiden yhteenlaskettu muiden kuin maa- ja metsätalouden veronalaisten varojen määrä kuitenkin ylittää 1 000 000 markkaa, ylimenevä määrä vähennetään sopeutumisvähennyksen enimmäismäärästä. Verovuonna tehtävän vähennyksen määrä saa olla enintään 25 prosenttia vähennyksen enimmäismäärästä, kuitenkin enintään maatalouden jaettavan yritystulon määrä. Vähennys tehdään maatalouden jaettavan yritystulon ansiotulo osuudesta ja sen ylittävältä osalta pääomatulo osuudesta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna velkana pidetään myös ennen 1 päivää toukokuuta 1994 otettua velkaa, jos velka kohdistuu maatilan tai sen osan hankintaan, jota koskeva luovutuskirja tai luovutusta tarkoittava esisopimus on tehty vuonna 1993.
Jos maatila myydään vapaaehtoisella kaupalla vuosien 1995–2000 aikana, verovelvollinen menettää oikeuden vuosilta 1995–1999 toimitettavissa verotuksissa myönnettyyn sopeutumisvähennykseen. Lääninverovirasto oikaisee näiltä vuosilta toimitetut verotukset noudattaen soveltuvin osin, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään veronoikaisusta. Veronoikaisu voidaan tehdä, vaikka sen edellytykset puuttuvat. (18.12.1995/1565)
Tässä pykälässä tarkoitettuna velkana ei pidetä velkaa, jossa velkojaa on verovelvollisen isä tai äiti joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa.
Verovuotta 1993 edeltäneiltä verovuosilta vahvistettujen tappioiden vähentämisessä verovuoden 1993 ja sitä seuraavien verovuosien tuloista noudatetaan 117–123 §:n lisäksi tämän pykälän sekä 151–153 §:n säännöksiä. Tappiot vähennetään siinä järjestyksessä, missä ne ovat syntyneet, ja sitä mukaa kuin tuloa kertyy.
Ennen vuotta 1993 vahvistettuja tappioita ei vähennetä pidemmältä ajalta kuin ne olisi voitu vähentää ennen tätä lakia voimassa olleiden säännösten mukaan.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän valtionverotuksessa vahvistetut tappiot verovuotta 1993 edeltäneiltä verovuosilta vähennetään valtionverotuksen verovuoden ansiotulosta ja sen ylittävältä osalta pääomatulosta. Valtionverotuksessa vahvistettua maatilatalouden tappiota vähennetään kuitenkin ensin enintään määrä, joka vastaa verovuoden ansiotuloon ja pääomatuloon sisältyvän maatalouden jaettavan yritystulon, josta on vähennetty verovuosilta 1995–1999 myönnettävä sopeutumisvähennys, ja metsätalouden metsävähennyksen, menovarauksen ja metsätulon tulonhankkimismenojen vähentämisen jälkeisen pääomatulon tai maatilatalouden tuloverolain 11 §:n mukaisen metsätalouden puhtaan tulon sekä veronalaisen hankintatyön arvon yhteismäärää. (8.12.1994/1109)
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän kunnallisverotuksessa vahvistetut tappiot verovuotta 1993 edeltäneiltä verovuosilta vähennetään kunnallisverotuksen verovuoden tulosta. Muun kiinteistötulolähteen kuin maatilan tappioita ei kuitenkaan voida vähentää. Liiketulolähteen ja ammattitulolähteen tappiota vähennetään enintään määrä, joka vastaa kunnallisverotuksen verovuoden tuloon sisältyvän elinkeinotulon ansiotulo-osuuden määrää. Maatilatalouden tappiota vähennetään enintään kunnallisverotuksen verovuoden tuloon sisältyvän maatalouden ansiotulo-osuuden, josta on vähennetty verovuosilta 1995–1999 myönnettävä sopeutumisvähennys, ja maatilatalouden tuloverolain 11 §:n mukaisen metsätalouden puhtaan tulon sekä veronalaisen hankintatyön arvon yhteismäärä. (8.12.1994/1109)
Jaettavaa yritystuloa laskettaessa elinkeinotoiminnan ja maatalouden tuloksesta ei vähennetä 1 ja 2 momentin nojalla vähennettäviä tappioita.
Puolet yhteisön, elinkeinoyhtymän ja yhteisetuuden kultakin verovuotta 1993 edeltäneeltä verovuodelta valtion- ja kunnallisverotuksessa vahvistettujen tappioiden yhteismäärästä jaetaan vähennettäväksi
1) elinkeinotoiminnan,
2) henkilökohtaisen ja
3) maatalouden tulolähteiden tulosta siinä suhteessa kuin yhteisön, elinkeinoyhtymän ja yhteisetuuden kunnallisverotuksessa tappiovuonna vahvistetun
1) liike- ja ammattitulolähteiden tappioiden yhteismäärä,
2) henkilökohtaisen tulolähteen tappion ja muiden kiinteistötulolähteiden kuin maatilatalouden tappioiden yhteismäärä sekä
3) maatilatalouden tulolähteiden tappioiden yhteismäärä ovat toisiinsa.
Jos yhteisöllä, elinkeinoyhtymällä ja yhteisetuudella ei ole maatalouden tulolähdettä verovuonna 1993, puolet kultakin verovuotta 1993 edeltäneeltä verovuodelta valtion- ja kunnallisverotuksessa vahvistettujen tappioiden yhteismäärästä jaetaan vähennettäväksi veroverollisen
1) elinkeinotoiminnan ja
2) henkilökohtaisen tulolähteen tulosta siinä suhteessa kuin verovelvollisen kunnallisverotuksessa tappiovuonna vahvistetun
1) liike- ja ammattitulolähteiden tappioiden yhteismäärä ja
2) henkilökohtaisen tulolähteen tappion sekä kiinteistötulolähteiden tappioiden yhteismäärä ovat toisiinsa.
(30.12.1993/1502)Osittain verovapaiden yhteisöjen tappioina vähennetään kultakin verovuodelta vahvistetut tappiot siten, että elinkeinotulolähteen tappio vähennetään elinkeinotoiminnan tulolähteen tulosta, maatilatalouden tulolähteen tappio maatalouden tulolähteen tulosta ja kiinteistötulolähteen tappio henkilökohtaisen tulolähteen tulosta. Jos maatalouden tulolähdettä ei ole verovuonna 1993, maatilatalouden tappio vähennetään henkilökohtaisen tulolähteen tulosta. Yleishyödyllisten yhteisöjen verovuotta 1993 edeltäneiltä verovuosilta vahvistetut kiinteistötulolähteen tappiot vähennetään henkilökohtaisen tulolähteen tulosta ja maatilatalouden tappiot maatalouden tulolähteen tulosta. Jos maatalouden tulolähdettä ei ole verovuonna 1993, maatilatalouden tappio vähennetään henkilökohtaisen tulolähteen tulosta. Puolet liiketulolähteen valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa vahvistettujen tappioiden yhteismäärästä vähennetään liiketulosta. (30.12.1993/1502)
Verotusyhtymän verovuotta 1993 edeltäneiltä verovuosilta vahvistetut tappiot vähennetään 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yhtymän puhtaasta tulosta ennen tulon jakamista osakkaille.
Puolet yhtymän kultakin verovuotta 1993 edeltäneeltä verovuodelta valtion- ja kunnallisverotuksessa vahvistettujen tappioiden yhteismäärästä jaetaan vähennettäväksi
1) henkilökohtaisen ja
2) maatalouden tulolähteiden tulosta siinä suhteessa kuin yhtymän kunnallisverotuksessa vahvistetun
1) henkilökohtaisen tulolähteen tappion ja muiden kiinteistötulolähteiden kuin maatilatalouden tulolähteiden tappioiden yhteismäärä sekä
2) maatilatalouden tulolähteiden tappioiden yhteismäärä ovat toisiinsa.
Jos verotusyhtymällä ei ole maatalouden tulolähdettä, puolet vahvistettujen tappioiden yhteismäärästä vähennetään henkilökohtaisen tulolähteen tulosta.
Jos muussa lainsäädännössä mainitaan veronalaiseksi tuloksi katsottava taikka verotuksen perusteeksi pantava määrä, verotuksessa vähennyskelpoinen meno tai verotuksessa tehtävä vähennys, joka koskee vain valtionverotusta tai vain kunnallisverotusta, sillä on katsottava yhteisön, elinkeinoyhtymän, yhteisetuuden ja elinkeinotulon verotuksessa tarkoitettavan puolta tästä määrästä.
Jos muussa lainsäädännössä viitataan tällä lailla kumottujen lakien säännöksiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan joko tämän lain tai varallisuusverolain vastaavaa lainkohtaa.
Tämä laki tulee voimaan 6 päivänä toukokuuta 1993.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa. Lain 33 §:n 2 momenttia sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen kertyvään korkoon.
HE 367/92, VaVM 13/93
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1993.
Lakia sovelletaan sen voimaantulopäivänä ja sen jälkeen kertyvään korkoon.
HE 160/93, VaVM 42/93
HE 75/93, StVM 46/93, SuVM 7/93
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa. Lain 42 §:n 3 momenttia, 46 §:n 2 momenttia, 49 §:n johdantokappaletta, 50 §:n 1 momenttia, 58 §:n 3 momenttia, 86 §:n 2 momenttia, 123 ja 139 §:ää, 144 §:n 5 momenttia, 146 §:n 1 momenttia, 149 §:n 1 ja 3 momenttia, 151 §:n 1 momenttia sekä 152 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran jo vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa ja 82 §:n 4 momenttia vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa.
HE 195/93, LA 56/93, VaVM 74/93
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa.
HE 59/94, VaVM 23/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.
Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.
HE 68/94, VaVM 24/94
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa.
HE 173/94, VaVM 44/94
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa. (L 1223/1994 tuli A:n 1542/1994 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)
HE 256/94, VaVM 68/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa. Lain 48 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 66 §:n 3 momenttia sovelletaan muutetussa muodossaan vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa niihin työsuhdeoptioihin, joita on käytetty 16 päivänä syyskuuta 1994 tai sen jälkeen. Lakia ei kuitenkaan sovelleta vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa, jos työsuhdeoption käyttämisjakso tai osa siitä ajoittuu vuodelle 1994 lainan liikkeeseen laskemisen yhteydessä osakeyhtiölain 5 luvussa säädetyllä tavalla hyväksyttyjen alkuperäisten tai ennen 16 päivää syyskuuta 1994 muutettujen lainaehtojen mukaan. Alkuperäisten lainaehtojen mukaisena ei pidetä työsuhdeoption luovutuksen sallimista tai sen käyttöajankohdan aikaistamista yhteisön hallituksen 16 päivänä syyskuuta 1994 tai sen jälkeen tekemin päätöksin siinäkään tapauksessa, että hallitukselle olisi alkuperäisissä lainaehdoissa annettu tähän valtuus.
Ennakkoperintälain palkkaa koskevia säännöksiä sovelletaan niihin työsuhdeoptioihin, joita käytetään lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa. Lain 54 b §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran jo vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.
HE 354/94, VaVM 94/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
Lakia sovelletaan vuosilta 1995–1998 toimitettavissa verotuksissa.
HE 367/94, VaVM 101/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa.
HE 63/95, VaVM 35/95, EV 119/95
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lain 10 §:n 4 a ja 4 b kohtaa sovelletaan suoritukseen, joka tapahtuu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Lain 68 ja 96 §:ää sovelletaan maksuihin, jotka suoritetaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksuihin, jotka perustuvat ennen 1 päivänä syyskuuta 1995 otettuun vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen ja jotka ovat verovuonna määrältään enintään 15 000 markkaa, sovelletaan kuitenkin vuosilta 1996 ja 1997 toimitettavissa verotuksissa vuonna 1995 voimassa ollutta lakia.
Lain 76 §:n 1 momentin 4 kohtaa sovelletaan eläkkeeseen, joka maksetaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen tehdyn eläkepäätöksen perusteella.
Lain 77 §:n 1 momenttia sovelletaan palkkaan, joka saadaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen sellaisen ulkomaantyöskentelyn perusteella, joka alkaa lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Vuoden 1995 aikana voimassa ollutta lakia sovelletaan kuitenkin vuosilta 1996 ja 1997 toimitettavissa verotuksissa, jos ulkomaantyöskentely
a) on alkanut vuoden 1995 aikana tai sitä ennen; tai
b) alkaa vuoden 1997 aikana tai sitä ennen sekä Suomen ja työskentelyvaltion välillä voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan työskentelyvaltio ei saa verottaa palkasta, joka saadaan rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaan liittyvästä työstä.
Muulta osalta lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa.
HE 76/95, VaVM 45/95, EV 142/95
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lain 122 §:n 1 momenttia sovelletaan 6 päivänä lokakuuta 1995 ja sen jälkeen tapahtuneisiin omistajanvaihdoksiin. Lain 122 §:n 2 momenttia sovelletaan lain voimaan tullessa vireillä oleviin hakemuksiin.
HE 131/95, VaVM 37/95, EV 124/95
HE 183/95, StVM 20/95, EV 114/95
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa niihin sulautumisiin, jakautumisiin ja osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen. Lakia sovelletaan kuitenkin verovelvollisen vaatiessa jo vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa niihin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin sulautumisiin, jakautumisiin, liiketoimintasiirtoihin ja osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.
Jos hakemus sulautumissopimuksen täytäntöönpanoon on tehty tuomioistuimelle tai säädetylle muulle viranomaiselle viimeistään 3 päivänä marraskuuta 1995, sulautumiseen sovelletaan verovelvollisen vaatimuksesta 52 a §:n sulautumisvastiketta koskevasta säännöksestä poiketen lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 177/95, VaVM 49/95, EV 172/95
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 1996.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa.
HE 215/95, VaVM 3/96, EV 24/96
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa.
HE 58/96, VaVM 14/96, EV 64/96
Tämä laki tulee voimaan 13 päivänä joulukuuta 1996.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.
HE 83/1996, VaVM 30/1996, EV 159/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.
HE 170/1996, StVM 28/1996, EV 175/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa. Lain 50 §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran jo vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 24 §:n säännöksiä sovelletaan niihin toimintamuodon muutoksiin, jotka ovat tapahtuneet 1 päivänä tammikuuta 1997 tai sen jälkeen. Jos verovelvolliseen sovellettiin vuonna 1996 puolisoa koskevia säännöksiä ja jos hänellä oli oikeus kunnallisverotuksessa eläketulovähennykseen jatkuvasta eläketulosta tuloverolain 101 §:n 2 ja 3 momentin nojalla, lasketaan hänelle kunnallisverotuksen eläketulovähennys tämän lain 101 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti niin kauan kuin häneen sovelletaan tämän lain puolisoa koskevia säännöksiä siinäkin tapauksessa, että hänelle vuoden 1996 ansiotulojen johdosta ei tosiasiallisesti myönnetty eläketulovähennystä. (23.12.1999/1221)
HE 105/1996, VaVM 37/1996, EV 179/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.
Lakia sovelletaan niihin lahjoituksiin tai muihin luovutuksiin, jotka tehdään 8 päivänä toukokuuta 1997 tai sen jälkeen.
HE 61/1997, VaVM 8/1997, EV 69/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1997.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.
HE 63/1997, VaVM 12/1997, EV 93/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
Lain 77 §:n 1 momenttia sovelletaan palkkaan, jota saadaan 1 päivänä tammikuuta 1998 tai sen jälkeen. Vuoden 1995 aikana voimassa ollutta lakia sovelletaan kuitenkin vuosilta 1996–2005 toimitettavissa verotuksissa, jos ulkomaantyöskentely:
1) on alkanut ennen vuotta 1996; taikka
2) alkaa tai on alkanut ennen vuotta 2006 ja liittyy rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaan, sekä Suomen ja työskentelyvaltion välillä voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan työskentelyvaltio ei saa verottaa palkasta, joka saadaan rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaan liittyvästä työstä. (15.12.2003/1066)
HE 161/1997, VaVM 24/1997, EV 152/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa. Lain 63 a §:ää sekä 92 §:n 23 ja 24 kohtaa sovelletaan kuitenkin verovuodesta 1997 alkaen.
HE 102/1997, VaVM 38/1997, EV 207/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen saatuun sijaisosinkoon.
HE 218/1997, VaVM 43/1997, EV 240/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1998. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
HE 26/1998, VaVM 13/1998, EV 66/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1998.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
HE 27/1998, VaVM 14/1998, EV 67/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1998.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa. Lain 53 a ja 54 c §:ää sovelletaan 3 päivänä huhtikuuta 1998 tai sen jälkeen otettuihin osakaslainoihin.
Lain 24 §:n 4 momenttia ja 92 §:n 11 kohtaa sovelletaan kuitenkin verovuodesta 1997 alkaen sekä 53 a §:ää, 58 §:n 7 momenttia ja 143 §:n 7 momenttia verovuodesta 1998 alkaen.
HE 28/1998, VaVM 15/1998, EV 68/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1998.
HE 54/1998, VaVM 18/1998, EV 75/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
HE 128/1997, LaVM 4/1998, EV 83/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Lakia sovelletaan omistajanvaihdoksiin, joissa 1 momentissa tarkoitettu omistusosuus ylittyy lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Lain 122 §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin lain voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.
HE 201/1998, VaVM 43/1998, EV 167/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 170/1998, StVM 21/1998, EV 159/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Työsuhdelainan korkoetu lasketaan 30 päivään kesäkuuta 1999 saakka ennen tämän lain voimaantuloa sovelletun Suomen Pankin vahvistaman peruskoron mukaan.
HE 252/1998, VaVM 48/1998, EV 180/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.
LA 120 ja 121/1998, EK 31/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 24 §:n 4 momenttia, 31 §:n 6 momenttia, 71 §:n 1 momenttia ja 143 §:n 7 momenttia sovelletaan kuitenkin verovuodesta 1998 alkaen.
Ennen 25 päivää syyskuuta 1998 tehtyihin henkivakuutussopimuksiin sovelletaan 34 §:n säännöksiä vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa ennen tätä lakia voimassa olleessa muodossaan.
HE 129/1998, VaVM 61/1998, EV 243/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 129/1998, VaVM 61/1998, EV 243/1998
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 1999.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
HE 281/1998, VaVM 69/1998, EV 279/1998
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 1999. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
Jos verovelvollisella on urheilemisesta saatuja tuloja sijoitettuna ennen tämän lain voimaantuloa käytössä olleeseen urheilijarahastoon, valmennustilille tai muuhun niihin rinnastettavaan rahastoon ja jos verovelvollinen jatkaa urheilu-uraansa, näissä rahastoissa olevat varat voidaan siirtää tämän lain mukaisin edellytyksin valmennusrahastoon tai urheilijarahastoon. Siirrettyjä varoja ei oteta huomioon verovuoden urheilutulon määrää laskettaessa. Muilta osin aiemmin käytössä olleissa rahastoissa olevat varat katsotaan verovuoden 2000 tai sitä edeltävän varojen nostovuoden tuloksi.
HE 278/1998, VaVM 68/1998, EV 268/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1999.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
HE 46/1999, VaVM 7/1999, EV 35/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.
HE 101/1999, VaVM 15/1999, EV 62/1999
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä marraskuuta 1999, ja se on voimassa 30 päivään kesäkuuta 2000.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.
HE 101/1999, VaVM 15/1999, EV 62/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
HE 101/1999, VaVM 15/1999, EV 62/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Lakia sovelletaan 1 päivältä kesäkuuta 2000 ja sen jälkeiseltä ajalta kertyvään korkoon myös siinä tapauksessa, että korko maksetaan ennen 1 päivää kesäkuuta 2000.
Eläkevakuutusmaksujen vähennysoikeuden edellytyksenä olevaa 60 vuoden ikärajaa ja 60 prosentin eläketasoa sovelletaan 23 päivän kesäkuuta 1999 jälkeen otettaviin vakuutuksiin verovuodesta 1999 alkaen. Muita eläkevakuutusmaksujen vähentämistä koskevia muutoksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen kaikkiin tässä laissa tarkoitettuihin vakuutuksiin. Viimeistään 23 päivänä kesäkuuta 1999 otettuun eläkevakuutukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olevia 58 vuoden ikärajaa ja 66 prosentin enimmäiseläketasoa koskevia säännöksiä ennen tätä lakia voimassa olleessa muodossa. Eläkevakuutus katsotaan otetuksi vasta, kun vakuutussopimuksen mukaisia vakuutusmaksuja on alettu maksaa.
HE 32/1999, VaVM 23/1999, EV 111/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.
HE 39/1999, VaVM 25/1999, EV 113/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Lakia sovelletaan ensi kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.
HE 39/1999, VaVM 25/1999, EV 113/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.
HE 158/1999, VaVM 27/1999, EV 117/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
HE 71/1999, VaVM 26/1999, SuVM 1/1999, EV 115/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000 ja sitä sovelletaan verovuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.
HE 71/1999, VaVM 26/1999, SuVM 1/1999, EV 115/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2000.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.
HE 16/2000, VaVM 7/2000, EV 58/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2000.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa. Ennen lain voimaantuloa maksettuihin kulukorvauksiin sovelletaan kuitenkin lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Lakia sovelletaan työhön, joka on tehty lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen.
Vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa 127 a §:ssä tarkoitettu vähennys on kuitenkin enintään 5 000 markkaa, ja se myönnetään vain siltä osin kuin 127 b §:ssä tarkoitettu vähennettävä osa kustannuksista ylittää 500 markkaa.
HE 140/2000, VaVM 26/2000, EV 145/2000
Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2000.
Tämän lain 69 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa ja 71 §:ää ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.
HE 83/2000, VaVM 32/2000, EV 185/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.
HE 102/2000, VaVM 38/2000, EV 203/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 102/2000, VaVM 38/2000, EV 203/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2001. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.
HE 184/2000, StVM 38/2000, EV 177/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001. Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.
HE 47/2001, VaVM 8/2001, EV 76/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2001.
Lain 105 a §:n 1 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.
HE 96/2001, VaVM 15/2001, EV 116/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.
HE 91/2001, VaVM 12/2001, EV 101/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Lain 105 a §:n 2 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.
HE 117/2001, VaVM 29/2001, EV 172/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 117/2001, VaVM 29/2001, EV 172/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 130/2001, VaVM 33/2001, EV 183/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 180/2001, TaVM 20/2001, EV 203/2001
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 2002.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.
HE 201/2002, VaVM 22/2002, EV 168/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
HE 256/2002, VaVM 37/2002, EV 226/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2003 toimitettavassa verotuksessa.
HE 123/2002, VaVM 36/2002, EV 223/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
HE 219/2002, TyVM 8/2002, EV 210/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
Lain 92 §:n 4 kohtaa sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.
HE 122/2002, HE 255/2002, VaVM 35/2002, EV 222/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
HE 122/2002, HE 255/2002, VaVM 35/2002, EV 222/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2003.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2003 toimitettavassa verotuksessa.
HE 10/2003, VaVM 6/2003, EV 14/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.
HE 50/2003, VaVM 19/2003, EV 54/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.
HE 49/2003, VaVM 24/2003, LA 138/2003, EV 64/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 49/2003, VaVM 24/2003, LA 138/2003, EV 64/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.
Lain 47 §:n 4 momenttia, 69 §:n 4 momenttia ja 74 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 54 §:n 2 momenttia sekä 112 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 112 a §:ää sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen takaisin maksettuihin tai takaisin perittyihin etuuksiin.
HE 57/2004, VaVM 4/2004, EV 63/2004
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2004.
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien saamista osingoista on kuitenkin veronalaista 57 prosenttia ja verovapaata 43 prosenttia vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
HE 92/2004, VaVM 12/2004, EV 117/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. Lain 47 §:n 3 momenttia sovelletaan osakkeiden ja osuuksien luovutukseen sellaisena kuin se oli tämän lain voimaantullessa, jos osakepääoman korotus on merkitty kaupparekisteriin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004.
HE 96/2004, VaVM 13/2004, EV 118/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen maksettaviin vakuutusmaksuihin ja eläkkeisiin sekä muihin eläkevakuutuksen perusteella maksettuihin suorituksiin jäljempänä säädetyin poikkeuksin.
Viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2004 otetun vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut vähennetään verovuonna 2005 ansiotulosta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Jos vähennysoikeus edellyttää selvitystä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen tuloverolain 96 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä, verovelvollinen voi vähentää enintään sen määrän, jonka hän olisi voinut vähentää verovuonna 2004. Vakuutus katsotaan otetuksi, kun vakuutussopimuksen mukaisia maksuja on alettu maksaa.
Vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevaa 62 vuoden ikärajaa sovelletaan 6 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen otettaviin vakuutuksiin verovuodesta 2004 alkaen. Viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2004 otettuihin vakuutuksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaista ikärajaa verovuosina 2005–2009. Vakuutus katsotaan otetuksi, kun vakuutussopimuksen mukaisia maksuja on alettu maksaa.
Verovuonna 2005 verovelvollinen voi vähentää 2 momentissa tarkoitetun ja 6 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen otetun vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja yhteensä enintään 8 500 euroa. Tällöin vähennetään ensisijaisesti ensiksi mainitun vakuutuksen maksut.
Poiketen siitä, mitä tämän lain 34 a §:ssä säädetään, viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2004 otetun 34 a §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella maksettava eläke ja muu vakuutussuoritus on veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin eläke tai muu vakuutussuoritus maksetaan ennen lain voimaantuloa tai verovuonna 2005 maksetuista maksuista kertyneestä vakuutussäästöstä ja sille vakuutusaikana kertyneestä tuotosta.
Vakuutusyhtiön on veroviranomaisen pyynnöstä esitettävä viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2004 otetun yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutussopimuksen osalta tiedot vakuutussäästön määrästä, säästön karttumisesta sekä tästä säästöstä maksetuista eläkkeistä samoin kuin muut verotusta varten tarpeelliset tiedot.
Jos verovelvollinen on ottanut yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2004 ja vakuutusmaksuja on maksettu vuoden 2005 jälkeen eikä 5 momenttia voida soveltaa sen johdosta, että 6 momentissa tarkoitettuja tietoja ei ole luotettavasti saatu, vakuutuksen perusteella maksettu eläke jaetaan saadun selvityksen perusteella arvioimalla ansio- ja pääomatuloksi.
Kollektiiviseen lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä verovuodesta 2005 alkaen, jos verovelvollinen on ollut työnantajan järjestämän kollektiivisen lisäeläkejärjestelyn piirissä 5 päivänä toukokuuta 2004.
Tämän lain 68 §:n 2 momentin soveltamisen edellytyksenä olevaa 54 d §:n 2 momentin mukaista ikärajaa sovelletaan 6 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen otettaviin vakuutuksiin. Viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2004 otettuihin vakuutuksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa olleiden säännösten mukaista ikärajaa.
Rekisteröityjen yrittäjien eläkelaissa ja maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun lisäeläkevakuutuksen maksujen vähennyskelpoisuuteen ja sen perusteella maksetun eläkkeen verotukseen sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään pakollisen eläkevakuutuksen maksuista ja sen perusteella maksettavasta eläkkeestä.
Ennen 1 päivää tammikuuta 2005 otetun vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia sen estämättä, että vakuutus voidaan vakuutussopimuksen mukaan takaisinostaa myös vakuutetun puolison työttömyyden perusteella. Tällöin ei sovelleta, mitä 34 a §:n 4 momentissa säädetään. Vakuutus katsotaan otetuksi, kun vakuutussopimuksen mukaisia maksuja on alettu maksaa. (21.12.2004/1233)
HE 80/2004, VaVM 9/2004, EV 110/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
HE 245/2004, VaVM 36/2004, EV 220/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
HE 146/2004, VaVM 38/2004, EV 240/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
HE 257/2004, VaVM 40/2004, EV 246/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
HE 206/2004, HaVM 26/2004, EV 245/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2005, ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
HE 183/2004, StVM 27/2004, EV 161/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.
HE 23/2005, VaVM 6/2005, EV 40/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 127 d §:n 2 momentissa tarkoitettua opintolainavähennykseen oikeuttavan opintolainan määrää laskettaessa otetaan huomioon 1 päivänä elokuuta 2005 ja sen jälkeen aloitettujen korkeakouluopintojen suorittamisaikana nostetut opintolainat.
HE 11/2005, SiVM 5/2005, EV 57/2005
Tämä laki tulee voimaan 20 päivänä heinäkuuta 2005.
HE 266/2004, LA 58/2005, HaVM 10/2005, EV 83/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 17/2005, MmVM 3/2005, EV 93/2005
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2005.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 64/2005, VaVM 17/2005, EV 88/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006.
HE 263/2004, LaVM 10/2005, PeVL 20/2005, EV 98/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 104/2005, VaVM 20/2005, EV 122/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 172/2005, VaVM 30/2005, EV 158/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa niihin maksuihin, jotka on suoritettu lain voimaantulon jälkeen.
LA 164/2003, VaVM 26/2005, EK 25/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 68/2005, HE 129/2005, StVM 22/2005, EV 139/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 117/2005, VaVM 34/2005, EV 174/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
HE 193/2005, VaVM 41/2005, EV 192/2005, Neuvoston direktiivi 2005/19/EY (32005L0019); EYVL N:o L 58, 4.3.2005, s. 19.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lain 123 §:n 1 momentin ja 136 §:n 1 momentin muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa. Muilta osin lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2007 toimitettavassa verotuksessa.
HE 144/2005, VaVM 44/2005, EV 218/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 212/2005, VaVM 43/2005, EV 215/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. Tätä lakia sovelletaan myös työskentelyyn, joka on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa. Jos työskentely erityisellä työntekemispaikalla on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, verovelvollisen verotuksessa sovelletaan hänen vaatimuksestaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos ne johtavat verovelvolliselle edullisempaan lopputulokseen kuin tämän lain soveltaminen.
HE 211/2005, VaVM 46/2005, EV 220/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 93/2006, PeVM 8/2006, EV 113/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 266/2006, VaVM 39/2006, EV 228/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2007 toimitettavassa verotuksessa. Lain 127 a §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran jo vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.
HE 144/2006, VaVM 37/2006, EV 209/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen saatuun palkkatuloon.
HE 158/2006, VaVM 31/2006, EV 179/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2007 toimitettavassa verotuksessa. Lakia sovelletaan jakautumiseen, joka on tapahtunut 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen. Niihin jakautumisiin, joissa jakautumissuunnitelma on merkitty kaupparekisteriin ennen 1 päivää tammikuuta 2007, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta tuloverolain 123 §:n 1 momentin säännöstä.
HE 247/2006, VaVM 42/2006, EV 250/2006, Neuvoston direktiivi 2005/19/EY, (32005L0019); EYVL N:o L 58, 4.3.2005, s. 19
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran sen verovuoden verotuksessa, jonka aikana laki tulee voimaan.
HE 271/2006, VaVM 44/2006, EV 274/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007.
HE 254/2006, TyVM 15/2006, EV 286/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2007.
HE 267/2006, TyVM 17/2006, EV 308/2006
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Tämä laki on kumottu L:n 1520/2011 mukaisesti 1.1.2012 alkaen.
HE 177/2006, MmVM 18/2006, EV 280/2006
Tämä laki tulee voimaan 9 päivänä marraskuuta 2007.
HE 59/2007, VaVM 9/2007, EV 40/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa. Tämän lain 105 §:ssä säädetyn opintorahavähennyksen täysi määrä vuonna 2008 on 2 300 euroa, kuitenkin enintään opintorahan määrä.
HE 57/2007, VaVM 15/2007, EV 84/2007
Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä huhtikuuta 2008, ja se on voimassa 31 päivään maaliskuuta 2009.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa.
HE 8/2008, VaVM 4/2008, EV 23/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2008.
HE 13/2008, TaVM 7/2008, EV 51/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009. Lain 98 a § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2012. (29.12.2011/1517)
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa. Lain 98 a §:ää sovelletaan kuitenkin ainoastaan vuosilta 2009–2012 toimitettavassa verotuksessa. (29.12.2011/1517)
HE 112/2008, VaVM 22/2008, EV 157/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa.
HE 176/2008, VaVM 23/2008, EV 171/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
Lakiin väliaikaisesti lisätty 43 a § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2009. Lakiin väliaikaisesti lisätyt 43 b §:n 1 momentti ja 43 c § ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2011 sekä 43 b §:n 2 ja 3 momentti 31 päivään joulukuuta 2013.
Lain 55 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa. Ennen 1 päivää tammikuuta 2008 luovutettujen metsäkiinteistöjen perusteella tehtyjä metsävähennyksiä ei oteta huomioon lain 55 §:n 2 momentin mukaista enimmäismäärää määritettäessä.
HE 206/2008, VaVM 32/2008, EV 205/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2009.
HE 13/2009, PeVM 2/2009, EV 30/2009
Tämä laki tulee voimaan 22 päivänä toukokuuta 2009.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa.
Ekokem Oy Ab:llä verovuoden 2008 alkaessa olevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 24 §:ssä tarkoitettujen pitkävaikutteisten menojen sekä III osan 3 luvussa käyttöomaisuuden hankintamenon verotuksessa poistamatta olevaksi määräksi ja muun omaisuuden arvoksi verotuksessa katsotaan 31 päivänä joulukuuta 2007 päättyneeltä tilikaudelta tehdyn tilinpäätöksen mukainen omaisuuden kirjanpitoarvo.
HE 220/2008, VaVM 5/2009, EV 44/2009
Tämä laki tulee voimaan 4 päivänä kesäkuuta 2009 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2011.
Lakia sovelletaan verovuosien 2009–2011 verotuksessa.
HE 53/2009, VaVM 6/2009, EV 56/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessa.
HE 233/2008, LaVM 3/2009, EV 37/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.
Lakia sovelletaan osinkoon, joka on nostettavissa 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen.
HE 47/2009, VaVM 8/2009, EV 81/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiseen koulutuspäivärahaan ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaiseen koulutustukeen ja ansiotukeen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 178/2009, PeVL 27/2009, StVL 20/2009, TyVM 11/2009, EV 224/2009
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lain 48 §:n 8 momentti on voimassa 31 päivään joulukuuta 2010.
HE 118/2009, VaVM 34/2009, EV 188/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin siten, että 67 §:ää ja 96 §:n 5 momenttia sovelletaan jo vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa.
HE 133/2009, VaVM 39/2009, EV 208/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 208/2009, LiVM 23/2009, EV 203/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Lain 124 a § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2011.
HE 245/2009, VaVM 44/2009, EV 251/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessa.
HE 244/2009, VaVM 43/2009, EV 252/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen maksettaviin eläkevakuutuksen maksuihin ja eläkkeisiin sekä muihin eläkevakuutuksen perusteella maksettuihin suorituksiin jäljempänä säädetyin poikkeuksin. Kuolemanvaravakuutusta koskevia säännöksiä sovelletaan vakuutuksiin, jotka liittyvät 18 päivänä syyskuuta 2009 ja sen jälkeen otettuun eläkevakuutukseen. Vakuutus katsotaan otetuksi, kun vakuutussopimuksen mukaisia maksuja on alettu maksaa.
Eläkevakuutuksen maksujen vähennyskelpoisuuden edellytykseksi 54 d §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä ikärajaa sovelletaan 18 päivänä syyskuuta 2009 ja sen jälkeen otettaviin vakuutuksiin verovuodesta 2009 alkaen.
Poiketen siitä, mitä 34 a §:ssä säädetään, luonnollisen henkilön ottamaan vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke ja muu vakuutussuoritus sekä takaisinoston perusteella saatu määrä samoin kuin 54 d §:ssä tarkoitettuun pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuva suoritus on veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin ne ovat kertyneet ansiotulosta vähennettyjen maksujen ja niille kertyneen tuoton perusteella.
Viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2009 otettuihin vakuutuksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaista ikärajaa verovuosina 2010–2016. Maksujen vähennyskelpoisuuteen sovelletaan muilta osin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2009 otetun vakuutuksen perusteella maksettuun eläkkeeseen ja muuhun suoritukseen sovelletaan 34 b §:n 1 momentin sijasta tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 34 a §:n 4 momenttia.
Tämän lain 68 §:n 2 momenttia sovelletaan 18 päivänä syyskuuta 2009 ja sen jälkeen otettaviin vakuutuksiin. Viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2009 työnantajan työntekijälle ottamaan vakuutukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 158/2009, VaVM 40/2009, EV 222/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.
HE 288/2009, VaVM 12/2010, EV 37/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa. Lain 50 §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran verovuonna 2010 syntyneisiin tappioihin.
HE 122/2010, HE 258/2010, VaVM 47/2010, EV 240/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 122/2010, HE 258/2010, VaVM 47/2010, EV 240/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2011.
HE 174/2010, TyVM 15/2010, EV 303/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2012 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 124 a ja 124 c § ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 ja niitä sovelletaan vuodelta 2012 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 58 b ja 124 b § ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2013. Lain 58 b §:ää sovelletaan verovuosien 2012 ja 2013 verotuksessa ja lain 124 b §:ää sovelletaan verovuoden 2013 verotuksessa.
HE 50/2011, HE 130/2011, VaVM 23/2011, EV 104/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
HE 50/2011, HE 130/2011, VaVM 23/2011, EV 104/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
HE 50/2011, HE 130/2011, VaVM 23/2011, EV 104/2011
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä toukokuuta 2012.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2012 toimitettavassa verotuksessa.
HE 148/2011, VaVM 7/2012, EV 27/2012
Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 2012.
HE 58/2012, VaVM 17/2012, EV 68/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Lain 124 b § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2013 ja sitä sovelletaan vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa.
HE 28/2012, VaVM 14/2012, EV 66/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HE 32/2012, TaVM 11/2012, EV 117/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa. Lain 127 b §:ää sovelletaan kuitenkin työhön, joka on tehty vuonna 2007 tai sen jälkeen.
HE 87/2012, VaVM 23/2012, EV 111/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 88/2012, VaVM 28/2012, EV 127/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta kuuta 2013 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2013.
HE 88/2012, VaVM 28/2012, EV 127/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Ennen lain voimaantuloa otettuun vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen ja ennen lain voimaantuloa tehtyyn pitkäaikaissäästämissopimukseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Vakuutus katsotaan otetuksi ja pitkäaikaissäästämissopimus tehdyksi, kun vakuutussopimuksen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen mukaisia maksuja on alettu maksaa.
Kollektiiviseen lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos verovelvollinen on ollut työnantajan järjestämän kollektiivisen lisäeläkejärjestelyn piirissä lain tullessa voimaan.
HE 90/2012, VaVM 25/2012, EV 120/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Haettaessa muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun Verohallinnon päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 76/2012, VaVM 29/2012, EV 136/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HE 133/2012, TaVL 41/2012, PeVL 32/2012, TyVM 7/2012, EV 163/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Lain 124 a § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2015.
HE 176/2012, VaVM 36/2012, EV 169/2012
Tämä laki tulee voimaan 12 päivänä elokuuta 2013. Lakia sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä heinäkuuta 2013.
HE 65/2013, VaVM 11/2013, EV 92/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 152/2013, TyVM 11/2013, HaVL 28/2013, EV 210/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Jos päätös yhteisön tilikauden muuttamisesta on tehty 21 päivänä maaliskuuta vuonna 2013 tai sen jälkeen niin, ettei yhteisön verovuosi pääty vuonna 2013, tai niin, että vuonna 2014 päättyvä verovuosi on alkanut vuonna 2013 maaliskuun 21 päivän jälkeen, yhteisön tuloveroprosentti on verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa kuitenkin 24,5 prosenttia.
Lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta. Siltä osin kuin varojenjako sisältää pääomansijoituksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa, 33 b §:n 6 momenttia sekä 45 a ja 46 a §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran varojenjakoon, joka on saatu 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 185/2013, VaVM 32/2013, EV 221/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014. Lain 92 §:n 14 kohta sekä 127 d §:n 1 ja 2 momentti tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä elokuuta 2014 ja 58 §:n 1 ja 2 momentti 1 päivänä tammikuuta 2015.
Lain 48 a § on voimassa 31 päivään joulukuuta 2014.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa kuitenkin siten, että 92 §:n 16 kohtaa sovelletaan jo vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa ja 48 a §:ää sovelletaan vuosilta 2013 ja 2014 toimitettavissa verotuksissa.
HE 105/2013, HE 181/2013, VaVM 22/2013, EV 148/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 194/2013, VaVM 33/2013, EV 222/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Lain 58 b ja 126 a § ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2017.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa kuitenkin siten, että 58 §:n 2 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2018 toimitettavassa verotuksessa. Lain 58 b §:ää sovelletaan vuosilta 2015–2017 toimitettavissa verotuksissa.
HE 122/2014, VaVM 25/2014, EV 179/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.
HE 220/2014, VaVM 31/2014, EV 193/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.
HE 130/2014, VaVM 32/2014, EV 209/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.
Lain voimaan tullessa valtion vakuusrahastossa olevien varojen siirtoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 176/2014, VaVM 33/2014, EV 217/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 180/2014, VaVM 36/2014, EV 221/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa.
HE 321/2014, StVM 40/2014, EV 270/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa.
HE 302/2014, VaVM 41/2014, EV 285/2014
