Published: 1991-12-20
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645923/steilyasetus.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun säteilylain (592/91) nojalla:
Tämä asetus koskee ionisoivan säteilyn käyttöä ja muuta ionisoivalle säteilylle altistavaa säteilytoimintaa.
Ydinenergian käyttöön tätä asetusta sovelletaan niiltä osin kuin säteilylain (592/91) 3 §:n 1 momentissa säädetään.
Ekvivalenttiannoksella tarkoitetaan säteilystä kudokseen tai elimeen massayksikköä kohti keskimäärin siirtyneen energian ja säteilyn painotuskertoimen tuloa.
Efektiivisella annoksella tarkoitetaan säteilylle alttiiksi joutuneiden kudosten ja elinten ekvivalenttiannosten painotettua summaa.
Ekvivalenttiannoksen ja efektiivisen annoksen yksikkö on sievert (Sv).
Säteilyaltistuksen seurannalla tarkoitetaan toimenpiteitä säteilytyössä toimivien työntekijöiden säteilyaltistuksen valvomiseksi ja määrittämiseksi annostarkkailulla ja säteilyaltistukseen vaikuttavien työolojen tarkkailulla. (23.12.1998/1143)
Euratom-perustamissopimuksella tarkoitetaan Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimusta. (31.12.1994/1598)
Sen lisäksi, mitä säteilylaissa ja sen nojalla säädetään tai määrätään, säteilyturvakeskuksen tehtävänä on:
1) toimia Euratom-perustamissopimuksen 35 artiklassa tarkoitettuna valvontalaitoksena; sekä
2) huolehtia Euratom-perustamissopimuksen nojalla toteutettavan säteilyturvallisuusvalvonnan toimeenpanoon kuuluvista viranomaistehtävistä, yhteystehtävistä ja raportointitehtävistä.
Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää keskiarvoa 20 millisievertiä (mSv) vuodessa viiden vuoden aikana eikä minkään vuoden aikana arvoa 50 mSv.
Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 500 mSv vuodessa.
Kun 16 vuotta täyttänyt mutta alle 18-vuotias nuori henkilö osallistuu säteilylähteiden käyttöön ammatillisen koulutuksensa vuoksi, hänelle siitä aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 6 mSv vuodessa. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 mSv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 150 mSv vuodessa.
Sikiötä tulee suojella samalla tavoin kuin väestön yksilöä. Kun nainen on ilmoittanut olevansa raskaana, hänen työnsä on järjestettävä niin, että sikiön ekvivalenttiannos on niin pieni kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista, eikä ainakaan jäljellä olevana raskausaikana ylitä arvoa 1 mSv.
Kun nainen on ilmoittanut imettävänsä lasta, häntä ei saa pitää sellaisessa työssä, jossa kehoon voi joutua merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita.
Säteilyn käyttö tulee suunnitella ja järjestää siten, että siitä muulle kuin säteilytyössä olevalle henkilölle aiheutuva efektiivinen annos ei vuoden aikana ylitä arvoa 1 mSv. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa vuoden aikana ylittää arvoa 15 mSv eikä ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 50 mSv.
Tarkemmat ohjeet enimmäisarvojen soveltamisesta ja säteilyannoksen laskemisesta antaa Säteilyturvakeskus.
Säteilyturvakeskuksen tulee tarvittaessa asettaa 3–6 §:ssä säädettyjen enimmäisarvojen alapuolella olevia raja-arvoja (annosrajoitukset), kun ne ovat perusteltuja säteilylain 2 §:ssä säädetyn optimointiperiaatteen toteuttamiseksi sekä eri säteilylähteistä aiheutuvan altistuksen huomioon ottamiseksi.
Säteilyaltistuksen enimmäisarvoja sovellettaessa ei oteta huomioon säteilyaltistusta, joka aiheutuu säteilyn lääketieteellisestä käytöstä:
1) henkilölle, jonka kehoon tai kehon osaan säteilyä kohdistetaan tarkoituksellisesti lääketieteellisessä toimenpiteessä; eikä
2) henkilölle, joka tietoisesti ja vapaaehtoisesti ja muuten kuin ammattinsa vuoksi auttaa sitä, johon säteily kohdistetaan lääketieteellisessä toimenpiteessä.
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä säädetään perusteet säteilyaltistuksen rajoittamiselle sellaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa ja muissa toimenpiteissä, joissa henkilöön kohdistetaan säteilyä muussa tarkoituksessa kuin sairauden tutkimiseksi tai hoitamiseksi.
Säteilyaltistuksen enimmäisarvoja sovellettaessa ei oteta huomioon säteilyaltistusta, joka aiheutuu onnettomuudesta johtuvan säteilyvaaran rajoittamiseksi ja säteilylähteen hallintaan saamiseksi välttämättömistä välittömistä toimenpiteistä. Nämä toimenpiteet tulee järjestää siten, että tilanteesta aiheutuva säteilyaltistus tulee rajoitetuksi vähimpään mahdolliseen.
Jos 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuva säteilyaltistus voi ylittää jonkun 3 §:ssä säädetyistä annosrajoista, toimenpiteiden suorittamisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Toimenpiteiden suorittajilla tulee olla tieto toimenpiteisiin liittyvästä vaarasta. Kaikkien välittömiin toimenpiteisiin osallistuvien säteilyaltistus tulee määrittää ja heille on järjestettävä terveystarkkailu vastaavalla tavalla kuin säteilytyöluokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailusta on säädetty.
Ellei kysymys ole ihmishenkien pelastamisesta, tässä pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin osallistuvan henkilön efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 0,5 Sv eikä ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 5 Sv.
Kun säteilyvaaran rajoittamiseksi ja säteilylähteen hallintaan saamiseksi välttämättömät välittömät toimenpiteet on tehty, onnettomuuden seurausten lieventämiseksi tehtävään suojelutyöhön ja muihin toimenpiteisiin sovelletaan 3 §:ssä säädettyjä annosrajoja. Työntekijöiden suojelu, säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu on järjestettävä siten kuin säteilytyöstä säädetään.
Raskaana olevalla naisella ei saa teettää onnettomuustilanteessa eikä sen jälkeen toimenpiteitä, jotka aiheuttavat altistumista säteilylle.
Säteilytyötä on työ, jossa työntekijän säteilyaltistus voi ylittää jonkun 6 §:ssä säädetyistä enimmäisarvoista.
Säteilytyötä tekevät työntekijät luokitellaan seuraavasti:
1) säteilytyöluokkaan A kuuluvat ne työntekijät, joille työstä aiheutuva efektiivinen annos, kun otetaan huomioon työhön liittyvä poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman mahdollisuus, on tai voi olla suurempi kuin 6 mSv vuodessa tai ekvivalenttiannos suurempi kuin kolme kymmenesosaa silmän mykiölle, iholle, käsille ja jaloille säädetyistä annosrajoista; ja
2) säteilytyöluokkaan B kuuluvat ne työntekijät, jotka eivät kuulu säteilytyöluokkaan A.
Säteilytyöluokkaan A kuuluville työntekijöille on järjestettävä annostarkkailu työstä aiheutuvien säteilyannosten seuraamiseksi. Tarkkailun tulee perustua henkilökohtaiseen annosmittaukseen tai muuhun henkilökohtaiseen annosmääritykseen.
Jos toiminnan laatu edellyttää, on henkilökohtaisen annosmittauksen rinnalla tai sen sijasta käytettävä Säteilyturvakeskuksen hyväksymiä muita annostarkkailumenetelmiä siten, että jokaisen säteilytyöluokkaan A kuuluvan työntekijän säteilyaltistus voidaan määrittää.
Toiminnan harjoittajan tulee huolehtia siitä, että annostarkkailun tulokset ilmoitetaan asianomaiselle työntekijälle ja vastaavalle lääkärille.
Työntekijöiden säteilyaltistukseen vaikuttavien työolojen tarkkailu tulee järjestää Säteilyturvakeskuksen hyväksymiä menetelmiä käyttäen siten, että se täyttää seuraavat vaatimukset:
1) tarkkailun perusteella voidaan todentaa, että työntekijät on asianmukaisin perustein luokiteltu säteilytyöluokkiin A ja B;
2) työntekijöiden säteilyaltistus voidaan määrittää; sekä
3) ennalta arvaamattomat poikkeamat työntekijöiden säteilyaltistukseen vaikuttavissa tekijöissä voidaan viivytyksettä havaita.
Muille kuin säteilytyöluokkaan A kuuluville työntekijöille tulee järjestää annostarkkailu siinä laajuudessa kuin se on perusteltua 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi.
Säteilytyöluokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailusta vastaavan lääkärin tulee olla perehtynyt työterveyshuoltoon ja säteilyn terveydellisiin vaikutuksiin.
Terveystarkkailun suorittajan tulee tarpeen mukaan olla yhteydessä Säteilyturvakeskukseen, jos terveystarkkailussa tehty havainto saattaa antaa aihetta selvitykseen, onko työntekijä altistunut poikkeavalla tavalla säteilylle.
Terveystarkkailun toimeenpanoa koskevat tarkemmat ohjeet antaa Säteilyturvakeskus.
Toiminnan harjoittajan tulee viipymättä ilmoittaa seuraavista havainnoista asianomaisille työntekijöille, työntekijöiden terveystarkkailusta vastaavalle lääkärille sekä Säteilyturvakeskukselle:
1) todettu tai epäilty annosrajan ylitys;
2) 7 §:ssä tarkoitetun annosrajoituksen ylitys; sekä
3) annostarkkailun tulos tai työolojen tarkkailussa tehty havainto, joka turvallisuuden kannalta merkittävästi poikkeaa siitä, mikä on tyypillistä kyseisessä työtehtävässä tai työskentelypaikassa.
Toiminnan harjoittaja vastaa siitä, että poikkeavat säteilyaltistukset ja niiden syyt selvitetään ja raportoidaan, ja että tarvittavat korjaavat toimenpiteet toteutetaan.
Turvallisuuslupahakemuksessa on esitettävä säteilyn käytön laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla seuraavat tiedot:
1) säteilyn käyttötarkoitus;
2) säteilyn käyttöpaikka ja käytettävät säteilylähteet;
3) käytettävät suojaus- ja varojärjestelmät;
4) säteilyaltistuksen seurannan järjestäminen;
5) radioaktiivisten jätteiden käsittely ja vaarattomaksi tekeminen;
6) organisaatioselvitys; sekä
7) muut toiminnan turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot.
Hakemukseen on liitettävä hakijan virkatodistus tai, jos hakijana on yksityinen yhteisö tai säätiö, ote asianomaisesta rekisteristä.
Turvallisuusluvan haltijan on asetettava säteilylain 19 §:ssä tarkoitettu vakuus radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemisestä ja mahdollisesti tarvittavista ympäristön puhdistamistoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten suorittamisen varmistamiseksi, jos näiden kustannusten määrä arvioidaan suuremmaksi kuin 500 000 markkaa.
Vakuuden asettamistarpeen arvioi ja vakuuden suuruuden määrää säteilyturvakeskus myöntäessään turvallisuusluvan. Jos vakuus vaaditaan, on samalla lupaehdoksi asetettava, ettei toimintaa saa aloittaa ennen kuin vakuuden todentavat asiakirjat on luovutettu säteilyturvakeskukselle.
Vakuudeksi hyväksytään pankin antama omavelkainen takaus tai vakuutusyhtiölain (1062/79) 1 §:ssä tarkoitetun vakuutusyhtiön antama luottovakuutus.
Säteilyturvakeskukselle tulee tehdä kahden viikon kuluessa ilmoitus:
1) säteilylaitteen käyttöön ottamisesta;
2) säteilylaitteen käytöstä poistamisesta;
3) säteilyn käytön turvallisuudesta vastaavan johtajan vaihtumisesta;
4) säteilyn käyttöorganisaation olennaisesta muuttamisesta;
5) säteilyn käytön lopettamisesta osittain tai kokonaan.
Jos toimintaan suunniteltu muutos on niin olennainen, että se edellyttää turvallisuusluvan muuttamista, on tätä tarkoittava hakemus tehtävä hyvissä ajoin ennen muutetun toiminnan aloittamista.
Säteilyturvakeskukselle on ilmoitettava viivytyksettä:
1) säteilyn käyttöön liittyvästä poikkeavasta tapahtumasta, jonka seurauksena turvallisuus säteilyn käyttöpaikalla tai sen ympäristössä merkittävästi vaarantuu;
2) säteilylähteen katoamisesta, anastuksesta tai joutumisesta muulla tavalla pois luvanhaltijan hallusta; ja
3) muista poikkeavista havainnoista ja tiedoista, joilla on olennaista merkitystä työntekijöiden tai ympäristön säteilyturvallisuuden kannalta.
2 momentti on kumottu A:lla 23.12.1998/1143.
Siirrettäessä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä radioaktiivista ainetta, joka on kiinnittyneenä pysyvästi kiinteään materiaaliin tai suljettu kestävään, aineen leviämisen estävään suojukseen tulee radioaktiivisen aineen haltijan ennen siirtoon ryhtymistä hankkia aineen vastaanottajalta radioaktiivisen aineen siirroista jäsenvaltioiden välillä annetussa neuvoston asetuksessa (Euratom) N:o 1493/93 tarkoitettu selvitys.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tulee radioaktiivisen aineen viejän tehdä kaikista viemistään radioaktiivisista aineista neljännesvuosittain neuvoston asetuksessa säädetyllä tavalla raportti vastaanottajamaan toimivaltaiselle viranomaiselle.
Ydinaineiden siirroissa noudatetaan, mitä ydinenergialaissa (990/87) tai muutoin säädetään tai määrätään.
19 § on kumottu A:lla 31.12.1994/1598.
Säteilylaitteet, jotka vapautetaan säteilylain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla turvallisuusluvasta, voidaan määrätä ilmoitettaviksi säteilyturvakeskuksen ylläpitämään rekisteriin. Määräykset rekisteriin ilmoittamisesta tulee sisällyttää vapauttamispäätökseen. (31.12.1994/1598)
Rekisteriin ilmoitettavien tietojen oikeellisuudesta vastaa säteilylaitteen haltija.
21-22 § on kumottu A:lla 31.12.1994/1598.
Säteilylain 31 a §:ssä tarkoitettujen korkea-aktiivisten umpilähteiden käyttöön tai hallussapitoon oikeuttavan turvallisuusluvan haltija on velvollinen toimittamaan kalenterivuosittain Säteilyturvakeskukselle sen määräämät tiedot hallinnassaan olevista korkea-aktiivisista umpilähteistä.
Valmistajan tai maahantuojan tulee korkea-aktiivista umpilähdettä luovuttaessaan sen mukana toimittaa yksityiskohtaiset kirjalliset tiedot lähteen rakenteesta ja sen turvallisuuteen vaikuttavista ominaisuuksista.
Ennen luovutusta on lisäksi varmistettava, että lähteen yksilöintitiedot ja niitä osoittavat merkinnät sekä lähteen aiheuttamasta säteilyvaarasta varoittavat merkinnät ovat asianmukaiset.
Toiminnan harjoittajan, joka luovuttaa korkea-aktiivisen umpilähteen toiselle, tulee toimittaa 1 momentissa tarkoitetut tiedot lähteen mukana.
Ennen säteilylain 31 e §:ssä säädetyn hyväksynnän antamista Säteilyturvakeskuksen tulee varmistaa määrämaan asianomaiselta viranomaiselta, että korkea-aktiivisen säteilylähteen siirtoon ei määrämaan puolelta ole estettä ja että siirron vastaanottaja määrämaassa on oikeutettu vastaanottamaan lähteen.
Säteilylain 31 f §:ssä tarkoitetun vakuuden perusmaksu on 10 000 euroa. Lisämaksu on 1 000 euroa maksuyksikköä kohti.
Maksuyksiköiden määrä lasketaan jakamalla kyseisen korkea-aktiivisen umpilähteen aktiivisuuden osoittava luku luvulla, joka on korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 2003/122/Euratom liitteen 1 mukainen aktiivisuustaso satakertaisena.
Jos maksuyksiköiden määrä on suurempi kuin sata, Säteilyturvakeskus voi arvioida ja määrätä lisämaksun 1 momentin mukaan laskettua pienempänä.
Jos toiminnan laatu edellyttää radioaktiivisten aineiden vähäisiä päästöjä ilmaan, viemäriverkkoon tai muuten ympäristöön, on erityisesti varmistettava, että päästettävät ainemäärät pidetään säteilyturvakeskuksen asettamien raja-arvojen alapuolella ja niin pieninä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista.
Säteilyturvakeskus vahvistaa perusteet sekä asettaa tarvittavat pitoisuus- ja aktiivisuusrajat sen toteamiseksi, onko jätettä pidettävä radioaktiivisena jätteenä.
24 a § on kumottu A:lla 26.2.2009/93.
Jos säteilylain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua tunnustettua laitosta ei ole, Säteilyturvakeskus huolehtii radioaktiivisten jätteiden vaarattomiksi tekemisestä. Säteilyturvakeskus voi sopia jätteen haltijan kanssa, että jäte otetaan kertakaikkista korvausta vastaan valtion pysyvään hallintaan.
Vastuu jätteestä siirtyy valtiolle, kun jäte on luovutettu Säteilyturvakeskuksen hallintaan. Tämän jälkeen Säteilyturvakeskus huolehtii jätteen pitkäaikaisesta säilyttämisestä turvallisella tavalla.
Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että valtiolle säteilylain 51 §:ssä säädetyn velvollisuuden hoitamiseen kuuluvat tehtävät suoritetaan.
Säteilylain 45 §:ssä tarkoitetun selvityksen tulokset tulee viipymättä saattaa säteilyturvakeskuksen tietoon.
Toiminnan harjoittajan tulee toteuttaa toimenpiteet, jotka tehtyyn selvitykseen ja muihin olosuhteisiin katsoen ovat perusteltuja työntekijöiden työssään saaman luonnonsäteilyaltistuksen rajoittamiseksi, jos selvitys osoittaa todennäköiseksi, että:
1) hengitysilman työnaikaisen radonpitoisuuden vuotuinen keskiarvo työpaikalla, jolla työskennellään pysyvästi, on suurempi kuin 400 becquerelia kuutiometrissä; tai
2) muusta erityisestä altistuslähteestä aiheutuva työntekijän altistuminen työssään luonnonsäteilylle voi olla yli 1 mSv vuodessa.
Hengitysilman radonpitoisuuden rajoittamista koskevat vaatimukset työtiloissa, joissa työskennellään ainoastaan satunnaisesti tai lyhytaikaisesti, asettaa Säteilyturvakeskus.
Jos altistusta rajoittavien toimenpiteiden jälkeenkin on todennäköistä, että työntekijöiden altistuminen luonnonsäteilylle ei ole kohtuudella pienennettävissä 27 §:ssä säädettyjen toimenpidearvojen alapuolelle, toiminnan harjoittajan on järjestettävä työntekijöiden säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu noudattaen soveltuvin osin mitä 3 luvussa säädetään.
Jos säteilylain 45 §:ssä tarkoitettu selvitys osoittaa, että lentotyötä tekeville työntekijöille avaruussäteilystä aiheutuva efektiivinen annos voi olla yli 1 mSv vuodessa, toiminnan harjoittajan tulee:
1) pitää kirjaa työntekijöiden työvuoroista lennoilla ja tarvittaessa suunnitella työvuorot niin, että työntekijän altistuminen huomattavasti yli lentotyössä tyypillisen altistustason voidaan ehkäistä;
2) antaa työntekijöille tietoa säteilyn terveyshaitoista ja lentotyössä tyypillisistä altistustasoista sekä ilmoittaa altistusmääritysten tuloksista;
3) järjestää raskaana olevan työntekijän työ 5 §:ssä säädettyjen vaatimusten mukaisesti; sekä
4) järjestää työntekijöiden terveystarkkailu säteilylaissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.
Säteilyturvakeskukselle tulee ennen toiminnan aloittamista tehdä ilmoitus seuraavista toiminnoista:
1) kaivoslaissa (503/65) tarkoitettu kaivostoiminta;
2) kauemmin kuin kaksi kuukautta kestävä louhintatyö, joka tehdään pääasiallisesti maan alla tai suljetussa tilassa; sekä
3) sellaisten luonnonvarojen, joiden uraani- tai toriumpitoisuus on suurempi kuin 0,1 kilogrammaa tonnissa, laajamittainen hyödyntäminen, lukuun ottamatta ydinenergialain (990/87) nojalla valvottavaa toimintaa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on esitettävä seuraavat tiedot:
1) toiminnan laatu;
2) käsiteltäväksi suunniteltu ainesmäärä;
3) suunniteltu aikataulu maanalaisessa tai suljetussa tilassa suoritettavan kaivos- ja louhintatyön osalta esitettynä erikseen;
4) tärkeimmät louhittavat kivilajit siinä määrin kuin ne ovat tiedossa; sekä
5) arvio työntekijöiden lukumäärästä ja työskentelyajoista.
Tässä pykälässä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä myös työskentelystä maanalaisissa tiloissa, joissa ei ole järjestettyä ilmanvaihtoa, jos työntekijän työskentelyaika on pitempi kuin 100 tuntia vuodessa. Tässä ilmoituksessa on esitettävä 2 momentin 1 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot.
Säteilyturvaneuvottelukunnan tehtävänä on:
1) käsitellä säteilyturvallisuutta koskevia periaatteellisia kysymyksiä;
2) seurata säteilyturvallisuuden yleistä kehitystä;
3) tehdä esityksiä ja aloitteita säteilyturvallisuutta koskevissa asioissa;
4) antaa säteilyturvallisuutta koskevia lausuntoja; sekä
5) suorittaa muut sosiaali- ja terveysministeriön sille antamat tehtävät.
Neuvottelukunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ja lisäksi seitsemän muuta jäsentä. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen.
Neuvottelukunta voi tarvittaessa asettaa jaostoja ja sillä voi olla pysyviä asiantuntijoita.
Tulliviranomaiset valvovat osaltaan radioaktiivisten aineiden maahantuontia ja maastavientiä sekä säteilylain 27 §:n 3 momentissa säädetyn kiellon noudattamista.
Tulliviranomaisen tulee varmistaa, että radioaktiivisen jätteen tuontia, vientiä tai kauttakuljettamista varten on voimassa 24 a §:ssä tarkoitettu hyväksymisasiakirja.
Säteilyturvakeskuksella on oikeus saada tullilaitokselta tehtäviensä suorittamiseksi tarpeelliset tiedot maahantuoduista ja maastaviedyistä säteilylaitteista ja radioaktiivisista aineista.
Tämän pykälän säännöksiä ei sovelleta 18 §:ssä tarkoitettuihin radioaktiivisen aineen siirtoihin.
Kun säteilylähteitä tuodaan yhteisön ulkopuolelta tai viedään yhteisön ulkopuolelle, tulee niiden laadun ja määrän sekä luvanvaraisuuden olla selvästi ilmoitettu tulli-ilmoituksessa tai siihen liitetyssä selvityksessä. Tulli-ilmoitukseen on lisäksi merkittävä tuontiin tai vientiin oikeuttavan luvan numero.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Neuvoston direktiivi 96/29 EURATOM, Neuvoston direktiivi 97/43 EURATOM
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2009.
