Published: 1998-07-24
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/646240/laki-tyttmyysetuuksien-rahoituksesta.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiset työttömyyspäivärahat ja vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukaiset vuorottelukorvaukset rahoitetaan perusturvaosuutta vastaavalla valtionosuudella, tämän lain mukaisilla työttömyysvakuutusmaksuilla ja työttömyysturvan työnantajan omavastuumaksuilla (omavastuumaksu) sekä työttömyyskassalain (603/1984) mukaisilla jäsenmaksuilla siten kuin tässä laissa säädetään. Työeläkelainsäädännössä tarkoitetut työeläkelisät ja vakuutusmaksut, aikuiskoulutustuesta annetussa laissa (1276/2000) tarkoitetun aikuiskoulutustuen ansio-osa ja hallintokulut, Koulutusrahastosta annetussa laissa (1306/2002) tarkoitetut hallintokulut ja ammattitutkintostipendit muiden kuin valtioon virka- tai työsuhteessa olevien henkilöiden osalta sekä palkkaturvalain (866/1998) ja merimiesten palkkaturvalain (1108/2000) mukainen palkkaturva rahoitetaan tämän lain mukaisilla maksuilla siten kuin tässä laissa säädetään.
Työttömyyskassojen rahoituksesta säädetään työttömyyskassalaissa.
Työnantajan on suoritettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu ja työntekijän palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu siten kuin jäljempänä säädetään.
Työttömyysvakuutusmaksut on määrättävä siten, että tässä laissa tarkoitettu työttömyysvakuutusrahasto voi suoriutua sen vastattavana olevien työttömyysetuuksien ja aikuiskoulutustuen rahoituksesta sekä 23 ja 24 §:ssä mainituista maksuosuuksien siirroista. (28.12.2000/1280)
Työttömyysvakuutusrahastolla on maksuvalmiuden turvaamiseksi ja ennakoitavissa olevista kansantalouden suhdannevaihteluista johtuvien työttömyysvakuutusmaksujen muutosten tasaamiseksi rahaston varojen ja velkojen erotuksena muodostuva suhdannepuskuri, jonka varojen tai velkojen enimmäismäärää koskeva ennuste työttömyysvakuutusmaksuja määrättäessä voi olla enintään 5,0 prosenttiyksikön työttömyysastetta vastaavien menojen suuruinen.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään suhdannepuskurin enimmäismäärästä, työttömyysvakuutusmaksut voidaan tasaisen maksukehityksen turvaamiseksi kerran kolmen vuoden aikana määrätä siten, että puskurin varojen enimmäismäärä ennusteen mukaan ylittyy. Tällöin työttömyysvakuutusmaksuja ei kuitenkaan saa määrätä edeltävän vuoden maksuja korkeammiksi.
Suhdannepuskurin kokoa määrättäessä omavastuumaksuista kertyneet varat otetaan huomioon siten, että ne kohdennetaan tasaisesti omavastuumaksujen tilitysvuotta seuraaville neljälle kalenterivuodelle.
Valtionosuutena työttömyyskassalle maksetaan kustakin ansiopäivärahasta työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n mukaista peruspäivärahaa vastaava määrä. Jos ansiopäiväraha maksetaan työttömyysturvalain 4 luvun mukaisesti soviteltuna tai vähennettynä, valtionosuutena maksetaan se määrä, joka vastaa peruspäivärahan suhteellista osuutta kustakin täydestä työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan määräytyvästä ansiopäivärahasta.
Lomautusajalta maksettuihin ansiopäivärahoihin, työttömyysturvalain 1 luvun 5 §:n 1 momentin 12 kohdassa tarkoitetun sääesteen ja 14 kohdassa tarkoitetun lomautukseen rinnastettavan syyn ajalta maksettuihin ansiopäivärahoihin ja mainitun lain 6 luvun 9 §:ssä tarkoitettuihin lisäpäiviin ei suoriteta valtionosuutta. Työttömyysvakuutusrahaston osuutena maksetaan työttömyyskassalle näihin päivärahoihin 94,5 prosenttia menoista. (29.5.2009/345)
Työttömyyskassan osuus kustakin ansiopäivärahasta on 5,5 prosenttia, jollei 1 ja 2 momentin säännöksistä muuta johdu. Jos ansiopäiväraha maksetaan työttömyysturvalain 6 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti korotettuna, työttömyyskassan osuus lasketaan kuitenkin mainitun pykälän 1 momentin mukaan määräytyvästä ansiopäivärahasta. (12.12.2014/1049)
Muista kuin 2 momentissa tarkoitetuista ansiopäivärahoista maksetaan työttömyysvakuutusrahaston osuutena työttömyyskassalle kustakin ansiopäivärahasta maksetun ansiopäivärahan sekä 1 ja 3 momentin mukaisten määrien erotus.
Yrittäjäkassan maksamien etuuksien rahoituksesta, palkansaajakassan maksamien yrittäjäetuuksien rahoituksesta, työttömyyskassan hallintokuluihin kohdistuvasta valtionosuudesta ja työttömyysvakuutusrahaston osuudesta sekä valtionosuuden ja työttömyysvakuutusrahaston osuuden maksamisesta säädetään työttömyyskassalaissa. (3.12.2004/1049)
Jos lisäpäivämenojen osuus työttömyyskassojen etuusmenoista vuodesta 2015 alkaen kasvaa siitä osuudesta, mikä se oli keskimäärin vuosina 2002–2006, työttömyyskassojen osuutta lisäpäivien rahoituksesta alennetaan tällä suhteellisella osuudella.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään työttömyyskassan ja työttömyysvakuutusrahaston prosenttiosuudet 1 momentissa mainituin perustein.
Työttömyysvakuutusrahaston sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (perusasetus) 65 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti korvatut palkansaajankassan jäsenelle maksetut työttömyyspäivärahat rahoitetaan siten, että kustakin päivärahasta maksetaan valtionosuutena työttömyysvakuutusrahastolle työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n mukaista peruspäivärahaa vastaava määrä. Työttömyysvakuutusrahasto rahoittaa työttömyyspäivärahasta peruspäivärahan määrän ylittävän osan.
Vuorotteluvapaalain mukaisen vuorottelukorvauksen rahoituksessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä työttömyyspäivärahasta säädetään 4 ja 8 §:ssä.
Työttömyysvakuutusrahasto vastaa työntekijän eläkelain (395/2006) 182 §:ssä tarkoitetun vakuutusmaksun, valtion eläkelain (1295/2006) 133 §:n 2 momentissa tarkoitetun maksun, palkkaturvalain 31 §:n ja merimiesten palkkaturvalain 29 §:n mukaisen määrän sekä Koulutusrahastosta annetun lain 13 §:n mukaisen määrän suorittamisesta.
Työttömyysvakuutusrahasto maksaa sosiaali- ja terveysministeriön välityksellä Kansaneläkelaitokselle 23 §:ssä tarkoitetun osuuden työttömyysturvalain mukaisten peruspäivärahojen ja niihin liittyvien lapsikorotusten sekä korotusosien rahoitukseen. Muilta osin menot rahoitetaan Kansaneläkelaitokselle maksettavalla valtionosuudella.
Valtionosuuden suorittamisesta, valtionosuuden ennakoiden käyttämisestä ja Kansaneläkelaitoksen työttömyysetuuksien hallintokuluista säädetään työttömyysturvalaissa.
Työnantajan ja palkansaajan rahoitusosuuksien järjestämiseksi ja työttömyyskassojen tukemiseksi on työttömyysvakuutusrahasto.
Työttömyysvakuutusrahaston ohjesääntö annetaan asetuksella. Rahaston hallintoneuvoston jäsenet nimittää valtioneuvosto työnantajien ja työntekijöiden edustavimpien keskusjärjestöjen, kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunnan ehdotuksesta. Hallintoneuvostossa on vähintään yhdeksän ja enintään 18 jäsentä. Jäsenistä kahden kolmasosan tulee edustaa työnantajia ja kolmasosan työntekijöitä. Hallintoneuvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, joista toisen tulee edustaa työnantajia ja toisen työntekijöitä edustavia jäseniä siten, että puheenjohtajuus on vuorovuosin työnantajien ja työntekijöiden edustajilla.
Työttömyysvakuutusrahaston tehtävänä on:
1) rahoittaa 1 §:ssä tarkoitetut etuudet siltä osin kuin valtio ja yksittäiset työttömyyskassat eivät ole niistä vastuussa;
2) määrätä ja periä 2 §:ssä tarkoitetut työttömyysvakuutusmaksut ja valvoa tässä laissa säädettyjen työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien velvoitteiden täyttämistä; (5.10.2012/542)
3) määrätä ja periä 8 a luvussa säädetty omavastuumaksu;
4) hoitaa työttömyysvakuutusrahaston varoja tuottavasti ja turvaavasti;
5) maksaa ja periä perusasetuksen 65 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaiset korvaukset työttömyyskassan jäseninä olleille maksetuista työttömyyspäivärahoista; (20.12.2013/1141)
6) koulutuksen korvaamisesta annetun lain (1140/2013) mukaisten korvausten toimeenpano. (20.12.2013/1141)
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus ottaa lainoja velvoitteittensa täyttämiseksi. Jos työttömyysvakuutusrahaston velat ylittävät sen varat, valtioneuvostolla on oikeus vastavakuuksia vaatimatta antaa valtion omavelkaisia takauksia työttömyysvakuutusrahaston ottamien lainojen ja niissä sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi. Valtioneuvosto voi asettaa ehtoja antamilleen takauksille. Maksuvalmiutensa turvaamiseksi työttömyysvakuutusrahasto voi ottaa lainaa Finanssivalvonnan suostumuksella.
Työttömyysvakuutusrahastoa valvoo Finanssivalvonta.
Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada kohtuullisessa ajassa maksutta kirjallinen selvitys työttömyysvakuutusrahaston toiminnasta. Työttömyysvakuutusrahaston on toimitettava vuosittain kahden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta sosiaali- ja terveysministeriölle kertomus toiminnastaan ja tilastaan sekä selvitys työttömyysvakuutusmaksujen määräämisessä ja perinnässä esiin tulleista seikoista ja toimenpiteistä, joihin havaintojen johdosta on ryhdytty.
Työnantaja, joka on tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaan velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksun.
Velvollisuus työttömyysvakuutusmaksun maksamiseen on myös valtion liikelaitoksella, johon sovelletaan valtion liikelaitoksista annettua lakia (1062/2010).
Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työttömyysvakuutusmaksua seuraavien henkilöiden osalta:
1) työntekijä, joka palvelee meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta annetun lain (1277/2007) mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa ja joka ei asu Suomessa;
2) työntekijä, joka työttömyysturvalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella ei ole oikeutettu työttömyysturvaetuuksiin tai joka 65 vuotta täytettyään on oikeutettu työttömyysturvalain 3 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella työttömyysturvaetuuksiin;
3) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies;
4) avoimen yhtiön yhtiömies;
5) työntekijä, joka päätointaan varten on yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaisesti velvollinen ottamaan mainitun lain mukaisen vakuutuksen;
6) perhehoitajalaissa (312/1992) tarkoitettu perhehoitaja.
13 § on kumottu L:lla 21.12.2007/1352.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu yrityksen maksaman palkkasumman mukaan.
Työttömyysturvalain 1 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta yrityksen osaomistajasta maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on määrättävä siten, että se vastaa niiden etuuksien rahoitusta, joihin osaomistajat ovat oikeutettuja.
Työ- tai virkasuhteessa tai muussa palvelussuhteessa olevat henkilöt, joita koskee työnantajan järjestämä pakollinen tai valtion virkamiesten tapaturmakorvauksesta annetun lain (449/1990) nojalla määräytyvä tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettu tapaturmasuoja, ovat velvolliset suorittamaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, maksuvelvollisia eivät ole seuraavat henkilöt:
1) työntekijä, joka palvelee meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta annetun lain mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa ja joka ei asu Suomessa;
2) joka työttömyysturvalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella ei ole oikeutettu työttömyysturvaetuuksiin tai joka 65 vuotta täytettyään on oikeutettu työttömyysturvalain 3 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella työttömyysturvaetuuksiin;
3) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies;
4) avoimen yhtiön yhtiömies;
5) työntekijä, joka päätointaan varten on yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti velvollinen ottamaan mainitun lain mukaisen vakuutuksen;
6) perhehoitaja, joka on tehnyt perhehoitolain (263/2015) 10 §:ssä tarkoitetun toimeksiantosopimuksen. (20.3.2015/266)
Työttömyysturvalain 1 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun yrityksen osaomistajan työttömyysvakuutusmaksu on määrättävä siten, että se vastaa niiden etuuksien rahoitusta, joihin osaomistajat ovat oikeutettuja.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on verovähennyskelpoinen siten kuin tuloverolaissa (1535/1992) säädetään.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2015 on 0,65 prosenttia palkasta. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan maksaman palkkasumman mukaan siten, että vuonna 2015 se on 0,80 prosenttia palkasta palkkasumman 2 025 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 3,15 prosenttia palkasta. (12.12.2014/1047)
Yrityksen osaomistajan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2015 on 0,24 prosenttia palkasta ja yrityksen osaomistajasta maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,80 prosenttia palkasta. (12.12.2014/1047)
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2015 on 0,80 prosenttia liikelaitoksen liiketoiminnasta maksamien palkkojen yhteismäärästä palkkasumman 2 025 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,10 prosenttia palkasta. (12.12.2014/1047)
Yliopistolain (558/2009) 1 §:ssä tarkoitetun yliopiston työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2015 on 0,80 prosenttia palkasta palkkasumman 2 025 000 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,35 prosenttia palkasta. (12.12.2014/1047)
Palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksujen muutosten on jakauduttava tasan työnantajan keskimääräisen työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kesken. Työnantajan keskimääräisessä maksussa otetaan huomioon myös omavastuumaksu. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu porrastetaan siten, että siihen osaan palkkasummasta, joka ei ylitä 2 025 000 euroa, kohdistuva maksu on neljäsosa siihen palkkasumman osaan kohdistuvasta maksusta, joka ylittää 2 025 000 euroa. Edellä mainittu neljäsosa ilmaistaan täysinä prosenttiyksikön sadasosina lähimpään viiteen sadasosaan pyöristettynä. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on kuitenkin aina vähintään 0,10 prosenttia palkasta. (12.12.2014/1047)
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun maksuprosentit säädetään kalenterivuodeksi kerrallaan. Työttömyysvakuutusrahaston tulee tehdä seuraavan vuoden maksuja koskeva esitys sosiaali- ja terveysministeriölle elokuun loppuun mennessä.
Työttömyysvakuutusrahaston tulee toimittaa arvio seuraavan vuoden ansioturvamenoista, valtion rahoitusosuuden määrästä sekä seuraavan vuoden maksuprosenteista sosiaali- ja terveysministeriölle viimeistään kunkin vuoden toukokuun 15 päivänä.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevana palkkana pidetään työ- tai virkasuhteessa saatua palkkaa, tulospalkkiota tai muuta vastiketta, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Tällainen vastike katsotaan palkaksi myös silloin, kun sen maksaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, palkkaturvalaissa (866/1998) tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja). Palkkaan luetaan myös työstä maksettava vastike, joka on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi:
1) yleisöltä saatavilla palvelu- tai lahjarahoilla;
2) vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan maksamalla päivärahalla, jota työntekijä saa laissa säädetyn tai työehto- tai muussa sopimuksessa sovitun palkan sijasta; taikka
3) lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukaisella yksityisen hoidon tuella tai vastaavalla muulla valtion tai kunnan maksamalla tuella.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevana palkkana ei kuitenkaan pidetä muun muassa:
1) työnantajalta saatua henkilökuntaetua;
2) korkoetua työsuhteen perusteella saadusta lainasta;
3) etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä;
4) tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella;
5) palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana;
6) työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta;
7) työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua odotusajan palkkaa;
8) työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta;
9) henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta;
10) henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on nostettu henkilöstörahastolain 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona edellyttäen, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella tai viraston taikka kunnan soveltaman tulospalkkiojärjestelmän mukaisesti;
11) eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää ja että käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat 10 kohdan ja henkilöstörahastolain 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä;
12) yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa.
(5.11.2010/943)Edellä 2 momentin 11 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa edellytetään lisäksi, että voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta, että omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja että voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen. Lisäksi edellytyksenä on, että asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla. (5.11.2010/943)
Ulkomaan työstä työansiona on 1 ja 2 momentista poiketen pidettävä sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään sitä palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan mainittua työtä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä pidetään tässä pykälässä säädettynä palkkana.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena on se yhteenlaskettu palkkasumma, joka muodostuu työnantajan ja sijaismaksajan maksamista, 19 §:ssä tarkoitetuista palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevista tuloeristä, ellei 12 §:stä muuta johdu. (19.5.2006/363)
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksu määrätään liikelaitoksen maksamien ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettujen palkkojen määrän perusteella.
Työnantaja pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun 15 §:ssä määritellyltä vakuutusmaksuvelvolliselta työntekijältä jokaisen palkanmaksun yhteydessä.
Jos palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on ilmeisen virheen vuoksi jäänyt palkanmaksun yhteydessä pidättämättä, työnantaja voi pidättää edellisen palkanmaksun yhteydessä pidättämättä jääneen maksun enintään kahden seuraavan palkanmaksun yhteydessä. (5.10.2012/542)
Jos työntekijälle ei palkanmaksun yhteydessä ole maksettu palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun pidättämiseen riittävää rahapalkkaa, työnantaja voi pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kahden vuoden kuluessa seuraavien palkanmaksujen yhteydessä. (5.10.2012/542)
Työnantajan on palkansaajan vaatimuksesta palautettava palkansaajalle aiheettomasti pidättämänsä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu tai lain mukaisen palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun ylittävä osa. Vaatimus työttömyysvakuutusmaksun palauttamisesta on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on pidättänyt aiheettomasti työttömyysvakuutusmaksua. (5.10.2012/542)
Työttömyysvakuutusrahasto määrää ja perii työnantajalta työnantajan työttömyysvakuutusmaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun 19 a §:n mukaisen palkkasumman perusteella. Työnantaja vastaa myös palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun suorittamisesta työttömyysvakuutusrahastolle.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus määrätä työttömyysvakuutusmaksun ennakko työnantajaa kuulematta siten, että ennakko perustuu työnantajan kuluvan ja edellisten vuosien työttömyysvakuutusmaksujen perusteena oleviin palkkasummiin, 22 ja 22 a §:n nojalla saatuihin palkkatietoihin, yleiseen palkkakehitykseen ja työnantajan ilmoittamiin tietoihin. Ennakon on vastattava mahdollisimman tarkoin maksuvelvollisen työnantajan ja palkansaajan 18 §:ssä säädettyä maksuvelvollisuuden lopullista määrää. (13.12.2013/970)
Työttömyysvakuutusrahasto voi muuttaa määrättyä ennakkoa omasta aloitteestaan työnantajaa kuulematta tai työnantajan vaatimuksesta. Työnantajan on haettava ennakon alentamista ennen vakuutusvuoden loppua. Liikaa maksettu ennakko on viipymättä palautettava.
Työttömyysvakuutusrahasto poistaa aiheettoman ennakon joko omasta aloitteestaan työnantajaa kuulematta tai työnantajan vaatimuksesta viimeistään ennen lopullisen työttömyysvakuutusmaksun määräämistä.
Ennakosta annetaan päätös, josta käy ilmi perittävä ennakko ja sen määräytymisperusteet. Ennakkoa koskevasta päätöksestä ei saa valittaa. Siltä osin kuin työnantajan vaatimusta ennakon muuttamisesta tai poistamisesta ei ole hyväksytty, työnantajalle annetaan hallintolaissa (434/2003) edellytetyllä tavalla perusteltu valituskelpoinen päätös.
Ennakon maksamisen eräpäivistä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Työnantajan on ilmoitettava työttömyysvakuutusrahastolle vakuutusvuonna maksamistaan palkoista vakuutusvuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun loppuun mennessä. Ilmoitusta ei tarvitse antaa, jos työantaja ei ole maksanut vakuutusvuonna palkkoja eikä ennakkoa ole määrätty.
Työnantajalla on velvollisuus antaa 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus myös työttömyysvakuutusrahaston vaatimuksesta.
Työttömyysvakuutusrahasto voi perustellusta syystä työnantajan pyynnöstä pidentää määräaikaa antaa ilmoitus. Päätökseen ei saa hakea muutosta.
Työttömyysvakuutusrahasto määrää työttömyysvakuutusmaksun kalenterivuosittain vakuutusvuotta seuraavan lokakuun loppuun mennessä. Jos vakuutusvuodelta määrättävä työttömyysvakuutusmaksu on suurempi kuin peritty ennakko, työttömyysvakuutusrahasto perii työnantajalta työttömyysvakuutusmaksun ja perityn ennakon välisen erotuksen. Jos työttömyysvakuutusmaksu on pienempi kuin peritty ennakko, työttömyysvakuutusrahasto maksaa työnantajalle työttömyysvakuutusmaksun ja perityn ennakon välisen erotuksen.
Työttömyysvakuutusrahasto antaa työttömyysvakuutusmaksusta valituskelpoisen päätöksen, josta käy ilmi vakuutusvuoden palkkasumma ja sen perusteella määräytyvä työttömyysvakuutusmaksu, vakuutuskaudelta maksettu ennakko sekä 1 momentissa tarkoitettu työnantajalle määrätty tasausmaksu tai työnantajalle maksettava ennakonpalautus. Päätöstä ei tarvitse perustella hallintolaissa säädetyllä tavalla, jos siinä ei poiketa työnantajan ilmoittamasta palkkasummasta.
Jos työttömyysvakuutusmaksu on jäänyt määräämättä, työttömyysvakuutusrahasto määrää puuttuvan työttömyysvakuutusmaksun maksettavaksi. Päätös on tehtävä kolmen vuoden kuluessa vakuutusvuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Työttömyysvakuutusrahasto voi määrätä työttömyysvakuutusmaksun ennen yritystoiminnassa tapahtunutta järjestelyä valinneen tilanteen mukaan, jos järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää työttömyysvakuutusmaksua koskevia säännöksiä. Yritystoiminnassa järjestelyjä tehneen työnantajan on esitettävä selvitys siitä, että järjestelyyn ei ole ryhdytty siinä tarkoituksessa, että yritys vapautuisi työttömyysvakuutusmaksusta. Pyytäessään selvitystä yrityksessä tapahtuneesta järjestelystä työttömyysvakuutusrahaston on ilmoitettava työnantajalle, että selvityksen antamatta jättäminen ei estä maksun määräämistä.
Työttömyysvakuutusrahasto voi määrätä 18 §:n mukaisen työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun arvioimalla, jos työnantaja ei ole ilmoittanut palkkasummaa 21 b §:n mukaisesti tai jos työnantajan ilmoittama palkkasumma on liian pieni käytettäessä perusteena työttömyysvakuutusrahaston 22 tai 22 a §:n perusteella saamia ja sen käytössä olevia muita, työnantajan palkanmaksua ja muuta toimintaa koskevia tietoja. (13.12.2013/970)
Työttömyysvakuutusrahaston on ilmoitettava työnantajalle arviomaksun määrä ja sen perusteet. Työnantajalle on annettava tilaisuus selvityksen antamiseen ennen arviomaksun määräämistä. Selvityksen antamatta jättäminen ei estä arviomaksun määräämistä.
Työttömyysvakuutusrahasto antaa arviomaksusta valituskelpoisen päätöksen, josta käy ilmi arviomaksun määrä ja sen määräytymisperusteet. Siltä osin kuin päätöksessä poiketaan työnantajan 2 momentin perusteella antamasta selvityksestä, päätös on perusteltava hallintolaissa säädetyllä tavalla.
Työttömyysvakuutusrahasto perii 21 c §:ssä tarkoitetusta tasausmaksusta korkoa ja maksaa mainitussa pykälässä tarkoitetulle ennakonpalautukselle korkoa. Koron suuruus on korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia. Siltä osin kuin tasausmaksu ylittää 1 000 euroa, tasausmaksun korko on kuitenkin viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.
Korko lasketaan vakuutusvuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä tasausmaksun eräpäivään tai ennakonpalautuksen palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun.
Korkoa ei peritä maksamattoman ennakon johdosta perittävästä viivästyskorosta. (13.12.2013/970)
Jos työnantajalta perittävien palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksujen yhteismäärä on enintään 10 euroa, sitä ei peritä.
Jos työttömyysvakuutusmaksua on työttömyysvakuutusrahaston tai työnantajan laskuvirheen tai muun erehdyksen johdosta taikka muusta syystä peritty vähemmän tai palautettu enemmän kuin mitä olisi pitänyt ja erotus on 1 momentissa säädettyä määrää pienempi, se jätetään perimättä. Perimiseen voidaan kuitenkin ryhtyä, jos saman maksuvelvollisen virheellisiä suorituksia on ollut useita tai perimiseen on muutoin erityistä aihetta.
Pienin palautettava määrä on 10 euroa.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus tarkastaa työnantajan asiakirjoista 21 b §:n, 21 c §:n 4 momentin, 22 §:n 1 momentin 3 kohdan, 24 §:n 3 momentin ja 24 c §:n mukaisen tietojenantovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen oikeellisuus.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus saada poliisilta ja muilta viranomaisilta virka-apua edellä tarkoitettujen tietojen saamiseksi.
Maksuvelvolliselta työantajalta tämän lain nojalla kannettavasta työttömyysvakuutusmaksusta ovat kuin omastaan vastuussa:
1) avoimen yhtiön yhtiömies;
2) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies;
3) kuolinpesän osakas;
4) tuloverolain 5 §:ssä tarkoitetun yhteisetuuden osakas osuuttaan vastaavalta osalta.
Osakeyhtiö ja osuuskunta vastaavat niin kuin omasta työttömyysvakuutusmaksustaan ennen osakeyhtiön tai osuuskunnan rekisteröimistä harjoitetusta toiminnasta sen puolesta toimineille määrätystä työttömyysvakuutusmaksusta.
Työttömyysvakuutusmaksulle, jota ei ole suoritettu määräaikana, peritään viivästysajalta korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko.
Tässä laissa säädetty työttömyysvakuutusmaksu ja 21 i §:n mukainen viivästyskorko ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).
Työttömyysvakuutusrahastolla on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada työttömyysvakuutusmaksun määräämistä, perintää ja valvontaa varten:
1) väestörekisteriviranomaisilta henkilötunnuksen perusteella yksilöityjen työnantajien nimeä, osoitetta, henkilötunnuksen muuttumista ja kuolemaa koskevat tiedot;
2) Eläketurvakeskukselta ja työeläkelaitoksilta työnantajakohtaisesti tiedot maksetuista palkoista ja tiedot yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vakuutetuista henkilöistä ja ajanjaksoista, joina henkilöt ovat vakuutettuja mainittujen lakien mukaisesti sekä henkilöille näinä ajanjaksoina maksetuista palkoista sekä palkkaa maksaneiden työnantajien yksilöintitiedot;
3) tarpeelliset tiedot työnantajalta;
4) välttämättömät tiedot viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 4 §:n 1 momentin 1–7 kohdassa tarkoitetulta viranomaiselta sekä 2 momentissa tarkoitetulta yhteisöltä ja laitokselta silloin, kun viimeksi mainituilla on tai voi olla tietoja työttömyysvakuutusmaksun määräämiseen, perintään tai valvontaan liittyvistä seikoista.
Työttömyysvakuutusrahaston tulee hävittää 1 momentin nojalla saamansa tiedot heti, kun ne eivät ole tarpeen 10 §:ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä Verohallinnolta työttömyysvakuutusmaksun määräämistä, perintää ja valvontaa varten tarpeelliset:
1) työnantajien yksilöintitiedot;
2) tiedot työnantajan ilmoittamista työnantajasuorituksista;
3) suorituksensaajittain syntymävuodella yksilöidyt tiedot työnantajan verotusta varten ilmoittamista maksetuista palkoista ja niihin rinnastettavista suorituksista sekä palkansaajalta pidätetyistä veroista ja pakollisista vakuutusmaksuista.
Työttömyysvakuutusrahastolla on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus pyynnöstä saada Verohallinnolta yksilöidyistä suorituksensaajista ja työnantajista 1 momentissa tarkoitettuja tietoja vastaavat, käsiteltävänä olevan asian ratkaisemista varten välttämättömät tiedot suorituksensaajittain yksilöityinä.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä Verohallinnolta työnantajiin kohdistuneita verotarkastuksia koskevat työttömyysvakuutusmaksun määräämistä, perintää ja valvontaa varten tarpeelliset:
1) työnantajan yksilöintitiedot;
2) työnantajan Verohallinnolle verotusta varten ilmoittamat, palkanmaksua koskevat tiedot ja verotarkastuksessa havaitut palkanmaksuun liittyvien työnantajavelvollisuuksien laiminlyöntiä koskevat tiedot.
Työttömyysvakuutusrahaston tulee hävittää 1–3 momentin nojalla saamansa tiedot heti, kun ne eivät ole tarpeen 10 §:ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa omasta aloitteestaan palkkasumma- ja työttömyysvakuutusmaksutietoja työttömyysvakuutusmaksuvelvollista työnantajaa koskevine tunnistetietoineen:
1) lakisääteisen tapaturmavakuutuksen toimeenpanosta huolehtivalle vakuutuslaitokselle ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle niiden laissa säädettyjen tapaturmavakuutusta koskevien tehtävien hoitamiseksi, jos on syytä epäillä, että laissa vakuuttamis- tai maksuvelvolliseksi säädetty työnantaja tai muu maksuvelvollinen ei ole täyttänyt lakiin perustuvaa vakuuttamisvelvollisuuttaan tai lakiin perustuvaa maksuvelvollisuuttaan taikka velvollisuuttaan antaa tapaturmavakuusmaksun määräämiseksi ja perimiseksi tarvittavia tietoja;
2) Eläketurvakeskukselle ja lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalle eläkelaitokselle sille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi, jos on syytä epäillä, että laissa vakuuttamisvelvolliseksi säädetty työnantaja tai muu vakuuttamisvelvollinen ei ole täyttänyt lakiin perustuvaa vakuuttamis- tai maksuvelvollisuuttaan;
3) Verohallinnolle, jos tiedot ovat välttämättömiä sille ennakkoperintälaissa säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi silloin, jos on syytä epäillä, että työnantaja ei ole täyttänyt ennakonpidätysvelvollisuuttaan.
Tämän pykälän nojalla saatuja salassa pidettäviä tietoja voidaan antaa edelleen rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Tiedot tulee hävittää heti, kun niitä ei tarvita.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus yhdistää ja käsitellä 22 ja 22 a §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja 4, 5 ja 6 luvuissa säädetyn työttömyysvakuutusmaksun sekä 8 a luvussa säädetyn omavastuumaksun määräämistä ja perimistä varten. Yhdistettyjä tietoja voidaan säilyttää siihen asti, kunnes työttömyysvakuutusrahaston edellä mainitut tehtävät on suoritettu. Yhdistettyjä tietoja ei saa luovuttaa edelleen.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus saada maksutta tässä luvussa tarkoitetut tiedot. Jos tiedot tarvitaan määrätyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, tietojen luovutuksesta aiheutuvat kustannukset on kuitenkin korvattava.
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus saada 22 ja 22 a §:ssä sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa tarkoitetut tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla.
Tässä pykälässä tarkoitetun teknisen käyttöyhteyden avulla saa antaa myös salassa pidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.
Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen pyytäjän on esitettävä käyttöyhteyden avaajalle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia sovelletaan työttömyysvakuutusrahaston tämän lain toimeenpanoon liittyvien asiakirjojen ja toiminnan julkisuuteen siltä osin kuin mainitun lain 4 §:n 2 momentissa säädetään.
Tässä laissa säädettyjä tai tämän lain toimeenpanoon liittyviä tehtäviä hoidettaessa saatujen ja laadittujen asiakirjojen ja niihin sisältyvien tietojen salassapitovelvollisuuteen sekä näiden tehtävien hoidossa saatuja tietoja koskevaan vaitiolovelvollisuuteen ja hyväksikäyttökieltoon sovelletaan työttömyysvakuutusrahastossa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22–24 ja 35 §:ää myös silloin, kun kysymys ei ole mainitun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen vallan käyttöön kuuluvaa tehtävää varten laadituista tai saaduista asiakirjoista ja tiedoista. Tietojen luovuttamisesta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä mainitun lain 7 luvussa säädetään.
Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa säädetään, salassa pidettäviä ovat myös sellaiset tämän lain toimeenpanoon liittyvät asiakirjat ja tiedot, jotka koskevat työnantajan taloudellista asemaa.
Vakuutuslaitoksella, Valtiokonttorilla, Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla sekä 22 b §:n 2 momentissa, 24 d §:ssä ja 24 e §:n 1 ja 3 momentissa mainituilla on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus antaa työttömyysvakuutusrahastolle teknisen käyttöyhteyden avulla tiedot, jotka sillä on tämän lain nojalla oikeus saada. (21.12.2007/1352)
Tässä pykälässä tarkoitetun teknisen käyttöyhteyden avulla saa antaa myös salassa pidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.
Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen pyytäjän on esitettävä käyttöyhteyden avaajalle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
22 h § on kumottu L:lla 13.12.2013/970.
Työttömyysvakuutusrahasto tilittää sosiaali- ja terveysministeriön välityksellä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kertymästä Kansaneläkelaitokselle työttömyysturvan peruspäivärahan rahoitukseen määrän, joka keskimäärin vastaa työttömyyskassoihin kuulumattomien työntekijöiden palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuista kertyvää määrää. Vuosittain tilitettävän määrän vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö pyydettyään lausunnon Työttömyysvakuutusrahastolta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun määrän lisäksi Työttömyysvakuutusrahasto tilittää Kansaneläkelaitokselle peruspäivärahan rahoitukseen vuosittain 50 300 000 euroa.
Tilitettävän määrän laskemisesta ja maksamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Työttömyysturvan omavastuumaksun on velvollinen maksamaan 12 §:ssä tarkoitettu työnantaja sekä valtion tilivirasto ja liikelaitos, jonka irtisanomisvuotta edeltäneen vuoden työttömyysvakuutusmaksun perusteena ollut palkkasumma tai sitä vastaava valtion tiliviraston tai liikelaitoksen palkkasumma on vähintään 2 025 000 euroa, jos:
1) työsuhteen irtisanomisesta tai työntekijän lomauttamisesta johtuva työttömyys jatkuu niin, että henkilölle syntyy oikeus työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaisiin lisäpäiviin; tai
2) henkilöllä työsuhteen irtisanomisesta johtuva 60 vuoden iän täyttämisen jälkeen alkanut oikeus työttömyyspäivärahaan jatkuu hänen täytettyään 63 vuotta tai hän on alkanut saada vanhuuseläkettä 62 vuotta täytettyään ja työttömyyspäiväraha on jatkunut vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka.
(12.12.2014/1047)Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan omavastuumaksua, jos:
1) työsuhde on päättynyt ennen kuin henkilö on täyttänyt 56 vuotta;
2) työsuhde on kestänyt alle kolme vuotta;
3) työsuhde on irtisanottu työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 2 §:n perusteella tai purettu työsopimuslain 8 luvun 1 §:n perusteella työntekijästä johtuvasta muusta kuin terveydellisestä syystä;
4) työntekijä on työsuhteen päättymisen jälkeen täyttänyt uudelleen työttömyysturvalain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetun työssäoloehdon muun kuin alun perin irtisanoneen työnantajan palveluksessa; tai
5) työntekijä on omasta aloitteestaan ja ilman työnantajan myötävaikutusta irtisanoutunut.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään työsuhteesta, sovelletaan myös virkasuhteeseen.
Jos yrityksessä tapahtuneen järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää omavastuumaksua koskevia säännöksiä, työttömyysvakuutusrahasto voi määrätä maksun ennen mainittua järjestelyä vallinneen tilanteen mukaan. Yrityksessä järjestelyjä tehneen työnantajan on esitettävä selvitys siitä, että järjestelyyn ei ole ryhdytty siinä tarkoituksessa, että yritys vapautuisi omavastuumaksusta. Jos tällaista selvitystä ei esitetä, työttömyysvakuutusrahaston on määrättävä maksu. Pyytäessään selvitystä yrityksessä tapahtuneesta järjestelystä työttömyysvakuutusrahaston on ilmoitettava työnantajalle, että selvityksen antamatta jättäminen ei estä maksun määräämistä.
Omavastuumaksun perusteena 24 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamissa tilanteissa on se etuusmenoa vastaava määrä, joka irtisanotulle tai lomautetulle työntekijälle tulisi ansiopäivärahan suuruisena maksettavaksi siitä lukien, kun hänen oikeutensa lisäpäiviin alkaa, siihen saakka, kunnes hän täyttää 63 vuotta, kuitenkin vähintään yhden vuoden etuusmenoa vastaava määrä.
Omavastuun perusteena 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa on se ansiopäivärahan suuruista etuusmenoa vastaava määrä, jolta ajalta irtisanotulle työntekijälle on maksettu työttömyysetuutta työsuhteen päättymisestä siihen saakka, kunnes hän täyttää 63 vuotta.
Täysimääräinen omavastuumaksu on 90 prosenttia 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta etuusmenosta. Täysimääräinen omavastuumaksu peritään, jos yrityksen 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu palkkasumma on vähintään 32 400 000 euroa. Jos palkkasumma on tätä pienempi, omavastuumaksu alenee lineaarisesti siten, että omavastuumaksua ei peritä, jos palkkasumma on enintään 2 025 000 euroa. (12.12.2014/1047)
Omavastuumaksu peritään 24 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti lisäpäiväoikeuden alkaessa ja 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti irtisanotun työntekijän täytettyä 63 vuotta.
Työttömyysvakuutusrahasto palauttaa työnantajalle hakemuksesta sen osan lisäpäivien omavastuumaksusta, jota koskeva osa jää käyttämättä, jos:
1) työnantaja on tehnyt irtisanomansa lisäpäiviin oikeutetun henkilön kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen ja työntekijä on ollut sanotussa työssä vähintään vuoden; jos työnantaja irtisanoo työntekijän uudelleen, peritään omavastuumaksu heti työttömyyden alkaessa sen estämättä, mitä 24 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetään; tai
2) työnantajan irtisanoma henkilö on saanut vähintään vuoden ajan työnantajan järjestämän ja rahoittaman lisäeläkevakuutuksen perusteella vähintään 65 vuoden ikään saakka jatkuvaa vapaaehtoista lisäeläkettä tai muuta siihen rinnastettavaa etuutta taikka lisäeläkkeen eläkesovituksessa huomioon otettavaa eläkettä, minkä vuoksi henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen tai työttömyysetuus maksetaan vähennettynä.
(24.4.2009/278)Työttömyysvakuutusrahasto voi jättää omavastuumaksun perimättä, jos määrä on vähäinen. Työttömyysvakuutusrahasto voi myös jättää omavastuumaksun osittain perimättä, jos työnantajan taloudellinen tilanne on omavastuumaksun perusteena olevan irtisanomisen jälkeen merkittävästi heikentynyt ja omavastuumaksujen täysimääräisen periminen vaarantaisi työnantajan toiminnan jatkumisen. (13.12.2013/970)
Työttömyysvakuutusrahasto antaa omavastuumaksun määrästä, palauttamisesta ja omavastuumaksun perimättä jättämisestä työnantajalle kirjallisen päätöksen. Ennen päätöksen antamista työttömyysvakuutusrahaston tulee varata työnantajalle mahdollisuus esittää kirjallinen pyyntö omavastuumaksusta vapauttamiseksi sekä mahdollinen omavastuumaksusta vapauttamiseen liittyvä selvitys. Työntekijältä voidaan pyytää selvitys työsuhteen päättymisen syystä, mikäli tämä on asian ratkaisemiseksi tarpeen.
Päätöksen antamisessa noudatetaan soveltuvin osin mitä hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään.
Päätöksellä asetettu omavastuumaksu saadaan ulosottaa ilman tuomiota siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään. Jos maksua ei suoriteta määräajassa, viivästymisajalta on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.
Työttömyysvakuutusrahastolla ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta 24 §:ssä säädetyn maksuvelvollisuuden ratkaisemista ja toimeenpanoa varten työnantajaa ja työntekijää koskevat välttämättömät tiedot:
1) valtion ja kunnan viranomaiselta sekä muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä;
2) Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta sekä eläkesäätiöltä;
3) työttömyyskassalta ja työpaikkakassalta; sekä
4) työnantajalta.
Kansaneläkelaitoksella ja työttömyyskassalla on 1 momentissa tarkoitettu oikeus saada työnantajalta ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä 24 e §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuuden täyttämiseksi.
Työttömyyskassoilla ja Kansaneläkelaitoksella on velvollisuus ilmoittaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia ja luovutusta koskevien rajoitusten estämättä maksutta työttömyysvakuutusrahastolle seuraavat tiedot 24 §:ssä tarkoitetusta henkilöstä:
1) työntekijää koskevat yksilöintitiedot,
2) tiedot työssäoloehtoon luetuista työsuhteista ja niitä koskevat työnantajien yksilöintitiedot;
3) työttömyyspäivärahaa koskevat tiedot; sekä
4) muut tiedot, jotka ovat välttämättömiä 24 §:ssä säädetyn maksuvelvollisuuden ratkaisemiseksi ja toimeenpanemiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista sekä siitä, miten ja milloin ne on toimitettava.
Finanssivalvonnan ja Kansaneläkelaitoksen on annettava salassapitosäännösten ja muiden tiedon luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä maaliskuun ja syyskuun loppuun mennessä työttömyysvakuutusrahastolle tiedot niistä henkilöistä, joiden oikeus lisäpäiviin on alkanut edeltäneiden kuuden kuukauden aikana siten, että tiedoista käy ilmi työntekijän henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot. Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus yhdistää ja käyttää näin saamiaan tietoja sille 10 §:n 2 momentissa säädetyn tehtävän hoitamista varten. Yhdistettyjä tietoja voidaan säilyttää siihen asti, kun edellä mainittu tehtävä on suoritettu. Yhdistettyjä tietoja ei saa luovuttaa edelleen. (19.12.2008/910)
Työttömyysvakuutusrahaston päätökseen työttömyysvakuutusmaksun määrästä saa vaatia oikaisua työttömyysvakuutusrahastolta siten kuin hallintolaissa säädetään. Hallintolain 49 c §:ssä säädetystä poiketen oikaisuvaatimus on kuitenkin tehtävä viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta, jona päätös on tehty.
Työttömyysvakuutusrahaston päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta valittamalla työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan, ja työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Työttömyysvakuutusrahaston päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava.
Työttömyysvakuutusrahaston päätökseen työttömyysvakuutusmaksun määrästä ei saa hakea muutosta valittamalla ennen kuin päätöstä on pyydetty oikaistavaksi työttömyysvakuutusrahastolta 24 f §:n perusteella. Työttömyysvakuutusrahaston 24 f §:n nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 1 momentissa säädetään.
Muutoksenhaussa työttömyysvakuutusrahaston antamaan päätökseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä työttömyysturvalain 12 luvun 1 §:n 2 momentissa sekä 4 ja 5–7 §:ssä säädetään. Lisäksi muutoksenhaussa työttömyysvakuutusrahaston tämän lain 24 c §:n perusteella antamaan päätökseen noudatetaan mitä työttömyysturvalain 12 luvun 8 §:ssä säädetään. (13.12.2013/970)
Palkansaaja saa tehdä maksuunpanoa koskevan perustevalituksen, jos hän katsoo, että työnantajan 20 §:n perusteella tekemä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun pidätys on ollut lain vastainen. Perustevalitus on tehtävä kirjallisesti ja se on toimitettava työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona maksun pidätys on toimitettu.
Jos työnantajalta on peritty liikaa työttömyysvakuutusmaksua, tasausmaksun korkoa, palautuskorkoa tai maksun korotusta, työttömyysvakuutusrahasto voi oikaista työttömyysvakuutusmaksua työnantajan hyväksi.
Työttömyysvakuutusrahasto voi oikaista työttömyysvakuutusmaksua, maksun korotusta, tasausmaksun korkoa ja palautuskorkoa työnantajan vahingoksi, jos virhe johtuu työttömyysvakuutusrahaston kirjoitusvirheestä, laskuvirheestä tai muusta niihin verrattavasta erehdyksestä. Työttömyysvakuutusrahasto voi oikaista työttömyysvakuutusmaksua työnantajaa kuultuaan myös silloin, jos työnantaja ei ole antanut palkkasummailmoitusta, palkkasummailmoitus tai muu työnantajan antama tieto on puutteellinen tai virheellinen taikka työnantaja on muuten laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu työttömyysvakuutusmaksun oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa vakuutusvuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Työttömyysvakuutusmaksua ei voida oikaista, jos asia on valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.
25 § on kumottu L:lla 5.10.2012/542.
Työnantajan ja palkansaajan oikeus saada takaisin aiheettomasti suoritettu työttömyysvakuutusmaksu tai sen ennakko vanhentuu viiden vuoden kuluttua työttömyysvakuutusmaksun maksupäivästä tai työntekijän työttömyysvakuutusmaksun pidätyspäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 ja 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.
Lisäpäivien omavastuumaksun määrästä ei voi antaa päätöstä sen jälkeen, kun viisi vuotta on kulunut omavastuumaksun perimiselle 24 b §:n 1 tai 2 momentissa säädetystä ajankohdasta.
Omavastuumaksun palautusta on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun hakemus olisi voitu 24 b §:n 2 momentin mukaan aikaisintaan tehdä. Hakemuksen vireilletulo keskeyttää määräajan kulumisen. Palautettavaa omavastuumaksua koskeva saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 ja 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisen katkeamisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.
Työttömyysvakuutusrahasto pitää sille tässä laissa säädettyjen työttömyysvakuutusmaksuja koskevien asioiden hoitoa varten työttömyysvakuutusrekisteriä. Jollei tässä laissa toisin säädetä, rekisteriin talletettujen henkilötietojen salassapitoon ja luovuttamiseen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia sekä muuhun henkilötietojen käsittelyyn henkilötietolakia (523/1999).
Rangaistus työttömyysvakuutusmaksun lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–3 §:ssä.
26 c § on kumottu L:lla 13.12.2013/970.
Työttömyysvakuutusrahaston on säilytettävä tämän lain mukaisten etuuksien rahoituksen järjestämiseen, työttömyysvakuutusmaksuihin ja omavastuumaksuihin liittyvät asiakirjat siten kuin arkistolaissa (831/1994) säädetään. Jos arkistolaitos ei ole määrännyt säilytettäväksi edellä tarkoitettuja asiakirjoja pysyvästi, työttömyysvakuutusrahaston on säilytettävä:
1) työttömyysvakuutusmaksujen määräämisen kannalta tarpeelliset asiakirjat 10 vuotta vakuutusvuotta seuraavan vuoden alusta lukien;
2) omavastuumaksun määräämisen kannalta tarpeelliset asiakirjat sen vuoden loppuun, jona tämän lain 24 §:ssä tarkoitettu henkilö täyttää 75 vuotta;
3) työttömyysvakuutusmaksujen ja omavastuumaksujen perinnän kannalta tarpeelliset asiakirjat perinnän päättymiseen ja viisi sen jälkeistä kalenterivuotta;
4) valitusasiaa koskevat asiakirjat 10 vuotta, jollei niitä ole 1–3 kohdan mukaan säilytettävä tätä pidempää aikaa;
5) työttömyysvakuutusrekisteriin merkityt, henkilötietoja koskevat tiedot 5 vuotta, jollei niitä 1–4 kohdasta johtuen ole säilytettävä tätä pidempää aikaa.
Työttömyysvakuutusrahaston tulee hävittää asiakirjat ja työttömyysvakuutusrekisteriin merkityt henkilötiedot 1 momentissa säädetyn säilytysajan kuluttua.
Työttömyysvakuutusrahaston päätös annetaan tiedoksi maksuvelvolliselle työnantajalle siten kuin hallintolain 59 §:ssä säädetään. Tiedoksianto on kuitenkin toimitettava työnantajan lailliselle edustajalle tai valtuutetulle, jos työnantajan puolesta työttömyysvakuutusmaksuasioita hoitava edustaja tai valtuutettu on ilmoitettu asianhoitajaksi työttömyysvakuutusrahaston asiakasrekisteriin.
Tarkemmat säännökset tämän lain toimeenpanosta annetaan asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1998. Sitä sovelletaan työttömyysetuuksien rahoitukseen ja työttömyysvakuutusmaksuihin vuoden 1999 alusta. Vuoden 2006 työttömyysvakuutusmaksuja vahvistettaessa ei sovelleta lain 18 §:n 4 momenttia. (23.6.2005/460)
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, vuosilta 1993–1998 perittävät palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut tilitetään työttömyysvakuutusrahastolle. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun tuoton käytöstä, tilityksen jakamisesta ja sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta velottaa työttömyysvakuutusrahaston tiliä välittäessään palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut työttömyyskassoille noudatetaan vuoden 2002 loppuun, mitä asianomaiselta vuodelta perittävästä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta annetussa laissa säädetään.
HE 64/1998, StVM 11/1998, EV 84/1998Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2001.
HE 151/2000, StVM 24/2000, EV 122/2000
Tämä laki tulee voimaan 20 päivänä joulukuuta 2000.
HE 152/2000, StVM 30/2000, EV 174/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 150/2000, TyVM 11/2000, EV 196/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 74/2001, StVM 16/2001, EV 63/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Lain 12, 13 ja 15 § tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Lain 24 ja 24 a–24 d § tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009. (21.12.2007/1353)
Niiden vuorottelukorvausten rahoitukseen, joita koskeva vuorottelusopimus on vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain (1663/1995) 17 §:n mukaisesti tehty 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä, sovelletaan lain 6 §:ää sellaisena kuin se oli voimassa tämän lain voimaantullessa.
Työttömyysvakuutusrahasto vastaa Koulutusrahastosta annetun lain 18 §:n 2 ja 3 momentin mukaisten erorahojen ja erorahan aikuiskoulutuslisien rahoituksesta.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 243/2002, StVM 47/2002, EV 239/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 98/2003, TyVM 5/2003, EV 48/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 86/2003, StVM 15/2003, EV 50/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 141/2003, TyVM 8/2003, EV 122/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Lain 26 §:n 3 ja 4 momentti tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
Tämän lain 26 §:n 1 ja 2 momenttia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa määrättävään vakuutusmaksuun tai saatavaan. Tällöin aikoja laskettaessa otetaan huomioon myös ennen lain voimaantuloa kulunut aika. Oikeus määrätä vakuutusmaksu lakkaa tai saatava vanhentuu kuitenkin tämän lain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei se lakkaisi tai vanhentuisi myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan tätä ennen.
HE 159/2003, StVM 31/2003, EV 133/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
HE 76/2004, StVM 17/2004, EV 115/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Tällä lailla kumotaan 22 päivänä joulukuuta 1998 annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätös palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta (1179/1998).
HE 131/2004, TyVM 9/2004, EV 121/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
HE 140/2004, StVM 24/2004, EV 142/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Lain 7 §:ää sovelletaan myös työntekijäin eläkelain 12 c §:ssä tarkoitettuun työeläkelisää koskevaan vakuutusmaksuun ja valtion eläkerahastosta annetun lain 3 §:ssä mainittuun työeläkelisää koskevan maksuun, sellaisena kuin niistä on säädetty ennen 1 päivänä tammikuuta 2005.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 223/2004, StVM 43/2004, EV 223/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 48/2005, TyVM 6/2005, EV 79/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 191/2005, StVM 29/2005, EV 163/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
HE 213/2005, StVM 38/2005, EV 212/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2006. Lain 19 a §:n 1 momenttia ja 25 §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2006.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tämän lain säännöksiä oikeudesta saada ja luovuttaa tietoja sovelletaan myös tietoihin, jotka ovat ajalta ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 17/2006, StVM 8/2006, EV 37/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 182/2006, StVM 33/2006, EV 167/2006
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1282/2007 tuli A:n 128/2008 mukaisesti voimaan 1.3.2008.)
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 115/2007, LiVM 13/2007, EV 111/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. Lain 24, 24 a ja 24 e § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 86/2007, StVM 26/2007, EV 127/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
HE 86/2007, StVM 26/2007, EV 127/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
HE 66/2008, TaVM 20/2008, EV 109/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2009.
Tämän lain 24 b §:n 2 momentin 2 kohtaa sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa määrättyyn omavastuumaksuun.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 41/2009, StVM 9/2009, EV 33/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2009.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon vaatimiin toimenpiteisiin.
HE 39/2009, StVM 11/2009, EV 59/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Tämän lain voimaan tultua maksetun julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaisen perustuen ja ansiotuen rahoitukseen sovelletaan, mitä peruspäivärahan ja ansiopäivärahan rahoituksesta säädetään.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 179/2009, StVM 50/2009, EV 225/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2010.
Tätä lakia sovelletaan vuonna 2010 maksettujen ansiopäivärahojen rahoitukseen.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 234/2009, StVM 48/2009, EV 216/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2010, ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2011. Sitä sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2010.
Tätä lakia sovelletaan vuosien 2010–2011 työnantajan työttömyysvakuutusmaksuun.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 258/2009, StVM 54/2009, PeVM 11/2009, EV 3/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 44/2010, TyVM 6/2010, EV 132/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain voimaantulon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 177/2010, StVM 27/2010, EV 184/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2011.
Lakia sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä toukokuuta 2010.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain voimaantulon edellyttämiin toimiin.
HE 43/2011, StVM 5/2011, EV 25/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 87/2011, StVM 18/2011, EV 88/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2013.
Tätä lakia sovelletaan vuosina 2012 ja 2013 maksettujen ansiopäivärahojen rahoitukseen.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 131/2011, StVM 17/2011, EV 87/2011
Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä lokakuuta 2012.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2013 työttömyysvakuutusmaksujen määräämiseen ja perimiseen.
Vuoden 2012 tai sitä aikaisempien vuosien työttömyysvakuutusmaksuihin sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Tätä lakia sovelletaan kuitenkin vakuutuslaitosten ennen tämän lain voimaantuloa perimien työttömyysvakuutusmaksujen perintään ja oikaisuihin, jotka tulevat vakuutuslaitoksissa vireille 1 päivänä tammikuuta 2016 tai tämän jälkeen. Lisäksi lakia sovelletaan Valtiokonttorin ennen tämän lain voimaantuloa perimien työttömyysvakuutusmaksujen perintään ja oikaisuihin, jotka tulevat Valtiokonttorissa vireille 1 päivänä helmikuuta 2013 tai tämän jälkeen. Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus saada maksun oikaisuun tarvittavat tiedot vakuutuslaitoksilta ja Valtiokonttorilta.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta käsittelee ennen 1 päivänä tammikuuta 2013 tehtyihin työttömyysvakuutusmaksujen maksuunpanoihin liittyvät valitusasiat.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 42/2012, StVM 7/2012, PeVL 15/2012, EV 70/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 135/2012, StVM 18/2012, EV 107/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Omavastuumaksuun, joka maksetaan ennen vuotta 1957 syntyneen työntekijän työsuhteen päättymisen johdosta, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 24 a §:n 3 momenttia.
HE 175/2013, StVM 22/2013, EV 158/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 99/2013, TyVM 10/2013, EV 192/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 223/2014, StVM 25/2014, EV 188/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 151/2014, StVM 14/2014, EV 143/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.
HE 256/2014, StVM 48/2014, EV 313/2014
