Published: 1991-03-27
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645939/steilylaki.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Tämän lain tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita haittavaikutuksia.
Laki koskee säteilyn käyttöä ja muita toimintoja, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua ihmisen terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle.
Säteilyn käytön ja muun säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan tulee, ollakseen hyväksyttävää, täyttää seuraavat vaatimukset:
1) toiminnalla saavutettava hyöty on suurempi kuin toiminnasta aiheutuva haitta (oikeutusperiaate);
2) toiminta on siten järjestetty, että siitä aiheutuva terveydelle haitallinen säteilyaltistus pidetään niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista (optimointiperiaate);
3) yksilön säteilyaltistus ei ylitä asetuksella vahvistettavia enimmäisarvoja (yksilönsuojaperiaate).
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä yksilön säteilyaltistuksen laskentaperusteista. (22.5.2015/677)
Ydinenergian käytöstä on säädetty ydinenergialaissa (990/87). Ydinenergian käyttöön sovelletaan kuitenkin myös, mitä tämän lain 2 §:ssä ja 9 luvussa on säädetty.
Tämän lain nojalla määritetään luonnon säteilystä aiheutuva säteilyaltistus kaivoksissa sekä asetetaan kaivostyön säteilyturvallisuutta koskevat vaatimukset. Muilta osin kaivosturvallisuudesta ja sen valvonnasta säädetään kaivoslaissa (621/2011). (10.6.2011/624)
Työturvallisuudesta ja työntekijöiden suojelusta on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. (23.8.2002/744)
Asetuksella voidaan säätää poikkeuksia tämän lain soveltamisesta puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa silloin, kun maanpuolustuksen tai maan rajojen valvonnan kannalta tärkeät syyt sitä vaativat.
Sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluu tämän lain noudattamisen valvonnan ylin johto ja ohjaus asioissa, jotka koskevat:
1) säteilyn terveydellisten haittavaikutusten yleistä arviointia;
2) säteilyaltistusta rajoittavien toimenpiteiden tarpeen arviointia ja näitä toimenpiteitä koskevien vaatimusten asettamista; tai
3) työntekijöiden ja muiden säteilylle altistuvien henkilöiden säteilyaltistuksen seurannalle asetettavia vaatimuksia.
Säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluu kuitenkin työ- ja elinkeinoministeriölle asioissa, jotka koskevat:
1) ydinenergialaissa tarkoitettua ydinenergian käyttöä; tai
2) säteilylähteiden kaupallista valmistusta ja kauppaa sekä maahantuontia ja maastavientiä.
(10.6.2011/624)Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo säteilyturvakeskus. Säteilyn lääketieteellistä käyttöä ohjaa ja valvoo sosiaali- ja terveysministeriön alaisena säteilyturvakeskus siten kuin jäljempänä 38 ja 41 §:ssä tai muualla säädetään.
Valtioneuvosto asettaa sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä kolmeksi vuodeksi kerrallaan säteilyturvaneuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia yhteistyöelimenä ja asiantuntijana säteilyturvallisuutta koskevissa periaatteellisissa ja laajakantoisissa kysymyksissä.
Neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) säteilyllä ionisoivaa ja ionisoimatonta säteilyä;
2) ionisoivalla säteilyllä säteilyä, joka muodostaa väliaineessa ioneja;
3) ionisoimattomalla säteilyllä ultraviolettisäteilyä, näkyvää valoa, infrapunasäteilyä, radiotaajuista säteilyä sekä pientaajuisia ja staattisia sähkö- ja magneettikenttiä;
4) luonnonsäteilyllä ionisoivaa säteilyä, joka on peräisin avaruudesta tai luonnon radioaktiivisista aineista silloin, kun niitä ei käytetä säteilylähteinä.
Ionisoimattoman säteilyn valvontaa koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan ultraäänen lääketieteelliseen käyttöön.
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) säteilylaitteella laitetta, joka sähköisesti synnyttää säteilyä tai joka sisältää radioaktiivista ainetta;
2) radioaktiivisella aineella ainetta, joka hajoaa itsestään ja lähettää ionisoivaa säteilyä;
3) säteilylähteellä säteilylaitetta tai radioaktiivista ainetta.
Säteilyturvakeskus ratkaisee tarvittaessa yksittäistapauksessa, onko laitetta pidettävä säteilylaitteena tai ainetta radioaktiivisena aineena.
Radioaktiivisella jätteellä tarkoitetaan radioaktiivisia aineita ja radioaktiivisten aineiden saastuttamia laitteita, tavaroita ja aineita, joilla ei ole käyttöä ja jotka radioaktiivisuutensa vuoksi on tehtävä vaarattomiksi. Radioaktiiviseksi jätteeksi katsotaan myös radioaktiivinen aine tai radioaktiivista ainetta sisältävä säteilylaite, jolle ei löydy omistajaa.
Radioaktiivisen jätteen vaarattomaksi tekemisellä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen jätteen käsittelemiseksi, eristämiseksi, sijoittamiseksi tai käytön rajoittamiseksi siten, ettei jätteestä aiheudu terveydellistä tai ympäristöllistä haittaa.
Tunnustetulla laitoksella tarkoitetaan Suomessa rekisteröityä yritystä tai muuta toiminnan harjoittajaa, jonka toimialaan kuuluu radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekeminen ja jolla on turvallisuuslupa tähän toimintaan. (22.12.2005/1179)
Säteilytoiminnalla tarkoitetaan:
1) säteilyn käyttöä;
2) toimintaa tai olosuhdetta, jossa luonnonsäteilystä ihmiseen kohdistuva säteilyaltistus aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa.
Säteilyn käytöllä tarkoitetaan säteilylähteiden käyttöä, valmistusta ja kauppaa sekä näihin liittyviä toimintoja, kuten hallussapitoa, säilyttämistä, huoltoa, korjausta, asennusta, maahantuontia, maastavientiä, varastointia, kuljetusta ja radioaktiivisen jätteen vaarattomaksi tekemistä.
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, milloin toiminta aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa sellaista terveydellistä haittaa, että sitä on pidettävä säteilytoimintana. Lisäksi Säteilyturvakeskus ratkaisee tarvittaessa yksittäistapauksessa, onko toimintaa pidettävä säteilytoimintana. (22.5.2015/677)
Säteilytyöllä tarkoitetaan säteilyn tai ydinenergian käyttöön liittyvää työtä tai tehtävää, jossa työntekijä voi altistua siinä määrin säteilylle, että työpaikalla on järjestettävä säteilyaltistuksen seuranta.
Hyväksytyllä annosmittauspalvelulla tarkoitetaan toimintayksikköä tai palveluntuottajaa, joka vastaa työntekijöiden säteilyaltistuksen seurantaan kuuluvasta henkilökohtaisten säteilyannosten mittaamisesta ja määrittämisestä ja jonka Säteilyturvakeskus on hyväksynyt siten kuin 32 a §:ssä säädetään. (22.12.2005/1179)
Toiminnan harjoittajalla tarkoitetaan:
1) 5 luvussa tarkoitetun turvallisuusluvan haltijaa;
2) liikkeen tai ammatin harjoittajaa, yritystä, yhteisöä, säätiötä tai laitosta, joka toiminnassaan käyttää säteilylähteitä;
3) muuta työnantajaa tai elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa säteilytoimintaa.
Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan toiminnan järjestämisestä siten, että toiminta täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset ja että poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman vaara on riittävän tehokkaasti estetty. Toiminnan harjoittaja on velvollinen toteuttamaan sellaiset toimenpiteet säteilyturvallisuuden parantamiseksi, joita niiden laatuun ja kustannuksiin sekä säteilyturvallisuutta parantavaan vaikutukseen katsoen voidaan pitää perusteltuina.
Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että hänellä on käytettävissään toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen tarpeellinen asiantuntemus toiminnan turvallisuutta koskevissa asioissa.
Toiminnan harjoittajalle kuuluvia velvollisuuksia ei vähennä se, että toiminnalle on nimetty 18 §:ssä tarkoitettu säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja.
Toiminnan harjoittaja on velvollinen järjestämään toiminnan laadun ja laajuuden mukaan suunniteltua koulutusta säteilylähteiden käyttöön osallistuville henkilöille. Koulutuksessa tulee säteilylähteiden käytön edellyttämien tietojen ja taitojen ohella korostaa turvallisuutta ja laadunhallintaa normaalista poikkeavien tapahtumien ennalta ehkäisemiseksi.
Toiminnan harjoittajan tulee pitää kirjaa vastuullaan olevista radioaktiivista ainetta sisältävistä säteilylähteistä. Kirjanpito on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla.
Radioaktiivista ainetta sisältävien säteilylähteiden saannot, luovutukset ja muut kirjanpitotapahtumat on ilmoitettava Säteilyturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin. Ilmoittamisesta on voimassa, mitä siitä on säädetty tai säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Kirjanpitoa ja rekisteriin ilmoittamista koskevat tarkemmat ohjeet antaa Säteilyturvakeskus.
Toiminnan harjoittaja, joka luovuttaa säteilylähteen toiselle, on luovutuksen yhteydessä velvollinen antamaan vastaanottajalle hallussaan olevat säteilyn käytön turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot. Vastaavasti on toiminnan harjoittaja velvollinen antamaan vastaanottajalle nämä tiedot silloin, kun toiminnan harjoittaja vaihtuu.
Säteilyn käyttöön on oltava lupa (turvallisuuslupa), jollei jäljempänä toisin säädetä. Turvallisuusluvan myöntää säteilyturvakeskus hakemuksesta.
Turvallisuuslupa myönnetään, jos säteilyn käyttö täyttää 2 §:ssä säädetyt vaatimukset ja hakemuksessa on riittävän luotettavasti osoitettu, että
1) säteilyn käyttötarkoitus ja käyttöpaikka, säteilylähteet sekä säteilyn käyttöön liittyvät laitteet ja varusteet,
2) säteilyn käyttöorganisaatio, sekä
3) järjestelyt toiminnassa mahdollisesti syntyvistä radioaktiivisista jätteistä huolehtimiseksi
ovat sellaiset, että säteilyä voidaan turvallisesti käyttää.
Turvallisuuslupaan voidaan liittää turvallisuuden varmistamisen kannalta tarpeellisia ehtoja. Säteilyturvakeskus voi muuttaa lupaehtoja luvan myöntämisen jälkeen, jos turvallisuuden varmistamisen kannalta perustellut syyt sitä vaativat.
Turvallisuusluvan hakemisesta säädetään tarkemmin asetuksella.
Turvallisuuslupaa ei tarvita:
1) ionisoimattoman säteilyn käyttöön;
2) kulutustavarana käytettävän säteilylaitteen käyttöön;
3) turvallisuusominaisuuksiensa perusteella turvallisuusluvasta vapautetun säteilylaitteen käyttöön; (22.12.1994/1334)
4) sellaisen säteilylähteen käyttöön, josta aiheutuva säteilyaltistus on niin vähäinen, että turvallisuuden varmistaminen ei edellytä erityisiä valvontatoimenpiteitä; (22.12.1994/1334)
5) kulutustavaroina käytettävien sähköisesti säteilyä synnyttävien säteilylaitteiden valmistukseen ja kauppaan eikä näihin liittyviin toimintoihin;
6) muiden kuin radioaktiivista ainetta sisältävien säteilylähteiden maastavientiin; eikä (22.12.1994/1334)
7) radioaktiivisten aineiden kuljetukseen.
Edellä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen toimintojen lisäksi Säteilyturvakeskus voi vapauttaa turvallisuusluvasta muunkinlaisen säteilyn käytön, jos voidaan riittävän luotettavasti varmistua siitä, että säteilyn käyttö ei aiheuta terveydellistä haittaa tai vaaraa. (22.12.1994/1334)
Turvallisuusluvasta vapautettu säteilyn käyttö voidaan määrätä ilmoitettavaksi Säteilyturvakeskukselle. (22.12.1994/1334)
Turvallisuuslupaa koskevaan hakemukseen on liitettävä säteilyn käyttöorganisaatiota koskeva selvitys (organisaatioselvitys), jossa nimetään säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja.
Organisaatioselvityksessä tulee lisäksi, ottaen huomioon säteilyn käytön laatu ja laajuus sekä olosuhteet säteilyn käyttöpaikalla, esittää riittävät tiedot:
1) säteilyn käyttöön osallistuvien henkilöiden pätevyydestä;
2) säteilyn käytön turvallisuuden kannalta merkittävistä tehtävistä ja vastuunjaosta; sekä
3) muista järjestelyistä turvallisuuden varmistamiseksi säteilyn käyttöpaikalla.
Säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavan johtajan ja muiden säteilyn käyttöorganisaatiossa toimivien henkilöiden pätevyysvaatimukset vahvistaa ja niiden täyttymisen tutkii säteilyturvakeskus.
Turvallisuusluvan haltijan on asetettava radioaktiivisten jätteiden vaarattomiksi tekemisestä ja mahdollisesti tarvittavista ympäristön puhdistustoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten suorittamisen varmistamiseksi asetuksella säädettävä vakuus, kun:
1) lupa myönnetään laajamittaiseen radioaktiivisten aineiden tai niitä sisältävien säteilylähteiden valmistukseen, käyttöön tai kauppaan; tai
2) toiminnassa syntyy tai voi syntyä radioaktiivista jätettä, jonka vaarattomaksi tekemisestä aiheutuvat kustannukset ovat huomattavat.
Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske valtiota, kuntaa, kuntainliittoa tai muuta näihin verrattavaa julkisoikeudellista yhteisöä tai itsenäistä julkisoikeudellista laitosta.
Turvallisuuslupa myönnetään toistaiseksi tai määräajaksi.
Lupa lakkautetaan, kun luvanhaltija ilmoittaa kirjallisesti, että säteilyn käyttö on lopetettu, ja luvanhaltija on osoittanut hyväksyttävällä tavalla luovuttaneensa tai tehneensä vaarattomiksi hallussaan olleet radioaktiiviset aineet.
Säteilyturvakeskus voi peruuttaa luvan, jos:
1) jokin luvan myöntämisen edellytyksistä ei enää täyty; tai
2) lupaehtoja tai valvontaviranomaisen tämän lain nojalla antamia määräyksiä on rikottu siten, että säteilyn käytön turvallisuus on olennaisesti vaarantunut.
Lupa raukeaa, kun luvanhaltija kuolee tai menettää oikeustoimikelpoisuutensa taikka luvanhaltijana oleva lääkäri, hammaslääkäri, eläinlääkäri tai sairaanhoitotoimen harjoittaja menettää oikeuden harjoittaa ammattiaan. Säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavan johtajan on viivytyksettä ilmoitettava asiasta säteilyturvakeskukselle.
Sen, joka tuo maahan, pitää kaupan, luovuttaa toiselle tai muulla tavoin saattaa markkinoille säteilylaitteita, radioaktiivisia aineita tai näitä aineita sisältäviä materiaaleja tai säteilytoiminnan turvallisuuteen liittyviä varusteita ja muita tuotteita (tuote), on voitava osoittaa, että tuotteet täyttävät niitä koskevat turvallisuusvaatimukset.
Maahantuoja, valmistaja tai myyjä voidaan velvoittaa ilmoittamaan Säteilyturvakeskukselle turvallisuusvalvonnan kannalta tarpeelliset tiedot markkinoimistaan tuotteista.
Vaatimuksenmukaisuuden todentamiseksi valvontaviranomainen voi tarkastaa tuotteen. Jos tarkastuksessa havaitaan turvallisuuteen vaikuttavia puutteita, tuotteen maahantuoja tai muu markkinoille asettaja on velvollinen suorittamaan viranomaiselle tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset.
Puutteellisen tuotteen myynti- ja luovutuskiellosta on säädetty 56 §:ssä.
Säteilyaltistuksen arvioimiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi tarpeelliset mittaukset on tehtävä luotettavaksi todetulla menetelmällä. Mittaukseen käytettävän säteilymittarin tai säteilyn mittauslaitteiston on oltava asianmukaisesti kalibroitu.
Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on ylläpitää säteilymittausten luotettavuuden varmistamiseksi tarpeellisia mittanormaaleja.
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä säteilyaltistuksen arvioimiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi tarpeellisten mittausten luotettavuuden toteamisesta sekä säteilymittareiden ja säteilyn mittauslaitteistojen kalibroinnista. (22.5.2015/677)
Säteilylaitteen, sen käyttöpaikan sekä siihen liittyvien laitteiden ja varusteiden tulee olla sellaiset, että säteilylaitetta voidaan käyttää turvallisesti.
Säteilylaitteiden käytön turvallisuuteen vaikuttavien rakennusten, rakennusosien ja rakenteiden suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset vahvistaa säteilyturvakeskus.
Säteilylaitteita saa asentaa, korjata ja huoltaa vain henkilö, jolla on tarvittava ammattitaito ja asiantuntemus. Asennus-, korjaus- ja huoltotyön suorittaja on työn tehtyään velvollinen varmistamaan, että laite toimii moitteettomasti.
Asennus-, korjaus- ja huoltotyöhön on oltava turvallisuuslupa, kun työ koskee:
1) ionisoivaa säteilyä lähettävää laitetta, jota käytetään lääketieteellisessä toiminnassa;
2) säteilylaitetta, jonka käyttöön vaaditaan turvallisuuslupa; tai
3) turvallisuusluvasta vapautettua säteilylaitetta, jonka asennus-, korjaus- ja huoltotyö on erikseen määrätty luvanvaraiseksi. (22.12.1994/1334)
Ilman turvallisuuslupaa saadaan kuitenkin tehdä sellaiset korjaus- ja huoltotyöt, jotka eivät turvallisuuteen vaikuttavalla tavalla kohdistu laitteen säteilyä tuottaviin tai siltä suojaaviin taikka näihin verrattaviin osiin.
Radioaktiivisten aineiden käyttö- ja säilytyspaikan tulee olla sellainen, että radioaktiivisia aineita voidaan käyttää turvallisesti ja että niiden joutuminen sivullisten käsiin on estetty.
Radioaktiivisten aineiden käytön turvallisuuteen vaikuttavien laboratorio- ja muiden tilojen suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset vahvistaa säteilyturvakeskus.
Radioaktiivisten aineiden sekoittaminen tai yhdistäminen kulutustavaroihin, joita ei käytetä tässä laissa tarkoitettuina säteilylähteinä, on sallittua vain erityisestä, perustellusta syystä säteilyturvakeskuksen myöntämällä luvalla.
Radioaktiivisten aineiden käyttö elintarvikkeissa, kosmeettisissa valmisteissa, leluissa ja vastaavissa kulutustavaroissa on kielletty.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen kulutustavaroiden maahantuonti ja maastavienti on sallittua vain Säteilyturvakeskuksen 1 momentin mukaisesti myöntämällä luvalla. Edellä 2 momentin vastaisten kulutustavaroiden maahantuonti ja maastavienti on kielletty. (23.12.1998/1142)
Luovutettaessa radioaktiivisia aineita, joiden käyttöä ei ole vapautettu turvallisuusluvasta, on luovuttaja velvollinen varmistumaan siitä, että vastaanottajalla on turvallisuuslupa, joka oikeuttaa radioaktiivisten aineiden hallussapitoon.
Sen, joka vie radioaktiivisia aineita Euroopan unioniin kuuluvaan maahan, on ennalta varmistettava, että aineiden vastaanottaja täyttää Euroopan yhteisöjen säädösten ja kyseisen maan lainsäädännön vaatimukset, jotka on asetettu radioaktiivisten aineiden hallussapidolle, käytölle ja jätehuollolle. Radioaktiivisten aineiden viennistä säädetään tarkemmin asetuksella. (22.12.1994/1334)
Turvallisuusluvan haltija, joka luovuttaa kuljetettavaksi tai tuo maahan radioaktiivisia aineita, on osaltaan velvollinen huolehtimaan, että:
1) kuljetuspakkaus täyttää sille asetetut turvallisuusvaatimukset;
2) käytettävä kuljetustapa on turvallisuuden kannalta asianmukainen;
3) kuljetuksen suorittajalla on käytettävissään kuljetuksen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot ja ohjeet; sekä
4) silloin, kun kuljetuksesta on tämän tai muun lain nojalla säädetty tai määrätty tehtäväksi ennakkoilmoitus, ilmoitus on asianmukaisesti tehty.
Turvallisuusluvan haltija, joka laiminlyö 29 §:ssä säädetyn velvollisuutensa, on vastuussa radioaktiivisia aineita kuljetettaessa sattuneen vahingon korvaamisesta.
Jos näytetään, että vahinko on olennaisesti aiheutunut muusta syystä kuin luvanhaltijan laiminlyönnistä, vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/74) mukaan.
Jos luvanhaltijan laiminlyönti on ollut vähäinen eikä sen voida katsoa myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen, tuomioistuin voi vapauttaa luvanhaltijan 1 momentissa säädetystä vastuusta.
Luvanhaltijalla tarkoitetaan tätä pykälää sovellettaessa myös turvallisuusluvan hakemiseen velvollista.
Radioaktiivisia aineita kuljetettaessa on tässä laissa säädetyn ohella noudatettava, mitä muualla on säädetty tai määrätty vaarallisten aineiden kuljettamisesta.
Umpilähdedirektiivillä tarkoitetaan korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta annettua neuvoston direktiiviä 2003/122/Euratom.
Korkea-aktiivisella umpilähteellä (lähteellä) tarkoitetaan säteilylähdettä, jonka sisältämän radionuklidin aktiivisuus lähteen valmistuessa tai, jos valmistuksenaikaista aktiivisuutta ei tiedetä, lähdettä ensimmäisen kerran markkinoille saatettaessa on vähintään umpilähdedirektiivin liitteen 1 mukaisella aktiivisuustasolla ja jonka rakenne tavanomaisissa käyttöolosuhteissa estää radioaktiivisen aineen leviämisen ympäristöön.
Haettaessa turvallisuuslupaa korkea-aktiivisten umpilähteiden käyttöön tulee lupahakemukseen liittää selvitykset tämän lain 16 ja 18 §:n mukaisten vaatimusten täyttämisestä. Selvitykset on esitettävä erityisesti:
1) lähteistä ja niiden suojuksista sekä lähteiden käyttöön liittyvistä laitteista;
2) lähteiden käyttöä ja hoitoa koskevasta laatujärjestelmästä ja laadunhallinnassa käytettävistä menettelytavoista;
3) lähteiden, suojusten ja lähteiden käyttöön liittyvien laitteiden huollosta;
4) menettelystä hätätilanteessa ja tilanteessa, jossa turvallisuus merkittävästi vaarantuu; sekä
5) käytöstä poistettavien lähteiden vaarattomaksi tekemisestä, mukaan luettuna järjestelyt näiden lähteiden palauttamiseksi valmistajalle tai toimittajalle taikka luovuttamiseksi tunnustettuun laitokseen.
Lupa 31 f §:ssä tarkoitetun lähteen käyttöön voidaan myöntää vain, jos 19 §:n mukainen vakuus on asetettu.
Myöntäessään turvallisuusluvan Säteilyturvakeskuksen tulee asettaa turvallisuus-vaatimusten täyttämiseksi tarpeelliset ehdot.
Toiminnan harjoittajan on korkea-aktiivisia umpilähteitä käyttäessään erityisen huolellisesti:
1) varmistettava lähteiden tiiveys asianmukaisilla, säännöllisillä testeillä;
2) tarkastettava lähteet ja niiden sijoituspaikat säännöllisesti;
3) suojattava lähteet lainvastaiselta toiminnalta, katoamiselta ja vahingoittumiselta;
4) toimittava käytettävissään olevin keinoin turvallisen tilan varmistamiseksi ja palauttamiseksi lähteen vahingoituttua, kadottua tai jouduttua lainvastaisen toiminnan kohteeksi; sekä
5) poistettava tarpeettomaksi käyneet lähteet palauttamalla ne valmistajalle tai toimittajalle taikka luovuttamalla ne tunnustettuun laitokseen tai muulle toiminnan harjoittajalle, jolla on asianmukainen lupa.
Säteilyturvakeskus voi antaa 1 momentissa tarkoitettujen vaatimusten toteuttamista koskevia tarkempia turvallisuusmääräyksiä. (22.5.2015/677)
Jokaisen korkea-aktiivisen umpilähteen tulee olla varustettu yksilöllisellä numerotunnuksella, joka on merkitty mahdollisimman pysyvällä tavalla itse lähteeseen sekä kaivertamalla tai leimaamalla lähteen suojukseen.
Lähteen yksilöimisestä vastaa lähteen valmistaja.
Korkea-aktiivisen umpilähteen maahantuojan on varmistettava, että lähde on 1 momentissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti yksilöity. Yksilöimättömän lähteen maahantuonti on kielletty.
Korkea-aktiivisen umpilähteen tai lähteiden vienti Euroopan unionin ulkopuolelle tai tuonti Euroopan unionin ulkopuolelta on esitettävä jokaisen siirrettävän erän osalta etukäteen Säteilyturvakeskuksen hyväksyttäväksi. Hyväksymismenettelystä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Korkea-aktiivista umpilähdettä ei saa viedä maahan, jolla ei ole riittäviä teknisiä, lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia valmiuksia huolehtia lähteen ja sen käytön turvallisuudesta.
Jos korkea-aktiivisen umpilähteen aktiivisuus ylittää umpilähdedirektiivin liitteen 1 mukaisen aktiivisuustason satakertaisesti tai sitä enemmän, toiminnan harjoittajan on asetettava vakuus siten kuin 19 §:ssä säädetään. Vakuutta ei kuitenkaan tarvitse asettaa lähteelle, jonka puoliintumisaika on lyhyempi kuin 150 päivää.
Vakuuden suuruuden määrää Säteilyturvakeskus jokaisen lähteen osalta erikseen. Vakuussumma koostuu kiinteästä perusmaksusta ja lähdekohtaisesta lisämaksusta, jonka määräämisperusteet ovat lähteen sisältämän radioaktiivisen aineen laatu sekä lähteen aktiivisuus.
Vakuussumma pyöristetään lähimpään tuhanteen euroon. Vakuuden on oltava pankkitakaus, luottovakuutus tai turvaavuudeltaan näihin rinnastettava valtioneuvoston asetuksella säädettävä vakuus.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin:
1) korkea-aktiivisen umpilähteen mukana toimitettavista lähdettä ja sen yksilöimistä koskevista tiedoista sekä lähteen varustamisesta säteilyvaarasta varoittavilla merkinnöillä;
2) toiminnan harjoittajan velvollisuudesta raportoida valvontaviranomaiselle vastuullaan olevista korkea-aktiivisista umpilähteistä;
3) radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemiseksi tarpeellisten tehtävien hoitamisesta valtion toimesta siinä tapauksessa, että 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua tunnustettua laitosta ei toistaiseksi ole; sekä
4) 31 f §:ssä tarkoitetun vakuuden määräämisperusteista.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös vakuuden määräämisperusteiden tarkistamisesta siinä tapauksessa, että olosuhteet olennaisesti muuttuvat. Samalla tulee tarvittaessa säätää siitä, missä ajassa jo asetetut vakuudet on täydennettävä tarkistettujen perusteiden mukaisiksi.
Umpilähdedirektiivin liitteen 1 mukaiset radionuklidikohtaiset aktiivisuustasot julkaisee Säteilyturvakeskus määräyskokoelmassaan.
Toiminnan harjoittajan on suunniteltava ja toteutettava työntekijöiden suojelu seuraavien periaatteiden mukaan:
1) selvitetään ennalta työntekijöihin kohdistuva säteilyaltistus ja siihen vaikuttavat tekijät, missä tulee ottaa huomioon myös tavanomaisesta poikkeavat työskentelyolosuhteet;
2) työskentelypaikat jaetaan tarvittaessa valvonta-alueisiin ja tarkkailualueisiin; sekä
3) luokitellaan erilliseksi ryhmäksi (säteilytyöluokka A) ne työntekijät, joiden säteilyaltistusta on seurattava henkilökohtaisesti.
Työntekijöiden luokittelun ja säteilyaltistuksen seurannan perusteista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä työntekijöiden suojelemiseksi tarvittavista järjestelyistä työpaikoilla. (22.5.2015/677)
Edellä 12 §:ssä tarkoitettu annosmittauspalvelu on esitettävä Säteilyturvakeskuksen hyväksyttäväksi ennen toiminnan aloittamista.
Annosmittauspalvelun hyväksymisen edellytyksiä ovat mittausmenetelmien soveltuvuus, mittaushenkilöstön pätevyys sekä toiminnan ohjauksessa käytettävän laatujärjestelmän taso. Annosmittauspalvelu hyväksytään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. (22.5.2015/677)
Hyväksytyn annosmittauspalvelun valvonnasta on voimassa, mitä 53 §:ssä säädetään.
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä annosmittauspalvelun toiminnasta. (22.5.2015/677)
Säteilytyötä tekevien työntekijöiden terveystarkkailusta on voimassa, mitä työterveyshuoltolaissa (743/1978) tai sen nojalla säädetään työntekijöiden terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä. Lisäksi tulee säteilytyöluokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailua varten nimetä lääkäri (vastaava lääkäri), jonka pätevyysvaatimuksista säädetään asetuksella. Lääkärin tehtäviin kuuluu erityisesti:
1) todeta säteilytyöluokkaan A sijoitettavan työntekijän soveltuvuus työhön ennen työnteon aloittamista sekä työn kestäessä vähintään kerran vuodessa; sekä
2) antaa lausunto, siitä millä edellytyksillä työntekijä voi jatkaa säteilytyön tekemistä samassa tai vastaavassa tehtävässä, jos työntekijän säteilyaltistuksen todetaan tai epäillään ylittäneen säädetyn enimmäisarvon.
Toiminnan harjoittaja vastaa siitä, että vastaava lääkäri saa tehtäviensä suorittamista varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset työpaikan olosuhteista.
Jos työntekijä ei terveydellisistä syistä sovellu säteilytyöluokkaan A, häntä ei saa luokitella tähän säteilytyöluokkaan eikä osoittaa vastaavaan tehtävään.
Työntekijälle on pyynnöstä annettava vastaavan lääkärin kirjallinen lausunto hänen soveltuvuudestaan säteilytyöluokkaan A. Jos toiminnan harjoittaja terveydellisin perustein osoittaa työntekijän siirrettäväksi säteilytyöluokkaan A kuuluvasta tehtävästä muuhun tehtävään, on työntekijälle pyynnöstä annettava kirjallinen todistus myös tästä.
Työntekijällä on oikeus saattaa itseään koskeva 1 momentissa tarkoitettu asia Säteilyturvakeskuksen käsiteltäväksi. Toiminnan harjoittajan tulee antaa työntekijälle tieto tästä oikeudesta.
Säteilyturvakeskuksen tulee käsitellä asia viivytyksettä. Säteilyturvakeskuksen antamaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta valittamalla.
Jos altistusolosuhteiden selvityksen perusteella on todennäköistä, että työntekijä on saanut säädetyn enimmäisarvon ylittävän säteilyaltistuksen, hän on velvollinen osallistumaan altistuksen ja sen vaikutusten selvittämiseksi tarpeelliseen tutkimukseen.
Työntekijää ei saa irtisanoa sillä perusteella, että hän on saanut säädetyn enimmäisarvon ylittävän säteilyaltistuksen.
Edellä 2 §:ssä tarkoitetun yksilönsuojaperiaatteen ja optimointiperiaatteen toteutumisen valvomiseksi Säteilyturvakeskus pitää tiedostoa säteilytyössä toimivien työntekijöiden säteilyaltistuksesta (annosrekisteri). Annosrekisteriin tallennetaan kunkin työntekijän tunnistetiedot sekä tiedot säteilytyön laadusta, käytetyistä säteilyaltistuksen seurantamenetelmistä ja säteilyaltistukseen vaikuttavista tekijöistä sekä tiedot säteilyaltistuksen määrityksen tuloksista.
Toiminnan harjoittaja vastaa siitä, että rekisteröitävät tiedot ja säteilyaltistuksen seurannan tulokset toimitetaan Säteilyturvakeskukselle sen määräämällä tavalla eriteltyinä siten, että jokaisen työntekijän säteilyaltistus voidaan määrittää.
Ilman työntekijän suostumusta saadaan hänen säteilyaltistustaan koskevat tiedot luovuttaa 33 §:ssä tarkoitetulle vastaavalle lääkärille ja säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan harjoittajalle. Tiedot saadaan luovuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa olevalle toiminnan harjoittajalle, kun se on tarpeen työnantajalle kuuluvien säteilyaltistuksen seurantaa koskevien velvoitteiden täyttämiseksi.
Annosrekisterissä olevien työntekijän tunnistetietojen säilytysajasta on voimassa mitä 34 b §:ssä säädetään työntekijän terveystietojen säilytysajasta.
Kullekin säteilytyöluokkaan A kuuluvalle työntekijälle on hänen terveydentilansa seuraamista varten järjestettävä tiedosto (terveystiedosto), johon terveystarkkailussa kertyvät tiedot talletetaan. Terveystiedostoon on sisällytettävä terveystarkkailun kannalta tarpeelliset tiedot työntekijän aikaisemmista työtehtävistä ja palvelussuhteista, sekä tulokset työntekijän säteilyaltistuksen seurannasta.
Ilman työntekijän suostumusta saadaan terveystiedostossa olevia tietoja antaa Säteilyturvakeskukselle. Säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan harjoittajalle tulee antaa tiedot, jotka ovat tarpeen toiminnan harjoittajalle tässä laissa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi.
Vastaavan lääkärin tehtävänä on huolehtia terveystiedoston asianmukaisesta järjestämisestä ja ajan tasalla pitämisestä. Vastaavan lääkärin vaihtuessa on terveystiedosto luovutettava seuraajalle.
Terveystiedostossa olevia tietoja on käsiteltävä salassa pidettävinä.
Terveystiedosto on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla niin kauan kuin työntekijä kuuluu säteilytyöluokkaan A. Tämän jälkeen tiedosto on säilytettävä, kunnes työntekijä täyttää tai olisi täyttänyt 75 vuotta. Kaikissa tapauksissa tiedosto on säilytettävä, kunnes säteilytyön päättymisestä on kulunut 30 vuotta.
Suomalainen työnantaja, jonka palveluksessa oleva suomalainen työntekijä tekee säteilytyötä ulkomailla, on velvollinen varmistamaan, että tiedot työntekijän säteilyaltistuksista ilmoitetaan annosrekisteriin.
Työntekijöille on järjestettävä toiminnan laadun ja työpaikan olosuhteiden mukainen koulutus ja opastus tehtäviinsä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota tietoon säteilyn terveydellisistä haitoista ja turvallisuutta korostaviin työtapoihin siten, että tarpeeton altistuminen säteilylle ja poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavat tapahtumat voidaan estää.
Työntekijän tulee toimia annettujen ohjeiden mukaisesti ja muutenkin osaltaan huolehtia omasta ja muiden säteilyturvallisuudesta.
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden laajuudesta. (22.5.2015/677)
Säteilytyötä tekevän henkilön on oltava 18 vuotta täyttänyt. Tätä nuorempi henkilö, ei kuitenkaan alle 16 vuotta, voi osallistua säteilylähteiden käyttöön siinä määrin kuin se on tarpeen hänen ammatillisen koulutuksensa vuoksi.
Toiminnan harjoittajan vastuu tässä luvussa säädetyn työntekijöiden suojelun, säteilyaltistuksen seurannan ja terveystarkkailun järjestämisestä koskee myös niitä työntekijöitä ja itsenäisiä elinkeinonharjoittajia, jotka osallistuvat toiminnan harjoittajan teettämään säteilytyöhön olematta toiminnan harjoittajan palveluksessa.
Ulkopuolinen yritys vastaa työnantajana siitä, että sen palveluksessa olevien työntekijöiden koulutus ja opastus tehtäviinsä toteutetaan 36 §:ssä säädetyllä tavalla. Tämän lisäksi työnantajan velvollisuutena on varmistaa, että työntekijöiden suojelu, säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu on asianmukaisesti järjestetty.
Säteilyn lääketieteellisellä käytöllä tarkoitetaan toimintaa, jossa ionisoivaa säteilyä kohdistetaan tarkoituksellisesti ihmiskehoon tai kehon osaan:
1) sairauden tutkimiseksi tai hoitamiseksi; taikka
2) lääketieteellisen tutkimuksen tai muun lääketieteellisen toimenpiteen vuoksi.
Tämän lain nojalla säädettyjä säteilyaltistuksen enimmäisarvoja ei sovelleta tutkittavan tai hoidettavan henkilön saamaan säteilyaltistukseen. Säteilyaltistuksen on oltava lääketieteellisesti oikeutettu ja se on rajoitettava siihen määrään, jota on pidettävä välttämättömänä tarkoitetun tutkimus- tai hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Säteilylle altistavasta toimenpiteestä kliinisessä vastuussa oleva lääkäri vastaa toimenpiteen lääketieteellisestä oikeutuksesta ja optimoinnista sekä osaltaan toimenpiteen tulosten kliinisestä arvioinnista. Kliininen vastuu edellyttää toimenpiteen laadun mukaista pätevyyttä kliinisen vastuun ottamiseen.
Kliiniseen vastuuseen kuuluu varmistautuminen siitä, että ennen toimenpiteen suorittamista huolehditaan tarpeenmukaisella tavalla, että:
1) hankitaan olennainen tieto aikaisemmista tutkimuksista ja hoidoista;
2) toimenpiteen suorittajalle annetaan toimenpiteen optimoimiseksi tarpeelliset erityisohjeet; sekä
3) potilaalle tai muulle asianosaiselle annetaan tieto säteilyaltistuksen aiheuttamasta mahdollisesta terveyshaitasta.
Toiminnan harjoittajan vastuulla on huolehtia siitä, että kliinisen vastuun osoittamista ja siirtämistä koskevat menettelyt on selkeästi järjestetty.
Säteilylle altistavaan toimenpiteeseen lähetteen antavan lääkärin tulee osaltaan arvioida toimenpiteen oikeutus. Tätä varten hänen tulee hankkia saatavilla oleva aiempia tutkimuksia ja hoitoa koskeva olennainen tieto, sekä jos toimenpiteen oikeutuksen arvioiminen edellyttää, konsultoida tarpeen mukaan asiantuntijoita ennen lähetteen antamista.
Säteilylle altistavan toimenpiteen suorittajalla on oltava toimenpiteen laadun edellyttämä pätevyys ja kokemus. Toiminnan harjoittajan vastuulla on myös huolehtia siitä, että toimenpiteiden suorittamista koskevat vastuut ja menettelyt on selkeästi järjestetty.
Ennen säteilyn kohdistamista ihmiseen toimenpiteen suorittajan erityisenä velvollisuutena on varmistaa, että:
1) säteilylähteen varo- ja suojausjärjestelmät ovat kunnossa ja käytettävät laitteet toimivat moitteettomasti;
2) potilas on asianmukaisesti suojattu ja säteilyaltistus rajattu niihin kehon osiin, joihin säteily on tarkoitus kohdistaa; ja
3) potilaalle annettava radioaktiivinen aine on asianmukaisesti tarkastettu.
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä 2 momentissa tarkoitettujen velvoitteiden toteuttamisen yksityiskohdista. (22.5.2015/677)
Toiminnan harjoittaja on velvollinen järjestämään säteilyn lääketieteellisen käytön suunnitelmallisen arvioinnin (kliininenauditointi), jossa:
1) selvitetään noudatettuja tutkimus- ja hoitokäytäntöjä, säteilyaltistuksia sekä tutkimus- ja hoitotuloksia;
2) vertaillaan niitä hyväksi todettuihin käytäntöihin; sekä
3) esitetään tarpeelliseksi arvioituja toimenpiteitä käytäntöjen kehittämiseksi ja perusteettoman säteilyaltistuksen ehkäisemiseksi.
Toiminnan harjoittaja on velvollinen toteuttamaan suunnitellut ja järjestelmälliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säteilylähteet sekä niihin liittyvät laitteet ja välineet ovat kunnossa ja että niiden käyttöä koskevat ohjeet ja menettelyt ovat asianmukaiset.
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä laadunvarmistuksen toteuttamisesta. (22.5.2015/677)
Tarkemmat säännökset säteilyn lääketieteellistä käyttöä koskevista perusteista ja vaatimuksista annetaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä säädetään erityisesti:
1) seulontatutkimuksista, joissa säteilyä kohdistetaan oireettomiin henkilöihin;
2) säteilyn käytöstä sellaisissa lääketieteellisissä toimenpiteissä, joissa henkilöön kohdistetaan säteilyä ilman että hänen odotetaan saavan altistuksesta välitöntä terveydellistä hyötyä;
3) kliinisen vastuun edellyttämää säteilysuojelukoulutusta koskevista vaatimuksista;
4) kliinisessä auditoinnissa käytettävistä menettelyistä sekä vertailutasojen ja vertailuarvojen määrittelemisen perusteista; sekä
5) säteilylle altistavia toimenpiteitä koskevien tietojen tallentamisesta ja raportoimisesta siten, että toimenpiteet ja niistä aiheutuneet säteilyaltistukset voidaan määrittää jälkikäteen ja tehdä niistä yhteenvetoja.
Sosiaali- ja terveysministeriö voi valtuuttaa Säteilyturvakeskuksen antamaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua käyttöä koskevat yksityiskohtaiset rajoitukset ja asettamaan 4 kohdassa tarkoitetut vertailutasot ja vertailuarvot.
Säteilyn käytön ja muun säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan hyväksyttävyydelle asetettavista vaatimuksista säädetään 2 §:ssä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen enimmäisarvoista.
Mitä 6 luvussa säädetään tuoteturvallisuudesta ja säteilymittauksista ja 7 luvussa säteilylaitteista, ei koske sellaista ionisoimatonta säteilyä synnyttäviä säteilylaitteita, joiden aiheuttama säteilyaltistus on enintään yksi kymmenesosa ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen enimmäisarvoista.
Työssä käytettävistä ionisoimatonta säteilyä ja ultraääntä aiheuttavista laitteista sekä terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista samoin kuin lääkärin määräämien ionisoimattomalle säteilylle altistavien toimenpiteiden suorittamisesta säädetään erikseen.
Väestölle ei saa terveyshaittaa aiheuttavalla tavalla tarjota solariumpalveluja.
Solariumpalveluja tarjoavan toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, ettei alle 18-vuotias pääse altistamaan itseään solariumin ultraviolettisäteilylle.
Mitä 2 momentissa säädetään, ei koske lääkärin määräyksestä tapahtuvaa altistamista sairauden hoitoa, taudinmääritystä tai ultraviolettisäteilyllä tehtävää lääketieteellistä tutkimusta varten.
Toiminnanharjoittajan on nimettävä yleisön käyttöön tarjottavan solariumlaitteen käyttöpaikalle asianmukaisesti perehdytetty 18 vuotta täyttänyt vastuuhenkilö, joka tarvittaessa opastaa asiakkaan silmien suojaamiseen ja muuhun laitteen turvalliseen käyttöön sekä valvoo, ettei alle 18-vuotias pääse käyttämään solariumlaitetta. Vastuuhenkilön on tarvittaessa tarkastettava solariumlaitetta käyttävän henkilön ikä.
Toiminnanharjoittajan on lisäksi huolehdittava, että solariumlaitteen käyttöpaikalla on näkyvästi esillä tiedot solariumlaitteen ultraviolettisäteilylle liiallisen altistumisen aiheuttamista vaaroista ja altistumisen rajoittamisesta.
Terveydensuojelulain (763/1994) noudattamista ohjaavilla ja valvovilla viranomaisilla sekä Säteilyturvakeskuksella on oikeus saada toisiltaan solariumvalvontaan liittyviä toiminnanharjoittajia koskevia tarpeellisia tietoja valvontaa ja sen ohjausta varten salassapitosäännösten estämättä. Henkilötietojen osalta tietojensaantioikeus koskee vain välttämättömiä tietoja.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen tarkastaa terveydensuojelulain mukaisen valvontansa yhteydessä seuraavat asiat:
1) solariumlaitteen sijoittaminen tai käytön estäminen siten, että alle 18-vuotias ei voi käyttää laitetta henkilökunnan sitä huomaamatta;
2) 44 §:n 1 momentissa tarkoitetun vastuuhenkilön läsnäolo;
3) käyttöohjeiden antaminen asiakkaalle;
4) solariumlaitteen ultraviolettisäteilyn altistumisen vaaroja ja altistamisen rajoittamista koskevien tietojen näkyvä esillepano solariumlaitteen välittömässä läheisyydessä;
5) asiakkaan silmien suojaaminen;
6) solariumlaitteessa olevan ajastuksen säätö;
7) solariumlaitteen nimike ja tyyppi; sekä
8) solariumlamppujen nimikkeet ja tyypit.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen tekee 44 a §:ssä tarkoitetusta tarkastuksesta pöytäkirjan, johon merkitään tarkastuksessa tehdyt havainnot. Kunnan terveydensuojeluviranomainen toimittaa tarkastuspöytäkirjan jäljennöksen tai vastaavat tiedot Säteilyturvakeskukselle.
Terveydensuojeluviranomaisen havaitseman puutteen tai laiminlyönnin korjaamiseksi Säteilyturvakeskus voi ryhtyä tässä laissa tarkoitettuihin toimiin.
Joka käyttää luonnossa olevia maa-, kivi- tai muita aineksia taikka näiden aineksien käytön tuloksena syntyneitä materiaaleja elinkeinotoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa, on velvollinen säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla selvittämään toiminnasta aiheutuvan säteilyaltistuksen, jos ilmenee tai perustellusti epäillään, että toiminta on säteilytoimintaa. Sama velvollisuus on työnantajalla, jonka työtiloissa tai muussa työskentelypaikassa todetaan tai perustellusti epäillään, että luonnonsäteilystä kohdistuu ihmiseen säteilyaltistusta, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa.
Säteilyturvakeskuksella on oikeus määrätä tehtäväksi tässä pykälässä tarkoitettu selvitys, jos selvityksen tekemiseen velvollinen ei sitä muuten tee.
Säteilyturvakeskus voi antaa tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitetusta säteilyaltistuksen selvittämisestä. (22.5.2015/677)
Kun 45 §:ssä tarkoitettu selvitys on tehty, säteilyturvakeskuksen tulee antaa tarvittaessa määräykset säteilyaltistuksen rajoittamiseksi.
Jos 45 §:ssä tarkoitetun toiminnan harjoittamispaikalla tehtävä työ on 32 §:ssä tarkoitettua säteilytyötä, toiminnan harjoittaja on velvollinen antamaan selvityksen järjestelyistä turvallisuuden varmistamiseksi. Selvityksestä, toiminnan säteilyturvallisuudesta vastaavan johtajan nimeämisestä sekä pätevyysvaatimuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä 18 §:ssä on säädetty säteilyn käyttöä koskevasta organisaatioselvityksestä.
Huoneilman radonpitoisuutta koskevat enimmäisarvot vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö.
Talousveden radioaktiivisista aineista aiheutuvan säteilyaltistuksen rajoittamisesta ja valvonnasta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä. (23.12.1998/1142)
Tarkemmat säännökset luonnonsäteilystä aiheutuvan säteilyaltistuksen valvonnasta annetaan asetuksella.
Säteilyn käytössä ja muussa säteilytoiminnassa syntyvän radioaktiivisen jätteen määrä on pidettävä niin pienenä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista vaarantamatta 2 §:n mukaisten yleisten periaatteiden toteutumista.
Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan toiminnassa syntyvien radioaktiivisten jätteiden vaarattomiksi tekemiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.
Käsiteltäessä radioaktiivisia aineita toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että radioaktiivisten aineiden pääsy ympäristöön on rajoitettu riittävän tehokkaasti. Jos ympäristöön pääsee radioaktiivisia aineita siten, että niistä aiheutuvan terveydellisen tai ympäristöllisen haitan torjuminen vaatii toimenpiteitä ympäristön puhdistamiseksi, toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan toimenpiteiden toteuttamisesta.
Hyödynnettäessä luonnonvaroja, jotka sisältävät radioaktiivisia aineita, toiminnan harjoittaja on toiminnan aikana ja sitä lopetettaessa velvollinen huolehtimaan siitä, että radioaktiivisista jätteistä ei aiheudu terveydellistä eikä ympäristöllistä haittaa.
Säteilyturvakeskus voi antaa tässä pykälässä säädetyn huolehtimisvelvollisuuden sisällöstä tarkempia määräyksiä. (22.5.2015/677)
Jos toiminnan harjoittaja ei täytä 50 §:ssä tarkoitettua huolehtimisvelvollisuuttaan, on valtio velvollinen huolehtimaan radioaktiivisten jätteiden vaarattomiksi tekemiseksi ja ympäristön puhdistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.
Valtio on velvollinen huolehtimaan 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä myös silloin, kun jätteen alkuperä on tuntematon tai huolehtimisvelvollisuudesta vastuussa olevaa toiminnan harjoittajaa ei löydy.
Siitä, kuinka valtio huolehtii 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä, säädetään asetuksella.
Toiminnan harjoittaja ja muu radioaktiivisen aineen tai jätteen tuottamiseen tai käsittelyyn osallinen on velvollinen korvaamaan valtiolle kustannukset, jotka ovat aiheutuneet jätteen vaarattomaksi tekemiseksi ja ympäristön puhdistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Kustannusten perimisestä on voimassa, mitä 69 §:ssä on säädetty. Kustannusten korvaamiseen tulee kuitenkin ensisijaisesti käyttää 19 §:ssä tarkoitettua vakuutta, mikäli vakuus on asetettu.
Luovutettaessa radioaktiivisia jätteitä, joiden hallussapito edellyttää turvallisuuslupaa on luovuttaja velvollinen varmistumaan siitä, että vastaanottajalla on turvallisuuslupa luovutettavien jätteiden hallussapitoon.
Radioaktiivista jätettä tai materiaalia, joka sisältää radioaktiivista jätettä, saadaan tuoda maahan, viedä maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta vain sillä edellytyksellä, että jokaisen jäte-erän siirto on Säteilyturvakeskuksen etukäteen hyväksymä.
Radioaktiivista jätettä ei saa viedä maahan, jolla ei ole riittäviä teknillisiä, lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia valmiuksia huolehtia radioaktiivisista jätteistä.
Käytöstä poistettua säteilylähdettä, joka on valmistettu muualla kuin Suomessa, ei saa tuoda Suomeen radioaktiivisena jätteenä. (22.12.2005/1179)
Radioaktiivisen jätteen siirrot on toimeenpantava radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta annetussa neuvoston direktiivissä 2006/117/Euratom, jäljempänä jätesiirtodirektiivi, säädettyjä menettelyjä noudattaen. (21.11.2008/718)
Sen lisäksi, mitä jätesiirtodirektiivin 17 artiklassa säädetään, Säteilyturvakeskus julkaisee artiklassa tarkoitetun vakioasiakirjan toisinnon määräyskokoelmassaan. (21.11.2008/718)
Säteilyturvakeskuksella on tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä edellytettyä valvontaa varten oikeus:
1) tarkastaa ja tarkkailla tässä laissa tarkoitettua terveyden kannalta haitallista säteilyaltistusta aiheuttavaa toimintaa ja päästä sinne, missä toimintaa harjoitetaan;
2) suorittaa valvonnan edellyttämät kokeet ja mittaukset, ottaa ja saada tarvittavat näytteet sekä sijoittaa valvonnan edellyttämät laitteet toiminnan harjoittamispaikkaan tai sen läheisyyteen;
3) saada valvonnan kannalta tarpeelliset ilmoitukset, tiedot ja asiakirjat; sekä
4) velvoittaa turvallisuusluvan haltija ylläpitämään valvonnan kannalta tarpeellista kirjanpitoa hallussaan olevista säteilylähteistä sekä niiden hankinnoista ja luovutuksista sekä tekemään säteilyturvakeskukselle niitä koskevat ilmoitukset.
Kaivosviranomaisen myönnettyä kaivoslain 9 §:ssä tarkoitetun malminetsintäluvan uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen Säteilyturvakeskuksella on oikeus säteilyturvallisuuden varmistamiseksi tarpeellisessa laajuudessa tarkkailla ja valvoa malminetsintäaluetta ja sen ympäristöä. Säteilyturvakeskuksella on oikeus toteuttaa tarpeellinen tarkkailu ja valvonta myös silloin, kun kaivoslain 16 §:ssä tarkoitetun kaivosluvan nojalla louhitaan ja käsitellään muuta kaivosmineraalia ja toiminta vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa ympäristön säteilyturvallisuuteen. (22.5.2015/677)
Säteilyturvakeskuksella ja 53 §:n 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen suorittajalla on tarvittaessa oikeus antaa säteilytoiminnan turvallisuuden varmistamista sekä radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemistä koskevia määräyksiä. Määräystä annettaessa on sen toteuttamiselle asetettava määräaika. Jos määräyksen on antanut tarkastuksen suorittaja, on asia saatettava säteilyturvakeskuksen päätettäväksi, jos toiminnan harjoittaja kirjallisesti sitä vaatii.
Jos toiminta aiheuttaa ilmeistä terveydellistä haittaa tai haitan vaaraa, voi säteilyturvakeskus päätöksellään määrätä toiminnan keskeytettäväksi tai sitä rajoitettavaksi siten, että toiminta täyttää tässä laissa säädetyt vaatimukset.
Jos asia ei siedä viivytystä, on tarkastuksen suorittajalla oikeus antaa toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskeva määräys, jota toiminnan harjoittajan tulee heti noudattaa. Tarkastuksen suorittajan on tällöin viivytyksettä saatettava asia säteilyturvakeskuksen päätettäväksi.
Toiminnan keskeyttämistä tai rajoittamista koskeva määräys on voimassa, kunnes toiminnan harjoittaja osoittaa tai muuten todetaan, että toimintaa voidaan harjoittaa tässä laissa säädettyjen tai sen nojalla määrättyjen vaatimusten mukaisesti.
Jos 21 §:ssä tarkoitettu tuote ei täytä sitä koskevia turvallisuusvaatimuksia, valvontaviranomaisella on oikeus kieltää sen myynti ja muu luovuttaminen.
Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovalla viranomaisella on sen estämättä, mitä asian tai asiakirjan salassa pitämisestä on säädetty, oikeus saada valvontaa varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat toiselta viranomaiselta.
Poliisi- ja tulliviranomaisten tulee tarvittaessa antaa valvontaviranomaiselle virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa. Tulliviranomaisille kuuluvista erityisistä tehtävistä tämän lain noudattamisen valvonnassa säädetään tarvittaessa asetuksella.
Jos joku niskoittelee hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisessä, säteilyturvakeskus voi velvoittaa hänet velvollisuuksien täyttämiseen asettamalla uhkasakon tai uhan, että tekemättä jätetty toimenpide suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella, tai uhan, että toiminnan harjoittaminen keskeytetään tai säteilylähteen käyttö kielletään.
Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi säteilyturvakeskus.
Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan ennakkoon valtion varoista ja peritään laiminlyöjältä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.
Rangaistus säteilyn käyttämisestä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa, säädetään rikoslain 34 luvun 4, 5, 7 ja 8 §:ssä.
Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä.
Rangaistus radioaktiivisen aineen tai säteilylaitteen varomattomasta käsittelystä säädetään rikoslain 44 luvun 12 §:ssä. (24.5.2002/418)
Toiminnanharjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta
1) laiminlyö tässä laissa säädetyn turvallisuusluvan hakemisen tai tähän lakiin perustuvan säteilyn käyttöpaikan, säteilylaitteen tai sen osan tarkastettavaksi esittämistä koskevan velvoitteen,
2) rikkoo turvallisuusluvan ehtoja tai viranomaisen tämän lain nojalla antamaa määräystä turvallisuuden varmistamiseksi tai valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen ilmoittamiseksi,
3) rikkoo 14 b §:ssä säädetyn radioaktiivista ainetta sisältäviä säteilylähteitä koskevan kirjanpito- tai ilmoitusvelvollisuuden tai rikkoo mainitun pykälän 2 momentin nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksiä,
4) rikkoo 15 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuden, 28 §:ssä säädetyt luovuttajan velvollisuudet, 29 §:ssä säädetyn huolehtimisvelvollisuuden, 52 §:ssä säädetyn luovuttajan selonottovelvollisuuden taikka laiminlyö 31 e tai 52 a §:ssä säädetyn hyväksynnän hakemisen,
5) rikkoo 31 d §:n 1 momentissa säädettyä korkea-aktiivisen umpilähteen yksilöimisvelvoitetta tai mainitun pykälän 3 momentissa säädettyä yksilöimättömän korkea-aktiivisen umpilähteen tuontikieltoa,
6) rikkoo 43 §:n 2 momentissa säädettyä huolehtimisvelvoitetta,
7) rikkoo 44 §:n 1 momentissa säädettyä vastuuhenkilön nimeämistä koskevaa velvoitetta tai mainitun pykälän 2 momentissa säädettyä tietojen nähtävillä pitämistä koskevaa velvoitetta taikka
8) rikkoo 56 §:n mukaista myynti- ja luovutuskieltoa,
on tuomittava, jollei teko ole 60 §:n mukaan rangaistava taikka jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, säteilyrikkomuksesta sakkoon.
Jos 1 momentissa tarkoitettu rikkomus on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen, voidaan siitä jättää syyte nostamatta ja rangaistus tuomitsematta.
62 § on kumottu L:lla 21.5.1999/647.
63 § on kumottu L:lla 26.10.2001/893.
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä tässä laissa tarkoitetusta rikoksesta ennen kuin on hankkinut asiasta Säteilyturvakeskuksen lausunnon.
Säteilyturvakeskuksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Hallinto-oikeuden päätökseen 20 §:ssä tarkoitetussa turvallisuusluvan peruuttamista koskevassa asiassa sekä 55 ja 56 §:ssä tarkoitetussa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
L:lla 1041/2015 muutettu 65 § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Säteilyturvakeskuksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. (2.9.2005/727)
Säteilyturvakeskuksen 59 §:n nojalla tekemästä uhkasakon asettamista koskevasta päätöksestä ei kuitenkaan saa erikseen valittaa.
Tämän lain 54 ja 55 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
Jos 1 momentissa tarkoitettu määräys on annettu, valitusviranomaisen on käsiteltävä muutoksenhaku kiireellisenä.
Silloinkin, kun työ- tai muuhun elinympäristöön pääsee niin suuria määriä radioaktiivisia aineita, että säteilyturvallisuudesta huolehtiminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä (normaalista poikkeava säteilytilanne), on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon 2 §:ssä säädetyt periaatteet huolehdittaessa säteilyaltistuksen rajoittamisesta.
Sisäasiainministeriö antaa yleiset määräykset ja ohjeet toimenpiteiden suunnittelemiseksi ja yhteensovittamiseksi normaalista poikkeavien säteilytilanteiden varalta.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa tämän lain noudattamista valvottaessa taikka säteilyturvaneuvottelukunnan jäsenen tai sihteerin tehtävässä saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa 57 §:n mukaisesti sekä syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.
Turvallisuusluvasta ja muista tämän lain nojalla annetuista viranomaisen päätöksistä sekä tässä laissa tarkoitettuun valvontaan kuuluvista suoritteista samoin kuin näiden päätösten ja suoritteiden valmistelun edellyttämistä toimenpiteistä voidaan periä maksuja sen mukaan kuin asianomaisen ministeriön päätöksellä päätetään. Maksuista on voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) on säädetty. (22.12.1994/1334)
Säteilytoiminnan valvonnasta aiheutuvista kustannuksista voidaan päättää, että ne peritään joko osaksi tai kokonaan vuotuisina maksuina toiminnan harjoittajilta. (22.12.1994/1334)
Tässä laissa säädetyt maksut ja korvaukset saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta sekä viranomaisten tehtäväjaosta ja yhteistyöstä annetaan asetuksella.
Säteilyturvakeskuksen tulee antaa tämän lain mukaisen turvallisuustason toteuttamista koskevia yleisiä ohjeita.
Säteilyturvakeskuksen on ennen 2 §:n 2 momentin, 11 §:n 3 momentin, 23 §:n 3 momentin, 31 c §:n 2 momentin, 32 §:n 2 momentin, 32 a §:n 4 momentin, 36 §:n 3 momentin, 39 b §:n 3 momentin, 40 §:n 2 momentin, 45 §:n 3 momentin ja 50 §:n 4 momentissa tarkoitettujen määräysten antamista kuultava 20 §:ssä tarkoitettuja luvanhaltijoita, 7 §:ssä tarkoitettua neuvottelukuntaa ja sosiaali- ja terveysministeriötä, työ- ja elinkeinoministeriötä sekä tarvittavassa laajuudessa muita viranomaisia.
72 § on kumottu L:lla 23.5.1997/490.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
Tällä lailla kumotaan 26 päivänä huhtikuuta 1957 annettu säteilysuojauslaki (174/57) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Säteilysuojauslain nojalla myönnetty turvallisuuslupa on edelleen voimassa toistaiseksi. Luvanhaltijan on kuitenkin vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta ilmoitettava säteilyturvakeskukselle toiminnan jatkumisesta. Jos ilmoitusta ei tehdä määräajassa, lupa katsotaan rauenneeksi.
Jos säteilysuojauslain nojalla myönnetyssä turvallisuusluvassa tarkoitettu toiminta ei täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia, säteilyturvakeskuksen tulee viimeistään vuoden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen saapumisesta kehottaa luvanhaltijaa hakemaan uutta turvallisuuslupaa. Jos luvanhaltija ei noudata kehotusta neljän kuukauden kuluessa, turvallisuuslupa katsotaan rauenneeksi.
Muissa kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa on toiminnalle, joka tämän lain mukaan edellyttää turvallisuuslupaa ja jonka harjoittaminen on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa, haettava turvallisuuslupaa vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
Joka on hyväksytty säteilysuojausasetuksen (328/57) 5 §:ssä tarkoitetuksi johtajaksi tai hoitajaksi, on tämän lain voimaan tullessa oikeutettu edelleen jatkamaan tehtävässään.
76 § on kumottu L:lla 22.12.1994/1334.
Kaivoslaissa tarkoitetun kaivostyön harjoittajan ja kauemmin kuin kolme kuukautta kestävän, maan alla tai suljetussa tilassa suoritettavan louhintatyön harjoittajan tulee kolmen kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta tehdä säteilyturvakeskukselle kirjallinen ilmoitus toiminnastaan.
Tämän lain voimaan tullessa säteilyturvakeskuksessa tai muussa viranomaisessa vireillä oleva säteilysuojauslaissa tarkoitettu asia käsitellään tämän lain säännösten mukaisesti.
HE 230/89, tvk.miet. 9/90, svk.miet. 136/90Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1334/1994 tuli A:n 1597/1994 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)
HE 270/94, TyVM 8/94
HE 209/1996, TyVM 3/1997, EV 33/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Sen 10 lukua sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2000.
HE 248/1998, TyVM 14/1998, EV 236/1998, Neuvoston direktiivi 96/29 EURATOM, Neuvoston direktiivi 97/43 EURATOM
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.
HE 30/1998, HaVM 31/1998, EV 303/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 80/2000, LaVM 14/2001, EV 94/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002.
HE 17/2001, LaVM 5/2002, EV 35/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
HE 59/2002, TyVM 4/2002, EV 110/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2005.
Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintoviranomaisen päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 112/2004, HE 5/2005, HaVM 13/2005, EV 91/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Käytössä olevaan korkea-aktiiviseen umpilähteeseen, jota ei ole tässä laissa säädetyllä tavalla yksilöity, tulee sopivalla tavalla liittää lähdettä ja sen ominaisuuksia osoittavat tiedot vuoden 2006 loppuun mennessä.
Tämän lain 31 c §:ssä säädettyjen vaatimusten tulee olla kaikilta osiltaan täytetty vuoden 2007 loppuun mennessä.
Jos turvallisuuslupa korkea-aktiivisen umpilähteen käyttöön on myönnetty tai lupahakemus jätetty ennen tämän lain voimaantuloa, 31 f §:n mukainen vakuus tulee asettaa vuoden 2007 loppuun mennessä.
HE 180/2005, TyVM 10/2005, EV 207/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2008.
HE 169/2008, TyVM 7/2008, EV 118/2008
Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.
HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.
HE 273/2009, TaVM 49/2010, PeVL 32/2010, YmVL 7/2010, SuVM 2/2010, EV 349/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012.
Toiminnanharjoittajan on noudatettava 44 §:n 1 momentissa säädettyjä velvoitteita solariumpaikoissa viimeistään 36 kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta ja 44 §:n 2 momentissa säädettyjä velvoitteita viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
Lain 61 §:n 1 momentin 6 ja 7 kohtaa sovelletaan vasta edellä 2 momentissa säädettyjen siirtymäaikojen jälkeen. Ionisoimattoman säteilyn valvonnasta annettu asetus (1306/1993) ja ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamisesta annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (294/2002) jäävät voimaan, kunnes toisin säädetään.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 146/2011, StVM 3/2012, EV 46/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2013.
HE 18/2013, TaVM 10/2013, EV 59/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.
HE 320/2014, TaVM 31/2014, EV 333/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 230/2014, LaVM 26/2014, EV 319/2014
