Advanced Search

Maaseutuelinkeinoasetus


Published: 1991-02-08
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645948/maaseutuelinkeinoasetus.html

Subscribe to a Global-Regulation Premium Membership Today!

Key Benefits:

Subscribe Now for only USD$40 per month.

Maaseutuelinkeinoasetus

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä asetus on kumoutunut. Ks. Maaseutuelinkeinojen rahoitusL 329/1999.

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun maaseutuelinkeinolain (1295/90) nojalla:

1 LUKU

Yleisiä säännöksiä

1 §
Tuen myöntämisen yleiset edellytykset

Maaseutuelinkeinolain (1295/90) 7 §:ssä tarkoitettua kannattavuutta arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä myös tuotteiden ja palvelusten markkinointimahdollisuuksiin.

Lainaa ei saa myöntää, jos hakijan ei velkojen hoitomenot ja niihin käytettävissä olevat tulot huomioon ottaen voida katsoa selviytyvän lainan hoitomenoista.

Taloudellisen aseman ja maksuvalmiuden arvioimiseksi tulee maaseutuelinkeinolain mukaista tukea koskevaan hakemukseen liittää maa- ja metsätalousministeriön hyväksymien perusteiden mukaiset selvityksetmaksuvalmiudesta ja kannattavuudesta. Jos tukea haetaan huomattavaan maanostoon tai investointiin, on hakemukseen lisäksi liitettävä kehittämissuunnitelma, jollei sitä ole jätetty erikseen jo aikaisemmin. Kannattavuusselvitystä ei kuitenkaan vaadita, jos kysymyksessä on asuntorahoitus tai työsuojelua, ympäristönsuojelua tai perinneympäristön säilyttämistä koskeva hanke taikka jos vesihuoltohankkeen toteuttaa maaseutuelinkeinolain 5 §:n 1 momentin 3 a kohdassa tarkoitettu yhteisö. (12.2.1996/94)

Kehittämissuunnitelmaa laadittaessa on maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91, jäljempänä rakenneasetus, 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn lisäksi otettava huomioon, mitä suunnitelmasta maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) nojalla säädetään tai määrätään. (12.2.1996/94)

2 §
Muusta ammatista saadut enimmäistulot

Maaseutuelinkeinolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön muusta kuin sanotussa laissa tarkoitetun elinkeinon tai ammatin harjoittamisesta saamat valtion verotuksessa veronalaiset kokonaistulot eivät saa ylittää yhteensä 151 000 markkaa vuodessa. Aviopuolisoiden ja muiden maaseutuelinkeinolain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta vastaavat yhteenlasketut tulot eivät saa ylittää 192 000 markkaa vuodessa. Tulot todetaan asian vireilletuloajankohtaa edeltäneessä viimeksi toimitetussa verotuksessa todettujen veronalaisten tulojen perusteella ottaen kuitenkin huomioon arvioidut tai muutoin todettavissa olevat tuloissa tapahtuneet muutokset. (12.2.1996/94)

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja enimmäistuloja ei sovelleta myönnettäessä tukea maatilan perinneympäristön säilyttämistä koskeviin hankkeisiin tai asuntotilan hankintaan. Tukea ei kuitenkaan saa myöntää henkilölle tai henkilöille, jotka merkittävältä osin voivat rahoittaa hankkeen tai hankinnan pysyväisluonteisten tulojensa tai varallisuutensa avulla. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon niitä tuloja ja sitä varallisuutta, jotka liittyvät maaseutuelinkeinolain mukaiseen toimintaan. Enimmäistuloja ei myöskään sovelleta suoritettaessa maaseutuelinkeinolain 29 a tai 29 b §:ssä tarkoitettuja velkajärjestelyjä. (10.9.1993/806)

Jos yritystä harjoittavat useammat henkilöt, jotka eivät ole aviopuolisoita tai muita maaseutuelinkeinolain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöitä, otetaan huomioon eniten ansaitsevan tulot. (16.10.1992/918)

Maaseutuelinkeinolain 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen muusta kuin maaseutuelinkeinolain mukaisesta yritystoiminnasta saamien valtionverotuksessa veronalaisten tulojen määränä otetaan huomioon sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetun sen yhteisön osakkaan tai jäsenen ja häneen edellä 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön tulot, jolla ne ovat suurimmat. (16.10.1992/918)

Maatilahallitus tarkistaa edellä 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti. (16.10.1992/918)

3 § (12.2.1996/94)
Asuminen

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että maatilatalouden harjoittaja asuu maatilalla tai enintään viiden kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta.

Asumisetäisyys voi tuotantosuunta huomioon ottaen olla pitempikin, jos tilalla harjoitettavaa tuotantoa tai pienyritystä voidaan taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti hoitaa asuinpaikasta käsin taikka jos kauempana asuminen on tilapäistä.

Perinneympäristön säilyttämistä koskevien hankkeiden osalta pidetään asumisetäisyyttä tarkoituksenmukaisena, jos asuinpaikka on enintään 50 kilometrin etäisyydellä maatilan lähimmistä tiluksista. Erityisestä syystä asumisetäisyys voi olla jonkin verran pitempikin.

Kun tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi luonnollinen henkilö, vähintään yhden yrityksen toimintaan omatoimisesti osallistuvan henkilön on täytettävä asumista koskevat vaatimukset.

Jos tilalla ei ole tuotantorakennusten yhteydessä sijaitsevaa asumiseen kelvollista asuinrakennusta, talouskeskuksena pidetään kotieläintuotantoa harjoitettaessa kotieläinrakennuksia ja muuta tuotantoa harjoitettaessa talousrakennuksia tai suojia, joissa pääosa yritystoiminnassa tarpeellisista tuotantovälineistä säilytetään. Tilan katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa sen talouskeskus sijaitsee.

3 a § (12.2.1996/94)
Tilapäinen poissaolo asuinpaikalta

Poissaolo 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulta asuinpaikalta katsotaan tilapäiseksi, jos se johtuu:

1) sairaudesta;

2) maaseutuelinkeinolain tai maa- ja metsätalouden rakennepoliittista toimenpiteistä annetun lain mukaiseen yritystoimintaan liittyvästä opiskelusta;

3) asevelvollisuuden suorittamisesta; tai

4) muusta näihin verrattavasta syystä.

Asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota täyttyvän, jos poissaolo kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku tilan tai yrityksen hoitoon osallistuva perheenjäsen asu tilan tai yrityksen sijaintipaikalla tai niiden läheisyydessä.

4 § (12.2.1996/94)
Vuokramaa

Maatilaan kuuluviksi katsotaan sellaiset varsinaiseen maatalouteen tai erikoismaatalouteen soveltuvat kirjallisen vuokrasopimuksen nojalla hallitut alueet, joiden vuokra-aikaa on tukea haettaessa jäljellä vähintään viisi vuotta, sekä tuotantorakennuksettai rakennetut alueet, joiden vuokra-aikaa tukea haettaessa on jäljellä vähintään kymmenen vuotta.

5 § (10.9.1993/806)

5 § on kumottu A:lla 10.9.1993/806.

6 § (12.2.1996/94)

6 § on kumottu A:lla 12.2.1996/94.

6 a § (10.9.1993/806)
Soveltaminen kaava-alueella

Maaseutuelinkeinolain mukaisia etuuksia voidaan lain 11 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos:

1) maatilataloutta tai maaseudun pienyritystoimintaa harjoitetaan maatilalla, johon kuuluvista alueista ainakin puolet sijaitsee lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun alueen ulkopuolella;

2) asuin- tai työympäristön parantamista, perinneympäristön säilyttämistä taikka ympäristönsuojeluinvestointia koskeva hanke toteutetaan lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulla alueella; tai

3) alue, jota erikoismaatalouteen tai maaseudun pienyritystoimintaan kohdistuva hakemus koskee, on muutoin asema- tai rakennuskaavassa osoitettu maaseutuelinkeinolain edellyttämään tarkoitukseen.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tai, milloin sen lausunto ei ole välttämätön, maaseutuelinkeinopiirin on hankittava maaseutuelinkeinolain mukaista etuutta koskevasta hakemuksesta kunnanhallituksen lausunto, jos hakemuksessa tarkoitettu hanke toteutetaan 1 momentissa tarkoitetuilla alueilla. Etuutta ei saa myöntää, mikäli kunnanhallitus katsoo toimenpiteen aiheuttavan huomattavaa haittaa kaavan toteutumiselle.

6 b § (10.9.1993/806)
Pirstominen

Maatilataloudellinen kokonaisuus katsotaan maaseutuelinkeinolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pirstotuksi, jos:

1) muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin luovutettu alue on ilmoitettuun käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman suuri;

2) lisäalueeksi luovutettu pelto sijaitsee alle 12 kilometrin ja metsämaa alle 30 kilometrin tie- etäisyydellä luovuttajan talouskeskuksesta ja jos tie-etäisyydet luovutuksensaajan talouskeskukseen ovat suuremmat kuin luovuttajan talouskeskukseen eikä kysymys ole tilalla vastaisuudessa harjoitettavan yritystoiminnan kannalta epäolennaisesta tai tarpeettomasta alueesta; tai

3) luovutus on osa maaseutuelinkeinolain 12 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettua tai muutoin toteutettua vaiheittaista omistajanvaihdosta, mutta luovuttaja ei ole antanut kirjallista sitoumusta siitä, ettei hän luovuta jäljelle jäävää tilaa muulle kuin kysymyksessä olevan luovutuksen saajalle.

Jos luovutetun alueen tilalle on ilman valtion tukea hankittu luovutettua aluetta vastaava alue tai jos luovutus on ollut välttämätön tilan maksuvalmiuden palauttamiseksi tai uhkaavan maksukyvyttömyyden välttämiseksi, luovutusta ei kuitenkaan katsota maaseutuelinkeinolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi pirstomiseksi.

Maaseutuelinkeinolain 12 §:n 4 momentissa ja 59 §:n 7 momentissa tarkoitetun ennakkotiedon antaa hakemuksesta maaseutuelinkeinopiiri. Luovutuksia arvioitaessa on aina selvitettävä myös niiden vaikutus maatilaa rasittaviin valtion- ja korkotukilainoihin sekä valtion myyntihintasaamisiin.

7 § (12.2.1996/94)
Avustuksen hakeminen ja myöntäminen

Avustusta koskeva hakemus liitteineen on toimitettava sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella yritys sijaitsee. Jos hakemus koskee alueelliselle toimintaryhmälle myönnettävää avustusta, hakemus liitteineen on kuitenkin toimitettava asianomaiselle ministeriölle. (5.9.1997/848)

Investointiavustusta on haettava ennen käyttöomaisuuden hankkimista taikka avustuksella rahoitettavan rakentamis- tai muun työn aloittamista. Pienyritystoiminnan käynnistysavustusta on haettava ennen tuotantotoiminnan tai laajennetun tuotantotoiminnan aloittamista ja kehittämisavustusta ennen kehittämishankkeen aloittamista.

Avustushakemus, joka on toimitettu maaseutuelinkeinopiirille myöhemmin kuin 2 momentissa edellytetään, voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos maaseutuelinkeinopiiri erityisistä syistä niin päättää. Avustus voidaan ottaa käsiteltäväksi 2 momentissa säädettyä myöhemmin myös, jos on kysymys maaseutuelinkeinolain 15 a §:ssä tarkoitetusta hankkeesta, joka on aloitettu vuonna 1995 tai 1996. (10.1.1997/5)

Avustukset myöntää työvoima- ja elinkeinokeskus. Ministeriö myöntää kuitenkin avustukset alueellisille toimintaryhmille. (5.9.1997/848)

8 § (12.2.1996/94)
Lainaa koskevan tukihakemuksen käsittely

Valtionlainaa ja korkotukilainaa koskevaan tukihakemukseen sovelletaan, mitä 7 §:n 1–3 momentissa säädetään. Tukihakemukseen on liitettävä luottolaitoksen lausunto haetusta lainasta.

Maanostolainaa koskeva tukihakemus on toimitettava maaseutuelinkeinopiirille vuoden kuluessa kauppa- tai muun saantokirjan allekirjoittamisesta.

Lainan myöntää luottolaitos saatuaan maaseutuelinkeinopiirin päätöksen korkotuesta tai tuesta, joka liittyy valtionlainaan.

Lainan myöntämisen edellytyksillä tarkoitetaan jäljempänä niitä edellytyksiä, joilla maaseutuelinkeinopiiri voi myöntää valtionlainaan tai korkotukilainaan liittyvän tuen, ellei kysymys ole luottolaitoksesta lainan myöntäjänä.

8 a § (12.2.1996/94)
Valtiontakauksen hakeminen

Valtiontakausta koskeva hakemus jätetään sille luottolaitokselle, jolta takauksen kohteena olevaa lainaa haetaan tai joka on sen myöntänyt. Luottolaitoksen on toimitettava hakemus ja sitä koskeva lausuntonsa sille maaseutuelinkeinopiirille, jonka alueella tila tai yritys sijaitsee.

8 b § (10.9.1993/806)
Tilapäisen maksuhelpotuksen hakeminen

Maaseutuelinkeinolain 29 §:n 3 momentissa tarkoitettua lyhennysmaksun lykkäämistä ja korkovapauden myöntämistä koskeva hakemus jätetään luottolaitokselle.

8 c § (10.9.1993/806)
Vapaaehtoisen velkajärjestelyn hakeminen

Vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus jätetään maaseutuelinkeinopiirille. Hakemukseen on liitettävä 51 d §:n 2 momentissa tarkoitetun suunnittelijan maa- ja metsätalousministeriön määräämin tavoin laatima selvitys hakijan taloudellisesta tilanteesta sekä ainakin sen velkojan lausunto, jonka myöntämien luottojen järjestelyä hakemus pääasiassa koskee.

8 d § (10.9.1993/806)
Lainaa ja valtion saatavaa koskeva muu hakemus

Luottolaitoksen vaihtoa, korkotukilainan ehtojen muuttamista, valtion- ja korkotukilainan siirtoa sekä velkavastuusta vapauttamista koskeva hakemus jätetään luottolaitokselle. Hakemuksesta hankittavista lausunnoista ja muusta menettelystä antaa maa- ja metsätalousministeriö tarvittaessa tarkemmat määräykset.

Takautumisvaatimuksesta luopumista koskeva hakemus jätetään maaseutuelinkeinopiirille.

9 §
Avustava organisaatio

Maaseutuelinkeinolain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetuilta viranomaisilta ja yhteisöiltä voidaan tarvittaessa pyytää niiden toimialaan kuuluvaa maaseutuelinkeinolain mukaisiin hankkeisiin liittyvää neuvontaa, avustamista suunnittelu- ja valvontatehtävissä sekä lausuntoja ja muutakin maaseutuelinkeinolainsäädännön täytäntöönpanoa varten tarpeellista asiantuntija-apua.

10 §
Muu lainoitus

Jos hankkeen kustannukset ovat suuremmat kuin 1 500 000 markkaa, ei maaseutuelinkeinolaissa tarkoitettua lainaa saa myöntää, jos Kehitysaluerahasto Oy on valmis myöntämään tähän hankkeeseen lainaa.

11 §
Valtionlainoista aiheutuvien kulujen korvaaminen

Maaseutuelinkeinolain 30 §:n 1 momentissa mainituista kuluista maksetaan luottolaitokselle vuosittain lainanhoito- ja muiden kulujen korvausta 0,75 prosenttia ja maaseutuelinkeinolain 59 c §:ssä mainituista kuluista 0,60 prosenttia maksamatta olevan lainapääoman määrästä. (3.4.1992/297)

Luottolaitos ei saa 1 momentissa säädetyn lisäksi periä lainansaajalta valtionlainan säännönmukaiseen käsittelyyn ja hoitoon välittömästi liittyvistä kustannuksista muuta korvausta.

2 LUKU

Maatilojen rahoittaminen

12 § (19.12.1997/1255)
Investoinnin tukimuoto

Maaseutuelinkeinolain 15 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu korotettu rahoitustuki myönnetään avustuksena, jos hakijalle on jo vuonna 1995 tai 1996 myönnetty valtionlainaa tai korkotukilainaa investointia varten.

13–14 §

13–14 § on kumottu A:lla 12.2.1996/94.

15 § (29.11.1996/941)
Maatilojen investointien tukeminen

Samaan investointiin voidaan myöntää tukea muut toimenpiteet mukaan lukien yhteensä enintään rakenneasetuksen 7 artiklan 2 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettu määrä neljänneksellä alennettuna. Kokonaistukitoimenpiteisiin on tällöin laskettava mukaan:

1) 15 a, 15 b tai 16 §:ssä tarkoitettu tuki;

2) valtionlainan tai korkotukilainan velkakirjan leimaverovapaus; ja

3) maaseutuelinkeinolain 33 §:ssä tarkoitettuun valtiontakaukseen sisältyvä tuki.

Tukea ei saa myöntää eikä muita 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä kohdistaa niihin investoinnin tai investointien kustannuksiin, jotka kuuden vuoden ajanjaksona ylittävät 528 000 markkaa henkilötyövuotta ja 1 057 000 markkaa maatilaa kohden.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tukeen. (26.3.1997/281)

15 a § (29.11.1996/941)
Maatilojen investointituen kohteet

Maatilatalouden tuotannollisiin käyttö- ja vaihto-omaisuusinvestointeihin voidaan myöntää tukea, jos investointi täyttää rakenneasetuksen 12 artiklan 4 kohdan mukaiset tuen myöntämisen edellytykset.

Maatilatalouden harjoittajille, jotka täyttävät rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, voidaan myöntää tukea kiinteitä käyttöomaisuusinvestointeja varten:

1) enintään 30 prosenttia navetoiden rakentamis-, laajennus-, ja peruskorjauskustannusten hyväksyttävästä määrästä;

2) enintään 30 prosenttia sikaloiden peruskorjauskustannusten hyväksyttävästä määrästä, mukaan lukien uudisrakentaminen entisessä laajuudessa;

3) enintään 30 prosenttia muiden eläinsuojien rakentamis-, laajennus- ja peruskorjauskustannusten hyväksyttävästä määrästä, lukuunottamatta muna- ja siipikarjataloudessa tarvittavia tuotantorakennuksia;

4) enintään 30 prosenttia kasvintuotannossa tarvittavien tuotantorakennusten rakentamis-, laajennus- ja peruskorjauskustannusten hyväksyttävästä määrästä;

5) enintään 20 prosenttia muiden tuotantoa palvelevien rakennusten kuten varastojen ja suojien sekä rakennelmien rakennus-, laajennus- ja peruskorjauskustannuksista; ja

6) enintään 20 prosenttia salaojituksen ja muun maanparannuksen hyväksyttävistä kustannuksista.

Maatilatalouden harjoittajille, jotka täyttävät rakenneasetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, voidaan myöntää tukea irtaimiston hankintaan:

1) enintään 20 prosenttia irtaimiston hyväksyttävästä hankintahinnasta, jos maatila sijaitsee rakenneasetuksen 17 artiklassa tarkoitetulla alueella; ja

2) enintään 15 prosenttia irtaimiston hyväksyttävästä hankintahinnasta, jos maatila sijaitsee rakenneasetuksen 17 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolella.

15 b § (29.11.1996/941)
Ympäristö- ja energiankäyttöinvestointien tuki

Sen estämättä, mitä 15 a §:ssä säädetään, voidaan rakenneasetuksen 12 artiklan 5 kohdassa säädetyin edellytyksin ympäristönsuojelullisiin investointeihin, eläinten hygieenisten olojen parantamista koskeviin hankkeisiin, tie-, vesihuolto- ja sähköistämishankkeisiin sekä työsuojelullisten investointien suunnittelukustannuksiin myöntää tukea enintään 30 prosenttia investoinnin hyväksyttyjen kustannusten tai hyväksyttyjen suunnittelukustannusten määrästä. Niin ikään tukea voidaan myöntää maaseudun perinneympäristön säilyttämiseksi säännöllisestä tuotannosta poistettujen rakennusten ja rakennelmien korjaamiseen ja parantamiseen sekä kyseisessä säilyttämisessä tarvittavien alkuinvestointien osalta enintään 30 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

Edellä 15 §:ssä säädetyn estämättä voidaan rakenneasetuksen 12 artiklan 5 kohdassa säädetyin edellytyksin myöntää investointitukea myös alueellisten ja paikallisten energianlähteiden käytön, energiansäästön ja uuden energiantuotantoteknologian käyttöönoton edistämiseksi. Tukemiskelpoisena pidetään jätelämpöä, vesistön, ilman tai maaperän lämpöä tai muuta paikallista energianlähdettä taikka tuuli- tai aurinkoenergiaa hyödyntävän laitoksen rakentamista tai muutostyötä. Tukea voidaan myöntää myös toiminassa olevan energiaa tuottavan laitoksen sellaiseen muutostyöhön, jonka tarkoituksena on edellä mainittujen energialähteiden käytön tehostaminen, lisääminen tai siihensiirtyminen. Tukea voidaan myöntää enintään 30 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

15 c § (10.1.1997/5)
Korotettu investointituki

Maaseutuelinkeinolain 15 a §:n 1 momentissa tarkoitettua investointitukea voidaan myöntää:

1) enintään 75 prosenttia navetoiden rakentamisen ja laajentamisen sekä lampoloiden ja vuohinavetoiden rakentamisen, laajentamisen ja peruskorjauksen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista;

2) enintään 60 prosenttia navetoiden peruskorjauksen ja kuivuri-investointien hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista;

3) enintään 50 prosenttia sika- ja siipikarjatalouden tuotantorakennusten rakentamisen ja laajentamisen sekä salaojittamisen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista;

4) enintään 45 prosenttia sikatalouden tuotantorakennusten peruskorjauksen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista ja häkkikanaloiden muuttamisesta lattiakanaloiksi aiheutuvista hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista; sekä

5) enintään 50 prosenttia hevostalouden, kasvihuonetuotannon, avomaan puutarhatuotannon sekä muiden kuin 1–4 kohdassa tarkoitettujen varsinaiseen maatalouteen kuuluvien investointien hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista.

Muiden kuin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 11 artiklassa tarkoitettujen nuorten viljelijöiden tekemien investointien tukitason tulee tukea myönnettäessä olla vähintään 5 prosenttiyksikköä alempi kuin 1 momentissa säädetään.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun kehittämissuunnitelman laatiminen.

15 d § (10.1.1997/5)
Nuorten viljelijöiden lisätuki

Myönnettäessä nuorten viljelijöiden lisätukea tilanpidon aloittamiskustannuksina pidetään maatilan hyväksyttävää hankintahintaa tai, jos tilanpito aloitetaan vuokraamalla maatila, kahdelta ensimmäiseltä vuodelta maksettavia vuokria. Aloittamiskustannuksiin voidaan lukea myös maatilan hankintaa tai vuokrausta seuranneen vuoden aikana hankitun maatalousirtaimiston hyväksyttävä hankintahinta sekä ensimmäisenä viljelyskautena tarvittavien siementen ja lannoitteiden hyväksyttävät hankintakustannukset.

16 § (12.2.1996/94)
Siirtymäajan tuki

Myönnettäessä tukea sika-, muna- ja siipikarjatalouden investointeihin pidetään tuotannonaloittaisena kokonaistuotantokapasiteettina siirtymäkauden alkaessa 1 päivänä tammikuuta 1995 sika-, muna- ja siipikarjatalousyritysten yhteenlaskettua eläinpaikkamäärää kullakin tuotannonalalla. Perusteena ovat tällöin 31 päivänä joulukuuta 1994 voimassa olleet kotieläintuotannon ohjaamisesta annetun lain (1305/90) nojalla myönnetyt kotieläinluvat tai mainitun lain mukaiset oikeudet pitää kotieläimiä. Tukea voidaan myöntää rakenneasetuksen 5 ja 9 artiklassa tarkoitetuille tiloille. Tukea ei kuitenkaan saa myöntää häkkikanaloiden investointeihin. (12.4.1996/251)

Puutarhatalouden investointeihin ei saa rakenneasetuksen 7 artiklan mukaisen tuen lisäksi myöntää tukea, jos tuen johdosta puutarhatalouden kasvihuonealan ja avomaaviljelyn yhteenlaskettu ala ylittää sen alan, joka puutarhataloudessa oli käytössä 1 päivänä tammikuuta 1995.

Jos tuotantokapasiteetti jonkin tuotannonalan osalta ylittää 1 tai 2 momentissa tarkoitetun määrän, siirtymäajan tukea ei enää kyseisellä tuotannonalalla saa myöntää. Maa- ja metsätalousministeriön on seurattava tuotantokapasiteetin kokonaismäärää puolivuosittain kerättävillä tiedoilla sekä vahvistettava päätöksellään mahdollinen enimmäistuotantokapasiteetin ylittyminen. (12.4.1996/251)

Tukea 1 momentissa tarkoitettuihin investointeihin sekä lisätukea 2 momentissa tarkoitettuihin puutarhatalouden investointeihin voidaan myöntää vuonna 1997 enintään 27 prosenttia, vuonna 1998 enintään 24 prosenttia ja vuonna 1999 enintään 20 prosenttia hyväksyttyjen kustannusten määrästä. (26.3.1997/281)

Mikäli Euroopan yhteisöjen komissio ei hyväksy tässä pykälässä tarkoitettua tukea, se peritään korkoineen takaisin samassa järjestyksessä kuin 56 §:ssä tarkoitetut tuet. (20.5.1996/322)

17 § (12.2.1996/94)
Maanhankinnan lainoitus

Maanostolainaa peltolisäalueen hankkimista varten ei saa myöntää, jos pelto on yli 15 kilometrin etäisyydellä ostajan maatilan talouskeskuksesta kulkukelpoista tietä pitkin mitattuna. Erityisistä syistä etäisyys voi olla sanottua jonkin verran pitempi.

Maanostolainaa metsälisäalueen hankkimista varten ei saa myöntää, jos metsä on yli 50 kilometrin kulkuetäisyydellä ostajan talouskeskuksesta.

Maanostolainaa saadaan myöntää tulevalle tilanpidon jatkajalle sellaisen maatilan tai lisäalueen hankkimista varten, joka soveltuu lisäalueeksi hakijan vanhempien tai toisen heistä omistamaan maatilaan.

Maanostolainaa saadaan myöntää tulevalle tilanpidon jatkajalle myös perintökaaren 25 luvun 1 b §:n mukaisissa tilanteissa silloin, kun hankittu alue soveltuu lisäalueeksi hakijan yhdessä eloon jääneen vanhemman kanssa omistamaan maatilaan. Lainan myöntämisen edellytyksenä on, että sen maatilan omistaja, jonka lisäalueeksi maatila tai alue hankitaan, antaa sitoumuksen siitä, ettei hän luovuta maatilaa muulle kuin lainan saajalle.

Maanhankintaan myönnetyn valtionlainan korkoetuus tai korkotukilainan korkotuki voi olla enintään 30 prosenttia hyväksyttävästä hankintahinnasta. (26.3.1997/281)

17 a § (19.12.1997/1255)

17 a § on kumottu A:lla 19.12.1997/1255.

18 §
Tuen myöntäminen useammalle kuin yhdelle henkilölle

Maanostolainaa maatilan tai asuntotilan hankkimista varten voidaan myöntää kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti, jos kaikki yhteisomistajat täyttävät asumista koskevat 3 §:ssä säädetyt edellytykset ja ainakin yksi heistä täyttää muut tuen myöntämisen edellytykset. Asumista koskevien edellytysten täyttymistä arvioitaessa otetaan huomioon, mitä 3 a §:ssä säädetään. (11.7.1997/667)

Jos maatilan yhteisomistajista ainakin yksi täyttää lainan tai avustuksen saamisen edellytykset sekä omistaa maatilasta vähintään yhden kolmasosan tai perintökaaren 25 luvun 1 b §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vähemmänkin, voidaan heille yhteisesti myöntää investointiavustusta ja muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua lainaa, vaikka muut yhteisomistajat eivät täyttäisikään sanottuja edellytyksiä. Mitä edellä on sanottu yhteisomistajista, koskee soveltuvin osin maatilaa tai sen osaa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsevia henkilöitä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttävälle henkilölle tai kyseiset edellytykset täyttäville henkilöille voidaan yksinäänkin myöntää investointiavustusta sekä muuta lainaa kuin maanostolainaa maatilan tai asuntotilan hankintaan, jos maatilan muut yhteisomistajat tai -haltijat antavat siihen suostumuksensa. (12.2.1996/94)

19–20 §

19–20 § on kumottu A:lla 12.2.1996/94.

3 LUKU

Pienyritystoiminnan rahoittaminen

21 § (12.2.1996/94)
Investointituki

Investointitukea yritystoiminnan laajentamiseen ja käyttöomaisuuden uudistamiseen voidaan myöntää vain, jos siten saavutetaan tuettavan yritystoiminnan tarjoamien työtilaisuuksien, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten oleellinen lisäys.

Investointitukea voidaan kuitenkin myöntää pienyritystoiminnan ympäristönsuojelun tehostamiseen, vaikka hanke ei täytä 1 momentin mukaisia edellytyksiä.

Jos uudistettavan käyttöomaisuuden hankintaan on aikaisemmin myönnetty valtion varoista avustusta, lainaa tai korkotukea, investointitukea voidaan myöntää vain työtilaisuuksien, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten lisäystä vastaavalta osin.

Tukea sellaisiin pienyritystoiminnan käyttöomaisuusinvestointeihin, jotka eivät liity alkutuotantoon, voidaan myöntää enintään 30 prosenttia omaisuuden hyväksyttävästä hankintahinnasta. (29.11.1996/941)

Erikoismaatalouden investointeihin sovelletaan, mitä 15, 15 a, 15 b ja 16 §:ssä säädetään maatilojen investointien tuesta. (29.11.1996/941)

22 § (12.2.1996/94)
Pienyritystoiminnan investointien tukimuodot

Investointiin, jonka hyväksyttävä kokonaiskustannus on enintään 30 000 markkaa, voidaan myöntää vain avustusta.

Investointeihin voidaan myöntää lainaa enintään 70 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Lainaa kiinteistön tai sen osan hankintaan voidaan myöntää, jos hankitulla alueella oleva rakennus on tarpeen pienyritystoiminnassa. Hankittu alue on lainoituskelpoinen ainoastaan siltä osin kuin se on välttämätön pienyritystoiminnassa. Rakentamattoman tilan tai sen osan hankintaan voidaan myöntää lainaa vain, jos kysymys on vesialueesta.

Myönnettäessä maanostolainaa maaseudun pienyritystoimintaan tarkoitetun kiinteistön hankintaan käytetään lainaehtoina soveltuvin osin maatilan lisäalueen lainoituksessa noudatettavia lainaehtoja.

23 § (12.2.1996/94)
Käynnistysavustus

Käynnistysavustusta voidaan myöntää maaseudun pienyritystoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin yhdeltä, kahdelta tai kolmelta tuotantotoiminnan tai laajennetun tuotantotoiminnan aloittamista seuraavalta käynnistysvuodelta.

24 § (12.2.1996/94)
Käynnistysavustus yrittäjälle

Yrittäjän itsensä osalta käynnistysavustusta voidaan myöntää vain aloitettavaa tai sellaiseen verrattavaa yritystoimintaa varten. Avustus määrätään kokoaikaisesti työllistetyn henkilön laskennallisen enintään 70 000 markan suuruisen vuositulon perusteella. Avustusmäärää laskettaessa otetaan huomioon yrittäjän työpanos. Avustusmäärä lasketaan saman prosentin mukaan kuin työntekijäin palkkaukseen myönnettävä avustus. Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa mainitun vuositulon vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

25 § (12.2.1996/94)
Kehittämisavustus

Maaseutuelinkeinolain 21 §:ssä tarkoitettua kehittämisavustusta voidaan myöntää koneiden ja laitteiden hankintaan enintään sanotun lain 19 §:n 2 momentissa säädetty määrä.

26 §
Kehittämisavustuksen kohteet

Kehittämisavustusta voidaan myöntää yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on muiden kuin koulutuspalveluiden osalta oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Avustuksen edellytyksenä ei ole laajennus- tai muun investointihankkeen toteuttaminen.

Kehittämisavustusta voidaan myöntää:

1) yrityksen ulkopuolisten asiantuntija- ja koulutuspalvelujen ostosta aiheutuviin kustannuksiin;

2) hankkeen valmistelusta ja toteuttamisesta sekä siihen sisältyvästä koulutustilaisuudesta yritykselle aiheutuneisiin matkakuluihin;

3) yrityksen kehittämisen kannalta keskeisen uuden toimihenkilön palkkaamiseen edellyttäen, että kustannuksia ei voida lukea käynnistysavustuksen piiriin; (16.10.1992/918)

4) sellaisiin muihin kustannuksiin, rakennusten ja kiinteistöjen hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia lukuun ottamatta, jotka liittyvät uuden tuotantotekniikan tai uusien tuotteiden hankintaan; sekä (16.10.1992/918)

5) suunnitteilla olevan tai aloittavan pienyrityksen toimintaedellytysten selvittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. (16.10.1992/918)

Tuotantotoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden kustannukset saavat muodostaa enintään puolet kehittämishankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

27 § (10.1.1997/5)
Monipuolistamistuki

Maaseutuelinkeinolain 22 §:ssä tarkoitettua tuotannon monipuolistamistukea voidaan myöntää tilalla harjoitettavaan muuhun yritystoimintaan kuin varsinaisen maatalouden tai erikoismaatalouden harjoittamiseen taikka niistä peräisin olevien tuotteiden jalostamiseen tai muiden Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä II tarkoitettujen tuotteiden tuottamiseen tai jalostamiseen.

Tuki voidaan myöntää investointitukena tai käynnistys- tai kehittämisavustuksena taikka niiden yhdistelmänä siten kuin 21 §:n 1–3 momentissa, 22 §:n 1, 3 ja 4 momentissa sekä 23, 24 ja 26 §:ssä säädetään.

Maaseutuelinkeinolain 22 §:n 2 momentissa tarkoitettua koulutusavustusta voidaan myöntää sellaista enintään kahden vuoden ammatillista koulutusta varten, joka on tarpeen 1 momentissa tarkoitettua toimintaa varten.

3 a LUKU (12.2.1996/94)

Ohjelmaperusteiset avustukset (20.5.1996/322)

27 a § (12.2.1996/94)
Tukiperusteet

Myönnettäessä maaseutuelinkeinolain 22 a §:n nojalla avustusta kehittämishankkeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota:

1) alueiden tasapainoiseen kehittämiseen;

2) maaseutuyrittäjien toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen;

3) yhteistoiminnan edistämiseen;

4) palvelujen oikeudenmukaiseen saatavuuteen ja palveluyrittäjyyden edistämiseen;

5) maatilatalouden tuotantopanosten hyväksikäytön tehostamiseen;

6) elinkeinojen tukemisen avulla saavutettavaan alueelliseen hyvinvointiin;

7) alueen työllisyyteen;

8) alueen luontaisiin voimavaroihin; sekä

9) ympäristön ja maiseman vaalimiseen.

27 b § (12.2.1996/94)
Ohjelmaperusteinen avustus ja sen kohteet

Jos kehittämishankkeeseen ei liity investointeja, avustusta voidaan ohjelman toteuttamisen kannalta keskeisissä hankkeissa myöntää hankkeen koko hyväksyttävien kustannusten määrä.

Tuen kohteita valittaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 28 §:ssä säädetään ja sen nojalla annetuissa päätöksissä määrätään.

Myönnettäessä tukea elinkeinonharjoittajalle tai yritykselle sovelletaan, mitä maaseutuelinkeinolain 5 §:ssä säädetetään yritysmuodosta.

27 c § (5.9.1997/848)
Avustus alueelliselle toimintaryhmälle

Alueelliselle toimintaryhmälle voidaan myöntää avustusta toimintaryhmän laatimaan kehittämisohjelmaan sisältyvää yhteisöllistä toimintaa varten. Avustuskelpoisena yhteisöllisenä toimintana pidetään alueellista kehitystä edistävää suunnittelu-, selvitys- ja tutkimustyötä, koulutusta, yritysten kehittämistä, itsensä työllistämistä, tiedottamista sekä kehittämisohjelman toteuttamiseen liittyviä välttämättömiä hallintotoimia.

Avustusta voidaan myöntää vain sellaisen kehittämisohjelman kustannuksiin, jonka rahoitus jakautuu eri rahoittajien kesken ohjelma-asiakirjassa tarkemmin määriteltävällä tavalla.

Avustusta voidaan myöntää vain sellaiselle toimintaryhmälle, joka on rekisteröity yhdistys, osuuskunta tai muu yksityisoikeudellinen oikeushenkilö. Tuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että asianomainen ministeriö hyväksyy kehittämisohjelman.

27 d § (5.9.1997/848)
Alueelliselle toimintaryhmälle myönnettävän avustuksen enimmäismäärä

Alueelliselle toimintaryhmälle myönnettävästä avustuksesta yksittäiselle toimenpiteen toteuttajalle maksettava määrä ei saa ylittää komission vähämerkityksisestä tuesta antamassa tiedonannossa (96/C 68/06) mainittua enimmäismäärää.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan myönnettävän tuen enimmäismäärissä noudatetaan myös niitä ehtoja, jotka on asetettu yhteisön puitteista tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtion tuelle annetussa komission tiedonannossa (96/C 45/06).

27 e § (5.9.1997/848)
Alueelliselle toimintaryhmälle myönnetyn avustuksen käyttäminen

Alueellinen toimintaryhmä voi kirjallisella sopimuksella antaa kehittämisohjelman toteuttamisen osaksi tai kokonaan yhden tai useamman valitsemansa yksityisen tai oikeushenkilön suoritettavaksi. Toimintaryhmä maksaa saamastaan avustuksesta kehittämisohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttajalle hänen suorittamiaan toimenpiteitä vastaavan osuuden.

Valitessaan ohjelman toteuttajia alueellisen toimintaryhmän tulee soveltuvin osin noudattaa, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 28 §:ssä säädetään ja sen nojalla annetuissa päätöksissä määrätään.

Asianomainen ministeriö hyväksyy ohjelman toteuttajien valinnan ja päättää tuettavan toiminnan yleisistä perusteista, avustuksen enimmäismäärästä edunsaajaa kohden, avustuksen maksamisen edellytyksistä sekä avustuksen käytön valvontaa, avustuksen lakkauttamista ja takaisinperimistä koskevista tarkemmista ehdoista sekä tarvittaessa takaisin perimisen varmistamiseksi asetettavista vakuuksista.

27 f § (5.9.1997/848)
Hyväksyttävät kustannukset

Alueelliselle toimintaryhmälle myönnettyä avustusta voidaan käyttää seuraaviin 27 c §:ssä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuviin hyväksyttäviin kohtuullisiin kustannuksiin:

1) palkkoihin, palkkioihin ja matkakustannuksiin;

2) aineiden, tarvikkeiden, energian ja palvelujen hankintaan;

3) toimintatilojen vuokriin sekä koneiden ja laitteiden vuokraamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin;

4) omaisuuden käyttämisestä aiheutuneisiin ylimääräisiin toimintamenoihin; sekä

5) pienimuotoisiin kone- ja laitehankintoihin.

Yritystoimintaan liittymätön vapaaehtoistyön arvo voidaan ottaa huomioon omarahoitusosuutena arvioitaessa kehittämisohjelman rahoitusosuuksien toteutumista.

Avustusta ei saa käyttää alueellisen toimintaryhmän tai ohjelman muun toteuttajan varsinaisiin toimintamenoihin eikä maan hankintaan.

27 g § (5.9.1997/848)
Kirjanpitovelvollisuus

Alueellisen toimintaryhmän ja sen valitsemien kehittämisohjelman muiden toteuttajien tulee pitää kirjanpitolain (655/1973) mukaisesti erillistä kirjanpitoa siitä toiminnasta, johon avustusvaroja käytetään. Velvollisuutta erillisen kirjanpidon pitämiseen ei kuitenkaan ole, jos tuettava toiminta liittyy yrityksen tai yhteisön toimintaan ja jos tuettavan toiminnan rahoituksen tilinpito esitetään kirjanpidossa omilla tileillään siten, että sen valvominen on vaikeudetta mahdollista.

Avustuksen saajan on säilytettävä kaikki tuettavan toiminnan toteuttamiseen liittyvät tositteet siten, että niiden tarkastaminen on vaikeudetta mahdollista. Kirjanpito ja siihen liittyvä aineisto on säilytettävä kirjanpitolain mukaan.

4 LUKU

Asuntorahoitus

28 §
Asuntolaina

Asuntolainaa voidaan myöntää sijainniltaan, pohjaratkaisuiltaan, teknisiltä rakenteiltaan ja varusteiltaan tarkoituksenmukaisten sekä asumiskustannuksiltaan kohtuullisten asuntojen aikaansaamiseksi. Kyseisiä lainoja myönnettäessä on huomiota kiinnitettävä myös siihen, että asianomaisilla toimenpiteillä edistetään hyvää ympäristön laatua.

Asuntolainan avulla rakennettavassa ja laajennettavassa rakennuksessa olevan asunnon huoneistoala saa olla enintään 160 neliömetriä ja kahden samassa rakennuksessa olevan asunnon rakentamista ja laajentamista varten yhteensä enintään 200 neliömetriä. Erityisistä syistä voi laajennuksessa huoneistoala olla edellä sanottua jonkin verran suurempi. Peruskorjattavan asuinrakennuksen huoneistoala voi olla edellä sanottua suurempikin, mutta lainoitettavana huoneistoalana otetaan kuitenkin lukuun enintään 250 neliömetriä.

Asuntolainaa voidaan myöntää asuinrakennuksen laajentamista ja peruskorjaamista varten myös silloin, kun asuntoa tarvitaan maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetussa laissa (2/85) tarkoitetun maatalouslomittajan käyttöön.

29 § (16.10.1992/918)

29 § on kumottu A:lla 16.10.1992/918.

30 §
Asuntotilan lainoitus

Maanostolainaa enintään kahden hehtaarin suuruisen asuntotilan hankkimiseen sekä määräosien hankkimista varten asuntotilasta voidaan myöntää vain, jos tilalla on vähintään tyydyttävässä kunnossa oleva ja kooltaan riittäväksi katsottava asuinrakennus. Jos asuntotilan vaatimukset täyttävä alue on pinta-alaltaan edellä sanottua suurempi, voidaan sen hankintahinnasta lainoittaa ainoastaan rakennuksen sekä edellä sanotun suuruisen rakennuspaikan osuutta vastaava kauppahinnanosa.

2 momentti on kumottu A:lla 16.10.1992/918.

5 LUKU

Valtiontakaus

31 §
Takausehdot

Valtiontakaus annetaan sellaisin ehdoin, että luottolaitoksen tulee hoitaa takausluottoa hyvää pankkitapaa noudattaen ja valvoa valtion etua takaajana sekä noudattaa maatilahallitukselta tätä varten mahdollisesti saamiaan ohjeita.

Takauksesta perittävät maksut on maksettava vuosittain kahdessa erässä maaseutuelinkeinolain nojalla myönnettyjen valtionlainojen kantoaikoina.

Takausluoton maksuajan pidentämiseen on saatava maaseutuelinkeinopiirin suostumus. (10.9.1993/806)

Maaseutuelinkeinopiiri voi päättää, että luottolaitoksen on irtisanottava takausluotto kokonaan tai osaksi heti maksettavaksi, jos: (10.9.1993/806)

1) lainansaaja on vääriä tietoja antamalla aikaansaanut valtiontakauksen antamisen;

2) takausluoton lyhennyksen, koron tai muun suorituksen maksaminen on viivästynyt kauemmin kuin kolme kuukautta; (10.9.1993/806)

3) lainansaaja on käyttänyt takausluottoa muuhun tarkoitukseen kuin mitä valtiontakausta annettaessa on edellytetty tai muutoin rikkonut valtiontakauksen ehtoja;

4) valtiontakauksen vastavakuuden arvioidaan olennaisesti huonontuneen;

5) lainansaaja on laiminlyönyt antaa maatilahallitukselle tai luotonantajalle luoton valvontaa ja yrityksen taloudellisen aseman seurantaa varten tarvittavia tietoja;

6) vakuutena olevan omaisuuden vakuutusta on huononnettu tai se on lakkautettu taikka sen on annettu raueta; tai

7) olosuhteet ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei laina enää täytä sitä tarkoitusta, mihin se on myönnetty.

Mitä 4 momentin 2, 4 ja 7 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta sinä aikana, jona vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus on vireillä. (10.9.1993/806)

32 § (10.9.1993/806)
Valtiolle aiheutuva menetys

Jos maaseutuelinkeinopiiri aikoo hyväksyä takausluottoa koskevan vapaaehtoisen velkajärjestelyn tai siihen verrattavan järjestelyn tai maksaa valtiolle mahdollisesti aiheutuvan tappion maaseutuelinkeinolain 33 §:n 3 momentin nojalla tai hyväksyä takausluoton vakuutena tai takauksen vastavakuutena olevan omaisuuden vapaaehtoisen rahaksi muuttamisen taikka luopua saatavastaan, sen on saatava toimenpiteeseen maa- ja metsätalousministeriön suostumus, jos saatava, josta luovutaan, tai toimenpiteestä aiheutuva tappio arvioidaan 200 000 markkaa suuremmaksi.

Maaseutuelinkeinopiiri päättää maaseutuelinkeinolain 35 b §:n nojalla tapahtuvasta perimättä jättämisestä velallisen hakemuksesta.

6 LUKU

Maan hankkiminen ja käyttäminen

33 §
Maan hinnoittelu

Valtiolle ostettavaksi tarjotun tai vaihdettavan omaisuuden hinnoittelee ja ostotarjouksen tekee maaseutupiiri. Jos osto- ja vaihto-oikeutta ei ole määrätty maaseutupiirille, sen on tehtävä maatilahallitukselle esitys omaisuuden ostamisesta tai vaihtamisesta.

Kauppa- ja vaihtokirjan laatimisesta ja allekirjoittamisesta huolehtii maaseutuelinkeinopiiri, jollei maa- ja metsätalousministeriö ilmoita huolehtivansa kyseisestä toimenpiteestä. (10.9.1993/806)

34 §
Eläkeoikeuden korvaaminen

Jos valtiolle ostettua tilaa tai tilanosaa rasittaa eläkeoikeus, maaseutupiiri voi eläkeoikeuden haltijan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella suorittaa hänelle valtion varoista rahana eläkeoikeudesta saatua vuosituloa vastaavan määrän vuosineljänneksittäin etukäteen sopimuksen tekemisestä lukien niin kauan kuin hän on elossa tai maksaa hänelle eläkeoikeuden pääoma-arvoa vastaavan kertakaikkisen korvauksen.

Vuosineljänneksittäin suoritettavan korvauksen kulloinkin erääntyvä määrä on korotettava tai alennettava elinkustannusindeksin muutoksia vastaavasti.

Jos valtiolle ostettuun tilaan tai tilanosaan on vahvistettu kiinnitys eläkeoikeuden pysyvyyden vakuudeksi ja oikeuden haltijalle suoritetaan 1 momentissa tarkoitettu korvaus, maaseutupiirin on huolehdittava kiinnityksen kuolettamisesta.

35 §
Käyttösuunnitelman laatiminen

Käyttösuunnitelman laatii maaseutupiirin piiripäällikön määräämä henkilö käytettävällä alueella tai sen läheisyydessä pidettävässä kokouksessa. Käyttösuunnitelma voidaan laatia piiripäällikön määräyksestä myös kokouksia pitämättä kirjallisena menettelynä.

Maaseutupiiri saa luovuttaa maaseutuelinkeinolain 41 §:n 2 momentin mukaisesti käyttösuunnitelmaa laatimatta sellaisen maa-alueen tai muun omaisuuden, joka ei ole kooltaan tai arvoltaan huomattava tai jonka luovuttaminen ei aiheuta haitallista pirstoutumista. Lisäksi omaisuutta voidaan luovuttaa käyttösuunnitelmaa laatimatta maaseutuelinkeinolain 39 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin.

36 §
Kokouksesta tiedottaminen ja muut tiedoksiannot

Jos käyttösuunnitelma laaditaan kokousmenettelyssä, on kokouksesta ilmoitettava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja sen lisäksi kirjeellä asianomaiselle kunnalle ja mahdollisuuksien mukaan niille henkilöille, jotka saattavat tulla maan tai muun etuuden saajina kysymykseen. Alkukokouksessa voidaan päättää muiden kokousten pitämisestä ja niiden ilmoittamisesta.

Jos pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain (23/38) mukaan lunastetun tilan tai alueen saajana tulisi kysymykseen entinen omistaja tai hänen lähisukulaisensa, ei alkukokouksesta tarvitse ilmoittaa sanomalehdessä.

Kirjallisessa menettelyssä laadittavaa käyttösuunnitelmaa koskevat tiedoksiannot toimitetaan siten kuin maaseutuelinkeinolain 42 §:n 1 momentissa säädetään.

37 §
Maanostohakemus

Henkilön, joka haluaa ostaa lisäaluetta tai muuta omaisuutta, on toimitettava maaseutupiiriin 36 §:ssä tarkoitetussa kokousilmoituksessa tai muussa tiedoksiannossa mainittuun määräaikaan mennessä maanostohakemus. Hakemus voidaan toimittaa myös alkukokoukselle. Myöhemmin toimitettu hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi vain, mikäli se asian käsittelyä haittaamatta voi käydä päinsä.

38 §
Etusijajärjestys

Lisäalueen, maatilan ja muun tämän lain mukaisen etuuden luovuttamisen edellytyksenä on, että toimenpide parantaa maaseutuelinkeinolain tavoitteiden mukaisesti maatalouden rakennetta ja sen toimintaedellytyksiä. Lisäaluetta haluavien keskinäistä etusijajärjestystä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon muodostuvien maatilojen elinkelpoisuus ja tilusten tarkoituksenmukainen sijainti sekä hakijoiden edellytykset menestyä maatilatalouden harjoittajina.

39 §
Muistutus käyttösuunnitelmaehdotuksesta

Käyttösuunnitelmaehdotukseen tyytymätön asianosainen saa tehdä siitä kirjallisen muistutuksen maaseutupiirille 14 päivän kuluessa kokouksesta, jossa käyttösuunnitelmaehdotus on julkistettu. Jos käyttösuunnitelmaehdotus on laadittu kirjallisessa menettelyssä, 14 päivän määräaika muistutuksen tekemiselle alkaa siitä päivästä, jona asianosainen on saanut tiedon ehdotuksesta. Mikäli maaseutupiirillä ei ole oikeutta vahvistaa käyttösuunnitelmaa, maaseutupiiri siirtää asian lausuntonsa kera maatilahallituksen ratkaistavaksi.

40 §
Kaava-alueet

Jos käyttösuunnitelma laaditaan maaseutuelinkeinolain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulle alueelle taikka alueelle, joka on rakennuskiellossa rakennuskaavan tai rantakaavan laatimista varten, käyttösuunnitelman laatijan on pyydettävä laatimastaan käyttösuunnitelmaehdotuksesta asianomaisen kunnanhallituksen lausunto.

41 §
Kauppakirjan allekirjoittaminen

Kauppakirjojen laatimisesta ja allekirjoittamisesta maaseutuelinkeinolain tarkoituksiin luovutetun omaisuuden osalta huolehtii valtion puolesta maaseutupiiri.

Ostajan on allekirjoitettava kauppakirja maaseutupiirin asettaman 30 vuorokauden pituisen määräajan kuluessa uhalla, että maaseutupiiri voi katsoa oikeuden ostamiseen rauenneeksi.

Muuhun kuin maaseutuelinkeinolain tarkoituksiin luovutettavan omaisuuden osalta huolehtii kauppakirjan laatimisesta ja sen allekirjoittamisesta valtion puolesta maaseutupiiri, milloin se on vahvistanut käyttösuunnitelman tai muutoin päättänyt luovutuksesta. Muutoin sanotuista toimenpiteistä huolehtii maatilahallitus.

42 §
Kauppahinnan korko

Velaksi jäävälle myyntihinnan osalle on määrättävä maksettavaksi 12 prosentin suuruista vuotuista korkoa kauppakirjan allekirjoittamisesta lukien.

43 §
Hintavirheen korjaaminen

Jos ennen kauppakirjan allekirjoittamista havaitaan hinnan määräämisessä sattuneen laskuvirheen tai muun erehdyksen, voi maaseutupiiri tai, milloin kysymys on maatilahallituksen vahvistamasta käyttösuunnitelmasta, maatilahallitus vahvistaa hinnan uudelleen. Jos laskuvirhe tai muu erehdys on vähäinen, se voidaan jättää oikaisematta.

Maaseutupiiri tai, jos kysymys on maatilahallituksen vahvistamasta käyttösuunnitelmasta, maatilahallitus vahvistaa niin ikään hinnan uudelleen, jos tilan tai alueen arvo on olennaisesti muuttunut hinnan määräämisen jälkeen eikä kauppakirjaa vielä ole allekirjoitettu.

Mitä 2 momentissa säädetään, noudatetaan soveltuvin osin osuuksien ja oikeuksien kohdalta.

44 §
Ilmoitukset

Kun tila, alue tai osuus on myyty, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle maaseutuelinkeinolain 46 §:ssä tarkoitetun panttioikeuden merkitsemiseksi saantorekisteriin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Kun alueen erottaminen itsenäiseksi tilaksi on merkitty kiinteistörekisteriin, tulee maaseutupiirin lähettää ilmoitus samalle viranomaiselle merkinnän siirtämiseksi muodostettua tilaa koskevaksi.

Kun saaminen on täysin maksettu, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle panttivastuusta vapautumista koskevan merkinnän tekemistä varten.

Maaseutupiirin ja maatilahallituksen on ilmoitettava maaseutuelinkeinolain nojalla tapahtuneista kiinteän omaisuuden luovutuksista, mukaan luettuna myös sanotun lain ulkopuolisiin tarkoituksiin tapahtuneet luovutukset, viipymättä kauppahintarekisteriä varten asianomaiselle maanmittauskonttorille. Ilmoitus on tehtävä kaupanvahvistaja-asetuksen (1080/79) 5 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lomakkeella.

7 LUKU

Lainaehdot

45 §
Laina-aika

Valtionlainojen laina-aika porrastetaan investointikohteesta riippuen seuraavasti:

1) tasingon maksu ja lakiosan täydennys 5–25 vuotta (12.2.1996/94)
2) lisäalueen hankinta 5–25 vuotta (12.2.1996/94)
3) kotieläintuotantorakennus 5–25 vuotta
4) perinneympäristön säilyttäminen 3–10 vuotta
5) muu maatilan investointi, yhteismetsän osakaskunnan lisämaan ja osuuden osto sekä pienyritystoiminta 5–15 vuotta
6) asuntolainoitus 10–25 vuotta
7) asuntotilan hankinta 5–15 vuotta

2 momentti on kumottu A:lla 12.2.1996/94.

Korkotukilainan laina-aika sovitaan luottolaitoksen ja lainansaajan kesken.

Vuokra-alueelle rakennettaessa laina on maksettava takaisin jäljellä olevan vuokra-ajan kuluessa.

Lainaehtoja määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot, perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

45 a § (12.2.1996/94)
Valtionlainan korko

Valtionlainan vuotuinen korko eli kokonaiskorko on sama kuin niiden luottojen korko, jotka myönnetään maatilatalouden kehittämisrahastosta maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 4 ja 5 §:n mukaisiin tarkoituksiin.

45 b § (12.2.1996/94)
Lainansaajalta perittävä korko

Lainansaajan on maksettava valtionlainasta ja korkotukilainasta vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa.

45 c § (12.2.1996/94)
Korkoetuus

Korkoetuudella tarkoitetaan 45 a §:n mukaisen koron ja lainansaajalta perittävän maaseutuelinkeinolain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetun koron välistä erotusta, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 45 b §:ssä säädetään.

Tukea myönnettäessä korkoetuus lasketaan sen koron perusteella, joka oli voimassa luottolupausta annettaessa riippumatta siitä, minä ajankohtana valtionlaina luottolaitoksessa myönnetään tai nostetaan. (11.7.1997/667)

45 d § (11.7.1997/667)
Valtionlainan korkoon liittyvän tuen muuntaminen avustukseksi

Myöntäessään valtionlainaan liittyvää korkoetuutta maaseutuelinkeinoviranomainen päättää siitä enimmäismarkkamäärästä, joka tukipäätöksen mukaisena laina-aikana voidaan käyttää lainan korkoetuutena. Korkoetuutena myönnettävän tuen enimmäismäärä on viiden prosentin enimmäiskorkoetuuden perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten erien yhteenlaskettu määrä.

Jos valtionlainaan liittyy korkoetuuden lisäksi maaseutuelinkeinolain 29 §:n 2 momentissa tarkoitettu korkovapaus, myös lainkohdassa mainittu kahden vuoden korkovapaus muunnetaan avustukseksi 45 c §:n 2 momentin mukaisen koron perusteella noudattaen soveltuvin osin, mitä 1 momentissa säädetään.

45 e § (8.1.1999/2)
Korkotuen muuntaminen avustukseksi

Myöntäessään korkotukilainaan liittyvää korkotukea maaseutuelinkeinoviranomainen päättää siitä enimmäismarkkamäärästä, joka tukipäätöksen mukaisena laina-aikana voidaan käyttää lainan korkotukena. Korkotukena myönnettävän tuen enimmäismäärä on neljän prosentin enimmäiskorkotuen perusteella luottolupauksen mukaisilta korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten erien yhteenlaskettu määrä.

45 f § (12.2.1996/94)
Tukitaso

Tukitasolla tarkoitetaan korkoetuutena tai korkotukena muodostuvan rahoitustuen osuutta investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukitaso saadaan laskemalla kysymyksessä olevasta lainasta puolivuosittain kertyvien korkoetuuksien tai korkotukien myöntämisvuoteen diskontattujen nykyarvojen summan prosenttiosuus investoinnin määrästä.

Diskonttauskorkona sekä valtionlainaan että korkotukilainaan liittyvää tukitasoa laskettaessa käytetään 45 a §:ssä tarkoitettua korkoa. (11.7.1997/667)

46 § (12.2.1996/94)
Valtionlainan takaisin periminen ja koron suorittaminen

Lainansaajan tulee suorittaa valtionlaina takaisin yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain.

Valtionlainan korot ja lyhennykset erääntyvät maksettaviksi kunkin huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä. Lainan ensimmäinen lyhennysmaksu tulee maksaa sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamista. Asuntolainan ja rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu peritään kuitenkin viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamista. (12.4.1996/251)

Lainan korko on suoritettava kunkin lainaerän nostopäivästä lukien, jollei maaseutuelinkeinolain 29 §:n 2 momentista muuta johdu.

Jollei yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/93) tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/93) mukaisesta tuomioistuimen päätöksestä muuta johdu, mainitussa menettelyssä sovittujen helpotusten lakattua valtionlaina erääntyy tässä pykälässä säädetyin tavoin. Sovittaessa ensiksi mainitun lain 97 §:ssä tai viimeksi mainitun lain 78 §:ssä tarkoitetusta järjestelystä tai maaseutuelinkeinolain mukaisesta vapaaehtoisesta velkajärjestelystä on valtionlainojen eräpäiviin ja korkotukilainojen erääntymisjaksoihin sovellettava tämän pykälän säännöksiä.

Jos tuen määrä tai tukiehdot päätöksestä tehdyn valituksen johdosta muuttuvat, on lainan määrää ja ehtoja muutettava vastaamaan valitukseen annetun päätöksen ehtoja. Luottolaitos ei kuitenkaan ole velvollinen muuttamaan lainamäärää sitä määrää suuremmaksi, jota se on tukea haettaessa puoltanut.

Laina on 51 §:ssä tarkoitetut maksuhelpotukset mukaan lukien maksettava takaisin valtiolle maaseutuelinkeinolain 29 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa, jollei yrityssaneerauksesta, yksityishenkilön velkajärjestelystä tai vapaaehtoisesta velkajärjestelystä muuta johdu.

46 a § (12.2.1996/94)
Valtion ja luottolaitoksen välisen lainan hoito

Luottolaitos on velvollinen suorittamaan erääntyneet lyhennykset ja korot valtiolle seitsemän pankkipäivän kuluessa eräpäivästä.

47 §
Korkotukilainan erääntyminen ja korkojaksot

Korkotukilainan lyhennysten tulee erääntyä säännöllisesti vuosittain, puolivuosittain, neljännesvuosittain tai kuukausittain. Lyhennykset tulee suorittaa tasalyhennyksinä. (12.2.1996/94)

Korkotukilainan ensimmäinen lyhennysmaksu peritään viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Asuntolainan tai rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu peritään kuitenkin viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö voi hyväksyä valuuttamääräisen lainan korkotukilainaksi myös silloin, kun lainan pääoma erääntyy yhdessä tai muutoin edellä mainittua harvemmissa erissä takaisin maksettavaksi. (12.2.1996/94)

Korko on suoritettava yhden, kolmen, kuuden tai kahdentoista kuukauden pituiselta korkojaksolta.

Muutoin korkotukilainan ehdot määräytyvät velkakirjaehtojen mukaisesti.

48 §
Myyntihinnan tilittäminen

Maaseutuelinkeinolain mukaisten myyntihintojen lyhennysten ja korkojen maksuunpanossa, kannossa ja tilittämisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä eräiden valtion rahasaamisten maksuunpanosta, kannosta ja tilittämisestä annetussa asetuksessa (559/67) säädetään siinä mainittujen saamisten osalta. Kantoviranomaisena on lääninhallituksen sijasta kuitenkin maatilahallitus.

49 §
Ylimääräinen lyhennys

Lainansaaja ja luottolaitos voivat sopia laina-ajan lyhentämisestä sekä ylimääräisen lyhennyksen maksamisesta ja niiden vaikutuksesta erääntyviin lyhennyksiin. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät suoritettava lyhentämistä seuraavina eräpäivinä.

50 §
Yhdellä kertaa maksettavat saamiset

Uutta maanostolainaa nostettaessa on ostettua tilaa tai aluetta ennestään rasittava ostajan vastattavakseen taikka maksettavakseen ottama maaseutuelinkeinolain taikka maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön tai maaja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain mukainen laina tai valtion saaminen maksettava korkoineen yhdessä erässä heti takaisin. Luottolaitos voi kuitenkin siirtää edellä sanotut lainat uuden omistajan vastattaviksi, jos uutta maaseutuelinkeinolain tai maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain mukaista maanostolainaa ei myönnetä. Pienyritystoimintaa varten myönnetty laina voidaan pankin suostumuksella siirtää yrityksen ostaneelle henkilölle, joka on maaseutuelinkeinolain mukaan tukemiskelpoinen. (12.2.1996/94)

Tilan osan luovuttanut henkilö voidaan vapauttaa vastaamasta lainasta tai myyntihintasaamisesta edellyttäen, että luovutuksensaaja on jo ennestään ollut yhteisvastuussa lainasta tai saamisesta eikä vastuusta vapauttaminen vaaranna lainan tai saamisen takaisinmaksua. (10.9.1993/806)

Asiasta on pyydettävä ennen lainan siirtoa tai vastuusta vapauttamista maaseutuelinkeinopiirin lausunto. (10.9.1993/806)

Saaminen on kokonaisuudessaan maksettava yhdellä kertaa lähinnä seuraavana eräpäivänä, jos maksamaton pääoma on enintään 5 000 markkaa. (10.9.1993/806)

51 §
Lykkäykset

Lainansaajan tilapäisten taloudellisten vaikeuksien lieventämiseksi voidaan myöntää korkotukilainojen ja valtionlainojen lyhennysmaksuille lykkäystä sekä valtionlainoille korkovapautta enintään kolme vuotta kerrallaan, yhteensä kuitenkin enintään viisi vuotta. (10.9.1993/806)

Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää siten, että laina-aikaa pidennetään lykkäysvuosien määrällä ja lykätyt lyhennyserät peritään yhtä monessa erässä alkuperäisen laina-ajan päätyttyä. Laina on kuitenkin maksettava takaisin maaseutuelinkeinolain 29 §:ssä säädetyn enimmäislaina-ajan kuluessa. Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää myös siten, että lykkäysvuosien jälkeen maksettavia puolivuotis- tai lyhennysmaksuja tarkistetaan laina-aikaa muuttamatta.

Lykkäyksen ja korkovapauden myöntää hakemuksesta luottolaitos. Jos lykkäystä tulee aikaisemmat lykkäykset mukaan lukien myönnettäväksi enemmän kuin yksi vuosi tai jos hakemus koskee korkovapauden myöntämistä, hakemuksen käsittelystä on voimassa, mitä maaseutuelinkeinolain 31 §:n 2 momentissa säädetään. (10.9.1993/806)

Milloin siihen katsotaan olevan syytä, voidaan 1 momentissa tarkoitettu lykkäys ja korkovapaus myöntää määrätyillä ehdoilla tai myönnetty helpotus peruuttaa. Peruuttamisesta päättää maaseutupiiri. (3.4.1992/297)

51 a § (10.9.1993/806)
Korkotukilainojen ehtojen muuttaminen

Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia korkotukilainan ehtojen muuttamisesta ilman maaseutuelinkeinopiirin suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana.

51 b § (10.9.1993/806)
Vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytykset

Lainansaajan voidaan katsoa joutuneen maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin, jos hän on tullut tai on ilmeisessä vaarassa tulla maksukyvyttömäksi eikä maksukykyä voida pysyvästi palauttaa 51 §:ssä mainituilla toimenpiteillä taikka sellaisilla varoilla, jotka ovat saatavissa hakijan yrityspääomia haitallisesti vähentämättä.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan suorittaa valtionlainojen ja myyntihintasaamisten osalta, jos näiden saamisten osuus hakijan kaikista veloista on yli 60 prosenttia tai pitkäaikaisista luotoista yli 80 prosenttia.

51 c § (10.9.1993/806)
Velkojen järjestely

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n mukaisessa vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä velallisen maksukyvyn palauttamiseksi on ensisijaisesti pidennettävä lainojen ja saamisten takaisinmaksuaikaa ja alennettava korkoa. Valtionlainojen ja -saamisten koron alentamisen edellytyksenä on muissa kuin maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, että myös muut merkittävät velkojat alentavat vuotuisia lainanhoitokustannuksia tai ovat kahden vuoden kuluessa ennen hakemuksen jättämistä perineet vuotuiset lyhennykset ja korot alempina, mitä lainaa myönnettäessä on sovittu hakemuksessa tarkoitettujen lainojen osalta taikka viiden vuoden aikana merkittävästi helpottaneet hakijan luottojen hoitoa. Valtionlainojen ja -saamisten lyhennyksille ja koroille voidaan samoin poikkeuksin ja edellytyksin myöntää enintään viideksi vuodeksi maksuvapautuksia, mikäli hakijan maksuvalmiutta ei voida palauttaa edellä mainituilla tai muilla toimenpiteillä.

Maaseutuelinkeinolain 29 a ja 29 b §:n mukainen vapaaehtoinen velkajärjestely voidaan suorittaa ilman maatilan muiden yhteisomistajien tai -haltijoiden taikka takaajan suostumusta, mikäli velkajärjestely tulee myös heidän hyväkseen eikä velkajärjestely ole vastoin velkajärjestelyn hakijan ja muiden yhteisomistajien nimenomaisia vastuun jakoa koskevia sitoumuksia taikka takaussitoumusta.

51 d § (10.9.1993/806)
Suunnittelun aloittaminen

Jollei kysymys ole 3 momentissa tarkoitetusta tapauksesta, maaseutuelinkeinopiirin on toimitettava vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva hakemus oman lausuntonsa kera selvityksen laatineelle tai lausunnon antaneen luottolaitoksen kanssa neuvoteltuaan muulle suunnitelman laatijalle. Lausunnossaan maaseutuelinkeinopiirin on myös lausuttava vakuutena olevan omaisuuden arvosta. Samalla maaseutuelinkeinopiirin on ilmoitettava suunnittelijalle, korvaako valtio suunnittelukustannukset.

Maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 6 momentissa tarkoitetun suunnitelman voi laatia maaseutuelinkeinopiirin tehtävään päteväksi katsoma neuvontajärjestön toimihenkilö tai vastaavasti muu riittävän asiantuntemuksen ja kokemuksen omaava henkilö, joka on perehtynyt asianomaiseen toimialaan.

Maaseutuelinkeinopiirin ei tule toimittaa hakemusta suunnittelijalle, jos hakemukseen liittyneen suunnittelijan alustavan selvityksen tai luottolaitoksen lausunnon perusteella taikka muutoin jo tässä vaiheessa on todettavissa, ettei vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksiä ole olemassa. Maaseutuelinkeinopiirin on tällöin annettava päätös asiassa.

51 e § (10.9.1993/806)
Suunnitelman laatiminen

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn hakijan tulee suunnittelijan pyynnöstä kohtuullisessa määräajassa antaa suunnittelijalle maa- ja metsätalousministeriön määräämiä asiakirjoja ja toimia muutoinkin velkajärjestelyn edellytysten selvittämiseksi maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla.

Suunnitelman laatijan tulee perehtyä hakijan tilaan, toimintaan, yrityksen ja yrittäjän taloudelliseen asemaan sekä mahdollisuuksiin tuotantoa muuttamalla, omaisuutta rahaksi muuttamalla tai muulla tavoin parantaa hakijan maksuvalmiutta ja yrityksen toimintaedellytyksiä. Suunnitelmaan tulee sisältyä laskelma yrityksen tuloista, menoista, maksuvalmiuden kehittymisestä, investoinneista ja pääomatarpeesta riittävän pitkältä ajanjaksolta.

Suunnitelman laatijan on ennen suunnitelman tekemistä kuultava niitä hakijan velkojia, joiden saamisia aiotaan järjestellä, ja neuvoteltava heidän kanssaan suunnitelmaan sisällytettävistä toimenpiteistä. Tarvittaessa on muitakin velkojia kuultava.

Jos suunnittelija ja hakija yhdessä toteavat, ettei velkajärjestelyn edellytyksiä ole, suunnittelijan on ilmoitettava kirjallisesti sekä velkojille että maaseutuelinkeinopiirille, ettei suunnittelua jatketa ja samalla palautettava hakemus maaseutuelinkeinopiirille.

51 f § (10.9.1993/806)
Velkajärjestelysopimus

Suunnitelma on, jollei kysymys ole 51 e §:n 4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, toimitettava hakemuksen kera maaseutuelinkeinopiirille. Sen on tarkastettava suunnitelma sekä todettuaan vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytysten täyttyvän ja annettuaan velkajärjestelyhakemukseen päätöksen siltä osin kuin kysymys on maaseutuelinkeinolain 29 a §:ssä tarkoitetusta valtionlainojen ja -saamisten järjestelystä ja korvausten maksamisesta sekä suostumuksen sanotun lain 29 b §:ssä tarkoitettujen korkotukilainojen järjestelyyn laadittava suunnitelman mukainen sopimus.

Sopimuksessa hakijan, velkojien ja maaseutuelinkeinopiirin on omalta osaltaan sitouduttava suunnitelman edellyttämiin toimenpiteisiin. Sopimukseen tulee sisältyä korvaus hakijalle 8 c §:ssä tarkoitetun selvityksen laatimisesta aiheutuneista kustannuksista siltä osin kuin selvityksen kustannukset ylittävät maa- ja metsätalousministeriön asettaman omavastuuosuuden. Mitä 51 g §:n 1 ja 3 momentissa, 51 h §:ssä, 58 §:n 1 momentissa ja 60 §:n 1 momentissa vapaaehtoisesta velkajärjestelystä säädetään, on otettava sopimuksen ehdoksi.

Sopimus tulee voimaan sen jälkeen kun maaseutuelinkeinopiiri, ne velkojat, joiden saamisia suunnitelman mukaan on tarkoitus järjestellä, ja hakija ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Edellä sanotun estämättä sopimus voi muiden sopimusosapuolten osalta tulla voimaan jonkun velkojan jätettyä allekirjoittamatta sopimuksen, jos kyseisen velkojan saatava ei ylitä viittä prosenttia sopimukseen sisältyvistä hakijan veloista.

Jos edellytyksiä sopimuksen allekirjoittamiselle ei ole tai jos sopimus ei tule voimaan, maaseutuelinkeinopiirin on lisäksi tutkittava maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 3 momentissa tarkoitetun valtionlainojen ja -saamisten vapaaehtoisen järjestelyn edellytykset.

51 g § (10.9.1993/806)
Velkajärjestelysopimuksen seuranta ja muuttaminen

Velkajärjestelysopimuksen toteutumista on seurattava. Velallisen on maa- ja metsätalousministeriön määräämin tavoin annettava maaseutuelinkeinopiirille tarvittavat tiedot seurantaa varten.

Saatuaan velalliselta tarvittavat tiedot maaseutuelinkeinopiirin on, tarvittaessa 51 d §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöä apunaan käyttäen, huolehdittava siitä, että suunnitelmaan sisältyvät laskelmat ja toimenpiteet velkajärjestelyn toimeenpanemiseksi laaditussa suunnitelmassa pysyvät ajantasaisina ja toteuttamiskelpoisina. Käytettäessä mainittua henkilöä apuna valtio korvaa toimeksiannon aiheuttamat kustannukset.

Tarvittaessa velkajärjestelysopimusta voidaan muuttaa noudattaen soveltuvin osin, mitä 51 e ja 51 f §:ssä säädetään. Valtionlainojen ja -saamisten osalta muutoksenhaun johdosta tehdyt velkajärjestelyn tarkistukset tulevat noudatettaviksi ilman eri sopimusmuutosta.

51 h § (10.9.1993/806)
Vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeaminen

Maaseutuelinkeinopiiri voi 51 f §:ssä tarkoitetun sopimuksen muita osapuolia kuultuaan päättää, että vapaaehtoinen velkajärjestely maaseutuelinkeinolain 29 c §:n 2 momentissa säädetyn lisäksi raukeaa, jos:

1) velallinen on velkajärjestelyä hakiessaan tai menettelyn kestäessä salannut järjestelyyn olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon ja velallisen menettely on ollut sopimuksen muiden osapuolten kannalta erityisen moitittavaa;

2) vapaaehtoinen velkajärjestely on perustunut suunnitelmaan tai sopimukseen, jonka toteuttamiselle ei enää ole velallisen toimenpiteiden tai laiminlyöntien johdosta sopimusta muuttamallakaan edellytyksiä; tai

3) jos velallisen olosuhteissa on muuten tapahtunut sellainen muutos, että vapaaehtoisen velkajärjestelyn jatkamiselle ei enää ole perusteita.

Maaseutuelinkeinopiiri voi määrätä sopimuksen raukeamaan siten, että järjestellyt maaseutuelinkeinolain 29 a §:n 4 momentissa tarkoitetut valtionlainat ja -saamiset palautetaan, maksetut lyhennykset, korot ja muut suoritukset kuitenkin huomioon ottaen, kokonaan tai osaksi sen suuruisiksi kuin ne olivat ennen sopimuksen tekemistä. Maaseutuelinkeinopiirin päätöksellä valtionlainat ja -saamiset voidaan 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa irtisanoa kokonaan tai osaksi samoin kuin mainitun lain 29 b §:ssä tarkoitettujen korkotukilainojen korkotuki lakkauttaa sekä jo maksetut korkotuet periä kokonaan tai osaksi takaisin velalliselta. Korkotuki voidaan määrätä perittäväksi takaisin siitä hetkestä lukien, jona 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu raukeamisperuste on syntynyt. Muilta osin menetellään korkotukilainojen samoin kuin muiden pankkilainojen osalta sopimuksen rauetessa siten kuin sopimuksessa on sovittu.

51 i § (10.9.1993/806)
Suostumus ja lausunto valtionlainan valtionvastuuasiassa

Maaseutuelinkeinolain 27 §:n 5 momentissa tarkoitetun suostumuksen antaa maaseutuelinkeinopiiri.

Luottolaitoksen on pyydettävä maaseutuelinkeinopiiriltä maaseutuelinkeinolain 27 §:n 5 momentissa tarkoitettu lausunto, kun valtionlaina tai -saaminen on 100 000 markkaa ylittävä vakuusvelka tai 50 000 markkaa ylittävä muu velka.

Maaseutuelinkeinopiirin on annettava lausunto kiireellisenä.

52 § (12.2.1996/94)
Työn suorittamisaika ja sen pidentäminen

Työ, jota varten on myönnetty maaseutuelinkeinolaissa tarkoitettua avustusta tai lainaa, on tehtävä loppuun kahden vuoden kuluessa lainan tai avustuksen myöntämisestä, kuitenkin kehittämissuunnitelman voimassaoloaikana, jollei työn suorittamisaikaan ole myönnetty pidennystä. Jos työtä varten on myönnetty sekä avustusta että lainaa, lasketaan edellä mainitut määräajat lainan myöntämisestä.

Edellä l momentissa tarkoitettua pidennystä on haettava ennen määräajan päättymistä. Pidennystä voidaan myöntää kerrallaan enintään vuosi ja yhteensä enintään kaksi vuotta.

Pidennystä koskeva hakemus on toimitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Jos hakemus koskee avustusta taikka avustusta ja lainaa, maaseutuelinkeinoviranomaisen on lähetettävä hakemus lausuntonsa kera edelleen maaseutuelinkeinopiirille ratkaistavaksi. Jos hakemus koskee ainoastaan lainaa, maaseutuelinkeinoviranomaisen on lähettävä hakemus lausuntoineen lainan myöntäneelle luottolaitokselle, joka ratkaisee hakemuksen.

Jos hakemus kuitenkin koskee vuonna 1995 tai sen jälkeen myönnettyä tukea, pidennystä koskeva hakemus on toimitettava maaseutuelinkeinopiirille.

53 §
Luottolaitokselle suoritettavan korvauksen sekä korkotuen maksatus

Luottolaitosten on haettava valtionlainoista maksettavaa maaseutuelinkeinolain 30 §:n mukaista korvausta maatilahallitukselta kultakin kalenterivuosineljännekseltä erikseen.

Luottolaitosten on haettava maaseutuelinkeinolain 28 §:ssä tarkoitettua korkotukea maatilahallitukselta kultakin korkojaksolta erikseen. Korkotukea saadaan hakea enintään kerran kuukaudessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausta ja 2 momentissa tarkoitettua korkotukea ei makseta erääntyneen lainapääoman osalta, ellei kysymys ole yrityksen saneerausta tai yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan menettelyn vireilläolosta. (10.9.1993/806)

8 LUKU

Erinäiset säännökset

54 § (5.9.1997/848)
Avustuksen maksatus

Avustuksen myöntänyt viranomainen maksaa avustuksen hakemuksesta hankkeen kustannuksista laaditun taikka työn tai toimenpiteen suorittamisesta esitetyn hyväksyttävän selvityksen perusteella. Avustusta ei makseta enää sen jälkeen, kun hankkeen toteuttamisesta tai ohjelman voimassaolon päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. Avustus voidaan maksaa yhdessä tai useammassa erässä siten kuin asianomainen ministeriö tarkemmin määrää.

Alueelliselle toimintaryhmälle voidaan hakemuksesta maksaa avustuksesta ennakkona enintään 25 prosenttia toimintaryhmän käytettäväksi vuosittain osoitetun avustuksen kokonaismäärästä edellyttäen, että hankkeen toteuttaminen on aloitettu.

Myös alueellinen toimintaryhmä voi perustellusta syystä vuosittain maksaa valitsemilleen ohjelman toteuttajille ennakkoja yhteensä enintään 50 prosenttia kunkin vuoden avustuksen määrästä edellyttäen, että hankkeen toteuttaminen on aloitettu.

55 § (12.2.1996/94)
Lainavarojen nostaminen

Lainan saa nostaa sen jälkeen kun tuen myöntäneen viranomaisen päätös on annettu ja luottolaitos on myöntänyt lainan. Lainan saa nostaa, vaikka tuen myöntäneen viranomaisen päätös ei olisikaan vielä lainvoimainen.

Maanostolaina saadaan nostaa enintään kahdessa erässä. Lainavarat on välittömästi käytettävä kauppakirjassa sovitun kauppahinnan, poismaksettavien luottojen ja kaupan rahoitukseen saadun luoton maksamiseen.

Investointilaina, asuntolaina ja pienyritystoiminnan rahoitukseen myönnetty laina saadaan nostaa yhdessä tai useammassa erässä maa- ja metsätalousministeriön määräämällä tavalla.

Lainan saajan on annettava lainan nostamista varten maa- ja metsätalousministeriön määräämät selvitykset.

55 a § (12.2.1996/94)
Valituksen vaikutus lainaan

Jos tuen määrä tai tukiehdot päätöksestä tehdyn valituksen johdosta muuttuvat, on lainan määrää ja ehtoja muutettava vastaamaan valitukseen annetun päätöksen ehtoja. Luottolaitos ei kuitenkaan ole velvollinen muuttamaan lainamäärää sitä määrää suuremmaksi, jota se on tukea haettaessa puoltanut.

Korkotukilainan ehtoja ei saa tehdyn valituksen johdosta vastoin luottolaitoksen suostumusta muuttaa.

56 §
Valtionlainan irtisanominen sekä avustuksen takaisin periminen

Valtionlaina tai avustus voidaan määrätä kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi:

1) jos tuen saaja on käyttänyt myönnettyjä varoja muuhun kuin niitä myönnettäessä edellytettyyn tarkoitukseen;

2) jos tuen saaja on tukea tai sen maksatusta hakiessaan salannut tuen myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon, joka on vaikuttanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen;

3) jos tuen kohteena olevaa hanketta ei ole tehty valmiiksi asetetussa määräajassa tai hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen;

4) jos avustuksen kohteena oleva maatila on maaseutuelinkeinolain 49 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla pirstottu viiden vuoden kuluessa avustuksen myöntämisestä lukien tai jos lainoitettu tila on mainitun lain 50 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pirstottu;

5) jos tuen saaja on tuen maksamista seuraavien viiden vuoden aikana ilman pakottavaa syytä lopettanut tuen myöntämisen perusteena olevan toimintansa tai olennaisesti supistanut sitä tai ilman maaseutupiirin suostumusta luovuttanut tuen kohteena olevaa käyttöomaisuutta taikka lainoitettua maatilaa tai sen olennaista osaa koskeva vuokrasopimus purkautuu laina-aikana;

6) jos luonnollisten henkilöiden harjoittaman lainoitetun yrityksen tai sen osan omistusoikeus siirtyy toiselle muun kuin perintöoikeudellisen saannon kautta taikka yritystoimintaa harjoittavan lainoitetun avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön, osuuskunnan tai osakeyhtiön omistussuhteet muuttuvat siten, ettei yritystä voida maaseutuelinkeinolain 5 §:n 1 ja 2 momentin säännösten mukaan enää katsoa tukemiskelpoiseksi;

7) jos lainoitetun maatilan viljelykset, metsä tai rakennukset ovat joutuneet lainansaajan toimenpiteiden tai laiminlyönnin johdosta rappiolle, eikä rappiolle joutumisen voida katsoa johtuneen alaikäisyydestä, vanhuudesta, sairaudesta tai muusta senkaltaisesta syystä;

8) jos lainan saaja tai maaseutuelinkeinolain 5 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetut henkilöt eivät ole kahteen vuoteen asuneet 3 §:ssä tarkoitetulla etäisyydellä maatilasta, ottaen kuitenkin huomioon 3 a §:n säännökset, tai eivät ole kahteen vuoteen omatoimisesti viljelleet lainoitettua maatilaa, eikä menettelyn voida katsoa johtuneen 7 kohdassa tarkoitetusta syystä; (12.2.1996/94)

9) jos vakuuden arvo on siinä määrin alentunut, että lainasta maksamatta olevan pääoman periminen vaarantuu;

10) jos koron tai lyhennyksen suorittaminen on viivästynyt kauemmin kuin kolme kuukautta; (10.9.1993/806)

11) jos lainansaaja tai takaaja on joutunut konkurssiin tai hakee akordia taikka jos takaaja on kuollut, eikä lainansaaja ole kehotuksesta asettanut lainan antajan hyväksymää riittävää vakuutta; tai

12) jos lainoitettu tila tai sen osa maaseutuelinkeinolain 50 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla myydään ulosottotoimin.

Tilanpidon tulevan jatkajan lainoihin sovelletaan 1 momentissa sanottuja irtisanomisperusteita siten, että tilanpidon jatkajan ja hänen vanhempiensa omistamien tilojen ja tilanosien katsotaan yhdessä muodostavan maatilan.

Mitä 1 momentin 5, 6, 9 ja 11 kohdassa lainansaajan osalta säädetään, ei sovelleta, jos 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen on päädytty taikka jos lainan pysyvyydestä tai lainan ehdoista on päätetty yrityssaneerauksessa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä. (10.9.1993/806)

56 a § (10.9.1993/806)
Velkajärjestelyn suunnittelukustannusten takaisinperiminen

Suunnittelijalle maksettu korvaus velkajärjestelyyn liittyvien suunnitelman laatimisesta maksettujen palkkioiden ja muiden sanottuun menettelyyn liittyneiden kustannusten korvaamisesta voidaan periä takaisin, jos velkajärjestelysopimuksen perusteena oleviin laskelmiin on sisältynyt niin olennaisia virheitä, että niiden johdosta velkajärjestelysopimus on tehty ilmeisen virheellisesti.

Takaisinperiminen voidaan suorittaa myös siten, että samalle suunnittelijalle tai neuvontajärjestölle, jonka palveluksessa suunnittelija on, myöhemmin maksettavia palkkioita ja korvauksia vähennetään takaisin perittävällä määrällä.

Takaisinperimisestä päättää maaseutuelinkeinopiiri.

57 §
Takaisin perimisestä ja irtisanomisesta päättäminen

Asianomainen ministeriö päättää myöntämiensä avustusten takaisin perimisestä ja niiden maksamisen lakkauttamisesta. Muutoin avustusten takaisin perimisestä ja niiden maksamisen lakkauttamisesta päättää työvoima- ja elinkeinokeskus. Kunnan maatalousviranomaisen tehtävänä on tuen saajan olosuhteita seuraten valvoa laina- ja avustusehtojen toteutumista. (5.9.1997/848)

Maaseutupiiri määrää lainan irtisanottavaksi 56 §:n 1 momentin nojalla. Sen lisäksi myös luottolaitos voi määrätä lainan irtisanomisesta 56 §:n 1 momentin 9–12 kohdan nojalla. (3.4.1992/297)

Lainaa ja avustusta irtisanottaessa on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuajankohta, joka ei saa olla avustuksen osalta yhtä vuotta ja valtionlainan osalta kahta vuotta pitempi.

58 §
Valtion myyntihintasaamisen irtisanominen

Valtion myyntihintasaaminen voidaan määrätä osaksi tai kokonaan yhdessä erässä heti maksettavaksi noudattaen soveltuvin osin, mitä lainan irtisanomisesta 56 §:n 1 momentin 2 ja 6–12 kohdassa sekä 2 ja 3 momentissa säädetään. Myyntihintasaaminen voidaan määrätä yhdessä erässä heti takaisin maksettavaksi myös silloin, kun velallinen ei ole noudattanut kauppakirjassa asetettuja muita kauppaehtoja. (10.9.1993/806)

Myyntihintasaamisen määrää maksettavaksi maaseutupiiri. (3.4.1992/297)

58 a § (5.9.1997/848)
Ohjelmaperusteisen avustuksen takaisinperiminen

Sen lisäksi, mitä 56 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa säädetään, 27 b §:ssä tarkoitettu ohjelmaperusteinen avustus voidaan määrätä maksettavaksi takaisin tai sen maksaminen lakkauttaa osaksi tai kokonaan, jos avustuksen saaja laiminlyö avustuksen käyttöön, seurantaan, kirjanpitoon ja valvontaan liittyvät tässä asetuksessa säädetyt tai avustuksen käytölle asetetuissa ehdoissa ja ohjeissa määrätyt velvollisuutensa tai jos avustuksen saaja kieltäytyy antamasta avustuksen myöntäneen viranomaisen määräämälle tarkastajalle avustuksen käytön valvonnan ja toimenpiteen toteutumisen seurannan kannalta tarpeellisia tietoja.

59 § (24.10.1997/954)
Takaisin maksettavan määrän korko ja viivästyskorko

Irtisanotulle valtionlainalle, takaisin perittävälle tuelle ja lainanhoitokulujen korvaukselle sekä takaisin maksettavaksi määrätylle valtion myyntihintasaamiselle on maksettava korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä maksun takaisinmaksupäivään saakka. Valtionlainasta ja valtion myyntihintasaamisesta peritään kuitenkin vähintään 45 a §:n mukaista korkoa.

Jos takaisinperiminen perustuu 56 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohtaan, peritään 1 momentissa tarkoitettu korko tuen tai lainan kunkin erän nostamisesta tai valtion myyntihintasaamisen syntymisestä lukien. Jos takaisinperiminen perustuu omaisuuden tai sen osan luovutukseen, maatilan vuokrasopimuksen raukeamiseen, maatilan pirstomiseen taikka tuen kohteena olleen toiminnan lakkaamiseen tai olennaiseen supistamiseen, peritään 1 momentissa tarkoitettu korko omistusoikeuden siirtymisestä, vuokrasopimuksen raukeamisesta, maatilan pirstomisesta taikka toiminnan lakkaamisesta tai olennaisesta supistumisesta lukien. Muissa tapauksissa kyseinen korko peritään takaisinperimistä koskevan päätöksen antamispäivästä lukien.

Työvoima- ja elinkeinokeskus tai ministeriön myöntämän tuen osalta asianomainen ministeriö voi takaisin perittävän tuen määrä tai lieventävät olosuhteet huomioon ottaen erityisestä syystä päättää, että 1 momentissa tarkoitettu korko jätetään osaksi tai kokonaan perimättä.

60 § (24.10.1997/954)
Korkotuen lakkauttaminen ja takaisinperiminen

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi lakkauttaa korkotuen maksamisen, jos kysymys on 56 §:n 1 momentin 1–8 tai 12 kohdassa, taikka milloin lainalle on myönnetty valtiontakaus, myös 9–11 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Lisäksi tulee ottaa huomioon, mitä 56 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Lainansaaja voidaan määrätä maksamaan korkohyvitykset osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle, jos kysymys on 56 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Jos korkotuen maksaminen lakkautetaan lainoitetun omaisuuden omistusoikeuden siirtymisen, maatilan vuokraoikeuden raukeamisen, maatilan pirstomisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistamisen perusteella, maksetaan korkotuki omistusoikeuden siirtymispäivään taikka vuokrasopimuksen raukeamisen, maatilan pirstomisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistumisen ajankohtaan saakka. Mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta maksetut korkohyvitykset peritään takaisin lainansaajalta. Muissa tapauksissa korkotuki maksetaan lakkauttamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka.

Takaisin perittävälle määrälle on maksettava korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä siitä päivästä, jona maatilahallitus tai maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus on maksanut korkotuen luottolaitokselle, takaisinmaksupäivään saakka. Korkoon sovelletaan, mitä 59 §:n 3 momentissa säädetään.

Luottolaitos voi irtisanoa korkotukilainan osaksi tai kokonaan heti takaisin maksettavaksi, jos korkotuen maksaminen lakkautetaan osaksi tai kokonaan.

Luottolaitoksen on maksettava liikaa perimänsä korkohyvitykset takaisin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle sekä suoritettava takaisin maksettavalle määrälle korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä korkotuen nostamisesta lukien, jos ylimääräisen korkotuen maksaminen on johtunut luottolaitoksen toimenpiteistä.

60 a § (10.9.1993/806)
Maksukyvyttömyyden ja lopullisen menetyksen toteaminen

Maaseutuelinkeinolain 27 ja 33 §:ssä tarkoitettu lainansaajan ja takaajan maksukyvyttömyys on todettava ulosmittauksessa. Jos vakuutena oleva omaisuus on maaseutuelinkeinopiirin hyväksymin tavoin myytävissä muutoin kuin pakkohuutokaupalla, lopullinen menetys todetaan omistusoikeuden siirtymisen ja kauppahinnan maksamisen jälkeen. Muuten lopullinen menetys todetaan pakkohuutokaupassa lainalle maksetun jako-osuuden perusteella. Jos yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä on päätetty taikka vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä tai sitä vastaavassa muussa menettelyssä sovittu, ettei vakuutta käytetä vakuusvelan maksuun, lopullisena menetyksenä pidetään lainan jäljellä olevan määrän ja erääntyneiden korkojen sekä saneerausohjelmassa, maksuohjelmassa tai niitä vastaavassa sopimuksessa velalliselle asetetun maksuvelvollisuuden erotusta. Hyvitystä ei makseta sellaisesta erääntymättömästä osasta lainaa, jonka lainansaaja edellä mainittujen järjestelyjen jälkeen on velvollinen suorittamaan vahvistetun tai sovitun ohjelman mukaisesti niin kauan kuin lainaa hoidetaan sen mukaisesti.

Valtion vastuulle jäävä osuus maaseutuelinkeinolain 59 b §:ssä tarkoitettujen lainojen menetyksistä lasketaan 1 momentin mukaisesti todetun menetyksen perusteella.

60 b § (10.9.1993/806)
Hyvityksen maksuajankohta

Jos kysymys on yrityssaneeraukseen tai yksityishenkilön velkajärjestelyyn perustuvasta menetyksestä, maaseutuelinkeinolain 27 ja 59 b §:ssä tarkoitetun hyvityksen saa maksaa luottolaitokselle jo alioikeuden vahvistaman saneeraus- tai maksuohjelman perusteella taikka 60 a §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen järjestelyn perusteella, kun se on tullut voimaan. Jos saneeraus- tai maksuohjelma muutoksenhaun johdosta muuttuu, puuttuva hyvitys maksetaan lainvoimaisen saneeraus- tai maksuohjelman perusteella. Liikaa maksettu hyvitys tilitetään maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle sitä mukaa kuin lainansaaja suorittaa ohjelman mukaan lainaansa luottolaitokselle. Vastaavasti menetellään, jos 60 a §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen järjestely raukeaa.

60 c § (10.9.1993/806)
Hyvityksen maksaminen ja takaisinperiminen

Maaseutuelinkeinolain 27 ja 59 b §:ssä tarkoitetun hyvityksen maksamista on erikseen haettava maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta. Hakemukseen on liitettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämät selvitykset valtionvastuulle jäävän lainanosan määrän toteamista varten.

Luottolaitokselle maksettujen hyvitysten perimisestä suoraan lainansaajalta takaisin valtiolle huolehtii maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

60 d § (10.9.1993/806)
Vakuudet

Luottolaitos on velvollinen luovuttamaan valtiolle tai säilyttämään valtion lukuun sellaisten luottojen vakuudet, joiden jäljellä olleen määrän valtio on maksanut luottolaitokselle tai jota koskeva saatava on kuitattu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa pakkotäytäntöönpanossa.

60 e § (10.9.1993/806)
Velkakirjajärjestelyt

Valtio kuittaa valtion ja luottolaitoksen välisiin velkakirjoihin lopullisen menetyksen sitä mukaa ja sen suuruisena kuin saneeraus- tai maksuohjelmassa, vapaaehtoisen velkajärjestelyn perusteena olleessa sopimuksessa tai muussa vastaavassa järjestelyssä määritellyt maksuvapautukset ovat toteutuneet.

Mikäli saneeraus- tai maksuohjelma tai vapaaehtoinen velkajärjestely kuitenkin raukeaa, palautuu myös valtion ja luottolaitoksen välinen velka tältä osin sen suuruiseksi kuin raukeamispäätöksessä luottolaitoksen ja velallisen välisestä luotosta on päätetty.

61 §
Tuen saajan avustusvelvollisuus valvonnassa

Jos maaseutuelinkeinolain mukaista lainaa tai avustusta saanut henkilö kieltäytyy antamasta avustuksen tai lainan käyttöön liittyviä tietoja taikka tili- ja muita asiakirjoja maatilahallituksen tai maaseutupiirin määräämille tarkastajille tai avustamasta tarpeellisessa määrin heitä maaseutuelinkeinolain 48 §:n mukaisten tarkastusten muussa suorittamisessa, voi maatilahallitus määrätä valtionlainan osaksi tai kokonaan irtisanottavaksi, avustuksen perittäväksi osaksi tai kokonaan takaisin sekä korkotuen lakkautettavaksi ja perittäväksi osaksi tai kokonaan takaisin.

Takaisin perittävälle määrälle voidaan periä 16 prosentin vuotuinen korko lainan tai avustuksen tai sen ensimmäisen erän nostamisesta tai korkotuen maksamisesta lukien.

62 § (3.4.1992/297)
Luottolaitokselle suoritetun korvauksen takaisin periminen

Maaseutupiiri voi periä maaseutuelinkeinolain 30 §:n mukaisen korvauksen osaksi tai kokonaan takaisin luottolaitokselta sekä lakkauttaa korvauksen maksamisen osaksi tai kokonaan sellaisen lainan osalta, jonka suhteen luottolaitos ei ole maaseutuelinkeinolain, tämän asetuksen tai maatilahallituksen vahvistamien ohjeiden mukaisesti valvonut lainavarojen nostamista tai ilmoittanut tietoonsa tulleista lainan irtisanomisperusteista maaseutupiirille.

63 § (24.10.1997/954)
Viivästyskorko

Jollei maaseutuelinkeinolaissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja valtiolle taikka valtiolta luottolaitokselle tulevia maksuja suoriteta eräpäivänä, niille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Lainansaajalta perittävä viivästyskorko määräytyy velkakirjaehtojen mukaisesti.

64 §
Lainatarkastuksesta maksettava palkkio

Maaseutuelinkeinolain 31 §:n 2 momentissa tarkoitetuille lainahakemuksia tarkastamaan määrätyille henkilöille maksetaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoista palkkiota, jonka suuruudesta päättää maa- ja metsätalousministeriö.

65 §
Tutkimusvarojen myöntäminen

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista maatilatalouteen liittyvää rakentamista ja muuta maatilatalouden kehittämistoimintaa koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen vuosittain osoitettuja määrärahoja saadaan käyttää sellaisten sosiaalisten, hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten kysymysten tutkimiseen ja selvittelyyn, jotka koskevat:

1) maatilojen asuntorakennustuotantoa ja asumista;

2) maatilatalouden tuotantorakennustoimintaa ja rakennusten käyttöä;

3) tyyppi- ja ohjepiirustuksina käytettävien rakennussuunnitelmien aikaansaamista;

4) maatilatalouden sisäistä rationalisointia; ja

5) muuta maatilatalouden ja siihen liittyvän pienyritystoiminnan kehittämistä.

Tutkimusvaroja saadaan käyttää myös tarpeelliseen kilpailu- ja koerakennustoimintaan samoin kuin aineiston kääntämiseen sekä sen ja tutkimustulosten ja selvitysten julkaisemiseen.

66 §
Tutkimusvarojen saajat

Tutkimusvaroja saadaan myöntää sellaiselle virastolle ja laitokselle sekä yhdistykselle, yhtiölle ja muulle yhteisölle, säätiölle ja yksityiselle henkilölle, jonka voidaan katsoa olevan pätevä tehtävän suorittamiseen.

Sellaisen tehtävän suorittamiseen, jonka tarkoituksena on patentilla suojattavan rakennusaineen, laitteen, koneen tai valmistusmenetelmän keksiminen tai kehittäminen, ei tutkimusvaroja saa myöntää.

67 §
Tutkimusvarojen käyttö ja tilitys

Tutkimusvarat myöntää ja maksaa hakemuksesta maatilahallitus saatuaan asiasta lausunnon maa- ja metsätalousministeriöstä annetun asetuksen 11 §:ssä tarkoitetulta maataloustutkimuksen neuvottelukunnalta. Varat on pidettävä tehtävän suorittajan käytettävissä olevalla valtion postisiirtotilillä, josta varoja saadaan nostaa työn edistymisen mukaan. Tehtävän suorittamiseen voidaan antaa myös ennakkoa.

Tutkimusvarojen saajan on toimitettava maatilahallitukselle varojen käytöstä tilitys, johon on liitettävä jäljennökset tilitositteista sekä selvitys työn edistymisestä ja muista sen suorittamiseen liittyvistä seikoista.

Tutkimustulokset on julkaistava maatilahallituksen hyväksymällä tavalla.

68 § (10.9.1993/806)

68 § on kumottu A:lla 10.9.1993/806.

69 § (16.10.1992/918)
Aikaisemman lainsäädännön mukaisten luottojen irtisanominen

Maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön mukaiset lainojen maksuhelpotuksia koskevat hakemukset on tehtävä ja käsiteltävä tämän asetuksen 51 §:n 3 ja 4 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Kyseisen lainsäädännön mukaisten valtion saamisten maksuhelpotuksista päättää maaseutuelinkeinopiiri. Asuntolainojen koron alentamista koskevat hakemukset tehdään ja käsitellään kuitenkin aikaisempien säännösten mukaisesti. (10.9.1993/806)

Maatilalain ja maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86) nojalla lainoitettujen tai avustettujen hankkeiden työajan pidennykset on haettava ja käsiteltävä tämän asetuksen 52 §:n 3 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Maatilalain nojalla salaojitusta varten myönnetyn lainan tai avustuksen nostamista varten tarpeelliset tarkastukset voidaan suorittaa paitsi Salaojakeskus ry:n ja vesi- ja ympäristöpiirin toimesta myös muulla tavoin sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnettyjen lainojen määräämisestä irtisanottavaksi sekä avustusten määräämisestä takaisin perittäväksi päättää maaseutupiiri niissä tilanteissa, joissa tämä on kuulunut sanotun lainsäädännön mukaan maatilahallitukselle tai joissa asia on käsitelty keskusrahalaitosmenettelyssä. Myös korkotuen sekä luottolaitokselle suoritetun korvauksen lakkauttamisesta ja takaisinperimisestä päättää maaseutupiiri.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnettyjen lainojen määräämisestä irtisanottavaksi sekä avustusten määräämisestä takaisin perittäväksi päättää maaseutuelinkeinopiiri niissä tilanteissa, joissa tämä on kuulunut sanotun lainsäädännön mukaan maatilahallitukselle tai maa- ja metsätalousministeriölle tai joissa asia on käsitelty keskusrahalaitosmenettelyssä. Myös korkotuen sekä luottolaitokselle suoritetun korvauksen lakkauttamisesta ja takaisinperimisestä päättää maaseutuelinkeinopiiri. (10.9.1993/806)

70 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä helmikuuta 1991.

Aloittamisavustuksen enimmäismäärä on 14 §:n 1 ja 2 momentissa säädetystä poiketen vuonna 1991 ja 1992 kuitenkin enintään 62 500 markkaa ja se myönnetään täysinä viisinäsatoina markkoina. Aloittamisavustusta saadaan vuonna 1991 ja 1992 myöntää seuraavasti: (3.4.1992/297)

vastike/PK 25:2 arvo aloittamisavustus enintään
–0,45 50 000 mk
0,45–0,70 suhdeluvun alarajalla 50 000 mk, mistä tuki nousee tasaisesti ylärajalle 62 500 mk:aan
0,70–1,00 62 500 mk
1,00–1,75 suhdeluvun alarajalla 62 500 mk, mistä tuki alenee tasaisesti ylärajalle 25 000 mk:aan.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

3.4.1992/297:

Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä huhtikuuta 1992.

Tämän asetuksen 11 §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä huhtikuuta 1992.

Maatilahallituksessa tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä olevat lainojen irtisanomista koskevat asiat käsitellään tämän asetuksen 60 §:n 3 momentin estämättä loppuun maatilahallituksessa.

16.10.1992/918:

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä lokakuuta 1992.

Maatilahallituksessa tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä olevat lainojen irtisanomista koskevat asiat käsitellään tämän asetuksen 69 §:n 3 momentin estämättä loppuun maatilahallituksessa.

10.9.1993/806:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä syyskuuta 1993.

Maaseutuelinkeinoasetuksen 5 § kumotaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1994.

Maatilahallitukselta maa- ja metsätalousministeriölle siirtyneet tämän asetuksen voimaantullessa vireillä olevat lainojen irtisanomista koskevat asiat käsitellään tämän asetuksen 69 §:n 4 momentin estämättä loppuun maa- ja metsätalousministeriössä.

Harkittaessa, onko maatila maaseutuelinkeinolain 12 §:ssä tarkoitetuin tavoin pirstottu, sovelletaan pirstomisesta niitä säännöksiä, jotka olivat voimassa luovutuksen tapahtuessa. Maaseutuelinkeinolain 12 §:n ja tämän asetuksen 6 b §:n säännöksiä voidaan kuitenkin soveltaa, jos ne johtavat tuen saajan kannalta edullisempaan lopputulokseen.

Tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä olevaa aloittamisavustusta koskeva hakemus käsitellään noudattaen tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos ne johtavat avustuksen hakijan kannalta edullisempaan lopputulokseen.

Tämän asetuksen 8 c §:ssä tarkoitettuja hakemuksia saa ottaa vastaan 1 päivästä lokakuuta 1993 alkaen.

12.2.1996/94:

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä toukokuuta 1996. Asetuksen 15 §, 16 §:n 2 momentti, 17, 21–25, 27 a ja 27 b § sekä 45 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta tulevat kuitenkin voimaan asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. (20.5.1996/323)

Tämän asetuksen 17 § ja 45 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta tulevat voimaan 5 päivänä kesäkuuta 1996. Asetuksen 16 §:n 2 momentti, 21 §:n 1–3 momentti ja 22–25 § tulevat voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997. (26.3.1997/282)

Vuonna 1995 aloitetun ja toteutetun investoinnin rahoitukseen voidaan myöntää avustusta, valtionlainaan liittyvää tukea tai korkotukea 7 §:n 2 momentin säännösten estämättä, mikäli avustus- tai lainahakemus on jätetty maaseutuelinkeinopiirille vuonna 1995. (20.5.1996/323)

Asetus maaseutuelinkeinoasetuksen 16 ja 46 §:n muuttamisesta (251/96) tulee voimaan 24 päivänä toukokuuta 1996. (20.5.1996/323)

12.4.1996/251:

Tämä asetus tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (A 251/1996 tuli A:n 323/1996 mukaisesti voimaan 24.5.1996)

20.5.1996/322:

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä toukokuuta 1996.

12.7.1996/528:

Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä heinäkuuta 1996.

29.11.1996/941:

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä joulukuuta 1996. Asetuksen 21 §:n 4 momentti tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997. (26.3.1997/283)

Asetusta sovelletaan niihin hakemuksiin, jotka on jätetty vuonna 1995 tai sen jälkeen, sekä sellaisiin ennen vuotta 1995 jätettyihin hakemuksiin, joita ei ole ratkaistu ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

10.1.1997/5:

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä tammikuuta 1997.

26.3.1997/281:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

Tämän asetuksen 16 §:n 4 momentissa tarkoitettua maaseutuelinkeinoasetuksen 16 §:n 2 momentin mukaista lisätukea voidaan maaseutuelinkeinoasetuksen 7 §:n 2 momentin säännösten estämättä myöntää, jos investointiin on myönnetty maaseutuelinkeinolain (1295/1990) mukaista lainamuotoista tukea vuonna 1997 ja lisätukea haetaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1997 tai jos lainamuotoista tukea koskeva hakemus on vireillä tämän asetuksen voimaan tullessa.

26.3.1997/282:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

26.3.1997/283:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

11.7.1997/667:

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä heinäkuuta 1997. Tukeen, joka myönnetään ennen 1 päivää syyskuuta 1997, sovelletaan tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olleita 45 d §:n 2 momentin säännöksiä.

5.9.1997/848:

Tämä asetus tulee voimaan 10 päivänä syyskuuta 1997.

24.10.1997/954:

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä lokakuuta 1997.

Velkasuhteisiin, jotka ovat syntyneet ennen tämän asetuksen voimaantuloa, sekä ennen tämän asetuksen voimaantuloa annettuihin päätöksiin sovelletaan kuitenkin säännöksiä, jotka olivat voimassa 10 päivänä syyskuuta 1997, jollei tämän asetuksen soveltaminen johda tuensaajalle edullisempaan lopputulokseen.

19.12.1997/1255:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

8.1.1999/2:

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä tammikuuta 1999.

Korkotuki muunnetaan avustukseksi tämän asetuksen mukaisesti, kun korkotukeen sovelletaan maaseutuelinkeinolain (1295/1990) 28 §:ää, sellaisena kuin se on laissa 1174/1998.