Published: 1996-06-07
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/646171/elinsuojeluasetus.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 4 päivänä huhtikuuta 1996 annetun eläinsuojelulain (247/96) nojalla:
Eläimen pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen ja että pitopaikan palovaara ja eläimen karkaamisvaara ovat mahdollisimman vähäisiä. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta.
Pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan.
Pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava. Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtäaikaa makuulle.
Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua.
Pitopaikan valaistuksen tulee olla sellainen, että se on sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja että eläin voidaan tarkastaa ja hoitaa asianmukaisesti.
Eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan siellä pidettäville eläimille sopivia. Eläinsuojan lattia ei saa olla liukas ja se on voitava pitää helposti kuivana. Rakolattiassa, reijitetyssä tai verkkopohjaisessa lattiassa aukkojen on oltava reunoiltaan sileitä ja kooltaan ja muodoltaan sellaisia, että eläimelle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Eläimellä on oltava käytettävissä sopiva makuupaikka.
Eläinsuojalla tarkoitetaan 1 momentissa navettaa, sikalaa, tallia, kanalaa ja muuta vastaavaa eläinten pitoon tarkoitettua rakennusta sekä eläimen pitoon liittyvää rakennusta tai rakennelmaa, joka on tarkoitettu eläimelle säänsuojaksi.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.
Pitopaikka ja siihen liittyvät sellaiset laitteet, joista eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat, on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Eläinten terveyttä tai hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi ja, jollei se ole mahdollista, on ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin, jotta eläinten terveys ja hyvinvointi voidaan turvata vikojen korjaamiseen saakka.
Ulkona saa ympärivuotisesti kasvattaa vain sellaisia tuotantoeläinlajeja ja -rotuja, jotka soveltuvat ulkokasvatukseen.
Tuotantoeläimellä tarkoitetaan 1 momentissa eläintä, jota pidetään elintarvikkeiden, villan, nahan, höyhenten tai turkisten tuotantoa varten, sekä eläintä, jota pidetään tai kasvatetaan muuhun maataloustuotantoon.
Ulkotarhan on oltava eläimelle turvallinen. Tarhan maapohjan on oltava sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu.
Tarhan aitauksen tulee olla rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tarhattavalle eläinlajille sopiva ja sellainen, että se estää eläintä karkaamasta.
Ulkotarhassa olevilla eläimillä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Säänsuojassa on oltava sopivat makuupaikat kaikille eläimille. Ulkotarhassa olevien eläinten eristämistä ja hoitoa varten tulee olla asianmukaiset tilat.
Hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.
Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.
Eläimen terveydelle tiettävästi vaarallisen ruoan, juoman tai muun ravinnon antaminen hoidossa olevalle eläimelle on kiellettyä, samoin kuin sellaisten ravintoaineiden antamatta jättäminen, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen.
Jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota synnytystä odottaviin, juuri synnyttäneisiin, vastasyntyneisiin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin eläimiin.
Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.
Eläintä on kohdeltava rauhallisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eläimen käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa.
Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty.
Eläintä ei saa raahata sarvista, jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä.
Eläintä ei saa kouluttaa tai käyttää siten, että vahingoitetaan sen terveyttä tai hyvinvointia. Eläintä ei saa pakottaa yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä.
Mitä 1 momentissa säädetään eläimen käyttämisestä, ei koske koiran tai muun eläimen käyttämistä viranomaistoiminnassa eläimen käyttötarkoitukseen liittyvissä tehtävissä, joihin tehtävän luonteen vuoksi liittyy vaara eläimen vahingoittumisesta.
Eläinsuojelulain (247/96) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamista eläimelle on:
1) elävän eläimen käyttäminen maalina harjoitus- tai kilpa-ammunnassa;
2) piikkikannusten, piikkipannan tai piikkikuolaimen käyttö;
3) elävän kalan suomustaminen tai suolistaminen taikka eläimen elävänä kyniminen tai nylkeminen;
4) elävän linnun tai nisäkkään taikka muun selkärankaisen syöttäminen hoidossa olevalle eläimelle, ellei se ole välttämätöntä hoidossa olevan eläimen myöhempää luontoon palauttamista varten tai muutoin sille ehdottoman välttämätöntä;
5) muun kuin kohtuulliseksi katsottavan ihmisvoiman käyttö eläimen synnytyksessä sikiötä ulos vedettäessä;
6) eläimen kuljettaminen jostakin ruumiinosasta ripustamalla;
6 a) eläimen hännän katkaiseminen siten, että vahingoitetaan ihoa ja sen alaisia kudoksia; (7.11.2002/910)
7) poron tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen tappaminen metsästyksellisin keinoin ampumalla, ei kuitenkaan poron ampuminen poromiehen toimesta tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen ampuminen sen välitöntä tappamista vaativasta hyväksyttävästä syystä; sekä
8) muu sellainen eläimeen kohdistuva toiminta tai toimenpide, joka aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa.
Jos eläin pidetään kytkettynä, on kytkemiseen käytettävän laitteen tai välineen oltava sellainen, että se ei vahingoita eläintä. Kytkemiseen käytettävä laite tai väline on sovitettava ja säädettävä siten, että se on eläimelle sopiva ja antaa tarpeellisen ja turvallisen liikkumisvapauden.
Laitumella tai tarhassa olevan eläimen liikkumisvapautta ei saa rajoittaa painoja tai muita vastaavia liikkumista haittaavia välineitä käyttämällä. Eläimen raajoja ei saa sitoa yhteen, eikä eläimiä saa myöskään sitoa kiinni toisiinsa.
17 § on kumottu A:lla 15.11.2012/629.
18 § on kumottu A:lla 10.6.2010/592.
19 § on kumottu A:lla 10.6.2010/587.
20 § on kumottu A:lla 8.7.2010/673.
21 § on kumottu A:lla 8.7.2010/674.
Kissaa tai koiraa taikka muuta eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii.
Eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin estämättä ovat seuraavat eläimille suoritettavat toimenpiteet sallittuja:
1) sian, naudan, lampaan, poron, vuohen ja muun tuotantoeläimen korvien reijittäminen, loveaminen, tatuointi sekä korvamerkin tai mikrosirun asettaminen eläimeen ja edellä mainittujen eläinten merkitseminen muulla lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana;
2) hevosen tatuointi eläinlääkärin suorittamana tai eläinlääkärin valvonnassa, mikrosirun asettaminen hevoselle siihen pätevän henkilön suorittamana sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla siihen pätevän henkilön suorittamana;
3) kissan tatuointi eläinlääkärin suorittamana, koiran tatuointi siihen pätevän henkilön suorittamana sekä mikrosirun asettaminen kissalle tai koiralle siihen pätevän henkilön suorittamana;
4) muiden kuin 1–3 kohdassa tarkoitettujen eläinten merkitseminen lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana;
5) enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kastrointi avoimella leikkausmenetelmällä kudoksia repimättä siihen pätevän henkilön suorittamana, alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi Burdizzon-pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana, poron kastrointi Burdizzon-pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana sekä vuohen, hevosen, naudan, yli seitsemän päivän ikäisen porsaan ja yli kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä; (7.11.2002/910)
6) kissan, koiran tai muun seura- ja harrastuseläimen kastrointi tai sterilointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä; (7.11.2002/910)
7) naudan, lampaan ja vuohen sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein eläinlääkärin suorittamana sekä naudan sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä siihen pätevän henkilön suorittamana;
8) jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita, enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kulmahampaan terävän kärjen katkaisu tai hiominen asianmukaisia pihtejä tai hiomalaitetta käyttäen siihen pätevän henkilön suorittamana siten, että hampaaseen jää eheä ja sileä pinta; kulmahampaan katkaisua tai hiomista ei saa suorittaa rutiininomaisesti; ennen toimenpiteen suorittamista porsaiden pito-olosuhteita ja hoitoa parantamalla on pyrittävä estämään nisävaurioiden esiintyminen; (7.11.2002/910)
8 a) karjun torahampaiden lyhentäminen siihen pätevän henkilön suorittamana, jos se on tarpeellista muiden eläinten vahingoittumisen estämiseksi tai ihmisten turvallisuuden vuoksi; (7.11.2002/910)
9) nenärenkaan asettaminen naudalle eläinlääkärin suorittamana; sekä
10) siitokseen käytettävän kukon taaksepäin tai sisäänpäin osoittavan varpaan katkaiseminen ensimmäiseen niveleen asti 72 ensimmäisen elintunnin aikana siihen pätevän henkilön suorittamana.
Pätevällä henkilöllä tarkoitetaan 1 momentissa henkilöä, jolla on riittävät tiedot kyseisen toimenpiteen suorittamistekniikasta ja riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Eläimille tehtäviin toimenpiteisiin käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia, puhtaita ja toimintakuntoisia.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen eläimille suoritettavaksi sallittujen toimenpiteiden lisäksi asianomainen ministeriö voi myöntää poikkeuksia eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin säännöksistä.
Sellaista luonnollista tai keinollista lisäämistä tai sellaista jalostusmenetelmää, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa eläimelle kärsimystä tai vahingoittaa sitä, ei saa käyttää.
Eläintä ei saa pitää tuotantotarkoituksia varten, jollei sen ilmiasun tai perimän perusteella voida kohtuudella olettaa, että eläintä voidaan pitää ilman että eläimen pitäminen aiheuttaa haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.
Lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi saadaan Suomessa luonnonvaraisina tavattavista nisäkäs- ja lintulajeista tarhata seuraaviin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä:
1) valkohäntäpeura, kuusipeura, metsäpeura, metsäkauris, metsäjänis, rusakko, mufloni ja villisika; sekä
2) fasaani, heinäsorsa, peltopyy, metso, teeri, riekko, metsä- ja merihanhi sekä kanadanhanhi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen eläinlajien lisäksi saadaan lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi tarhata rämemajavia, japaninpeuroja, saksanhirviä, vesipuhveleita (Bubalus bubalus), amerikanbiisoneita (Bison bison), strutseja, emuja ja amerikannanduja (tavallinen rhea).
Eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitettua ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläintenpitoa on:
1) koirien, kissojen tai muiden seura- ja harrastuseläinten säännöllinen kaupanpitäminen tai välittäminen;
2) kun koirien tai kissojen omistajalla tai haltijalla on kasvatettavanaan vähintään kuusi siitosnarttua, jotka ovat penikoineet ainakin yhden kerran;
3) koirien tai kissojen hoitoon, säilytykseen tai koulutukseen ottaminen, jos samanaikaisesti ja säännöllisesti otetaan hoidettavaksi, säilytettäväksi tai koulutettavaksi vähintään kuusi yli viiden kuukauden ikäistä koiraa tai kissaa;
4) kun ravi- tai ratsuhevosia tai muita vastaavia seura- tai harrastuseläiminä pidettäviä eläimiä kasvatetaan, vuokrataan, otetaan säilytettäviksi tai hoidettaviksi, valmennettaviksi tai kouluttaviksi tai kun annetaan opetusta mainittujen eläinten käytössä ja käsittelyssä, jos täysikasvuisia eläimiä on yhteensä vähintään kuusi; sekä
5) muu vastaava ammattimainen tai laajamittainen seura- ja harrastuseläinten pito.
Eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitetun aluehallintovirastolle tehtävän ilmoituksen tulee sisältää: (18.3.2010/191)
1) toiminnanharjoittajan nimi, osoite ja kotipaikka;
2) jos toiminnanharjoittaja on yhtiö, osuuskunta tai muu yhteisö taikka säätiö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä rekisteriote;
3) toiminnassa mahdollisesti käytettävä toiminimi;
4) selvitys eläinten hoidosta vastaavan henkilön koulutuksesta ja muusta toiminnassa tarvittavasta kokemuksesta;
5) missä ja minkälaista toimintaa aiotaan harjoittaa sekä milloin toiminta on tarkoitus aloittaa;
6) tiedot eläinlajeista ja eläinmääristä, joita toiminta koskee tai tulee koskemaan;
7) selvitys toiminnassa käytettävistä tiloista ja käytettävistä tai käytettäviksi aiotuista laitteista; sekä
8) selvitys siitä, miten eläinten hoito on tarkoitus järjestää.
Mitä 1 momentissa säädetään ilmoituksen sisällöstä, noudatetaan soveltuvin osin myös eläinsuojelulain 21 ja 23 §:ssä säädettyä ilmoitusta tehtäessä.
Eläinsuojelulain 21, 23 ja 24 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen uuden toiminnan aloittamista ja toiminnan oleellisesti muuttuessa tai toiminta lopetettaessa viimeistään 14 vuorokautta ennen muutoksen toteuttamista.
Aluehallintoviraston on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille kunnan alueella harjoitettavasta eläinsuojelulain 21, 23 ja 24 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta.
Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Lopettamisen suorittavalla henkilöllä tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Lopetettavaa eläintä on pidettävä kiinni tai sen liikkumista on rajoitettava muulla sopivalla tavalla siten, että eläin säästyy lopettamisessa kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vahingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Lopetettavaa eläintä ei saa ripustaa ennen lopettamista, eikä sen raajoja saa sitoa.
Eläimen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja että muille eläimille aiheutuva häiriö on mahdollisimman vähäinen.
Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.
Tajuissaan olevan nisäkkään, linnun ja matelijan lopettaminen hukuttamalla tai tukehduttamalla on kielletty.
Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Jos lopettamiseen käytetään hiilimonoksidia, kaasun tulee olla asianmukaisesti jäähdytetty ja suodatettu, eikä siinä saa olla ärsyttäviä aineita.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan koiran ja kissan pentu sekä muun vastaavan pienikokoisen seura- tai harrastuseläimen pentu tai poikanen alle kolmen päivän ikäisenä lopettaa lyömällä eläintä päähän niin voimakkaasti, että se välittömästi menettää henkensä.
Eläinlääkärin valvonnassa saadaan lopettaminen suorittaa muullakin kuin 1 ja 2 momentissa mainitulla tavalla.
Nisäkäs- tai lintulajeihin kuuluva tuotantoeläin, turkiseläintä lukuun ottamatta, saadaan lopettaa ainoastaan ampumalla taikka sähkövirtaa tai hiilidioksidia käyttämällä. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan lisäksi lopettaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella tai murtamalla alle kolme kiloa painavan eläimen niska nopeasti ja tehokkaasti. (17.3.2005/171)
Tuotantotarkoituksessa pidettävä turkiseläin saadaan lopettaa asianomaisen ministeriön tarkemmin määräämällä tavalla ainoastaan sähkövirralla, hiilimonoksidilla, hiilidioksidilla, ampumalla tai aivoihin tunkeutuvalla mekaanisella laitteella.
Untuvikot saadaan hautomoissa lopettaa ainoastaan välittömästi tappavalla mekaanisella laitteella tai hiilidioksidilla. Hautomoiden kuoriutumattomat munat on käsiteltävä edellä tarkoitetulla mekaanisella laitteella.
Sen lisäksi, mitä 1–3 momentissa säädetään, saadaan eläin lopettaa eläinlääkärin toimesta asianmukaista nukutusainetta käyttämällä. Jos se on eläintautien vastustamiseksi tai diagnostisoimiseksi välttämätöntä, voidaan tuotantoeläin eläinlääkärin luvalla ja valvonnassa lopettaa myös muulla kuin edellä tässä pykälässä säädetyllä lopetusmenetelmällä.
Hätätapauksessa, eläimen kärsimyksen pitkittymisen estämiseksi ja jos edellä 32 tai 33 §:ssä tarkoitettuja keinoja ei ole mahdollista käyttää tai jos eläintä ei saada kiinni, se voidaan lopettaa myös muulla kuin edellä säädetyllä tavalla, kuitenkin niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.
Sairas tai vahingoittunut tuotantoeläin saadaan siirtää muualle lopetettavaksi tai teurastettavaksi vain, jos eläimen kuljetus tai käsittely kuljetusta varten ei aiheuta sille lisäkärsimystä.
Vakavasti sairas tai vahingoittunut hevonen, nautaeläin tai muu vastaava suurehko eläin saadaan kuljettaa muualle lopetettavaksi tai teurastettavaksi vain eläinlääkärin luvalla.
Teurastamon ja teurastuspaikan on oltava rakenteiltaan ja varusteiltaan sellainen sekä toiminta siellä on järjestettävä siten, että eläimille ei aiheudu tarpeetonta kiihtymystä, kipua tai tuskaa.
Teurastamossa ja teurastuspaikassa on oltava eläinten säilyttämiseksi asianmukaiset ja riittävät säilytystilat. Säilytystilojen tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan ja niissä on oltava riittävästi parsia, karsinoita tai muita eläinten säilytyspaikkoja.
Teurastettavaksi tuotu eläin, jota ei teurasteta välittömästi, on viipymättä vietävä säilytystilaan, jollei eläintä voida sen kuljetusvälineessä säilyttää asianmukaisesti.
Eläimet, jotka lajinsa, sukupuolensa, alkuperänsä tai ikänsä johdosta suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat vahingoittaa toisiaan, on säilytettävä erillään toisistaan.
Teurastusta varten säilytettävien eläinten saatavilla, siipikarjaa lukuun ottamatta, tulee olla jatkuvasti juomavettä.
Jos eläimiä ei teurasteta 12 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon tai teurastuspaikkaan, niille on annettava riittävä määrä ruokaa niiden saavuttua ja sen jälkeen eläimet on ruokittava kyseiselle eläinlajille sopivin välein sekä lypsettävä tarvittaessa.
Teuraseläinten kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi on tarkastettava päivittäin aamulla ja illalla ja tarvittaessa useamminkin.
Huomattavan sairas, vahingoittunut tai loukkaantunut eläin sekä vieroittamaton eläin on teurastettava viipymättä, kuitenkin viimeistään teurastamoon tai teurastuspaikkaan saapumista seuraavan kahden tunnin aikana. Ennen teurastusta edellä tarkoitetut eläimet on säilytettävä erillään muista eläimistä.
Häkissä, laatikossa tai muussa vastaavassa kuljetuspäällyksessä teurastamoon tuotavat eläimet on teurastettava mahdollisimman pian teurastamoon tulon jälkeen.
Teurastuksen aikana eläimiä ei saa odotuttaa huoneessa tai paikassa, jossa teurastus suoritetaan.
Teurastettavien eläinten hoitoa ja käsittelyä sekä tainnuttamista ja verenlaskua suorittavalla henkilöstöllä on oltava riittävät tiedot ja taidot toimenpiteiden asianmukaiseksi suorittamiseksi.
Ammattimaisen teurastuksen saa suorittaa vain siihen harjaantunut tai opetettu kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö.
Teurastuksessa ei saa olla läsnä asiattomia henkilöitä.
Teurastuksessa eläin on ennen verenlaskua tainnutettava nopeasti, tehokkaasti ja riittävän pitkäksi ajaksi. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan kuitenkin teurastaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella.
Tainnutettavaa eläintä on pidettävä kiinni tai sen liikkumista on rajoitettava muulla sopivalla tavalla siten, että eläin säästyy tainnuttamisessa kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vahingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Tainnutettavaa eläintä ei saa ripustaa ennen tainnuttamista, eikä sen raajoja saa sitoa. Siipikarjaan kuuluva eläin sekä kaniini saadaan kuitenkin ripustaa tainnuttamista varten, jos tainnuttaminen voidaan suorittaa asianmukaisesti ja ilman viivytystä.
Tainnuttaminen on suoritettava eläinlajista riippuen, siten kuin asianomainen ministeriö tarkemmin määrää, eläimen aivoihin tunkeutuvalla mekaanisella laitteella, välittömästi tainnuttavalla sähkövirralla tai kaasulla taikka lyömällä eläintä päähän sopivalla aseella tai eläintä päähän ampumalla.
Tainnuttamiseen käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia ja toimintakuntoisia. Välineiden ja laitteiden toimintakunnon varmistamiseksi ne on tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.
Tainnutetun eläimen verenlasku on aloitettava välittömästi tainnuttamisen jälkeen. Verenvuodon tulee olla nopea, runsas ja täydellinen niin, että eläimen tajunta ei ehdi palautua.
Eläimelle ei saa suorittaa muita toimenpiteitä ennen kuin se on kuollut.
Sen estämättä, mitä edellä 42 §:n 1 momentissa säädetään eläimen tainnuttamisesta ennen verenlaskua, saadaan uskonnollisten syiden niin edellyttäessä verenlasku eläimestä aloittaa samanaikaisesti tainnuttamisen kanssa noudattaen, mitä tässä luvussa säädetään.
Eläimen saa tässä luvussa säädetyllä tavalla teurastaa vain teurastamossa tai teurastuspaikassa laitoksen tarkastuseläinlääkärin läsnäollessa.
Nautaeläimen liikkumista on rajoitettava siten suunnitellulla mekaanisella laitteella, että eläin säästyy kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vahingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Muutoin eläimen liikkumisen rajoittamisessa on noudatettava, mitä edellä 42 §:n 2 momentissa säädetään.
Eläin on tainnutettava sopivalla, 42 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tainnutusvälineellä samanaikaisesti kaulasuonten katkaisun kanssa. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan kuitenkin teurastaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella.
Kaulasuonten katkaisemisen saa toimittaa siihen harjaantunut ja asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan hyväksymä henkilö.
Kaulasuonten katkaiseminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti siihen soveltuvalla terävällä aseella.
Asianomainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen säännöksistä, jotka koskevat eläinten pitopaikkaa, ulkokasvatusta, eläinten hoitoa, eläinten kohtelua ja käsittelyä, eläinten kytkemistä, eläimille suoritettavia toimenpiteitä, eläinjalostusta, ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläinten pitoa, eläinten lopettamista, teurastusta ja sitä edeltäviä toimenpiteitä suorittavien henkilöiden pätevyyttä, teurastamon ja teurastuspaikan eläinten käsittelytiloja sekä teurastusta ja siihen liittyviä toimenpiteitä.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996. Asetuksen 20 §:n voimaantulosta säädetään kuitenkin erikseen.
Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen asetuksen 18 §:n 1 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998 lukien ja 18 §:n 3 momenttia sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2006 lukien. (7.11.2002/910)
Eläinsuojelulain voimaan tullessa harjoitettavasta lain 21 §:n 2 momentissa, 23 §:n 1 momentissa tai 24 §:n 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta tehtävän ilmoituksen tekemisestä säädetään eläinsuojelulain 67 §:ssä.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Neuvoston direktiivi 91/629/ETY; EYVL N:o 340, 11.12.1991, s. 28, neuvoston direktiivi 91/630/ETY; EYVL N:o 340, 11.12.1991, s. 33, neuvoston direktiivi 88/166/ETY; EYVL N:o 74, 19.3.1988, s. 83, neuvoston direktiivi 93/119/EY; EYVL N:o 340, 31.12.1993, s. 21Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 1998.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa oleviin sikaloihin sovelletaan 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua sikojen ryhmässä pitämistä koskevaa vaatimusta emakoiden ja ensikoiden osalta 1 päivästä tammikuuta 2013 lukien. Vaatimusta sovelletaan kuitenkin ennen tätä peruskorjattavaan sikalaan tai sen osastoon ja rakennettavaan uuteen sikojen pitopaikkaan.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa oleviin sikaloihin sovelletaan 17 §:n 3 momenttia 1 päivästä tammikuuta 2013 lukien. Säännöstä sovelletaan kuitenkin ennen tätä peruskorjattavaan sikalaan tai sen osastoon ja rakennettavaan uuteen sikojen pitopaikkaan.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2005. Sen 18 §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä heinäkuuta 2006.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2006 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2007.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2010.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010.
Tällä asetuksella kumotaan eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 19 §, sellaisena kuin se on asetuksessa 171/2005, sekä lampaiden pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (65/1997).
Neuvoston päätös 78/923/ETY (31978D0923); EYVL N:o L 323, 17.11.1978, s. 12,, Neuvoston päätös 92/583/ETY (31992D0583); EYVL N:o L 395, 31.12.1992, s. 21,, Neuvoston direktiivi 98/58/EY (31998L0058); EYVL N:o L 221, 8.8.1998, s. 23.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010.
Tällä asetuksella kumotaan eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 18 §, sellaisena kuin se on osaksi asetuksissa 171/2005 ja 191/2010, sekä nautojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (455/1997).
Neuvoston päätös 78/923/ETY (31978D0923); EYVL N:o L 323, 17.11.1978, s. 12,, Neuvoston päätös 92/583/ETY (31992D0583); EYVL N:o L 395, 31.12.1992, s. 21,, Neuvoston direktiivi 98/58/EY (31998L0058); EYVL N:o L, 221, 8.8.1998, s. 23,, Neuvoston direktiivi 2008/119/EY (32008L0119); EUVL N:o L 10, 15.1.2009, s. 7.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2010.
Tällä asetuksella kumotaan eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 20 §, sellaisena kuin se on asetuksissa 425/2000 ja 860/2004, sekä kanojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (635/2000).
Siirtymäsäännökset
Elintarvikkeeksi tarkoitettuja munia munivia kanoja ei saa 1 päivästä tammikuuta 2012 pitää 10 §:ssä tarkoitetussa varustelemattomassa häkissä.
Sellaisessa avokanalassa, joka on ollut käytössä 3 päivänä elokuuta 1999 ja jossa käytettävissä oleva ala on yhtä suuri kuin käytettävissä oleva lattiapinta-ala, saa 12 §:n 1 momentista poiketen 31 päivään joulukuuta 2011 olla 12 kanaa käytettävissä olevan alan neliömetriä kohden.
Neuvoston päätös 78/923/ETY (31978D0923); EYVL N:o L 323, 17.11.1978, s. 12,, Neuvoston päätös 92/583/ETY (31992D0583); EYVL N:o L 395, 31.12.1992, s. 21,, Neuvoston direktiivi 98/58/EY (31998L0058); EYVL N:o L 221, 8.8.1998, s. 23,, Neuvoston direktiivi 99/74/EY (31999L0074); EYVL N:o L 203, 3.8.1999, s. 53.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2010.
Tällä asetuksella kumotaan eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 21 § sekä koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (211/1998).
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Tällä asetuksella kumotaan eläinsuojeluasetuksen 17 § sekä sikojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (958/2002).
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 4 §:n 5 momenttia, 6 §:n 3 momentin vaatimusta luonnonvalosta sekä liitteen 2 kohdan vaatimusta vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan lattiapinta-alasta 1 päivästä tammikuuta 2018.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 8 §:ää, 9 §:n 2 momenttia sekä 11 §:n 1 momentin ja liitteen 2 kohdan vaatimusta karsinan lattian rakenteesta 1 päivästä tammikuuta 2028.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 10 §:n 1 momentin viemäröintiä koskevaa 10 prosentin vaatimusta ja mainitun pykälän 2 momenttia emakoiden ja ensikoiden pitoon 1 päivästä tammikuuta 2028.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevan sikalan emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinan esteettömään lattian kokonaispinta-alaan voidaan laskea mukaan ruokinta- tai makuuhäkin alla oleva lattia-ala 31 päivään joulukuuta 2027 saakka.
Edellä 1–4 momentissa mainittujen säännösten sijasta sovelletaan siirtymäaikana tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita asianomaisia vaatimuksia. Tämän asetuksen voimaan tulon jälkeen peruskorjattavaan sikalaan tai sen osastoon ja rakennettavaan uuteen sikojen pitopaikkaan asetusta sovelletaan kuitenkin 1–4 momentin estämättä, kun peruskorjaus tai uusi pitopaikka on valmistunut.
