Published: 1993-12-30
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645991/arvonlisverolaki.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:
1) liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä;
2) Suomessa tapahtuvasta tavaran maahantuonnista; (29.12.1994/1486)
3) Suomessa tapahtuvasta 26 a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisöhankinnasta; (29.12.1995/1767)
4) Suomessa tapahtuvasta 72 l §:ssä tarkoitetusta tavaran siirrosta varastointimenettelystä. (29.12.1995/1767)
Veroa suoritetaan 32 §:ssä tarkoitetun kiinteistöhallintapalvelun ottamisesta omaan käyttöön silloinkin, kun se ei tapahdu liiketoiminnan muodossa.
3 momentti on kumottu L:lla 29.12.1994/1486.
Myynnin ei katsota tapahtuvan liiketoiminnan muodossa, jos siitä saatu vastike on ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. (19.6.1997/585)
5 momentti on kumottu L:lla 9.1.2009/6.
Suomella tarkoitetaan tässä laissa Euroopan yhteisöjen lainsäädännön mukaista Suomen arvonlisäveroaluetta ja Ahvenanmaan maakuntaa sekä ulkomailla kaikkia muita alueita.
Jäsenvaltiolla ja Yhteisöllä tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen lainsäädännön mukaista jäsenvaltion ja yhteisön arvonlisäveroaluetta.
Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista tämän lain säännöksiin säädetään Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetussa laissa (1266/1996).
Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa (verovelvollinen) 1 §:ssä tarkoitetusta myynnistä on tavaran tai palvelun myyjä, ellei 2 a, 8 a–8 d tai 9 §:ssä toisin säädetä. (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa (verovelvollinen) 1 §:ssä tarkoitetusta myynnistä on tavaran tai palvelun myyjä, ellei 2 a, 8 a–8 c tai 9 §:ssä toisin säädetä. (16.7.2010/686)
Velvollisuudesta suorittaa veroa tavaran maahantuonnista säädetään 9 luvussa ja tavaran siirrosta varastointimenettelystä 72 m §:ssä. (29.12.1995/1767)
Verovelvollinen 72 g §:ssä tarkoitetusta tavaroiden edelleenmyynnistä on ostaja, jos myyjän antama lasku on 209 e §:n tai, jos kyse on 209 a §:n 4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, 209 e §:ää vastaavan myyjän sijoittautumisjäsenvaltion säännöksen mukainen.
Verovelvollinen 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta tavaran yhteisöhankinnasta on se, joka on tehnyt hankinnan.
Myyjä ei ole verovelvollinen, jos tilikauden liikevaihto on enintään 10 000 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksensa perusteella merkitty verovelvolliseksi. (24.4.2015/515)
L:lla 515/2015 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Myyjä ei ole verovelvollinen, jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksen perusteella merkitty verovelvolliseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun liikevaihtoon luetaan verollisten myyntien, 56, 58, 70, 70 b, 71, 72 ja 72 a–72 e §:n perusteella verottomien myyntien, kiinteistön tai siihen kohdistuvien oikeuksien luovutusten sekä 41 §:ssä tarkoitettujen rahoituspalvelujen ja 44 §:ssä tarkoitettujen vakuutuspalvelujen myyntien yhteismäärä. Liikevaihtoon ei lueta liitännäisluonteisten rahoitus- ja vakuutuspalvelujen eikä käyttöomaisuuden myyntejä. (2.12.2011/1202)
Jos myyjän tilikausi on lyhyempi tai pitempi kuin 12 kuukautta, 1 momentissa tarkoitettuna tilikauden liikevaihtona pidetään määrää, joka saadaan, kun myyjän tilikauden liikevaihto kerrotaan luvulla 12 ja jaetaan tilikauden kuukausien lukumäärällä. Kuukausiksi lasketaan täydet kalenterikuukaudet.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta:
1) ulkomaalaiseen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa; eikä
2) kuntaan.
Tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen vain, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään mainitun lain mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona. Yleishyödyllinen yhteisö on kuitenkin verovelvollinen ravintola- tai ateriapalvelun ottamisesta omaan käyttöön 25 a §:ssä säädetyin edellytyksin ja kiinteistöhallintapalvelun ottamisesta omaan käyttöön 32 §:ssä säädetyin edellytyksin.
Tuloverolaissa tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta ei ole verovelvollinen mainitun lain 23 §:n 3 momentissa tarkoitetusta toiminnasta.
L:lla 1091/2014 muutettu väliotsikko tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu: Yliopistot
Yliopistolain (558/2009) 1 §:ssä tarkoitetut yliopistot, Helsingin yliopisto mukaan lukien, ja ammattikorkeakoululain (932/2014) 5 §:ssä tarkoitetut ammattikorkeakouluosakeyhtiöt ovat verovelvollisia tämän lain 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta.
L:lla 1091/2014 muutettu 5 a § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Yliopistolain (558/2009) 1 §:ssä tarkoitetut yliopistot, Helsingin yliopisto mukaan lukien, ovat verovelvollisia 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta.
Valtio ja kunta ovat verovelvollisia 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta.
Valtio ja kunta ovat verovelvollisia 33 §:ssä tarkoitetusta rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön silloinkin, kun kiinteistön luovutus ei tapahdu liiketoiminnan muodossa. (23.11.2007/1061)
Kunta on verovelvollinen 130 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaan käyttöön käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran myynnistä silloinkin, kun myynti ei tapahdu liiketoiminnan muodossa.
Kunta on verovelvollinen harjoittamastaan tai järjestämästään henkilökuljetustoiminnasta silloinkin, kun toiminta ei tapahdu liiketoiminnan muodossa. (30.12.2010/1392)
Valtion liikelaitokset, Huoltovarmuuskeskus, Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos ovat harjoittamastaan 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta erikseen verovelvollisia. (30.12.2010/1392)
Mitä jäljempänä säädetään valtiosta, ei sovelleta 1 momentissa tarkoitettuihin laitoksiin.
Kuntayhtymään ja Ahvenanmaan maakuntaan sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään kunnasta.
Verovelvollinen 43 b §:n 1 momentissa mainitun sijoituskullan 43 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta verollisesta myynnistä sekä vähintään 325 tuhannesosan pitoisen kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen myynnistä on ostaja, jos ostaja on merkitty 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Veroa ei ole suoritettava, jos ostajana on valtio.
Verovelvollinen päästöoikeuden myynnistä on ostaja, jos ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Päästöoikeudella tarkoitetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 3 artiklassa määriteltyjä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia, jotka voidaan siirtää mainitun direktiivin 12 artiklan mukaisesti, sekä muita päästökaupassa kelpaavia yksiköitä, joita toimijat voivat käyttää edellä mainitun direktiivin noudattamiseksi.
Verovelvollinen 31 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen rakentamispalvelujen myynnistä sekä työvoiman vuokrauksesta kyseisiä palveluja varten on ostaja, jos:
1) ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka muutoin kuin satunnaisesti myy kyseisiä palveluja tai suorittaa 31 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 33 §:ssä tarkoitettuja kiinteistön luovutuksia; tai
2) ostaja on sellainen elinkeinonharjoittaja, joka myy kyseisen palvelun 1 kohdassa mainitulle elinkeinonharjoittajalle.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos myynti olisi 3 §:ää sovellettaessa veroton.
L:lla 507/2014 lisätty väliotsikko tuli voimaan 1.1.2015.
Verovelvollinen 2 momentissa tarkoitetun romun ja jätteen myynnistä on ostaja, jos ostaja on arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan seuraaviin tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 tarkoitettuihin romuihin ja jätteisiin siinä muodossa kuin yhdistetty nimikkeistö oli voimassa 1 päivänä tammikuuta 2013:
1) rautapohjaiset jätteet ja romu; romusta sulatetut harkot, rautaa tai terästä (7204-alkuinen CN-nimike);
2) kuparijätteet ja -romu (7404-alkuinen CN-nimike);
3) nikkelijätteet ja -romu (7503-alkuinen CN-nimike);
4) alumiinijätteet ja -romu (7602-alkuinen CN-nimike);
5) lyijyjätteet ja -romu (7802-alkuinen CN-nimike);
6) sinkkijätteet ja -romu (7902-alkuinen CN-nimike);
7) tinajätteet ja -romu (8002-alkuinen CN-nimike);
8) muista epäjaloista metalleista koostuva jäte tai romu (8101–8113-alkuiset CN-nimikkeet); sekä
9) galvaanisten parien, galvaanisten paristojen ja sähköakkujen jätteet ja romu; loppuunkäytetyt galvaaniset parit ja paristot sekä loppuunkäytetyt sähköakut (854810-alkuinen CN-nimike).
Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos myynti olisi 3–5 §:ää sovellettaessa veroton.
L:lla 507/2014 lisätty 8 d § tuli voimaan 1.1.2015.
Jos ulkomaalaisella ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole 12 §:n 2 momentin nojalla hakeutunut verovelvolliseksi, verovelvollinen ulkomaalaisen Suomessa myymistä tavaroista ja palveluista on ostaja. Veroa ei ole suoritettava, jos ostajana on valtio.
Verovelvollinen on kuitenkin aina myyjä, jos:
1) ostajana on ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa, ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;
2) ostajana on yksityishenkilö;
3) kyse on 63 a §:ssä tarkoitetusta tavaran myynnistä; tai
4) kyse on henkilökuljetuspalveluista tai 69 d §:ssä tarkoitetuista palveluista.
(13.11.2009/886)Edellä 2 momentin 1 kohdassa säädettyä ei kuitenkaan sovelleta 8 c §:ssä tarkoitetussa tilanteessa. (16.7.2010/686)
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan vaikka ulkomaalaisella on Suomessa kiinteä toimipaikka, jos täällä oleva toimipaikka ei osallistu kyseiseen myyntiin. (13.11.2009/886)
Ulkomaalaisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jonka liiketoiminnan kotipaikka on ulkomailla.
L:lla 505/2014 muutettu 10 § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Ulkomaalaisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jonka kotipaikka on ulkomailla.
Elinkeinonharjoittajan kotipaikalla tarkoitetaan liiketoiminnan kotipaikkaa tai, jollei sellaista ole, paikkaa, jossa hän asuu tai jatkuvasti oleskelee.
11 § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan pysyvää liikepaikkaa, josta liiketoimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan. Rakennus- tai asennustoiminnassa kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan urakointikohde tai useat peräkkäiset urakointikohteet, jotka kestävät yli 9 kuukautta.
Liiketoiminnan harjoittaja voi sen estämättä, mitä 3–5 §:ssä ja 60 §:ssä säädetään, tulla hakemuksesta verovelvolliseksi.
Ulkomaalainen voi sen estämättä, mitä 9 §:ssä säädetään, tulla 173 a §:ssä säädetyin edellytyksin hakemuksesta verovelvolliseksi Suomessa harjoittamastaan myynnistä. (29.12.1994/1486)
Oikeudesta tulla hakemuksesta verovelvolliseksi kiinteistönluovutuksesta säädetään 30 §:ssä. (29.12.1994/1486)
Sellaisen yhtymän harjoittamasta toiminnasta, jonka kaksi tai useampi on muodostanut liikkeen harjoittamista varten ja joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun, verovelvollinen on yhtymä.
Verohallinto voi kahden tai useamman elinkeinonharjoittajan hakemuksesta määrätä, että niitä on tätä lakia sovellettaessa kohdeltava yhtenä elinkeinonharjoittajana (verovelvollisuusryhmä). Elinkeinonharjoittajilla tulee olla liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Suomessa. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verohallinto voi kahden tai useamman elinkeinonharjoittajan hakemuksesta määrätä, että niitä on tätä lakia sovellettaessa kohdeltava yhtenä elinkeinonharjoittajana (verovelvollisuusryhmä). Elinkeinonharjoittajilla tulee olla kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Suomessa. (11.6.2010/529)
Verovelvollisuusryhmään voi kuulua vain:
1) pääasiassa 41 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja tai 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutuspalveluja myyvä elinkeinonharjoittaja;
2) luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu omistusyhteisö tai kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutuskonsernin emoyhteisö; (8.8.2014/646)
L:lla 646/2014 muutettu 2 kohta tuli voimaan 15.8.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
2) luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 15 §:ssä tarkoitettu omistusyhteisö tai kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutuskonsernin emoyhteisö; (9.2.2007/148)
3) elinkeinonharjoittaja, jossa 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla elinkeinonharjoittajalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta;
4) elinkeinonharjoittaja, jossa 1–3 kohdassa tarkoitetut elinkeinonharjoittajat voivat yhdessä käyttää kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräysvaltaa vastaavaa valtaa, ja sen määräysvallassa 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla oleva elinkeinonharjoittaja.
(25.4.2003/325)Hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittajilla on keskenään läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet.
Elinkeinonharjoittaja voi kuulua vain yhteen verovelvollisuusryhmään.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tämän lain laskuja koskevia säännöksiä sovelletaan jokaiseen elinkeinonharjoittajaan erikseen. (25.4.2003/325)
Verovelvollisuusryhmän tulee ilmoittaa keskuudestaan ryhmään kuuluva elinkeinonharjoittaja, joka on velvollinen täyttämään ryhmän tässä laissa tarkoitetun ilmoitus- ja tilitysvelvollisuuden ja joka on oikeutettu tekemään laissa tarkoitetut veron palauttamista koskevat hakemukset.
Poronhoitolaissa (848/90) tarkoitettua paliskuntaa ja siihen kuuluvia poronomistajia kohdellaan arvonlisäverotuksessa porotalouden osalta yhtenä elinkeinonharjoittajana (paliskuntaryhmä). Paliskuntaryhmään kuuluvan poronomistajan ottaessa tavaroita tai palveluja omaan käyttöön sovelletaan, mitä 22 a §:ssä säädetään.
Paliskunta ja paliskuntaan kuuluvat poronomistajat vastaavat paliskuntaryhmän verosta.
Paliskunta on velvollinen täyttämään paliskuntaryhmän ilmoitus- ja tilitysvelvollisuuden ja oikeutettu tekemään veron palauttamista koskevat hakemukset.
Paliskuntaryhmän verokausi on poronhoitovuosi. Veroilmoitus verokaudelta on annettava viimeistään verokautta seuraavana toisena kalenterikuukautena verotililain (604/2009) 8 §:ssä säädettynä ajankohtana kyseisen lain 7 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. Vero on maksettava viimeistään verokautta seuraavana toisena kalenterikuukautena verotililain 11 §:n 1 momentissa säädettynä ajankohtana. (7.8.2009/605)
5 momentti on kumottu L:lla 11.6.2010/529.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tämän lain laskuja koskevia säännöksiä sovelletaan jokaiseen elinkeinonharjoittajaan erikseen. (25.4.2003/325)
Konkurssipesä on erikseen verovelvollinen elinkeinonharjoittajan konkurssiin asettamisen jälkeen itsenäisesti harjoittamastaan liiketoiminnasta.
Velvollisuus suorittaa vero 1 §:ssä tarkoitetusta myynnistä syntyy, kun:
1) myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu;
2) vastike tai sen osa on kertynyt ennen 1 kohdassa mainittua ajankohtaa;
3) 79 §:ssä tarkoitettu suoritus on saatu;
4) tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön.
Jatkuvana suorituksena myyty tavara tai palvelu katsotaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä. (13.11.2009/886)
Yli yhden vuoden pituisena jatkuvana suorituksena tapahtuva 65 §:ssä tarkoitetun palvelun myynti, josta palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on 9 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan veron ja johon ei liity tilityksiä tai maksuja tämän ajanjakson aikana, katsotaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoritetuksi kunkin kalenterivuoden päättyessä palvelun suorituksen päättymiseen asti. (13.11.2009/886)
Jäljempänä 29 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettu yleisen tien tai rautatien kokonaishoitopalvelu katsotaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoritetuksi liikennesuoritteen laskentajakson päättyessä. (30.12.1996/1257)
Velvollisuus suorittaa vero rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön syntyy:
1) sitä mukaa kuin itse suoritettu rakentamispalvelu valmistuu;
2) kun ostettu rakentamispalvelu on vastaanotettu taikka kun vastike tai sen osa on maksettu ennen vastaanottoajankohtaa;
3) kun 33 §:ssä tarkoitettu kiinteistö, jonka aikaisempi luovuttaja oli ostanut tai itse suorittanut rakentamispalvelun, on luovutettu.
2 momentti on kumottu L:lla 30.12.2010/1392.
Velvollisuus suorittaa vero tavaran yhteisöhankinnasta syntyy, kun hankinta on tehty. Tavaran hankinta on tehty sinä ajankohtana, jona tavara on vastaanotettu tai jona se olisi otettu omaan käyttöön.
Jos yhteisöhankintana ostettavat tavarat toimitetaan ostajalle yli yhden kalenterikuukauden ajan jatkuvana toimituksena, tavarat katsotaan 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vastaanotetuiksi kunkin kalenterikuukauden päättyessä. (29.6.2012/399)
Mitä 15 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta 72 b §:ssä tarkoitettuun tavaran yhteisömyyntiin. (29.6.2012/399)
Jos yhteisömyyntinä myytävät tavarat toimitetaan yli yhden kalenterikuukauden ajan jatkuvana toimituksena, tavarat katsotaan 15 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla toimitetuiksi kunkin kalenterikuukauden päättyessä. (29.6.2012/399)
Tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpö- ja jäähdytysenergiaa ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa.
Tavaran myynnillä tarkoitetaan tavaran omistusoikeuden vastikkeellista luovuttamista.
Palvelun myynnillä tarkoitetaan palvelun suorittamista tai muuta luovuttamista vastiketta vastaan.
Tavaran myyntinä pidetään myös elinkeinonharjoittajan Suomessa harjoittaman liikkeen omaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa Suomesta toiseen jäsenvaltioon elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten.
Tavaraa ei katsota myydyn 18 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran:
1) kuljetuksen päättymisvaltiossa suoritettavaa, hänelle myytävää tavaran arviointia tai tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten ja tavara palautetaan arvioinnin tai työn jälkeen hänelle Suomeen; (29.6.2012/399)
2) väliaikaisesti hänen myymäänsä palvelua varten;
3) väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaisi täysin tullittoman väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen, jos kyseessä olisi tuonti Yhteisön ulkopuolelta;
4) 63 c §:ssä tarkoitettua myyntiä varten; tai
5) 63 §:n 3 momentissa taikka 63 b, 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi.
Kun jokin 1 momentissa tarkoitetuista edellytyksistä lakkaa, tavara katsotaan siirretyn toiseen jäsenvaltioon 18 a §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Kun tavara tai palvelu myydään asiamiehen nimissä päämiehen lukuun, katsotaan asiamiehen myyneen tavaran tai palvelun ostajalle ja päämiehen myyneen sen asiamiehelle.
Kun tavara tai palvelu ostetaan asiamiehen nimissä päämiehen lukuun, katsotaan asiamiehen myyneen tavaran tai palvelun päämiehelle ja myyjän myyneen sen asiamiehelle.
Myyntinä ei pidetä liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuvaa tavaroiden ja palvelujen luovuttamista liiketoiminnan jatkajalle, joka ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita ja palveluja vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Myyntinä ei myöskään pidetä konkurssin yhteydessä tapahtuvaa tavaroiden ja palvelujen luovuttamista liiketoimintaa jatkavalle konkurssipesälle 1 momentissa säädetyin edellytyksin.
Jos liiketoiminnan jatkaja ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita ja palveluja vain osittain vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen, 1 ja 2 momenttia sovelletaan vain siltä osin kuin luovutettuja tavaroita ja palveluja ryhdytään käyttämään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Edellä 1–3 momentissa tarkoitettua liiketoiminnan jatkajaa pidetään luovuttajan seuraajana.
Kiinteistön luovuttamiseen liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä sovelletaan, mitä 121 i §:ssä säädetään.
Myyntinä pidetään myös tavaran tai palvelun ottamista omaan käyttöön siten kuin 21–26 §:ssä säädetään.
Tavaran ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että elinkeinonharjoittaja:
1) ottaa tavaran yksityiseen kulutukseen;
2) luovuttaa tavaran vastikkeetta;
3) siirtää tai muulla tavalla ottaa tavaran muuhun kuin 10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
(21.12.2007/1312)Mitä 1 momentissa säädetään tavaran omasta käytöstä, sovelletaan vain, jos tavarasta on voitu tehdä vähennys tai tavara on valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä. (29.12.1994/1486)
Kun verovelvollisuus päättyy, suoritetaan verovelvollisen haltuun jääneistä tavaroista veroa niin kuin tavaran ottamisesta omaan käyttöön säädetään.
Palvelun ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että elinkeinonharjoittaja:
1) suorittaa, luovuttaa tai muulla tavalla ottaa palvelun vastikkeetta omaan tai henkilöstönsä yksityiseen kulutukseen taikka muutoin muuhun kuin liiketoiminnan tarkoitukseen;
2) suorittaa tai muulla tavalla ottaa palvelun 114 §:ssä tarkoitettuun vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön;
3) ottaa ostetun palvelun muutoin muuhun kuin 10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
(21.12.2007/1312)Mitä 1 momentissa säädetään palvelun omasta käytöstä, sovelletaan vain, jos:
1) ostetusta palvelusta on voitu tehdä vähennys;
2) itse suoritettu palvelu on suoritettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja elinkeinonharjoittaja myy vastaavia palveluja ulkopuolisille.
(29.12.1994/1486)Kun verovelvollisuus päättyy, suoritetaan verovelvollisen haltuun jääneistä palveluista veroa niin kuin palvelun ottamisesta omaan käyttöön säädetään.
Tavaran tai palvelun omaan käyttöön ottamisesta ei suoriteta veroa, kun elinkeinonharjoittaja ottaa vähäisessä määrin tavaroita tai palveluja omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen.
Eräiden kiinteistöön liittyvien palvelujen ottamisesta omaan käyttöön säädetään 31, 31 a, 32 ja 33 §:ssä.
Elinkeinonharjoittajan omistaman tavaran käyttöoikeuden omaan käyttöön ottamiseen sovelletaan, mitä tavaran omaan käyttöön ottamisesta 21 §:ssä säädetään.
Tavaranäytteenä tai tavanomaisena mainoslahjana tapahtuvaa luovuttamista ei pidetä tavaran ottamisena omaan käyttöön.
Henkilökunnalle luovutettu ravintola- tai ateriapalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun palvelua ei luovuteta verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja vastaavia palveluja ei myydä ulkopuolisille.
Valtion ei ole suoritettava veroa tavaran tai palvelun ottamisesta omaan käyttöön. Valtion on kuitenkin suoritettava veroa ravintola- tai ateriapalvelun ottamisesta omaan käyttöön 25 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa ja rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön 31 §:n 1 momentissa ja 33 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.
Tavaran yhteisöhankinnalla tarkoitetaan irtaimen esineen omistusoikeuden vastikkeellista hankintaa, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle jäsenvaltiosta toiseen.
Tavaran yhteisöhankintana pidetään myös:
1) elinkeinonharjoittajan toisessa jäsenvaltiossa harjoittaman liikkeen omaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa Suomeen elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten;
2) elinkeinonharjoittajan liikeomaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa muussa kuin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen käytettäväksi täällä harjoitettavassa liiketoiminnassa, jos tavara oli hankittu tai valmistettu kyseisessä jäsenvaltiossa.
(29.12.1995/1767)Tavaran hankintaa ei katsota yhteisöhankinnaksi, jos kyse on 63 §:n 3 momentissa taikka 63 a tai 63 d §:ssä tarkoitetusta myynnistä. (29.10.2004/935)
Tavaraa ei katsota hankitun 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran:
1) Suomessa suoritettavaa, hänelle myytävää tavaran arviointia tai tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten ja tavara palautetaan työn jälkeen hänelle siihen jäsenvaltioon, josta tavara alun perin kuljetettiin;
2) väliaikaisesti hänen myymäänsä palvelua varten;
3) väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaisi täysin tullittoman väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen, jos kyseessä olisi tuonti Yhteisön ulkopuolelta;
4) 63 c §:ssä tarkoitettua myyntiä varten; tai
5) 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi.
(27.6.2014/505)L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Tavaraa ei katsota hankitun 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran:
1) Suomessa suoritettavaa, hänelle myytävää tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten ja tavara palautetaan työn jälkeen hänelle siihen jäsenvaltioon, josta tavara alun perin kuljetettiin;
2) väliaikaisesti hänen myymäänsä palvelua varten;
3) väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaisi täysin tullittoman väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen, jos kyseessä olisi tuonti Yhteisön ulkopuolelta;
4) 63 c §:ssä tarkoitettua myyntiä varten; tai
5) 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi.
Kun jokin 1 momentissa tarkoitetuista edellytyksistä lakkaa, tavara katsotaan siirretyn Suomeen 26 a §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Edellä 26 a §:ssä tarkoitettu yhteisöhankinta on kyseessä vain silloin, kun:
1) tavaran ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, ja myyjänä on elinkeinonharjoittaja, joka ei ole omassa maassaan verottoman vähäisen toiminnan harjoittaja; tai
2) tavara on 26 d §:ssä tarkoitettu uusi kuljetusväline.
Yhteisöhankinnasta ei kuitenkaan ole kyse siltä osin kuin hankintojen arvo ilman veron osuutta, lukuun ottamatta uusia kuljetusvälineitä, valmisteveronalaisia tavaroita ja 3 momentissa tarkoitettuja hankintoja, on enintään 10 000 euroa kalenterivuodessa, jos (26.10.2001/915)
1) yhteisöhankintojen määrä edellisenä kalenterivuotena oli enintään 10 000 euroa; ja (26.10.2001/915)
2) ostajana on elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei miltään osin oikeuta vähennykseen, tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, eikä ostaja ole saanut 26 f §:ssä tarkoitettua päätöstä.
Yhteisöhankinnasta ei myöskään ole kyse, jos
1) tavaran myynnistä ei olisi 58 §:n taikka 70 §:n 1 momentin 6–8 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa; (30.12.2010/1392)
2) tavaran hankinta oikeuttaisi 127 §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa; tai
3) hankkijana on kansainvälinen järjestö tai sen henkilökunta, joka olisi perustamis- tai isäntämaasopimuksen mukaan oikeutettu hankintaan sisältyvän veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa. (30.12.2010/1392)
(29.12.1995/1767)Pykälän 2 momentti ei koske uusien kuljetusvälineiden eikä valmisteveron alaisten tavaroiden hankintaa. (29.12.1995/1767)
Yhteisöhankinnasta ei myöskään ole kyse, jos tavaran myyntiin on kuljetuksen alkamisvaltiossa sovellettu 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä vastaavaa menettelyä. Edellytyksenä on, että ulkomaisen jälleenmyyjän antamassa myyntitositteessa on merkintä siitä, että myyntiin on sovellettu edellä mainittua menettelyä. (29.12.1995/1767)
Edellä 26 c §:ssä kuljetusvälineellä tarkoitetaan henkilö- tai tavarakuljetukseen tarkoitettuja: (13.11.2009/886)
1) moottorikäyttöisiä maakuljetusvälineitä, joiden moottorin iskutilavuus on yli 48 cm3 tai teho yli 7,2 kW;
2) yli 7,5 metriä pitkiä vesialuksia;
3) ilma-aluksia, joiden suurin sallittu lähtömassa on yli 1 550 kg.
Kuljetusväline on uusi, jos
1) moottorikäyttöinen maakuljetusväline on myyty enintään kuusi ja muu kuljetusväline enintään kolme kuukautta sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran otettiin käyttöön; tai
2) moottorikäyttöisellä maakuljetusvälineellä on ajettu enintään 6 000 kilometriä, vesialuksella ajettu tai purjehdittu enintään 100 tuntia tai ilma-aluksella lennetty enintään 40 tuntia.
Kuljetusvälineenä ei kuitenkaan pidetä vesi- tai ilma-aluksia, jotka voidaan 58 §:n tai 70 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla myydä verotta. (24.6.1999/763)
Valmisteveron alaisilla tavaroilla tarkoitetaan tässä laissa alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/1994) 3 §:ssä, tupakkaverosta annetun lain (1470/1994) 2 §:n 1 momentissa, nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 2 §:n 1 momentissa sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1260/1996) 2 §:n 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja tavaroita, lukuun ottamatta unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavaa kaasua.
Verohallinto päättää 26 c §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ostajan hakemuksesta, että ostajan hankinnat katsotaan yhteisöhankinnaksi, vaikka hankintojen arvo ei ylitä sanotussa lainkohdassa tarkoitettua määrää.
Tavara katsotaan kuljetetun 26 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltiosta myös silloin, kun kuljetus alkaa Yhteisön ulkopuolelta ja päättyy toiseen jäsenvaltioon kuin mihin tavarat on maahantuotu, jos maahantuojana on oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja.
Veroa ei suoriteta kiinteistön myynnistä eikä maanvuokraoikeuden, huoneenvuokraoikeuden, rasiteoikeuden tai muun niihin verrattavan kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta.
Veroa ei myöskään suoriteta kiinteistön verottoman käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä tapahtuvasta sähkön, kaasun, lämmön, veden tai muun sellaisen hyödykkeen luovuttamisesta.
Kiinteistöllä tarkoitetaan maa-aluetta, rakennusta ja pysyvää rakennelmaa tai niiden osaa.
Kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palvelevat koneet, laitteet ja kalusteet eivät kuulu kiinteistöön.
Kiinteistön myyntiin tai vuokraukseen tavanomaisesti liittyvään asuinirtaimistoon sovelletaan, mitä kiinteistöstä säädetään.
Sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään, veroa suoritetaan:
1) rakentamispalvelun myynnistä;
2) maa- tai kiviaineksen otto-oikeuden, metsän hakkuuoikeuden tai metsästys- taikka kalastusoikeuden myynnistä; (16.12.1994/1218)
3) hotelli- ja leirintäaluetoiminnassa sekä niihin verrattavassa majoitustoiminnassa tapahtuvasta huoneiden, leirintäpaikkojen, mökkien ja muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden luovuttamisesta;
4) kokous-, näyttely- tai urheilutilan taikka muun sellaisen tilan käyttöoikeuden tilapäisluonteisesta luovuttamisesta;
5) pysäköintitoiminnassa tapahtuvasta pysäköintipaikkojen luovuttamisesta;
6) sataman tai lentokentän luovuttamisesta vesi- tai ilma-alusten käyttöön;
7) säilytyslokeroiden käyttöoikeuden luovuttamisesta;
8) ilmoitus- tai mainostilan, ajanviete- tai virvoitusjuoma-automaatin tai muun sellaisen laitteen taikka pelin vaatiman tilan luovuttamisesta kiinteistöltä; (30.12.1996/1257)
9) yleisen tien tai rautatien kokonaishoitopalvelun luovuttamisesta valtiolle. (30.12.2010/1392)
10 kohta on kumottu L:lla 30.12.2010/1392.
Edellä 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetulla kokonaishoitopalvelulla tarkoitetaan yleisen tien tai rautatien rakentamis- ja kunnossapitopalvelua, josta saatava vastike määräytyy liikennemäärän tai muun vastaavan tien tai rautatien käyttöä kuvaavan suoritemäärän (liikennesuoritteen) perusteella. (30.12.1996/1257)
Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta suoritetaan 27 §:stä poiketen veroa, jos luovuttaja hakeutuu tästä toiminnasta verovelvolliseksi. Verovelvollisuus koskee vain hakemuksessa mainittua kiinteistöä tai sen osaa. Verovelvollisuus edellyttää, että kiinteistöä käytetään jatkuvasti 10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan toimintaan tai että kiinteistön käyttäjänä on valtio, yliopistolain 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto tai ammattikorkeakoululain 5 §:ssä tarkoitettu ammattikorkeakouluosakeyhtiö. (12.12.2014/1091)
L:lla 1091/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta suoritetaan 27 §:stä poiketen veroa, jos luovuttaja hakeutuu tästä toiminnasta verovelvolliseksi. Verovelvollisuus koskee vain hakemuksessa mainittua kiinteistöä tai sen osaa. Verovelvollisuus edellyttää, että kiinteistöä käytetään jatkuvasti 10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan toimintaan tai että kiinteistön käyttäjänä on valtio, yliopistolain 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto tai yksityinen ammattikorkeakoulu. (8.11.2013/762)
L:lla 762/2013 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta suoritetaan 27 §:stä poiketen veroa, jos luovuttaja hakeutuu tästä toiminnasta verovelvolliseksi. Verovelvollisuus koskee vain hakemuksessa mainittua kiinteistöä tai sen osaa. Verovelvollisuus edellyttää, että kiinteistöä käytetään jatkuvasti 10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan toimintaan tai että kiinteistön käyttäjänä on valtio tai yliopistolain 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto. (29.12.2009/1740)
Edellä 1 momentissa tarkoitetun luovuttajan verovelvollisuuden edellytyksenä on, että myös luovutuksensaaja hakeutuu verovelvolliseksi, jos luovutuksensaaja luovuttaa kiinteistön käyttöoikeuden edelleen. (13.12.2001/1239)
Kiinteistöosakeyhtiö, jonka osakas käyttää omistamiensa osakkeiden perusteella hallitsemaansa osaa kiinteistöstä tai antaa sen vuokralle, voi hakeutua verovelvolliseksi vain, jos osakkaalla on oikeus vähentää vastikkeeseen sisältyvä vero täysimääräisesti tai jos osakkaana on valtio, yliopistolain 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto tai ammattikorkeakoululain 5 §:ssä tarkoitettu ammattikorkeakouluosakeyhtiö. (12.12.2014/1091)
L:lla 1091/2014 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Kiinteistöosakeyhtiö, jonka osakas käyttää omistamiensa osakkeiden perusteella hallitsemaansa osaa kiinteistöstä tai antaa sen vuokralle, voi hakeutua verovelvolliseksi vain, jos osakkaalla on oikeus vähentää vastikkeeseen sisältyvä vero täysimääräisesti tai jos osakkaana on valtio, yliopistolain 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto tai yksityinen ammattikorkeakoulu. (8.11.2013/762)
L:lla 762/2013 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Kiinteistöosakeyhtiö, jonka osakas käyttää omistamiensa osakkeiden perusteella hallitsemaansa osaa kiinteistöstä tai antaa sen vuokralle, voi hakeutua verovelvolliseksi vain, jos osakkaalla on oikeus vähentää vastikkeeseen sisältyvä vero täysimääräisesti tai jos osakkaana on valtio tai yliopistolain 1 §:ssä tarkoitettu yliopisto. (29.12.2009/1740)
Mitä edellä säädetään kiinteistöosakeyhtiöstä ja sen osakkaasta, sovelletaan myös muihin osakeyhtiöihin ja osuuskuntiin, joiden toiminnan tarkoituksena on hallita kiinteistöä, sekä niiden osakkaisiin ja jäseniin.
Rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun:
1) elinkeinonharjoittaja rakentaa tai rakennuttaa hallinnassaan olevalle maa-alueelle rakennuksen tai pysyvän rakennelman myyntiä varten;
2) elinkeinonharjoittaja myy uudisrakentamiseen liittyvän rakentamispalvelun sellaiselle asunto- tai kiinteistöosakeyhtiölle, jossa sillä on määräysvalta urakkasopimusta tehtäessä.
Vaikka 1 momentissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja ei myisi rakentamispalveluja ulkopuolisille, hänen on suoritettava veroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön siten kuin 22 §:ssä säädetään.
Rakentamispalveluja ovat:
1) kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen;
2) edellä 1 kohdassa tarkoitettuun työhön liittyvä suunnittelu, valvonta ja muu niihin verrattava palvelu.
Rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja, joka myy rakentamispalveluja ulkopuolisille tai harjoittaa 31 §:ssä tarkoitettua toimintaa, suorittaa palvelun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Kiinteistöhallintapalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun kiinteistön omistaja tai haltija suorittaa itse kiinteistöön kohdistuvan palvelun, jos kiinteistöä käytetään muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Kiinteistön omistajan tai haltijan ei ole suoritettava veroa, jos:
1) hän käyttää kiinteistöä pääasiallisesti asuntonaan; tai
2) hänen kalenterivuoden aikana suorittamistaan kiinteistöhallintapalveluista aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen eivät ylitä 50 000 euroa.
(29.10.2010/905)Kiinteistöhallintapalveluja ovat:
1) edellä 31 §:ssä tarkoitetut rakentamispalvelut;
2) kiinteistön puhtaanapito ja muu kiinteistönhoito sekä kiinteistön talous- ja hallintopalvelut.
Kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja, valtio tai kunta muissa kuin 31 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa luovuttaa kiinteistön ennen kuin se on otettu käyttöön rakentamispalvelun suorittamisen jälkeen.
Veroa ei suoriteta itse suoritetun rakentamispalvelun 1 momentissa tarkoitetusta omasta käytöstä palkkakustannusten ja niihin liittyvien sosiaalikulujen osalta, jos:
1) kalenterivuoden aikana suoritetuista kiinteistöhallintapalveluista aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen eivät ylitä 50 000 euroa; ja
2) elinkeinonharjoittaja ei ole myynyt rakentamispalveluja ulkopuolisille tai harjoittanut 31 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa rakentamispalvelun suorittamisen aikana.
(29.10.2010/905)33 a § on kumottu L:lla 30.12.2010/1392.
Veroa ei suoriteta postilaissa (415/2011) ja postipalveluista annetussa Ahvenanmaan maakuntalaissa (ÅFS 60/2007) tarkoitetun yleispalvelun tarjoajan harjoittamasta yleispalvelun myynnistä.
Veroa on kuitenkin suoritettava sellaisen palvelun myynnistä, jonka ehdot on neuvoteltu yksilöllisesti.
Veroa ei suoriteta terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynnistä.
Veroa ei myöskään suoriteta, kun hoitotoimen harjoittaja luovuttaa hoidon yhteydessä hoitoon tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita.
Terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, jos kysymyksessä on:
1) valtion tai kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettava hoito taikka yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/90) tarkoitettu hoito;
2) sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity.
Veroa ei suoriteta myöskään seuraavien palvelujen ja tavaroiden myynnistä:
1) sairaankuljetukset erityisesti tätä tarkoitusta varten varustetulla kuljetusvälineellä;
2) terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvät tutkimus- ja laboratoriopalvelut;
3) hammaslääkärin, hammasteknikon tai erikoishammasteknikon myymät hammasproteesit ja niihin kohdistuvat hammastekniset työsuoritukset;
4) äidinmaito, ihmisveri, ihmiselimet ja ihmiskudokset; (29.12.1995/1767)
5) välittömästi terveyden- ja sairaanhoidossa käytettävät tavarat ja palvelut, jotka yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon palvelujen antaja tai 35 §:n 2 kohdassa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö tässä toiminnassaan luovuttaa toiselle terveydenhuollon palvelujen antajalle tai terveydenhuollon ammattihenkilölle. (29.12.1995/1767)
Veroa ei suoriteta sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä.
Sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta, kehitysvammaisten huollosta, muista vammaisten palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta.
Veroa ei suoriteta koulutuspalvelun myynnistä.
Veroa ei myöskään suoriteta, kun koulutustoimen harjoittaja luovuttaa koulutuksensaajalle koulutuksen yhteydessä koulutukseen tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita.
Oppilaitoksessa koulutuksensaajalle tapahtuvasta ravintola- tai ateriapalvelusta ei kuitenkaan suoriteta veroa, kun palvelu tapahtuu koulutuksen yhteydessä ja palvelu liittyy tavanomaisesti koulutukseen. (29.12.2009/1780)
Koulutuspalvelulla tarkoitetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen perusopetusta, jota lain nojalla järjestetään tai jota lain nojalla avustetaan valtion varoin.
L:lla 761/2013 lisätty väliotsikko tuli voimaan 1.1.2014.
Veroa ei suoriteta uskonnollisten tai filosofisten laitosten harjoittamasta henkilöstön käytettäväksi luovuttamisesta hengellisen avun antamista varten 34, 37 tai 39 §:ssä tarkoitetun toiminnan yhteydessä.
L:lla 761/2013 lisätty 40 a § tuli voimaan 1.1.2014.
Veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä.
Rahoituspalveluna pidetään:
1) takaisinmaksettavien varojen hankintaa yleisöltä ja muuta varainhankintaa;
2) luotonantoa ja muuta rahoituksen järjestämistä;
3) luotonantajan harjoittamaa luoton hallintaa;
4) maksuliikettä;
5) valuutanvaihtoa;
6) arvopaperikauppaa;
7) takaustoimintaa. (20.4.2000/391)
8 kohta on kumottu L:lla 20.4.2000/391.
2 momentti on kumottu L:lla 27.5.1994/377.
Arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.
Rahoituspalveluna ei pidetä sellaisen arvopaperin myyntiä tai välitystä, joka yksin tai yhdessä muiden arvopaperien kanssa tuottaa oikeuden hallita määrättyä huoneistoa tai kiinteistöä taikka kiinteistön osaa.
Veroa ei suoriteta sijoituskullan myynnistä ja välityksestä.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös sijoituskullan omistus- tai saamisoikeuden luovuttamista koskevan sopimuksen myyntiin ja välitykseen.
Sijoituskultana pidetään vähintään 995 tuhannesosan pitoista kultaharkkoa tai -levyä, jonka paino on hyväksytty kultamarkkinoilla.
Sijoituskultana pidetään myös vähintään 900 tuhannesosan pitoista kultakolikkoa,
1) joka on lyöty vuoden 1800 jälkeen;
2) joka on tai on ollut laillinen maksuväline alkuperämaassa; ja
3) jonka tavanomainen myyntihinta on enintään 80 prosenttia suurempi kuin kolikon sisältämän kullan käypä markkina-arvo.
Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C sarjassa kalenterivuosittain julkaistuun luetteloon sisältyvän kultakolikon katsotaan täyttävän 2 momentissa säädetyt edellytykset luettelon voimassaolovuoden ajan.
Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun kultakolikkoon ei sovelleta 59 §:n 1 kohtaa. (25.4.2003/325)
Sen estämättä, mitä 43 a §:ssä säädetään, sijoituskullan myynnistä elinkeinonharjoittajalle suoritetaan veroa, jos 2 momentissa tarkoitettu myyjä valitsee myynnin verollisuuden.
Myynnin verollisuuden voi valita:
1) sijoituskultaa valmistava taikka sijoituskultaa tai muuta kultaa sijoituskullaksi muuntava elinkeinonharjoittaja; ja
2) liiketoiminnassaan tavanomaisesti kultaa teollisiin tarkoituksiin myyvä elinkeinonharjoittaja, jos myynnin kohteena on 43 b §:n 1 momentissa tarkoitettu sijoituskulta.
Sijoituskullan välityksestä suoritetaan 43 a §:stä poiketen veroa, jos
1) sijoituskullan myyjä on valinnut myyntinsä verollisuuden; ja
2) välityspalvelun myyjä valitsee myyntinsä verollisuuden.
Myyjä voi valita verollisuuden myyntikohtaisesti. Myynnin verollisuuden valitseminen osoitetaan tekemällä laskuun myynnin verollisuutta osoittava merkintä. (25.4.2003/325)
Veroa ei suoriteta vakuutuspalvelun myynnistä ja välityksestä.
Vakuutuspalveluna pidetään myös vakuutushakemusten käsittelyä, vakuutuksen voimassaoloaikana välittömästi vakuutuksen hoitoon liittyviä palveluja, vakuutustaloudellisia palveluja, eläkkeitä ja vakuutuskorvauksia koskevia ratkaisu-, laskenta- ja päätöspalveluja, eläkkeiden ja vakuutuskorvausten suoritus- ja tilastointipalveluja, eläkevastuu- ja eläkemenoennustepalveluja sekä vakuutustoimintaan liittyviä vahingontarkastuspalveluja.
Veroa ei suoriteta:
1) esiintyvän taiteilijan tai muun julkisen esiintyjän ja urheilijan palkkiosta;
2) tilaisuuden järjestäjälle luovutettavaksi tarkoitetun 1 kohdassa mainitun esiintyjän esityksen myynnistä;
3) 1 kohdassa tarkoitetun esiintyjän esityksen ääni- tai kuvatallennusta koskevan oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella saadusta korvauksesta;
4) tekijänoikeuslain (404/1961) 1, 4 tai 5 :ssä tarkoitetun oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella saadusta korvauksesta;
5) tekijänoikeuslakiin perustuvan oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella saadusta korvauksesta tekijänoikeuslain 19 a, 26, 26 a, 26 i tai 47 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.
(28.11.2008/758)Edellä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu verottomuus ei koske valokuvaa, mainosteosta, karttaa tai sen valmistamiseen käytettyä aineistoa, automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää tai tietokoneohjelmaa koskevan oikeuden eikä elokuvan, video-ohjelman tai muun sellaisen ohjelman esittämisoikeuden luovuttamista. (29.12.1995/1767)
Edellä 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitettu verottomuus ei koske tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön oikeuden luovuttamisesta tai oikeuden perusteella saamia korvauksia. (28.11.2008/758)
46 § on kumottu L:lla 11.12.2002/1071.
46 a § on kumottu L:lla 17.3.1995/347.
47–54 § on kumottu L:lla 16.12.1994/1218.
55 § on kumottu L:lla 2.12.2011/1202.
Veroa ei suoriteta vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvän sanoma- tai aikakauslehden painoksen myynnistä yleishyödylliselle yhteisölle, joka julkaisee lehteä pääasiassa jäseniään tai osakkaitaan taikka jäsenyhteisöjensä jäseniä tai osakkaita varten ja joka ei harjoita sanoma- tai aikakauslehtien julkaisemista tai myyntiä liiketoiminnan muodossa.
57 § on kumottu L:lla 29.12.1994/1486.
Veroa ei suoriteta sellaisten vesialusten myynnistä, vuokrauksesta tai rahtauksesta, joiden rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä ja jotka eivät ole rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettuja. (29.12.1995/1767)
Veroa ei myöskään suoriteta 1 momentissa tarkoitettuihin verottomiin vesialuksiin sekä tällaisesta aluksesta korjattaviksi irrotettuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen sekä työhön käytetyn ja työn yhteydessä alukseen asennetun tavaran myynnistä.
Veroa ei suoriteta seuraavien tavaroiden ja palvelujen myynnistä:
1) setelit ja kolikot, jotka ovat käypiä maksuvälineitä, lukuun ottamatta seteleitä ja kolikoita, joiden myyntihinta määräytyy niiden keräily- tai metalliarvon perusteella;
2) arpajaisverolain (552/92) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen arpajaisten järjestäminen ja välitys sekä sanotussa lainkohdassa tarkoitetun peliautomaatin tai -laitteen taikka pelin vaatiman tilan luovuttaminen kiinteistöltä; (27.5.1994/376)
3) yleisen hautauspaikan pitäjän luovuttamat hautapaikan avaamis- ja hoitopalvelut sekä muut varsinaiseen hautaustoimintaan liittyvät palvelut;
4) kullan myynti keskuspankille; (29.12.1994/1486)
5) kuurojen tulkkauspalvelut; (16.12.1994/1218)
6) itse poimitut, luonnonvaraiset marjat ja sienet, jotka poimija myy sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta. (16.12.1994/1218)
Veroa ei suoriteta tavaroiden ja työsuoritusten myynnistä, kun myyjänä on sokea henkilö, jonka toiminta käsittää yksinomaan hänen valmistamiensa tavaroiden tai hänen suorittamiensa tavaraan kohdistuvien työsuoritusten myyntiä, jos hän ei käytä toiminnassaan apulaisina muita kuin aviopuolisoa tai 18 vuotta nuorempia jälkeläisiään ja enintään yhtä muuta henkilöä.
Veroa ei suoriteta itsenäisen yhteenliittymän harjoittamasta palvelun myynnistä jäsenilleen, jos:
1) jäsenet harjoittavat toimintaa, joka ei oikeuta vähennykseen tai ei tapahdu liiketoiminnan muodossa;
2) palvelu on välittömästi tarpeellinen jäsenten 1 kohdassa tarkoitetulle toiminnalle; ja
3) vastike palvelusta on kunkin jäsenen osuus yhteisistä kustannuksista.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos verottomuus on omiaan aiheuttamaan kilpailun vääristymistä.
L:lla 761/2013 lisätty 60 a § tuli voimaan 1.1.2014.
Veroa ei suoriteta muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan tavaran ja palvelun myynnistä.
62 § on kumottu L:lla 23.6.2005/453.
Tavara on myyty Suomessa, jos tavara on täällä, kun se luovutetaan ostajalle.
Ostajalle kuljetettava tavara on myyty Suomessa, jos tavara on täällä myyjän tai jonkun muun aloittaessa kuljetuksen, jollei 3 momentissa tai 63 a, 63 b tai 63 d §:ssä toisin säädetä. Tavara on myyty Suomessa silloinkin, kun tavara on Yhteisön ulkopuolella kuljetuksen alkaessa, jos myyjä tuo sen Suomeen myyntiä varten. (29.10.2004/935)
Tavara, joka kuljetetaan jäsenvaltiosta toiseen ja jonka myyjä asentaa tai kokoaa, on myyty Suomessa, jos asennus- tai kokoamistyö suoritetaan täällä.
Tavaran myynnin katsotaan tapahtuvan Suomessa myös silloin, kun myyjä tai joku muu myyjän puolesta kuljettaa tavaran toisesta jäsenvaltiosta Suomeen. Tavara katsotaan kuljetetun toisesta jäsenvaltiosta silloinkin, kun kuljetus alkaa Yhteisön ulkopuolelta, jos kuljetus tapahtuu sen jäsenvaltion kautta, johon tavara on maahantuotu.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan vain, jos tavaran ostajana on henkilö, jonka hankinta ei 26 c ja 26 f §:n mukaan muodosta yhteisöhankintaa.
Pykälän 1 momenttia ei sovelleta siltä osin kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu Suomeen tapahtuva myynti on enintään 35 000 euroa kalenterivuodessa ilman veron osuutta, lukuun ottamatta 5 ja 6 momentissa tarkoitettua myyntiä, jos tällaisen myynnin yhteismäärä on edellisenä vuotena ollut enintään 35 000 euroa. (26.10.2001/915)
Pykälän 1 momenttia sovelletaan kuitenkin myynnin määrästä riippumatta, jos myyjä on tehnyt kuljetuksen lähtömaan veroviranomaisille hakemuksen siitä, että tässä pykälässä tarkoitettu myynti verotetaan kuljetuksen lähtömaan sijasta kuljetuksen päättymismaassa.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta:
1) 26 d §:ssä tarkoitettujen uusien kuljetusvälineiden myyntiin; (13.11.2009/886)
2) myyjän Suomessa asentamien tai kokoamien tavaroiden myyntiin; (29.10.2004/935)
3) sellaiseen tavaran myyntiin, johon on kuljetuksen alkamisvaltiossa sovellettu 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä vastaavaa menettelyä; eikä (29.10.2004/935)
4) sähkön, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun eikä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian myyntiin. (30.12.2010/1392)
Pykälän 1 momenttia sovelletaan valmisteveron alaisten tavaroiden myyntiin vain silloin, kun ostajana on yksityishenkilö. Tällaiseen myyntiin sovelletaan 1 momenttia myynnin määrästä riippumatta.
Tavaran myynnin ei katsota tapahtuvan Suomessa, jos myyjä tai joku muu myyjän puolesta kuljettaa tavaran Suomesta toiseen jäsenvaltioon.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan vain, jos ostaja on:
1) elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei omassa maassaan miltään osin oikeuta vähennykseen tai palautukseen;
2) oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja;
3) elinkeinonharjoittaja, johon sovelletaan omassa maassaan alkutuotannon vakiokantahyvitysmenettelyä; tai
4) yksityishenkilö.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan kuitenkin vain, jos 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun ostajan yhteisöhankinnat eivät ylitä asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavaa yhteisöhankintojen verollisuuden alarajaa eikä hän ole hakeutunut hankinnoistaan verovelvolliseksi.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan vain siltä osin kuin tavaran kuljetuksen päättymisvaltioon tapahtuva edellä 1–3 momentissa tarkoitettu myynti kalenterivuodessa ylittää kyseisessä valtiossa sovellettavan alarajan, jos tällaisen myynnin yhteismäärä on edellisenä vuotena ollut enintään alarajan suuruinen.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan kuitenkin myynnin määrästä riippumatta, jos myyjä on tehnyt Verohallinnolle 6 momentissa tarkoitetun hakemuksen. (13.11.2009/886)
Verohallinto päättää myyjän hakemuksesta, että tässä pykälässä tarkoitettu tavaroiden myynti verotetaan Suomen sijasta kuljetuksen päättymisvaltiossa, vaikka myynnin määrä jää alle 4 momentissa tarkoitetun alarajan. Päätös on voimassa myyjän hakemuksessa ilmoittaman ajan, kuitenkin vähintään kaksi kalenterivuotta. (13.11.2009/886)
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta:
1) 26 d §:ssä tarkoitettujen uusien kuljetusvälineiden myyntiin; (13.11.2009/886)
2) myyjän kuljetuksen päättymisvaltiossa asentamien tai kokoamien tavaroiden myyntiin; (29.10.2004/935)
3) tavaran myyntiin, johon on sovellettu 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä; eikä (29.10.2004/935)
4) sähkön, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun eikä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian myyntiin. (30.12.2010/1392)
Pykälän 1 momenttia sovelletaan valmisteveron alaisten tavaroiden myyntiin vain silloin, kun ostajana on yksityishenkilö. Tällaiseen myyntiin sovelletaan 1 momenttia myynnin määrästä riippumatta.
Vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa Yhteisön alueella tapahtuvan henkilökuljetuksen aikana suoritetun tavaroiden myynnin katsotaan tapahtuvan Suomessa vain silloin, kun kuljetuksen lähtöpaikka on täällä.
Yhteisön alueella tapahtuvalla henkilökuljetuksella tarkoitetaan lähtö- ja määräpaikan välistä kuljetusta, johon ei sisälly pysähtymistä Yhteisön ulkopuolella. Paluukuljetus katsotaan erilliseksi kuljetukseksi.
Henkilökuljetuksen lähtöpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa kuljetusvälineeseen ensimmäisen kerran voi nousta matkustajia Yhteisön alueella. Henkilökuljetuksen määräpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa viimeisen kerran Yhteisön alueella kuljetusvälineestä voi poistua matkustajia.
Jos kuljetusväline pysähtyy lähtö- ja määräpaikan välillä Yhteisön ulkopuolella, katsotaan pysähtymistä edeltävän kuljetuksen määräpaikaksi viimeinen Yhteisön alueella oleva määräpaikka ja pysähtymisen jälkeisen kuljetuksen lähtöpaikaksi ensimmäinen Yhteisön alueella oleva lähtöpaikka.
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, joka myydään verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos verovelvollisella jälleenmyyjällä on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, niiden myynti on tapahtunut Suomessa, jos verovelvollisen jälleenmyyjän liiketoiminnan kotipaikka on täällä. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, joka myydään verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos verovelvollisella jälleenmyyjällä on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, niiden myynti on tapahtunut Suomessa, jos verovelvollisen jälleenmyyjän kotipaikka on täällä.
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, jota ei myydä verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos ostaja tosiasiallisesti kuluttaa ne täällä. Jos ostaja ei tosiasiallisesti kuluta näitä tavaroita tai osaa niistä, kuluttamattomat tavarat katsotaan kulutetuiksi Suomessa, jos ostajalla on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, ostajan katsotaan kuluttaneen tavarat Suomessa, jos ostajan liiketoiminnan kotipaikka on täällä. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, jota ei myydä verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos ostaja tosiasiallisesti kuluttaa ne täällä. Jos ostaja ei tosiasiallisesti kuluta näitä tavaroita tai osaa niistä, kuluttamattomat tavarat katsotaan kulutetuiksi Suomessa, jos ostajalla on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, ostajan katsotaan kuluttaneen tavarat Suomessa, jos ostajan kotipaikka on täällä.
Tässä pykälässä verovelvollisella jälleenmyyjällä tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jonka pääasiallisena toimintana kaasun, sähkön sekä lämpö- ja jäähdytysenergian ostojen osalta on kyseisten tuotteiden jälleenmyynti ja jonka oma kulutus näiden tuotteiden osalta on hyvin vähäinen.
Tavaran yhteisöhankinta on tapahtunut Suomessa, jos ostajalle kuljetettava tavara on täällä kuljetuksen päättyessä.
Tavaran yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuvan Suomessa silloinkin, kun ostaja on käyttänyt yhteisöhankinnassa Suomessa annettua arvonlisäverotunnistetta ja tavaran kuljetus on alkanut toisesta jäsenvaltiosta, ellei ostaja näytä, että yhteisöhankinta on verotettu tai että hän on täyttänyt yhteisöhankintaan liittyvän ilmoitusvelvollisuutensa siinä jäsenvaltiossa, missä tavaran kuljetus päättyi.
Tavaran yhteisöhankinta katsotaan verotetun 63 f §:ssä tarkoitetulla tavalla tavaran kuljetuksen päättymisvaltiossa myös silloin, kun: (20.5.2005/331)
1) ostajana on elinkeinonharjoittaja, jonka liiketoiminnan kotipaikka ei ole kuljetuksen päättymisvaltiossa eikä hänellä ole siellä kiinteää toimipaikkaa; (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 1 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
1) ostajana on elinkeinonharjoittaja, jonka kotipaikka ei ole kuljetuksen päättymisvaltiossa eikä hänellä ole siellä kiinteää toimipaikkaa;
2) ostaja on ostanut tavaran kuljetuksen päättymisvaltiossa tapahtuvaa edelleenmyyntiä varten;
3) seuraavana ostajana on elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja, joka on merkitty kuljetuksen päättymisvaltiossa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;
4) tavara on kuljetettu ostajan yhteisöhankintaan liittyen suoraan muusta jäsenvaltiosta kuin Suomesta seuraavalle ostajalle;
5) ostajan edelleenmyyntiä koskeva lasku on ostajan sijoittautumisjäsenvaltion tai, jos seuraava ostaja on laatinut laskun, kuljetuksen päättymisvaltion 209 e §:ää vastaavan säännöksen mukainen; ja (29.6.2012/399)
6) ostaja on täyttänyt 162 e §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. (7.8.2009/605)
Palvelujen myyntimaata koskevia säännöksiä sovellettaessa:
1) elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa myös muuta toimintaa kuin tavaroiden tai palvelujen myyntiä liiketoiminnan muodossa, pidetään elinkeinonharjoittajana kaikkien hänelle luovutettujen palvelujen osalta;
2) arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyä oikeushenkilöä pidetään elinkeinonharjoittajana.
Elinkeinonharjoittajalle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajan täällä sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, ellei jäljempänä toisin säädetä. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa, jos ostajan liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
L:lla 505/2014 muutettu 65 § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Elinkeinonharjoittajalle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajan täällä sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, ellei jäljempänä toisin säädetä. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa, jos ostajan kotipaikka on täällä.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ellei jäljempänä toisin säädetä. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteästä toimipaikasta, se on myyty Suomessa, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
L:lla 505/2014 muutettu 66 § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ellei jäljempänä toisin säädetä. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteästä toimipaikasta, se on myyty Suomessa, jos myyjän kotipaikka on täällä.
66 a § on kumottu L:lla 13.11.2009/886.
Kiinteistöön kohdistuvat palvelut on myyty Suomessa, jos kiinteistö sijaitsee täällä.
Kiinteistöön kohdistuvina palveluina pidetään muun muassa asiantuntija- ja kiinteistönvälityspalveluja, majoituspalveluja, käyttöoikeuksien myöntämistä kiinteään omaisuuteen sekä rakentamispalveluja.
67 a–67 b § on kumottu L:lla 13.11.2009/886.
Henkilökuljetuspalvelu on myyty Suomessa, jos se suoritetaan täällä.
68 a § on kumottu L:lla 13.11.2009/886.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu tavarakuljetuspalvelu on myyty Suomessa, jos se suoritetaan täällä.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu tavaran yhteisökuljetus on 69 §:stä poiketen myyty Suomessa, jos kuljetuksen lähtöpaikka on täällä.
Tavaran yhteisökuljetuksella tarkoitetaan tavaran kuljetusta, jossa lähtö- ja saapumispaikka sijaitsevat eri jäsenvaltioissa.
Lähtöpaikalla tarkoitetaan paikkaa, josta tavaroiden kuljetus alkaa, ottamatta huomioon tavaroiden sijaintipaikkaan saapumiseksi kuljettua matkaa. Saapumispaikalla tarkoitetaan paikkaa, johon tavaroiden kuljetus päättyy.
Seuraavat muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutetut palvelut on myyty Suomessa, jos ne suoritetaan täällä:
1) lastaaminen, lastin käsittely, lastin purkaminen ja muut vastaavat tavarakuljetukseen liittyvät palvelut;
2) irtaimen esineen arviointi ja tällaiseen esineeseen kohdistuva työsuoritus. (29.6.2012/399)
Kuljetusvälineen lyhytaikainen vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos kuljetusväline luovutetaan ostajan käyttöön täällä.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu kuljetusvälineen muu kuin lyhytaikainen vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos ostaja on sijoittautunut tänne tai ostajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on täällä. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu kuljetusvälineen muu kuin lyhytaikainen vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos palvelu luovutetaan ostajan täällä olevaan pysyvään toimipaikkaan tai, ellei palvelua luovuteta pysyvään toimipaikkaan, ostajan kotipaikka on täällä.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutetun huvikäyttöön tarkoitetun vesialuksen muu kuin lyhytaikainen vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos vesialus luovutetaan ostajan käyttöön täällä ja se luovutetaan myyjän täällä sijaitsevasta liiketoiminnan kotipaikasta tai kiinteästä toimipaikasta. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutetun huvikäyttöön tarkoitetun vesialuksen muu kuin lyhytaikainen vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos vesialus luovutetaan ostajan käyttöön täällä ja se luovutetaan myyjän täällä sijaitsevasta kotipaikasta tai kiinteästä toimipaikasta.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettua huvikäyttöön tarkoitetun vesialuksen muuta kuin lyhytaikaista vuokrauspalvelua ei ole myyty Suomessa, jos tällainen vesialus luovutetaan ostajan käyttöön toisessa valtiossa ja se luovutetaan myyjän tässä valtiossa sijaitsevasta liiketoiminnan kotipaikasta tai kiinteästä toimipaikasta. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 4 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettua huvikäyttöön tarkoitetun vesialuksen muuta kuin lyhytaikaista vuokrauspalvelua ei ole myyty Suomessa, jos tällainen vesialus luovutetaan ostajan käyttöön toisessa valtiossa ja se luovutetaan myyjän tässä valtiossa sijaitsevasta kotipaikasta tai kiinteästä toimipaikasta.
Lyhytaikaisella tarkoitetaan tässä pykälässä kuljetusvälineen jatkuvaa hallintaa tai käyttöä enintään 30 päivän ajan ja vesialusten osalta enintään 90 päivän ajan.
Elinkeinonharjoittajalle luovutettu oikeus pääsyyn opetus-, tiede-, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuuteen, messuille ja näyttelyyn ja muuhun vastaavaan tilaisuuteen sekä pääsyyn välittömästi liittyvä palvelu on myyty Suomessa, jos tilaisuus järjestetään täällä.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutetut palvelut, jotka liittyvät opetukseen, tieteellisiin palveluihin, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuuksiin, messuihin ja näyttelyihin ja muihin vastaaviin palveluihin sekä niiden järjestämiseen, on myyty Suomessa, jos toiminta tapahtuu täällä.
Ravintola- ja ateriapalvelu on myyty Suomessa, jos se suoritetaan täällä, ellei 69 f §:ssä toisin säädetä.
Vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa Yhteisön alueella tapahtuvan henkilökuljetuksen aikana suoritettu ravintola- ja ateriapalvelu on myyty Suomessa, jos kuljetuksen lähtöpaikka on täällä.
Elinkeinonharjoittajalle luovutettu 80 §:ssä tarkoitettu matkatoimistopalvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteästä toimipaikasta, on se myyty Suomessa, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
L:lla 505/2014 muutettu 69 g § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Elinkeinonharjoittajalle luovutettu 80 §:ssä tarkoitettu matkatoimistopalvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteästä toimipaikasta, on se myyty Suomessa, jos myyjän kotipaikka on täällä.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettua immateriaalipalvelua ei ole myyty Suomessa, jos palvelu luovutetaan ostajalle, joka on sijoittautunut Yhteisön ulkopuolelle tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Yhteisön ulkopuolella. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettua immateriaalipalvelua ei ole myyty Suomessa, jos palvelu luovutetaan ostajan Yhteisön ulkopuolella olevaan pysyvään toimipaikkaan tai, ellei palvelua luovuteta pysyvään toimipaikkaan, ostajan kotipaikka on Yhteisön ulkopuolella.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja ovat:
1) tekijänoikeuden, patentin, lisenssin, tavaramerkin ja muiden sellaisten oikeuksien luovuttaminen;
2) mainos- ja ilmoituspalvelut;
3) konsultointi-, tuotekehittely-, suunnittelu-, kirjanpito-, tilintarkastus-, kirjoitus-, piirustus- ja käännöspalvelut, oikeudelliset palvelut sekä muut sellaiset palvelut;
4) automaattinen tietojenkäsittely sekä atk-ohjelman tai -järjestelmän suunnittelu- ja ohjelmointipalvelu;
5) tietojen luovutus;
6) rahoitus- ja vakuutustoimintaan liittyvät palvelut, lukuun ottamatta tallelokeroiden vuokrausta;
7) työvoiman vuokraus;
8) irtaimen esineen vuokraus, lukuun ottamatta kuljetusvälineen vuokrausta;
9) velvollisuus kokonaan tai osittain pidättäytyä 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käyttämisestä tai tietyn liiketoiminnan harjoittamisesta;
10) pääsyn tarjoaminen unionin alueella sijaitsevaan maakaasuverkkoon tai siihen yhdistettyyn verkkoon, sähköverkkoon tai lämpö- ja jäähdytysverkkoon, niiden kautta tapahtuva sähkön, kaasun sekä lämpö- ja jäähdytysenergian siirto ja jakelu sekä muut näihin toimiin välittömästi liittyvät palvelut. (30.12.2010/1392)
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu radio- ja televisiolähetyspalvelu, sähköinen palvelu tai telepalvelu on myyty Suomessa silloin, kun palvelu luovutetaan ostajalle, joka on sijoittautunut Suomeen tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Suomessa.
L:lla 505/2014 muutettu 69 i § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Mitä 69 h §:n 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettuun radio- ja televisiolähetyspalveluun, sähköiseen palveluun sekä telepalveluun.
Edellä 1 momentissa mainittu palvelu on myyty Suomessa myös silloin, kun:
1) myyjän kiinteä toimipaikka, josta palvelu luovutetaan, tai jollei palvelua luovuteta kiinteästä toimipaikasta, myyjän kotipaikka on Yhteisön ulkopuolella;
2) ostajana on muu kuin elinkeinonharjoittaja; ja
3) palvelu luovutetaan ostajan Suomessa olevaan pysyvään toimipaikkaan tai, jollei palvelua luovuteta pysyvään toimipaikkaan, ostajan kotipaikka on Suomessa.
Sähköisillä palveluilla tarkoitetaan seuraavia sähköisesti suoritettavia palveluja:
1) verkkosivujen luovuttaminen ja isännöinti (hosting) sekä ohjelmien ja laitteistojen etäylläpito;
2) ohjelmistojen luovuttaminen ja niiden päivitys;
3) kuvien, kirjoitusten ja tietojen luovuttaminen sekä tietokantojen antaminen käyttöön;
4) musiikin, elokuvien ja pelien, myös uhka- tai rahapelien, sekä poliittisten lähetysten ja tapahtumien ja kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede- tai viihdelähetysten ja -tapahtumien tarjoaminen;
5) etäopetuspalvelujen suorittaminen;
6) 1–5 kohdassa tarkoitettujen palvelujen kaltaiset palvelut.
(27.6.2014/505)L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Sähköisillä palveluilla tarkoitetaan seuraavia sähköisesti suoritettavia palveluja:
1) verkkosivujen luovuttaminen ja isännöinti (hosting) sekä ohjelmien ja laitteistojen etäylläpito;
2) ohjelmistojen luovuttaminen ja niiden päivitys;
3) kuvien, kirjoitusten ja tietojen luovuttaminen sekä tietokantojen antaminen käyttöön;
4) musiikin, elokuvien ja pelien, myös uhka- tai rahapelien, sekä poliittisten lähetysten ja tapahtumien ja kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede- tai viihdelähetysten ja -tapahtumien toimittaminen;
5) etäopetuspalvelujen suorittaminen;
6) 1–5 kohdassa tarkoitettujen palvelujen kaltaiset palvelut.
Palvelua ei pidetä sähköisenä palveluna pelkästään sillä perusteella, että palvelun myyjä ja ostaja ovat yhteydessä toisiinsa sähköpostin avulla.
Telepalvelulla tarkoitetaan palvelua, jonka tarkoituksena on signaalien, kirjoitettujen tai kuvallisten viestien, ääniviestien tai tietojen välittäminen, lähettäminen ja vastaanottaminen johtimitse, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella menetelmällä sekä tällaisen välitys-, lähetys- tai vastaanottokapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä tai siirtoa samoin kuin maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin pääsyn tarjoamista.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu välityspalvelu on myyty Suomessa, jos välitetty palvelu tai tavara on myyty täällä.
Veroa ei suoriteta seuraavista myynneistä:
1) tavaran myynti, kun myyjä tai joku muu hänen toimeksiannostaan kuljettaa tavaran Yhteisön ulkopuolelle;
2) tavaran myynti, kun itsenäinen kuljetusliike kuljettaa tavaran ostajan toimeksiannosta suoraan Yhteisön ulkopuolelle;
3) tavaran myynti ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi Yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä;
4) tavaran myynti ulkomaiselle ostajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä ja edelleen Yhteisön ulkopuolelle toimittamista varten;
5) tavaran luovutus takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen;
6) ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynti taikka tavaran myynti ilma-aluksen varustamiseksi sellaisen elinkeinonharjoittajan käyttöön, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä; (22.12.2009/1359)
7) tavaran myynti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevalla vesi- tai ilma-aluksella tapahtuvaa myyntiä varten sekä tällaisella aluksella tapahtuva myynti ulkomaille matkustaville, jollei 2 momentissa toisin säädetä; (22.12.2009/1359)
8) tavaran myynti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi-aluksen varustamiseksi. (22.12.2009/1359)
9–10 kohdat on kumottu L:lla 29.12.1995/1767.
Veroa suoritetaan matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä vesi- tai ilma-aluksessa matkustaville, jos myynti tapahtuu 63 c §:ssä tarkoitetun henkilökuljetuksen aikana. (24.6.1999/763)
Edellä 1 momenttia ei sovelleta sähkön, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun eikä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian myyntiin. (30.12.2010/1392)
70 a § on kumottu L:lla 24.6.1999/763.
Veroa ei suoriteta matkailijan henkilökohtaisissa matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä matkailijalle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka ei ole Yhteisössä eikä Norjassa, jos hänen selvitetään vieneen tavarat käyttämättöminä Yhteisöstä myyntikuukautta seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja jos matkailijalta peritty vastike on vähintään 40 euroa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, miten selvitys on annettava. (20.3.2015/251)
L:lla 251/2015 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.7.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Veroa ei suoriteta matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä matkustajalle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka ei ole Yhteisössä eikä Norjassa, jos hänen selvitetään, siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään, vieneen tavarat käyttämättöminä Yhteisöstä myyntikuukautta seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja jos matkustajalta peritty vastike on vähintään 40 euroa.
Veroa ei suoriteta tavaran tai tavanmukaisesti kokonaisuuden muodostavan tavararyhmän myynnistä henkilölle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Norjassa ja joka on välittömästi myyntiin liittyen vienyt tavarat matkatavarana Norjaan ja maksanut siellä arvonlisäveron maahantuonnin yhteydessä. Edellytyksenä on lisäksi, että tavaran tai tavararyhmän myyntihinta ilman veroa on vähintään 170 euroa.
Veroa ei suoriteta matkailijan henkilökohtaisissa matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksin 99 artiklassa tarkoitetussa tullivarastossa tai 72 j §:ssä tarkoitetussa varastossa Yhteisön ulkopuolelle matkustavalle. Henkilölle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Norjassa, saadaan verotta myydä kuitenkin vain alkoholijuomia, tupakkavalmisteita, suklaa- ja makeistuotteita, hajusteita, kosmeettisia aineita ja toalettivalmisteita. (20.3.2015/251)
L:lla 251/2015 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.7.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Veroa ei suoriteta matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksin 99 artiklassa tarkoitetussa tullivarastossa tai 72 j §:ssä tarkoitetussa varastossa yhteisön ulkopuolelle matkustavalle. Henkilölle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Norjassa, saadaan verotta myydä kuitenkin vain alkoholijuomia, tupakkavalmisteita, suklaa- ja makeistuotteita, hajusteita, kosmeettisia aineita ja toalettivalmisteita.
L:lla 505/2014 muutettu 70 b § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Veroa ei suoriteta matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä matkustajalle, jonka kotipaikka ei ole Yhteisössä eikä Norjassa, jos hänen selvitetään, siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään, vieneen tavarat käyttämättöminä Yhteisöstä myyntikuukautta seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja jos matkustajalta peritty vastike on vähintään 40 euroa. (26.10.2001/915)
Veroa ei suoriteta tavaran tai tavanmukaisesti kokonaisuuden muodostavan tavararyhmän myynnistä henkilölle, jonka kotipaikka on Norjassa ja joka on välittömästi myyntiin liittyen vienyt tavarat matkatavarana Norjaan ja maksanut siellä arvonlisäveron maahantuonnin yhteydessä. Edellytyksenä on lisäksi, että tavaran tai tavararyhmän myyntihinta ilman veroa on vähintään 170 euroa. (26.10.2001/915)
Veroa ei suoriteta matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksin 99 artiklassa tarkoitetussa tullivarastossa tai 72 j §:ssä tarkoitetussa varastossa yhteisön ulkopuolelle matkustavalle. Henkilölle, jonka kotipaikka on Norjassa, saadaan verotta myydä kuitenkin vain alkoholijuomia, tupakkavalmisteita, suklaa- ja makeistuotteita, hajusteita, kosmeettisia aineita ja toalettivalmisteita. (24.6.1999/763)
Veroa ei suoriteta seuraavista myynneistä:
1) Yhteisön ulkopuolelle kuljetettavaa tai ulkoisessa passitusmenettelyssä olevaa tavaraa taikka sisäisessä passitusmenettelyssä olevaa maahantuotavaa tavaraa koskevan kuljetuspalvelun ja kuljetukseen välittömästi liittyvän lastaus- ja purkupalvelun sekä muun sellaisen palvelun myynti; (29.12.1995/1767)
2) kuljetus-, lastaus- ja purkupalvelun sekä muun tavaran maahantuontiin liittyvän palvelun myynti, jos palvelun arvo on 91 §:n mukaan sisällytettävä maahan tuodun tavaran veron perusteeseen; (29.12.1995/1767)
3) ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevalla vesi- tai ilma-aluksella tapahtuva palvelun myynti ulkomaille matkustaville sekä palvelun myynti tällaisen vesi-aluksen tai sen lastin välittömiä tarpeita varten; (22.12.2009/1359)
4) ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen vuokraus tai niihin kohdistuvan työsuorituksen myynti, ilma-aluksen rahtaus taikka muun palvelun myynti ilma-aluksen tai sen lastin välittömiä tarpeita varten sellaisen elinkeinonharjoittajan käyttöön, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä; (22.12.2009/1359)
5) tavaraan kohdistuvan työsuorituksen myynti, jos myyjä, ostajana oleva ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, tai joku muu heidän toimeksiannostaan vie tavaran välittömästi Yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä;
6 kohta on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
6) tavaraan kohdistuvan korjaustyön myynti takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen;
7 kohta on kumottu L:lla 19.6.1997/585.
8 kohta on kumottu L:lla 29.4.2011/417.
9) jäljempänä 80 §:ssä tarkoitetun matkatoimistopalvelun myynti siltä osin kuin kysymys on toisten elinkeinonharjoittajien Yhteisön ulkopuolella välittömästi matkustajan hyväksi luovuttamista palveluista ja tavaroista; (29.12.1995/1767)
10) 69 a §:ssä tarkoitetun yhteisökuljetuksen myynti, joka liittyy tavaroiden kuljetukseen Azoreille tai Madeiralle; (13.11.2009/886)
11) henkilökuljetuspalvelu, joka tapahtuu suoraan ulkomaille tai ulkomailta; (13.11.2009/886)
12) verotta 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71 tai 72 d §:n nojalla myytävien tavaroiden ja palvelujen välitys. (29.12.1995/1767)
Veroa ei suoriteta kansainvälistä postiliikennettä koskevan kuljetuspalvelun ja siihen liittyvien palvelujen myynnistä 33 b §:ssä tarkoitetun postipalvelun myyjälle.
Ostajan ei ole suoritettava veroa muusta 65 §:ssä tarkoitetusta palvelusta kuin vuokrauspalvelusta siltä osin kuin hän on suorittanut veroa palveluun liittyvän tavaran maahantuonnista.
Veroa ei suoriteta 72 b §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisömyynnistä.
Yhteisömyynnillä tarkoitetaan irtaimen esineen myyntiä, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle Suomesta toiseen jäsenvaltioon. Esine voidaan ennen kuljetusta toiseen jäsenvaltioon toimittaa elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä varten.
Tavaran myynti katsotaan yhteisömyynniksi vain, jos ostajana on muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa toimiva elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja.
Yhteisömyynnistä ei kuitenkaan ole kyse silloin, kun ostajana on 63 b §:n 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu henkilö,
1) jonka hankinnat eivät ylitä asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavaa yhteisöhankintojen verotettavuuden alarajaa eikä henkilö ole hakeutunut hankinnoistaan verovelvolliseksi; tai
2) jonka hankinta ei asianomaisessa jäsenvaltiossa 26 c §:n 3 momenttia vastaavan säännöksen nojalla muodosta verotettavaa yhteisöhankintaa.
(29.12.1995/1767)Edellä 26 d §:ssä tarkoitettujen uusien kuljetusvälineiden myynti katsotaan yhteisömyynniksi myös silloin, kun kyse on 3 momentissa tarkoitetusta tilanteesta tai kun ostaja on yksityishenkilö. (13.11.2009/886)
Tavaran myyntiä ei pidetä yhteisömyyntinä, jos myyntiin on sovellettu 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä taikka jos kyse on sähkön, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun taikka lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian myynnistä. (30.12.2010/1392)
Yhteisömyyntinä pidetään myös 18 a §:ssä tarkoitettua tavaran siirtoa. (29.12.1995/1767)
Valmisteveron alaisten tavaroiden myynti katsotaan yhteisömyynniksi myös 72 b §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, jos tavaroiden siirrossa noudatetaan kuljetuksen päättymisvaltiossa sovellettavan valmisteverotuslainsäädännön mukaisia menettelyjä.
Veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville diplomaattisille ja muille samassa asemassa oleville edustustoille, lähetettyjen konsulien virastoille sekä niiden henkilökunnalle vastaavin edellytyksin kuin verottomuus tai palautus myönnetään sijaintivaltiossa.
Veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön elimelle, johon sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehtyä pöytäkirjaa, ja näiden henkilökunnalle vastaavin edellytyksin kuin verottomuus myönnetään sijaintivaltiossa. (30.12.2010/1392)
Veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville muille kuin 2 momentissa tarkoitetuille kansainvälisille järjestöille ja niiden henkilökunnalle niillä rajoituksilla ja edellytyksillä, jotka on sovittu järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa. Verottomuuden edellytyksenä on, että sijaintivaltio on tunnustanut järjestön kansainväliseksi järjestöksi. (30.12.2010/1392)
Veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisessa jäsenvaltiossa olevien Pohjois-Atlantin Liittoon kuuluvien valtioiden yhteiseen puolustustoimintaan osallistuvien puolustusvoimien tai puolustusvoimien siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin vastaavin edellytyksin kuin verottomuus myönnetään määränpäävaltiossa. Verovapaus ei koske määränpäävaltion puolustusvoimia. (19.12.1997/1265)
Verottomuuden edellytykset on osoitettava asetuksessa säädettävällä tavalla.
Veroa ei suoriteta moottoriajoneuvon myynnistä, jos ostajalla on oikeus tuoda maahan vastaava ajoneuvo verotta 94 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla tai oikeus 129 §:n 1 momentissa tarkoitettuun palautukseen. Verottomuuden edellytykset on osoitettava asetuksella säädettävällä tavalla.
Jos 1 momentissa tarkoitetun ajoneuvon ostaja myy, vuokraa, antaa vastikkeetta käytettäväksi tai muutoin luovuttaa ajoneuvon muulle kuin vastaavaan verottomaan hankintaan oikeutetulle ennen kuin kolme vuotta on kulunut ajoneuvon rekisteröimisestä kysymyksessä olevaan käyttöön, hänen on suoritettava se vero, josta myyjä on 1 momentin nojalla vapautunut. Jos ostaja muuttaessaan pois Suomesta ennen kuin mainittu määräaika on kulunut täällä myy käytössään olleen ajoneuvon, hänen on suoritettava veroa 1/36 jokaista määräajan jäljellä olevaa täyttä tai vajaata kuukautta kohti.
Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaiseen 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön hankittuun moottoriajoneuvoon, jonka maahantuonti tai yhteisöhankinta on ollut veroton. Suoritettava vero määräytyy tällöin sen veron perusteella, josta ostaja on maahantuonnin tai yhteisöhankinnan yhteydessä vapautunut.
Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetun veron maksamisesta, veroviranomaisista, ilmoittamisvelvollisuudesta, veron määräämisestä, ennakkoratkaisusta, muutoksen hakemisesta ja veron takaisinmaksamisesta on voimassa, mitä autoverosta säädetään.
Tavaran yhteisöhankinnasta ei suoriteta veroa, jos:
1) tavaran maahantuonnista ei olisi suoritettava veroa;
2) tavaran myynnistä ei olisi 61 §:n taikka 72 h §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa; (11.12.2002/1071)
3) hankkija olisi oikeutettu saamaan hankinnasta suoritettavan veron 122 §:n nojalla kokonaan takaisin ja hän on täyttänyt 162 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa. (29.12.1995/1767)
4 kohta on kumottu L:lla 29.12.1995/1767.
Suomessa 63 e §:n mukaan tapahtuvasta tavaran yhteisöhankinnasta ei ole suoritettava veroa, jos: (26.5.2005/331)
1) ostajana on ulkomainen elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole sellaista kiinteää toimipaikkaa Suomessa, joka osallistuu tavaran edelleenmyyntiin; (29.6.2012/399)
2) ostaja käyttää hankinnassa toisessa jäsenvaltiossa annettua arvonlisäverotunnistetta;
3) ostaja ostaa tavaran Suomessa tapahtuvaa edelleenmyyntiä varten;
4) seuraavana ostajana on elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja, joka on merkitty Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;
5) tavara kuljetetaan yhteisöhankintaan liittyen suoraan muusta jäsenvaltiosta kuin ostajan rekisteröintivaltiosta seuraavalle ostajalle Suomeen; ja
6) seuraava ostaja on 2 a §:n nojalla velvollinen suorittamaan veroa edelleenmyynnistä.
Veroa ei suoriteta:
1) sellaisen tavaran myynnistä, joka asetetaan Yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (tullikoodeksi) 50 tai 98 artiklassa tarkoitettuun varastointimenettelyyn, taikka siirretään tullikoodeksin 166 artiklassa tarkoitetulle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon;
2) sellaisen 72 i §:ssä tarkoitetun tavaran maahantuonnista ja myynnistä, joka siirretään 72 j §:ssä tarkoitettuun verovarastointimenettelyyn;
3) edellä 1 kohdassa tarkoitetussa varastointimenettelyssä, vapaa-alueella tai vapaavarastossa olevan tavaran myynnistä;
4) sellaisen 72 i §:ssä tarkoitetun tavaran myynnistä, joka on 72 j §:ssä tarkoitetussa verovarastointimenettelyssä;
5) tullikoodeksin 51 tai 99 artiklassa tarkoitetussa varastossa, vapaa-alueella, vapaavarastossa taikka 72 j §:ssä tarkoitetussa verottomassa varastossa suoritetun palvelun myynnistä, jos palvelu kohdistuu edellä 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tavaraan.
Jos kyse on tavarasta, jonka siirto vapaavarastosta tai vapaa-alueelta muualle Yhteisöön ei muodostaisi tavaran maahantuontia, edellä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun verottomuuden edellytyksenä on, että tavara asetetaan tullikoodeksin 161 artiklassa tarkoitettuun vientimenettelyyn.
Edellä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun myynnin verottomuuden edellytyksenä on, ettei tavaraa myyntiin liittyen siirretä pykälässä tarkoitetusta menettelystä, vapaa-alueelta tai vapaavarastosta. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos tavaran siirto muodostaa maahantuonnin. (30.12.1996/1264)
Tavaran yhteisöhankinnasta ei suoriteta veroa, jos tavaran myynnistä ei olisi 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa.
Edellä 72 h §:n 1 momentin 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tavaroita ovat seuraavat tullitariffi- ja tilastointinimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) n:o 2658/87 (tullitariffi) tarkoitetut tavarat:
1) tina, nimike 8001;
2) kupari, nimikkeet 7402, 7403, 7405 ja 7408;
3) sinkki, nimike 7901;
4) nikkeli, nimike 7502;
5) alumiini, nimike 7601;
6) lyijy, nimike 7801;
7) indium, nimikkeet ex. 8112 91 ja ex. 8112 99;
8) vilja, nimikkeet 1001–1005, 1006 (vain käsittelemätön riisi) ja 1007–1008;
9) öljysiemenet ja öljyhedelmät, nimikkeet 1201–1207, kookospähkinät, parapähkinät ja cashew-pähkinät, 0801, muut pähkinät 0802 ja oliivit, 0711 20;
10) jyvät ja siemenet (sisältäen soijapavut), nimike 1201–1207;
11) kahvi, ei paahdettu, nimikkeet 0901 11 00 ja 0901 12 00;
12) tee, nimike 0902;
13) kaakaopavut, kokonaiset tai rouhitut, raa’at tai paahdetut, nimike 1801;
14) raakasokeri, nimikkeet 1701 11 ja 1701 12;
15) kumi, alkumuodot tai laatat, levyt tai kaistaleet, nimikkeet 4001 ja 4002;
16) villa, nimike 5101;
17) kemikaalit irtolastina, luvut 28 ja 29;
18) mineraaliöljyt (sisältäen propaanin ja butaanin; sisältäen myös petroleumiraakaöljyt); nimikkeet 2709, 2710, 2711 12 ja 2711 13;
19) hopea, nimike 7106;
20) platina (palladium, rodium), nimikkeet 7110 11 00, 7110 21 00 ja 7110 31 00;
21) perunat, nimike 0701;
22) kasvisöljyt ja -rasvat sekä niiden jakeet, sekä puhdistetut että puhdistamattomat, mutta kemiallisesti muuntamattomat, nimikkeet 1507–1515;
23) selluloosa, nimikkeet 4701–4706.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös muihin tavaroihin, jos tavarat on tarkoitettu elinkeinonharjoittajalle 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua tavaran myyntiä ilma-aluksen varustamista varten, 70 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdassa sekä 2 momentissa tai 70 b §:n 3 momentissa tarkoitettuja myyntejä varten taikka matkatavaroina mukaan otettavien tavaroiden myyntiä varten 70 b §:n 3 momentissa tarkoitetussa paikassa toiseen jäsenvaltioon matkustavalle. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös muihin tavaroihin, jos tavarat on tarkoitettu elinkeinonharjoittajalle 70 §:n 1 momentin 7 kohdassa ja 2 momentissa tai 70 b §:n 3 momentissa tarkoitettuja myyntejä varten taikka matkatavaroina mukaan otettavien tavaroiden myyntiä varten 70 b §:n 3 momentissa tarkoitetussa paikassa toiseen jäsenvaltioon matkustavalle. (24.6.1999/763)
Verovarastointimenettelyssä olevalla tavaralla tarkoitetaan 72 k §:ssä tarkoitetun luvan nojalla pidetyssä verottomassa varastossa olevaa tavaraa, joka ei ole tullikoodeksin 50 tai 98 artiklassa tarkoitetussa varastointimenettelyssä. Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan verovarastointimenettelyssä, jos se on tarkoitettu myytäväksi vähittäiskauppavaiheessa, lukuun ottamatta 72 i §:n 2 momentissa tarkoitettua tavaraa, tai jos sitä käytetään varastossa.
Valmisteveron alaisten tavaroiden katsotaan olevan verovarastointimenettelyssä silloin, kun ne ovat valmisteverotuslain (182/2010) 6 §:n 5 kohdassa tarkoitetussa varastossa. (30.12.2010/1392)
Tavara on verovarastointimenettelyssä silloinkin, kun se siirretään Suomen alueella verottomasta varastosta tai 2 momentissa tarkoitetusta varastosta toiseen.
Luvan verottoman varaston pitämiseen antaa Verohallinto hakemuksesta. Lupapäätöksessä vahvistetaan varaston pitämistä koskevat ehdot. Verohallinto voi vaatia asetettavaksi vakuuden veron suorittamisesta. (11.6.2010/529)
Varastonpitäjäksi voidaan hyväksyä elinkeinonharjoittaja, joka taloudellisten olosuhteidensa puolesta ja muutoinkin on sellaiseksi sopiva.
Varastonpitäjäksi hyväksyminen voidaan peruuttaa, jos hyväksymisen edellytyksiä ei enää ole tai jos lupaehtoja ei ole noudatettu.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset varaston pitämistä koskevista ehdoista. (11.6.2010/529)
Veroa on suoritettava tavaran siirrosta 72 h §:ssä tarkoitetusta menettelystä, vapaa-alueelta tai vapaavarastosta.
Veroa ei kuitenkaan suoriteta, jos
1) tavaraa ei ole maahantuotu tai ostettu yhteisöhankintana eikä tavaraa ja siihen kohdistuvaa palvelua ole myyty 72 h §:n nojalla verotta;
2) siirrossa on kyse tavaran maahantuonnista;
3) tavaran siirto liittyy tavaran myyntiin; tai
4) tavara siirretään Yhteisön ulkopuolelle.
Velvollinen suorittamaan veroa 72 l §:ssä tarkoitetusta tavaran siirrosta on se, joka aiheuttaa 72 h §:ssä tarkoitetun menettelyn päättymisen tai siirron vapaa-alueelta tai vapaavarastosta.
Veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun tavara siirtyy 72 h §:ssä tarkoitetusta menettelystä, vapaa-alueelta tai vapaavarastosta.
Tavaran siirrosta verovarastointimenettelystä suoritettavasta verosta on vastuussa myös verottoman varaston tai 72 j §:n 2 momentissa tarkoitetun varaston pitäjä.
Edellä 72 l §:ssä tarkoitetusta tavaran siirrosta suoritettavan veron perusteeseen luetaan, jos tavaraa ei ole 72 h §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdan nojalla myyty verotta,
1) 72 h §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla verottoman tavaran myynnin, maahantuonnin tai yhteisöhankinnan veron perusteen arvo; ja
2) 72 h §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla verottomien palvelujen myyntien veron perusteen arvo.
Jos tavara on 72 h §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdan nojalla myyty verotta, veron perusteeseen luetaan:
1) viimeisen tällaisen tavaran myynnin veron perusteen arvo; ja
2) niiden 72 h §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla verottomien palvelujen myyntien veron perusteen arvo, jotka on suoritettu 1 kohdassa tarkoitetun tavaran myynnin jälkeen.
Myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta, ellei 73 c §:ssä toisin säädetä. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa, joka sisältää kaikki hinnanlisät. (21.12.2007/1312)
Autoverolain (1482/1994) 39 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn asiamiehen mainitun lain 4 §:n 2 momentin nojalla ajoneuvoliikennerekisteriin merkityn ajoneuvon omistajan sijasta ajoneuvosta suorittama ja tältä veloittama autovero ei ole osa asiamiehen jälleenmyyjältä eikä jälleenmyyjän rekisteriin merkityltä ajoneuvon omistajalta ajoneuvon myynnistä veloittamaa vastiketta. (9.1.2009/6)
Tavaran maahantuonnista suoritettavan veron perusteesta säädetään 9 luvussa.
Tavaran siirrosta varastointimenettelystä suoritettavan veron perusteesta säädetään 72 n §:ssä. (29.12.1995/1767)
Tavaran yhteisöhankinnasta suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta, ellei 73 c §:ssä toisin säädetä. (21.12.2007/1312)
Edellä 26 a §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta yhteisöhankinnasta suoritettavan veron peruste on 74 §:ssä tarkoitettu arvo. (29.12.1995/1767)
Veron perusteeseen luetaan tavaran yhteisöhankkijan valmisteveron alaisista tavaroista suoritettava valmistevero.
Veron perusteesta saadaan vähentää tavaran kuljetuksen lähtömaassa maksettu valmistevero, joka on palautettu tavaran yhteisöhankkijalle.
Jos vastike ilman veron osuutta on huomattavasti 73 e §:ssä tarkoitettua käypää markkina-arvoa alempi, myynnistä tai 26 a §:n 1 momentissa tarkoitetusta yhteisöhankinnasta suoritettavan veron perusteena pidetään käypää markkina-arvoa.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan vain, jos:
1) käypää markkina-arvoa huomattavasti alempi vastike on aiheutunut myyjän ja ostajan välisestä 73 d §:ssä tarkoitetusta etuyhteydestä; ja
2) ostajalla ei ole 10 luvun mukaan oikeutta vähentää hankintaan sisältyvää veroa täysimääräisesti.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos myyjän ei olisi suoritettava veroa kyseisen tavaran tai palvelun vastikkeettomasta luovuttamisesta omaan käyttöön ottamista koskevien säännösten perusteella.
Edellä 73 c §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu etuyhteys on olemassa, jos:
1) ostajana oleva yksityishenkilö kuuluu perhe- tai sukulaisuussuhteen perusteella myyjän lähipiiriin taikka on tähän muutoin läheisessä henkilökohtaisessa suhteessa;
2) ostajana oleva yksityishenkilö omistaa osan myyjän pääomasta tai ostaja on tällaiseen omistajaan 1 kohdassa tarkoitetussa suhteessa;
3) ostajana oleva yksityishenkilö kuuluu myyjän henkilökuntaan tai osallistuu myyjän johtoon tai valvontaan taikka ostaja on tällaiseen henkilöön 1 kohdassa tarkoitetussa suhteessa;
4) ostajana oleva elinkeinonharjoittaja on verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n 2 momentissa tarkoitetussa etuyhteydessä myyjään; tai
5) ostaja ja myyjä ovat muutoin läheiseen henkilökohtaiseen suhteeseen taikka johto-, omistus-, jäsenyys-, rahoitus- tai oikeussuhteeseen perustuvassa läheisessä yhteydessä.
Käyvällä markkina-arvolla tarkoitetaan sitä täyttä määrää, jonka ostaja siinä vaihdannan vaiheessa, jossa tavara tai palvelu myydään, joutuisi kyseisen tavaran tai palvelun saadakseen samana ajankohtana maksamaan vapaan kilpailun vallitessa riippumattomalle myyjälle sen jäsenvaltion alueella, jossa myynti tai yhteisöhankinta on veronalainen.
Jos 1 momentissa tarkoitettua vertailukelpoista myyntiä ei voida määrittää, käypänä markkina-arvona pidetään:
1) sitä täyttä määrää, jolla tavaran tai palvelun myynyt elinkeinonharjoittaja tavanomaisesti myy vastaavia tavaroita tai palveluita ja joka on vähintään 2 kohdassa tarkoitetun määrän suuruinen;
2) jos 1 kohdassa tarkoitettua määrää ei ole, 74 tai 75 §:ssä tarkoitettua määrää.
Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu määrä ei sisällä veron osuutta.
Otettaessa tavara omaan käyttöön veron peruste on:
1) ostetun tavaran ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta;
2) itse maahan tuodun tavaran 9 luvussa tarkoitettu veron peruste tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta;
3) itse valmistetun tavaran valmistamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. (29.12.1994/1486)
Otettaessa palvelu omaan käyttöön veron peruste on:
1) ostetun palvelun ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta;
2) itse suoritetusta palvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.
Otettaessa rakentamispalvelu omaan käyttöön 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla veron peruste on:
1) ostetun rakentamispalvelun ostohinta;
2) itse suoritetusta rakentamispalvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset;
3) hankitusta kiinteistöstä sen veron perusteena oleva arvo, joka edeltävän luovuttajan on ollut luovutuksen johdosta suoritettava kiinteistöllä suoritetusta rakentamispalvelusta.
76 a § on kumottu L:lla 30.12.2010/1392.
Edellä 74–76 §:ssä tarkoitettu veron peruste ei sisällä veron osuutta.
Veron perusteesta saadaan vähentää:
1) ostajalle annettu, verollista myyntiä koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus sekä muu sellainen oikaisuerä;
2) verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio; (29.12.1994/1486)
3) palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus. (29.12.1994/1486)
Edellä 1 momentin 2 kohdan perusteella vähennetystä luottotappiosta myöhemmin kertynyt määrä lisätään veron perusteeseen.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu määrä ei sisällä veron osuutta.
Veron perusteesta saadaan vähentää myyjän antama, verollista tavaran yhteisöhankintaa koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus, muu sellainen oikaisuerä sekä palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus.
Veron perusteeseen luetaan suoraan tavaran tai palvelun hintaan liittyvät tuet ja avustukset. (29.12.1994/1486)
Kun tavaran tai palvelun myyjänä on kunta, suoraan hintoihin liittyvänä tukena ja avustuksena ei pidetä toiminnan harjoittamisesta tai järjestämisestä aiheutunutta kunnan kattamaa alijäämää. (30.12.2010/1392)
Veron perusteeseen luetaan Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama määrä ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kantamista televisiomaksutuloista. (31.8.2012/492)
Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu määrä ei sisällä veron osuutta. (27.5.1994/377)
Kun verovelvollinen jälleenmyyjä myy verollista edelleenmyyntiä varten hankkimansa käytetyn tavaran taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineen, veron perusteena saadaan pitää voittomarginaalia ilman veron osuutta.
Tavara katsotaan hankitun edelleenmyyntiä varten myös silloin, kun se myydään osina.
Verovelvollisella jälleenmyyjällä tarkoitetaan verovelvollista, joka liiketoiminnan muodossa ostaa tai maahantuo käytettyjä tavaroita taikka taide-, keräily- tai antiikkiesineitä edelleenmyyntiä varten.
Käytetyillä tavaroilla tarkoitetaan irtaimia esineitä, jotka ovat olleet käytössä ja jotka soveltuvat edelleen käytettäviksi sellaisinaan, korjauksen tai kunnostuksen jälkeen taikka osiin purettuina. Käytettyinä tavaroina ei kuitenkaan pidetä taide-, keräily- tai antiikkiesineitä.
Taide-esineillä tarkoitetaan seuraavia tullitariffissa luokiteltuja tavaroita:
1) taulut, alkuperäiskaiverrukset ja muut nimikkeeseen 9701 tai 9702 00 00 kuuluvat esineet;
2) nimikkeeseen 9703 00 00 kuuluvat veistokset ja niistä tekijän tai hänen oikeudenomistajiensa valvonnassa valmistamat jäljennökset enintään kahdeksan kappaleen määrään; (11.12.2002/1071)
3) nimikkeeseen 5805 00 00 kuuluvat kuvakudokset ja nimikkeeseen 6304 00 00 kuuluvat seinävaatteet edellyttäen, että ne on tehty käsin taiteilijan alkuperäisluonnosten mukaan, enintään kahdeksana jäljennöksenä työtä kohden; (11.12.2002/1071)
4) taiteilijan ottamat ja hänen vedostamansa tai hänen valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut valokuvat, joiden määrä on rajoitettu kolmeenkymmeneen riippumatta koosta ja tukimateriaalista. (11.12.2002/1071)
Keräilyesineillä tarkoitetaan seuraavia tullitariffissa luokiteltuja tavaroita:
1) nimikkeeseen 9704 00 00 kuuluvat postimerkit, veromerkit, arvoleimat, ensipäiväkuoret, ehiöt ja vastaavat tavarat, edellyttäen, että ne eivät ole voimassa eivätkä tule voimaan tai että niiden hinta määräytyy keräilyarvon perusteella; ja
2) kokoelmat ja keräilyesineet, joilla on eläintieteellistä, kasvitieteellistä, mineralogista, anatomista, historiallista, arkeologista, paleontologista, etnografista tai numismaattista arvoa.
Antiikkiesineellä tarkoitetaan tavaroita, jotka ovat yli 100 vuotta vanhoja ja jotka eivät ole taide- tai keräilyesineitä.
Edellä 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä sovelletaan vain sellaisten tavaroiden myyntiin, jotka verovelvollinen jälleenmyyjä on ostanut Suomessa tai Yhteisössä:
1) muulta kuin elinkeinonharjoittajalta;
2) elinkeinonharjoittajalta, jonka myynti on vapautettu verosta 61 §:n, 223 §:n tai vastaavan säännöksen perusteella taikka vastaavan säännöksen perusteella toisessa jäsenvaltiossa; taikka
3) elinkeinonharjoittajalta, joka soveltaa myyntiinsä 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä tai vastaavaa menettelyä toisessa jäsenvaltiossa, ja laskussa on tätä koskeva merkintä.
Verovelvollinen jälleenmyyjä saa soveltaa 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä myös itse maahantuomiinsa taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin taikka sellaisiin ostamiinsa taide-esineisiin, joiden myyntiin tai yhteisöhankintaan on sovellettu 85 a §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti alennettua verokantaa.
Jos verovelvollinen jälleenmyyjä on tehnyt myyntitositteeseen myynnistä suoritettavaa veroa koskevan merkinnän, myyntiin sovelletaan 79 a tai 79 g §:n estämättä tämän lain yleisiä säännöksiä.
Mitä 79 a §:ssä säädetään, ei sovelleta 26 d §:ssä tarkoitettujen uusien kuljetusvälineiden myyntiin, kun kuljetusväline kuljetetaan 72 b §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toiseen jäsenvaltioon.
Edellä 79 a §:ssä tarkoitettu voittomarginaali on tavaran myynnistä saadun vastikkeen ja tavaran ostohinnan erotus, ellei 79 k §:ssä toisin säädetä.
Verovelvollisen jälleenmyyjän itse maahantuoman taide-, keräily- tai antiikkiesineen 1 momentissa tarkoitettuna ostohintana pidetään 9 luvussa tarkoitettua veron perustetta lisättynä veron osuudella. Verovelvollisen jälleenmyyjän suorittaman 79 g §:ssä tarkoitetun taide-esineen yhteisöhankinnan osalta 1 momentissa tarkoitettuna ostohintana pidetään 73 a §:ssä tarkoitettua veron perustetta lisättynä veron osuudella. (11.12.2002/1071)
Jos tavaran ostohinta on suurempi kuin sen myynnistä saatu vastike, erotusta ei voida vähentää muiden tavaroiden myynnistä saaduista vastikkeista.
Verovelvollinen jälleenmyyjä saa käyttää voittomarginaalina 162 a §:ssä tarkoitetun verokauden voittomarginaalia. (7.8.2009/605)
Verokauden voittomarginaali on verokauden aikana myydyistä 79 a §:ssä tarkoitetun menettelyn piiriin kuuluvista tavaroista saatujen vastikkeiden yhteismäärän ja sen aikana hankittujen mainitun menettelyn piiriin kuuluvien tavaroiden ostohintojen yhteismäärän erotus.
Jos 2 momentissa tarkoitettu ostohintojen yhteismäärä on suurempi kuin myydyistä tavaroista saatujen vastikkeiden yhteismäärä, erotus voidaan lisätä seuraavalla verokaudella tämän pykälän mukaisen menettelyn piirissä olevien tavaroiden ostohintojen yhteismäärään.
Jos tavara, jonka ostohinta on 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennetty verokauden voittomarginaalia laskettaessa, otetaan muuhun tarkoitukseen kuin verollisena edelleenmyytäväksi tai jos sen myyntiin sovelletaan 79 j §:ää taikka jos myyntitositteeseen on tehty 79 h §:ssä tarkoitettu veroa koskeva merkintä, vähennetty määrä on lisättävä verokauden voittomarginaaliin.
Kun matkanjärjestäjä myy omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi ostamiaan palveluja ja tavaroita, matkanjärjestäjän katsotaan myyvän yhden palvelun (matkatoimistopalvelu).
Matkatoimistopalvelun veron perusteena pidetään voittomarginaalia ilman veron osuutta. Voittomarginaali on matkatoimistopalvelun myynnistä saadun vastikkeen ja muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi hankittujen palvelujen ja tavaroiden ostohintojen erotus. Ostohintoihin sisältyy veron osuus. (16.7.2010/686)
Jos palvelu tai tavara, jonka ostohinta on 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennetty voittomarginaalia laskettaessa, otetaan muuhun tarkoitukseen kuin matkatoimistopalveluna myytäväksi, vähennetty määrä on lisättävä voittomarginaaliin. (16.7.2010/686)
Ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan euroiksi käyttämällä 15 tai 16 §:ssä tarkoitettuna ajankohtana verovelvollisen valinnan mukaisesti viimeisintä liikepankin tai Euroopan keskuspankin julkaisemaa myyntikurssia. Ratkaiseva ajankohta on kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohta, jos vero kohdistetaan 13 luvun säännösten perusteella laskutus- tai kertymiskuukaudelle. (29.6.2012/399)
Tavaran yhteisömyynnin ja yhteisöhankinnan osalta ratkaiseva ajankohta on veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtaa seuraavan kalenterikuukauden 15 päivä, tai, jos tavaran ostaja on saanut toimitetusta tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan ennen tätä ajankohtaa, laskutusajankohta.
Kun osittain vähennykseen oikeuttavassa käytössä oleva tavara tai palvelu myydään, veron peruste on se osa 73 §:ssä tarkoitetusta määrästä, joka vastaa vähennykseen oikeuttavan käytön osuutta tavaran tai palvelun koko käyttötarkoituksesta.
Kun tavara tai palvelu otetaan osittain omaan käyttöön, veron peruste on se osa 74–77 §:ssä tarkoitetusta määrästä, joka vastaa oman käytön osuutta tavaran tai palvelun koko käyttötarkoituksesta.
83 § on kumottu L:lla 29.12.1995/1767.
Suoritettava vero on 24 prosenttia veron perusteesta, ellei 85 tai 85 a §:ssä toisin säädetä.
Seuraavien palvelujen myynnistä sekä seuraavien tavaroiden myynnistä, yhteisöhankinnasta, siirrosta varastointimenettelystä ja maahantuonnista suoritettava vero on 14 prosenttia veron perusteesta: (30.11.2012/706)
1) ruokatavara, juoma ja muu sellaisenaan ihmisen nautittavaksi tarkoitettu aine sekä niiden raaka-aine ja niitä valmistettaessa tai säilöttäessä käytettävä mauste, säilöntäaine, väri- ja muu lisäaine (elintarvike);
2) ravintola- ja ateriapalvelut, lukuun ottamatta 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden luovutuksia;
3) rehu ja rehuseos sekä niiden valmistuksessa käytettäväksi tarkoitettu raaka- ja lisäaine, eläinten ruokana käytettävät teollisuuden jäteaineet sekä rehukala (rehuaine).
Edellä 1 momentin 1 kohdan nojalla alennettua verokantaa ei sovelleta:
1) eläviin eläimiin;
2) vesijohtoveteen;
3) alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuihin alkoholijuomiin ja tupakkavalmisteisiin; eikä
4) 85 a §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin tavaroihin ja myrkkyihin.
Seuraavien palvelujen myynnistä sekä seuraavien tavaroiden myynnistä, yhteisöhankinnasta, siirrosta varastointimenettelystä ja maahantuonnista suoritettava vero on 10 prosenttia veron perusteesta: (30.11.2012/706)
1) henkilökuljetus;
2) majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen;
3) palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen;
4) teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksut;
5) Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama määrä ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kantamista televisiomaksutuloista; (31.8.2012/492)
6) lääkelaissa (395/1987) tarkoitettu lääke, lääkelain 22 ja 22 a §:ssä tarkoitetut valmisteet, joita mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun rekisteröintiin liitetyn ehdon mukaan saadaan myydä ainoastaan apteekkiliikkeestä, sekä kliininen ravintovalmiste ja niitä vastaava tuote sekä perusvoide silloin, kun ne oikeuttavat korvaukseen sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella;
7) kirja;
8) sanoma- ja aikakauslehdet vähintään kuukauden ajaksi tilattuina;
9) 79 c §:ssä tarkoitettu taide-esine, muun kuin maahantuonnin osalta kuitenkin vain silloin, kun myyjänä on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin 79 a §:n 3 momentissa tarkoitettu verovelvollinen jälleenmyyjä;
10) tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön saama 45 §:n 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeuteen liittyvä korvaus.
(2.12.2011/1202)Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina pääsymaksuina pidetään myös huvipuistojen ajolaitteiden ja muiden vastaavien laitteiden käytöstä perittäviä pääsymaksunluonteisia maksuja.
Edellä 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna kirjana ei pidetä:
1) muulla tavalla kuin painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua julkaisua;
2) kausijulkaisua; tai
3) pääasiallisesti mainoksia sisältävää julkaisua.
Poiketen siitä, mitä 85 ja 85 a §:ssä säädetään, korvaukseen palautettaessa oikeuttavista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettava vero on 24 prosenttia veron perusteesta.
Tavaran maahantuonnilla tarkoitetaan tavaran tuontia Yhteisöön. Tavaran maahantuontina ei kuitenkaan pidetä sellaisen tavaran tuontia, joka on muussa kuin 86 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa asetettu tullikoodeksin 163–165 artiklassa tarkoitettuun sisäiseen passitusmenettelyyn.
Tavaran maahantuonti tapahtuu Suomessa, jos tavara on Suomessa, kun se tuodaan Yhteisöön, ellei 2 momentissa toisin säädetä.
Jos tavaraan on Yhteisön tullialueelle tuotaessa sovellettu jotakin 3 momentissa lueteltua tulliselvitysmuotoa tai tullimenettelyä, tavaran maahantuonti tapahtuu Suomessa silloin, kun tavara on Suomessa kyseisen menettelyn päättyessä.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuja menettelyjä ovat:
1) tullikoodeksin 50–53 artiklassa tarkoitettu väliaikainen varastointi;
2) tavaran siirtäminen tullikoodeksin 166 artiklassa tarkoitettuun vapaavarastoon tai vapaa-alueelle;
3) tullikoodeksin 98–113 artiklassa tarkoitettu tullivarastointimenettely tai tullikoodeksin 114 artiklassa tarkoitettu sisäinen jalostusmenettely suspensiojärjestelyin;
4) tullikoodeksin 137–144 artiklassa tarkoitettu väliaikainen maahantuontimenettely täysin tulleitta; sekä
5) tullikoodeksin 91–97 artiklassa tarkoitettu ulkoinen passitusmenettely.
Mitä edellä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös Yhteisön tullialueelta, mutta Yhteisön veroalueen ulkopuolelta tuotavaan tavaraan, joka on asetettu tullikoodeksin 163–165 artiklan mukaiseen sisäiseen passitusmenettelyyn tai johonkin 3 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn. (29.12.1995/1767)
Velvollinen suorittamaan veron tavaran maahantuonnista on tullikoodeksin 4 artiklan 18 kohdassa tarkoitettu tavaranhaltija. Tätä sovelletaan myös siihen, joka on tavaranhaltijan asemassa maahantuonnin tapahtuessa tullialueelta Yhteisön veroalueelle.
Veron suorittamisesta on vastuussa sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, se, joka tullikoodeksin 201–208 ja 212–216 artiklan mukaan on velvollinen maksamaan syntyneen tullivelan.
Velvollinen suorittamaan veron tullihuutokaupassa myydystä tavarasta on sen ostaja.
Veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdasta on voimassa, mitä tullivelan syntymisajankohdasta säädetään tullikoodeksin 201–208 ja 212–216 artiklassa.
Tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste on tullikoodeksin 28–36 artiklan ja tietyistä Yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (soveltamisasetus) 141–181 artiklan mukaan määritetty tullausarvo, ellei tässä laissa toisin säädetä. (29.12.1994/1486)
Tullihuutokaupassa myydystä tavarasta suoritettavan veron peruste on tavaran huutokauppahinta.
Tietovälineen ja sille tallennetun atk-standardiohjelman veron perusteena on tietovälineen ja sille tallennetun atk-ohjelman yhteisarvo.
Kun maahantuojana on muu kuin elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, tietovälineen ja sille tallennetun atk-erikoisohjelman veron perusteena on tietovälineen ja atk-erikoisohjelman yhteisarvo. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Muun kuin elinkeinonharjoittajan ollessa maahantuojana tietovälineen ja sille tallennetun atk-erikoisohjelman veron perusteena on tietovälineen ja atk-erikoisohjelman yhteisarvo.
Yhteisön ulkopuolella korjattavana, valmistettavana tai muutoin käsiteltävänä olleen tavaran samoin kuin korjattavaksi viedyn tilalle tuodun samanlaatuisen tavaran veron peruste on korjaus-, käsittely- tai niitä vastaavien muiden kustannusten ja lähetyskulujen määrä sekä Yhteisön ulkopuolella tavaraan lisättyjen tavaran osien arvo. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos tavara on myyty verotta Yhteisön ulkopuolelle tai jos Suomessa vähennykseen oikeuttavassa käytössä ollut tavara on myyty Yhteisön ulkopuolella. (29.12.1995/1767)
Mitä 1 momentissa säädetään Yhteisön ulkopuolelle korjattavaksi viedyn tavaran tilalle tuodun samanlaatuisen tavaran veron perusteesta, sovelletaan myös silloin, kun viallinen tavara on viety Yhteisön ulkopuolelle, hävitetty viranomaisen valvonnassa tai luovutettu valtiolle tälle kuluja aiheuttamatta ennen sen tilalle tuotua tavaraa koskevien tullien tileihin kirjaamista.
Veron perusteeseen sisällytetään tavaran kuljetus-, lastaus-, purkaus- ja vakuutuskustannukset sekä muut maahantuontiin liittyvät kustannukset kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka.
Jos veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen Yhteisön alueella sijaitsevaan määräpaikkaan, kustannukset sisällytetään kuitenkin veron perusteeseen tähän määräpaikkaan saakka.
92 § on kumottu L:lla 29.12.1994/1486.
Veron perusteeseen sisällytetään tavaran maahantuonnin johdosta tullauksen yhteydessä valtiolle tai Yhteisölle kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut lukuun ottamatta arvonlisäveroa. Veron perusteeseen sisällytetään myös Suomen ulkopuolella maksettavat verot ja muut maksut. Säännöstä ei sovelleta tullihuutokaupassa myytyyn tavaraan.
Veron perusteeseen sisällytetään myös maahantuotuun tavaraan kohdistuneiden sellaisten palvelujen veron perusteen arvo, jotka on 72 h §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla myyty verotta.
Jos maahantuotu tavara on 72 h §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla myyty verotta, veron peruste on viimeisen tällaisen tavaran myynnin veron perusteen arvo lisättynä tämän myynnin jälkeen suoritettujen 1 momentissa tarkoitettujen palvelujen veron perusteen arvolla.
Verotonta on seuraavien tavaroiden maahantuonti:
1) äidinmaito, ihmisveri sekä ihmiselimet ja ihmiskudokset;
2) sähkö, maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu, kaasusäiliöaluksesta maakaasuverkkoon tai tuotantovaiheen kaasuputkistoon syötettävä kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia; (30.12.2010/1392)
3–4 kohdat on kumottu L:lla 16.12.1994/1218.
5) 43 b §:ssä tarkoitettu sijoituskulta; (8.10.1999/940)
6 kohta on kumottu L:lla 2.12.2011/1202.
7) 56 §:ssä tarkoitetut sanoma- ja aikakauslehden painokset; (29.10.2004/935)
8) kulta, kun maahantuojana on keskuspankki; (29.12.1994/1486)
9) 58 §:n 1 momentissa tarkoitetut vesialukset ja 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetut ilma-alukset, varaosat ja varusteet; (24.6.1999/763)
10) 59 §:n 1 kohdassa tarkoitetut setelit ja kolikot; (29.10.2004/935)
11) 36 §:n 3 kohdassa tarkoitetut hammasproteesit; (29.12.1994/1486)
12) yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 (tullittomuusasetus) 3–22 artiklan, 54–56 artiklan, 59 artiklan, 60–65 artiklan, 74–103 artiklan, 106–113 artiklan sekä II liitteen B kohdassa tarkoitetut 43 artiklan perusteella tullittomat tavarat; (16.7.2010/686)
13) ulkomaisen lentoyhtiön kansainvälisessä lentoliikennetoiminnassa käytettävät maa- ja turvalaitteet, opetusvälineet ja mainittujen tavaroiden varaosat ja tarvikkeet sekä asiakirjat ja lomakkeet; (29.12.1994/1486)
14) tullittomuusasetuksen 25–27 artiklan mukaan tullittomat tavarat, savukkeita, pikkusikareita, sikareita, piippu- ja savuketupakkaa, alkoholia ja alkoholijuomia lukuun ottamatta, seuraavin lisärajoituksin:
a) enintään 500 grammaa kahvia tai 200 grammaa kahviuutetta ja esanssia;
b) enintään 100 grammaa teetä tai 40 grammaa teeuutetta ja esanssia;
(22.12.2009/1359)15) tullittomuusasetuksen 53 artiklan mukaan tullittomat tavarat edellyttäen, että tavarat on saatu ilmaiseksi ja että ne on tarkoitettu koulutusta ja tieteellistä tutkimusta harjoittavien julkisten laitosten käyttöön tai viranomaisen hyväksymien, mainittua toimintaa harjoittavien yksityisten laitosten käyttöön; (22.12.2009/1359)
16) tullittomuusasetuksen 104 artiklan mukaan tullittomat tavarat, jos ne tuodaan ilmaiseksi viranomaisille, yhteisöille tai järjestöille; (22.12.2009/1359)
17) tullittomuusasetuksen 105 artiklan mukaan tullittomat tavarat, jos niistä maksettu vastike sisällytetään kuljetettavan tavaran maahantuonnin veron perusteeseen; (22.12.2009/1359)
18) tullikoodeksin 185–187 artiklan mukaan tullittomat tavarat, edellyttäen että tavaroita ei ole myyty verotta Yhteisön ulkopuolelle tai Suomessa vähennykseen oikeuttavassa käytössä olleita tavaroita Yhteisön ulkopuolella; (29.12.1994/1486)
19) tullikoodeksin 188 artiklan mukaan tullittomat tavarat edellyttäen, että tavaroita ei myydä ennen niiden maahantuontia; (29.12.1994/1486)
20) tullilain (1466/94) 10 §:n mukaan tullittomat tavarat; (29.12.1994/1486)
21) tullilain 9 §:n 1–3 momentissa tarkoitetut tullittomat tavarat ja mainitun pykälän 4 momentissa tarkoitetut tavarat; (24.6.1999/763)
22) 129 §:ssä tarkoitetun Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön elimen viralliseen käyttöön tuomat tavarat niillä edellytyksillä ja rajoituksilla, jotka on sovittu 129 §:ssä tarkoitetussa pöytäkirjassa tai sopimuksessa, edellyttäen, että tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella olisi vähintään 80 euroa; (30.12.2010/1392)
23) 129 b §:ssä tarkoitetun kansainvälisen järjestön ja sen henkilökunnan maahantuomat tavarat niillä edellytyksillä ja rajoituksilla, jotka on sovittu järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa, edellyttäen, että maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella olisi vähintään 170 euroa; ulkoasiainministeriö vahvistaa, onko hakijalla perustamis- tai isäntämaasopimuksen, hakijan aseman sekä tavaran käyttötarkoituksen perusteella oikeus verottomuuteen; (30.12.2010/1392)
24) tavarat, joiden kokonaisarvo on enintään 22 euroa, tupakkatuotteita, alkoholia, alkoholijuomia ja hajuvesiä lukuun ottamatta. (30.12.2010/1392)
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös Yhteisön tullialueelta, mutta Yhteisön veroalueen ulkopuolelta tuotavaan tavaraan, joka olisi tulliton, jos se tuotaisiin tullialueen ulkopuolelta. (29.12.1995/1767)
Verotonta on tietovälineen ja sille tallennetun atk-erikoisohjelman maahantuonti, kun maahantuojana on elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö.
Verotonta on tavaran maahantuonti, jos tavaran tuontikuljetus päättyy toisessa jäsenvaltiossa ja jos tavara on yhteisömyyntinä veroton ja maahantuojana on elinkeinonharjoittaja.
Kun maahantuontia seuraa 72 b §:n 1 tai 6 momentissa tarkoitettu yhteisömyynti, maahantuonnin verottomuuden edellytyksenä on, että maahantuoja on tuontihetkellä:
1) ilmoittanut hänelle Suomessa myönnetyn arvonlisäverotunnisteen;
2) ilmoittanut ostajalle toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn arvonlisäverotunnisteen tai tavaroita siirrettäessä maahantuojan oman arvonlisäverotunnisteen kuljetuksen saapumisjäsenvaltiossa; ja
3) pyydettäessä esittänyt näytön siitä, että maahantuodut tavarat on tarkoitus lähettää tai kuljettaa toiseen jäsenvaltioon.
(30.12.2010/1392)Yhteisön ulkopuolelta Suomeen saapuva matkustaja saa tuoda tavaroita henkilökohtaisissa matkatavaroissaan verotta enintään 95 a–95 e §:ssä säädetyt enimmäismäärät. Verottomuuden edellytyksenä on, ettei tuonti ole luonteeltaan kaupallista.
Tuontia ei pidetä luonteeltaan kaupallisena, jos:
1) tuonti on satunnaista;
2) tuontiin sisältyy yksinomaan matkustajan henkilökohtaiseen tai perheen käyttöön taikka lahjaksi tarkoitettuja tavaroita; ja
3) tavaroiden luonne ja määrä ovat sellaisia, ettei niitä voida pitää kaupallisiin tarkoituksiin tuotavina tavaroina.
Henkilökohtaisina matkatavaroina pidetään matkatavaroita, jotka matkustaja pystyy esittämään tulliviranomaiselle Suomeen saapuessaan. Henkilökohtaisina pidetään myös matkatavaroita, jotka matkustaja voi esittää tulliviranomaiselle vasta myöhemmin, jos matkustaja esittää selvityksen siitä, että kuljetuksesta vastaava yritys oli matkustajan lähtöhetkellä rekisteröinyt nämä tavarat mukana seuraaviksi matkatavaroiksi.
Verotta 95 §:n nojalla tuotavien tupakkatuotteiden enimmäismäärä on:
1) 200 savuketta;
2) 100 pikkusikaria;
3) 50 sikaria; tai
4) 250 grammaa piippu- ja savuketupakkaa.
Verotta saa tuoda useampaa kuin yhtä 1 momentissa tarkoitettua tupakkatuotetta, jos niiden prosentuaaliset osuudet verottomista enimmäismääristä ovat yhteensä enintään 100 prosenttia.
Alle 18-vuotias ei saa tuoda tupakkatuotteita verotta.
Pikkusikareina pidetään sikareita, jotka painavat enintään 3 grammaa kappale.
Matkustaja saa 95 §:n nojalla tuoda verotta hiilihapotonta viiniä 4 litraa ja olutta 16 litraa.
Lisäksi matkustaja saa tuoda verotta:
1) litran alkoholia tai alkoholijuomaa, jonka alkoholipitoisuus on yli 22 tilavuusprosenttia; tai
2) 2 litraa alkoholia tai alkoholijuomaa, jonka alkoholipitoisuus on enintään 22 tilavuusprosenttia.
Verotta saa tuoda sekä 2 momentin 1 että 2 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos niiden prosentuaaliset osuudet verottomista enimmäismääristä ovat yhteensä enintään 100 prosenttia.
Verotta saa 95 §:n nojalla tuoda moottorikulkuneuvon tavanomaisessa polttoainesäiliössä olevan polttoaineen ja jokaisen moottorikulkuneuvon osalta enintään 10 litraa tällaisella kulkuneuvolla kuljetettavassa kannettavassa säiliössä olevaa polttoainetta.
Muita tavaroita kuin alkoholia, alkoholijuomia, 95 a §:ssä lueteltuja tupakkatuotteita ja moottorikulkuneuvojen polttoainetta saa 95 §:n nojalla tuoda verotta enintään 300 euron arvosta. Jos matkustaja on saapunut ilma- tai meriteitse muulla kuin huvikäytössä olevalla ilma- tai vesialuksella, verottoman tuonnin enimmäisarvo on kuitenkin 430 euroa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin arvoihin ei sisällytetä seuraavien tavaroiden arvoa:
1) matkustajan väliaikaisesti tuomat henkilökohtaiset matkatavarat;
2) matkustajan väliaikaisen poisviennin jälkeen uudelleen tuomat henkilökohtaiset matkatavarat;
3) matkustajan henkilökohtaisesti tarvitsemat lääkkeet.
Ilma- ja vesialus on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla huvikäytössä, kun sen omistaja tai haltija käyttää sitä muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Kaupallisilla tarkoituksilla tarkoitetaan erityisesti vastiketta vastaan taikka viranomaistarkoituksiin tapahtuvaa tavaroiden tai henkilöiden kuljetusta tai palvelujen suorittamista.
Jos tuotavien tavaroiden arvo ylittää 1 momentissa säädetyn, yksittäisen tavaran arvoa ei voida jakaa verottomaan ja verolliseen osuuteen.
Suomen ja yhteisön ulkopuolisen maan tai alueen välisessä ammattimaisessa liikenteessä olevan kulkuneuvon henkilökuntaan kuuluva saa tuoda työmatkoiltaan tavaroita 95 §:n nojalla verotta kalenterikuukaudessa määrän, joka 95 a–95 d §:n mukaan saadaan kerralla tuoda verotta.
Verottomuuden edellytyksenä on lisäksi, että tuoja merkitsee tavarat ne tuodessaan tullauskirjaan. Tulli antaa tarkempia määräyksiä tullauskirjan antamisesta, muodosta ja sisällöstä. (21.12.2012/962)
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, maaliikenteessä olevan kulkuneuvon henkilökuntaan kuuluva saa tuoda kalenterikuukaudessa 95 d §:ssä tarkoitettuja tavaroita 430 euron arvosta edellyttäen, ettei kerralla tuotujen tavaroiden arvo ylitä 300 euroa.
Tavaran maahantuonti on verotonta, jos verottomuudesta on sovittu tämän lain voimaan tullessa Suomea velvoittavalla vieraan valtion kanssa tehdyllä sopimuksella.
97–99 § on kumottu L:lla 16.12.1994/1218.
Arvonlisäveroa ei palauteta tullikoodeksissa tarkoitettua tullien palauttamista tai peruuttamista koskevalla eikä valitukseen annettavalla päätöksellä, jos maahan tuodusta tavarasta suoritettu vero on tämän lain 10 luvun säännösten nojalla voitu vähentää taikka 122, 130 tai 131 §:n nojalla saada palautuksena.
Tavaran maahantuonnin arvonlisäverotuksessa ei sovelleta tullia koskevia säännöksiä, ellei tässä laissa erikseen siitä säädetä.
Tavaran maahantuontia, veron suorittamista, palauttamista ja takaisin perimistä koskevasta sekä muustakin menettelystä, veron maksamisen lykkäyksestä, veronkorotuksesta, virhemaksusta, jälkiverotuksesta ja muutoksenhausta sekä tietojen salassapidosta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta ja saamisesta on, ellei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään. (21.12.2012/877)
Mitä tullilainsäädännössä säädetään Yhteisön tullialueelle tuotavaa tavaraa koskevista muodollisuuksista sekä väliaikaisesta varastoinnista, siirtämisestä vapaavarastoon tai vapaa-alueelle taikka asettamisesta tullivarastointimenettelyyn, sisäiseen jalostusmenettelyyn suspensiojärjestelyin tai väliaikaiseen maahantuontimenettelyyn täysin tulleitta, sovelletaan myös Yhteisön tullialueelta, mutta Yhteisön veroalueen ulkopuolelta Yhteisön veroalueelle tuotavaan tavaraan. (29.12.1995/1767)
Mikäli valuutan muuntaminen on tarpeen tavaran maahantuonnin veron perustetta määritettäessä, sovelletaan samaa muuntokurssia kuin tullausarvoa määritettäessä tämän lain 87 §:ssä tarkoitettuna ajankohtana.
Tavaran maahantuonnin arvonlisäverotuksessa pienin kannettava tai perittävä veron määrä on 5 euroa.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta tulliasetuksen (1543/1994) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.
Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten:
1) toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta 8 a–8 d tai 9 §:n perusteella suoritettavan veron; (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 1 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
1) toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta 8 a–8 c tai 9 §:n perusteella suoritettavan veron; (16.7.2010/686)
2) maahan tuomastaan tavarasta suoritettavan veron;
3) tekemästään yhteisöhankinnasta suoritettavan veron;
4 kohta on kumottu L:lla 9.1.2009/6.
5) tekemästään 72 l §:ssä tarkoitetusta tavaran siirrosta varastointimenettelystä suoritettavan veron. (29.12.1995/1767)
(29.12.1994/1486)Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka tämän lain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.
Hankintaan sisältyvällä verolla tarkoitetaan tässä laissa 1 momentissa tarkoitettua veroa. (29.12.1995/1767)
4 momentti on kumottu L:lla 29.12.1995/1767.
Edellä 102 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on ostamastaan tavarasta tai palvelusta myyjän antama 209 e ja 209 f §:n mukainen lasku tai muu laskuna toimiva tosite. Jos kyse on 209 a §:n 4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, laskun on oltava 209 e §:ää vastaavien myyjän sijoittautumisjäsenvaltion säännösten mukainen. (29.6.2012/399)
Jos kyse on ostosta 2 a, 8 a–8 d tai 9 §:n nojalla suoritettavan veron taikka yhteisöhankinnasta suoritettavan veron vähentämisestä, edellytyksenä on lisäksi, että verovelvollinen on täyttänyt 162 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa tai että vero on määrätty maksettavaksi. Jos verovelvollinen ei saa myyjältä 1 momentissa tarkoitettua laskua, vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen itse laatima tosite, josta ilmenevät soveltuvin osin 209 e §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä ostosta tai yhteisöhankinnasta suoritettava vero ja verokanta. (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos kyse on ostosta 2 a, 8 a–8 c tai 9 §:n nojalla suoritettavan veron taikka yhteisöhankinnasta suoritettavan veron vähentämisestä, vähennysoikeuden edellytyksenä on lisäksi, että verovelvollinen on täyttänyt 162 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa tai että vero on määrätty maksettavaksi. Jos verovelvollinen ei saa myyjältä 1 momentissa tarkoitettua laskua, vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen itse laatima tosite, josta ilmenevät soveltuvin osin 209 e §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot sekä ostosta tai yhteisöhankinnasta suoritettava vero ja verokanta. (29.6.2012/399)
Maahan tuodusta tavarasta suoritettavan veron vähennysoikeuden edellytyksenä on, että maahantuojalla on tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat.
102 b § on kumottu L:lla 9.1.2009/6.
Edellä 102 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun veron vähentämisen edellytyksenä on, että verovelvollisella on laskelma suoritettavan veron perusteesta. Verovelvollisella on myös oltava 102 a §:ssä tarkoitetut asiakirjat veron perusteeseen 72 n §:n 1 tai 2 momentin nojalla luetuista myynneistä, maahantuonneista ja yhteisöhankinnoista.
Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten hankkimastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen veron, joka luovuttajan on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista 31, 31 a tai 33 §:n mukaan suoritettava, jos kiinteistöä ei ennen luovutusta ollut otettu luovuttajan käyttöön.
Vähennysoikeuden edellytyksenä on luovuttajan luovutuksensaajalle antama selvitys luovuttajan suoritettavan veron määrästä.
104–105 § on kumottu L:lla 23.11.2007/1061.
Jos kiinteistönhaltija hakeutuu verovelvolliseksi 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla, hän saa 11 luvussa tarkoitetun vähennyksen tarkistamisen asemesta tehdä 102 ja 103 §:ssä tarkoitetun vähennyksen ennen hakemuksen tekemistä verollista kiinteistönluovutusta varten hankkimastaan kiinteistöstä, ostamastaan palvelusta tai tavarasta taikka vähentää mainittua tarkoitusta varten ennen hakemuksen tekemistä itse suoritetusta rakentamispalvelusta suoritetun veron. Edellytyksenä on, että kiinteistönhaltija on hakeutunut verovelvolliseksi kuuden kuukauden kuluessa kiinteistön käyttöönotosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu vähennysoikeus koskee vain kiinteistön uudisrakentamista ja perusparantamista.
Jos kiinteistönhaltija hakeutuu verovelvolliseksi 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla, hänen katsotaan 11 luvussa tarkoitetun vähennyksen tarkistamisen yhteydessä käyttäneen kiinteistöä, jonka hän on hankkinut tai johon kohdistuvan rakentamispalvelun hän on ostanut tai suorittanut ennen hakemuksen tekemistä verollista kiinteistönluovutusta varten, vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Edellytyksenä on, että kiinteistönhaltija on hakeutunut verovelvolliseksi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on ottanut kiinteistön käyttöön.
107–109 § on kumottu L:lla 16.12.1994/1218.
110 § on kumottu L:lla 29.12.1994/1486.
Verovelvollinen saa tehdä 102 §:ssä tarkoitetun vähennyksen ostetusta energiahyödykkeestä silloinkin, kun veloitus sisältyy kiinteistön verottomaan vuokraan tai vastikkeeseen. Vähentää saadaan kuitenkin vain kiinteistön omistajan tai haltijan ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa veroa vastaava määrä.
Vähennysoikeuden edellytyksenä on myyjän ostajalle antama selvitys myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrästä. (25.4.2003/325)
Kun verovelvollinen ottaa vähennykseen oikeuttavaan käyttöön muussa käytössä olleen tavaran, hän saa vähentää tavaran hankintaan sisältyneen veron taikka omaan käyttöön valmistamisesta suorittamansa veron. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on alempi kuin sen alkuperäinen ostohinta tai sitä vastaava arvo, arvonalennusta vastaavaa veroa ei kuitenkaan saa vähentää. (29.12.1994/1486)
Verollisen liiketoiminnan alkaessa verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta verollisena hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta 1 momentissa tarkoitetun vähennyksen.
Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettua vähennystä ei saa tehdä kiinteistöstä. (25.4.2003/325)
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään tavarasta, sovelletaan myös muuhun palveluun kuin rakentamispalveluun. (25.4.2003/325)
Vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen vähennyskelpoiseen käyttöön ottohetkellä laatima tosite. Lisäksi verovelvollisen ostaman tavaran tai palvelun taikka maahantuoman tavaran osalta sovelletaan, mitä 102 a §:ssä säädetään. (25.4.2003/325)
Vuokrauspalvelun ostaja saa vähentää vuokralle ottamansa tavaran maahantuonnista suoritettavan veron, jos hänen on suoritettava veroa tavaran vuokraamisesta 9 §:n perusteella.
Vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee seuraavia tavaroita ja palveluja:
1) verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asuntona, lastentarhana, harrastustilana tai vapaa-ajanviettopaikkana käytettävä kiinteistö sekä siihen tai sen käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut;
2) verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asunnon ja työpaikan väliseen kuljetukseen liittyvät tavarat ja palvelut;
3) edustustarkoitukseen käytettävät tavarat ja palvelut;
4 kohta on kumottu L:lla 29.4.2011/417.
5) henkilöautot, moottoripyörät, matkailuperävaunut, rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitetut vesialukset ja sellaiset ilma-alukset, joiden suurin sallittu lähtömassa on enintään 1 550 kg, sekä niihin tai niiden käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut. (29.12.1994/1486)
Edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu vähennysoikeuden rajoitus ei koske ajoneuvoa ja alusta, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen, eikä henkilöautoa, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Mitä edellä 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa säädetään henkilöautosta, sovelletaan myös kaksikäyttöautoon. (14.12.1998/962)
Kaksikäyttöautona pidetään N1-luokkaan kuuluvaa ajoneuvoa, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja tämän vieressä olevien istuinten lisäksi muilla istuimilla tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla, lukuun ottamatta ennen 1 päivää huhtikuuta 2009 voimassa olleen autoverolain (1482/1994) 24 §:n mukaisia tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja istuimia tai ennen 30 päivää syyskuuta 1998 voimassa olleiden tieliikennesäännösten mukaisesti pakettiautoon hyväksyttyjä istuimia. (30.12.2010/1392)
Matkanjärjestäjä ei saa tehdä vähennystä välittömästi matkustajan hyväksi hankkimistaan 80 §:n 1 momentissa tarkoitetuista palveluista ja tavaroista.
Tavarasta ei saa tehdä 102 §:ssä tarkoitettua vähennystä, jos sen myyjä on soveltanut myyntiin 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä.
Verovelvollinen jälleenmyyjä ei saa vähentää itse maahantuomastaan taide-, keräily- tai antiikkiesineestä taikka ostamastaan taide-esineestä suoritettavaa veroa, jos hän soveltaa tavaran myyntiin 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä. (11.12.2002/1071)
Valtio ei saa tehdä hankinnoistaan vähennystä.
Tavarasta tai palvelusta, jonka verovelvollinen on hankkinut tai ottanut vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, saadaan vähennys tehdä vain siltä osin kuin tavaraa tai palvelua käytetään tähän tarkoitukseen.
Jos ostajaa hyvitetään 78 §:n 1 momentin 1 tai 3 kohdassa tai 78 a §:ssä tarkoitetuilla määrillä, vähennettyä veroa on vastaavasti oikaistava.
Kiinteistöinvestoinnilla tarkoitetaan kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvän rakentamispalvelun ostamista tai itse suorittamista. Kiinteistöinvestoinnilla tarkoitetaan myös sellaisen kiinteistön hankkimista, jonka luovutukseen on sovellettu 31 §:n 1 momentin 1 kohtaa tai 33 §:ää.
Kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä tarkistetaan, kun:
1) kiinteistöinvestointi on suoritettu kokonaan tai osittain vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen ja kiinteistön käyttö muuttuu siten, että vähennykseen oikeuttavan käytön osuus pienenee suhteessa alkuperäiseen käyttötarkoitukseen;
2) kiinteistöinvestointi on suoritettu kokonaan tai osittain muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen ja kiinteistön käyttö muuttuu siten, että vähennykseen oikeuttavan käytön osuus kasvaa suhteessa alkuperäiseen käyttötarkoitukseen;
3) kiinteistö poistetaan liikeomaisuudesta ottamalla kiinteistö pysyvästi muuhun kuin liiketoiminnan käyttöön, jos kiinteistöinvestointi on suoritettu kokonaan tai osittain vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen;
4) kiinteistö luovutetaan, jos kiinteistöinvestointi on suoritettu kokonaan tai osittain vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen, ja 121 e–121 g §:ssä ei toisin säädetä;
5) verovelvollisuus päättyy, jos verovelvollisen haltuun jääneeseen kiinteistöön kohdistunut kiinteistöinvestointi on suoritettu kokonaan tai osittain vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Tarkistamisen edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittaja on suorittanut kiinteistöinvestoinnin liiketoimintaa varten taikka että kiinteistöinvestoinnin suorittaja on kunta.
Tarkistamista ei suoriteta, kun kiinteistö puretaan taikka kun se palaa tai muutoin tuhoutuu siten, ettei sitä enää voida käyttää.
Mitä 120 §:ssä säädetään, sovelletaan myös kiinteistön käyttöoikeuden haltijan kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennykseen.
Kiinteistön käyttöoikeuden haltija tarkistaa kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä 120 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyin edellytyksin myös silloin, kun käyttöoikeus päättyy, jollei tämän pykälän 3 momentissa tai 121 f §:ssä toisin säädetä.
Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan kiinteistön käyttöoikeuden haltijan hankkimaan tai suorittamaan perusparantamiseen vain, jos hän saa siitä korvauksen.
Kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä tarkistetaan vain, jos kiinteistön käyttötarkoitus muuttuu tai kiinteistö luovutetaan 120 tai 121 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarkistuskauden aikana.
Tarkistuskausi on kymmenen vuotta sen kalenterivuoden alusta, jonka aikana uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu on valmistunut tai, jos kiinteistö on luovutettu 31 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla rakentamispalvelun valmistumisen jälkeen, kiinteistö on vastaanotettu. Tarkistuskauteen ei kuitenkaan lueta rakentamispalvelun valmistumista tai kiinteistön vastaanottamista edeltävää kalenterivuoden osaa.
Jos muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen suoritetun kiinteistöinvestoinnin kohteena ollut kiinteistö otetaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen ennen tarkistuskauden alkamista, elinkeinonharjoittaja voi kiinteistöinvestoinnin osalta oikaista tilitettävää veroa käyttötarkoituksen muutosta edeltävältä ajalta siten kuin kiinteistö olisi alun perin ollut tarkoitettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Jos vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen suoritetun kiinteistöinvestoinnin kohteena ollut kiinteistö otetaan muuhun tarkoitukseen ennen tarkistuskauden alkamista, elinkeinonharjoittajan on kiinteistöinvestoinnin osalta oikaistava tilitettävää veroa käyttötarkoituksen muutosta edeltävältä ajalta siten kuin kiinteistö olisi alun perin ollut tarkoitettu muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Kiinteistön käytön muuttuessa kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä tarkistetaan vuosittain kultakin tarkistuskauteen kuuluvalta kalenterivuodelta (tarkistusvuosi). Ensimmäisenä tarkistusvuotena pidetään 121 a §:n 2 momentissa tarkoitetun rakentamispalvelun valmistumisen tai kiinteistön vastaanottamisen jälkeistä kalenterivuoden osaa.
Kiinteistön luovutuksen yhteydessä, verovelvollisuuden päättyessä ja poistettaessa kiinteistö liikeomaisuudesta kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä tarkistetaan yhdellä kertaa koko jäljellä olevalta tarkistuskaudelta. Kiinteistön katsotaan tällöin olevan jäljellä olevan tarkistuskauden ajan kokonaan muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä.
Vuosittain tarkistettava määrä on 1/10 siitä osasta 2 momentissa tarkoitettua hankintaan sisältyvää veroa, joka vastaa alkuperäisen vähennykseen oikeuttavan käytön osuuden ja tarkistusvuoden vähennykseen oikeuttavan käytön osuuden erotusta.
Hankintaan sisältyvä vero, jonka perusteella tarkistettava määrä lasketaan, on:
1) uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyneestä ostetusta rakentamispalvelusta suoritettava vero;
2) uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyneestä itse suoritetusta rakentamispalvelusta suoritettava vero tai vero, joka olisi ollut suoritettava, jos palvelu olisi suoritettu muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön;
3) hankitun kiinteistön osalta luovuttajan 31 §:n 1 momentin 1 kohdan tai 33 §:n nojalla suoritettava vero;
4) uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvän rakentamispalvelun yhteydessä asennettavaksi hankitusta, maahantuodusta, itse valmistetusta tai siirretystä tavarasta suoritettava vero taikka vero, joka olisi ollut suoritettava, jos tavara olisi valmistettu tai siirretty muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Kiinteistönluovutuksissa luovuttajan oikeus ja velvollisuus tarkistaa kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä siirtyvät luovutuksensaajalle, jos:
1) luovuttaja on elinkeinonharjoittaja tai kunta, jolle tarkistusoikeus tai -velvollisuus on alun perin syntynyt tai jolle se on siirtynyt;
2) luovutuksensaaja hankkii kiinteistön liiketoimintaa varten taikka luovutuksensaaja on kunta tai valtio; ja
3) luovuttaja ja luovutuksensaaja eivät luovutuksen yhteydessä sovi siitä, että luovuttaja suorittaa tarkistamisen.
Jos kiinteistön käyttöoikeuden haltija luovuttaa käyttöoikeutensa, oikeudenhaltijan oikeus ja velvollisuus tarkistaa kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä siirtyvät luovutuksensaajalle 121 e §:ssä säädetyin edellytyksin.
Kun kiinteistön käyttöoikeus päättyy, oikeudenhaltijan katsotaan tarkistusoikeuden ja -velvollisuuden siirtymistä koskevia säännöksiä sovellettaessa luovuttavan käyttöoikeutensa käyttöoikeuden luovuttaneelle kiinteistönhaltijalle.
Jos elinkeinonharjoittaja liittyy 13 a §:ssä tarkoitettuun verovelvollisuusryhmään, oikeus ja velvollisuus tarkistaa kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä siirtyvät ryhmälle.
Jos elinkeinonharjoittaja eroaa 13 a §:ssä tarkoitusta verovelvollisuusryhmästä, elinkeinonharjoittajan kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennyksen tarkistusoikeus ja -velvollisuus siirtyvät ryhmältä elinkeinonharjoittajalle.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun oikeuden ja velvollisuuden siirtymiseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä 121 h–121 k ja 209 k–209 m §:ssä säädetään. (29.6.2012/399)
Kun tarkistusoikeus ja -velvollisuus siirtyvät luovutuksensaajalle, luovuttaja ei tarkista hankintaan sisältyvän veron vähennystä luovutuksen johdosta, ellei 3 momentissa toisin säädetä.
Tarkistusoikeuden ja -velvollisuuden siirtyessä luovutuksensaajalle luovuttaja suorittaa tarkistamisen niiden käytön muutosten perusteella, jotka ovat tapahtuneet hänen hallinta-aikanaan, ja luovutuksensaaja tämän jälkeen tapahtuneiden muutosten perusteella, ellei 3 momentissa toisin säädetä. Tarkistettavaa määrää laskettaessa luovuttaja ottaa huomioon oman hallinta-aikansa osuuden tarkistusvuodesta ja luovutuksensaaja tämän jälkeisen osuuden.
Tarkistusoikeuden ja -velvollisuuden siirtyessä luovutuksensaajalle, joka ei ole luovutusajankohtana ollut merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, luovuttaja suorittaa luovutuksen yhteydessä tarkistamisen yhdellä kertaa koko jäljellä olevalta tarkistuskaudelta luovutuksensaajan asemesta. Kiinteistön katsotaan tällöin olevan jäljellä olevan tarkistuskauden ajan kokonaan muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä.
Kun tarkistusoikeus ja -velvollisuus siirtyvät ja luovuttaja ei ole antanut 209 k §:ssä tarkoitettua selvitystä tai on antanut selvityksessä virheellisen tiedon, jonka seurauksena luovutuksensaajan verotusta olisi oikaistava luovutuksensaajan vahingoksi, luovuttajan on suoritettava tästä johtuvat tarkistukset tai oikaistava tarkistettavia määriä luovutuksensaajan asemesta.
Kun tarkistusoikeus ja -velvollisuus siirtyvät ja luovuttajan verotusta muutetaan myöhemmin siten, että sen seurauksena luovutuksensaajan verotusta olisi oikaistava luovutuksensaajan vahingoksi, luovuttajan on suoritettava tästä johtuvat tarkistukset tai oikaistava tarkistettavia määriä luovutuksensaajan asemesta, jos luovuttaja ei ole ilmoittanut verotuksen muutoksesta luovutuksensaajalle 209 k §:ssä tarkoitetussa selvityksessä.
Jos elinkeinonharjoittaja, joka verovelvollisuuden päättyessä jatkaa liiketoimintaa, merkitään myöhemmin tarkistusaikana uudelleen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, hän voi oikaista hallussaan olevasta kiinteistöstä verovelvollisuuden päättymisen johdosta suorittamaansa tarkistusta, joka on maksettu valtiolle.
Arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty luovutuksensaaja tai luovutuksensaaja, joka ei ole luovutusajankohtana ollut merkittynä rekisteriin mutta joka merkitään sinne myöhemmin tarkistusaikana, voi oikaista luovuttajan verovelvollisuuden päättyessä taikka 121 h §:n 3 momentin perusteella suorittamaa tarkistusta, jos tarkistusoikeus ja -velvollisuus ovat siirtyneet hänelle tarkistuskauden aikana ja tarkistusta ei ole voitu oikaista aikaisemmassa vaiheessa.
Edellä 121 j §:ssä tarkoitettu oikaisu suoritetaan siten, että:
1) 121 j §:n 1 momentissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja vähentää tarkistuksena suorittamansa veron siltä osin kuin se kohdistuu tarkistusvuoteen, josta alkaen hänet merkitään uudelleen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ja sen jälkeiseen tarkistuskauteen;
2) 121 j §:n 2 momentissa tarkoitettu luovutuksensaaja vähentää luovuttajan tarkistuksena suorittaman veron siltä osin kuin se kohdistuu tarkistusvuoteen, jona arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty luovutuksensaaja vastaanottaa kiinteistön tai josta alkaen aikaisemmin rekisteröimätön luovutuksensaaja merkitään rekisteriin, ja sen jälkeiseen tarkistuskauteen.
Elinkeinonharjoittaja tai luovutuksensaaja suorittaa tarkistamisen 1 momentissa mainittuna aikana tapahtuvista kiinteistön käyttötarkoituksen muutoksista tai luovutuksesta yleisten tarkistamista koskevien sääntöjen mukaan.
Ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä arvonlisävero, jos hänellä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, josta hän suorittaa liiketoimia, ja jos hän ei harjoita Suomessa liiketoiminnan muodossa muuta tavaroiden ja palvelujen myyntiä kuin:
1) myyntiä, josta ostaja on 8 a–8 d tai 9 §:n nojalla verovelvollinen tai jossa ostajana on valtio; ja (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 1 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
1) myyntiä, josta ostaja on 8 a–8 c tai 9 §:n nojalla verovelvollinen tai jossa ostajana on valtio; ja (16.7.2010/686)
2) kuljetuspalvelujen ja niiden liitännäispalvelujen myyntiä, joka on 71, 72 d tai 72 h §:n nojalla verotonta.
Vero palautetaan siltä osin kuin hankinta liittyy ulkomaalaisen:
1) ulkomailla harjoittamaan toimintaan, joka olisi aiheuttanut verovelvollisuuden tai oikeuttanut 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa; tai
2) Suomessa harjoittamaan 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun myyntiin.
Oikeus palautukseen koskee vain veroa, joka olisi voitu 10 luvun säännösten nojalla vähentää, jos ulkomaalainen olisi ollut toiminnastaan verovelvollinen.
Ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla ei ole kuitenkaan oikeutta palautukseen silloin, kun on kyse 8 c §:ssä tarkoitetuista palveluista ja hän on näistä palveluista ostajana verovelvollinen 8 c tai 9 §:n perusteella. (16.7.2010/686)
Edellä 122 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena 131 a §:ssä tarkoitettu hankintaan sisältyvä vero, jos tavaran tai palvelun hankinta liittyy ulkomaalaisen ulkomailla harjoittamaan toimintaan, joka olisi oikeuttanut 131 a §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa.
Palautusoikeuden edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittaja on hankkinut tavarat tai palvelut sijoittautumisvaltiossa vähennykseen oikeuttavia liiketoimia varten.
Jos elinkeinonharjoittaja suorittaa sijoittautumisvaltiossa sekä vähennykseen oikeuttavia että vähennykseen oikeuttamattomia liiketoimia, hän saa 122 ja 122 a §:n mukaisesta palautettavasta verosta enintään vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin liittyvän osuuden. Vähennyskelpoinen osuus määritetään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan osalta yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 173 artiklaan perustuvan sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaisesti.
Sijoittautumisvaltiolla tarkoitetaan valtiota, jossa elinkeinonharjoittajalla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta hän suorittaa liiketoimia. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 3 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Sijoittautumisvaltiolla tarkoitetaan valtiota, jossa elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta hän suorittaa liiketoimia.
124 § on kumottu L:lla 29.12.1994/1486.
125 § on kumottu L:lla 22.12.2009/1359.
Jos palautushakemus koskee koko kalenterivuotta tai sen loppuosaa, palautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 50 euroa. Muussa tapauksessa palautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 400 euroa.
Ulkovallan Suomessa toimivalle diplomaattiselle ja muulle samassa asemassa olevalle edustustolle sekä lähetetyn konsulin virastolle voidaan vastavuoroisesti hakemuksesta palauttaa viralliseen käyttöön ostettujen tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero.
Ulkovallan Suomessa toimivalle diplomaattiselle edustajalle ja lähetetylle konsulille voidaan vastavuoroisesti hakemuksesta palauttaa tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, kun tavara tai palvelu on ostettu diplomaattisen edustajan tai lähetetyn konsulin taikka hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen henkilökohtaiseen käyttöön.
Palautuksen edellytyksenä on, että yksittäisen tavaran tai palvelun verollinen ostohinta on vähintään 170 euroa. (26.10.2001/915)
Hakemus verojen palauttamisesta on tehtävä ulkoasiainministeriölle kalenterivuoden neljännekseltä ja viimeistään vuoden kuluessa hakemukseen liitettävän laskun maksupäivästä. Ulkoasiainministeriö vahvistaa, onko hakijalla vastavuoroisuuden, hakijan aseman sekä tavaran tai palvelun käyttötarkoituksen perusteella oikeus palautukseen. Verohallinto tarkistaa muut palautuksen edellytykset ja palauttaa veron. (11.6.2010/529)
Verohallinto määrää tarkemmin hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. (11.6.2010/529)
Jos veroa on palautettu liikaa, voidaan liikaa palautetun veron määrä vähentää myöhemmin palautettavan veron määrästä. (29.12.1995/1767)
Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. (29.12.1995/1767)
Suomessa sijaitsevalle Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön elimelle, johon sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapautuksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehtyä pöytäkirjaa, palautetaan Suomesta ostettujen tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun palautuksen edellytyksenä on, että tavara tai palvelu on hankittu viralliseen käyttöön ja että sen verollinen ostohinta on vähintään 80 euroa. Palautukseen sovelletaan muutoinkin 1 momentissa tarkoitetussa pöytäkirjassa ja sen täytäntöönpanosta tehdyssä sopimuksessa tai isäntämaasopimuksessa sovittuja rajoituksia ja edellytyksiä.
Vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella.
Euroopan unionille palautetaan Euroopan unionin ja Suomessa sijaitsevan julkisen tai yksityisen yhteisön välillä tehdyn tilaustutkimusta koskevan sopimuksen tai yhteistyösopimuksen perusteella Suomesta ostettujen tavaroiden ja palvelujen sekä maahan tuotujen tavaroiden hankintaan sisältyvä vero.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu vero palautetaan siltä osin kuin Euroopan unioni rahoittaa hankinnan ja ostajalla ei ole 10 luvun nojalla oikeutta vähentää hankintaan sisältyvää veroa tai saada sitä 122 tai 131 §:n nojalla palautuksena. Palautuksen edellytyksenä on, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta tai maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 80 euroa.
Vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella.
Suomessa sijaitsevalle Suomen tunnustamalle muulle kansainväliselle järjestölle kuin 129 §:ssä tarkoitetulle ja tämän henkilökunnalle palautetaan Suomesta ostettujen tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jos tästä on sovittu perustamis- tai isäntämaasopimuksessa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun palautuksen edellytyksenä on, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta on vähintään 170 euroa. Palautukseen sovelletaan muutoinkin järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa sovittuja rajoituksia ja edellytyksiä.
Hakemus tehdään neljänneskalenterivuodelta ulkoasiainministeriölle. Ulkoasiainministeriö vahvistaa, onko hakijalla perustamis- tai isäntämaasopimuksen, hakijan aseman sekä tavaran tai palvelun käyttötarkoituksen perusteella oikeus palautukseen. Verohallinto tarkistaa muut palautuksen edellytykset ja palauttaa veron.
Kunnalla on oikeus saada palautuksena hankintaan sisältyvä 10 luvussa tarkoitettu vero, josta ei saa tehdä vähennystä tai josta ei saa 131 §:ssä tarkoitettua palautusta. Palautus saadaan myös 79 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tuesta tai avustuksesta suoritettavasta verosta. (27.5.1994/377)
Edellä 1 momentissa tarkoitettu palautus ei koske veroa, joka sisältyy yksityiseen kulutukseen, 114 tai 114 a §:ssä tarkoitettuun käyttöön tapahtuvaan hankintaan tai kiinteistön vuokraustoimintaa varten tehtyyn hankintaan. (29.12.1994/1486)
3 momentti on kumottu L:lla 21.12.2001/1457.
Kunnan on ilmoitettava Verohallinnolle kalenterivuodelta 1 momentin nojalla palautuksena saatavien verojen yhteismäärä viimeistään kalenterivuotta seuraavan toisen kuukauden loppuun mennessä siltä osin kuin tietoja ei ole aikaisemmin ilmoitettu. Ilmoitettavasta määrästä saadaan vähentää 6 §:n 3 momentin nojalla kalenterivuodelta suoritettava vero. (30.12.2010/1392)
Kunnalla on oikeus saada palautuksena laskennallinen vero seuraavista verottomina hankkimistaan palveluista ja tavaroista:
1) 34 §:ssä tarkoitettu terveyden- ja sairaanhoitopalvelu sekä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu hoitoon liittyvä palvelu ja tavara samoin kuin 36 §:ssä 1–4 kohdassa tarkoitetut palvelut ja tavarat;
2) 37 §:ssä tarkoitettu sosiaalihuoltoon liittyvä palvelu tai tavara.
Kunnalla on oikeus saada palautus myös 1 momentissa tarkoitetun toiminnan harjoittajalle toimintaa varten antamastaan tuesta tai avustuksesta.
Laskennallinen vero on 5 prosenttia palvelun tai tavaran ostohinnasta, maahan tuodun tavaran 9 luvussa tarkoitetusta veron perusteesta taikka tuen tai avustuksen määrästä.
Palautusta ei saada:
1) kunnalta tehdyistä hankinnoista eikä kunnalle annetusta tuesta tai avustuksesta;
2) työsuhteen perusteella maksettavista korvauksista.
Kunnan on ilmoitettava Verohallinnolle kalenterivuodelta 1 ja 2 momentin nojalla palautuksena saatavien laskennallisten verojen yhteismäärä viimeistään kalenterivuotta seuraavan toisen kuukauden loppuun mennessä siltä osin kuin tietoja ei ole aikaisemmin ilmoitettu. (11.6.2010/529)
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä vero, jos hankinta liittyy:
1) toimintaan, josta ei suoriteta veroa 56 ja 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71, 72, 72 a–72 e tai 72 h §:n perusteella;
2) edellä 41 §:ssä tarkoitetun rahoituspalvelun, 44 §:ssä tarkoitetun vakuutuspalvelun tai 59 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen verottomien seteleiden ja kolikkojen myyntiin, jos ostajana on elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa yhteisössä tai jos myynti liittyy välittömästi Yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuihin tavaroihin;
3) toimintaan, josta ostaja on verovelvollinen 8 a–8 d §:n perusteella; tai (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 3 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
3) toimintaan, josta ostaja on verovelvollinen 8 a–8 c §:n perusteella; tai
4) ulkomailla tapahtuvaan myyntiin, joka olisi aiheuttanut verovelvollisuuden tai oikeuttanut 1–3 kohdassa tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa.
(27.6.2014/505)L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä vero, jos hankinta liittyy:
1) toimintaan, josta ei suoriteta veroa 56 ja 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71, 72, 72 a–72 e tai 72 h §:n perusteella; (2.12.2011/1202)
2) edellä 41 §:ssä tarkoitetun rahoituspalvelun, 44 §:ssä tarkoitetun vakuutuspalvelun tai 59 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen verottomien seteleiden ja kolikkojen myyntiin, jos ostajana on elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa yhteisössä tai jos myynti liittyy välittömästi Yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuihin tavaroihin; (8.10.1999/940)
3) toimintaan, josta ostaja on verovelvollinen 8 a–8 c §:n perusteella; tai (16.7.2010/686)
4) ulkomailla tapahtuvaan myyntiin, joka olisi aiheuttanut verovelvollisuuden tai oikeuttanut 1–3 kohdassa tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa. (8.10.1999/940)
Oikeus palautukseen koskee vain veroa, joka olisi voitu 10 luvun säännösten nojalla vähentää, jos toiminta olisi aiheuttanut verovelvollisuuden.
Jos tavara tai palvelu hankitaan 43 a §:ssä tarkoitettua sijoituskullan verotonta myyntiä varten, elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena:
1) 43 c §:ssä tarkoitetulta myyjältä ostamastaan verollisesta sijoituskullasta suoritettava vero;
2) sijoituskullaksi hänen toimestaan tai toimeksiannostaan muunnettavan muun kullan hankintaan sisältyvä vero;
3) sijoituskullan tai muun kullan muodon, painon tai pitoisuuden muuttamiseksi ostamastaan palvelusta suoritettava vero.
Jos tavara tai palvelu hankitaan 43 a §:ssä tarkoitettua sijoituskullan verotonta myyntiä varten, sijoituskultaa valmistavalla taikka sijoituskultaa tai muuta kultaa sijoituskullaksi muuntavalla elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena valmistamiseen tai muuntamiseen liittyvän tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä vero, joka olisi voitu 10 luvun säännösten perusteella vähentää, jos toiminta olisi aiheuttanut verovelvollisuuden.
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena 1 ja 2 momentissa tarkoitettu hankintaan sisältyvä vero myös silloin, kun hankinta liittyy ulkomailla tapahtuvaan myyntiin, joka olisi oikeuttanut 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa.
Ulkomaalaisella ei ole oikeutta saada 131 tai 131 a §:ssä tarkoitettua palautusta hankinnasta, jonka osalta hän on 122 tai 122 a §:n mukaan oikeutettu palautukseen. Tätä ei sovelleta, jos Suomessa 71, 72 d tai 72 h §:n nojalla verotonta kuljetuspalvelujen ja niiden liitännäispalvelujen myyntiä harjoittava ulkomaalainen merkitään tästä toiminnastaan Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällöin hän on oikeutettu vain 131 tai 131 a §:n mukaiseen palautukseen.
Mitä tässä laissa säädetään vähennykseen oikeuttavasta käytöstä ja vähennettävästä verosta, sovelletaan myös 130, 131 ja 131 a §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaan käyttöön ja palautettavaan veroon. (21.12.2001/1457)
Edellä 1 momentista poiketen, mitä 60 a §:ssä säädetään vähennykseen oikeuttamattomasta toiminnasta, sovelletaan myös 130 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaan toimintaan. (8.11.2013/761)
L:lla 761/2013 lisätty 2 momentti tuli voimaan 1.1.2014.
Mitä 21 ja 22 §:ssä säädetään verollisen liiketoiminnan yhteydessä valmistetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta, sovelletaan myös 131 ja 131 a §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavan toiminnan yhteydessä valmistettuun tavaraan tai suoritettuun palveluun.
Mitä 13–23 luvussa säädetään verovelvollisesta, sovelletaan myös 130, 131 ja 131 a §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeutettuun sekä tavaran yhteisöhankkijaan, jonka ei ole 72 f §:n nojalla suoritettava veroa. (21.12.2001/1457)
Henkilöön, joka ei harjoita Suomessa muuta kuin 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaa myyntiä ja joka ei halua käyttää palautusoikeuttaan, sovelletaan 4 momenttia vain, jos kyse on seuraavista myynneistä:
1) 43 b §:ssä tarkoitettu sijoituskullan myynti;
2) 72 a §:ssä tarkoitettu myynti;
3) 65 §:ää vastaavan säännöksen mukaan verotettavan palvelun myynti, josta palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on 9 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen mukaan velvollinen suorittamaan veron toisessa jäsenvaltiossa; tai
4) tavaran tai palvelun myynti, josta ostaja on 8 b–8 d §:n perusteella verovelvollinen.
(20.3.2015/251)L:lla 251/2015 muutettu 5 momentti tuli voimaan 1.7.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Henkilöön, joka ei harjoita Suomessa muuta kuin 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaa myyntiä ja joka ei halua käyttää palautusoikeuttaan, sovelletaan tämän pykälän 3 momenttia vain, jos kyse on seuraavista myynneistä:
1) 43 b §:ssä tarkoitettu sijoituskullan myynti;
2) 72 a §:ssä tarkoitettu myynti;
3) 65 §:ää vastaavan säännöksen mukaan verotettavan palvelun myynti, josta palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on 9 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen mukaan velvollinen suorittamaan veron toisessa jäsenvaltiossa; tai
4) tavaran tai palvelun myynti, josta ostaja on 8 b–8 d §:n perusteella verovelvollinen. (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 4 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
4) palvelun myynti, josta ostaja on 8 b tai 8 c §:n perusteella verovelvollinen.
(16.7.2010/686)Mitä 13–22 luvussa säädetään vähennettävästä verosta ja verovelvollisesta, sovelletaan myös 130 a §:ssä tarkoitettuun palautettavaan veroon ja palautukseen oikeutettuun. (21.12.2001/1457)
Kun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen hankittu 26 d §:ssä tarkoitettu uusi kuljetusväline myydään siten, että myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa kuljetusvälineen Suomesta toiseen jäsenvaltioon, myyjä saa palautuksena kuljetusvälineen hankintaan sisältyvän veron. Palautusta ei kuitenkaan saada siltä osin kuin mainittu vero ylittää sen veron, jonka myyjä olisi velvollinen suorittamaan, jos myynti olisi verollinen. (13.11.2009/886)
Oikeus palautukseen syntyy silloin, kun myyjä on toimittanut kuljetusvälineen ostajalle.
Oikeushenkilöllä, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on oikeus saada palautuksena tavaran maahantuonnista suorittamansa vero, jos se osoittaa, että tavaran yhteisöhankinta on verotettu toisessa jäsenvaltiossa.
Lain 133 a ja 133 b §:ssä tarkoitettua palautusta on haettava kirjallisesti Verohallinnolta. Hakemus on tehtävä vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin oikeus veron palautukseen syntyi. (11.6.2010/529)
Palautukseen noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä arvonlisäverosta tämän lain II osassa tai muussa laissa säädetään. Tämän lain 192 ja 193 §:ssä tarkoitettu kolmen vuoden määräaika lasketaan sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa päätös koskee.
L:lla 505/2014 muutettu otsikko tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu: Sähköisiä palveluja koskeva erityisjärjestelmä
L:lla 505/2014 lisätty väliotsikko tuli voimaan 1.1.2015.
Yhteisöön sijoittautumattomalla verovelvollisella on oikeus käyttää tässä pykälässä ja 133 e–133 j §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää, jos verovelvollinen myy radio- ja televisiolähetyspalvelun, sähköisen palvelun tai telepalvelun muulle kuin elinkeinonharjoittajalle, joka on sijoittautunut Yhteisöön tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Yhteisössä.
L:lla 505/2014 muutettu 133 d § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Yhteisöön sijoittautumattomalla verovelvollisella on oikeus käyttää tässä luvussa tarkoitettua erityisjärjestelmää, jos verovelvollinen myy sähköisen palvelun muulle kuin elinkeinonharjoittajalle ja luovuttaa palvelun ostajan Yhteisön alueella olevaan pysyvään toimipaikkaan tai, jollei palvelua luovuteta pysyvään toimipaikkaan, ostajan kotipaikka on Yhteisössä.
Yhteisöön sijoittautumattomalla verovelvollisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole Yhteisössä kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa ja jota ei yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, jäljempänä arvonlisäverodirektiivi, 214 artiklan nojalla muuten kuin tämän erityisjärjestelmän johdosta vaadita rekisteröitymään verovelvolliseksi Yhteisössä. (13.11.2009/886)
Erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin järjestelmää käyttävän verovelvollisen suorittamiin 1 momentissa tarkoitettuihin myynteihin. Sitä ei kuitenkaan sovelleta myynteihin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitylle oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. (13.11.2009/886)
Erityisjärjestelmää soveltavan verovelvollisen 1 momentissa tarkoitettuihin myynteihin oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ei sovelleta 9 §:n 1 momenttia. (13.11.2009/886)
Yhteisöön sijoittautumattomalla verovelvollisella tarkoitetaan tätä lukua sovellettaessa elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole Yhteisössä liiketoiminnan kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa ja jota ei arvonlisäverodirektiivin 214 artiklan nojalla muuten kuin tämän erityisjärjestelmän johdosta vaadita rekisteröitymään verovelvolliseksi Yhteisössä.
Tunnistamisjäsenvaltiona pidetään 133 d §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää sovellettaessa jäsenvaltiota, johon Yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen ottaa yhteyttä ilmoittaakseen 133 d §:ssä tarkoitetun toiminnan alkamisesta.
Kulutusjäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa radio- ja televisiolähetyspalvelu, sähköinen palvelu tai telepalvelu arvonlisäverodirektiivin 58 artiklan mukaan suoritetaan.
L:lla 505/2014 muutettu 133 e § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Tunnistamisjäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, johon Yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen ottaa yhteyttä ilmoittaakseen 133 d §:ssä tarkoitetun toiminnan alkamisesta tämän luvun säännösten mukaisesti.
Kulutusjäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa sähköinen palvelu arvonlisäverodirektiivin 58 artiklan mukaan suoritetaan. (13.11.2009/886)
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, joka valitsee tunnistamisjäsenvaltioksi Suomen, on tehtävä sähköisesti ilmoitus 133 d §:ssä tarkoitetun toiminnan aloittamisesta Verohallinnolle.
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, joka valitsee tunnistamisjäsenvaltioksi muun jäsenvaltion kuin Suomen ja jonka on suoritettava veroa Suomeen, on noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
L:lla 505/2014 muutettu 133 f § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, joka valitsee tunnistamisjäsenvaltioksi Suomen, on tehtävä sähköisesti ilmoitus 133 d §:ssä tarkoitetun toiminnan aloittamisesta Verohallinnolle. (11.6.2010/529)
Aloittamisilmoituksella annettujen tietojen muutoksista samoin kuin toiminnan päättymisestä tai muuttumisesta siten, ettei verovelvollinen enää ole oikeutettu käyttämään erityisjärjestelmää, on ilmoitettava sähköisesti Verohallinnolle. (11.6.2010/529)
Verohallinto määrää tarkemmin toiminnan aloittamista koskevassa ilmoituksessa annettavista tiedoista sekä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen antotavasta. (11.6.2010/529)
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, joka valitsee tunnistamisjäsenvaltioksi muun jäsenvaltion kuin Suomen ja jonka on suoritettava veroa Suomeen, on noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
Edellä 133 f §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen merkitään tunnistamisrekisteriin ja hänelle annetaan yksilökohtainen tunnistamisnumero. Verohallinto ilmoittaa asianomaiselle tunnistamisnumeron sähköisesti.
Verovelvollinen poistetaan tunnistamisrekisteristä, jos:
1) hän ilmoittaa, ettei enää suorita radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja;
2) voidaan muuten olettaa hänen verollisen toimintansa päättyneen;
3) hän ei enää täytä erityisjärjestelmän soveltamisen edellytyksiä; tai
4) hän jatkuvasti jättää noudattamatta erityisjärjestelmää koskevia sääntöjä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun rekisteriin merkitään myös sellainen Yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen, joka on valinnut tunnistamisjäsenvaltioksi muun jäsenvaltion kuin Suomen ja joka on tämän johdosta rekisteröity asianomaisen jäsenvaltion tunnistamisrekisteriin.
L:lla 505/2014 muutettu 133 g § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 133 f §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen merkitään tunnistamisrekisteriin ja hänelle annetaan yksilökohtainen tunnistamisnumero. Verohallinto ilmoittaa asianomaiselle tunnistamisnumeron sähköisesti. (11.6.2010/529)
Edellä 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen poistetaan tunnistamisrekisteristä, jos:
1) hän ilmoittaa, ettei enää suorita sähköisiä palveluja;
2) voidaan muuten olettaa hänen verollisen toimintansa päättyneen;
3) hän ei enää täytä erityisjärjestelmän soveltamisen edellytyksiä; tai
4) hän jatkuvasti jättää noudattamatta erityisjärjestelmää koskevia sääntöjä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun rekisteriin merkitään myös sellainen Yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen, joka on valinnut tunnistamisjäsenvaltioksi muun jäsenvaltion kuin Suomen ja joka on tämän johdosta rekisteröity asianomaisen jäsenvaltion tunnistamisrekisteriin.
Verohallinto ilmoittaa 1 momentissa tarkoitetulle verovelvolliselle sähköisesti tässä pykälässä tarkoitetusta rekisteröinnistä ja rekisteristä poistamisesta sekä siitä, ettei asianomaista ole ilmoituksesta poiketen merkitty rekisteriin tai poistettu rekisteristä. (11.6.2010/529)
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on annettava sähköisesti veroilmoitus kultakin verokaudelta riippumatta siitä, onko radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja myyty verokauden aikana. Ilmoitus annetaan Verohallinnolle.
Veroilmoituksessa on ilmoitettava:
1) verovelvollisen tunnistamisnumero;
2) eriteltynä jokaista kulutusjäsenvaltiota varten, jossa veroa on suoritettava, verokauden aikana myytyjen radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen ja telepalvelujen kokonaisarvo ilman veron osuutta, vastaava veron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta ja sovellettava verokanta;
3) 2 kohdassa tarkoitettujen suoritettavien verojen yhteismäärä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen verokausi on neljänneskalenterivuosi. Veroilmoitus on annettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
L:lla 505/2014 muutettu 133 h § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on annettava sähköisesti veroilmoitus kultakin verokaudelta riippumatta siitä, onko sähköisiä palveluja myyty verokauden aikana. Ilmoitus annetaan Verohallinnolle. (11.6.2010/529)
Veroilmoituksessa on ilmoitettava:
1) verovelvollisen tunnistamisnumero;
2) eriteltynä jokaista kulutusjäsenvaltiota varten, jossa veroa on suoritettava, verokauden sähköisten palvelujen kokonaisarvo ilman veron osuutta, vastaava veron kokonaismäärä ja sovellettava verokanta;
3) edellä 2 kohdassa tarkoitettujen suoritettavien verojen yhteismäärä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen verokausi on neljänneskalenterivuosi. Veroilmoitus on annettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Veroilmoitus on tehtävä euroina. Jos myynti on tapahtunut muina valuuttoina, veroilmoituksessa on käytettävä verokauden viimeisen päivän vaihtokurssia. Muuntamisessa on käytettävä Euroopan keskuspankin kyseiselle päivälle julkaisemia vaihtokursseja tai, jos kursseja ei ole julkaistu kyseisenä päivänä, seuraavan julkaisupäivän vaihtokursseja.
Verohallinto määrää tarkemmin 1 momentissa tarkoitetun sähköisen ilmoituksen antotavasta. (11.6.2010/529)
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
Edellä 133 h §:n 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on maksettava verokaudelta tilitettävänä verona 133 h §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu suoritettavien verojen yhteismäärä viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 133 h §:n 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on maksettava verokaudelta tilitettävänä verona 133 h §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu suoritettavien verojen yhteismäärä viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä. Maksun yhteydessä on viitattava asianomaiseen veroilmoitukseen. Vero maksetaan Verohallinnon määräämälle euromääräiselle pankkitilille. (13.11.2009/886)
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava vastaavia tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia määräyksiä.
Erityisjärjestelmää soveltava verovelvollinen ei saa tehdä 10 luvussa tarkoitettua vähennystä. Sen sijasta hänellä on, sen estämättä, mitä 122 §:n 1 momentissa säädetään, oikeus saada 122 §:ssä tarkoitettu palautus.
Oikeus palautukseen koskee vain veroa, joka olisi voitu 10 luvun säännösten nojalla vähentää, jos verovelvollinen olisi ollut toiminnastaan verovelvollinen lain yleisten sääntöjen mukaan.
L:lla 505/2014 lisätty väliotsikko tuli voimaan 1.1.2015.
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattomalla verovelvollisella on oikeus käyttää tässä pykälässä ja 133 l–133 q §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää, jos verovelvollinen myy radio- ja televisiolähetyspalvelun, sähköisen palvelun tai telepalvelun muulle kuin elinkeinonharjoittajalle, joka on sijoittautunut kulutusjäsenvaltioon tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kulutusjäsenvaltiossa.
L:lla 505/2014 muutettu 133 k § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on pidettävä erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa, jotta kulutusjäsenvaltio voi määrittää 133 h §:ssä tarkoitetun veroilmoituksen oikeellisuuden.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot on pyydettäessä saatettava Verohallinnon käytettäviksi sähköisesti, jos Suomi on tunnistamisjäsenvaltio tai kulutusjäsenvaltio. Verohallinto määrää tarkemmin sähköisten tietojen antotavasta. (11.6.2010/529)
Tiedot on säilytettävä kymmenen vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana liiketoimi suoritettiin.
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattomallaverovelvollisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä, mutta jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa kulutusjäsenvaltiossa.
Tunnistamisjäsenvaltiona pidetään 133 k §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää sovellettaessa jäsenvaltiota, jossa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai, jos hänen liiketoimintansa kotipaikka ei ole Yhteisössä, jäsenvaltiota, jossa hänellä on kiinteä toimipaikka.
Verovelvollisen, jonka liiketoiminnan kotipaikka ei ole Yhteisössä mutta jolla on useita kiinteitä toimipaikkoja Yhteisössä, tunnistamisjäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa sijaitsee se kiinteä toimipaikka, jonka osalta verovelvollinen ilmoittaa käyttävänsä erityisjärjestelmää. Verovelvollinen on velvollinen noudattamaan tätä päätöstään kyseisen kalenterivuoden sekä kahden sitä seuraavan kalenterivuoden ajan.
Kulutusjäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa radio- ja televisiolähetyspalvelu, sähköinen palvelu tai telepalvelu arvonlisäverodirektiivin 58 artiklan mukaan suoritetaan.
L:lla 505/2014 muutettu 133 l § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Ellei tässä luvussa toisin säädetä, erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, sovelletaan soveltuvin osin, mitä 13–22 luvussa säädetään verovelvollisesta. Sama koskee verovelvollista, jonka tunnistamisjäsenvaltio on toinen jäsenvaltio, siltä osin kuin kysymys on Suomeen suoritettavasta verosta.
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on tehtävä sähköisesti ilmoitus 133 k §:ssä tarkoitetun toiminnan aloittamisesta Verohallinnolle.
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi ja jonka on suoritettava veroa Suomeen, on noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
L:lla 505/2014 muutettu 133 m § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 13 luvussa säädetään ajallisesta kohdistamisesta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon tilitettävästä verosta.
Edellä 133 m §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen merkitään erityisjärjestelmän piiriin kuuluvien myyntien osalta 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Yksilökohtaisena tunnistamisnumerona käytetään tunnistetta, joka verovelvolliselle on aikaisemmin annettu verovelvollisuuteen liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen suljetaan erityisjärjestelmän ulkopuolelle, jos:
1) hän ilmoittaa, ettei enää suorita radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja;
2) voidaan muuten olettaa hänen erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan toimintansa päättyneen;
3) hän ei enää täytä erityisjärjestelmän soveltamisen edellytyksiä; tai
4) hän jatkuvasti jättää noudattamatta erityisjärjestelmää koskevia sääntöjä.
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumaton verovelvollinen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, merkitään 133 g §:n 1 momentissa tarkoitettuun tunnistamisrekisteriin Suomessa tapahtuneista erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista myynneistä. Yksilökohtaisena tunnistamisnumerona käytetään tunnistamisvaltion verovelvolliselle antamaa arvonlisäverotunnistetta.
L:lla 505/2014 muutettu 133 n § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen ei sovelleta, mitä 147 §:n 1 momentissa säädetään veron maksamisesta.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei voi tehdä 78 §:ssä tarkoitettuja vähennyksiä täysimääräisinä verokaudelta Suomeen tilitettävää veroa laskettaessa, vähentämättä jäänyt määrä kohdistetaan seuraaville verokausille. Verohallinto palauttaa hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella tilikauden päätyttyä tilikaudelta vähentämättä jääneen veron. Jos verovelvollinen on saanut tilikauden päätyttyä vähentämättä jääneen veron palautuksena, sitä ei saa vähentää seuraavilla tilikausilla. (11.6.2010/529)
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on annettava sähköisesti veroilmoitus kultakin verokaudelta riippumatta siitä, onko radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja myyty verokauden aikana. Ilmoitus annetaan Verohallinnolle.
Veroilmoituksessa on ilmoitettava:
1) verovelvollisen tunnistamisnumero;
2) eriteltynä jokaista kulutusjäsenvaltiota varten, jossa veroa on suoritettava, verokauden aikana myytyjen radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen ja telepalvelujen kokonaisarvo ilman veron osuutta, vastaava veron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta ja sovellettava verokanta;
3) 2 kohdassa tarkoitettujen suoritettavien verojen yhteismäärä.
Jos verovelvollisella on Suomessa olevan kiinteän toimipaikan lisäksi muualla Yhteisössä yksi tai useampi kiinteä toimipaikka, josta palvelut luovutetaan, veroilmoituksessa on lisäksi ilmoitettava kulutusjäsenvaltioittain jaoteltuna erityisjärjestelmän piiriin kuuluvien palvelujen kokonaisarvo kunkin sellaisen jäsenvaltion osalta, jossa verovelvollisella on kiinteä toimipaikka, sekä kyseisen kiinteän toimipaikan tunnistamisnumero.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen verokausi on neljänneskalenterivuosi. Veroilmoitus on annettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
L:lla 505/2014 muutettu 133 o § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävää verovelvollista koskevat asiat käsitellään Verohallinnossa.
Edellä 133 o §:n 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on maksettava verokaudelta tilitettävänä verona 133 o §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu suoritettavien verojen yhteismäärä viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava vastaavia tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia määräyksiä.
L:lla 505/2014 muutettu 133 p § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen ei sovelleta, mitä 161, 162 ja 162 a §:ssä sekä 164 §:n 1 momentissa säädetään ilmoittamisvelvollisuudesta ja verokaudesta.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen veroilmoitukseen sovelletaan, mitä 164 §:n 3 momentissa sekä 165 §:ssä säädetään yhteenvetoilmoituksesta.
Erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen, jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa Suomessa, ei saa tehdä 10 luvussa tarkoitettua vähennystä erityisjärjestelmän piiriin kuuluvaan verolliseen toimintaan liittyvistä hankinnoista, jollei 2 momentissa toisin säädetä. Sen sijaan verovelvollisella on, sen estämättä, mitä 122 §:n 1 momentissa säädetään, oikeus saada 122 §:ssä tarkoitettu palautus.
Jos verovelvollinen harjoittaa Suomessa myös erityisjärjestelmän piiriin kuulumatonta toimintaa, josta hän on velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi, hän saa tehdä erityisjärjestelmän piiriin kuuluvaan, verolliseen toimintaansa liittyvistä hankinnoista 10 luvussa tarkoitetun vähennyksen 162 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa.
Oikeus palautukseen ja 2 momentissa tarkoitettuun vähennykseen koskee vain veroa, joka olisi voitu 10 luvun säännösten nojalla vähentää, jos verovelvollinen olisi ollut toiminnastaan verovelvollinen lain yleisten sääntöjen mukaan.
L:lla 505/2014 muutettu 133 q § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävää verovelvollista ei merkitä 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen ei sovelleta, mitä 175 §:n 1 momentissa säädetään rekisteröintiä koskevien toimenpiteiden ilmoittamisesta asianosaiselle.
133 r § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 19 luvussa säädetään veron määräämisestä siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon suoritettavasta verosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun verovelvolliseen voidaan kuitenkin soveltaa, mitä 182 §:ssä säädetään veronkorotuksesta.
133 s § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verohallinto antaa erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle ilmoituksen tämän ilmoittamasta Suomeen maksettavasta maksamatta olevasta verosta. (11.6.2010/529)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veroon sovelletaan, mitä verotililain 24 §:n 1 momentissa säädetään kausiveroilmoitukseen perustuvasta velvoitteesta.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen maksaa verokaudelta Suomeen tilitettävää veroa ilman veron maksettavaksi määräämistä 133 i §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron maksamisen yhteydessä maksettava oma-aloitteisesti veronlisäystä. Jos veroa ei ole maksettu ilman veron maksettavaksi määräämistä tai jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti maksanut verolle veronlisäystä, verolle määrätään veronlisäystä.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu veronlisäys lasketaan siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) säädetään.
Kun erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle määrätään veronlisäystä, sovelletaan, mitä 184 ja 185 §:ssä säädetään veron määräämisestä.
133 t § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 20 luvussa säädetään ohjauksesta ja ennakkoratkaisusta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon suoritettavasta verosta.
133 u § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen on ilmoittanut verokaudelta Suomeen tilitettävän veron liian suurena, liikaa maksettu vero maksetaan hänelle hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella. Vero voidaan palauttaa viimeistään kolmantena kalenterivuotena sen kalenterivuoden päättymisestä, jolta verovelvollinen on ilmoittanut liikaa veroa, tai verovelvollisen viimeistään tuolloin tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen osalta tilikautena pidetään 133 n, 133 v, 179, 192, 193 ja 204 §:ää sovellettaessa sitä kalenterivuotta, johon kuuluvasta verokaudesta on kyse. Lain 192 ja 193 §:ää sovellettaessa oikaisu ja valitus voidaan tehdä jo kalenterivuoden kuluessa. (7.8.2009/605)
133 v § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle takaisin maksettava vero on maksettava viivytyksettä.
Takaisin maksettavalle verolle maksetaan veronkantolain (609/2005) 22 §:ssä säädetty korko. Korko lasketaan veron maksupäivästä. Korko tämän lain 133 n §:n 2 momentissa tarkoitetulle verolle lasketaan tilikautta seuraavan toisen kalenterikuukauden lopusta.
133 x § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 209 a §:ssä säädetään laskunantovelvollisuudesta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon tilitettävästä verosta.
133 y § on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen sovelletaan, mitä 218 §:ssä säädetään arvonlisäverorikkomuksesta, jos hän jättää asianmukaisesti täyttämättä viranomaisen kehotuksesta huolimatta 133 f, 133 h tai 133 k §:ssä säädetyn velvollisuuden.
Otsikko on kumottu L:lla 27.6.2014/505, joka tuli voimaan 1.1.2015.
L:lla 505/2014 lisätty väliotsikko tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin järjestelmää käyttävän verovelvollisen suorittamiin 133 d tai 133 k §:ssä tarkoitettuihin myynteihin. Sitä ei kuitenkaan sovelleta myynteihin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitylle oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja.
Erityisjärjestelmää soveltavan verovelvollisen 133 d tai 133 k §:ssä tarkoitettuihin myynteihin oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ei sovelleta 9 §:n 1 momenttia.
L:lla 505/2014 muutettu 134 § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Myynnistä ja tavaran yhteisöhankinnasta suoritettava vero, vähennettävä vero ja ilmoitettavat liiketapahtumat kohdistetaan veron tilittämistä ja liiketapahtumien ilmoittamista varten kalenterikuukaudelle sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään.
Aloittamisilmoituksella annettujen tietojen muutoksista samoin kuin toiminnan päättymisestä tai muuttumisesta siten, ettei verovelvollinen enää ole oikeutettu käyttämään erityisjärjestelmää, on ilmoitettava sähköisesti Verohallinnolle.
Verohallinto määrää tarkemmin toiminnan aloittamista koskevassa ilmoituksessa annettavista tiedoista sekä aloittamisilmoituksen ja 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten antotavasta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 a § tuli voimaan 1.1.2015.
Verohallinto ilmoittaa 133 g §:n 1 momentissa ja 133 n §:n 1 momentissa tarkoitetulle verovelvolliselle sähköisesti rekisteröinnistä ja rekisteristä poistamisesta sekä siitä, ettei asianomaista ole ilmoituksesta poiketen merkitty rekisteriin tai poistettu rekisteristä.
L:lla 505/2014 lisätty 134 b § tuli voimaan 1.1.2015.
Veroilmoitus on tehtävä euroina. Jos myynti on tapahtunut muuna valuuttana, veroilmoituksessa on käytettävä verokauden viimeisen päivän vaihtokurssia. Muuntamisessa on käytettävä Euroopan keskuspankin kyseiselle päivälle julkaisemia vaihtokursseja tai, jos kursseja ei ole julkaistu kyseisenä päivänä, seuraavan julkaisupäivän vaihtokursseja.
Verohallinto määrää tarkemmin 133 h ja 133 o §:ssä tarkoitetun veroilmoituksen antotavasta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 c § tuli voimaan 1.1.2015.
Verokaudelta tilitettävän veron maksun yhteydessä on viitattava asianomaiseen veroilmoitukseen. Vero maksetaan Verohallinnon määräämälle euromääräiselle pankkitilille.
L:lla 505/2014 lisätty 134 d § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on pidettävä erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa, jotta kulutusjäsenvaltio voi määrittää 133 h ja 133 o §:ssä tarkoitetun veroilmoituksen oikeellisuuden.
Tiedot on pyydettäessä saatettava Verohallinnon käytettäviksi sähköisesti, jos Suomi on tunnistamisjäsenvaltio tai kulutusjäsenvaltio. Verohallinto määrää tarkemmin sähköisten tietojen antotavasta.
Tiedot on säilytettävä kymmenen vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana liiketoimi suoritettiin.
L:lla 505/2014 lisätty 134 e § tuli voimaan 1.1.2015.
Ellei tässä luvussa toisin säädetä, erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, sovelletaan soveltuvin osin, mitä 13–22 luvussa säädetään verovelvollisesta. Sama koskee verovelvollista, jonka tunnistamisjäsenvaltio on toinen jäsenvaltio, siltä osin kuin kysymys on Suomeen suoritettavasta verosta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 f § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 13 luvussa säädetään ajallisesta kohdistamisesta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon tilitettävästä verosta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 g § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen erityisjärjestelmän piiriin kuuluviin liiketoimiin ei sovelleta, mitä 147 §:n 1 momentissa säädetään veron maksamisesta.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei voi tehdä 78 §:ssä tarkoitettuja vähennyksiä täysimääräisinä verokaudelta Suomeen tilitettävää veroa laskettaessa, vähentämättä jäänyt määrä palautetaan verovelvolliselle.
L:lla 505/2014 lisätty 134 h § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävää verovelvollista koskevat asiat käsitellään Verohallinnossa.
L:lla 505/2014 lisätty 134 i § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen ei sovelleta, mitä 161, 162 ja 162 a §:ssä sekä 164 §:n 1 momentissa säädetään ilmoittamisvelvollisuudesta ja verokaudesta.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen veroilmoitukseen sovelletaan, mitä 164 §:n 3 momentissa sekä 165 §:ssä säädetään yhteenvetoilmoituksesta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 j § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävää Yhteisöön sijoittautumatonta verovelvollista ei merkitä 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Erityisjärjestelmää käyttävää kulutusjäsenvaltioon sijoittautumatonta verovelvollista, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu kuin Suomi, ei merkitä 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista.
Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun verovelvolliseen ei sovelleta, mitä 175 §:n 1 momentissa säädetään rekisteröintiä koskevien toimenpiteiden ilmoittamisesta asianosaiselle.
L:lla 505/2014 lisätty 134 k § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 19 luvussa säädetään veron määräämisestä siltä osin kuin kysymys on erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista toiseen jäsenvaltioon suoritettavasta verosta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 l § tuli voimaan 1.1.2015.
Verohallinto antaa erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle ilmoituksen tämän ilmoittamasta Suomeen maksettavasta maksamatta olevasta verosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veroon sovelletaan, mitä verotililain 23 §:ssä ja 24 §:n 1 momentissa säädetään kausiveroilmoitukseen perustuvasta velvoitteesta.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen maksaa verokaudelta Suomeen tilitettävää veroa ilman veron maksettavaksi määräämistä 133 i §:n 1 momentissa tai 133 p §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron maksamisen yhteydessä maksettava oma-aloitteisesti veronlisäystä. Jos veroa ei ole maksettu ilman veron maksettavaksi määräämistä tai jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti maksanut verolle veronlisäystä, verolle määrätään veronlisäystä.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu veronlisäys lasketaan siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) säädetään.
Kun erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle määrätään veronlisäystä, sovelletaan, mitä 184 ja 185 §:ssä säädetään veron määräämisestä.
L:lla 505/2014 lisätty 134 m § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 20 luvussa säädetään ohjauksesta ja ennakkoratkaisusta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon suoritettavasta verosta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 n § tuli voimaan 1.1.2015.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen on ilmoittanut erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista verokaudelta Suomeen tilitettävän veron liian suurena, liikaa maksettu vero maksetaan hänelle hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella. Vero voidaan palauttaa viimeistään kolmantena kalenterivuotena sen kalenterivuoden päättymisestä, jolta verovelvollinen on ilmoittanut liikaa veroa, tai verovelvollisen viimeistään tuolloin tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen osalta tilikautena pidetään 179, 192, 193 ja 204 §:ää sovellettaessa sitä kalenterivuotta, johon kuuluvasta verokaudesta on kyse. Lain 192 ja 193 §:ää sovellettaessa oikaisu ja valitus voidaan tehdä jo kalenterivuoden kuluessa.
L:lla 505/2014 lisätty 134 o § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle takaisin maksettava vero on maksettava viivytyksettä.
Takaisin maksettavalle verolle maksetaan veronkantolain (609/2005) 22 §:ssä säädetty korko. Korko lasketaan veron maksupäivästä.
L:lla 505/2014 lisätty 134 p § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 209 b §:ssä säädetään laskunantovelvollisuudesta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon tilitettävästä verosta.
L:lla 505/2014 lisätty 134 q § tuli voimaan 1.1.2015.
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen sovelletaan, mitä 218 §:n 3 momentissa säädetään arvonlisäverorikkomuksesta, jos hän jättää asianmukaisesti täyttämättä viranomaisen kehotuksesta huolimatta 133 f, 133 h, 133 m, 133 o, 134 a tai 134 e §:ssä säädetyn velvollisuuden.
L:lla 505/2014 lisätty 134 r § tuli voimaan 1.1.2015.
L:lla 505/2014 lisätty otsikko tuli voimaan 1.1.2015.
L:lla 505/2014 lisätty otsikko tuli voimaan 1.1.2015.
Myynnistä ja tavaran yhteisöhankinnasta suoritettava vero, vähennettävä vero ja ilmoitettavat liiketapahtumat kohdistetaan veron tilittämistä ja liiketapahtumien ilmoittamista varten kalenterikuukaudelle sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään.
L:lla 505/2014 muutettu 135 § tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Myynnistä suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on 15 ja 16 §:n mukaan syntynyt.
Myynnistä suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on 15 ja 16 §:n mukaan syntynyt.
L:lla 505/2014 lisätty 135 a § tuli voimaan 1.1.2015.
Tilikauden aikana tilikaudelle kuuluva vero saadaan 15 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostajaa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Tilikauden aikana tilikaudelle 135 §:n mukaan kuuluva vero saadaan 15 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostajaa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. (13.11.2009/886)
Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, kertymättä olevista 1 momentissa tarkoitetuista myyntihinnoista suoritettava vero kohdistetaan tilikauden viimeiselle kalenterikuukaudelle. Verovelvollisuuden päättyessä vero kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Verovelvollinen, johon ei sovelleta kirjanpitolakia tai jolla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös, saa kohdistaa myynnistä suoritettavan veron 15 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainituissa tilanteissa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. (13.11.2009/886)
Verovelvollisuuden päättyessä kertymättä olevista 1 momentissa tarkoitetuista myyntihinnoista suoritettava vero kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Poiketen siitä, mitä 136 ja 137 §:ssä säädetään, 65 §:ssä tarkoitetun palvelun myynnistä suoritettava vero, jonka palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on 9 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan, kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on 15 §:n mukaan syntynyt.
Lain 65 §:ää vastaavan säännöksen mukaan verotettavan palvelun myynti, josta palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on 9 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen mukaan velvollinen suorittamaan veron toisessa jäsenvaltiossa, kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus olisi 15 §:n mukaan syntynyt, jos myynti tapahtuisi Suomessa.
Tavaran yhteisömyynti kohdistetaan tavaran toimituskuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle. Jos ostajalle on annettu toimitetusta tavarasta lasku tai vastaava asiakirja toimituskuukautena, myynti kohdistetaan kuitenkin toimituskuukaudelle.
Tavaran yhteisöhankinta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on 16 a §:n 1 momentin mukaan syntynyt. Jos tavaran ostaja on saanut vastaanotetusta tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan vastaanottokuukautena, hankinta kohdistetaan kuitenkin tavaran vastaanottokuukaudelle.
Edellä 78 §:n 1 momentissa tarkoitetut veron perusteesta vähennettävät erät sekä 78 §:n 2 momentissa tarkoitettu kertyneestä luottotappiosta tehtävä lisäys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava. (29.12.1994/1486)
Verovelvollisuuden päättyessä 1 momentissa mainitut erät kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Edellä 85 b §:ssä tarkoitetun palautuskelpoisen pakkauksen ja kuljetustarvikkeen myyntiin voidaan tilikauden aikana soveltaa samaa verokantaa kuin pakatun tai kuljetettavan tavaran myyntiin, jos myyntejä ei voida ilman huomattavia vaikeuksia erottaa toisistaan. Kalenterikuukaudelta suorittamatta jäänyt vero kohdistetaan viimeistään tilikauden viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Edellä 79 k §:n 2 momentissa tarkoitettu verokauden aikana hankitun tavaran ostohinta ja 80 §:n 2 momentissa tarkoitettu välittömästi matkustajan hyväksi hankitun palvelun tai tavaran ostohinta kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana palvelu tai tavara on vastaanotettu. (16.7.2010/686)
Voittomarginaaliin 79 k §:n 4 momentin tai 80 §:n 3 momentin nojalla tehtävä lisäys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana palvelu tai tavara on otettu muuhun käyttöön taikka 79 h §:ssä tarkoitetusta tavarasta on veloitettu ostajaa. (16.7.2010/686)
Jos verovelvollinen jälleenmyyjä soveltaa lain yleisiä säännöksiä itse maahantuomansa taide-, keräily- tai antiikkiesineen myyntiin taikka sellaisen ostamansa taide-esineen myyntiin, jonka myyntiin tai yhteisöhankintaan on sovellettu 85 a §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti alennettua verokantaa, hankintaan sisältyvä vero vähennetään siltä kalenterikuukaudelta, jolle tavaran myynnistä suoritettava vero kohdistetaan. (2.12.2011/1202)
Edellä 10 luvussa tarkoitetut vähennykset kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana:
1) ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu;
2) ostohinta tai sen osa on maksettu ennen 1 kohdassa mainittua ajankohtaa;
3) tavara tai palvelu on otettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön;
4) maahan tuotu tavara on tullattu.
5 kohta on kumottu L:lla 9.1.2009/6.
Tavaran yhteisöhankinnasta tehtävä vähennys kohdistetaan samalle kalenterikuukaudelle kuin yhteisöhankinnasta suoritettava vero.
Tilikauden aikana saadaan tilikaudelle 141 §:n 1 kohdan mukaan kuuluva vähennys kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana vähennykseen oikeutettua on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vähennys saadaan kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostohinta tai sen osa on maksettu.
Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, maksamatta olevista 1 momentissa tarkoitetuista ostoista vähennys kohdistetaan tilikauden viimeiselle kalenterikuukaudelle. Verovelvollisuuden päättyessä vähennys kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Verovelvollinen, johon ei sovelleta kirjanpitolakia tai jolla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös, saa kohdistaa vähennyksen 141 §:n 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostohinta tai sen osa on maksettu.
Verovelvollisuuden päättyessä vähennys maksamatta olevista 1 momentissa tarkoitetuista ostoista kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Edellä 103 §:ssä tarkoitettu vähennys hankitusta kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana kiinteistö on vastaanotettu tai rakentamispalvelu on valmistunut ja vastaanotettu. Vähennys voidaan vaihtoehtoisesti kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyjän velvollisuus suorittaa vero rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön 16 §:n mukaan syntyy.
Edellä 106 §:ssä ja 112 §:n 2 momentissa tarkoitettu vähennys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana verovelvollisuus on alkanut.
Edellä 118 §:ssä tarkoitettu oikaisu kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava.
Verovelvollisuuden päätyttyä oikaisu kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Edellä 121 c §:n 1 momentissa tarkoitettu tarkistus kohdistetaan tarkistusvuoden viimeiselle kalenterikuukaudelle.
Edellä 121 c §:n 2 momentissa tarkoitettu tarkistus kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana kiinteistö on luovutettu, verovelvollisuus on päättynyt tai kiinteistö on poistettu liikeomaisuudesta.
Edellä 121 h §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu luovuttajan suorittama tarkistus kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana kiinteistön hallinta on luovutettu.
Edellä 121 k §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu oikaisu kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, josta alkaen elinkeinonharjoittaja merkitään uudelleen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Edellä 121 k §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu oikaisu kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jona kiinteistön hallinta on vastaanotettu tai josta alkaen luovutuksensaaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Edellä 121 b §:ssä tarkoitetut oikaisut kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana kiinteistön käyttötarkoitus muuttuu.
Jos 26 d §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen ostaja ei ole tämän lain mukaan muusta toiminnasta verovelvollinen ja kuljetusvälineestä on suoritettava autoverolain (1482/94) mukaan autoveroa, yhteisöhankinnasta suoritettavan arvonlisäveron maksamisesta, veroviranomaisista, ilmoittamisvelvollisuudesta, veron määräämisestä, ennakkoratkaisusta, muutoksen hakemisesta ja veron takaisinmaksusta on voimassa, mitä autoverosta säädetään.
Jos 26 e §:ssä tarkoitettujen valmisteveron alaisten tavaroiden ostajana on henkilö, jonka muut hankinnat eivät 26 c §:n 2 momentin nojalla muodosta yhteisöhankintaa, valmisteveron alaisten tavaroiden yhteisöhankinnasta suoritettavan arvonlisäveron maksamisesta, veroviranomaisista, ilmoittamisvelvollisuudesta, veron määräämisestä, ennakkoratkaisusta, muutoksen hakemisesta, veron takaisinmaksusta sekä muutoinkin menettelystä on voimassa, mitä valmisteverotuslaissa säädetään.
Verovelvollisen on maksettava 162 a §:ssä tarkoitetulle verokaudelle kuuluville kalenterikuukausille 13 luvun mukaan kohdistettavien suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus (tilitettävä vero) valtiolle viimeistään kyseistä verokautta seuraavana toisena kalenterikuukautena verotililain 11 §:n 1 momentissa säädettynä ajankohtana.
Edellä 26 d §:n 1 momentissa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen ostajan, joka ei ole tämän lain mukaan muusta toiminnasta verovelvollinen ja johon ei sovelleta 146 a §:ää, on maksettava vero Verohallinnon tarkemmin määräämällä tavalla viimeistään sinä päivänä, jona kuljetusväline on ilmoitettava rekisteriin.
Verovelvollisen, jonka verokausi muuttuu 162 c §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lyhyemmäksi kesken verokauden, on maksettava muutosta edeltäneeltä verokauden osalta tilitettävä vero viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavana toisena kalenterikuukautena, jona 162 c §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu, verotililain 11 §:n 1 momentissa säädettynä ajankohtana tai Verohallinnon määräämänä myöhempänä ajankohtana. (11.6.2010/529)
148 § on kumottu L:lla 7.8.2009/605.
Jos 10 luvussa taikka 78 tai 80 §:ssä tarkoitettuja vähennyksiä ei voida tehdä täysimääräisinä verokaudelta tilitettävää veroa laskettaessa, verovelvollisella on oikeus saada palautuksena verokaudelta vähentämättä jäänyt vero.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu määrä palautetaan siten kuin verotililaissa tarkemmin säädetään.
Verovelvollinen, jonka tilikauden liikevaihto (kaavassa liikevaihto) ylittää 10 000 euroa, saa tilikaudelta tilitettävästä verosta (kaavassa vero) huojennuksen, jonka suuruus määräytyy seuraavasti:
| (liikevaihto – 10 000) x vero | |
| vero – | ------------------------------------- |
| 20 000 |
L:lla 515/2015 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Verovelvollinen, jonka tilikauden liikevaihto (kaavassa liikevaihto) ylittää 8 500 euroa, saa tilikaudelta tilitettävästä verosta (kaavassa vero) huojennuksen, jonka suuruus määräytyy seuraavasti:
| (liikevaihto – 8 500) x vero | |
| vero – | ------------------------------------ |
| 14 000 |
Verovelvollinen, jonka tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa, saa huojennuksena koko tilikaudelta tilitettävän veron.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu tilikauden liikevaihto lasketaan 3 §:n mukaisesti. Liikevaihtoon ei kuitenkaan lueta veron osuutta eikä metsätaloudesta ja 30 §:ssä tarkoitetusta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta saatua vastiketta.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos:
1) 1 momentissa tarkoitetun laskukaavan mukainen huojennus on negatiivinen;
2) tilikaudelta tilitettävä vero on negatiivinen;
3) verovelvollinen on ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa; tai
4) verovelvollinen on kunta.
Huojennusta ei saada:
1) metsätaloudesta tilitettävästä verosta;
2) 30 §:ssä tarkoitetusta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta tilitettävästä verosta;
3) käyttöomaisuuden myynnistä suoritettavasta verosta;
4) ostajana 2 a, 8 a–8 d ja 9 §:n perusteella suoritettavasta verosta; eikä (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 4 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
4) ostajana 2 a, 8 a–8 c ja 9 §:n perusteella suoritettavasta verosta; eikä (16.7.2010/686)
5) 2 b §:ssä tarkoitetusta yhteisöhankinnasta suoritettavasta verosta.
Edellä 5 momentissa mainittuja eriä ei lueta huojennusta laskettaessa tilikaudelta tilitettävään veroon.
Jos verovelvollisen verokausi on kalenterikuukausi tai neljänneskalenterivuosi, huojennuksen laskemista ja määrää koskevat tiedot annetaan tilikauden viimeiseltä verokaudelta annettavan 162 §:n 1 momentissa tarkoitetun veroilmoituksen yhteydessä.
Jos verovelvollisen verokausi on kalenterivuosi tai poronhoitovuosi, huojennuksen laskemista ja määrää koskevat tiedot annetaan verokaudelta annettavan 162 §:n 1 momentissa tai 13 c §:n 4 momentissa tarkoitetun veroilmoituksen yhteydessä.
Verovelvollisen on 147 §:n 1 momentista poiketen maksettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetulta verokaudelta vain tilitettävän veron ja 149 a §:ssä tarkoitetun huojennuksen erotusta vastaava määrä. Jos huojennus on suurempi kuin verovelvollisen 147 §:n 1 momentin mukaan maksettava tilitettävä vero, verovelvollisella on oikeus saada palautuksena huojennuksen ja tilitettävän veron erotusta vastaava määrä tai, jos verovelvollisen ei ole maksettava veroa, koko huojennuksen määrä.
Verovelvollisella, joka on jättänyt alarajahuojennusta koskevat 1 tai 2 momentissa tarkoitetut tiedot antamatta tai ilmoittanut huojennuksen liian pienenä, on oikeus tilikauden päätyttyä saada ilmoittamatta jäänyt määrä palautuksena hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jota huojennus koskee, tai verovelvollisen sanotun ajan kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
Jos verovelvollinen on antamiensa virheellisten tai puutteellisten tietojen johdosta saanut liian suuren huojennuksen, Verohallinnon on määrättävä liika hyväksi saatu määrä verovelvollisen maksettavaksi kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jota huojennus koskee. (11.6.2010/529)
Edellä 1 momentin nojalla maksettavaksi määrättyä veroa voidaan korottaa 182 §:ssä säädetyin edellytyksin.
Huojennusta oikaistaan, jos verovelvollinen on saanut liian suuren tai liian pienen huojennuksen tilikaudelta suoritettavan tai vähennettävän veron määrää koskevan veroviranomaisen päätöksen tai muutoksenhaun johdosta. Oikaisu voidaan tehdä, vaikka 149 b §:n 4 momentissa tai 149 c §:ssä tarkoitettu määräaika on päättynyt.
Huojennukseen sovelletaan muutoin soveltuvin osin, mitä arvonlisäverosta tämän lain II osassa sekä muussa laissa säädetään.
Verovelvollisella, jonka tilikausi muuttuu 208 a §:n perusteella kalenterivuodeksi, on oikeus saada 149 a §:ssä tarkoitettu huojennus tilikauden muutospäivänä tai sen jälkeen päättyvältä kirjanpitolain mukaiselta tilikaudelta kyseiseen tilikauteen kuuluvilta tilikauden muutosta edeltäneiltä kalenterikuukausilta tilitettävästä verosta. Tilikautena pidetään tilikauden muutosta edeltäviä kirjanpitolain mukaiseen tilikauteen kuuluvia kalenterikuukausia.
Verovelvollisella, jonka tilikausi muuttuu 208 a §:ssä tarkoitetusta kalenterivuodesta kirjanpitolain mukaiseksi tilikaudeksi, on oikeus saada 149 a §:ssä tarkoitettu huojennus tilikauden muutospäivän jälkeen päättyvältä kirjanpitolain mukaiselta tilikaudelta kyseiseen tilikauteen kuuluvilta tilikauden muutoksen jälkeisiltä kalenterikuukausilta tilitettävästä verosta. Tilikautena pidetään tilikauden muutoksen jälkeisiä kirjanpitolain mukaiseen tilikauteen kuuluvia kalenterikuukausia.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun huojennuksen laskemista ja määrää koskevat tiedot annetaan tilikauden viimeiseltä verokaudelta annettavan 162 §:n 1 momentissa tarkoitetun veroilmoituksen yhteydessä.
Yhteisöön sijoittautumattoman elinkeinonharjoittajan on haettava 122 ja 122 a §:ssä tarkoitettua palautusta kirjallisesti Verohallinnolta.
Yhteisöön sijoittautumattomalla elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tätä lukua sovellettaessa elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole Yhteisön alueella liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa, josta hän suorittaa liiketoimia. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Yhteisöön sijoittautumattomalla elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole Yhteisön alueella kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa, josta hän suorittaa liiketoimia.
Palautushakemuksen on koskettava ajanjaksoa, joka on vähintään kolmen peräkkäisen samaan kalenterivuoteen kuuluvan kalenterikuukauden ja enintään kalenterivuoden mittainen. Hakemus voidaan kuitenkin tehdä kolmea kuukautta lyhyemmältä ajanjaksolta, jos hakemus koskee kalenterivuoden loppuosaa.
Hankintaan sisältyvä vero kohdistetaan sille hakemusjaksolle, jonka aikana:
1) velvollisuus suorittaa vero kyseisestä myynnistä on 15 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla syntynyt taikka tavarasta tai palvelusta on laskutettu, sen mukaan, kumpi tapahtuu viimeksi; tai
2) maahan tuotu tavara on tullattu.
Hakemus voi koskea myös sellaisten tavaroiden ja palvelujen laskutettua ostoa ja sellaisten tavaroiden maahantuontia, jotka on toimitettu, suoritettu tai tullattu saman kalenterivuoden aikana, jos ostoa tai tuontia ei ole sisällytetty aikaisempiin hakemuksiin.
Hakemus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa hakemus koskee.
Palautushakemus on tehtävä Verohallinnon vahvistamalla lomakkeella suomen, ruotsin tai englannin kielellä. (22.12.2009/1359)
Hakemukseen on liitettävä:
1) alkuperäinen lasku tai siihen verrattava myyjän antama asiakirja taikka alkuperäinen tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat;
2) hakijan kotimaan veroviranomaisen enintään vuotta aikaisemmin antama todistus hakijan harjoittaman liiketoiminnan laadusta;
3) muut hakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavat asiakirjat.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset hakemuksessa annettavista tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. (22.12.2009/1359)
Palautus maksetaan euromääräisenä hakijan ilmoittamalle Suomessa sijaitsevan pankin tilille. Palautus voidaan hakijan pyynnöstä maksaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan pankkiin, jolloin hakija vastaa ulkomaisen pankin perimistä palautuksen maksamisesta aiheutuneista kuluista. Palautukselle ei makseta korkoa.
Verohallinnon on palautettava hakijan palautushakemukseen liittämät 151 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetut alkuperäiset asiakirjat viivytyksettä.
Jos veroa on hakijan antamien virheellisten tai puutteellisten tietojen johdosta palautettu liikaa, liikaa palautettu määrä määrätään hakijan maksettavaksi. Maksuunpanopäätös on tehtävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa virheellinen palautuspäätös koskee.
Edellä 153 §:n nojalla maksuunpantavaa määrää voidaan korottaa enintään 30 prosentilla, jos hakija on antanut palautushakemuksessa tai siihen liittyvässä selvityksessä vääriä tietoja. Jos väärien tietojen antaminen on tapahtunut törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisuudesta, maksuunpantavaa määrää voidaan korottaa enintään kolminkertaiseksi.
Maksuunpantavalle määrälle määrätään veronlisäystä siitä päivästä, jona palautus on maksettu, asetettavaan eräpäivään, viimeksi mainittu päivä mukaan lukien. Veronlisäyksen määrä lasketaan muutoin sen mukaan, mitä laissa veronlisäyksestä ja viivekorosta (1556/95) säädetään. (29.12.1995/1767)
Palautusta tai sen takaisinperimistä koskevat lisäselvityspyynnöt ja päätökset voidaan antaa tiedoksi lähettämällä ne postitse hakijan ilmoittamaan osoitteeseen. Asianomaisen katsotaan saaneen asiasta tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi.
Palautukseen ja 153 §:n nojalla maksuunpantuun määrään noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä arvonlisäverosta tämän lain II osassa sekä muussa laissa säädetään.
Tämän lain 192 ja 193 §:ssä tarkoitettu kolmen vuoden määräaika lasketaan sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa päätös koskee.
Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan on haettava 122 ja 122 a §:ssä tarkoitettua palautusta sähköisesti Verohallinnolta toimittamalla hakemus sijoittautumisjäsenvaltiolle tämän perustaman sähköisen tietojärjestelmän kautta.
Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla on muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta hän suorittaa liiketoimia. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla on muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta hän suorittaa liiketoimia.
Palautushakemuksen on koskettava ajanjaksoa, joka on vähintään kolmen peräkkäisen samaan kalenterivuoteen kuuluvan kalenterikuukauden ja enintään kalenterivuoden mittainen. Hakemus voidaan kuitenkin tehdä kolmea kuukautta lyhyemmältä ajanjaksolta, jos hakemus koskee kalenterivuoden loppuosaa.
Hankintaan sisältyvä vero kohdistetaan sille hakemusjaksolle, jonka aikana:
1) velvollisuus suorittaa vero kyseisestä myynnistä on 15 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla syntynyt taikka tavarasta tai palvelusta on laskutettu, sen mukaan, kumpi tapahtuu viimeksi; tai
2) maahan tuotu tavara on tullattu.
Hakemus voi koskea myös sellaisten tavaroiden ja palvelujen laskutettua ostoa ja sellaisten tavaroiden maahantuontia, jotka on toimitettu, suoritettu tai tullattu saman kalenterivuoden aikana, jos ostoa tai tuontia ei ole sisällytetty aikaisempiin hakemuksiin.
Hakemus on tehtävä yhdeksän kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa hakemus koskee. Vuodelta 2009 tehtävien hakemusten määräaika päättyy kuitenkin 31 päivänä maaliskuuta 2011. (25.3.2011/267)
Palautushakemus on tehtävä suomen, ruotsin tai englannin kielellä.
Hakemukseen on liitettävä sähköinen jäljennös sellaisista laskuista ja tuontiasiakirjoista, joiden veron peruste on vähintään 1 000 euroa.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset hakemuksessa annettavista tiedoista ja tietojen antotavasta sekä hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. Hakemus katsotaan tehdyksi ainoastaan siinä tapauksessa, että hakija on antanut kaikki Verohallinnon määräyksessä edellytetyt tiedot.
Jos 123 §:n 2 momentissa tarkoitettua sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettavaa vähennyskelpoista osuutta tarkistetaan palautushakemuksen toimittamisen jälkeen arvonlisäverodirektiivin 175 artiklan mukaisesti, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava tarkistettu vähennyskelpoinen osuus palautusajanjaksoa seuraavan kalenterivuoden aikana sijoittautumisjäsenvaltion perustaman sähköisen tietojärjestelmän kautta.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset korjausilmoituksessa annettavista tiedoista.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vähennyskelpoisen osuuden tarkistuksen johdosta liikaa palautettu tai palauttamatta jäänyt määrä voidaan ottaa huomioon palautusjaksoa seuraavan kalenterivuoden aikana tehdyn palautushakemuksen perusteella palautettavan määrän alentamisena tai korottamisena.
Verohallinto ilmoittaa hakijalle viipymättä sähköisesti sen päivän, jona se vastaanotti hakemuksen sijoittautumisjäsenvaltiolta.
Palautusta koskeva päätös on lähetettävä hakijalle neljän kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, jos lisätietoja ei pyydetä.
Jos Verohallinnolla ei ole kaikkia asian ratkaisemiseksi tarvittavia tietoja, sen on pyydettävä lisätietoja neljän kuukauden kuluessa siitä, kun se vastaanotti hakemuksen. Tarvittaessa voidaan pyytää vielä täydentäviä lisätietoja.
Jos Verohallinnolla on perusteltuja epäilyjä palautushakemuksen oikeellisuudesta, lisätietona voidaan myös pyytää hakijaa toimittamaan lasku tai tuontiasiakirja.
Pyydetyt tiedot on toimitettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottopäivästä.
Jos Verohallinto on pyytänyt lisätietoja, sen on lähetettävä palautusta koskeva päätös hakijalle kahden kuukauden kuluessa tietojen saamisesta tai, jos tietoja ei ole saatu, kahden kuukauden kuluessa lisätietojen antamiselle asetetun määräajan päättymisestä. Palautusta koskevan päätöksen määräaika on kuitenkin aina vähintään kuusi kuukautta siitä, kun Verohallinto vastaanotti hakemuksen.
Jos Verohallinto on pyytänyt täydentäviä lisätietoja, palautusta koskeva päätös on lähetettävä hakijalle kahdeksan kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.
Palautus maksetaan 10 työpäivän kuluessa 156 e tai 156 g §:ssä tarkoitetun määräajan päättymisestä.
Palautus maksetaan euromääräisenä hakijan ilmoittamalle Suomessa sijaitsevan pankin tilille. Palautus voidaan hakijan pyynnöstä maksaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan pankkiin, jolloin hakija vastaa ulkomaisen pankin perimistä palautuksen maksamisesta aiheutuneista kuluista.
Jos palautus maksetaan 156 h §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, palautukselle maksetaan veronkantolain (609/2005) 22 §:ssä säädetty korko. Korko lasketaan sitä päivää, jolloin palautus olisi 156 h §:n 1 momentin mukaan tullut viimeistään maksaa, seuraavasta päivästä palautuksen tosiasialliseen maksupäivään saakka.
Korkoa ei makseta, jos hakija ei ole toimittanut pyydettyjä lisätietoja tai täydentäviä lisätietoja määräajassa.
Liikaa palautetun määrän takaisinperimiseen ja veron korottamiseen sovelletaan, mitä 153 ja 154 §:ssä säädetään.
Ilmoitus palautushakemuksen vastaanottoajankohdasta lähetetään hakijalle sähköisenä viestinä hänen ilmoittamaansa osoitteeseen. Myös palautusta tai palautuksen takaisinperimistä koskevat lisätietopyynnöt lähetetään sähköisenä viestinä, jollei 2 momentin taikka asianomaisen yksityisyyden suojaamisen, muun erityisen suojan tai suojelun tarpeen tai oikeuksien turvaamisen johdosta pyyntöä ole lähetettävä postitse kirjeellä. Ilmoitus ja lisätietopyynnöt voidaan vaihtoehtoisesti lähettää hakijalle sähköisesti hakijan sijoittautumisjäsenvaltion perustaman sähköisen tietojärjestelmän kautta sijoittautumisjäsenvaltion virka-apua käyttäen.
Jos lisätietoja pyydetään viranomaiselta tai muulta henkilöltä kuin hakijalta, pyyntö tehdään sähköisesti vain, jos sähköinen menettely on pyynnön vastaanottajalle mahdollista.
Palautusta tai palautuksen takaisinperimistä koskevat päätökset voidaan antaa tiedoksi lähettämällä ne postitse kirjeellä hakijan ilmoittamaan osoitteeseen. Päätökset voidaan myös lähettää hakijalle sähköisesti hakijan sijoittautumisjäsenvaltion perustaman sähköisen tietojärjestelmän kautta sijoittautumisjäsenvaltion virka-apua käyttäen.
Asianomaisen katsotaan saaneen postitse kirjeellä lähetetyn asiakirjan tiedoksi, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi. Jos 1 momentissa tarkoitettu lisätietopyyntö on lähetetty hakijalle sähköisesti hakijan sijoittautumisjäsenvaltion perustaman sähköisen tietojärjestelmän kautta sijoittautumisjäsenvaltion virka-apua käyttäen, hakijan katsotaan saaneen asiakirjan tiedoksi, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on asetettu hakijan saataville tähän tietojärjestelmään.
Palautukseen ja 156 j §:n nojalla maksuunpantuun määrään sovelletaan muutoin, mitä arvonlisäverosta tämän lain II osassa sekä muussa laissa säädetään.
Jäljempänä 192 ja 193 §:ssä tarkoitettu kolmen vuoden määräaika lasketaan sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa tässä luvussa tarkoitettu päätös koskee.
Suomeen sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan, joka hakee 122 tai 122 a §:ssä tarkoitettua arvonlisäveron palautusta vastaavaa palautusta toisesta jäsenvaltiosta, on toimitettava palautushakemus Suomen Verohallinnolle sen perustaman sähköisen tietojärjestelmän kautta. Hakemus katsotaan tehdyksi ainoastaan siinä tapauksessa, että hakija on antanut kaikki sen jäsenvaltion, josta palautusta haetaan, arvonlisäverodirektiivin 8, 9 ja 11 artiklan perusteella edellyttämät tiedot.
Verohallinto toimittaa hakijalle viipymättä sähköisen vastaanottotodistuksen sähköisen tietojärjestelmän kautta.
Verohallinto ei toimita palautushakemusta sille jäsenvaltiolle, josta palautusta haetaan, jos hakija ei ole palautusajanjakson aikana ollut merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu päätös olla toimittamatta hakemusta voidaan antaa tiedoksi lähettämällä se postitse kirjeellä hakijan ilmoittamaan osoitteeseen. Asianomaisen katsotaan saaneen asiasta tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi. Tämän lisäksi päätöksestä ilmoitetaan viipymättä sähköisesti tietojärjestelmän kautta.
Muutoksenhakuun 3 momentissa tarkoitetusta päätöksestä sovelletaan, mitä 21 luvussa säädetään muutoksenhausta ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä.
Verotuksen yleinen valvonta kuuluu Verohallinnolle. (11.6.2010/529)
Verohallinnon tehtävänä on veron määrääminen ja palauttaminen, veron suorittamisen ja maksamisen valvonta sekä veronkanto. (11.6.2010/529)
Verohallinto ratkaisee oikeuden 122 §:ssä tarkoitettuun palautukseen ja suorittaa muut palautukseen liittyvät tehtävät. (11.6.2010/529)
Verohallinto vastaanottaa ja toimittaa edelleen 156 m §:ssä tarkoitetut toisille jäsenvaltioille tehtävät palautushakemukset perustamansa sähköisen tietojärjestelmän kautta ja suorittaa muut hakemusten edelleen toimittamiseen liittyvät tehtävät. (22.12.2009/1359)
Verovelvollista, 13 a §:ssä tarkoitettua verovelvollisuusryhmää ja 13 c §:ssä tarkoitettua paliskuntaryhmää koskevat asiat käsitellään Verohallinnossa.
159 § on kumottu L:lla 29.12.1995/1767.
Maahan tuotujen tavaroiden verotuksesta ja sen valvonnasta vastaa Tulli sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.
Sen, joka ryhtyy harjoittamaan 1 §:ssä tarkoitettua verollista toimintaa, on tehtävä ennen toiminnan aloittamista yritys- ja yhteisötietolaissa (244/2001) tarkoitettu perustamisilmoitus.
Perustamisilmoituksella annettujen tietojen muutoksista samoin kuin verollisen toiminnan päättymisestä on tehtävä viipymättä yritys- ja yhteisötietolaissa tarkoitettu muutos- tai lopettamisilmoitus.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta 147 §:n 2 momentissa tarkoitettuun verovelvolliseen.
Verovelvollisen on annettava kultakin verokaudelta veroilmoitus.
Veroilmoituksessa on ilmoitettava liikevaihto, suoritettava ja vähennettävä vero sekä muut Verohallinnon määräämät veron oikeamääräisyyden toteamiseksi tarpeelliset tiedot.
Veroilmoitus on annettava viimeistään verokautta seuraavana toisena kalenterikuukautena verotililain 8 §:ssä säädettynä ajankohtana kyseisen lain 7 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. Ilmoitus siitä, että veroa ei ole maksettava, voidaan antaa etukäteen, kuitenkin enintään kuudelta kalenterikuukaudelta.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset siitä, miten 147 §:n 2 momentissa tarkoitettu verovelvollinen ilmoittaa veron.
Verokausi on kalenterikuukausi, jollei 2–4 momentissa toisin säädetä.
Verovelvollisen, jonka kalenterivuoden kirjanpitolain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitettu liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on enintään 50 000 euroa, verokausi on neljänneskalenterivuosi, jollei tämän pykälän 3 tai 4 momentissa toisin säädetä.
Verovelvollisen, jonka kalenterivuoden kirjanpitolain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitettu liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on enintään 25 000 euroa, verokausi on kalenterivuosi, jollei tämän pykälän 4 momentissa toisin säädetä.
Sellaisen alkutuotantoa harjoittavan luonnollisen henkilön, kuolinpesän tai yhtymän sekä 79 c §:ssä tarkoitetun taide-esineen tekijän, joka ei harjoita muuta arvonlisäverollista toimintaa, verokausi on kalenterivuosi.
Edellä 2 tai 3 momentissa tarkoitettuna kalenterivuotena pidetään sitä kalenterivuotta, jona sovellettavasta verokaudesta on kysymys.
Tässä laissa alkutuotannolla tarkoitetaan maatalouden, metsätalouden, puutarhatalouden, metsästyksen, kalastuksen, kalankasvatuksen, ravustuksen, ravunkasvatuksen, turkistarhauksen ja poronhoidon harjoittamista sekä jäkälän ja käpyjen poimintaa tai muuta tällaista luonnontuotteen talteen ottamista. Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.
Edellä 162 a §:n 2 momentissa tarkoitetun verovelvollisen verollisen toiminnan alkamisen yhteydessä tekemän hakemuksen perusteella verokautena pidetään kuitenkin kalenterikuukautta ja 162 a §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun verovelvollisen hakemuksen perusteella kalenterikuukautta tai neljänneskalenterivuotta toiminnan alkamisesta.
Verovelvollinen, jonka verokausi on 162 a §:n 2–4 momentissa tarkoitettu verokausi, voi hakemuksesta siirtyä soveltamaan mainituissa lainkohdissa tarkoitettua lyhyempää verokautta. Verovelvollinen, jonka verokautena on tämän pykälän perusteella valittu verokausi, voi hakemuksesta siirtyä soveltamaan 162 a §:n 2–4 momentin mukaista verokautta tai mainituissa lainkohdissa tarkoitettua lyhyempää verokautta.
Verokauden on kuitenkin oltava sama vähintään kolmen perättäisen kalenterivuoden ajan.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuun hakemukseen perustuvaa verokautta sovelletaan hakemuksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Hakemus on tehtävä viimeistään kyseistä kalenterivuotta edeltävän syyskuun loppuun mennessä.
Verovelvollisen on ilmoitettava viipymättä Verohallinnolle, jos 162 a §:n 2–4 momentissa säädetyt edellytykset eivät kalenterivuonna tai seuraavana kalenterivuonna todennäköisesti täyty. (11.6.2010/529)
Verovelvollisen verokautena pidetään kuluvaa kalenterivuotta koskevan 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen perusteella uusia tietoja vastaavaa verokautta sen lyhyemmän verokauden alusta, jonka aikana ilmoitus on annettu. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset edellytyksistä, joilla tässä momentissa tarkoitetut toimet voidaan jättää toteuttamatta.
Jos Verohallinto muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toteaa, että 162 a §:n 2–4 momentissa säädetyt edellytykset eivät kalenterivuonna täyty, verovelvollisen verokautena pidetään kyseisen kalenterivuoden alusta oikeita tietoja vastaavaa verokautta. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset edellytyksistä, joilla tässä momentissa tarkoitetut toimet voidaan jättää toteuttamatta. (11.6.2010/529)
Verohallinto voi määrätä, että sellaisen verovelvollisen, joka olennaisesti laiminlyö tai jonka voidaan ennakkoperintälain 26 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tai muulla vastaavalla perusteella olettaa olennaisesti laiminlyövän ennakkoperintälain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetut velvollisuutensa verotuksessa, verokautena pidetään kalenterivuoden tai neljänneskalenterivuoden sijasta kalenterikuukautta kyseisen kalenterivuoden alusta. (11.6.2010/529)
Verovelvollisen, jonka verokausi muuttuu 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lyhyemmäksi kesken verokauden, on annettava muutosta edeltäneeltä verokauden osalta veroilmoitus viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavana toisena kalenterikuukautena, jona 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu, verotililain 8 §:ssä säädettynä ajankohtana kyseisen lain 7 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen tai Verohallinnon määräämänä myöhempänä ajankohtana. (11.6.2010/529)
Verohallinnon on annettava 4 momentissa tarkoitetussa asiassa päätös ja 3 momentissa tarkoitetussa asiassa verovelvollisen pyynnöstä päätös. (11.6.2010/529)
Verovelvollisen, jonka verokausi on muu kuin kalenterivuosi, on sovellettava samaa verokautta kuin verotililain soveltamisalaan kuuluviin verotililain 1 §:n 2 momentin 2, 3, 6 ja 7 kohdassa sekä 3 momentissa tarkoitettujen lakien nojalla kannettaviin veroihin ja maksuihin sovelletaan.
Verovelvollisen on annettava kultakin kalenterikuukaudelta yhteenvetoilmoitus:
1) 72 b ja 72 c §:ssä tarkoitetuista yhteisömyynneistä;
2) sellaisista 65 §:ää vastaavan säännöksen mukaan verotettavien palvelujen myynneistä, joista palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on toisessa jäsenvaltiossa 9 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen mukaan velvollinen suorittamaan veron, lukuun ottamatta verotusvaltiossa verosta vapautettuja palvelujen myyntejä.
(13.11.2009/886)Yhteenvetoilmoitus on annettava myös silloin, kun verovelvollisen tekemä tavaran yhteisöhankinta katsotaan 63 g §:n nojalla verotetun kuljetuksen päättymisvaltiossa.
Ostajalle annettu yhteenvetoilmoituksessa ilmoitettua myyntiä koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus, muu sellainen oikaisuerä tai muu myyntiä koskeva muutos ilmoitetaan yhteenvetoilmoituksessa siltä kalenterikuukaudelta, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava. (13.11.2009/886)
Ilmoitus tulee antaa viimeistään kalenterikuukautta seuraavan kuukauden 20 päivänä. (13.11.2009/886)
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset yhteenvetoilmoituksessa annettavista tiedoista ja tietojen antotavasta.
Edellä 161 §:ssä tarkoitettu perustamis-, muutos- ja lopettamisilmoitus voidaan antaa myös sähköisesti.
Edellä 162 e §:ssä tarkoitettu yhteenvetoilmoitus on annettava sähköisesti. Verohallinto voi pyynnöstä sallia yhteenvetoilmoituksen antamisen paperisena. Ilmoitus voidaan antaa siirtämällä tiedostot sähköisesti.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset sähköisten tietojen antotavasta.
Veroilmoitus ja yhteenvetoilmoitus annetaan Verohallinnolle.
Muutoin kuin sähköisesti annettu yhteenvetoilmoitus katsotaan annetuksi silloin, kun se on saapunut Verohallinnolle siten kuin hallintolain (434/2003) 18 §:ssä säädetään.
Sähköisesti annettu yhteenvetoilmoitus katsotaan annetuksi silloin, kun se on saapunut Verohallinnolle siten kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 10 §:ssä säädetään.
Ilmoitusvelvollisen on allekirjoitettava Verohallinnolle annettavat 162 e §:ssä tarkoitetut ilmoitukset ja muut asiakirjat. Yhteisön ilmoitusten ja asiakirjojen tulee olla toiminimen kirjoittamiseen oikeutettujen henkilöiden allekirjoittamia. (11.6.2010/529)
Edellä 162 e §:ssä tarkoitetut ilmoitukset ja muut asiakirjat, jotka voidaan toimittaa veroviranomaiselle sähköisesti ja jotka on allekirjoitettava, on varmennettava vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (617/2009) tarkoitetulla kehittyneellä sähköisellä allekirjoituksella tai muulla hyväksyttävällä tavalla. (13.11.2009/886)
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset siitä, millä tavoin varmennettuina 162 e §:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja muita asiakirjoja voidaan toimittaa sähköisesti.
Edellä 161 §:ssä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä vastuussa olevista henkilöistä säädetään yritys- ja yhteisötietolaissa.
Vastuu muun kuin 161 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä kuuluu yhteisön hallitukselle tai hallinnolle. Avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön, laivanisännistöyhtiön ja yhtymän ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen on sellaisen osakkaan velvollisuutena, joka 188 §:n 2 momentin mukaan on verosta vastuussa.
Ilmoittamisvelvollinen muiden kuin 161 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten osalta on holhottavan puolesta holhooja, poissa olevan puolesta hänelle määrätty uskottu mies ja kuolinpesän puolesta se, jolla on pesä hallussaan tai, jos pesä on jaettu, se, jonka hallussa pesä oli jaon aikana.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä ulkomaalaisen puolesta vastaa myös Suomessa oleva edustaja.
Verohallinnon on vaadittaessa annettava todistus asiakirjan vastaanottamisesta.
Sen, joka on laiminlyönyt veroilmoituksen tai yhteenvetoilmoituksen antamisen säädetyssä ajassa tai antanut ilmoituksen puutteellisena, tulee Verohallinnon kehotuksesta täyttää velvollisuutensa. (11.6.2010/529)
Verovelvollisen on myös kehotuksesta annettava ne täydentävät selvitykset, jotka ovat tarpeen veron määräämistä varten.
Jos verovelvollinen on laiminlyönyt ilman pätevää syytä yhteenvetoilmoituksen antamisen taikka antanut ilmoituksen vaillinaisena tai virheellisenä, Verohallinto voi määrätä verovelvollisen maksettavaksi laiminlyöntimaksua vähintään 80 euroa ja enintään 1 700 euroa. (11.6.2010/529)
Laiminlyöntimaksun maksuunpanossa, kannossa, perinnässä ja tilittämisessä noudatetaan arvonlisäveroa koskevia säännöksiä.
Verovelvollisen on Verohallinnon kehotuksesta esitettävä Suomessa tarkastettavaksi kirjanpitonsa, muistiinpanonsa sekä kaikki se toimintaan liittyvä ja muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä. (11.6.2010/529)
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, ulkomailla 209 n–209 q §:n mukaisesti sähköisesti säilytettävien tositteiden tai muun aineiston osalta riittävää on, että tietoihin saadaan täydellinen tosiaikainen tietokoneyhteys ja että tiedot ovat saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon. Viranomaisen kehotuksesta teknisestä tallenteesta on lisäksi valmistettava jäljennös tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen. (29.6.2012/399)
Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus, ellei erityisistä syistä muuta johdu.
Tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä sekä esitettävästä aineistosta ja omaisuudesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Tarkastus voidaan toimittaa myös yksinomaan siinä tarkoituksessa, että kerätään tietoja, joita voidaan käyttää muun verovelvollisen verotuksessa (vertailutietotarkastus).
2 momentti on kumottu L:lla 30.12.2010/1413. (30.12.2010/1413)
L ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa 1608/1993 on kumottu L:lla 1358/2010, ks. soveltamisesta 1358/2010 3 ja 4 §.
Jokaisen on annettava Verohallinnon kehotuksesta nimen, pankkitilin numeron, tilitapahtuman tai muun vastaavan yksilöinnin perusteella tietoja, jotka saattavat olla tarpeen muun verovelvollisen verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten ja jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, mikäli hänellä ei lain mukaan ole oikeutta kieltäytyä todistamasta asiassa. Verotukseen vaikuttavia taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta. (11.6.2010/529)
Posti- ja telelaitoksen on 1 momentissa mainitun viranomaisen kirjallisesta kehotuksesta annettava tiedot asiakkaalle saapuneista postiosoituksista ja postiennakko-osoituksista sekä muusta postin välityksellä tapahtuneesta rahaliikkeestä.
Edellä 1 momentissa mainituilla viranomaisilla on oikeus 169 §:ssä mainituin tavoin tarkastaa tai tarkastuttaa ne liike- ja muut asiakirjat, joista 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tietoja voi olla saatavissa.
Haettaessa muutosta tämän pykälän nojalla annettuun Verohallinnon päätökseen noudatetaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain 23 a §:ssä säädetään. (21.12.2012/877)
Sijoituskullan myyjän on Verohallinnon kehotuksesta esitettävä 209 s §:ssä tarkoitettu aineisto tarkastettavaksi ja annettava sitä koskevia tietoja.
Valtion ja kunnan viranomaisen sekä muun julkisyhteisön on Verohallinnon pyynnöstä annettava tai esitettävä tarkastettavaksi sellaiset tiedot, jotka saattavat olla tarpeen verotusta tai muutoksenhakua varten ja jotka selviävät viranomaisen tai muun julkisyhteisön hallussa olevista asiakirjoista tai muutoin ovat tämän tiedossa, mikäli tiedot eivät koske sellaista asiaa, josta lain mukaan ei saa todistaa. Verotukseen vaikuttavia taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.
Verohallinnolla on oikeus saada maksutta tässä luvussa tarkoitetut, verotusta varten tarvittavat tiedot.
Jos valtion tai kunnan viranomainen luovuttaa laajoja ja massaluonteisia tietoja, Verohallinto maksaa asianomaiselle viranomaiselle tietojen luovuttamisesta mainitulle viranomaiselle keskimäärin aiheutuvat kustannukset lukuun ottamatta yleishallinto- ja pääomakustannuksia sekä koneiden ja laitteiden vuokraus- ja toimitilakustannuksia. (11.6.2010/529)
Verovelvolliset merkitään arvonlisäverovelvollisten rekisteriin lukuun ottamatta lain 147 §:n 2 momentissa tarkoitettuja verovelvollisia. (29.12.1994/1486)
2 momentti on kumottu L:lla 30.12.1999/1347.
Verohallinto merkitsee verovelvollisen rekisteriin siitä lukien, kun verollinen liiketoiminta alkaa. Verovelvollinen voidaan kuitenkin merkitä rekisteriin jo siitä lukien, kun hän ryhtyy hankkimaan tavaroita ja palveluja verollista liiketoimintaa varten. (11.6.2010/529)
Edellä 12, 26 f ja 30 §:n perusteella verovelvollinen merkitään rekisteriin aikaisintaan hakemuksen tekemisestä. Jos 30 §:ssä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja voi tehdä 106 §:ssä säädetyn vähennyksen tai soveltaa 106 §:n 3 momenttia ja hakemus on tehty 30 §:ssä tarkoitetun toiminnan alkamisen jälkeen, hän on kuitenkin verovelvollinen mainitun toiminnan alkamisesta. (23.11.2007/1061)
Edellä 13 a §:ssä tarkoitettu verovelvollisuusryhmä katsotaan muodostetuksi aikaisintaan hakemuksen tekemisestä lukien. (27.5.1994/377)
Jos ulkomaalaisella ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa toisessa jäsenvaltiossa eikä valtiossa, jonka kanssa Suomella on sellainen viranomaisten keskinäistä avunantoa koskeva oikeudellinen järjestely, joka vastaa soveltamisalaltaan keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annettua neuvoston direktiiviä 2010/24/EU sekä hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010, 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on sellaisen Verohallinnon hyväksymän edustajan nimeäminen, jolla on Suomessa liiketoiminnan kotipaikka. Verohallinto voi lisäksi vaatia asetettavaksi vakuuden veron suorittamisesta. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos ulkomaalaisella ei ole kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa toisessa jäsenvaltiossa eikä valtiossa, jonka kanssa Suomella on sellainen viranomaisten keskinäistä avunantoa koskeva oikeudellinen järjestely, joka vastaa soveltamisalaltaan keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annettua neuvoston direktiiviä 2010/24/EU sekä hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010, 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on sellaisen Verohallinnon hyväksymän edustajan nimeäminen, jolla on Suomessa kotipaikka. Verohallinto voi lisäksi vaatia asetettavaksi vakuuden veron suorittamisesta.
Mitä 169, 209 ja 209 n–209 q §:ssä säädetään verovelvollisen velvollisuuksista, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitettuun edustajaan.
Verohallinto poistaa verovelvollisen rekisteristä siitä lukien, kun verollinen liiketoiminta on päättynyt. Verollisen liiketoiminnan voidaan katsoa jatkuvan niin kauan kuin elinkeinonharjoittaja tai konkurssihallinto myy elinkeinonharjoittajan hankkimaa liikeomaisuutta. Jos konkurssihallinto kuitenkin itsenäisesti jatkaa elinkeinonharjoittajan liiketoimintaa, elinkeinonharjoittajan verovelvollisuus katsotaan aina päättyneeksi viimeistään konkurssiin asettamishetkellä. (11.6.2010/529)
Edellä 12 §:n perusteella verovelvollinen sekä sellainen verovelvollinen, jonka myyntien yhteismäärä ei ylitä 3 §:ssä tarkoitettua euromääräistä rajaa, poistetaan rekisteristä verovelvollisen tätä koskevan vaatimuksen tekemisestä lukien. (26.10.2001/915)
Edellä 30 §:n perusteella verovelvollista ei poisteta rekisteristä verovelvollisen tätä koskevan vaatimuksen johdosta, vaan vasta kun verovelvollisuuden edellytykset ovat lakanneet. (16.12.1994/1218)
Edellä 13 a §:ssä tarkoitettu verovelvollisuusryhmä katsotaan puretuksi ryhmään kuuluvien elinkeinonharjoittajien tätä koskevan vaatimuksen tekemisestä lukien. (27.5.1994/377)
Verohallinnon 26 f §:n nojalla tekemä päätös on voimassa ostajan ilmoittaman ajan, kuitenkin vähintään kaksi kalenterivuotta.
Verohallinto ilmoittaa asianomaiselle rekisteröinnistä ja rekisteristä poistamisesta, 13 a §:ssä tarkoitetun verovelvollisuusryhmän muodostamisesta ja purkamisesta sekä siitä, ettei asianomaista ilmoituksesta tai hakemuksesta poiketen ole merkitty rekisteriin tai poistettu rekisteristä taikka verovelvollisuusryhmää ole muodostettu tai purettu.
Verohallinto antaa asianomaisen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön pyynnöstä päätöksen rekisteröintiasiassa sekä verovelvollisuusryhmän muodostamis- ja purkamisasiassa.
Verohallinto määrää veroilmoituksella annetuista tiedoista poiketen tai veroilmoituksen puuttuessa verovelvollisen maksettavaksi veron, jota on ilmoitettu liian vähän maksettavaksi tai liikaa palautettavaksi. (11.6.2010/529)
Veroa ei määrätä, jos asia on Verohallinnon päätöksellä ratkaistu aikaisemmin. Jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaan, asia on ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisestä syystä muuta johdu. (11.6.2010/529)
Veron määräämisessä on tunnollisesti sekä valtion että verovelvollisen etua silmällä pitäen harkittava, mitä verovelvollisen liiketoimista sekä muista asiaan vaikuttavista seikoista on ilmoituksista tai muutoin käynyt selville taikka muulla perusteella on katsottava oikeaksi.
Verovelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen, jos veroa määrättäessä olennaisesti poiketaan verovelvollisen antamista tiedoista.
Jos verovelvollinen on laiminlyönyt veron ilmoittamisen kokonaan tai on ilmoittanut sitä ilmeisesti liian vähän eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut veron määräämistä varten tarvittavia tietoja, Verohallinnon on määrättävä maksettavan veron määrä arvioimalla. (11.6.2010/529)
Verotililain 7 §:n 4 momentissa tarkoitetun kehotuksen yhteydessä Verohallinto antaa verovelvolliselle tiedoksi arvioidun maksettavaksi määrättävän veron määrän ja sen määräämisen perusteita koskevat tiedot ja varaa verovelvolliselle tilaisuuden selvityksen antamiseen. (11.6.2010/529)
Edellä 1 momentissa tarkoitetun veron määrä on pyrittävä selvittämään ostojen, tavanomaisten myyntipalkkioiden, palkkojen tai muiden sellaisten kustannuserien perusteella laadittujen laskelmien avulla taikka muiden samalla alalla ja vastaavanlaisissa olosuhteissa toimivien verovelvollisten liiketoimintaan vertaamalla.
Veron määräämistä koskevaan päätökseen on otettava veron määräytymistä koskeva laskelma sekä merkittävä ne syyt, joiden perusteella vero on määrätty arvion mukaan.
Edellä 176 §:ssä tarkoitettu vero voidaan jättää määräämättä, jos veron ilmoittaminen liian vähän maksettavaksi tai liikaa palautettavaksi johtuu sellaisesta virheestä, jonka johdosta toisen verovelvollisen maksettavaksi on tullut liikaa veroa taikka 122 tai 131 §:ssä tarkoitettu vero on jäänyt palauttamatta eikä verotuksen tasapuolisuus tai muu syy vaadi veron määräämistä. Edellytyksenä on, että verovelvollinen esittää palautukseen oikeutetun antaman sitoumuksen, jossa tämä luopuu oikeudestaan palautukseen. Sitoumuksen antaneella ei ole oikeutta palautukseen.
Edellä 176 §:ssä tarkoitettu vero voidaan jättää määräämättä myös silloin, kun veroa on pidettävä vähäisenä eikä verotuksen tasapuolisuus tai muu syy vaadi veron määräämistä.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset siitä, milloin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu vero voidaan jättää määräämättä.
Edellä 176 §:ssä tarkoitettu vero on määrättävä kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jolta vero olisi tullut maksaa.
Vero katsotaan määrätyn määräajassa, jos Verohallinnon päätös siitä on tehty ennen määräajan päättymistä. (11.6.2010/529)
Verovelvollisen kuoltua vero määrätään kuolinpesälle.
Vero on määrättävä vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona perukirja on annettu Verohallinnolle. Veroa ei voida määrätä, jos 179 §:ssä tarkoitettu määräaika on päättynyt. (11.6.2010/529)
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa.
Milloin tavaran tai palvelun myynnistä tuleva vastike on sovittu tai määrätty kohtuullisena pidettävää pienemmäksi tai muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksettavan veron määrä vähentyisi, voidaan arvion mukaan vahvistaa, mistä määrästä veroa on maksettava.
Veroa voidaan korottaa, jos:
1) veroilmoituksessa tai muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus, eikä verovelvollinen ole noudattanut saamaansa kehotusta sen korjaamiseksi, enintään 10 prosentilla;
2) verovelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt veroilmoituksen antamisen tai antanut sen olennaisesti liian myöhään taikka laiminlyönyt muun tiedon tai asiakirjan oikeassa ajassa antamisen taikka antanut veroilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan olennaisesti vaillinaisena, enintään 20 prosentilla ja, jos hän on säädetyn kehotuksen saatuaankin ilman hyväksyttävää estettä jättänyt velvollisuutensa kokonaan tai osaksi täyttämättä, enintään kaksinkertaiseksi;
3) verovelvollinen on törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan, enintään kaksinkertaiseksi.
Jos 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu laiminlyönti tai väärän ilmoituksen, tiedon taikka asiakirjan antaminen on tapahtunut veron kavaltamisen tarkoituksessa, veroa on korotettava vähintään 50 prosentilla ja enintään kolminkertaiseksi.
Veronkorotus määrätään vain siitä verosta, jota 1 ja 2 momentissa tarkoitettu puutteellisuus tai vaillinaisuus on koskenut.
Jos veroa ei voida edellä tarkoitetulla tavalla korottaa, Verohallinto voi määrätä maksettavaksi enintään 15 000 euron suuruisen veronkorotuksen. Veronkorotuksen määrääminen edellyttää tällöin, että verovelvollinen on todistettavasti lähetetystä kehotuksesta huolimatta laiminlyönyt rekisteri- tai veroilmoituksen antamisen tai antanut ilmoituksen olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä eikä laiminlyönti ole olosuhteisiin nähden tai muutoin vähäinen. Verohallinto voi määrätä veronkorotuksen maksettavaksi ilmoittamisvelvollisuuden törkeän laiminlyönnin johdosta silloinkin, kun se on määrännyt veron arvioimalla ja oikaissut päätöstä myöhemmin toimitetun selvityksen perusteella sellaiseksi, että veroa ei määrätä. (11.6.2010/529)
Veron säädetyssä ajassa ilmoittamisen laiminlyönnistä määrättävästä myöhästymismaksusta säädetään verotililain 9 §:ssä.
183 § on kumottu L:lla 7.8.2009/605.
Kun verovelvollisen maksettavaksi määrätään veroa tai veronkorotusta, verovelvolliselle on annettava päätös, johon on liitetty valitusosoitus. Ajankohdasta, jolloin vero on maksettava, säädetään valtiovarainministeriön asetuksella.
Verovelvollisen palautusoikeutta koskevan hakemuksen tai hakemusta vastaavan selvityksen johdosta verovelvolliselle on annettava päätös, johon on liitetty valitusosoitus.
Jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi olisi määrättävä veroa tai veronkorotusta, Verohallinnon on yksikön pyynnöstä tehtävä asiassa päätös, johon liitetään valitusosoitus.
186 § on kumottu L:lla 26.10.2001/915.
187 § on kumottu L:lla 7.8.2009/605.
Vero määrätään verovelvollisen ja verosta vastuussa olevien henkilöiden yhteisvastuullisesti maksettavaksi.
Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verosta ovat yhteisvastuullisesti vastuussa avoimen yhtiön osakas ja kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies. Sama vastuu 13 §:ssä tarkoitetun yhtymän ja laivanisännistöyhtiön verosta on yhtymän tai yhtiön osakkaalla.
Edellä 13 a §:ssä tarkoitetun verovelvollisuusryhmän verosta ovat yhteisvastuullisesti vastuussa kaikki ryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat. (27.5.1994/377)
Edellä 2 momentissa tarkoitetun osakkaan ja yhtiömiehen sekä 3 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan vastuu alkaa sen kuukauden alusta, jonka aikana hän liittyy yhtiöön, yhtymään tai verovelvollisuusryhmään, ja päättyy sen kuukauden lopussa, jonka kuluessa hän eroaa yhtiöstä, yhtymästä tai verovelvollisuusryhmästä. (27.5.1994/377)
Verosta vastuussa olevat henkilöt merkitään Verohallinnon päätökseen. Jos päätökseen ei ole merkitty 2 tai 3 momentissa tarkoitettua verosta vastuussa olevaa henkilöä tai elinkeinonharjoittajaa, Verohallinnon on määrättävä, edellä tarkoitettua henkilöä tai elinkeinonharjoittajaa kuultuaan, hänet verovelvollisen kanssa yhteisvastuullisesti vastuuseen veron maksamisesta. (11.6.2010/529)
Verohallinto antaa 147 §:n 2 momentissa tarkoitetulle verovelvolliselle ilmoituksen tämän ilmoittamasta maksamatta olevasta verosta. (11.6.2010/529)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veroon sovelletaan, mitä verotililain 23 §:ssä ja 24 §:n 1 momentissa säädetään kausiveroilmoitukseen perustuvasta velvoitteesta. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veroon sovelletaan, mitä verotililain 24 §:n 1 momentissa säädetään kausiveroilmoitukseen perustuvasta velvoitteesta.
Jos verovelvollinen maksaa veroa ilman veron maksettavaksi määräämistä 147 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron maksamisen yhteydessä maksettava oma-aloitteisesti veronlisäystä. Jos veroa ei ole maksettu ilman veron maksettavaksi määräämistä tai jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti maksanut verolle veronlisäystä, verolle määrätään veronlisäystä.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu veronlisäys lasketaan siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa säädetään.
Kun verovelvolliselle määrätään veronlisäystä, sovelletaan, mitä 184 ja 185 §:ssä säädetään veron määräämisestä.
Edellä 147 §:n 2 momentissa tarkoitetulle verovelvolliselle takaisin maksettava vero on maksettava viivytyksettä.
Takaisin maksettavalle verolle maksetaan veronkantolain 22 §:ssä säädetty korko. Korko lasketaan veron maksupäivästä.
Verohallinto antaa ohjausta arvonlisäverotukseen kuuluvassa asiassa.
Jos asia on hakijalle tärkeä, Verohallinto antaa kirjallisesta hakemuksesta ennakkoratkaisun siitä, miten lakia sovelletaan hakijan liiketoimeen. Ennakkoratkaisua ei anneta, jos asia on keskusverolautakunnan päätöksellä ratkaistu tai sitä koskeva hakemus on vireillä keskusverolautakunnassa. (11.6.2010/529)
Hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.
Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu.
Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisenä. (11.6.2010/529)
Tavaran maahantuonnista suoritettavaa veroa koskevan ennakkoratkaisun antaa Tulli. Ennakkoratkaisun antamisesta ja sen voimassaolosta on soveltuvin osin voimassa, mitä Verohallinnon antamasta ennakkoratkaisusta säädetään. (21.12.2012/962)
Keskusverolautakunta voi hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun siitä, miten lakia sovelletaan hakijan liiketoimeen siten kuin Verohallinnosta annetussa laissa (503/2010) säädetään.
Verovelvollinen oikaisee veroilmoituksessa olevan virheen antamalla kyseiseltä verokaudelta veroilmoituksen oikaisuilmoituksen.
Verohallinto antaa tarkemmat määräykset veroilmoituksen oikaisuilmoituksessa annettavista tiedoista ja tietojen antotavasta.
Verovelvollisella, joka on ilmoittanut verokaudelta suoritettavan veron liian pienenä tai vähennettävän veron liian suurena, on velvollisuus tehdä 191 §:ssä tarkoitettu oikaisu kolmen vuoden aikana sen tilikauden päättymisestä, jolta vero olisi tullut ilmoittaa.
Verovelvollisella on oikeus saada 191 §:ssä tarkoitettua menettelyä noudattaen liikaa maksettavaksi ilmoitettu vero tai vero, jota ei ole ilmoitettu palautettavaksi, palautuksena tilikauden aikana tai korjata virhe vähentämällä kyseinen vero tilikauden aikana seuraavilta verokausilta.
Verovelvollisella, joka ei ole tehnyt 1 momentissa tarkoitettua oikaisua tai korjausta, on oikeus tilikauden päätyttyä saada kyseinen vero palautuksena hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella.
Verovelvollisella on oikeus 2 momentissa tarkoitettuun palautukseen kolmen vuoden ajan sen tilikauden päättymisestä, jolta veroa on ilmoitettu liikaa, tai verovelvollisen mainitun ajan kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu vero palautetaan siten kuin verotililaissa tarkemmin säädetään.
Jos Verohallinto verovelvollisen hakemuksesta, valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että sen päätös on verovelvollisen vahingoksi virheellinen, Verohallinnon on oikaistava päätöksessä oleva virhe, ja verovelvollisella on oikeus saada virheen johdosta liika maksettavaksi määrätty vero tai vero, joka oli päätetty jättää palauttamatta, palautuksena, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu. (11.6.2010/529)
Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jota oikaistava päätös koskee tai, jos päätös koskee useita tilikausia, niistä viimeisen päättymisestä tai 60 päivän kuluessa oikaistavan päätöksen tekemisestä taikka verovelvollisen sanotun ajan kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin. (13.11.2009/886)
Verohallinnon tämän lain nojalla tekemään arvonlisäverotusta koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Valtion puolesta on valitus-oikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa Verohallintoon. (11.6.2010/529)
Verovelvollisen valitusaika on kolme vuotta tilikauden tai, jos päätös koskee useita tilikausia, niistä viimeisen päättymisestä lukien, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä sekä 162 c §:n 6 momentissa ja 175 §:n 2 momentissa tarkoitetusta päätöksestä elinkeinonharjoittaja saa valittaa 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätös voidaan antaa tiedoksi hallintolain 59 §:ssä tarkoitettuna tavallisena tiedoksiantona. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä. (7.8.2009/605)
Päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. (7.8.2009/605)
Tässä laissa tarkoitettuihin asioihin ei sovelleta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) perustevalitusta koskevia säännöksiä. (7.8.2009/605)
Verotusta koskeva päätös ja muu asiakirja on toimitettava tiedoksi verovelvolliselle. Tiedoksianto on kuitenkin toimitettava verovelvollisen lailliselle edustajalle tai valtuutetulle, jos verovelvollisen puolesta veroasioita hoitava edustaja tai valtuutettu on ilmoitettu asianhoitajaksi Verohallinnon asiakasrekisteriin.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä kuullaan ja päätös annetaan tiedoksi siten, että yksikölle varataan tilaisuus tutustua verotusasiakirjoihin, jollei jäljempänä 194 §:ssä toisin säädetä.
Jos Verohallinto oikaisee päätöstään 192 §:ssä tarkoitetulla tavalla verovelvollisen vaatimuksen mukaisesti, valitus raukeaa. Siltä osin kuin Verohallinto katsoo, että verovelvollisen valitus ei anna aihetta päätöksen oikaisemiseen, Verohallinnon on annettava valituksen johdosta lausuntonsa ja siirrettävä valitus tältä osin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeuden on varattava valituksen ja lausunnon johdosta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemästä valituksesta verovelvolliselle ja verovelvollisen tekemästä valituksesta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallinto-oikeus voi kuitenkin ratkaista valituksen kuulematta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä, jos veron määrä voi verovelvollisen vaatimuksesta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselvä.
Hallinto-oikeus voi siirtää antamansa päätöksen tiedoksiantamisen Verohallinnolle.
196 § on kumottu L:lla 2.8.1994/700.
Tullin päätöksestä tehtävästä oikaisusta ja muutoksenhausta on voimassa, mitä tullilainsäädännössä säädetään.
Tullin antamaan ennakkoratkaisuun ei saa vaatia tullilain 37 §:ssä tarkoitettua oikaisua, vaan siihen haetaan muutosta valittamalla siten kuin tullilaissa säädetään. Valitusaika on 30 päivää ennakkoratkaisua koskevan päätöksen tiedoksisaannista. Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta valittamalla.
L:lla 941/2015 muutettu 197 § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Tulliviranomaisen päätöksestä tehtävästä oikaisusta ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä tullilaissa säädetään. Päätökseen, jolla ennakkoratkaisu on jätetty antamatta, ei saa hakea muutosta valittamalla.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. (11.6.2010/529)
Valitusluvan myöntämisen perusteet ovat:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on painava taloudellinen tai muu syy.
Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta hallinto-oikeuden päätöksestä. (11.6.2010/529)
Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Helsingin hallinto-oikeudelle. (11.6.2010/529)
Valtion puolesta valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä.
200 § on kumottu L:lla 2.8.1994/700.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on annettava valittajalle kappale sekä lisäksi lähetettävä jäljennös kahtena tai, kun muutosta on haettu valtion puolesta, kolmena kappaleena Helsingin hallinto-oikeudelle.
Jos hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta muuttaa 175 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä, sen on samalla määrättävä ajankohta, josta alkaen ratkaisua on sovellettava.
203 § on kumottu L:lla 11.6.2010/529.
Jos verovelvollisen joltakin verokaudelta suoritettavan tai vähennettävän veron määrä on veroviranomaisen päätöksen tai muutoksenhaun johdosta muuttunut toiselta verokaudelta suoritettavan tai vähennettävän veron määrään vaikuttavalla tavalla, viimeksi mainitulta verokaudelta suoritettavan tai vähennettävän veron määrää oikaistaan muutosta vastaavaksi.
Jos verovelvollisen suoritettavan tai vähennettävän veron määrä on veroviranomaisen päätöksen tai muutoksenhaun johdosta muuttunut toisen verovelvollisen suoritettavan tai vähennettävän veron määrään vaikuttavalla tavalla, viimeksi mainittua veron määrää oikaistaan muutosta vastaavaksi.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu oikaisu verovelvollisen eduksi edellyttää verovelvollisen vaatimusta. Oikaisua vaaditaan 191 b §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.
Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu oikaisu voidaan tehdä, vaikka 179 tai 191 b §:ssä säädetty määräaika on päättynyt. Oikaisu voidaan jättää suorittamatta, jos muutoksen tekeminen on erityisestä syystä kohtuutonta.
Verovelvolliselle on, jos mahdollista, ennen oikaisun tekemistä varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.
Verovelvollinen ja muu verosta vastuussa oleva henkilö on siitä huolimatta, että verotukseen haetaan muutosta, velvollinen maksamaan määrätyn veron.
Jos vero on hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, asianomaisella on oikeus saada palautuksena liika maksettavaksi tai palauttamatta jätettäväksi määrätty vero. (7.8.2009/605)
Jos hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus on muutoksenhaun johdosta katsonut jonkun verovelvolliseksi, korottanut veron määrää tai pienentänyt määrää, jonka verovelvollinen on ollut oikeutettu saamaan palautuksena, jäljennös päätöksestä on toimitettava Verohallinnolle. Verohallinnon tulee viivytyksettä määrätä veron maksamiselle jälkimaksuaika ja antaa päätös tiedoksi verovelvolliselle.
Oikeudenkäyntikulujen korvaukseen sovelletaan hallintolainkäyttölain 13 luvun säännöksiä.
Jos tämän lain nojalla tehtyä muutoksenhakua ratkaistaessa ilmaantuu eri mieliä, tulee päätökseksi se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen. Äänten jakautuessa tasan päätökseksi tulee se mielipide, joka on verovelvolliselle edullisempi, tai jollei tätä perustetta käy soveltaminen, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.
Niiden verovelvollisten, jotka eivät ole kirjanpitovelvollisia tai joiden verokausi on neljänneskalenterivuosi tai kalenterivuosi, tilikautena pidetään kalenterivuotta. Paliskuntaryhmän tilikausi on poronhoitovuosi.
Verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien kirjausten on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuihin tositteisiin ottaen lisäksi huomioon, mitä tässä laissa tositteista säädetään. Tarkemmat kirjanpitoa koskevat säännökset annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Merkintöjen tulee perustua päivättyihin ja numeroituihin tositteisiin ottaen huomioon, mitä tässä laissa tositteista säädetään. Tarkemmat muistiinpanoja koskevat säännökset annetaan Verohallinnon päätöksellä. (11.6.2010/529)
Laskutukseen sovelletaan 209 b–209 g §:ää, jos myynti tapahtuu 5 luvun mukaan Suomessa.
Laskutukseen sovelletaan 209 b–209 g §:ää myös 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos myyjä luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on Suomessa. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Laskutukseen sovelletaan 209 b–209 g §:ää myös 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos myyjä luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän kotipaikka on Suomessa.
Edellä 2 momentissa tarkoitetut tilanteet ovat:
1) myyjä laatii laskun myynnistä, joka tapahtuu toisessa jäsenvaltiossa, ja verovelvollinen myynnistä on 2 a tai 9 §:ää vastaavan säännöksen nojalla ostaja;
2) myynti ei tapahdu Yhteisön alueella.
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, 209 b–209 g §:ää ei sovelleta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen myyjän Suomessa suorittamaan myyntiin, josta ostaja on 2 a tai 9 §:n nojalla verovelvollinen ja josta myyjä laatii laskun. Myyjä on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, jos hän luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa. (27.6.2014/505)
L:lla 505/2014 muutettu 4 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, 209 b–209 g §:ää ei sovelleta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen myyjän Suomessa suorittamaan myyntiin, josta ostaja on 2 a tai 9 §:n nojalla verovelvollinen ja josta myyjä laatii laskun. Myyjä on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, jos hän luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.
Edellä 2 ja 4 momentissa kiinteällä toimipaikalla, josta tavarat luovutetaan ja palvelut suoritetaan, tarkoitetaan kiinteää toimipaikkaa, jonka henkilöstö- ja muilla resursseilla luovutus tai suoritus toteutetaan.
Myyjän on annettava ostajalle lasku, jos ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja:
1) verollisesta tavaran tai palvelun myynnistä;
2) myynnistä, joka on veroton 43 a, 56 ja 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71, 72, 72 a–72 e ja 72 h §:n nojalla;
3) sellaisesta myynnistä toisessa jäsenvaltiossa, joka olisi 4, 5, 27, 34, 36, 37, 39 ja 45 §:n, 59 §:n 1–3 ja 5–6 kohdan sekä 60 ja 61 §:n nojalla veroton, jos se olisi tapahtunut Suomessa.
Lasku on annettava myös:
1) 63 a §:ssä ja 72 b §:n 4 momentissa tarkoitetusta myynnistä, kun ostaja on yksityishenkilö;
2) 130 a §:n 1 momentissa tarkoitetun tavaran tai palvelun myynnistä kunnalle.
Myyjän on annettava lasku myös 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja myyntejä koskevista:
1) ennakkomaksuista, ei kuitenkaan silloin, kun ne koskevat tavaroiden yhteisömyyntiä;
2) 78 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa sekä 78 a §:ssä tarkoitetuista oikaisueristä ja korvauksista, jollei niitä ole huomioitu aiemmin annetuissa laskuissa.
Ostajan laatima lasku katsotaan myyjän antamaksi, jos myyjä ja ostaja ovat sopineet asiasta ja jos on olemassa järjestely, jonka mukaan myyjä hyväksyy laskun.
Tavaran yhteisömyyntiä koskeva lasku on annettava viimeistään tavaran toimituskuukautta seuraavan kalenterikuukauden 15 päivänä.
Toisen jäsenvaltion 65 §:ää vastaavan säännöksen mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa verotettavaa palvelun myyntiä koskeva lasku on annettava viimeistään palvelun suorituskuukautta seuraavan kalenterikuukauden 15 päivänä. Tätä sovelletaan vain silloin, kun palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on myynnistä 9 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen mukaan verovelvollinen.
Edellä 209 b §:ssä tarkoitettu lasku voidaan vastaanottajan suostumuksin antaa sähköisenä. Sähköisellä laskulla tarkoitetaan laskua, joka annetaan ja vastaanotetaan sähköisessä muodossa.
Useasta erillisestä tavaroiden ja palvelujen myynnistä voidaan antaa yhteinen lasku.
Edellä 209 b §:ssä tarkoitetussa laskussa on oltava seuraavat tiedot millä tahansa kielellä:
1) laskun antamispäivä;
2) yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva tunniste, jolla lasku voidaan yksilöidä;
3) arvonlisäverotunniste, jolla elinkeinonharjoittaja on myynyt tavarat tai palvelut;
4) ostajan arvonlisäverotunniste, jota ostaja on käyttänyt ostossa, jos hän on ostosta verovelvollinen tai jos kyse on 72 a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisömyynnistä;
5) myyjän ja ostajan nimi ja osoite;
6) myytyjen tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji;
7) tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä, jos se voidaan määrittää eikä se ole sama kuin laskun antamispäivä;
8) veron peruste kunkin verokannan tai verottomuuden osalta, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa;
9) verokanta;
10) suoritettavan veron määrä sen jäsenvaltion valuutassa, jossa myynti tapahtuu, ei kuitenkaan 15 kohdassa tarkoitetun myynnin osalta;
11) jos myynnistä ei ole suoritettava veroa, merkintä verottomuudesta taikka viittaus tämän lain tai arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen;
12) jos verovelvollinen on 2 a, 8 a–8 d tai 9 §:n taikka toisen jäsenvaltion 2 a tai 9 §:ää vastaavan säännöksen perusteella ostaja, merkintä "käännetty verovelvollisuus"; (27.6.2014/507)
L:lla 507/2014 muutettu 12 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:
12) jos verovelvollinen on 2 a, 8 a–8 c tai 9 §:n taikka toisen jäsenvaltion 2 a tai 9 §:ää vastaavan säännöksen perusteella ostaja, merkintä "käännetty verovelvollisuus"
13) jos ostaja laatii laskun, merkintä "itselaskutus";
14) toiseen jäsenvaltioon myytävän uuden kuljetusvälineen osalta tiedot, joiden perusteella 26 d §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut edellytykset voidaan todeta;
15) jos myyntiin sovelletaan 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä, tapauksen mukaan merkintä "voittomarginaalijärjestelmä – käytetyt tavarat", "voittomarginaalijärjestelmä – taide-esineet" tai "voittomarginaalijärjestelmä – keräily- ja antiikkiesineet";
16) jos kyse on 80 §:ssä tarkoitetun matkatoimistopalvelun myynnistä, merkintä "voittomarginaalijärjestelmä – matkatoimistot";
17) jos sijoituskullan myyjä valitsee myynnin verollisuuden 43 c §:ssä tarkoitetulla tavalla, myynnin verollisuutta osoittava merkintä;
18) jos laskulla muutetaan aikaisemmin annettua laskua, yksiselitteinen viittaus tähän laskuun.
Jos osa 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista sisältyy ostajalle aiemmin annettuun tai ostajalla olevaan asiakirjaan, näiden asiakirjojen katsotaan yhdessä muodostavan laskun. Edellytyksenä on kuitenkin, että jälkimmäinen asiakirja sisältää yksiselitteisen viittauksen aikaisempaan asiakirjaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta 63 a §:ssä tarkoitettuun tavaran kaukomyyntiin, 72 b §:ssä tarkoitettuun tavaran yhteisömyyntiin taikka sellaiseen toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaan tavaran tai palvelun myyntiin, josta ostaja on 2 a tai 9 §:ää vastaavan säännöksen perusteella verovelvollinen.
Kun samalle vastaanottajalle lähetetään useita sähköisiä laskuja sisältävä erä, yksittäisiin laskuihin liittyvät yhteiset tiedot tarvitsee mainita ainoastaan kerran, jos tiedot kunkin laskun osalta ovat saatavissa kokonaisuudessaan.
Edellä 1 momentin 8 ja 10 kohdassa suoritettavan veron määrällä ja veron perusteella tarkoitetaan veroa, joka myyjän on tällä laskulla laskutettavasta myynnistä tai sen osasta lain mukaan suoritettava, ja sen perustetta. Laskuun ei kuitenkaan saa merkitä veron määrää tai verokantaa, ellei myyjää ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Jos rekisteröinti on vireillä ja laskussa on tätä koskeva merkintä, vero ja verokanta voidaan kuitenkin merkitä.
Jos ostaja on myynnistä verovelvollinen, laskuun on merkittävä 1 momentin 8–10 kohdassa tarkoitettujen tietojen sijasta veron peruste kunkin myydyn tavara- ja palvelulajin osalta.
Yksikköhintaa ei tarvitse merkitä 209 b §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin laskuihin.
Sen estämättä, mitä 209 e §:n 1 momentin 1–10 kohdassa säädetään, seuraavissa laskuissa tarvitsee olla vain jäljempänä 3 momentissa tarkoitetut tiedot:
1) loppusummaltaan enintään 400 euron suuruiset laskut;
2) vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa annettavat laskut;
3) ravintola- tai ateriapalveluja taikka henkilökuljetuksia koskevat laskut lukuun ottamatta edelleen myytäviksi tarkoitettuja palveluja;
4) pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamat tositteet.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske 63 a §:ssä tarkoitettua tavaran kaukomyyntiä, 72 b §:ssä tarkoitettua tavaran yhteisömyyntiä eikä sellaista toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa tavaran tai palvelun myyntiä, josta ostaja on 2 a tai 9 §:ää vastaavan säännöksen perusteella verovelvollinen.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa laskuissa on oltava seuraavat tiedot:
1) laskun antamispäivä;
2) myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste;
3) myytyjen tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laji;
4) suoritettavan veron määrä verokannoittain taikka veron peruste verokannoittain.
Elinkeinonharjoittajan on varmistettava antamiensa ja vastaanottamiensa 209 b §:ssä tarkoitettujen laskujen alkuperän aitous sekä laskuissa mainittujen 209 e §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen muuttumattomuus ja luettavuus laskun antamishetkestä laskun säilytysajan loppuun saakka. Tämä voidaan tehdä millä tahansa elinkeinonharjoittajan valitsemalla liiketoiminnan valvontakeinolla, joka luotettavasti todentaa laskun ja tavaroiden tai palvelujen myynnin välisen yhteyden.
Alkuperän aitoudella tarkoitetaan vakuuttuneisuutta laskulla mainitun myyjän tai laskun laatijan henkilöllisyydestä.
Koneellisella tietovälineellä olevien laskujen 209 e §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen on oltava saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon.
Edellä 103 §:n 2 momentissa tarkoitetusta selvityksestä on käytävä ilmi selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet sekä yritys- ja yhteisötunnukset, luovutuksen luonne ja veron määrä, joka myyjän on suoritettava.
Edellä 111 §:n 2 momentissa tarkoitetussa selvityksessä on oltava selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet sekä mahdolliset yritys- ja yhteisötunnukset, luovutuksen luonne ja kohdekuukausi, vuokran tai yhtiövastikkeen kokonaismäärä ja energian osuus siitä sekä myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrä.
Edellä 112 §:n 5 momentissa tarkoitetussa tositteessa on oltava tositteen laatimispäivä, verovelvollisen nimi, tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji, vähennyskelpoiseen käyttöön ottamispäivä, jollei se ole sama kuin laatimispäivä, hankintaan sisältynyt vero tai omasta käytöstä suoritettu vero sekä viittaus hankintaa tai omasta käytöstä suoritettavaa veroa koskevaan tositteeseen, todennäköinen luovutushinta ilman veron osuutta, verokanta ja vähennettävä vero.
Verohallinto voi tarkastuksen taikka veron palauttamisen tai määräämisen yhteydessä hyväksyä tehdyn vähennyksen, vaikkei verovelvollisella ole lain vaatimusten mukaista laskua, selvitystä tai muuta tositetta, jos verovelvollinen kykenee muutoin osoittamaan olevansa 102, 102 a, 102 c, 103, 106 tai 111–113 §:n nojalla oikeutettu vähennykseen.
Verohallinto voi tarkastuksen tai muutoin verovalvonnan yhteydessä vaatia vastaanotettujen ja Suomessa tapahtuneista myynneistä annettujen laskujen kääntämistä tarvittavilta osin. Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan vastaanottamien laskujen osalta tätä sovelletaan vain Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan vastaanottamiin laskuihin.
Edellä 19 a §:ssä tarkoitetun liiketoiminnan jatkajan on annettava liikkeen tai sen osan luovuttajalle selvitys siitä, että luovutettuja tavaroita ja palveluja ryhdytään käyttämään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
Edellä 19 a §:ssä tarkoitetun liikkeen tai sen osan luovuttajan on luovutettavien käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden osalta annettava liiketoiminnan jatkajalle selvitys 79 f ja 79 g §:ssä tarkoitettujen edellytysten olemassaolosta.
Edellä 19 a §:ssä tarkoitetun liikkeen tai sen osan luovuttajan on annettava liiketoiminnan jatkajalle 209 k §:ssä tarkoitettu selvitys luovutettavista kiinteistöistä.
Tämän lain laskuja koskevia säännöksiä sovelletaan 19 a §:ssä tarkoitettuun liikkeen tai sen osan luovutukseen.
Kun oikeus ja velvollisuus tarkistaa kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä siirtyvät luovutuksensaajalle, luovuttajan on annettava luovutuksensaajalle selvitys, joka sisältää 209 l §:ssä tarkoitetut tiedot.
Jos kiinteistöinvestointia koskeva hankintaan sisältyvä vero, oikeus sen vähentämiseen tai muu luovutuksensaajan verotukseen vaikuttava 209 l §:ssä tarkoitettu tieto on muuttunut 1 momentissa tarkoitetun asiakirjan laatimisen jälkeen, luovuttajan on annettava luovutuksensaajalle muutosta koskeva täydentävä selvitys.
Luovuttajan on annettava luovutuksensaajalle jäljennös hallussaan olevasta kiinteistön aikaisemman haltijan 1 tai 2 momentin nojalla laatimasta selvityksestä, joka sisältää luovutuksensaajan tarkistusoikeuteen tai -velvollisuuteen vaikuttavia tietoja.
Edellä 209 k §:ssä tarkoitetusta selvityksestä on käytävä ilmi:
1) selvityksen antamispäivä;
2) luovuttajan ja luovutuksensaajan nimi, osoite sekä yritys- ja yhteisötunnus;
3) luovutuksen ajankohta;
4) luovutuksen luonne;
5) 121 a §:n 2 momentissa tarkoitettu rakentamispalvelun valmistumisajankohta tai kiinteistön vastaanottoajankohta;
6) 121 d §:n 2 momentissa tarkoitettu kiinteistöinvestointia koskeva hankintaan sisältyvä vero;
7) se osa 6 kohdassa tarkoitetusta verosta, josta on rakentamispalvelun valmistumisen tai kiinteistön vastaanottamisen yhteydessä voitu tehdä vähennys tai joka olisi ollut suoritettava, jos rakentamispalvelu olisi suoritettu taikka tavara valmistettu tai siirretty muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön;
8) liikeomaisuudesta poistettua kiinteistöä koskeva hankintaan sisältyvä vero;
9) selvitys siitä, onko luovuttaja tai aikaisempi luovuttaja suorittanut verovelvollisuuden päättyessä 121 c §:n 2 momentissa tai kiinteistön luovutuksen yhteydessä 121 h §:n 3 momentissa tarkoitetun tarkistuksen, jota ei ole oikaistu;
10) muut Verohallinnon määräämät seikat, jotka ovat tarpeen luovuttajan tai luovutuksensaajan tarkistusoikeuden tai -velvollisuuden määrittämiseksi.
Kun oikeus ja velvollisuus tarkistaa kiinteistöinvestointia koskevan hankintaan sisältyvän veron vähennystä siirtyvät elinkeinonharjoittajalle, luovutuksensaajan on annettava luovuttajalle selvitys siitä, että kiinteistö hankitaan liiketoimintaa varten.
Verovelvollisen on säilytettävä antamiensa 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja myyntejä koskevien laskujen jäljennökset sekä tähän toimintaan ja 131 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaan toimintaan liittyviä tavaroiden ja palvelujen ostoja koskevat vastaanottamansa laskut sekä niitä ostoja koskevat laskut, joista hän on ostajana verovelvollinen.
Laskut on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Tilikaudella tarkoitetaan tilikautta, johon kuuluvalle kalenterikuukaudelle 13 luvun säännösten mukaisesti kohdistettavaa myyntiä, ostoa, oikaisuerää tai ennakkomaksua laskut koskevat.
Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan ulkomaisen elinkeinonharjoittajan vastaanottamien laskujen osalta vain Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan vastaanottamiin laskuihin.
Edellä 209 n §:ssä tarkoitetut laskut on säilytettävä Suomessa.
Laskut voidaan kuitenkin säilyttää toisessa jäsenvaltiossa, jos:
1) tallennus on suoritettu sähköisesti siten, että se takaa täydellisen tosiaikaisen tietokoneyhteyden näihin tietoihin; tai
2) elinkeinonharjoittaja on ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa.
Laskut voidaan kuitenkin kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyillä edellytyksillä säilyttää muualla kuin mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään. Mitä tässä momentissa säädetään, noudatetaan soveltuvin osin myös muihin kuin kirjanpitolaissa tarkoitettuihin kirjanpitovelvollisiin.
Mitä 209 n ja 209 o §:ssä säädetään laskusta, sovelletaan myös muihin tositteisiin, joihin suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien kirjaukset perustuvat.
Mitä 209 n ja 209 o §:ssä säädetään laskusta, sovelletaan myös tositteisiin ja tietoihin, joiden avulla elinkeinonharjoittaja täyttää 209 g §:n 1 momentissa säädetyn laskun alkuperän aitouden ja sisällön muuttumattomuuden varmistamista koskevan velvollisuutensa.
Mitä 209 n ja 209 o §:ssä säädetään annetusta laskusta, sovelletaan myös muuhun verovelvollisen muistiinpanoaineistoon, jos verovelvollinen ei ole kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollinen.
Edellä 1–3 momentissa tarkoitettujen tositteiden, tietojen ja muistiinpanoaineiston lain soveltamisen kannalta oleellisten tietojen muuttumattomuus ja luettavuus on varmistettava koko säilytysajan. Koneellisella tietovälineellä olevien tietojen on oltava saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon.
Edellä 209 n §:n 2 momentista ja 209 p §:stä poiketen verovelvollisen on säilytettävä kiinteistöinvestoinnin suorittamiseen liittyvät laskut ja tositteet sekä 103 §:n 2 momentissa, 209 k ja 209 m §:ssä tarkoitetut selvitykset 13 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tarkistuskausi on alkanut. Edellä 209 n §:n 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen laskut ja tositteet voidaan korvata selvityksellä, josta käyvät ilmi Verohallinnon määräämät tarkistusoikeuden tai -velvollisuuden määrittämiseksi tarpeelliset seikat.
Verovelvollisen on pidettävä luetteloa niistä tavaroista, jotka hän itse tai joku muu hänen puolestaan kuljettaa toiseen jäsenvaltioon 18 b §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettuja liiketoimia varten.
Edellä 43 a ja 43 c §:ssä tarkoitetun sijoituskullan myyjän on tunnistettava asiakas aina, kun yhden liiketoimen tai toisiinsa kytkeytyneiden liiketoimien yhteenlaskettu arvo on vähintään 15 000 euroa. Myyjän on käytettävissä olevin keinoin tunnistettava myös henkilö, jonka lukuun edellä tarkoitettu asiakas todennäköisesti toimii.
Tunnistamista ei tarvitse suorittaa, jos asiakas on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 13 §:ssä tarkoitettu asiakas.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen asiakkaiden tunnistamista ja liiketoimien kirjaamista koskevat tarkemmat säännökset annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu aineisto on säilytettävä kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana se tilikausi on päättynyt, jona liiketoimi tai viimeinen toisiinsa kytkeytyneistä liiketoimista suoritettiin.
Jos Tulli on kantanut veron, se voi erityisestä syystä hakemuksesta alentaa suoritettua tai suoritettavaa arvonlisäveroa ja sen viivästysseuraamuksia ja muita seuraamuksia tai poistaa ne kokonaan. (21.12.2012/962)
Valtiovarainministeriö voi ottaa Tullin käsiteltävän periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen. (21.12.2012/962)
Mitä tässä pykälässä säädetään verovelvollisesta, sovelletaan vastaavasti myös verosta lain mukaan vastuussa olevaan.
Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.
Verohallinnon kannettavan veron vapauttamisesta säädetään erikseen.
211 § on kumottu L:lla 21.12.2012/877.
212–213 § on kumottu L:lla 30.12.1999/1347.
214–215 § on kumottu L:lla 18.4.2008/246.
Aluehallintovirasto ja poliisi ovat velvollisia antamaan veroviranomaisille tarpeellista virka-apua. Aluehallintovirastolla on myös oikeus veroviranomaisen esityksestä uhkasakolla velvoittaa se, joka ei ole noudattanut 168 ja 169 §:n nojalla annettua kehotusta, täyttämään velvollisuutensa.
217 § on kumottu L:lla 30.12.1999/1347.
Mitä tullilainsäädännössä säädetään Yhteisön tullialueelta vietävää tavaraa koskevista muodollisuuksista, sovelletaan myös Yhteisön tullialueelle, mutta Yhteisön veroalueen ulkopuolelle Yhteisön veroalueelta vietävään tavaraan.
Rangaistus arvonlisäveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–3 §:ssä. (8.11.2013/785)
L:lla 785/2013 muutettu 1 momentti tuli voimaan 1.12.2013. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Rangaistus arvonlisäveron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1–3 §:ssä.
Rangaistus arvonlisäveroon kohdistuvasta verorikkomuksesta säädetään rikoslain 29 luvun 4 §:ssä.
Joka jättää asianmukaisesti täyttämättä 209 s §:ssä säädetyn velvollisuuden tai viranomaisen kehotuksesta huolimatta 162 §:ssä, 162 c §:n 5 momentissa, 162 e tai 165 §:ssä, 166 §:n 2 momentissa, 168 §:n 2 momentissa, 169 §:n 1 ja 2 momentissa, 170 §:n 1 momentissa, 170 a, 209, 209 b, 209 e tai 209 f §:ssä säädetyn velvollisuuden, on tuomittava arvonlisäverorikkomuksesta sakkoon. (29.6.2012/399)
Edellä 161 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä säädetään yritys- ja yhteisötietolaissa. (16.3.2001/250)
Edellä 3 momentissa tarkoitetun rikkomuksen ilmoittamatta jättämisestä, esitutkinnan toimittamatta jättämisestä, syytteen ajamatta jättämisestä ja rangaistuksen määräämättä jättämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 11 §:ssä. (8.11.2013/785)
L:lla 785/2013 muutettu 5 momentti tuli voimaan 1.12.2013. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 3 momentissa tarkoitetusta rikkomuksesta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikkomus on ollut vähäinen ja se on viivyttelemättä korjattu.
Jos päätös vaikuttaa merkittävästi Verohallinnossa samanaikaisesti vireillä olevan asian ratkaisemiseen, asiat valmistellaan ja ratkaistaan yhdessä, jos se asioiden lukumäärä, töiden järjestelyt ja verotuksen valmistuminen huomioon ottaen on mahdollista, eikä yhdessä käsittelemisestä aiheudu haitallista viivytystä.
Tämän lain nojalla annetusta päätöksestä on käytävä ilmi päätöksen tehnyt viranomainen yhteystietoineen, elinkeinonharjoittajan tai muun päätöksen välittömänä kohteena olevan henkilön yksilöintitiedot, päätöksen perustelut ja tieto siitä, miten asia on ratkaistu.
Tämän lain mukaan käsiteltäviin asioihin sovelletaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003).
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.
2 momentti on kumottu L:lla 29.12.1994/1486.
Lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Tällä lailla kumotaan 22 päivänä maaliskuuta 1991 annettu liikevaihtoverolaki (559/91) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Mainittua lakia on kuitenkin sovellettava, ellei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta tai tavara on otettu omaan käyttöön ennen tämän lain voimaantuloa.
5 momentti on kumottu L:lla 29.12.1994/1486.
Lain 3 §:ssä tarkoitettua verollisten ja verottomien myyntien yhteismäärää vuodelta 1994 laskettaessa otetaan huomioon myös ne vuoden 1994 aikana, ennen lain voimaantuloa tapahtuneet myynnit, jotka arvonlisäverolain mukaan olisivat verollisia taikka lain 55, 56, 58 §:n tai 6 luvun perusteella verottomia. Verolliseen myyntiin ei lueta lain 30 §:n perusteella verollista myyntiä. (29.12.1994/1486)
Jos 85 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu elintarvike tai 2 kohdassa tarkoitettu rehuaine toimitetaan tai luovutetaan tullivalvonnasta taikka otetaan omaan käyttöön ennen vuoden 1998 alkua, tavaran myynnistä suoritettava vero on 17 prosenttia veron perusteesta. (16.12.1994/1218)
Liikevaihtoverolakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä ja määräyksiä sovelletaan liikevaihtoverosta vapauttamiseen ja veronmaksun lykkäämiseen silloinkin, kun asiaa koskeva päätös tehdään tämän lain voimaantulon jälkeen. Viranomaisten toimivalta verosta vapauttamista koskevissa asioissa määräytyy kuitenkin tämän lain 210 §:n mukaan.
Veroa ei suoriteta sellaisen käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran myynnistä, joka on toimitettu tai luovutettu tullivalvonnasta myyjälle tai jonka myyjä on valmistanut omaan käyttöön ennen lain voimaantuloa, jos tavara on hankittu muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön ja tavarasta ei ole voitu tehdä vähennystä tai jos tavaran ottamisesta omaan käyttöön on suoritettu vero.
224 § on kumottu L:lla 29.12.1995/1767.
Palvelun tai tavaran myynnistä, josta liikevaihtoverolain mukaan ei olisi suoritettava veroa, ei ole suoritettava veroa siltä osin kuin siitä on kertynyt vastiketta ennen 1 päivää tammikuuta 1994.
Tätä lakia ei sovelleta sellaisiin lain voimaan tullessa keskeneräisiin palveluihin tai tavaratoimituksiin, jotka liikevaihtoverolain säännösten perusteella jäisivät liikevaihtoverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos palvelun suorittamiseen tai tavaroiden toimittamiseen on tosiasiallisesti ryhdytty ennen 1 päivää syyskuuta 1993. Jos palvelun suorittamiseen tai tavaroiden toimittamiseen on ryhdytty 1 päivänä syyskuuta 1993 tai sen jälkeen, tätä lakia sovelletaan siltä osin kuin palvelua on tehty tai tavaroita toimitettu asennuspaikalle lain voimaan tultua.
Jos rakennustoimintaan ei sovelleta tätä lakia, rakennustoiminnan yhteydessä valmistetun tavanomaisen myyntituotteen omaan käyttöön ottamiseen sovelletaan liikevaihtoverolain säännöksiä silloinkin, kun omaan käyttöön otto tapahtuu lain voimaantulon jälkeen.
Tämän lain 33 §:ää sovelletaan rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamiseen vain siltä osin kuin rakentamispalvelun suorittamiseen on sovellettu tätä lakia.
Tämän lain 83 §:ää sovelletaan niihin tavaroihin, jotka on toimitettu veron perusteesta tehtävään vähennykseen oikeutetulle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Apteekkarin on suoritettava veroa tämän lain 85 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun lääkkeen ja lääkkeenomaisen tuotteen myynnistä 84 §:ssä säädetyn verokannan mukaan, jos hän on voinut tehdä niiden hankinnasta liikevaihtoverolain 50 §:ssä tarkoitetun vähennyksen.
Tämän lain 10 ja 12 luvun vähennettävää ja palautettavaa veroa koskevia säännöksiä sovelletaan silloin, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu taikka maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta vähennykseen tai palautukseen oikeutetulle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Ennen tämän lain voimaantuloa vähennykseen oikeutetulle verovelvolliselle toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta taikka tullivalvonnasta luovutetusta tavarasta tehtävään vähennykseen sovelletaan liikevaihtoverolain säännöksiä, ellei jäljempänä toisin säädetä.
Tämän lain 112 §:ää sovelletaan silloin, kun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen otettu sellainen tavara tai palvelu, joka on toimitettu, suoritettu tai luovutettu tullivalvonnasta vähennyksen tekemiseen oikeutetulle elinkeinonharjoittajalle taikka itse tuotettu 1 päivänä lokakuuta 1991 tai sen jälkeen. Vähennystä ei kuitenkaan saada ennen tämän lain voimaantuloa hankitusta tai itse tuotetusta käyttöomaisuudesta. Säännöstä sovelletaan 130 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaan käyttöön otettaviin tavaroihin ja palveluihin vain, jos ne on hankittu tai itse tuotettu tämän lain voimaan tultua. Liikevaihtoverolain 52 §:ää sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa vähennykseen oikeuttavaan käyttöön otettuun tavaraan.
3–4 momentit on kumottu L:lla 29.12.1995/1767.
Liikevaihtoverolain 44 ja 45 §:ää sovelletaan niihin teollisuusrakennuksiin, joiden rakentamiseen on ryhdytty 1 päivän lokakuuta 1991 ja 31 päivän elokuuta 1993 välisenä aikana. Ennen 1 päivää lokakuuta 1991 aloitettuihin rakennuksiin sovelletaan ennen liikevaihtoverolain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä. Rakentamiseen katsotaan ryhdytyn, jolleivät erityiset seikat muuta osoita, kun mahdollisia kaivutöitä lukuun ottamatta rakennuksen tai rakennelman perustustyöt on aloitettu.
Jos rakentamiseen on ryhdytty 1 päivänä syyskuuta 1993 tai sen jälkeen, mutta ennen tämän lain voimaantuloa, mainittuja lainkohtia sovelletaan teollisuusrakennukseen siltä osin kuin rakentamispalvelua on tehty ennen tämän lain voimaantuloa.
Elinkeinonharjoittaja saa vähennyksenä tai palautuksena rakennustyön suorittajalta tai rakennuttajalta ostamastaan tai itse rakentamastaan arvonlisäverollisessa tai 130 ja 131 §:ssä tarkoitetussa palautukseen oikeuttavassa toiminnassa käyttämästään uudesta rakennuksesta tai pysyvästä rakennelmasta laskennallisen veron, jonka suuruus on 13,5 prosenttia rakennuksen tai rakennelman hankintamenosta. Tätä sovelletaan vain rakennuksiin, joiden rakentamiseen on ryhdytty 1 päivänä tammikuuta 1994 tai sen jälkeen, ja vain siltä osin kuin rakentamispalvelua on tehty ennen 1 päivää kesäkuuta 1994.
Mitä 1 momentissa säädetään uudisrakennuksesta, sovelletaan myös vanhaan rakennukseen tai pysyvään rakennelmaan kohdistuvaan laajennus-, muutos-, uudistus- ja muuhun vastaavaan perusparannustyöhön ja työhön käytettyyn tavaraan.
Vähennystä laskettaessa hankintamenona pidetään rakennuksen tai pysyvän rakennelman hankinnasta ja rakentamisesta tai perusparannuksesta johtuneiden välittömien menojen määrää. Rakennuttajalta ostetun rakennuksen hankintamenona pidetään rakennuttajalle aiheutunutta hankintamenoa. Jos rakennuttajalle aiheutunutta hankintamenoa ei voida luotettavasti selvittää, hankintamenoksi katsotaan 80 prosenttia rakennuksesta maksetusta hinnasta.
Siltä osin kuin rakentamispalvelusta tai kiinteistöstä on voitu tehdä tässä pykälässä tarkoitettu vähennys, sovelletaan, mitä 33 §:ssä säädetään. Suoritettavan veron määrä on vähennyksen määrä.
Vähennyksestä puolet tehdään vuoden 1994 kesäkuussa ja puolet vuoden 1995 tammikuussa.
Elinkeinonharjoittaja saa lain voimaan tullessa hallussaan olevasta käyttämättömänä käyttöomaisuudeksi hankkimastaan tai itse valmistamastaan irtaimesta esineestä ja hankintaan liittyneestä asennustyöstä 10 luvussa tarkoitetun vähennyksen tai 131 §:ssä tarkoitetun palautuksen, jos niistä ei ole voitu tehdä vähennystä liikevaihtoverolain perusteella, ja jos tavara on toimitettu, itse valmistettu tai luovutettu tullivalvonnasta mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun käyttöön 1 päivänä helmikuuta 1993 tai sen jälkeen.
Mitä 1 momentissa säädetään ei kuitenkaan koske tavaraa, jonka todennäköinen taloudellinen käyttöaika hankintahetkellä on ollut enintään kolme vuotta tai joka on hankittu asennettavaksi rakennuksen tai pysyvän rakennelman osaksi tai niihin kuuluvaksi laitteeksi.
Vähennyksestä puolet tehdään lain voimaantulokuukautena ja puolet kahdeksantena kuukautena lain voimaantulosta.
Tämän lain 98 §:n ja 11 luvun veronpalautuksen ja vähennetyn laskennallisen veron suorittamista koskevia säännöksiä sovelletaan, kun tavara on viety maasta, toimitettu tai otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Jos tavarasta on voitu tehdä liikevaihtoverolain 47 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa, 48 tai 50 §:ssä tarkoitettu vähennys tai vastaava ennen liikevaihtoverolain voimaantuloa voimassa olleessa säännöksessä tarkoitettu vähennys taikka jos maahan tuodusta tavarasta on maksettu liikevaihtoverolain 37 §:ssä tarkoitettu veronpalautus tai vastaava ennen liikevaihtoverolain voimaantuloa voimassa olleessa säännöksessä tarkoitettu palautus, ja tavara on viety maasta, toimitettu tai otettu omaan käyttöön tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, veroa on suoritettava tehdyn vähennyksen määrästä ja saatu veronpalautus on suoritettava takaisin noudattaen tämän lain 98 §:n ja 11 luvun säännöksiä.
Jos ulkomaille vietävästä lääketuotteesta on voitu tehdä liikevaihtoverolain 50 §:ssä tarkoitettu vähennys, vähennetyn laskennallisen veron palauttamiseen sovelletaan kuitenkin liikevaihtoverolain 10 luvun säännöksiä.
Myynnistä suoritettavien verojen ajalliseen kohdistamiseen sovelletaan liikevaihtoverolain säännöksiä silloin, kun tavara on toimitettu, palvelu on suoritettu, vastike tai sen osa on ennen toimitus- tai suoritushetkeä kertynyt tai tavara on otettu omaan käyttöön ennen tämän lain voimaantuloa.
Vähennettävien verojen ajalliseen kohdistamiseen sovelletaan liikevaihtoverolain säännöksiä silloin, kun tavara tai palvelu on vastaanotettu tai otettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, vastike tai sen osa on ennen tavaran tai palvelun vastaanottoajankohtaa kertynyt taikka maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta ennen tämän lain voimaantuloa.
Liikevaihtoverolain 12 ja 102 §:ää sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa harjoitettuun myyntiin. Jos elinkeinonharjoittajan tilikausi on tämän lain voimaan tullessa kesken, katsotaan voimaantuloa edeltävä tilikauden osa 12 ja 102 §:ää sovellettaessa tilikaudeksi.
Tämän lain 130 §:ää sovelletaan niihin tavaroihin ja palveluihin, jotka on hankittu tämän lain ja 130 §:n 3 momentissa tarkoitetun lain tultua voimaan.
Ostajan ei ole suoritettava veroa 9 §:n perusteella tavaroiden tai vuokrauspalvelun myynnistä siltä osin kuin hän on suorittanut veroa tavaran tai vuokraesineen maahantuonnista, jos tavara tai vuokraesine on luovutettu tullivalvonnasta ennen tämän lain voimaantuloa.
Lääninverovirastot ja keskusverolautakunta voivat antaa 190 §:ssä tarkoitettuja ennakkotietoja jo ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 88/93, VaVM 69/93Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.
HE 76/94, La 28/94, La 29/94, VaVM 18/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.
Lakia sovelletaan sen voimaan tullessa vireillä oleviin ja myöhemmin tehtyihin hakemuksiin.
HE 68/94, VaVM 24/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1994.
Lain 198 §:n säännöksiä sovelletaan haettaessa muutosta tämän lain voimaantulon jälkeen annettuun lääninoikeuden päätökseen.
HE 143/93, LaVM 11/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.
HE 21/94, LaVM 12/94
HE 161/94, VaVM 53/94
1. Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
2. Lakia sovelletaan, kun tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
3. Veroa ei suoriteta sellaisen käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran myynnistä, joka on toimitettu tai luovutettu tullivalvonnasta myyjälle tai jonka myyjä on valmistanut omaan käyttöön ennen lain voimaantuloa, jos tavara on hankittu muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön ja tavarasta ei ole voitu tehdä vähennystä tai jos tavaran ottamisesta omaan käyttöön on suoritettu vero.
4. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva ei saa tehdä 112 §:ssä tarkoitettua vähennystä käyttöomaisuudesta, joka on hankittu tai itse valmistettu ennen lain voimaantuloa. Rehuaineista ja lannoiteaineista, jotka on hankittu ennen lain voimaantuloa, ei saa tehdä arvonlisäverolain 112 §:ssä tai tässä laissa tarkoitettua vähennystä.
5. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva saa lain voimaan tullessa hallussaan olevasta käyttämättömänä käyttöomaisuudeksi hankkimastaan tai itse valmistamastaan irtaimesta esineestä ja hankintaan liittyneestä asennustyöstä 10 luvussa tarkoitetun vähennyksen tai 131 §:ssä tarkoitetun palautuksen, jos niistä ei ole voitu tehdä vähennystä arvonlisäverolain tai liikevaihtoverolain perusteella ja jos tavara on toimitettu, itse valmistettu tai luovutettu tullivalvonnasta mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun käyttöön taikka palvelu on suoritettu 1 päivänä heinäkuuta 1994 tai sen jälkeen.
6. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva saa 5 momentissa tarkoitetun vähennyksen tai palautuksen lain voimaan tullessa hallussaan olevasta rakennuksen tai pysyvän rakennelman uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvässä rakentamistyössä käytettävästä tavarasta tai palvelusta, jos niistä ei ole voitu tehdä vähennystä arvonlisäverolain tai liikevaihtoverolain perusteella ja jos rakentamiseen tai perusparantamiseen on ryhdytty 1 päivänä heinäkuuta 1994 tai sen jälkeen.
7. Mitä 5 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske tavaraa, jonka todennäköinen taloudellinen käyttöaika hankintahetkellä on ollut enintään kolme vuotta tai joka on hankittu asennettavaksi rakennuksen tai pysyvän rakennelman osaksi tai niihin kuuluvaksi laitteeksi, ellei kysymys ole 6 momentissa tarkoitetusta tavarasta.
8. Jos elinkeinonharjoittajalla on lain voimaantullessa hallussaan edelleen myytäviksi tarkoitettuja rehu- tai lannoiteaineita tai niiden raaka-aineita, joiden hankinnan yhteydessä on voitu tehdä liikevaihtoverolain tai arvonlisäverolain nojalla laskennallinen vähennys, elinkeinonharjoittajan on tämän lain voimaantulokuukaudelta suoritettava veroa 18 prosenttia lannoiteaineiden taikka valkuaisaine- tai rehurasvaveroa sisältävien rehuaineiden verottomasta ostohinnasta tai maahan tuodun tavaran veron perusteesta.
HE 222/94, VaVM 63/94
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Lakia sovelletaan sellaisiin ajoneuvoihin, joista autovero pannaan maksuun autoverolain perusteella.
HE 322/94, VaVM 89/94
1. Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
2. Lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
3. Veroa ei suoriteta sellaisen käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran tai palvelun myynnistä, joka on toimitettu, suoritettu tai luovutettu tullivalvonnasta myyjälle tai jonka myyjä on ottanut omaan käyttöön ennen lain voimaantuloa, jos tavara tai palvelu on hankittu muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön ja tavarasta tai palvelusta ei ole voitu tehdä vähennystä tai jos tavaran tai palvelun ottamisesta omaan käyttöön on suoritettu vero.
4. Tätä lakia sovelletaan sellaiseen lain voimaan tullessa keskeneräiseen palveluun tai tavaratoimitukseen, joka aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella jäisi arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, siltä osin kuin palvelua on tehty tai tavaroita toimitettu asennuspaikalle lain voimaan tultua.
5. Palvelun tai tavaran myynnistä, josta aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan ei olisi suoritettava arvonlisäveroa, ei ole suoritettava veroa siltä osin kuin siitä on kertynyt vastiketta ennen tämän lain voimaantuloa.
6. Tämän lain 79 §:ää ja 85 a §:n 3 kohtaa sovelletaan niihin suorituksiin, jotka on saatu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Lakia sovelletaan niihin arvonlisäverolain 80 §:ssä tarkoitettuihin liittymämaksuihin, jotka on saatu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Lakia ei kuitenkaan sovelleta edellä tarkoitettuihin, vuoden 1995 aikana saatuihin liittymämaksuihin, jos liittymä on toimitettu ennen lain voimaantuloa.
7. Tämän lain 80 ja 83 §:ää sovelletaan niihin palveluihin ja tavaroihin, jotka on toimitettu veron perusteesta tehtävään vähennykseen oikeutetulle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
8. Lain 10 ja 12 luvun vähennettävää ja palautettavaa veroa koskevia säännöksiä sovelletaan silloin, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, yhteisöhankinta on tehty taikka maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta vähennykseen tai palautukseen oikeutetulle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
9. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva ei saa tehdä 112 §:ssä tarkoitettua vähennystä käyttöomaisuudesta, joka on hankittu tai itse valmistettu ennen tämän lain voimaantuloa.
10. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva saa lain voimaan tullessa hallussaan olevasta käyttämättömänä käyttöomaisuudeksi hankkimastaan tai itse valmistamastaan irtaimesta esineestä ja hankintaan liittyneestä asennustyöstä 10 luvussa tarkoitetun vähennyksen tai 131 §:ssä tarkoitetun palautuksen, jos niistä ei ole voitu tehdä vähennystä aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella, ja jos tavara on toimitettu, itse valmistettu tai luovutettu tullivalvonnasta mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun käyttöön taikka palvelu on suoritettu 1 päivänä heinäkuuta 1994 tai sen jälkeen.
11. Mitä 10 momentissa säädetään, ei koske tavaraa, jonka todennäköinen taloudellinen käyttöaika hankintahetkellä on ollut enintään kolme vuotta eikä tavaraa, joka on hankittu asennettavaksi rakennuksen tai pysyvän rakennelman osaksi tai niihin kuuluvaksi laitteeksi, ellei kysymys ole 12 momentissa tarkoitetusta tavarasta.
12. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva saa 10 momentissa tarkoitetun vähennyksen tai palautuksen tämän lain voimaan tullessa hallussaan olevasta rakennuksen tai pysyvän rakennelman uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvässä rakentamistyössä käytettävästä tavarasta tai palvelusta, jos niistä ei ole voitu tehdä vähennystä aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella ja jos rakentamiseen tai perusparantamiseen on ryhdytty 1 päivänä heinäkuuta 1994 tai sen jälkeen.
13. Edellä 10 ja 12 momentissa tarkoitettu vähennys tehdään lain voimaantulokuukautena.
14. Jos verovelvollisella on tämän lain voimaan tullessa hallussaan lain 57 §:ssä tarkoitettuja polttoaineita tai maakaasua, joiden hankinnan yhteydessä on voitu tehdä liikevaihtoverolain tai arvonlisäverolain nojalla laskennallinen vähennys, verovelvollisen on tämän lain voimaantulokuukautena suoritettava veroa 18 prosenttia polttoaineen verottomasta ostohinnasta tai maahan tuodun tavaran veron perusteesta. Edellä säädetty koskee myös sellaista polttoainetta, josta laskennallinen vähennys on voitu tehdä ennakkomaksun perusteella ennen tämän lain voimaantuloa mutta, joka käytetään vasta tämän lain tultua voimaan. Kun verovelvollinen tämän lain tultua voimaan käyttää 57 §:n 2 kohdassa tarkoitettua polttoainetta, josta on maksettu veroa edellä tarkoitetulla tavalla, saa verovelvollinen vähentää ennen vuoden 1995 kesäkuun alkua käyttämästään polttoaineesta maksamansa veron. Vero vähennetään polttoaineen käyttökuukautena.
15. Tavaraan, joka on tuotu Suomeen ja asetettu tulliverolain (575/78) 17 ja 18 §:ssä tarkoitettuun väliaikaiseen maahantuontimenettelyyn taikka siirretty tullilain (573/78) 18 §:ssä tarkoitettuun tulliterminaaliin, tullilain 20 §:ssä tarkoitetulle vapaa-alueelle tai tullilain 25 §:ssä tarkoitettuun tullivarastoon ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tavaraa menettelyyn asetettaessa voimassa olleita säännöksiä sinä aikana, jona tavara edellä mainittujen säännösten perusteella on menettelyn piirissä. Kun tavara otetaan edellä mainitun menettelyn piiristä, sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään tavaran maahantuonnista. Edellytyksenä on, että tavara on ennen edellä mainittuihin menettelyihin asettamista ollut vapaassa liikkeessä valtiossa, joka kuuluu Yhteisöön tämän lain voimaantulopäivänä.
16. Tavaraan, joka on asetettu johonkin passitusmenettelyyn ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tavaraa menettelyyn asetettaessa voimassa olleita säännöksiä sinä aikana, jona tavara on edellä mainittujen säännösten piirissä. Kun menettely päättyy, sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään tavaran maahantuonnista. Edellytyksenä on, että tavara on ennen passitusmenettelyä ollut vapaassa liikkeessä valtiossa, joka kuuluu Yhteisöön tämän lain voimaantulopäivänä ja että tavara on asetettu menettelyyn ennen lain voimaantuloa asettamisvaltiossa elinkeinonharjoittajan toimesta tapahtuneen myynnin johdosta.
17. Mitä tässä laissa säädetään tavaran maahantuonnista, sovelletaan myös lain voimaantultua Suomessa tapahtuvaan tavaran käyttöön, jos
1) tavara on myyty käyttäjälle ennen lain voimaantuloa valtiossa, joka on Yhteisön jäsen lain voimaan tullessa;
2) myynti on lähtövaltiossa vapautettu tai voitu vapauttaa verosta ulkomaille myyntiä koskevien säännösten perusteella; ja
3) tavaraa ei ole maahantuotu ennen lain voimaantuloa.
18. Edellä 15 ja 16 momentissa tarkoitettu maahantuonti tapahtuu Suomessa, jos mainituissa lainkohdissa tarkoitettu menettely päättyy Suomessa.
19. Tavaran maahantuonnista ei suoriteta veroa 15-17 momentin perusteella, jos tavara kuljetetaan tai lähetetään Yhteisön ulkopuolelle.
20. Tavaran maahantuonnista ei suoriteta veroa 15 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos muu tavara kuin kuljetusväline lähetetään tai kuljetetaan takaisin viejälle siihen valtioon, josta tavara on väliaikaisesti maahantuotu.
21. Ennen tämän lain voimaantuloa väliaikaisesti maahantuodun kuljetusvälineen maahantuonnista ei suoriteta veroa 15 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos
1) kuljetusväline on hankittu tai maahantuotu verotusta koskevien yleisten säännösten mukaisesti eikä kuljetusvälineen vienti ole oikeuttanut verottomuuteen tai veron palautukseen;
2) kuljetusvälineen ensimmäinen käyttöönotto on tapahtunut ennen 1 päivää tammikuuta 1987; tai
3) kuljetusvälineen maahantuonnista suoritettavan veron määrä olisi vähäinen.
22. Lain 147 §:n 1 momentissa, 162 §:n 2 momentissa ja 162 b §:n 5 momentissa tarkoitettu määräaika on tammi-maaliskuun 1995 arvonlisäverojen osalta kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivä.
23. Tämän lain 162 §:n 5 momentin hakeutumismahdollisuutta sovelletetaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 tilitettävään veroon.
HE 283/94, VaVM 91/94, Neuvoston direktiivi 77/388/ETY; EYVL N:o L 145, 13.6.1977 s. 1, 91/680/ETY; EYVL N:o L 376, 31.12.1991 s. 1, 92/111/ETY; EYVL N:o L 384, 30.12.1992 s. 47, 92/77/ETY; EYVL N:o L 316, 31.10.1992 s. 1, 79/1072/ETY; EYVL N:o L 331, 27.12.1979 s. 11, 86/560/ETY; EYVL N:o L 326, 21.11.1986 s. 40, 83/181/ETY; EYVL N:o L 105, 23.4.1983 s. 38, 78/1035/ETY; EYVL N:o L 366, 28.12.1978 s. 34, 69/169/ETY; EYVL N:o L 133, 4.6.1969 s. 6
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
LA 113/94, LA 114/94, VaVM 102/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Lakia sovelletaan kansaneläkelaitokselle vuodelta 1996 tilitettävään arvonlisäveroon.
HE 67/95, VaVM 15/95, EV 67/95
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
Tätä lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta, tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön tai tavara on siirretty varastointimenettelystä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusta koskevia säännöksiä sovelletaan niihin tavaroihin, jotka on toimitettu tai luovutettu tullivalvonnasta verovelvolliselle jälleenmyyjälle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Verovelvollinen jälleenmyyjä saa kuitenkin soveltaa 79 k §:ssä tarkoitettua menettelyä myös sellaisiin tavaroihin, jotka hän on toimittanut lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Verovelvollisella jälleenmyyjällä ei tällöin kuitenkaan ole oikeutta tehdä voittomarginaalia laskettaessa 72 k §:n 2 momentissa tarkoitettua vähennystä tavaran ostohinnan perusteella, jos hänellä on ollut oikeus tehdä vähennys tavaran ostosta tai maahantuonnista 83 §:n, sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa, perusteella tai 10 luvun perusteella.
Veroa ei suoriteta sellaisen tavaran myynnistä, jonka hankinnasta myyjä ei ole voinut tehdä vähennystä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 228 §:n 3 momentin perusteella.
Lain 36 §:n 5 kohtaa, 58 §:n 1 momenttia, 71 §:n 4 kohtaa, 72 d §:n 3 momenttia, 94 §:n 22 kohtaa ja 129 §:ää sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.
Lain 45 §:n 3 momenttia sovelletaan, kun palvelu on suoritettu 1 päivänä toukokuuta 1995 tai sen jälkeen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain toimeenpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
8 momentti on kumottu L:lla 30.12.1996/1264. (30.12.1996/1264)
HE 168/95, VaVM 48/95, EV 173/95
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.
Lakia sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu, yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta, tavara on otettu omaan käyttöön tai tavara on siirretty varastointimenettelystä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 39/96, VaVM 12/96, EV 50/96
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1996. Siirtymäsäännökset annetaan erikseen lailla.
HE 92/1996, LaVM 10/1996, EV 123/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
Vuoden 1996 marras- ja joulukuulta annetaan veroilmoitus soveltaen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Vuosi-ilmoitus on annettava vuodelta 1996. Siihen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Lain 182 §:n 4 momentissa tarkoitettu markkamääräinen veronkorotus voidaan määrätä, kun ilmoittamisvelvollisuus laiminlyödään lain voimaantultua.
HE 202/1996, VaVM 42/1996, EV 205/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 238/1996, VaVM 48/1996, EV 253/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1997.
Lakia sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, maahantuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on 87 §:ssä tarkoitetulla tavalla syntynyt, tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön tai tavara on siirretty varastointimenettelystä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Tällä lailla kumotaan arvonlisäverolain muuttamisesta 29 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1767/95) voimaantulosäännöksen 8 momentti.
HE 184/1996, VaVM 45/1996, SuVM 3/1996, EV 246/1996
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.
Tätä lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahantuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on 87 §:ssä tarkoitetulla tavalla syntynyt taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain tultua voimaan.
Lain 72 d §:n 3 momenttia sovelletaan, kun tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.
HE 64/1997, VaVM 9/1997, EV 76/1997, Neuvoston päätös 97/212/EY; EYVL N:o L 86, 28.3.1997, s. 29
1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
2. Lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön, yhteisöhankinta on tehty, tavara on siirretty varastointimenettelystä tai maahan tuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on 87 §:n nojalla syntynyt lain tultua voimaan.
3. Lakia sovelletaan niihin veron perusteeseen luettaviin tukiin tai avustuksiin ja 85 a §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuihin korvauksiin, jotka on saatu lain tultua voimaan.
4. Tavaran tai palvelun myynnistä saatuun vastikkeeseen tai sen osaan, joka on kertynyt ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan aikaisemmin voimassa olleita verokantoja.
5. Tämän lain 85 ja 85 a §:ää sovelletaan sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka 138 b §:n mukaan kohdistetaan lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille.
6. Tämän lain 72 d §:n 4 momenttia sovelletaan, kun tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.
HE 111/1997, VaVM 35/1997, EV 204/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
Lain voimaan tullessa tullihallituksessa vireillä olevat valitusasiat siirretään Uudenmaan lääninoikeuden käsiteltäviksi.
HE 192/1997, LaVM 18/1997, EV 234/1997
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Lakia sovelletaan niihin 85 a §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuihin korvauksiin, jotka on saatu lain tultua voimaan.
HE 33/1998, VaVM 24/1998, EV 94/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Tätä lakia sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, yhteisöhankinta on tehty taikka maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta vähennykseen tai palautukseen oikeutetulle lain tultua voimaan.
HE 207/1998, VaVM 44/1998, EV 168/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1999.
Tätä lakia sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu, yhteisöhankinta on suoritettu, maahantuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt, tavara on otettu omaan käyttöön tai tavara on siirretty varastointimenettelystä lain tultua voimaan.
HE 6/1999, VaVM 1/1999, EV 6/1999
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Lakia sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahan tuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain tultua voimaan.
Lain vähennettävää ja palautettavaa veroa koskevia säännöksiä sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty taikka maahan tuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt vähennykseen tai palautukseen oikeutetulle lain tultua voimaan.
HE 28/1999, VaVM 5/1999, EV 23/1999, Neuvoston direktiivi 77/388/ETY; EYVL N:o L 145, 13.6.1977, s. 1, Neuvoston direktiivi 98/80/EY; EYVL N:o L 281, 17.10.1998, s. 31
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
HE 149/1999, VaVM 30/1999, HaVL 10/1999, EV 131/1999
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2000.
Lakia sovelletaan sellaisiin rakentamispalveluihin ja muihin kiinteistöhallintapalveluihin, jotka on suoritettu tai otettu omaan käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen.
HE 179/1999, VaVM 3/2000, EV 27/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2000.
Tällä lailla kumottua arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 8 kohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2000.
HE 6/2000, TaVM 4/2000, EV 39/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2000.
HE 112/2000, VaVM 19/2000, EV 134/2000, Neuvoston direktiivi 2000/47/EY; EYVL N:o L 193, 29.7.2000, s.73
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2001.
HE 188/2000, TaVM 2/2001, EV 13/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Lakia sovelletaan, jos tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahan tuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain tultua voimaan.
HE 91/2001, VaVM 12/2001, EV 101/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 164/2001, VaVM 31/2001, EV 176/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Lakia sovelletaan, kun tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu palautukseen oikeutetulle, yhteisöhankinta on tehty taikka maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta lain tultua voimaan.
HE 130/2001, VaVM 33/2001, EV 183/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2003.
Tätä lakia sovelletaan, kun palvelu on suoritettu tai otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 125/2002, VaVM 16/2002, EV 147/2002, Neuvoston direktiivi 2002/38/EY ; EYVL N:o L 128, 15.5.2002, s. 41, Neuvoston asetus (EY) N:o 792/2002 ; EYVL N:o L 128, 15.5.2002, s. 1
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
Lakia sovelletaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta taikka tavara on otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Palvelun tai tavaran myynnistä, josta ei ennen tämän lain voimaantuloa suoriteta veroa, ei ole suoritettava veroa siltä osin kuin siitä on kertynyt vastiketta ennen lain voimaantuloa.
Marginaaliverotusta koskevia säännöksiä sovelletaan niihin taide-esineisiin, jotka on toimitettu tai luovutettu tullivalvonnasta verovelvolliselle jälleenmyyjälle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 131/2002, VaVM 24/2002, SiVL 9/2002, EV 170/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004, ellei jäljempänä toisin säädetä.
Lain 13 a §:n 2 momentti tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2003.
Lakia sovelletaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, tavaran yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta, tavara on otettu omaan käyttöön taikka tavara on siirretty varastointimenettelystä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Lain 10 luvun vähennettävää veroa koskevia säännöksiä sovelletaan silloin, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu taikka maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta vähennyksen tekemiseen oikeutetulle elinkeinonharjoittajalle tai tavaran yhteisöhankinta on tehty taikka tavara tai palvelu on itse tuotettu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 266/2002, VaVM 43/2002, EV 285/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 117/2003, VaVM 27/2003, EV 67/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Lain 3 ja 149 a–149 e §:ää sovelletaan tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen tai tilikauden osaan, jos tilikausi on alkanut ennen mainittua ajankohtaa. Jos tilikauden osa on lyhyempi tai pitempi kuin 12 kuukautta, sovelletaan lain 3 §:n 3 momentin mukaista laskentasääntöä. Niiden tilikausien tai tilikausien osien osalta, jotka päättyvät vuoden 2004 aikana, huojennusta voidaan hakea aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lain 32 §:n 2 momenttia ja 33 §:n 3 momenttia sovelletaan sellaisiin rakentamispalveluihin ja muihin kiinteistöhallintapalveluihin, jotka on suoritettu tai otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 135/2003, VaVM 38/2003, EV 110/2003
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2004.
Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen vireille tuleviin hakemuksiin.
HE 57/2004, VaVM 4/2004, EV 63/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lakia sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, tavaran yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta taikka tavara on otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 124/2004, VaVM 17/2004, EV 125/2004, Neuvoston direktiivi 2003/92/EY (32003L0092); EYVL N:o L 260, 11.10.2003, s. 8
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Lakia sovelletaan tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen taikka lain voimaantulon jälkeiseen tilikauden osaan, jos tilikausi on alkanut ennen mainittua ajankohtaa. Lain voimaantuloa edeltävään tilikauden osaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Jos tilikauden osa on lyhyempi tai pitempi kuin 12 kuukautta, sovelletaan 3 §:n 3 momentin mukaista laskentasääntöä.
HE 147/2004, LA 124/2004, VaVM 26/2004, EV 171/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
HE 189/2004, VaVM 32/2004, EV 201/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu taikka tavaran yhteisöhankinta on tehty lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Lain 133 u §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran lain voimaantulopäivänä alkavalta verokaudelta suoritettavaan veroon.
HE 22/2005, VaVM 5/2005, EV 39/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.
Lakia sovelletaan, kun luovutettu tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 35/2005, VaVM 11/2005, EV 54/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
Lakia sovelletaan palveluun, joka on suoritettu tai otettu omaan käyttöön tässä laissa mainittujen tekijänoikeuslain säännösten voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 85/2004, VaVM 21/2005, EV 123/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
HE 91/2005, VaVM 22/2005, EV 141/2005
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007 ja on voimassa vuoden 2011 loppuun.
Lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain voimassaoloaikana. (29.10.2010/904)
HE 119/2006, VaVM 19/2006, EV 143/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 211/2006, VaVM 29/2006, EV 178/2006
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 2007.
HE 21/2006, TaVM 25/2006, EV 252/2006
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Jollei jäljempänä toisin säädetä, tätä lakia sovelletaan, kun kiinteistö luovutetaan tai sen käyttö muuttuu 120 §:ssä tarkoitetulla tavalla lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Tämän lain kiinteistöinvestointia koskevan vähennyksen tarkistamista koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu on valmistunut ennen vuotta 2004.
Jos kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu on valmistunut vuonna 2004 tai sen jälkeen mutta ennen tämän lain voimaantuloa, tätä lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeiseen tarkistuskauden osaan. Tarkistuskausi on kuitenkin viisi vuotta sen kalenterivuoden alkamisesta, jonka aikana kiinteistöä koskeva uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu on valmistunut. Tarkistettavaa määrää laskettaessa 121 d §:n 1 momentissa tarkoitetun suhdeluvun 1/10 asemesta käytetään tällöin suhdelukua 1/5. Lain voimaantuloa edeltävään tarkistuskauden osaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Lain 33 ja 121 b §:ää sovelletaan, jos kiinteistö luovutetaan tai sen käyttötarkoitus muuttuu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Lain 33 a §:ää sovelletaan, kun palvelu otetaan omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittynyt rakentamispalvelu on valmistunut ennen vuotta 2004. Tapauksissa, joissa tällainen rakentamispalvelu on valmistunut vuonna 2004 tai sen jälkeen mutta ennen tämän lain voimaantuloa, tarkistuskausi lasketaan voimaantulosäännöksen 4 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Hankintaan sisältyvän veron vähennystä ei tarkisteta 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa elinkeinonharjoittajan vahingoksi eikä 33 a §:ää sovelleta siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja on suorittanut veroa tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 33 §:n perusteella eikä hän ole tehnyt verotuksesta oikaisua tai valitusta.
Jos kiinteistö on 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa myyty ennen lain voimaantuloa, ostajan hankintaan sisältyvänä verona lain voimaantulon jälkeisen tarkistuskauden aikana suoritettavassa tarkistamisessa tai 33 a §:ssä tarkoitetussa oman käytön verotuksessa pidetään myyjän tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 33 §:n perusteella suoritettavaa veroa.
Lain 209 m §:ää ei sovelleta 3 tai 4 momentissa tarkoitettuihin kiinteistöinvestointeihin.
HE 44/2007, VaVM 10/2007, EV 54/2007
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
Tätä lakia sovelletaan, jos myyty tavara on toimitettu, palvelu on suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön taikka tavara on siirretty varastointimenettelystä lain tultua voimaan.
HE 110/2007, VaVM 18/2007, EV 97/2007, Neuvoston direktiivi 2006/112/EY , EUVL N:o L 347, 11.12.2006, s. 1 (neuvoston direktiivi 2006/69/EY ; EUVL-)
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2008.
HE 148/2007, VaVM 5/2008, EV 25/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2008.
Tavaroiden maahantuonteihin, joista veron suorittamisvelvollisuus on 87 §:n mukaan syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 145/2008, VaVM 20/2008, EV 144/2008, Neuvoston direktiivi 2007/74/EY; EUVL N:o L 346, 29.12.2007, s. 6
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
Lakia sovelletaan palveluun, joka suoritetaan tai otetaan omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 159/2008, VaVM 21/2008, EV 148/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2009.
Lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, jos myyty tavara on toimitettu, tavara on otettu omaan käyttöön, yhteisöhankinta on tehty, tavara on siirretty varastointimenettelystä tai maahan tuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on 87 §:n nojalla syntynyt lain tultua voimaan.
Tavaran myynnistä saatuun vastikkeeseen tai sen osaan, joka on kertynyt ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta verokantaa.
Lakia sovelletaan sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka 138 b §:n mukaan kohdistetaan lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille.
HE 114/2008, VaVM 19/2008, EV 145/2008
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä sovelletaan sellaisten ajoneuvojen myyntiin, joista suoritettavaan autoveroon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita autoverolain säännöksiä.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita autoverolle suoritettavaa arvonlisäveron suuruista veroa koskevia säännöksiä sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden autoverolain säännösten mukaisesti suoritettuun arvonlisäveron suuruiseen veroon.
HE 192/2008, VaVM 26/2008, EV 185/2008
1. Tämä laki tulee voimaan 14 päivänä elokuuta 2009.
2. Lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen alkavalta verokaudelta ja 1 päivän tammikuuta 2010 jälkeen päättyvältä 13 c §:n 4 momentissa tarkoitetulta verokaudelta ilmoitettavaan, maksettavaan ja takaisin maksettavaan veroon. (16.10.2009/747)
3. Ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä verokaudelta ilmoitettavaan, maksettavaan ja takaisin maksettavaan veroon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.(16.10.2009/747)
4. Tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 148 §:n 1 ja 2 momenttia ei sovelleta verovelvollisen 1 päivän maaliskuuta 2010 jälkeen veron suorittamiseksi maksamaan määrään eikä 148 §:n 3 momenttia veroon, jota koskeva veronmääräämispäätös tehdään 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen.(16.10.2009/747)
5. Verovelvollisella on oikeus vähentää viimeiseltä ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä verokaudelta vähentämättä jäänyt tämän lain voimaan tullessa voimassa olleessa 149 §:ssä tarkoitettu määrä 1 päivänä tammikuuta 2010 alkavalta verokaudelta. Jos verovelvollinen on saanut vähentämättä jääneen määrän takaisin 149 §:n tai voimaantulosäännöksen 6 momentin perusteella, sitä ei saa vähentää 1 päivänä tammikuuta 2010 alkavalta verokaudelta.(16.10.2009/747)
6. Verovelvollisella, jonka tilikausi 1 päivänä tammikuuta 2010 muuttuu 208 a §:n perusteella kalenterivuodeksi, on oikeus saada palautuksena viimeiseltä ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä verokaudelta vähentämättä jäänyt lain voimaan tullessa voimassa olleessa 149 §:ssä tarkoitettu määrä. Palautus maksetaan hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella ja siihen sovelletaan soveltuvin osin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.(16.10.2009/747)
7. Lain 149 b–149 d §:ää sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen päättyvään tilikauteen.(16.10.2009/747)
8. Verovelvollisella, jonka tilikausi 1 päivänä tammikuuta 2010 muuttuu 208 a §:n perusteella kalenterivuodeksi, on oikeus saada 149 a §:ssä tarkoitettu huojennus 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen päättyvältä kirjanpitolain mukaiselta tilikaudelta kyseiseen tilikauteen kuuluvilta 1 päivää tammikuuta 2010 edeltäneiltä kalenterikuukausilta tilitettävästä verosta. Huojennukseen sovelletaan soveltuvin osin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Huojennusta koskevia säännöksiä sovellettaessa tilikautena pidetään 1 päivää tammikuuta 2010 edeltäviä kirjanpitolain mukaiseen tilikauteen kuuluvia kalenterikuukausia.(16.10.2009/747)
9. Verovelvollisella, jonka tilikausi 1 päivänä tammikuuta 2010 muuttuu 208 a §:ssä tarkoitetusta kalenterivuodesta kirjanpitolain mukaiseksi tilikaudeksi, on oikeus saada 149 a §:ssä tarkoitettu huojennus 1 päivän tammikuuta 2010 jälkeen päättyvältä kirjanpitolain mukaiselta tilikaudelta kyseiseen tilikauteen kuuluvilta 1 päivän tammikuuta 2010 jälkeisiltä kalenterikuukausilta tilitettävästä verosta. Huojennusta koskevia säännöksiä sovellettaessa tilikautena pidetään 1 päivän tammikuuta 2010 jälkeisiä kirjanpitolain mukaiseen tilikauteen kuuluvia kalenterikuukausia.(16.10.2009/747)
10. Sellaisen verovelvollisen, jonka verokausi on 162 a §:n 2–4 momentissa tarkoitettu verokausi, verokautena pidetään kuitenkin hakemuksen perusteella 1 päivästä tammikuuta 2010 lukien mainituissa lainkohdissa tarkoitettua lyhyempää verokautta edellyttäen, että verovelvollinen on tehnyt hakemuksen kolmen kuukauden kuluessa 1 päivästä tammikuuta 2010.(16.10.2009/747)
11. Jos ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä verokaudelta maksettavaa veroa koskeva veroilmoitus saapuu verovirastolle 1 päivän maaliskuuta 2010 jälkeen, verovirasto määrää verovelvollisen ilmoittaman veron verovelvollisen maksettavaksi.(16.10.2009/747)
12. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 182 §:n 1 momentin 1 kohtaa ei sovelleta ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä verokaudelta tilitettävään veroon, jota ei ole säädetyssä ajassa maksettu tai jota on maksettu ilmeisesti liian vähän, jos vero on määrätty maksettavaksi 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen.(16.10.2009/747)
13. Jos ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä verokaudelta maksettavaa veroa koskeva veronmääräämispäätös tehdään 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen, verolle lasketaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleessa 183 §:n 3 momentissa tarkoitettua veronlisäystä 31 päivään joulukuuta 2009 saakka.(16.10.2009/747)
14. Jos ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä verokaudelta takaisin maksettavaa veroa koskeva päätös tehdään 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen, tämän lain voimaan tullessa voimassa olleessa 187 §:n 2 momentissa tarkoitettua korkoa maksetaan siihen päivään saakka, jona takaisin maksettavaa veroa koskeva päätös tehdään.(16.10.2009/747)
15. Verovelvollinen, joka on ilmoittanut ennen 1 päivää tammikuuta 2010 päättyneeltä kalenterikuukaudelta suoritettavan veron liian suurena tai vähennettävän veron liian pienenä, saa korjata virheen vähentämällä liikaa ilmoitetun veron tilikauden aikana 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen alkavalta verokaudelta. Jos verovelvollisen tilikausi 1 päivänä tammikuuta 2010 muuttuu 208 a §:ssä tarkoitetuksi kalenterivuodeksi, korjaus voidaan tehdä 1 päivästä tammikuuta 2010 lukien sovellettavan tilikauden aikana.(16.10.2009/747)
HE 221/2008, VaVM 7/2009, EV 66/2009
Tämä laki tulee voimaan 21 päivänä lokakuuta 2009.
Lakia sovelletaan jo 14 päivästä elokuuta 2009.
HE 129/2009, VaVM 12/2009, EV 115/2009
Tämä laki tulee voimaan 21 päivänä lokakuuta 2009 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2009.
Lakia sovelletaan jo 14 päivästä elokuuta 2009.
HE 129/2009, VaVM 12/2009, EV 115/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010, kuitenkin siten, että 69 c § ja sen edellä oleva väliotsikko tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013 ja 69 d § ja sen edellä oleva väliotsikko tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Tätä lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain tultua voimaan.
Lain 162 e §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran lain voimaantulopäivänä alkavalta kalenterikuukaudelta annettavaan yhteenvetoilmoitukseen.
Lain 204 §:ää sovelletaan, kun pykälässä tarkoitetun oikaisun aiheuttava toista verokautta tai toista verovelvollista koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi lain tultua voimaan.
HE 136/2009, VaVM 16/2009, EV 127/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Lain 69 c § ja sen edellä oleva väliotsikko ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 ja 69 d § ja sen edellä oleva väliotsikko 31 päivään joulukuuta 2010.
Tätä lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain voimassaoloaikana.
HE 136/2009, VaVM 16/2009, EV 127/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin palautushakemuksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Tämän lain 70 §:n 1 momentin 6–8 kohtaa ja 71 §:n 3 ja 4 kohtaa ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa toimitettuihin tavaroihin ja suoritettuihin palveluihin.
HE 171/2009, VaVM 37/2009, EV 197/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 161/2009, HaVM 18/2009, EV 205/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
HE 244/2009, VaVM 43/2009, EV 252/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010.
Lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, jos myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön, yhteisöhankinta on tehty, tavara on siirretty varastointimenettelystä tai maahan tuodusta tavarasta veron suorittamisvelvollisuus on 87 §:n nojalla syntynyt lain tultua voimaan.
Lakia sovelletaan niihin veron perusteeseen luettaviin tukiin ja avustuksiin, Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saamiin korvauksiin ja Ålands Radio ja TV Ab:n televisiomaksutuloista saamiin korvauksiin, jotka on saatu lain tultua voimaan.
Tavaran tai palvelun myynnistä saatuun vastikkeeseen tai sen osaan, joka on kertynyt ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta verokantaa.
Lakia sovelletaan sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka 138 b §:n mukaan kohdistetaan lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille.
HE 137/2009, VaVM 32/2009, EV 180/2009
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.
HE 288/2009, VaVM 12/2010, EV 37/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2011, kuitenkin siten, että 8 b §, 80 §:n 2 ja 3 momentti, 94 §:n 1 momentin 12 kohta sekä 140 §:n 1 ja 2 momentti tulevat voimaan 1 päivänä elokuuta 2010.
Tätä lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain tultua voimaan. Tätä lakia ei kuitenkaan sovelleta sellaiseen lain voimaan tullessa keskeneräiseen 8 c §:ssä mainittuun palveluun, jonka suorittamiseen on tosiasiallisesti ryhdytty ennen lain voimaantuloa, vaan siihen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 41/2010, VaVM 21/2010, EV 111/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2010 ja on voimassa 31 päivään maaliskuuta 2011.
HE 41/2010, VaVM 21/2010, EV 111/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Lakia sovelletaan sellaisiin rakentamispalveluihin ja muihin kiinteistöhallintapalveluihin, jotka suoritetaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 123/2010, VaVM 35/2010, EV 154/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Lakia sovelletaan tavaroihin ja palveluihin, joiden osalta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt lain tultua voimaan.
HE 162/2010, VaVM 52/2010, EV 257/2010, Neuvoston direktiivi 2009/162/EU (32009L0162) ; EUVL N:o L 15, 15.1.2010, s. 14
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 122/2010, HE 258/2010, VaVM 47/2010, EV 240/2010
Tämän lain 101 b § tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013. Lain 156 b §:n 4 momentti tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2011 ja sitä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2010.
HE 311/2010, VaVM 58/2010, EV 329/2010, Neuvoston direktiivi 2010/66/EU; EUVL N:o L 275, 20.10.2010, s. 1
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.
Lakia sovelletaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, kun veron suorittamisvelvollisuus palvelun myynnistä on syntynyt lain tultua voimaan.
Lain 131 §:n 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu palautukseen oikeutetulle taikka yhteisöhankinta on tehty, tavara on siirretty varastointimenettelystä tai maahantuodusta tavarasta on 87 §:n nojalla syntynyt veron suorittamisvelvollisuus lain tultua voimaan.
HE 210/2010, VaVM 62/2010, EV 358/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Tätä lakia sovelletaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain tultua voimaan.
Lakia sovelletaan sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka 138 b §:n mukaan kohdistetaan lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille.
HE 52/2011, VaVM 9/2011, EV 44/2011
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 25/2012, VaVM 10/2012, EV 44/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HE 28/2012, VaVM 14/2012, EV 66/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Tätä lakia sovelletaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain tultua voimaan.
Lakia sovelletaan sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka 138 b §:n mukaan kohdistetaan lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille.
HE 89/2012, VaVM 24/2012, EK 112/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan hallinto-oikeudelle osoitettuun valitukseen sekä verosta vapauttamista tai veron maksun lykkäystä koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn veron maksun lykkäyksen perusteella kertyneeseen korkoon sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 76/2012, VaVM 29/2012, EV 136/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HE 145/2012, HaVM 21/2012, EV 150/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus palvelun myynnistä on syntynyt lain tultua voimaan.
HE 108/2013, VaVM 17/2013, EV 118/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
HE 107/2013, VaVM 16/2013, EV 117/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2013.
HE 191/2012, VaVM 15/2013, PeVL 17/2013, LaVL 8/2013, EV 114/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Tätä lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain tultua voimaan.
HE 56/2014, VaVM 5/2014, EV 58/2014, Neuvoston direktiivi 2008/8/EY, EUVL N:o L 44, 20.2.2008, s. 11-12
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Tätä lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain tultua voimaan.
HE 31/2014, VaVM 4/2014, EV 55/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 220/2014, VaVM 31/2014, EV 193/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.
HE 267/2014, VaVM 42/2014, EV 302/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen. Ennen lain voimaantuloa alkaneeseen tilikauteen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 363/2014, VaVM 50/2014, EV 369/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 230/2014, LaVM 26/2014, EV 319/2014
