Advanced Search

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta


Published: 1992-08-03
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645974/laki-sosiaali--ja-terveydenhuollon-suunnittelusta-ja-valtionavustuksesta.html

Subscribe to a Global-Regulation Premium Membership Today!

Key Benefits:

Subscribe Now for only USD$40 per month.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleisiä säännöksiä

1 § (29.12.2009/1706)
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitteluun ja valtionavustukseen, jos muussa laissa (erityislaki) niin säädetään.

2 § (29.12.2009/1706)

2 § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

2 a § (23.8.2002/716)
Suhde valtionavustuslakiin

Tässä laissa tarkoitettuun valtionavustukseen sovelletaan tämän lain ohella valtionavustuslakia (688/2001) siltä osin kuin tässä laissa niin säädetään.

3 §
Sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarat

Kunnan on osoitettava voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

4 § (30.12.2003/1309)
Toiminnan järjestäminen

Kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:

1) hoitamalla toiminnan itse;

2) sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa;

3) olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä;

4) hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta; taikka

5) antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.

Mitä 1 momentin 4 kohdassa säädetään kunnasta, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitettua toimintaa hoitavaan kuntayhtymään.

Hankittaessa palveluja 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitetulta yksityiseltä palvelujen tuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.

Kunta ja kuntayhtymä ovat velvollisia suorittamaan 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulle yksityiselle palvelujen tuottajalle korvausta vain osoittamiensa henkilöiden käyttämistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja momentin 5 kohdassa tarkoitetulle palvelujen tuottajalle enintään palvelusetelin arvoon saakka.

Jos palvelusta perittävän asiakasmaksun enimmäismäärä on säädetty palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia pienemmäksi, palvelua ei saa järjestää yksinomaan 1 momentin 5 kohdassa mainitulla tavalla antamalla palvelun käyttäjälle palveluseteli.

2 LUKU

Suunnittelu

5 § (2.3.2007/253)
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma

Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi hallituksen valtiontaloutta koskevien päätösten kanssa yhteensopivan sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (kansallinen kehittämisohjelma). Kehittämisohjelmassa määritellään koko ohjelmakauden kattavat keskeisimmät sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet, kehittämistoiminnan ja valvonnan painopisteet sekä niiden toteuttamista tukevat keskeiset uudistus- ja lainsäädäntöhankkeet, ohjeet ja suositukset.

Kansallista kehittämisohjelmaa voidaan tarkistaa vuosittain ohjelman tavoitteiden toteuttamista tukevien toimenpiteiden osalta, muutoin kansallista kehittämisohjelmaa voidaan muuttaa erityisestä syystä.

Kansallisessa kehittämisohjelmassa voidaan asettaa myös sellaisia valtion sosiaali- ja terveydenhuollon keskus- ja aluehallintoon kohdistuvia ohjelman toteuttamista koskevia keskeisimpiä tavoitteita ja toimenpidesuosituksia, jotka ovat perusteltuja kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tarkoituksenmukaisen toteuttamisen kannalta.

5 a § (2.3.2007/253)
Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten tavoitteiden kokoamiseksi ja toimeenpanemiseksi sekä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden yhteistoiminnan toteuttamiseksi valtioneuvosto nimeää neljäksi vuodeksi kerrallaan sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan tehtävänä on valmistella sosiaali- ja terveysministeriölle kansallisesti koottujen tavoitteiden perusteella esitys kansalliseksi kehittämisohjelmaksi, edistää ja seurata ohjelman toteutumista sekä tehdä sosiaali- ja terveysministeriölle tarvittaessa ehdotuksia sellaisten suositusten ja ohjeiden antamiseksi, joilla voidaan edistää ja tukea kehittämisohjelman tavoitteiden toteutumista, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoimintaan käytettävissä olevien määrärahojen kohdentamisesta kehittämistoiminnan eri painopistealueille. Neuvottelukunnan tulee hoitaa myös ne tehtävät, jotka määrätään erikseen valtioneuvoston tekemässä neuvottelukunnan asettamispäätöksessä.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi asettaa alueellisia johtoryhmiä neuvottelukunnan toiminnan tueksi.

Neuvottelukunnasta ja sen tukena toimivista alueellisista johtoryhmistä sekä niiden kokoonpanosta ja tehtävistä sekä alueellisten johtoryhmien toimialueesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

5 b § (7.3.2008/140)
Kehittämishankkeelle myönnettävä valtionavustus

Sosiaali- ja terveysministeriö voi myöntää kunnalle tai kuntayhtymälle hankeavustusta kansallisen kehittämisohjelman toteuttamiseksi valtion talousarvioon otetun määrärahan rajoissa. Kehittämishankkeen toteuttajina voi olla myös useampi kunta yhdessä taikka useampi kuntayhtymä.

Valtionavustusta voidaan myöntää edellyttäen, että hankkeella toteutetaan kansallisessa kehittämisohjelmassa asetettuja sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita ja alueelliset kehittämistarpeet otetaan hankkeessa huomioon.

Valtionavustukseen sovelletaan, mitä valtionavustuslaissa säädetään.

Kunnalle tai kuntayhtymälle voidaan myöntää valtionavustusta enintään 75 prosenttia valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista. Kunnan tai kuntayhtymän omarahoitusosuuden tulee olla vähintään 25 prosenttia valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää valtionavustuksen jakamisen perusteista, valtionavustuksen hakemisesta, myöntämisestä ja maksamisesta sekä valtionavustuksen käytön seurannasta, arvioinnista ja valvonnasta.

6–7 §

6–7 § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

8 § (29.12.2009/1706)
Perustamishankkeiden valtionavustuksen jakaminen

Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa valtion talousarviossa hyväksytyn, perustamishankkeisiin käytettävissä olevan valtionavustuksen aluehallintovirastoille.

Aluehallintovirastot jakavat sosiaali- ja terveysministeriön niille kohdentaman perustamishankkeisiin käytettävissä olevan valtionavustuksen edelleen toimialueensa kunnille ja kuntayhtymille.

3 LUKU (29.12.2009/1706)

(29.12.2009/1706)

3 LUKU on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

3 a luku (7.3.2008/140)

(7.3.2008/140)

3 a luku on kumottu L:lla 7.3.2008/140.

4 LUKU

Perustamishankkeiden valtionavustus (23.8.2002/716)

20 § (29.12.2009/1706)
Perustamishankkeeseen suoritettavan valtionavustuksen saaja ja perustamishankkeen edellytykset

Kunnalle ja kuntayhtymälle voidaan suorittaa valtionavustusta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi tarpeellisiin perustamishankkeisiin, jos hanke on välttämätön kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi tai edellä 5 b §:ssä tarkoitetun toiminnallisen kehittämishankkeen toteuttamiseksi. Lisäksi edellytetään, että hankkeen kokonaiskustannukset ovat vähintään 300 000 euroa.

21 § (23.8.2002/716)
Perustamishanke

Perustamishankkeella tarkoitetaan toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaa tilojen rakentamista, hankintaa, peruskorjausta tai muun omaisuuden hankintaa taikka niitä vastaavaa toimenpidettä, jos toimenpiteen arvioidut kustannukset ovat vähintään 20 §:ssä säädetyn määrän suuruiset. Maa-alueen hankkimista ei pidetä perustamishankkeena. (20.12.2002/1187)

Perustamishankkeena voidaan pitää myös sellaista 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä, jonka arvioidut kustannukset ovat 20 §:ssä määriteltyä alarajaa pienemmät, jos kunnan asukkaille välttämättömän hankkeen rahoitus muodostuisi kunnan tai kuntayhtymän jäsenkuntien asukasmäärän ja taloudellisen aseman vuoksi kunnalle tai kuntayhtymälle erityisen rasittavaksi.

22 § (29.12.2009/1706)

22 § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

23 §
Yhteinen perustamishanke

Jos tarkoituksena on toteuttaa useamman hallinnonalan yhteinen perustamishanke, on asianomaisten valtionapuviranomaisten ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta hankkeen toteuttaminen voidaan kokonaisuudessaan aloittaa samana vuonna.

24 § (29.12.2009/1706)

24 § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

25 §
Perustamishankkeen toteuttaminen

Perustamishanke on aloitettava sinä vuonna, jona se on vahvistettu toteutettavaksi. (23.8.2002/716)

2 momentti on kumottu L:lla 23.8.2002/716.

26 § (29.12.2009/1706)
Perustamishankkeiden valtionavustus

Perustamishankkeisiin suoritetaan valtionavustusta enintään aluehallintoviraston vahvistamiin kustannuksiin. Kustannuksiin ei sisälly arvonlisäveron osuutta. Jos hankkeen toteutuneet kustannukset alittavat aluehallintoviraston vahvistamat kustannukset, suoritetaan valtionavustus toteutuneisiin kustannuksiin.

27 § (29.12.2009/1706)
Valtionavustuksen suuruus

Perustamishankkeiden valtionavustus on 25–50 prosenttia 26 §:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Valtionavustus määräytyy kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 29 §:n mukaisesti kunnan asukasta kohden lasketun tasatun laskennallisen verotulon (tasattu verotulo) perusteella. Kunta saa valtionavustusta 50 prosenttia, jos sen tasattu verotulo on tasausrajalla. Jos tasattu verotulo ylittää tasausrajan, valtionavustus määräytyy siten, että kukin tasausrajasta laskettu vähintään yhden prosentin suuruinen tasatun verotulon kasvu vähentää valtionavustusta yhdellä prosenttiyksiköllä siihen saakka, kunnes valtionavustus on 25 prosenttia. Valtionavustusprosentti määräytyy perustamishankkeen vahvistamisvuodelle määritellyn tasatun verotulon perusteella. Milloin kyse on kahden tai useamman kunnan yhteisestä taikka kuntayhtymän perustamishankkeesta, valtionavustus määräytyy kunkin kunnan osuuteen tämän kunnan valtionavustusprosentin mukaan.

28 § (23.8.2002/716)
Perustamishankkeeseen suoritettavan valtionavustuksen maksatus

Perustamishankkeeseen suoritettava valtionavustus maksetaan kunnalle tai kuntayhtymälle kuukausittain viimeistään kuukauden 20 päivänä pääsääntöisesti yhtä suurissa erissä hankkeen arvioituna toteuttamisaikana. Ensimmäinen erä suoritetaan hankkeen aloitusta koskevan ilmoituksen saapumista seuraavan kuukauden aikana.

29 § (29.12.2009/1706)
Valtionavustusselvitys ja -päätös

Perustamishankkeeseen suoritettavan lopullisen valtionavustuksen määrittämiseksi kunnan tai kuntayhtymän on tehtävä aluehallintovirastolle selvitys toteutetuista hankkeista ja niiden kustannusten yhteismäärästä. Selvitys toteutuneista kustannuksista on toimitettava aluehallintovirastolle viimeistään perustamishankkeen valmistumista seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä. Selvitys on kuitenkin aina toimitettava viimeistään kolmen vuoden kuluessa hankkeen aloittamisesta. Jos hanke on tällöin edelleen keskeneräinen, voi aluehallintovirasto hakemuksen perusteella erityisestä syystä antaa enintään kaksi vuotta lisäaikaa selvityksen antamiseksi.

Aluehallintoviraston on tehtävä päätös perustamishankkeeseen suoritettavasta lopullisesta valtionavustuksesta kahden kuukauden kuluessa valtionavustusselvityksen saapumisesta.

Jos lopullinen valtionavustus sovellettavien laskentaperusteiden mukaan poikkeaa vähemmän kuin 200 euroa 28 §:n mukaisesti maksetun valtionavustuksen määrästä, ei erotusta makseta eikä peritä takaisin.

30 § (23.8.2002/716)
Perustamishankkeeseen saadun valtionosuuden tai -avustuksen palautus

Perustamishankkeeseen saatua valtionosuutta tai -avustusta vastaava suhteellinen osa hankitun omaisuuden käyvästä arvosta voidaan kokonaan tai osaksi määrätä palautettavaksi valtiolle, jos hankittu omaisuus luovutetaan taikka jos toiminta lopetetaan tai omaisuuden käyttötarkoitusta muutetaan pysyvästi eikä omaisuutta käytetä muuhun valtionosuuteen tai -avustukseen oikeuttavaan toimintaan. Valtionosuutta tai -avustusta ei kuitenkaan voida periä takaisin sellaisella perusteella, joka on syntynyt myöhemmin kuin 15 vuoden kuluttua hankkeen valtionosuus- tai -avustusselvityksen antamisesta.

Jos omaisuus, johon on saatu valtionosuutta tai -avustusta, tuhoutuu tai vahingoittuu, voidaan valtionosuutta tai -avustusta vastaava suhteellinen osa vakuutus- tai muusta korvauksesta kokonaan tai osaksi määrätä palautettavaksi valtiolle tai vähentää uuden perustamishankkeen valtionosuudesta tai -avustuksesta.

Palautusvelvollisuudesta ja korvauksen vähentämisestä päättää sosiaali- ja terveysministeriö. Palautettava valtionosuus tai -avustus on suoritettava viimeistään päätöksessä määrättävänä eräpäivänä. Valtionosuuden tai -avustuksen saajan on ilmoitettava ministeriölle kuuden kuukauden kuluessa 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta. Jos myöhemmin käy ilmi, ettei ilmoitusta ole tehty määräajassa, on valtionosuutta tai -avustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta palautettava valtiolle valtionavustuslain 24 §:ssä säädettyine korkoineen olosuhteiden muuttumisesta lukien, jollei ministeriö erityisestä syystä toisin päätä.

4 a luku (22.12.2005/1069)

(22.12.2005/1069)

4 a luku on kumottu L:lla 22.12.2005/1069.

5 LUKU

Voimavarojen vahvistaminen ja valtionosuuden suorittaminen

31 §
Perustamishankkeiden valtionavustuksen vahvistaminen (29.12.2009/1706)

Aluehallintoviranomainen vahvistaa kunnan ja kuntayhtymän toimintavuonna aloitettavat perustamishankkeet ja valtionavustuksen määräämisen perusteena olevat kustannukset. (29.12.2009/1706)

2–3 momentit on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

32 § (29.12.2009/1706)
Valtionavustuslain eräiden säännösten soveltaminen

Perustamishankkeiden valtionavustuksiin sovelletaan seuraavia valtionavustuslain säännöksiä:

1) 14 §:n säännöksiä valtionavustuksen saajan tiedonantovelvollisuudesta;

2) 20 §:n 1 momentin säännöksiä valtionavustuksen palauttamisesta;

3) 21 §:n säännöksiä velvollisuudesta valtionavustuksen takaisinperintään;

4) 24 §:n säännöksiä korosta;

5) 25 §:n säännöksiä viivästyskorosta;

6) 26 §:n säännöksiä kohtuullistamisesta;

7) 28 §:n säännöksiä takaisinperinnän määräajasta;

8) 29 §:n 2 momentin säännöksiä vanhenemisesta; sekä

9) 30 §:n säännöksiä kuittauksesta.

6 LUKU

Muutoksenhaku

33 § (29.12.2009/1706)
Oikaisumenettely

Jos kunta tai kuntayhtymä on tyytymätön aluehallintoviraston perustamishankkeen valtionavustusta koskevaan päätökseen, kunnalla tai kuntayhtymällä on oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tehdä aluehallintovirastolle kirjallinen vaatimus päätöksen oikaisemisesta. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.

34 §
Muutoksenhaku

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. (20.12.1996/1150)

Muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin tämän lain nojalla annettuihin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla.

7 LUKU

Erinäisiä säännöksiä

35–36 §

35–36 § on kumottu L:lla 29.12.2005/1260.

37–38 §

37–38 § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

39 § (29.12.2009/1706)
Valtionapuviranomainen

Valtionapuviranomainen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeita koskevissa asioissa on sosiaali- ja terveysministeriö.

Valtionapuviranomainen sosiaali- ja terveydenhuollon perustamishankkeita koskevissa asioissa on aluehallintovirasto.

40 § (29.12.2009/1706)
Aluehallintoviraston alueellinen toimivalta

Kuntayhtymiä koskevissa asioissa toimivaltainen on se aluehallintovirasto, jonka alueella on kuntayhtymän kotipaikka.

41 § (29.12.2009/1706)
Määräykset

Aluehallintoviraston on valtionavustusasioita ratkaistessaan noudatettava sosiaali- ja terveysministeriön tai muun ministeriön oman toimialansa osalta antamia määräyksiä.

42 § (29.12.2009/1706)

42 § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

43 §
Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

8 LUKU

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

44 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Lain 2 ja 3 luvun säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1992 vuosia 1993–1996 koskevaa valtakunnallista suunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä.

Tällä lailla kumotaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 17 päivänä syyskuuta 1982 annettu laki (677/82) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

45 § (29.12.2009/1706)

45 § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

45 a § (22.12.2005/1069)

45 a § on kumottu L:lla 22.12.2005/1069.

45 b § (29.12.2009/1706)

45 b § on kumottu L:lla 29.12.2009/1706.

46 §
Aikaisempien säännösten soveltaminen

Kustannuksiin, jotka ovat syntyneet ennen tämän lain voimaantuloa, suoritetaan valtionosuus tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneisiin käyttökustannuksiin suoritettavat valtionosuuden loppuerät maksetaan kuitenkin vuosittain tasasuuruisin erin vuosina 1993–1997. Näin jaksotetuista loppueristä maksetaan vuoden 1994 erä kuitenkin vasta vuonna 2000. (14.12.1998/974)

Edellä 1 momentista poiketen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa aloitettuihin kokonaiskustannuksiltaan merkittäviin hankkeisiin ja käyttökustannushankkeisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä siltä osin kuin hankkeen toteuttaminen jatkuu tämän lain voimassa ollessa. Edellä tarkoitettuihin hankkeisiin maksettava valtionosuus lasketaan siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 17 päivänä syyskuuta 1982 annetun lain 16 §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se on väliaikaisesti muutettuna 9 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1070/88) ja joka 15 päivänä joulukuuta 1989 annetulla lailla (1139/89) on siirretty 4 momentiksi ja jonka voimassaoloa on viimeksi jatkettu 13 päivänä joulukuuta 1991 annetulla lailla (1456/91), on säädetty. Kaikkiin tämän lain voimaantulon jälkeen suoritettuihin omaisuuden luovutuksiin ja käyttötarkoituksen muutoksiin sovelletaan kuitenkin 30 §:n säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa valtionapuviranomaisessa vireillä oleva asia käsitellään siellä loppuun aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti lukuun ottamatta 2 momentissa tarkoitettuja omaisuuden luovutuksia ja käyttötarkoituksen muutoksia.

47 § (29.12.2009/1706)
Yksityisen toimintayksikön henkilökunnan eläketurva

Sellaisen 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun yksityisen palvelujen tuottajan, johon ennen 1 päivää tammikuuta 1984 on sovellettu eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä annettua lakia (382/1969), palveluksessa tämän lain voimaan tullessa olevalla henkilöllä on oikeus valtion varoista suoritettavaan vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläkkeeseen soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- ja työsuhteessa valtioon olevalla henkilöllä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun henkilön kuoltua suoritetaan hänen jälkeensä valtion varoista perhe-eläkettä soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olleen henkilön jälkeen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu työnantaja on velvollinen vuosineljänneksittäin kunkin vuosineljänneksen päättymistä seuraavan kuukauden aikana maksamaan valtiolle eläkekustannusosuuden, jonka määrä on 25 prosenttia 1 momentissa tarkoitetuille henkilöille maksetuista palkoista.

Tämän lain mukainen eläkekustannusosuus sekä sille suorituksen viivästymisen ajalta laskettu korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Jos työnantajana on yhteisö tai yhtymä, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa niin kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain mukainen eläkekustannusosuus sekä sille viivästyksen ajalta laskettu korko ulosottaa osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin 4 momentissa säädetään.

Tämän lain voimaantulon jälkeen 1 momentissa tarkoitetun yksityisen palvelujen tuottajan palvelukseen tulleiden henkilöiden eläketurvasta on voimassa, mitä työntekijän eläkelaissa (395/2006) säädetään.

HE 216/91, HaVM 7/92

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

4.12.1992/1215:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 126/92, StVM 28/92

30.12.1992/1647:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 291/92, StVM 46/92

17.12.1993/1287:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Lain 45 a § on voimassa 31 päivään joulukuuta 1994 ja sitä sovelletaan myönnettäessä ja suoritettaessa vuoden 1994 käyttökustannusten valtionosuudet.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 168/93, StVM 50/93

29.12.1994/1498:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1995. Lakia sovelletaan myönnettäessä ja suoritettaessa vuoden 1995 käyttökustannusten valtionosuudet.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 188/94, StVM 36/94

3.3.1995/303:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1995.

Suoritukseen, joka oli viivästyneenä tämän lain tullessa voimaan, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tätä lakia voidaan kuitenkin soveltaa, jos se johtaa lievempään viivästysseuraamukseen kuin aiempi laki.

HE 292/94, TaVM 58/94

18.12.1995/1446:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Tämän lain voimaan tullessa korotetaan kantokykyluokkakertoimien poiston johdosta myöhempien vuosien valtionosuuden perusteena olevia vuodeksi 1995 hyväksyttyjä sosiaali- ja terveydenhuollon asukasta kohden suoritettavien valtionosuuksien markkamääriä kertomalla ne luvulla 1,3677.

Ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuihin perustamishankkeisiin suoritetaan valtionosuus tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Näistä hankkeista vuonna 1996 ja sen jälkeen syntyneisiin kustannuksiin suoritettava valtionosuus määräytyy vuonna 1995 sovelletun kunnan valtionosuusprosentin mukaisesti.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 110/95, HaVM 8/95, EV 133/95

20.12.1996/1150:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Määriteltäessä tämän lain voimaantulon jälkeisiä valtionosuuksia, ovat vuoden 1996 tasoon määritellyt laskennalliset kustannukset 53 568 miljoonaa markkaa ja 11 §:ssä kunnan asukasta ja työtöntä kohden määritellyt laskennalliset kustannukset:

sosiaalihuolto markkaa/asukas terveydenhuolto markkaa/asukas
0– 6-vuotiaat 22 638 2 751
7–64-vuotiaat 1 517 3 065
65–74-vuotiaat 2 759 7 379
75–84-vuotiaat 15 372 13 889
85 vuotta täyttäneet 42 835 23 376

Työttömien lukumäärän mukaan määräytyvät laskennalliset kustannukset työtöntä kohden ovat 1 920 markkaa ja työttömyysasteen mukaan määräytyvät laskennalliset kustannukset kunnan asukasta kohden 175 markkaa. Sairastavuuden mukaan määräytyvät laskennalliset kustannukset kunnan asukasta kohden ovat 1 300 markkaa.

Siitä poiketen, mitä 17 §:ssä säädetään, kunnan omarahoitusosuutta laskettaessa käytettävä kerroin on vuoden 1997 valtionosuuksia määriteltäessä 0,7447.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 149/1996, HaVM 24/1996, EV 226/1996

30.12.1997/1414:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 216/1997, StVM 32/1997, EV 232/1997

14.12.1998/974:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Lain 18 §:ssä tarkoitettu valtion ja kuntien välinen kustannustenjako selvitetään ensimmäisen kerran vuonna 2000.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 151/1998, StVM 19/1998, EV 154/1998

23.12.1998/1114:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Lain 5 §:ssä tarkoitettu tavoite- ja toimintaohjelma hyväksytään ensimmäisen kerran vuosille 2000–2003.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 246/1998, StVM 33/1998, EV 222/1998

5.2.1999/125:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

LA 142/1998, StVM 28/1998, EK 33/1998

23.12.1999/1279:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Lakia sovelletaan vuonna 2002 ja sen jälkeen vahvistettaviin hankkeisiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuihin perustamishankkeisiin sekä vuosina 2002 ja 2003 vahvistettaviin 22 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin pieniin hankkeisiin suoritetaan valtionosuus kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 79/1999, StVM 18/1999, EV 95/1999

21.12.2000/1145:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin valtionosuuksien vahvistamiseksi vuodelle 2001.

HE 138/2000, HaVM 20/2000, EV 210/2000

23.5.2001/427:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 29/2001, StVM 7/2001, EV 38/2001

21.12.2001/1409:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 152/2001, StVM 43/2001, EV 192/2001

12.7.2002/585:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta korotetaan tässä laissa säädettyä valtionosuusprosenttia ja kunnan omarahoitusosuutta vastaavaksi vuoden 2002 alusta lukien. Sen estämättä, mitä kuntien valtionosuuslain 17 §:n 1 momentissa ja tämän lain 32 §:n 3 kohdassa säädetään, suoritetaan korotettujen kuukausierien ja jo ennen lain voimaantuloa maksettujen vuoden 2002 valtionosuuden kuukausierien välinen erotus takautuvasti kunnille sen ensimmäisen valtionosuuden kuukausierän yhteydessä, joka määrätään tässä laissa säädetyin perustein.

HE 74/2002, StVM 11/2002, EV 84/2002

23.8.2002/716:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuihin perustamishankkeisiin sekä vuonna 2003 vahvistettaviin perustamishankkeisiin sovelletaan kuitenkin edelleen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Lain 30 §:ää sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2003.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 39/2002, StVM 17/2002, EV 100/2002

20.12.2002/1187:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 144/2002, HE 258/2002, StVM 41/2002, EV 213/2002

27.6.2003/661:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2003.

Lakia sovelletaan vuoden 2003 alusta lukien määräytyvään valtionosuuteen. Sen estämättä, mitä kuntien valtionosuuslain 17 §:n 1 momentissa ja tämän lain 32 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään, suoritetaan korotettujen kuukausierien ja jo ennen lain voimaantuloa maksettujen vuoden 2003 valtionosuuden kuukausierien välinen erotus takautuvasti kunnille tasasuuruisina erinä niiden vuoden 2003 jäljellä olevien valtionosuuden kuukausierien yhteydessä, jotka määrätään tässä laissa säädetyin perustein.

HE 20/2003, StVM 5/2003, EV 16/2003

19.12.2003/1224:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 64/2003, StVM 22/2003, EV 89/2003

30.12.2003/1309:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 74/2003, StVM 23/2003, EV 91/2003

30.12.2004/1290:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 181/2004, HaVM 23/2004, EV 224/2004

30.12.2004/1364:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

HE 158/2004, StVM 28/2004, EV 169/2004

30.12.2004/1369:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

HE 260/2004, StVM 45/2004, EV 238/2004

30.12.2004/1416:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Vuonna 2004 ja sitä ennen vahvistettuihin kehittämishankkeisiin sovelletaan kuitenkin niitä säännöksiä, jotka ovat olleet voimassa 31 päivään joulukuuta 2004 saakka.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 242/2004, StVM 44/2004, EV 237/2004

22.12.2005/1069:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Sen estämättä, mitä 18 ja 18 a §:ssä säädetään, kustannustenjaon tarkistamiseen valtion ja kuntien välillä sovelletaan vuoden 2007 loppuun saakka tämän lain voimaan tullessa voimassa olevia säännöksiä. Kuntien ja valtion osuudet sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin määräytyvät kuitenkin siten kuin 18 §:n 1 momentissa säädetään.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 88/2005, HaVM 24/2005, EV 191/2005

29.12.2005/1220:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

HE 164/2005, StVM 34/2005, EV 216/2005

29.12.2005/1260:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.

HE 154/2005, StVM 19/2005, EV 129/2005

22.12.2006/1327:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 129/2006, StVM 40/2006, EV 186/2006

2.3.2007/253:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2007. Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevia tavoite- ja toimintaohjelmaa koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin vuosille 2004–2007 annetun ohjelmakauden loppuun saakka.

Lain 5 §:ssä tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma hyväksytään ensimmäisen kerran vuosille 2008–2011.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanoa edellyttäviin toimenpiteisiin.

HE 236/2006, StVM 54/2006, EV 267/2006

21.12.2007/1377:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Vuonna 2008 sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta korotetaan lisäksi 3,43 eurolla asukasta kohden kuntien tuloksellisuushankkeisiin liittyvien palkkausjärjestelmien edistämiseksi. Korotus maksetaan kunnille yhtenä eränä viimeistään 11 päivänä tammikuuta 2008.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 83/2007, HE 155/2007, HaVM 13/2007, EV 131/2007

7.3.2008/140:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2008.

Lakia sovelletaan vuonna 2008 ja sen jälkeen myönnettäviin valtionavustuksiin. Sosiaali- ja terveysministeriön tai lääninhallituksen ennen vuotta 2008 hyväksymiin valtionavustukseen oikeuttaviin kehittämishankkeisiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 173/2007, StVM 1/2008, EV 8/2008

19.12.2008/855:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 111/2008, StVM 28/2008, EV 167/2008

19.12.2008/860:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 110/2008, HaVM 19/2008, EV 162/2008

29.12.2009/1706:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

HE 174/2009, HaVM 19/2009, EV 223/2009