Published: 1987-12-11
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645847/ydinenergialaki.html
Key Benefits:
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:
Ydinenergian käytön pitämiseksi yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena ja erityisesti sen varmistamiseksi, että ydinenergian käyttö on ihmisen ja ympäristön kannalta turvallista eikä edistä ydinaseiden leviämistä, säädetään tässä laissa ydinenergian käytön yleisistä periaatteista, ydinjätehuollon toteuttamisesta, ydinenergian käytön luvanvaraisuudesta ja valvonnasta sekä toimivaltaisista viranomaisista.
Tätä lakia sovelletaan:
1) ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen;
2) kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen; (25.3.2011/269)
3) ydinaineiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen ja tuontiin; (23.5.2008/342)
4) ydinjätteiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen, vientiin ja tuontiin; (23.5.2008/342)
5) siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään, seuraavien aineiden, laitteiden, laitteistojen tai tietoaineistojen hallussapitoon, valmistukseen, kokoamiseen, luovutukseen ja tuontiin silloin, kun niillä on merkitystä ydinaseiden leviämisen kannalta tai niihin kohdistuu Suomen tekemien ydinenergia-alan kansainvälisten sopimusten velvoitteita:
a) muut aineet kuin ydinaineet, jos ne ominaisuuksiensa vuoksi soveltuvat erityisesti käytettäviksi ydinenergian aikaansaamiseen;
b) laitteet ja laitteistot, jotka on tarkoitettu tai muutoin erityisesti soveltuvat käytettäviksi ydinlaitoksissa;
c) laitteet ja laitteistot, jotka on tarkoitettu tai muutoin erityisesti soveltuvat käytettäviksi ydinaineiden tai a alakohdassa tarkoitettujen aineiden valmistuksessa;
d) sellaiset laitteet, jotka ovat välttämättömiä a ja b alakohdassa tarkoitettujen laitteiden tai laitteistojen valmistamiseksi; sekä
e) sellainen ydinenergia-alan tietoaineisto, joka on saatettu kirjalliseen tai muuhun aineelliseen muotoon ja jota ei ole yleisesti saatavilla; sekä
(23.5.2008/342)6) uraania tai toriumia sisältävien malmien, jotka määritellään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, vientiin ja tuontiin. (23.5.2008/342)
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tämän lain soveltamisesta:
1) muualla kuin Suomessa toteutettavan, tässä pykälässä tarkoitettua toimintaa koskevan yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen vieraan valtion, ulkomaalaisen tai ulkomaisen yhteisön kanssa, jos sopimuksella on merkitystä ydinaseiden leviämisen kannalta tai siihen kohdistuu Suomen tekemien ydinenergia-alan kansainvälisten sopimusten velvoitteita; sekä
2) Itävallan, Belgian, Tanskan, Suomen, Saksan, Kreikan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Portugalin, Espanjan, Ruotsin, Euroopan atomienergiayhteisön ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön välisen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehtyyn sopimukseen liittyvän lisäpöytäkirjan (SopS 53/2004) 18 artiklan a kohdan mukaiseen ydinpolttoainekiertoon liittyvään tutkimus- ja kehittämistyöhön.
(23.5.2008/342)Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tämän lain säännöksiä ei joiltakin osin sovelleta 1 momentin 1–4 ja 6 kohdassa tai 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, joka on tämän lain tarkoituksen kannalta merkitykseltään vähäistä. (23.5.2008/342)
Ydinaineiden sekä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen aineiden, laitteiden, laitteistojen ja tietoaineiston viennistä säädetään kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009 sekä kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996). Jos ydinaine tai edellä tarkoitettu muu aine on samalla tämän lain 3 §:ssä tarkoitettua ydinjätettä, sovelletaan sen vientiin tämän lain säännöksiä. (29.6.2012/410)
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) ydinenergian käytöllä 2 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua toimintaa; (23.5.2008/342)
2) ydinaineella ydinenergian aikaansaamiseen soveltuvia erityisiä halkeamiskelpoisia aineita ja lähtöaineita kuten uraania, toriumia ja plutoniumia;
3) ydinjätteellä:
a) ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena syntyneitä, käytetyn ydinpolttoaineen muodossa tai muussa muodossa olevia radioaktiivisia jätteitä; sekä
b) sellaisia ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena radioaktiivisiksi muuttuneita aineita, esineitä ja rakenteita, jotka on poistettu käytöstä ja joiden radioaktiivisuudesta aiheutuvan vaaran vuoksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä;
(29.12.1994/1420)4) ydinjätehuollolla kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ydinjätteiden talteen ottamiseksi, säilyttämiseksi ja käsittelemiseksi sekä sijoittamiseksi pysyväksi tarkoitetulla tavalla (loppusijoitus), ydinlaitoksen käytöstä poistamiseen liittyvät toimenpiteet mukaan luettuina; (23.5.2008/342)
5) ydinlaitoksella ydinenergian aikaansaamiseen käytettäviä laitoksia, tutkimusreaktorit mukaan luettuina, ydinjätteiden laajamittaista loppusijoitusta toteuttavia laitoksia sekä ydinaineen ja ydinjätteen laajamittaiseen valmistamiseen, tuottamiseen, käyttämiseen, käsittelyyn tai varastointiin käytettäviä laitoksia; ydinlaitoksella ei kuitenkaan tarkoiteta:
a) uraanin tai toriumin tuottamiseen tarkoitettuja kaivoksia tai malminrikastuslaitoksia eikä niitä tiloja tai paikkoja alueineen, joihin tässä tarkoitetuista laitoksista peräisin olevia ydinjätteitä varastoidaan tai sijoitetaan loppusijoitusta varten; eikä
b) sellaisia lopullisesti suljettuja tiloja, joihin ydinjätteitä on sijoitettu Säteilyturvakeskuksen pysyväksi hyväksymällä tavalla;
(25.3.2011/269)5 a) ydinvoimalaitoksella sähkön tai lämmön tuotantoon tarkoitettua ydinreaktorilla varustettua ydinlaitosta tai samalle laitospaikalle sijoitettujen ydinvoimalaitosyksiköiden ja niiden yhteydessä toimivien muiden ydinlaitosten muodostamaa laitoskokonaisuutta; (23.5.2008/342)
5 b) käytöstä poistamisella lopullisesti suljetun ydinlaitoksen purkamista niin, ettei laitosalueella tarvita erityisiä toimenpiteitä puretusta ydinlaitoksesta peräisin olevien radioaktiivisten aineiden vuoksi; (23.5.2008/342)
6) turvajärjestelyillä ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta tarvittavia toimenpiteitä ydinlaitoksessa, sen alueella, muussa paikassa tai kulkuvälineessä, jossa ydinenergian käyttöä harjoitetaan; (29.12.1994/1420)
7) valmiusjärjestelyillä varautumista ennakkoon onnettomuuksiin tai turvallisuutta heikentäviin tapahtumiin ydinlaitoksessa tai sen alueella taikka muussa paikassa tai kulkuvälineessä, jossa ydinenergian käyttöä harjoitetaan; (23.5.2008/342)
8) Euratom-sopimuksella Roomassa 25 päivänä maaliskuuta 1957 tehtyä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimusta, sellaisena kuin se sitoo Suomea Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen nojalla; (23.5.2008/342)
9) viennillä Suomesta tai Suomen alueen kautta tapahtuvaa vientiä toiseen valtioon; (29.6.2012/410)
10) tuonnilla tuontia toisesta valtiosta Suomeen; (29.6.2012/410)
11) tarkastuslaitoksella organisaatiota, joka todentaa ydinlaitosten rakenteiden ja laitteiden suunnittelun ja valmistuksen vaatimustenmukaisuutta sekä tekee niiden käytönaikaisia tarkastuksia; (29.6.2012/410)
12) testauslaitoksella organisaatiota, joka suorittaa erikoisosaamista vaativia testaustoimenpiteitä; (29.6.2012/410)
13) pätevöintielimellä riippumatonta asiantuntijaelintä, joka suunnittelee, toteuttaa, arvioi ja todistaa rikkomattomien testausten pätevöintejä. (29.6.2012/410)
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin siitä, mikä on 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ydinainetta ja 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua ydinjätettä sekä siitä, milloin ydinlaitoksen toiminta on 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla laajamittaista. (23.5.2008/342)
Ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.
Ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
Ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle.
Ydinjätteet, jotka ovat syntyneet Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena, on käsiteltävä, varastoitava ja sijoitettava pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomeen.
Mitä edellä säädetään, ei koske valtioneuvoston asetuksella säädettävissä tapauksissa: (23.5.2008/342)
1) vähäisiä määriä ydinjätteitä, jotka toimitetaan tai on toimitettu ulkomaille tutkimustarkoituksessa; (23.5.2008/342)
1 a) ydinjätteitä, joissa radioaktiivisten aineiden määrä on vähäinen ja jotka toimitetaan toiseen maahan käsiteltäviksi tarkoituksenmukaisella tavalla; eikä (23.5.2008/342)
2) ydinjätteitä, jotka ovat syntyneet Suomessa käytetyn tutkimusreaktorin käytön yhteydessä tai seurauksena.
Ydinjätteitä, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena, ei saa käsitellä, varastoida tai sijoittaa pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomessa.
Mitä edellä säädetään, ei koske valtioneuvoston asetuksella säädettävissä tapauksissa: (23.5.2008/342)
1) vähäisiä määriä ydinjätteitä, jotka toimitetaan tai on toimitettu Suomeen tutkimustarkoituksessa; eikä
2) alkuperältään tuntematonta ydinjätettä, jota tarkoitetaan 80 §:n 1 momentissa.
Ydinenergian käytön edellytyksenä on, että turvajärjestelyt ja valmiusjärjestelyt sekä muut järjestelyt ydinvahinkojen rajoittamiseksi ja ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta ovat riittävät.
Ydinenergian käytön turvallisuus on pidettävä niin korkealla tasolla kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Turvallisuuden edelleen kehittämiseksi on toteutettava toimenpiteet, joita käyttökokemukset ja turvallisuustutkimukset sekä tieteen ja tekniikan kehittyminen huomioon ottaen voidaan pitää perusteltuina.
Turvallisuusvaatimukset ja toimenpiteet turvallisuuden varmistamiseksi on mitoitettava ja kohdennettava oikeassa suhteessa ydinenergian käytön riskeihin. (28.6.2013/499)
Ydinlaitoksen turvallisuus on varmistettava peräkkäisillä ja toisistaan riippumattomilla suojauksilla (syvyyssuuntainen turvallisuusperiaate). Tämä periaate on ulotettava laitoksen toiminnalliseen ja rakenteelliseen turvallisuuteen.
Ydinenergian käytöstä aiheutuvia radioaktiivisten aineiden päästöjä on rajoitettava säteilylain (592/1991) 2 §:n 2 kohdassa säädettyä periaatetta noudattaen. Ydinlaitoksesta tai muusta ydinenergian käytöstä väestön yksilölle aiheutuvan säteilyaltistuksen enimmäisarvot säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Raja-arvot ydinlaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöille siten, ettei valtioneuvoston asetuksella säädettyjä säteilyaltistuksen enimmäisarvoja ylitetä, vahvistaa Säteilyturvakeskus. Radioaktiivisten aineiden päästöjen valvonta on järjestettävä siten, että tässä pykälässä tarkoitettujen raja-arvojen noudattaminen voidaan luotettavasti todeta.
Säteilyturvakeskuksen tulee tarpeellisessa laajuudessa tarkkailla ja valvoa ydinlaitoksen ympäristöä radioaktiivisten aineiden päästöjen mittausten luotettavuuden varmistamiseksi ja laitoksen ympäristövaikutusten todentamiseksi. (22.5.2015/676)
Valtioneuvoston myönnettyä 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan kaivostoimintaan tai malminrikastustoimintaan, jonka tarkoitus on uraanin tai toriumin tuottaminen, Säteilyturvakeskuksen tulee tarpeellisessa laajuudessa tarkkailla ja valvoa kaivosalueen tai malminrikastuslaitoksen ympäristöä säteilyturvallisuuden varmistamiseksi. (22.5.2015/676)
Ydinlaitoksen suunnittelussa on varauduttava käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien mahdollisuuteen. Onnettomuuden todennäköisyyden on oltava sitä pienempi, mitä vakavampi onnettomuuden seuraus saattaisi olla ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle.
Ensisijainen tavoite on onnettomuuksien estäminen. Onnettomuuksien hallintaa ja niiden seurausten lieventämistä varten on tehtävä tarpeelliset käytännön toimenpiteet.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään säteilyaltistuksen enimmäisarvoista, joita käytetään turvallisuussuunnittelun perustana käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien varalta.
Ydinlaitoksen turvallisuutta koskevien vaatimusten täyttyminen on osoitettava luotettavasti.
Laitoksen turvallisuus on arvioitava kokonaisuutena säännöllisin väliajoin.
Turvallisuuden on oltava etusijalla ydinlaitoksen rakentamisessa ja käytössä.
Tämän lain 5 luvussa tarkoitetun rakentamisluvan haltija vastaa siitä, että ydinlaitos rakennetaan turvallisuusvaatimusten mukaisesti.
Tämän lain 5 luvussa tarkoitetun käyttöluvan haltija vastaa siitä, että ydinlaitosta käytetään turvallisuusvaatimusten mukaisesti.
Ydinlaitoksen kuntoa ja käyttökokemuksia on seurattava ja arvioitava järjestelmällisesti.
Ydinlaitoksen suunnittelussa on varauduttava laitoksen käytöstä poistamiseen. Käytöstä poistamista koskeva suunnitelma on pidettävä ajan tasalla siten kuin 28 §:ssä säädetään.
Kun ydinlaitoksen käyttö on lopetettu, laitos on poistettava käytöstä Säteilyturvakeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Laitoksen purkamista ja muita toimenpiteitä laitoksen käytöstä poistamiseksi ei saa perusteettomasti siirtää.
Ydinlaitoksella on oltava tilat, laitteistot ja muut järjestelyt, joilla voidaan huolehtia turvallisesti laitoksen tarvitsemien ydinaineiden ja käytössä syntyvien ydinjätteiden käsittelystä ja varastoinnista.
Ydinjätteistä on huolehdittava siten, ettei loppusijoituksen jälkeen aiheudu sellaista säteilyaltistusta, joka ylittäisi loppusijoituksen toteutusajankohtana hyväksyttävänä pidetyn tason.
Ydinjätteiden sijoitus pysyväksi tarkoitetulla tavalla on suunniteltava turvallisuuden kannalta edullisesti ja siten, ettei pitkäaikaisturvallisuuden varmistaminen edellytä loppusijoituspaikan valvontaa.
Ydinjätehuoltoa koskevat suunnitelmat on pidettävä ajan tasalla siten kuin 28 §:ssä säädetään.
Ydinenergian käyttöön oikeuttavan luvan haltijalla (luvanhaltija) on oltava riittävä ja tehtäviinsä soveltuva, ammattitaitoinen henkilöstö.
Ydinlaitoksen ohjaajana laitoksen valvomossa saa toimia vain Säteilyturvakeskuksen tehtävään hyväksymä henkilö.
Luvanhaltijan on nimettävä henkilöt, joiden vastuulla on huolehtia ydinlaitoksen valmiusjärjestelyistä, turvajärjestelyistä ja ydinmateriaalivalvonnasta. Vastuuhenkilöksi ja hänen varahenkilökseen voidaan nimetä vain Säteilyturvakeskuksen kunkin tehtävän osalta erikseen hyväksymät henkilöt. (29.6.2012/410)
Luvanhaltijan on huolehdittava siitä, että edellä tarkoitetut henkilöt ovat tässä tehtävässään sellaisessa asemassa, että heillä on riittävä toimivalta ja tosiasiallinen mahdollisuus kantaa heille osoitettu vastuu.
Luvanhaltijan on järjestettävä riittävä koulutus ydinturvallisuuteen liittyviä tehtäviä hoitavan henkilöstönsä asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. (25.3.2011/269)
Ydinlaitoksen johtamisjärjestelmässä on erityisesti otettava huomioon johdon ja henkilöstön turvallisuuteen liittyvien käsitysten ja asenteiden vaikutus turvallisuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä järjestelmälliset toimintatavat ja niiden säännöllinen arvioiminen ja kehittäminen.
Luvanhaltijan on nimettävä vastuullinen johtaja ja tälle varahenkilö:
1) ydinlaitoksen rakentamiselle;
2) ydinlaitoksen käytölle;
3) kaivos- ja malminrikastustoiminnalle, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen; sekä (25.3.2011/269)
4) ydinaineiden ja ydinjätteiden hallussapidolle, valmistukselle, tuottamiselle, käsittelylle, käyttämiselle, varastoinnille ja kuljetukselle, jos näille toiminnoille on haettava erillinen lupa.
Vastuulliseksi johtajaksi voidaan nimetä henkilö, joka on antanut tehtävään suostumuksensa ja jonka Säteilyturvakeskus on siihen hyväksynyt. Vastuullinen johtaja tulee esittää hyväksyttäväksi 5 luvussa tarkoitettua lupaa haettaessa.
Vastuullisen johtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että ydinenergian käytön turvallisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä ja ydinmateriaalien valvontaa koskevia säännöksiä, lupaehtoja ja Säteilyturvakeskuksen määräyksiä noudatetaan.
Luvanhaltijan on huolehdittava siitä, että vastuullinen johtaja on tässä tehtävässään sellaisessa asemassa, että hänellä on riittävä toimivalta ja tosiasiallinen mahdollisuus kantaa hänelle kuuluva vastuu.
Säteilyturvakeskus voi peruuttaa vastuullisen johtajan hyväksymisen, jos tämä laiminlyö 3 momentissa tarkoitettuja tehtäviään, eikä luvanhaltija tee esitystä vastuullisen johtajan vaihtamiseksi. Ennen lopullisen päätöksen tekemistä Säteilyturvakeskuksen tulee kuulla sekä vastuullista johtajaa että luvanhaltijaa.
Vastuullista johtajaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös tämän varahenkilöön.
Ydinenergian käytön turvajärjestelyjen tulee perustua ydinenergian käyttöön kohdistuviin uhkakuviin ja suojaustarpeiden analyyseihin.
Ydinlaitoksella on oltava turvajärjestelyjen suunnitteluun ja toimeenpanoon koulutettuja turvahenkilöitä (turvaorganisaatio). Ydinlaitoksen toimintaan liittyvän ydinmateriaalin tai ydinjätteen kuljetuksen ja varastoinnin turvaamiseksi on oltava turvahenkilöitä. (29.6.2012/410)
Turvaorganisaation ja turvahenkilöiden tehtävät ja koulutusvaatimukset on määriteltävä ja heillä on oltava käytössään tehtävien mukaiset valvontavälineet, viestintävälineet, suojavälineet ja voimankäyttövälineet.
Voimankäyttövälineet tulee suhteuttaa uhkakuviin ja suojaustarpeisiin siten, että ne sopivat tarkoitukseensa.
Ydinlaitoksen säännönmukaiseen turvavalvontaan kuuluvista toimenpiteistä tulee asianmukaisesti tiedottaa ydinlaitoksella työskenteleville ja sen alueella muuten asioiville.
Turvaorganisaatioon kuuluva saa suorittaa ydinlaitoksella työskentelevän tai sen alueella muuten asioivan henkilön turvatarkastuksen, jossa metallinilmaisinta tai muuta vastaavaa teknistä laitetta käyttäen tarkastetaan, ettei henkilöllä ole mukanaan esinettä tai ainetta, jolla voidaan aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai järjestykselle tai jota voidaan käyttää omaisuuden vahingoittamiseen. Tavarat tai henkilö saadaan tarpeen vaatiessa tarkastaa myös muulla sopivalla tavalla. Tarkastuksen yhteydessä henkilöltä pois otetut esineet tai aineet on viipymättä luovutettava poliisille tai, jollei siihen lain mukaan ole estettä, palautettava henkilölle hänen poistuessaan alueelta.
Ydinlaitoksen turvaamisen varmistamiseksi on ydinlaitoksella työskentelevä tai siellä asioiva henkilö velvollinen turvaorganisaatioon kuuluvan pyynnöstä suorittamaan alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi tehtävän kokeen. Koe tehdään siten kuin pakkokeinolain (806/2011) 9 luvun 2 §:ssä säädetään. Työntekijän velvollisuudesta esittää huumausainetestiä koskeva todistus säädetään yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa (759/2004). (22.7.2011/861)
Henkilö, joka kieltäytyy 1 momentin mukaisesta tarkastuksesta, 2 momentin mukaisesta alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi tehtävästä kokeesta tai on päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen, voidaan poistaa ydinlaitoksen alueelta.
Turvaorganisaation varautumisesta lainvastaisen toiminnan torjumiseen määrätään tarkemmin ydinlaitoksen turvaohjesäännössä, jonka vahvistaa Säteilyturvakeskus sisäasiainministeriötä ja 56 §:n 3 momentissa tarkoitettua neuvottelukuntaa kuultuaan.
Turvaohjesäännössä on määrättävä ainakin:
1) miten turvaorganisaatiota johdetaan ja miten sen toiminta on järjestetty;
2) minkälainen varustus ja minkälaisia voimankäyttövälineitä turvaorganisaatiolla on; sekä
3) milloin hälytetään poliisi ja miten vastuu siirretään turvaorganisaatiolta poliisiviranomaiselle poliisin saavuttua paikalle.
Turvahenkilöltä edellytettävän koulutuksen perusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Turvaohjesäännössä määrätään erikoiskoulutuksesta ottaen erityisesti huomioon varustuksen ja voimankäyttövälineiden käytössä vaadittava taitotaso ja sen osoittaminen.
Turvahenkilöllä on 7 l ja 7 m §:ssä tarkoitetussa turvaamistehtävässään oikeus välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon ehkäisemiseksi, henkilön pääsyn estämiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, pakenemisen estämiseksi, kiinniottamiseksi, kiinniotetun tarkastamiseksi, esineen tai aineen poisottamiseksi sekä esteen poistamiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Tämän lain nojalla tapahtuva voimakeinojen käyttö on rajoitettava ydinlaitoksella alueelle, jolle kulku on rajoitettu ja valvottu sekä ydinmateriaalin ja ydinjätteen kuljetus- ja varastointitoimintoja turvattaessa uhkiin, jotka kohdistuvat välittömästi näihin toimintoihin. Kiinni otettu henkilö ja häneltä mahdollisesti pois otetut esineet tai aineet on viipymättä luovutettava poliisille.
Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon suojaustarpeen tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.
Turvahenkilöiden tulee olla koulutettuja voimakeinojen käyttämisen oikeutuksen perusteisiin ja niiden noudattamiseen käytännön tilanteissa.
Poliisilain (872/2011) 2 luvun 17 §:n 3 momentissa säädetään poliisimiestä tilapäisesti avustavan henkilön oikeudesta voimakeinojen käyttöön. (22.7.2011/861)
Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.
Ydinenergian käytön valmiusjärjestelyjen suunnittelun tulee perustua häiriö- ja onnettomuustilanteita koskeviin analyyseihin sekä niiden perusteella arvioituihin seurauksiin.
Ydinlaitoksen valmiusjärjestelyjen suunnittelussa on varauduttava siihen, että laitokselta voi päästä ulos merkittävä määrä radioaktiivisia aineita.
Ydinlaitoksella on oltava valmiusjärjestelyjen suunnitteluun ja valmiustilanteisiin koulutettuja henkilöitä (valmiusorganisaatio), joiden tehtävät on määriteltävä ja joilla on oltava tehtävien mukaiset tilat, varusteet ja viestintäjärjestelmät.
Valmiusjärjestelyt on sovitettava yhteen viranomaisten laatimien pelastus- ja valmiussuunnitelmien kanssa ottaen huomioon, mitä pelastuslain (468/2003) 9 §:n 2 momentissa säädetään.
PelastusL 468/2003 on kumottu L:lla 379/2011, joka on voimassa 1.7.2011 alkaen. Ks. PelastusL 379/2011 112 § 3 mom. 1 k.
Säteilyturvakeskus antaa tarkempia määräyksiä tässä luvussa säädettyjen periaatteiden ja vaatimusten teknisluontoisista yksityiskohdista seuraavissa asioissa:
1) ydinlaitoksen turvallisuusvaatimusten täyttymisen osoittaminen;
2) ydinlaitoksen turvallisuusluokitus;
3) ydinlaitoksen ikääntymisen hallinta;
4) turvallisuuteen liittyvien inhimillisten tekijöiden hallinta ydinlaitoksessa;
5) ydinlaitoksen sijaintipaikan turvallisuus;
6) ydinlaitoksen syvyyssuuntainen turvallisuus;
7) ydinlaitoksen radioaktiivisten aineiden leviämisen tekniset esteet;
8) ydinlaitoksen turvallisuustoiminnot ja niiden varmistaminen;
9) polttoaineen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuus ydinlaitoksessa;
10) radioaktiivisten jätteiden käsittelyn ja varastoinnin turvallisuus ydinlaitoksessa;
11) suojautuminen ulkoisilta ydinlaitoksen turvallisuuteen vaikuttavilta tapahtumilta;
12) suojautuminen sisäisiltä ydinlaitoksen turvallisuuteen vaikuttavilta tapahtumilta;
13) ydinlaitoksen valvonnan ja ohjauksen turvallisuus;
14) ydinlaitoksen rakentamisen turvallisuus;
15) ydinlaitoksen käyttöönoton turvallisuus;
16) ydinlaitoksen käyttötoiminnan turvallisuus;
17) käyttökokemusten ja turvallisuustutkimuksen huomioon ottaminen ydinlaitoksen turvallisuuden parantamisessa;
18) ydinlaitoksen turvallisuustekniset käyttöehdot;
19) ydinlaitoksen kunnonvalvonta ja kunnossapito laitoksen turvallisuuden varmistamiseksi;
20) ydinlaitoksen säteilymittaukset ja radioaktiivisten aineiden päästöjen valvonta;
21) ydinlaitoksen johtaminen, organisaatio ja henkilöstö niiltä osin kuin määräykset ovat tarpeen ydinenergian käytön turvallisuuden varmistamiseksi;
22) ydinenergian käytön turvajärjestelyjen suunnittelu ja toteuttaminen sekä ydinlaitoksen henkilöturvallisuus, tietoturvallisuus, turvavalvonta, turvahenkilöstö, uhkatilanteisiin varautuminen ja toiminta uhkatilanteessa;
23) ydinlaitoksen valmiusjärjestelyjen suunnittelu, toimintavalmius ja toiminta valmiustilanteessa;
24) ydinlaitoksen käytöstä poiston turvallisuuden huomioon ottaminen suunnittelussa ja ydinlaitoksen käytöstä poistamisen turvallisuus;
25) ydinjätelaitoksen turvallisuutta koskevat suunnitteluvaatimukset;
26) ydinjätteiden loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuus;
27) uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuus.
Ennen 1 momentissa tarkoitettujen määräysten antamista Säteilyturvakeskuksen on kuultava luvanhaltijoita, 56 §:ssä tarkoitettuja neuvottelukuntia, työ- ja elinkeinoministeriötä, sisäministeriötä, ympäristöministeriötä ja pelastusviranomaisia sekä tarvittavassa laajuudessa muita viranomaisia.
L:lla 676/2015 muutettu 7 q § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tämän luvun säännöksiä tarkentavat yleiset turvallisuusmääräykset seuraavista asioista:
1) ydinvoimalaitoksen turvallisuus;
2) ydinenergian käytön turvajärjestelyt;
3) ydinvoimalaitoksen valmiusjärjestelyt; sekä
4) ydinjätteiden loppusijoituksen turvallisuus; (10.6.2011/622)
5) uraanin tai toriumin tuottamiseksi harjoitettavan kaivostoiminnan ja malminrikastustoiminnan turvallisuus. (10.6.2011/622)
Ydinvoimalaitoksen turvallisuutta koskevat turvallisuusmääräykset voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää tarvittavilta osin koskemaan myös muita ydinreaktorilla varustettuja ydinlaitoksia. Ydinvoimalaitoksen valmiusjärjestelyjä koskevat turvallisuusmääräykset voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää tarvittavilta osin koskemaan myös muita ydinlaitoksia ja ydinjätteiden kuljetuksia. (29.6.2012/410)
Turvajärjestelyjen osalta on määrättävä erityisesti siitä, milloin johtamisvastuu ydinenergian käyttöön kohdistuvan lainvastaisen toiminnan torjuntatilanteessa siirtyy luvanhaltijalta asianomaiselle poliisiviranomaiselle. Valmiusjärjestelyjen osalta on määrättävä erityisesti siitä, milloin johtamisvastuu onnettomuustilanteen vaatimista pelastustoimenpiteistä ydinlaitoksen alueella siirtyy asianomaiselle pelastusviranomaiselle.
Säteilyturvakeskuksen tulee tehdä ehdotus 1 momentissa tarkoitetuiksi yleisiksi turvallisuusmääräyksiksi. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mitä tahoja Säteilyturvakeskuksen on kuultava ennen ehdotuksen tekemistä.
Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on asettaa tämän lain mukaisen turvallisuustason toteuttamista koskevat yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset.
Säteilyturvakeskuksen tulee järjestää asettamansa turvallisuusvaatimukset ydinenergian käytön turvallisuuden osa-alueiden mukaan ja julkaista ne Säteilyturvakeskuksen määräyskokoelmassa.
Säteilyturvakeskuksen turvallisuusvaatimukset velvoittavat luvanhaltijaa, kuitenkin niin, että luvanhaltijalla on oikeus esittää muunkinlainen kuin vaatimuksissa edellytetty menettelytapa tai ratkaisu. Jos luvanhaltija vakuuttavasti osoittaa, että esitetty menettelytapa tai ratkaisu toteuttaa tämän lain mukaisen turvallisuustason, Säteilyturvakeskus voi sen hyväksyä.
Ydinenergian käyttö on kielletty ilman tämän lain mukaista lupaa.
Lupaa ei kuitenkaan tarvita 2 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Luvan hakemisen sijasta toiminnanharjoittajan on vuosittain tehtävä Säteilyturvakeskukselle valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävä ilmoitus. (23.5.2008/342)
Kauppa- ja teollisuusministeriön on pyynnöstä annettava sitova ennakkotieto siitä, onko aiottuun toimintaan haettava lupa.
Luvanhaltijan velvollisuutena on huolehtia ydinenergian käytön turvallisuudesta. Tätä velvollisuutta ei voida siirtää toiselle. (25.3.2011/269)
Luvanhaltijan velvollisuutena on huolehtia sellaisista turva- ja valmiusjärjestelyistä ja muista ydinvahinkojen rajoittamiseksi tarpeellisista järjestelyistä, jotka eivät kuulu viranomaisille.
Luvanhaltijan, jonka toiminnan seurauksena syntyy tai on syntynyt ydinjätettä (jätehuoltovelvollinen), on huolehdittava kaikista näiden jätteiden ydinjätehuoltoon kuuluvista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta valmistelemisesta sekä vastattava niiden kustannuksista (huolehtimisvelvollisuus).
Luvan peruuttaminen tai sen voimassaolon päättyminen ei vapauta luvanhaltijaa tai sitä, jolla lupa on ollut, noudattamasta sitä, mitä 9 §:ssä sekä 6 ja 7 luvussa tai niiden nojalla taikka lupaehdoissa on säädetty tai määrätty.
Yleiseltä merkitykseltään huomattavan ydinlaitoksen rakentaminen edellyttää valtioneuvoston periaatepäätöstä siitä, että ydinlaitoksen rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
Yleiseltä merkitykseltään huomattavia ovat 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetuista ydinlaitoksista:
1) sellaiset ydinenergian aikaansaamiseen käytettävät laitokset, joiden lämpöteho on enemmän kuin 50 megawattia;
2) sellaiset laitokset, joita käytetään ydinjätteiden loppusijoitukseen; sekä
3) sellaiset muuhun kuin ydinenergian aikaansaamiseen käytettävät laitokset, jotka niissä kerrallaan olevan ydinaineen tai ydinjätteen määrän tai säteilyvaarallisuuden vuoksi ovat, siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään, 1 kohdassa tarkoitettuun laitokseen rinnastettavissa. (23.5.2008/342)
Periaatepäätöstä haetaan valtioneuvostolle osoitetulla hakemuksella, josta kauppa- ja teollisuusministeriön on hankittava säteilyturvakeskuksen alustava turvallisuusarvio ja pyydettävä lausunto ympäristöministeriöltä sekä suunnitellun ydinlaitoksen sijaintikunnan kunnanvaltuustolta ja naapurikunnilta.
Hakijan on ennen periaatepäätöksen tekemistä julkistettava kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastama, sen ohjeiden mukaan laadittu yleispiirteinen selvitys laitoshankkeesta, laitoksen arvioidusta ympäristövaikutuksista ja sen turvallisuudesta siten, että selvitystä on yleisesti saatavilla.
Kauppa- ja teollisuusministeriön on varattava ydinlaitoksen lähiympäristön asukkaille ja kunnille sekä paikallisille mahdollisuus ennen periaatepäätöksen tekemistä esittää kirjallisesti mielipiteensä hankkeesta. Ministeriön on lisäksi laitoksen suunnitellulla sijaintipaikkakunnalla järjestettävä tarkemmin määräämällään tavalla julkinen tilaisuus, jossa asiasta voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti mielipiteitä. Esitetyt mielipiteet on saatettava valtioneuvoston tietoon.
Ennen kuin valtioneuvosto tekee 11 §:ssä tarkoitetun periaatepäätöksen, sen on todettava, että suunnitellun ydinlaitoksen sijaintikunta on 12 §:ssä tarkoitetussa lausunnossaan puoltanut ydinlaitoksen rakentamista ja että esiin ei ole tullut seikkoja, jotka osoittavat, ettei ole riittäviä edellytyksiä rakentaa ydinlaitosta siten kuin 6 §:ssä edellytetään.
Jos valtioneuvosto on todennut 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyneen, sen on harkittava periaatepäätöstä yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta ja otettava huomioon ydinlaitoksesta aiheutuvat hyödyt ja haitat, kiinnittäen erityisesti huomiota:
1) ydinlaitoshankkeen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta;
2) ydinlaitoksen suunnitellun sijaintipaikan sopivuuteen ja ydinlaitoksen ympäristövaikutuksiin; sekä
3) ydinpolttoaine ja ydinjätehuollon järjestämiseen.
Edellä 11 §:ssä tarkoitettuun periaatepäätökseen on sisällytettävä ne ehdot, jotka ovat tarpeen 2 luvussa tarkoitettujen yleisten periaatteiden ja tämän lain mukaisten turvallisuusvaatimusten toteuttamiseksi.
Valtioneuvoston on otettava huomioon Säteilyturvakeskuksen 12 §:ssä tarkoitetussa alustavassa turvallisuusarviossa esitetyt ehdotukset.
Valtioneuvoston 11 §:n nojalla tekemä periaatepäätös, jossa ydinlaitoksen rakentamisen on katsottu olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, on valtioneuvoston viipymättä annettava eduskunnan tarkastettavaksi. Eduskunta voi kumota periaatepäätöksen sellaisenaan tai päättää, että se jää sellaisenaan voimaan.
Ennen kuin eduskunta on tehnyt asiassa päätöksensä, hakija ei saa ryhtyä sellaisiin valtioneuvoston asetuksella säädettäviin toimenpiteisiin, jotka taloudellisen merkityksensä vuoksi saattavat vaikeuttaa eduskunnan ja valtioneuvoston mahdollisuuksia ratkaista asia vapaan harkintansa mukaan. (23.5.2008/342)
Luvan ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen sekä kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, myöntää valtioneuvosto. (25.3.2011/269)
Luvan 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa sekä 22 §:n 2 momentissa tarkoitettuun toimintaan myöntää hakemuksesta työ- ja elinkeinoministeriö. Luvan 2 §:n 1 momentin 3–6 kohdassa tarkoitettuun toimintaan myöntää hakemuksesta Säteilyturvakeskus. (23.5.2008/342)
Tässä luvussa tarkoitettujen lupien hakemisesta, lupamenettelyistä sekä lupapäätöksen jälkeen mahdollisesti tarvittavista ilmoituksista ja muista toimenpiteistä annetaan tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. (23.5.2008/342)
Lupa ydinenergian käyttöön voidaan myöntää vain Euroopan unionin jäsenvaltion lainkäyttövallan alaiselle luonnolliselle henkilölle, yhteisölle tai viranomaiselle. (29.12.1994/1420)
Muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle yhteisölle tai viranomaiselle voidaan erityisistä syistä myöntää lupa: (29.12.1994/1420)
1) ydinaineen tai ydinjätteen kuljetukseen Suomen alueella;
2) ydinjätteen tai uraania tai toriumia sisältävien malmien kauttakuljetukseen liittyvään tuontiin ja vientiin; sekä (23.5.2008/342)
3) 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun ydinlaitoksen käyttämiseen tilapäisesti Suomen alueella.
Lupa ydinaineen tai ydinjätteen hallussapitoon, käyttämiseen, kuljetukseen tai tuontiin sekä ydinjätteen vientiin voidaan valvontatehtävään liittyvässä asiassa myöntää myös sellaiselle kansainväliselle järjestölle tai ulkomaan viranomaiselle, jonka tehtävänä on huolehtia Suomea velvoittavassa ydinenergia-alan kansainvälisessä sopimuksessa edellytetystä valvonnasta. (23.5.2008/342)
Lupa 11 §:ssä tarkoitetun ydinlaitoksen rakentamiseen voidaan myöntää, milloin:
1) ydinlaitoksen rakentaminen on 11 §:ssä tarkoitetussa periaatepäätöksessä katsottu yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi ja eduskunta on päättänyt, että periaatepäätös jää voimaan; ja
2) ydinlaitoksen rakentaminen täyttää myös 19 §:ssä ydinlaitoksen rakentamisluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset.
Lupa muun kuin 18 §:ssä tarkoitetun ydinlaitoksen rakentamiseen voidaan myöntää, jos:
1) ydinlaitosta koskevat suunnitelmat täyttävät tämän lain mukaiset turvallisuutta koskevat vaatimukset ja työntekijöiden ja väestön turvallisuus on asianmukaisesti otettu huomioon toiminnan suunnittelussa; (23.5.2008/342)
2) ydinlaitoksen sijoituspaikka on suunnitellun toiminnan turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukainen ja ympäristönsuojelu on asianmukaisesti otettu huomioon toiminnan sunnittelussa;
3) turvajärjestelyt on asianmukaisesti otettu huomioon toiminnan suunnittelussa;
4) ydinlaitoksen rakentamista varten on varattu alue maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisessa asemakaavassa ja hakijalla on laitoksen toiminnan edellyttämä alueen hallinta; (23.5.2008/342)
5) hakijan käytettävissä olevat menetelmät ydinjätehuollon järjestämiseksi, ydinjätteiden loppusijoitus ja ydinlaitoksen käytöstä poistaminen siihen mukaan luettuna, ovat riittävät ja asianmukaiset;
6) hakijan suunnitelmat ydinpolttoainehuollon järjestämiseksi ovat riittävät ja asianmukaiset;
7) hakijan järjestelyt säteilyturvakeskuksen 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi kotimaassa ja ulkomailla sekä 63 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi ovat riittävät;
8) hakijalla on käytettävänään tarpeellinen asiantuntemus;
9) hakijalla on riittävät taloudelliset mahdollisuudet hankkeen toteuttamiseen ja toiminnan harjoittamiseen; sekä
10) hakijalla muutoinkin harkitaan olevan edellytykset harjoittaa toimintaa turvallisesti ja Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti; ja
suunniteltu ydinlaitos muutoinkin täyttää 5–7 §:ssä säädetyt periaatteet.
Lupa ydinlaitoksen käyttämiseen voidaan myöntää sitten kun lupa sen rakentamiseen on myönnetty ja jos:
1) ydinlaitos ja sen käyttäminen täyttävät tämän lain mukaiset turvallisuutta koskevat vaatimukset ja työntekijöiden ja väestön turvallisuus sekä ympäristönsuojelu on otettu asianmukaisesti huomioon; (23.5.2008/342)
2) hakijan käytettävissä olevat menetelmät ydinjätehuollon järjestämiseksi, ydinjätteiden loppusijoitus ja ydinlaitoksen käytöstä poistaminen siihen mukaan luettuna, ovat riittävät ja asianmukaiset;
3) hakijalla on käytettävänään tarpeellinen asiantuntemus ja erityisesti ydinlaitoksen käyttöhenkilökunnan kelpoisuus sekä ydinlaitoksen käyttöorganisaatio ovat asianmukaiset;
4) hakijalla harkitaan olevan taloudelliset ja muut tarpeelliset edellytykset harjoittaa toimintaa turvallisesti ja Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti; ja
ydinlaitos ja sen käyttäminen muutoinkin täyttävät 5–7 §:ssä säädetyt periaatteet.
Ydinlaitoksen käyttämiseen ei saa ryhtyä siihen myönnetyn luvan perusteella ennen kuin:
1) säteilyturvakeskus on todennut, että ydinlaitos täyttää asetetut turvallisuusvaatimukset ja että turvajärjestelyt sekä valmiusjärjestelyt ovat riittävät, että ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellinen valvonta on asianmukaisesti järjestetty ja että ydinlaitoksen haltijan vahingonkorvausvastuu ydinvahingon varalta on järjestetty siitä säädetyllä tavalla; ja
2) kauppa- ja teollisuusministeriö on todennut, että varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin on järjestetty 7 luvun säännösten mukaisesti.
Lupa 2 §:n 1 momentin 2–6 kohdassa ja 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan voidaan myöntää, milloin toiminta sitä edellyttää jos: (23.5.2008/342)
1) ydinenergian käyttö täyttää tämän lain mukaiset turvallisuutta koskevat vaatimukset ja työntekijöiden ja väestön turvallisuus sekä ympäristönsuojelu on otettu asianmukaisesti huomioon; (23.5.2008/342)
2) hakijalla on ydinenergian käyttöä varten tarvittavan alueen hallinta;
3) ydinjätehuolto on järjestetty asianmukaisella tavalla ja varautuminen ydinjätehuollon kustannuksiin on järjestetty 7 luvun säännösten mukaisesti;
4) hakijan järjestelyt säteilyturvakeskuksen 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi kotimaassa ja ulkomailla sekä 63 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun valvonnan toteuttamiseksi ovat riittävät;
5) hakijalla on käytettävänään tarpeellinen asiantuntemus sekä toimintaa hoitava organisaatio ja toimintaa hoitavan henkilökunnan kelpoisuus ovat asianmukaiset; (29.12.1994/1420)
6) hakijalla harkitaan olevan taloudelliset ja muut tarpeelliset edellytykset harjoittaa toimintaa turvallisesti ja Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti; (29.12.1994/1420)
7) niiden vieraiden valtioiden suostumukset, joita radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta annetussa neuvoston direktiivissä (2006/117/Euratom) edellytetään, on saatu ja direktiivin määräyksiä voidaan muutenkin noudattaa; ja
ydinenergian käyttö muutoinkin täyttää 5–7 §:ssä säädetyt periaatteet eikä ole ristiriidassa Euratom-sopimuksen velvoitteiden kanssa.
(23.5.2008/342)Edellä 1 momentissa tarkoitettuun ydinenergian käyttöön ei saa ryhtyä siihen myönnetyn luvan perusteella ennen kuin säteilyturvakeskus on todennut, milloin toiminta sitä edellyttää, että ydinenergian käyttö on asetettujen turvallisuusvaatimusten mukaista, turvajärjestelyt sekä valmiusjärjestelyt ovat riittävät, ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellinen valvonta on asianmukaisesti järjestetty ja vahingonkorvausvastuu toiminnan yhteydessä sattuvan ydinvahingon varalta on järjestetty siitä säädetyllä tavalla.
Harkittaessa luvan myöntämistä 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, sovelletaan tämän pykälän 1 momentin 1 ja 3–5 kohtaa niin, että luvan edellytykset täyttyvät niiltä osin, jos hakijan esittämät suunnitelmat ovat riittävät, minkä lisäksi kaivospaikan tai malminrikastuslaitoksen sijaintipaikan on oltava suunnitellun toiminnan turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. Sen lisäksi mitä 2 momentissa on säädetty, on Säteilyturvakeskuksen todettava, että 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu toiminta täyttää tämän pykälän 1 momentin 1 ja 3–5 kohdassa säädetyt edellytykset. (25.3.2011/269)
Luvan myöntäminen 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan edellyttää, että suunnitellun kaivospaikan tai malminrikastuslaitoksen sijaintikunta on puoltanut luvan myöntämistä. (10.6.2011/622)
Milloin 21 §:ssä tarkoitettua lupaa haetaan Euratom-sopimuksen liitteessä IV tarkoitettujen aineiden tai laitteiden vientiin tai tuontiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä, on lupa myönnettävä, jos, milloin toiminta sitä edellyttää, 21 §:n 1–6 kohdassa säädetyt edellytykset täytetään ja hakemuksessa tarkoitettu ydinenergian käyttö muutoinkin täyttää 4, 6 ja 7 §:ssä säädetyt periaatteet.
Milloin ydinlaitos rakennetaan käytettäväksi tai sitä käytetään kulkuvälineessä tai sen voimanlähteenä, sovelletaan 19 §:n 1–10 kohdan säännöksiä vain niiltä osin kuin toiminta sitä edellyttää.
Milloin edellä tarkoitettua ydinlaitosta käytetään Suomen alueella vain tilapäisesti, on luvan myöntävä viranomainen työ- ja elinkeinoministeriö ja tätä lakia sovelletaan muutoinkin niin kuin toimintaan, jota tarkoitetaan 2 §:n 1 momentin 2–6 kohdassa ja 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa. (23.5.2008/342)
Lupahakemuksesta on pyydettävä Säteilyturvakeskuksen ja ympäristöministeriön lausunto, jollei se ole toiminnan luonteen vuoksi ilmeisen tarpeetonta. Säteilyturvakeskuksen on sisällytettävä lausuntoonsa ehdotus lupaehdoiksi, jotka ovat tarpeen 2 a luvun mukaisten turvallisuusvaatimusten toteuttamiseksi. Jos hakemus koskee 2 §:ssä tarkoitettua vientiä, mainitun pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä tai 22 §:ssä tarkoitetun ydinlaitoksen käyttämistä tilapäisesti Suomen alueella, hakemuksesta on lisäksi pyydettävä ulkoasiainministeriön lausunto, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. (22.5.2015/676)
Ennen kuin ratkaistaan hakemus luvan saamisesta 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, on hakijan toimitettava lupahakemuksen liitteenä selvitys. Selvityksen laatimiseen ja julkistamiseen sovelletaan vastaavasti, mitä 13 §:n 1 momentissa säädetään.
Valtioneuvosto käsittelee 2 momentissa tarkoitetun lupahakemuksen ja samaa toimintaa tarkoittavan kaivoslain (621/2011) mukaisen kaivoslupahakemuksen yhdessä ja ratkaisee ne samalla päätöksellä noudattaen vastaavasti, mitä tässä laissa sekä kaivoslain 5 ja 6 luvussa säädetään. Lupapäätökseen sovelletaan vastaavasti, mitä siitä kaivoslain 56–58 §:ssä säädetään. Jos lupahakemus koskee kaivoshanketta, jolle on myönnetty kaivoslaissa tarkoitettu kaivoslupa, sovelletaan tämän lain lisäksi, mitä kaivoslain 38–40 ja 42 §:ssä lupamenettelystä sekä 56–58 §:ssä lupapäätöksestä säädetään. Jos 2 momentissa tarkoitettuun toimintaan ei sovelleta kaivoslakia, noudatetaan kokonaisuudessaan tämän lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä.
Lupa, rakentamislupaa lukuunottamatta, myönnetään määräaikaisena. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon erityisesti turvallisuuden varmistaminen ja toiminnan arvioitu kesto. Luvassa voidaan määrätä, että se lakkaa olemasta voimassa, jollei toimintaa aloiteta määräajassa luvan myöntämisestä.
Lupaan on sisällytettävä ne ehdot, jotka ovat tarpeen 2 luvussa tarkoitettujen yleisten periaatteiden toteuttamiseksi. Lisäksi lupaviranomaisen on otettava huomioon 23 §:ssä tarkoitetussa Säteilyturvakeskuksen lausunnossa esitetyt turvallisuutta koskevat ehdotukset. (22.5.2015/676)
Ydinenergian käytölle tässä laissa säädettyjen yleisten periaatteiden ja luvan myöntämisen edellytysten ylläpitämiseksi voidaan lupaehtoja muuttaa, erityisesti milloin se on tarpeellista ydinenergian käytön turvallisuuden varmistamiseksi, ydinjätehuollon varmistamiseksi, turva- tai valmiusjärjestelyjen toteuttamiseksi, Suomen kansainvälisten ydinenergia-alan sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi tai ydinaseiden leviämisen estämiseksi.
Lupaehtoja muutettaessa on soveltuvin osin noudatettava samaa menettelyä kuin lupaa myönnettäessä.
Rakentamislupaa koskeva päätös annetaan tiedoksi yleistiedoksiantona siten kuin siitä erikseen säädetään.
Päätös on toimitettava niille, jotka ovat päätöstä erikseen pyytäneet.
Luvan myöntäneen viranomaisen on peruutettava lupa kokonaan tai joltakin osin, jos ydinenergian käytölle tässä laissa säädettyjen yleisten periaatteiden toteuttaminen olennaisella tavalla vaarantuu esimerkiksi sen seurauksena, että:
1) luvanhaltija rikkoo luvan ehtoja tai viranomaisen tämän lain nojalla antamia määräyksiä;
2) luvanhaltija laiminlyö tämän lain 7 luvussa tarkoitetun varautumisvelvollisuuden tai rikkoo ydinvastuulakia (484/1972) sen 41 §:ssä tarkoitetulla tavalla; tai (23.5.2008/342)
3) luvanhaltija kuolee, menettää oikeuskelpoisuutensa tai luvan saanut yhteisö tai säätiö purkautuu, lopettaa muuten toimintansa tahi joutuu konkurssiin.
Luvan peruuttaminen edellyttää, että luvanhaltijalle on varattu tilaisuus kohtuullisessa määräajassa korjata puute, milloin se luvanhaltijan toimin on mahdollista.
Lupaa peruutettaessa on soveltuvin osin noudatettava samaa menettelyä kuin lupaa myönnettäessä.
Ks. YdinvastuuL 484/1972.
Jos lupa ydinlaitoksen rakentamiseen tai käyttämiseen peruutetaan tai lupa ydinlaitoksen käyttämiseen evätään, on peruutetun luvan haltijalla tai sillä, jolta lupa ydinlaitoksen käyttämiseen on evätty, oikeus saada valtiolta kohtuulliseksi katsottava korvaus ydinlaitoksen rakentamisesta aiheutuneista suoranaisista kustannuksista.
Korvausta ei kuitenkaan suoriteta, jos lupa on peruutettu sen vuoksi, ettei ydinlaitoksen käyttämisessä enää voida noudattaa 6 tai 7 §:ää tai sen vuoksi, että luvanhaltija on menetellyt tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, taikka 26 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdassa mainitusta syystä. Korvausta ei myöskään suoriteta siinä tapauksessa, että lupa ydinlaitoksen käyttämiseen on evätty sen vuoksi, ettei ydinlaitos ja sen käyttäminen täytä 6 ja 7 §:ssä säädettyjä periaatteita tai 20 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön ja korvaukseen oikeutetun on pyrittävä sopimukseen korvauksen määrästä. Sopimus on kirjalliseen muotoon laadittuna saatettava valtioneuvoston vahvistettavaksi.
Milloin korvauksesta ei sovita, on korvausta haettava siten kuin eräiden hallintoriita-asiain oikeuspaikasta annetussa laissa (446/54) on säädetty, kahden vuoden kuluessa siitä, kun päätös, johon korvausvaatimus perustuu, sai lainvoiman. Jollei korvausta haeta määräajassa, on oikeus siihen menetetty.
Ydinenergian käytössä syntyvän ydinjätteen määrä on pidettävä niin pienenä kuin kohtuudella käytännöllisin toimenpitein on mahdollista sekä aktiivisuuden että määrän suhteen, vaarantamatta 5, 6 ja 7 §:n mukaisten yleisten periaatteiden toteutumista.
Työ- ja elinkeinoministeriö tai Säteilyturvakeskus, milloin se on myöntänyt luvan ydinjätteitä aiheuttavaan toimintaan, päättää kuultuaan tarvittaessa ympäristöministeriötä periaatteista, joihin nojautuen 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu huolehtimisvelvollisuus on toteutettava. Tässä tarkoituksessa jätehuoltovelvollisen tulee esittää luvan myöntäjän arvioitavaksi suunnitelma ydinjätehuollon toteuttamisesta.
Suunnitelma ydinjätehuollon toteuttamisesta on esitettävä luvanvaraisen toiminnan kestäessä säännöllisesti kolmen vuoden välein, ellei lupaehdoissa muuta määrätä. Suunnitelman on sisällettävä myös yleispiirteinen suunnitelma seuraaville kuudelle vuodelle. Ellei lupaehdoissa muuta määrätä, on luvanvaraisen toiminnan kestäessä lisäksi esitettävä säännöllisesti kuuden vuoden välein suunnitelma ydinlaitoksen käytöstä poistamiseksi.
Suunnitelmiin sisällytettävistä selvityksistä ja asiakirjojen toimittamisesta annetaan tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella.
Kauppa- ja teollisuusministeriö voi määrätä eri jätehuoltovelvolliset hoitamaan jätehuoltotoimenpiteitä yhteisesti, jos siten voidaan lisätä turvallisuutta tai pienentää merkittävästi kustannuksia tahi jos muut painavat syyt sitä vaativat. Samalla on tarvittaessa määrättävä yhteisesti suoritettavista toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten jakamisesta.
Kun ydinlaitos, uraanin tai toriumin tuottamiseen tarkoitettu kaivos tai malminrikastuslaitos taikka ydinjäte luovutetaan toiselle, työ- ja elinkeinoministeriö voi pyynnöstä kokonaan tai osittain siirtää luovuttajan huolehtimisvelvollisuuden luovutuksensaajalle, jos velvollisuuden siirtäminen ei vaaranna ydinjätehuollon toteuttamista.
Jos kauppa- ja teollisuusministeriö katsoo, että jätehuoltovelvollinen on jättänyt olennaisesti noudattamatta tuottamiensa ydinjätteiden ydinjätehuollolle vahvistettuja aikatauluja tai muutoin olennaisesti rikkonut ydinjätehuollon toteuttamiseksi annettuja viranomaisen määräyksiä, on ministeriön saatettava valtioneuvoston ratkaistavaksi se, antaako jätehuoltovelvollisen edellä tarkoitettu menettely kokonaisuutena arvostellen perustellun syyn todeta, ettei ydinjätehuoltoa tai osaa siitä voida jätehuoltovelvollisen toimenpitein toteuttaa. Jos valtioneuvosto toteaa, ettei ydinjätehuoltoa tai sen osaa voida jätehuoltovelvollisen toimin toteuttaa, on valtioneuvoston määrättävä, että sellaiset ydinjätteet on luovutettava valtiolle tai valtion määräämisvallassa olevalle kotimaiselle yhteisölle niiden toimenpiteiden suorittamiseksi, joita ydinjätehuolto vielä edellyttää.
Jätehuoltovelvollisen tuottamat ydinjätteet on valtioneuvoston määrättävä luovutettavaksi valtiolle tai 1 momentissa tarkoitetulle yhteisölle ydinjätehuollon vielä edellyttämien toimenpiteiden suorittamiseksi myös siinä tapauksessa, että se toteaa, ettei jätehuoltovelvollinen 65 §:n 2 momentin nojalla annetusta määräyksestä huolimatta ole täyttänyt jäljempänä tässä laissa säädettyä varautumisvelvollisuuttaan. Sen estämättä, mitä edellä tässä momentissa on säädetty, valtioneuvosto voi jättää ydinjätteiden luovuttamista koskevan määräyksen antamatta siltä osin kuin määräyksen antaminen johtaisi valtiolle taloudellisesti epäedullisempaan lopputulokseen varautumistoimenpiteiden tarkoituksen toteuttamisen kannalta.
Työ- ja elinkeinoministeriön tai Säteilyturvakeskuksen, milloin se on myöntänyt luvan ydinjätteitä aiheuttavaan toimintaan, on määrättävä huolehtimisvelvollisuus päättyneeksi, kun: (23.5.2008/342)
1) se on 30 §:n mukaisesti siirretty toiselle; tai
2) ydinjätteet on 6 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla lopulliseksi hyväksytyllä tavalla siirretty Suomen oikeudenkäyttövallan ulkopuolelle; tahi (29.12.1994/1420)
3) ydinjätteiden loppusijoitus ja ydinlaitoksen käytöstä poistaminen on suoritettu 33 §:n mukaisesti ja jätehuoltovelvollinen on suorittanut valtiolle kertakaikkisen maksun näiden ydinjätteiden vastaisesta tarkkailusta ja valvonnasta. (23.5.2008/342)
Jos valtioneuvosto antaa 31 §:ssä tarkoitetun määräyksen, on valtion sen jälkeen vastattava määräyksessä tarkoitettujen ydinjätteiden ydinjätehuollon vielä suorittamatta olevista toimenpiteistä ja jätehuoltovelvollisen näistä toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista.
Ydinjätteiden loppusijoitus on suoritettu, kun säteilyturvakeskus on todennut ydinjätteet sijoitetuksi pysyväksi hyväksymällään tavalla.
Ydinlaitos on poistettu käytöstä, kun Säteilyturvakeskus on todennut, että laitosalueen rakennuksissa ja maaperässä jäljellä olevien radioaktiivisten aineiden määrä on tämän lain nojalla asetettujen vaatimusten mukainen. (23.5.2008/342)
Kun jätehuoltovelvollisen huolehtimisvelvollisuus on 32 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla päättynyt, siirtyy omistusoikeus ydinjätteisiin valtiolle, jonka on sen jälkeen vastattava ydinjätteistä.
Jos se loppusijoituksen jälkeen on tarpeellista, on valtiolla oikeus ryhtyä paikassa, johon ydinjätteitä on loppusijoitettu, kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita ydinjätteiden tarkkailu ja valvonta sekä ydinjätteiden loppusijoituksen turvallisuuden varmistaminen edellyttävät.
Jätehuoltovelvollisen on jäljempänä tässä luvussa säädetyllä tavalla varauduttava 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin kustannuksiin.
Tämän luvun säännöksiä sovellettaessa pidetään ydinjätteinä myös sellaisia 3 §:n 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja aineita, esineitä ja rakenteita, joita ei vielä ole poistettu käytöstä.
Tässä luvussa tarkoitettuina ydinjätehuollon kustannuksina voidaan pitää myös 77 §:ssä tarkoitettuja ydinjätehuollosta aiheutuvia maksuja.
Jätehuoltovelvollinen täyttää varautumisvelvollisuutensa siten, että hän maksaa kalenterivuosittain jäljempänä tarkoitetut maksut valtion ydinjätehuoltorahastoon ja luovuttaa maksukyvyttömyytensä varalta valtiolle jäljempänä säädetyt vakuudet.
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) vastuumäärällä jätehuoltovelvollisen tuottamien ydinjätteiden ydinjätehuollosta tulevaisuudessa aiheutuvien menojen arvioitua määrää;
2) rahastotavoitteella sitä varojen määrää, joka jätehuoltovelvollisen rahasto-osuuden on kunakin kalenterivuonna saavutettava;
3) rahasto-osuudella sitä varojen määrää, jonka valtion ydinjätehuoltorahasto vahvistaa jätehuoltovelvollisella kulloinkin rahastossa olevan;
4) ydinjätehuoltomaksulla sitä vuosittain vahvistettavaa maksua, joka jätehuoltovelvollisen on maksettava valtion ydinjätehuoltorahastolle rahasto-osuuden nostamiseksi rahastotavoitteen suuruiseksi;
5) katetarpeella sitä varojen määrää, joka jätehuoltovelvollisen kateosuuden on kunakin kalenterivuonna saavutettava jätehuoltovelvollisen 31 §:n nojalla valtiolle luovutettavaksi määrättyjen ydinjätteiden ydinjätehuollosta tulevaisuudessa aiheutuvien menojen maksamiseksi;
6) kateosuudella sitä varojen määrää, jonka valtion ydinjätehuoltorahasto kulloinkin vahvistaa rahastossa olevan erotettuna käytettäväksi jätehuoltovelvollisen valtiolle luovutettavaksi määrättyjen ydinjätteiden ydinjätehuoltoon; sekä
7) rahaston voitolla tai tappiolla sitä määrää, jolla valtion ydinjätehuoltorahaston korkotulojen ja valtiovarastossa olleista varoista saatujen korvausten yhteenlaskettu määrä ylittää tai alittaa rahaston hallinnosta ja pääoman hoidosta aiheutuneiden kulujen ja luottotappioiden yhteenlasketun määrän.
Varautumisen toteuttamista varten on valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolella kauppa- ja teollisuusministeriön alainen ja sen hoidossa oleva valtion ydinjätehuoltorahasto.
Edellä 1 momentissa säädettyjen tehtävien lisäksi Valtion ydinjätehuoltorahaston tehtävänä on huolehtia 7 a luvun mukaisesti määräytyvien maksujen perimisestä ja näin kerättyjen varojen jakamisesta. (19.12.2003/1131)
Rahastossa on johtokunta, jonka nimittää valtioneuvosto kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Rahaston tehtävistä ja hallinnosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. (23.5.2008/342)
Vastuumäärän arvioinnin on perustuttava sellaisiin 2 luvun yleiset periaatteet täyttäviin ydinjätehuollon perusratkaisuihin, jotka voidaan arviointihetkellä käytettävissä olevien tietojen nojalla katsoa sellaisiksi, että ydinjätehuolto on tarvittaessa aikanaan niiden pohjalta toteutettavissa.
Vastuumäärä arvioidaan sen ajankohdan hinta- ja kustannustasossa, jolle vastuumäärä vahvistetaan. Arvioinnissa on käytettävä luotettaviksi katsottavia hinta- ja kustannustietoja. Käytettävissä olevien hinta- ja kustannustietojen epävarmuus on kohtuullisessa määrin otettava huomioon vastuumäärää nostavana.
Vastuumäärän arvioinnin on perustuttava jätehuoltovelvollisen esittämiin 1 ja 2 momentin vaatimukset täyttäviin ratkaisuihin, hintatietoihin ja -arvioihin.
Kunkin kalenterivuoden rahastotavoite on yhtä suuri kuin edellisen kalenterivuoden lopun vastuumäärä. Ydinjätehuollon kustannusvaikutusten tasoittamiseksi usealle ydinlaitoksen toimintavuodelle on rahastotavoite kuitenkin 2 tai 3 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä vastuumäärää pienempi. (12.12.1996/1078)
Milloin ydinlaitoksen toiminta on luonteeltaan sellaista, että ydinjätteiden määrästä riippumattomien kustannusten osuus ydinlaitoksen ydinjätehuollon kustannuksista on huomattava, on rahastotavoite tämän ydinlaitoksen osalta sen eri toimintavuosina määräsuuruinen osa siitä vastuumäärästä, joka laitoksen toiminnasta jätehuoltovelvolliselle aiheutuu. Rahastotavoitteen suhdetta tähän vastuumäärään lisätään tällöin vähitellen niin, että rahastotavoite saavuttaa vastuumäärän riittävän ajoissa ennen ydinlaitoksen toiminnan arvioitua päättymistä.
Jos jonkin kalenterivuoden lopun vastuumäärä poikkeaa merkittävästi 44 §:n 1 momentin mukaisesti vahvistetusta edellisen kalenterivuoden lopun vastuumäärästä, osa tästä vastuumäärän muutoksesta voidaan jättää huomioon ottamatta vahvistettaessa rahastotavoitetta kyseistä kalenterivuotta seuraaville kahdelle vuodelle. (23.5.2008/342)
Rahasto-osuuteen on luettava:
1) jätehuoltovelvollisen viimeksi vahvistettu rahasto-osuus;
2) edellisen rahasto-osuuden vahvistamisen jälkeen rahaston jätehuoltovelvolliselta vastaanottama ydinjätehuoltomaksu ja 44 §:n 4 momentissa tarkoitettu ylimääräinen ydinjätehuoltomaksu; ja
3) kauppa- ja teollisuusministeriön edellisen rahasto-osuuden vahvistamisen jälkeen 43 §:n 3 momentin nojalla ilmoittama määrä.
Rahasto-osuus saadaan vähentämällä 1 momentissa tarkoitetusta määrästä:
1) ylijäämä, jonka jätehuoltovelvollinen on rahastolta vastaanottanut edellisen rahasto-osuuden vahvistamisen jälkeen; sekä
2) jätehuoltovelvollisen viimeksi vahvistetusta rahasto-osuudesta kateosuuteen siirretty määrä ja kauppa- ja teollisuusministeriön edellisen rahasto-osuuden vahvistamisen jälkeen 43 §:n 3 momentin nojalla ilmoittama määrä.
Joulukuun viimeisen päivän rahasto-osuus saadaan lisäämällä 1 ja 2 momentin mukaiseen rahasto-osuuteen jätehuoltovelvollisen osuus rahaston voitosta tai vähentämällä sanotusta rahasto-osuudesta jätehuoltovelvollisen osuus rahaston tappiosta.
Jätehuoltovelvollisen on suoritettava ydinjätehuoltomaksuja valtion ydinjätehuoltorahastoon siten, että maaliskuun viimeisen päivän rahasto-osuus on yhtä suuri kuin saman kalenterivuoden rahastotavoite.
Jos kalenterivuoden rahastotavoite on pienempi kuin edellisen vuoden joulukuun viimeisen päivän rahasto-osuus, on tämä ylijäämä palautettava jätehuoltovelvolliselle viimeistään saman kalenterivuoden huhtikuun ensimmäisenä arkipäivänä. Rahastolla jätehuoltovelvolliselta olevaa saatavaa saadaan käyttää samalle jätehuoltovelvolliselle palautettavan ylijäämän kuittaamiseen maksetuksi jätehuoltovelvolliselle annetun lainan ehtojen mukaisesti. (12.12.1996/1078)
Valtioneuvosto antaa yleiset määräykset siitä, miten 35 §:ssä tarkoitetut kustannukset on otettava huomioon vastuumäärää arvioitaessa, samoin kuin siitä menettelystä, jota noudattaen rahastotavoite lasketaan 40 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, sekä muista varautumisen perusteista. (12.12.1996/1078)
Työ- ja elinkeinoministeriö vahvistaa kalenterivuoden lopussa kunkin jätehuoltovelvollisen kuluvan kalenterivuoden vastuumäärän sekä tekee päätöksen vastuumäärästä sitä seuraaville kahdelle vuodelle. Samalla ministeriö vahvistaa rahastotavoitteen seuraavalle vuodelle. Ministeriö voi poiketa edellä tarkoitetusta aikataulusta, jos siihen on perusteltu syy. (29.6.2012/410)
Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaa 30 §:ssä tarkoitetusta huolehtimisvelvollisuuden siirtämisestä aiheutuvat muutokset asianomaisten jätehuoltovelvollisten vastuumääriin ja rahastotavoitteisiin noudattaen soveltuvin osin, mitä 40 §:ssä on säädetty, sekä sen määrän, joka tämän vuoksi on siirrettävä jätehuoltovelvollisen rahasto-osuudesta 30 §:ssä tarkoitetun luovutuksensaajan rahasto-osuudeksi.
Jätehuoltovelvollisen on luovutettava valtiolle 45 §:ssä säädetyt ehdot täyttäviä vakuuksia ennen jätteitä tuottavan toiminnan aloittamista ja muutoin aina kesäkuun loppuun mennessä siten, että valtiolla tuolloin olevien vakuuksien yhteismäärä vastaa kalenterivuoden lopun vastuumäärän ja rahastotavoitteen erotusta. (23.5.2008/342)
Jos perusteet, joiden mukaan vastuumäärä on arvioitu, olennaisesti muuttuvat, kauppa- ja teollisuusministeriö voi arvioida vastuumäärän uudelleen. Jos uudelleen arvioitu vastuumäärä on aikaisempaa suurempi, on tarvittavat lisävakuudet luovutettava kolmen kuukauden kuluessa vastuumäärän vahvistamisesta.
Valtioneuvoston on ennalta arvaamattomien ydinjätehuollon menojen varalta määrättävä tässä pykälässä säädetyn mukaan luovutettavien vakuuksien määrää korotettavaksi. Vakuuksien määrää saadaan korottaa enintään määrällä, joka on 10 prosenttia jätehuoltovelvollisen tämän pykälän mukaan arvioidusta vastuumäärästä.
Jos jätehuoltovelvollinen ei luovuta valtiolle vakuuksia tässä pykälässä säädetyltä määrältä, on jätehuoltovelvollisen suoritettava valtion ydinjätehuoltorahastolle puuttuvaa määrää vastaava ylimääräinen ydinjätehuoltomaksu viimeistään tässä pykälässä säädettyyn määräaikaan mennessä.
Vakuudeksi kauppa- ja teollisuusministeriö voi hyväksyä vain:
1) vakuutusyhtiölain (1062/79) 1 §:ssä tarkoitetun vakuutusyhtiön antaman luottovakuutuksen;
2) suomalaisen talletuspankin antaman omavelkaisen takauksen; tai (20.4.2000/396)
3) sellaisen kiinteistökiinnityksen tai suomalaisen yhteisön antaman omavelkaisen takauksen, jonka valtioneuvosto on hyväksynyt luotettavuudeltaan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun vakuuden veroiseksi.
Vakuudeksi ei voida hyväksyä vakuutta, jonka voimassaoloaika on vähemmän kuin viisi vuotta.
Valtioneuvosto voi erityisestä syystä sallia, että rahastotavoite määrätään kerrallaan enintään viiden vuoden aikana pienemmäksi kuin 40 §:n säännökset edellyttävät.
Jos valtioneuvosto antaa 31 §:ssä tarkoitetun, ydinjätteiden valtiolle luovuttamista koskevan määräyksen, on valtioneuvoston vahvistettava luovutettavaksi määrättyjen ydinjätteiden ydinjätehuollon menoja vastaava vastuumäärä sekä niiden jätehuoltovelvollisen tuottamien ydinjätteiden ydinjätehuollon menoja vastaava vastuumäärä, joita määräys ei koske.
Valtioneuvoston on samassa yhteydessä vahvistettava myös luovutettaviksi määrätyistä ydinjätteistä aiheutuva katetarve, joka saadaan korottamalla näitä ydinjätteitä vastaavaa vastuumäärää 44 §:n 3 momentin mukaisella määrällä.
Valtioneuvoston vahvistettua katetarpeen syntyy valtiolle jätehuoltovelvolliselta määrältään katetarvetta vastaava, vaadittaessa maksettava saatava.
Kun valtion saatava on määrätty, on se ensisijaisesti katettava erottamalla jätehuoltovelvollisen rahasto-osuudesta valtion ydinjätehuoltorahastoon kateosuudeksi se suhteellinen osuus rahasto-osuudesta, joka vastaa luovutettuja ydinjätteitä vastaavan vastuumäärän suhteellista osuutta 47 §:n 1 momentissa tarkoitettujen vastuumäärien yhteenlasketusta määrästä. Jätehuoltovelvollisen on suoritettava jäljelle jäävä valtion saatava rahastolle kateosuuteen lisättäväksi kolmen kuukauden kuluttua valtion saatavan perustamisesta.
Siltä osin kuin jätehuoltovelvollinen ei ole määräajassa suorittanut rahastolle 1 momentissa tarkoitettua jäljelle jäävää saatavaa, on jätehuoltovelvollisen 44 §:n nojalla valtiolle luovuttamista vakuuksista muutettava vastaava määrä rahaksi ja varat lisättävä kateosuuteen. Jos sellaisen vakuuden antanut 45 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu vakuutusyhtiö tai pankki sitä vaatii, on rahaston sille lainattava vakuudesta saadut varat määräajaksi 52 §:n 4 momentissa tarkoitetulla korolla sen rahastolle antamaa velkakirjaa vastaan ja muutoin rahaston määräämillä ehdoilla, jos työ- ja elinkeinoministeriö katsoo sellaisen sitoumuksen turvaavan varojen käyttöön saamisen. (23.5.2008/342)
Sen jälkeen, kun katetarve on 47 §:ssä säädetyllä tavalla ensimmäisen kerran vahvistettu, kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaa sen uudelleen vuosittain noudattaen, mitä 43 §:n 2 momentissa ja 47 §:n 2 momentissa on vastuumäärästä ja katetarpeesta säädetty.
Jätehuoltovelvollisen tulee vuosittain suorittaa valtion ydinjätehuoltorahastolle maksuja asianomaiseen kateosuuteen lisättäväksi siten, että kateosuus nousee katetarpeen suuruiseksi kolmen kuukauden kuluttua katetarpeen vahvistamisesta
Jos kateosuus on suurempi kuin kauppa- ja teollisuusministeriön erikseen arvioima, kulumassa olevan kalenterivuoden joulukuun viimeisen päivän katetarve, on kateosuuden ja katetarpeen erotus käytettävissä valtiolle maksettavaan korvaukseen sille 31 §:n nojalla siirrettyjen ydinjätteiden ydinjätehuollon toimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista vuotuisine kustannuksen syntymisestä laskettuine, 52 §:n 3 momentissa säädetyn suuruisine korkoineen.
Jos 1 momentissa tarkoitettu erotus ei riitä sanotun korvauksen ja koron maksamiseen, on jätehuoltovelvollisen maksettava puuttuva määrä valtiolle kuukauden kuluessa sitä koskevan vaatimuksen esittämisestä.
Jos kateosuus 1 momentissa tarkoitetun menettelyn jälkeen on yli 20 prosenttia suurempi kuin 1 momentissa tarkoitettu erikseen arvioitu katetarve, on tätä ylitystä vastaava määrä palautettava jätehuoltovelvolliselle.
Valtion ydinjätehuoltorahaston kalenterivuoden voitolla hyvitetään tai tappiolla veloitetaan kalenterivuoden joulukuun viimeisen päivän rahasto-osuuksia ja kateosuuksia siinä suhteessa kuin vastaavat rahasto-osuudet ja kateosuudet ovat kalenterivuoden aikana olleet rahaston varoina. Suhdelukuja laskettaessa vähennetään kunkin ajanhetken rahasto-osuudesta tai kateosuudesta kyseisen jätehuoltovelvollisen rahastolta saamista lainoista edellisiltä vuosilta kertynyt mutta tuona ajanhetkenä vielä maksamatta oleva korko.
Kullakin jätehuoltovelvollisella on oikeus saada turvaavia vakuuksia vastaan lainaa määräajaksi valtion ydinjätehuoltorahastosta. Jätehuoltovelvollisella rahastolta lainassa oleva määrä ei kuitenkaan saa ylittää 75 prosenttia saman jätehuoltovelvollisen viimeksi vahvistetusta rahasto-osuudesta. Jätehuoltovelvollisen osakkeenomistajilla on oikeus käyttää jätehuoltovelvollisen edellä tarkoitettua oikeutta siltä määrältä kuin jätehuoltovelvollinen ei itse sitä tee. Rahastosta osakkeenomistajille kulloinkin lainattavissa oleva määrä on lainattava niille osakkeenomistajille, jotka sitä vaativat, tarpeen vaatiessa näiden osakeomistuksien suhteessa rahaston tarkemmin määräämällä tavalla.
Se määrä rahaston varoista, jota ei ole lainattu 1 momentin tai 48 §:n 2 momentin nojalla, on valtion käytettävissä ja voidaan valtion talousarviossa siirtää rahastosta määräajaksi valtiovarastoon. Jos varoja on siirretty valtiovarastoon, on talousarvioon vuosittain otettava määräraha rahastolle sinä vuonna takaisin siirrettävien varojen palauttamiseen ja 4 momentissa säädettyä korkoa määrältään vastaavan korvauksen maksamiseen rahastolle siltä ajalta, jona rahaston varoja on ollut siirrettynä valtiovarastoon. (12.12.1996/1078)
Valtiolla on oikeus määräajaksi lainata se määrä rahaston varoista, jota ei ole lainattu 1 momentin tai 48 §:n 2 momentin nojalla tai jota ei ole siirretty valtiovarastoon 2 momentin nojalla. Valtion on lyhennettävä lainaansa pyyntöä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä aina, kun rahasto sitä pyytää vahvistetun ylijäämän palauttamiseksi jätehuoltovelvolliselle. (12.12.1996/1078)
Annettaessa rahastosta 1 tai 3 momentin nojalla lainaa on lainan korko sidottava markkinoilla yleisesti noteerattavaan korkoon. Valtioneuvoston päätöksellä säädetään erikseen, mihin markkinakorkoon lainat sidotaan. Valtioneuvosto voi rahaston pääoman arvon säilymisen ja tuoton turvaamisen niin vaatiessa päättää, että sovellettavaan markkinakorkoon lisätään erityinen korkomarginaali. (18.12.1998/1077)
Jos rahaston varoja jää käyttämättä tavalla, josta 1–3 momentissa säädetään, on rahaston sijoitettava siten käyttämättä jääneet varat turvaavia vakuuksia vastaan muulla parhaan mahdollisen tuoton antavalla tavalla. (12.12.1996/1078)
Jätehuoltovelvolliselle annettavien lainojen yleisistä ehdoista päättää asianomaisen ministeriön esityksestä valtioneuvosto. Samat ehdot koskevat soveltuvin osin myös 3 momentin nojalla annettuja lainoja. (12.12.1996/1078)
Jos jätehuoltovelvollisen valtiolle luovuttamia vakuuksia havaitaan edellisen kalenterivuoden lopun vastuumäärää vahvistettaessa olevan enemmän kuin sanottu vastuumäärä edellyttää, on ylimenevä osa palautettava kuluvan kalenterivuoden kesäkuun loppuun mennessä jätehuoltovelvolliselle edellyttäen, että jätehuoltovelvollinen on täyttänyt tässä luvussa tarkoitettuja maksuja koskevat velvollisuutensa.
2 momentti on kumottu L:lla 12.12.1996/1078.
Sen, jolla on lupa 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yleiseltä merkitykseltään huomattavan ydinlaitoksen käyttöön, on osallistuttava sellaisen tutkimustoiminnan ja tutkimusinfrastruktuurin rahoittamiseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jos ydinlaitosten turvallisen käytön kannalta ilmenee uusia seikkoja, joita ei ole ollut mahdollista ottaa ennalta huomioon, viranomaisten saatavilla on riittävästi ja kattavasti sellaista ydinteknistä asiantuntemusta ja muita valmiuksia, joita käyttäen voidaan tarvittaessa viivytyksettä selvittää tällaisten seikkojen merkitystä. Sama velvollisuus on myös sillä, jolla on lupa tällaisen ydinlaitoksen rakentamiseen mutta jolla ei vielä ole lupaa laitoksen käyttöön, sekä sillä, jonka hakemuksesta valtioneuvosto on tehnyt tällaista ydinlaitosta koskevan periaatepäätöksen, joka on voimassa mutta johon perustuvaa lupaa laitoksen rakentamiseen ei ole myönnetty. (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 5 §:ssä säädetyn yleisen periaatteen toteuttamiseksi on sillä,
1) jolla on lupa tämän lain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yleiseltä merkitykseltään huomattavan ydinlaitoksen käyttöön,
2) jolla on lupa tällaisen ydinlaitoksen rakentamiseen, mutta jolla ei vielä ole lupaa laitoksen käyttöön, tai
3) jonka hakemuksesta valtioneuvosto on tehnyt tällaista ydinlaitosta koskevan periaatepäätöksen, joka on voimassa, mutta johon perustuvaa lupaa laitoksen rakentamiseen ei ole myönnetty,
velvollisuus osallistua sellaisen tutkimustoiminnan rahoittamiseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jos ilmenee ydinlaitosten turvallisen käytön kannalta uusia seikkoja, joita ei ole ollut mahdollista ottaa ennalta huomioon, viranomaisten saatavilla on riittävästi ja kattavasti sellaista ydinteknistä asiantuntemusta ja muita valmiuksia, joita käyttäen voidaan tarvittaessa viivytyksettä selvittää tällaisten seikkojen merkitystä.
Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus täytetään maksamalla Valtion ydinjätehuoltorahastoon vuosittain maksu, joka on 570 euroa vuosina 2016–2020 ja 390 euroa vuosina 2021–2025 kultakin luvassa ilmoitetulta nimellislämpötehon megawatilta tai periaatepäätöksessä ilmoitetulta suurimman lämpötehon megawatilta tai, jos periaatepäätöksen nojalla on haettu rakentamislupaa, lupahakemuksessa ilmoitetulta nimellislämpötehon megawatilta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan edellä säädetty euromäärä säätää pienemmäksi. (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus täytetään maksamalla Valtion ydinjätehuoltorahastoon vuosittain maksu, joka on 260 euroa kultakin luvassa ilmoitetulta nimellislämpötehon megawatilta tai periaatepäätöksessä ilmoitetulta suurimman lämpötehon megawatilta tai, jos periaatepäätöksen nojalla on haettu rakentamislupaa, lupahakemuksessa ilmoitetulta nimellislämpötehon megawatilta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tämä euromäärä säätää pienemmäksi. (29.6.2012/410)
Edellä 2 momentin mukaisesti kerätyt maksut on pidettävä erillään Valtion ydinjätehuoltorahaston muista varoista.
Ydinturvallisuusmaksu määräytyy kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä. Jos toiminnanharjoittajalla on tällöin voimassa oleva periaatepäätös tai ydinlaitoslupa, on tämä maksuvelvollinen kyseisen vuoden osalta. Periaatepäätöksen tai rakentamisluvan mukaisen hankkeen toteuttamatta jättämisestä voi ilmoittaa työ- ja elinkeinoministeriölle vuoden loppuun mennessä, jolloin maksuvelvollisuus on vielä seuraavan vuoden osalta. (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 lisätty 4 momentti tulee voimaan 1.1.2016.
Edellä 5 §:ssä säädetyn yleisen periaatteen toteuttamiseksi sen, jolle on 43 §:n 2 momentin mukaisesti vahvistettu vastuumäärä, on osallistuttava sellaisen tutkimustoiminnan, tutkimusinfrastruktuurin ja täydennyskoulutustoiminnan rahoittamiseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että viranomaisten saatavilla on riittävästi ja kattavasti sellaista ydinteknistä asiantuntemusta ja muita valmiuksia, joita tarvitaan ydinjätehuollon erilaisten toteutustapojen ja menetelmien arviointiin. (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 muutettu 1 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 5 §:ssä säädetyn yleisen periaatteen toteuttamiseksi on sillä, jolle on tämän lain 43 §:n 2 momentin mukaisesti vahvistettu vastuumäärä, velvollisuus osallistua sellaisen tutkimustoiminnan rahoittamiseen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että viranomaisten saatavilla on riittävästi ja kattavasti sellaista ydinteknistä asiantuntemusta ja muita valmiuksia, joita tarvitaan ydinjätehuollon erilaisten toteutustapojen ja menetelmien vertailuun.
Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus täytetään maksamalla Valtion ydinjätehuoltorahastoon vuosittain maksu, jonka suuruus on 0,13 prosenttia vuosina 2016–2020 ja 0,10 prosenttia vuosina 2021–2025 edellä 43 §:n 2 momentin mukaisesti vahvistetusta vastuumäärästä. (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 muutettu 2 momentti tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 1 momentissa säädetty velvollisuus täytetään maksamalla Valtion ydinjätehuoltorahastoon vuosittain maksu, jonka suuruus on 0,08 prosenttia edellä 43 §:n 2 momentin mukaisesti vahvistetusta vastuumäärästä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tämä prosenttiluku säätää pienemmäksikin.
Edellä 2 momentin mukaisesti kerätyt maksut on pidettävä erillään Valtion ydinjätehuoltorahaston muista varoista.
Edellä 53 a ja 53 b §:n mukaisesti muodostunutta kahta erillisvarallisuutta vähentävät:
1) ne varat, joiden jakamisesta kyseisestä erillisvarallisuudesta on tehty päätös ja jotka on maksettu;
2) maksuvelvollisille 53 e §:n 4 momentin mukaisesti palautetut varat;
3) kyseisen erillisvarallisuuden tallettamisesta, hoitamisesta ja hallinnoinnista aiheutuvat kulut; sekä
4) tutkimushankkeiden rahoittamispäätösten valmistelusta sekä hankkeiden ohjauksesta ja hallinnoinnista aiheutuvat kulut.
Edellä 53 a ja 53 b §:n mukaisesti muodostunutta kahta erillisvarallisuutta kartuttavat maksujen lisäksi:
1) kyseisen erillisvarallisuuden satunnaiset tuotot; sekä
2) ne tutkimushankkeiden rahoittamiseen jaetut varat, jotka rahasto on päättänyt periä takaisin.
Tutkimustoiminnan rahoittamiseen jaettavissa on kumpikin erillisvarallisuus, siltä osin kuin sitä ei ole sidottu 53 d §:n 1 momentin tarkoittamin tutkimushankkeiden rahoittamispäätöksin ja kuin siihen ei sisälly rahastolle syntyneitä saatavia. Jos rahoittamispäätöksin sidottuja varoja jää käyttämättä hankkeiden kustannusten muuttumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi, kyseiset varat voidaan käyttää tutkimustoiminnan rahoittamiseen seuraavana vuonna. (23.5.2008/342)
Valtion ydinjätehuoltorahasto rahoittaa kunakin vuonna jaettavissa olevin varoin tutkimushankkeita siten, että:
1) 53 a §:n 3 momentissa tarkoitetusta erillisvarallisuudesta rahoitettava hankekokonaisuus tukee tarkoituksenmukaisella tavalla 53 a §:n 1 momentin mukaisen tutkimustoiminnan tarkoitusta;
2) 53 b §:n 3 momentissa tarkoitetusta erillisvarallisuudesta rahoitettava hankekokonaisuus tukee tarkoituksenmukaisella tavalla 53 b §:n 1 momentin mukaisen tutkimus- ja täydennyskoulutustoiminnan tarkoitusta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tutkimushankkeiden on oltava tieteellisesti korkeatasoisia, ja niiden tulosten on oltava julkaistavissa. Täydennyskoulutustoiminnan tulee tehokkaasti edistää uusien henkilöiden tuloa ydinjätehuollon asiantuntijatehtäviin. Rahoitettavien hankkeiden piiriin eivät kuulu tutkimukset, jotka välittömästi liittyvät tässä laissa tarkoitettuun ydinenergian käytön valvontaan, lupakäsittelyyn tai lupahakemusaineiston valmisteluun.
L:lla 676/2015 muutettu 53 d tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Valtion ydinjätehuoltorahasto rahoittaa kunakin vuonna jaettavissa olevin varoin tutkimushankkeita siten, että:
1) 53 a §:n 3 momentissa tarkoitetusta erillisvarallisuudesta rahoitettava hankekokonaisuus tarkoituksenmukaisella tavalla tukee 53 a §:n 1 momentin mukaisen tutkimustoiminnan tarkoitusta;
2) 53 b §:n 3 momentissa tarkoitetusta erillisvarallisuudesta rahoitettava hankekokonaisuus tarkoituksenmukaisella tavalla tukee 53 b §:n 1 momentin mukaisen tutkimustoiminnan tarkoitusta.
Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tutkimushankkeiden on oltava tieteellisesti korkeatasoisia ja niiden tulosten on oltava julkaistavissa. Rahoitettavien hankkeiden piiriin eivät kuulu tutkimukset, jotka välittömästi liittyvät tässä laissa tarkoitettuun ydinenergian käytön valvontaan, lupakäsittelyyn tai lupahakemusaineiston valmisteluun. (23.5.2008/342)
Työ- ja elinkeinoministeriö tekee rahastolle esityksen edellä 53 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen varojen jakamisesta hankkeiden rahoittamiseen. Ministeriön on ennen esityksen tekemistä pyydettävä siitä Säteilyturvakeskuksen lausunto. (23.5.2008/342)
Tutkimusrahoitusta myönnetään hakemuksesta. Hakemus osoitetaan kauppa- ja teollisuusministeriölle. Tutkimusrahoituksen hakemista ja myöntämistä koskevaan menettelyyn sovelletaan lisäksi, mitä valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään.
Tutkimushankkeille myönnetyn rahoituksen takaisinperintään sovelletaan, mitä valtionavustuslaissa säädetään. Esityksen myönnetyn rahoituksen takaisinperinnästä rahastolle tekee kauppa- ja teollisuusministeriö.
Jos kauppa- ja teollisuusministeriö esittää, että 53 a tai 53 b §:ssä säädetyn maksuvelvollisuuden tarkoituksen kannalta ei ole perusteltua käyttää kaikkia 53 c §:n 3 momentin mukaan jaettavissa olevia varoja edellä 53 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen tutkimushankkeiden rahoittamiseen, rahaston tulee jättää vastaava osa varoista jakamatta. Jakamatta jääneet varat on palautettava maksajille maksujen suhteessa.
Varojen jakamista ja palauttamista sekä tutkimusrahoituksen hakemista ja takaisinperintää koskevista menettelyistä säädetään tarvittaessa tarkemmin kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella.
Ydinenergia-alan ylin johto ja valvonta kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle.
Ellei muualla laissa tai asetuksessa toisin säädetä, Euratom-sopimuksessa tarkoitettuna Suomen toimivaltaisena viranomaisena toimii työ- ja elinkeinoministeriö.
Työ- ja elinkeinoministeriö huolehtii ydinturvallisuutta koskevan kansallisen kehyksen itsearvioinnin järjestämisestä joka kymmenes vuosi ja pyytää kansainvälisen vertaisarvioinnin ydinturvallisuutta koskevasta kansallisesta kehyksestä. Säteilyturvakeskus huolehtii ydinturvallisuutta koskevan toimintansa itsearvioinnista. (28.6.2013/499)
Työ- ja elinkeinoministeriö huolehtii ydinjätehuoltoa koskevan kansallisen kehyksen ja kansallisen ohjelman ja sen toteuttamisen itsearvioinnin järjestämisestä sekä kansallisen kehyksen, toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja kansallisen ohjelman kansainvälisen vertaisarvioinnin pyytämisestä. Säteilyturvakeskus huolehtii ydinjätehuoltoa koskevan toimintansa itsearvioinnista. (28.6.2013/499)
Ydinenergian käytön turvallisuuden valvonta kuuluu säteilyturvakeskukselle. Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on lisäksi huolehtia turva- ja valmiusjärjestelyjen valvonnasta sekä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisesta ydinenergian käytön valvonnasta.
Edellä 1 momentissa mainittujen tehtävien suorittamiseksi Säteilyturvakeskuksen tulee erityisesti: (23.5.2008/342)
1) osallistua tämän lain mukaisten lupahakemusten käsittelyyn;
2) valvoa lupaehtojen noudattamista sekä asettaa luvan tarkoittamaa toimintaa koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset;
3) antaa 7 q §:ssä tarkoitetut yleiset turvallisuusmääräykset ja asettaa 7 r §:ssä tarkoitetut yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset; (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 muutettu 3 kohta tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
3) tehdä ehdotukset 7 q §:ssä tarkoitetuiksi yleisiksi turvallisuusmääräyksiksi sekä asettaa 7 r §:ssä tarkoitetut yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset; (23.5.2008/342)
4) antaa tarvittaessa yksityiskohtaisia määräyksiä ja valvoa niiden noudattamista; (23.5.2008/342)
5) asettaa kelpoisuusehtoja ydinenergian käyttöön osallistuville henkilöille ja tutkia näiden kelpoisuusehtojen täyttämistä;
6) antaa asiantuntija-apua muille viranomaisille;
6 a) toimia 21 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetun direktiivin edellyttämänä toimivaltaisena viranomaisena; (29.12.1994/1420)
7) suorittaa valvonnan kannalta tarpeellista tutkimus- ja kehitystyötä sekä osallistua alan kansainväliseen yhteistyöhön; sekä (29.12.1994/1420)
8) tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja, joihin valvonta antaa aihetta. (29.12.1994/1420)
Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on myös ratkaista ne tämän lain mukaiset lupahakemukset, jotka on säädetty keskuksen ratkaistaviksi sekä valvoa, että vahingonkorvausvastuu ydinvahingon varalta on järjestetty siitä säädetyllä tavalla.
Säteilyturvakeskus voi ydinenergian käyttöä suunnittelevan pyynnöstä tarkastaa tämän laatiman suunnitelman ja antaa alustavia ohjeita siitä, mitä turvallisuuden sekä turva- ja valmiusjärjestelyjen osalta sellaisessa suunnitelmassa olisi otettava huomioon.
Sen jälkeen kun eduskunta on päättänyt jättää voimaan yleiseltä merkitykseltään huomattavan ydinlaitoksen rakentamista koskevan periaatepäätöksen, Säteilyturvakeskus voi periaatepäätöksen haltijan pyynnöstä tarkastaa ydinlaitosta ja sen järjestelmiä, tarkastaa ja hyväksyä laitteita ja rakenteita koskevia suunnitelmia sekä tarkastaa ja valvoa yksittäisten laitteiden ja rakenteiden valmistusta. Laitospaikalla ei kuitenkaan saa aloittaa ydinturvallisuuteen vaikuttaviin rakenteisiin liittyviä töitä ennen rakentamisluvan myöntämistä. Säteilyturvakeskuksen tarkastamia ja hyväksymiä rakenteita ja laitteita voidaan käyttää ydinlaitoksen rakentamiseen vain, jos ne ovat rakentamisluvan mukaisia. (29.6.2012/410)
1 momentti on kumottu L:lla 23.5.2008/342.
Ydinenergian käytön turvallisuutta koskevien asioiden valmistavaa käsittelyä varten toimii säteilyturvakeskuksen yhteydessä valtioneuvoston asettama neuvottelukunta.
Ydinenergian käytön turvajärjestelyjä koskevien asioiden käsittelyä varten toimii Säteilyturvakeskuksen yhteydessä valtioneuvoston asettama neuvottelukunta. (23.5.2008/342)
Tarkemmat säännökset tässä pykälässä tarkoitetuista neuvottelukunnista annetaan valtioneuvoston asetuksella. (23.5.2008/342)
Tämän lain mukainen lupa ei vapauta luvanhaltijaa noudattamasta muussa lainsäädännössä toiminnalle asetettuja vaatimuksia ja määräyksiä.
Ydinlaitoksen sijoituspaikaksi tarkoitetun alueen maankäytön suunnittelusta on voimassa, mitä siitä on muualla laissa säädetty. Ennen ydinlaitoksen sijoituspaikaksi tarkoitetun alueen asemakaavan laatimista ja ennen sellaisen kaavan hyväksymistä, jossa alue on varattu ydinlaitoksen rakentamista varten, on asiasta hankittava Säteilyturvakeskuksen lausunto.
Ydinlaitoksen rakentamisesta on voimassa, mitä siitä on muualla laissa säädetty. Edellä sanotun estämättä Säteilyturvakeskuksella on oikeus 55 §:n 1 momentissa tarkoitetun valvontatehtävänsä edellyttämässä laajuudessa, tarvittaessa muita viranomaisia kuultuaan, antaa sellaisia rakentamista koskevia tarkempia määräyksiä, jotka johtuvat 6 ja 7 §:ssä tarkoitettujen yleisten periaatteiden sekä ydinaseiden leviämisen estämistä koskevien Suomea sitovien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden asettamista erityisvaatimuksista.
Ydinenergian käyttöön luvan saaneen on huolehdittava työntekijöiden turvallisuudesta tämän lain säännösten mukaisesti. Työntekijöiden turvallisuudesta on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. (23.8.2002/742)
Milloin työturvallisuuden varmistaminen edellyttää ydinenergian käytön turvallisuuden erityisvaatimusten huomioon ottamista, kuuluu tästä aiheutuvien määräysten antaminen ja niiden noudattamisen valvonta Säteilyturvakeskukselle. (23.5.2008/342)
Tämän lain nojalla valvotaan ydinlaitosten painelaitteita:
1) erityisesti ydinlaitoksiin suunniteltuja painelaitteita, joiden toimintahäiriö voi aiheuttaa radioaktiivisen päästön (ydintekninen painelaite);
2) ydinlaitosten muita painelaitteita (tavallinen painelaite);
jollei jäljempänä toisin säädetä.
Ydinlaitosten tavallisten painelaitteiden teknisistä vaatimuksista, turvallisuuden osoittamisesta ja muista markkinoille saattamista koskevista edellytyksistä on voimassa, mitä painelaitelaissa (869/1999) säädetään.
Ydinaineiden tai ydinjätteiden kuljetuksessa käytettävistä painelaitteista on voimassa, mitä 61 §:ssä säädetään.
Säteilyturvakeskus hyväksyy ydinteknisten painelaitteiden valmistajan tehtäviinsä sekä tarkastuslaitoksen, testauslaitoksen ja pätevöintielimen suorittamaan ydinlaitosten painelaitteiden, teräs- ja betonirakenteiden sekä mekaanisten laitteiden tarkastustoimintaan kuuluvia tehtäviä Säteilyturvakeskuksen osoittamassa laajuudessa. Säteilyturvakeskus valvoo tarkastuslaitoksen, testauslaitoksen ja pätevöintielimen toimintaa.
Tarkastuslaitoksen, testauslaitoksen ja pätevöintielimen hyväksymisen edellytyksenä on, että ne ovat toiminnallisesti ja taloudellisesti riippumattomia ja että niillä on vastuuvakuutus. Lisäksi valmistajalla, tarkastuslaitoksella, testauslaitoksella ja pätevöintielimellä on oltava kehittynyt laatujärjestelmä, ammattitaitoinen ja kokenut henkilökunta sekä valmistuksen ja toiminnan edellyttämät asianmukaisesti kelpoistetut menetelmät, laitteet ja välineet. Hyväksymismenettelystä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Jos painelaitteiden valmistaja, tarkastuslaitos, testauslaitos tai pätevöintielin ei enää täytä hyväksymisen edellytyksiä tai on olennaisella tavalla laiminlyönyt tai rikkonut tässä laissa tai lain nojalla säädettyä velvollisuutta tai rajoitusta tai päätöksessä annettua määräystä eivätkä annetut huomautukset ja varoitukset ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen, Säteilyturvakeskus voi peruuttaa hyväksymisen. Jos turvallisuuden varmistamisen kannalta perustellut syyt vaativat, Säteilyturvakeskus voi, varattuaan asianomaiselle yhteisölle tai laitokselle tilaisuuden tulla kuulluksi, muuttaa hyväksymispäätöksessä asetettuja vaatimuksia ja ehtoja.
Säteilyturvakeskus määrittelee turvallisuuden kannalta vähemmän merkittävät ydintekniset painelaitteet, joiden valmistajaa ja testauslaitosta ei ole tarpeen hyväksyä tehtäviinsä 1 momentissa säädetyllä tavalla, sekä vastaavin perustein teräs- ja betonirakenteet ja mekaaniset laitteet, joiden testauslaitosta ei ole tarpeen hyväksyä tehtäväänsä 1 momentissa säädetyllä tavalla. Näiltä osin Säteilyturvakeskuksen on asetettava tarpeelliset valmistajan ja testauslaitoksen pätevyyttä koskevat vaatimukset, joiden täyttyminen luvanhaltijan on voitava osoittaa.
Tarkastuslaitoksen on tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003), hallintolaissa (434/2003), kielilaissa (423/2003) ja saamen kielilaissa (1086/2003) säädetään. Tarkastuslaitoksen palveluksessa olevaan työntekijään sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
Tässä laissa säädetyn lisäksi on säteilysuojauksesta sekä ydinaineen ja ydinjätteen kuljetuksesta voimassa, mitä niistä on erikseen säädetty.
Vastuusta ydinvahingosta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.
Milloin viranomaisen ratkaistavana oleva asia saattaa vaikuttaa ydinenergian käytön turvallisuuteen, asiasta on ennen sen ratkaisemista hankittava säteilyturvakeskuksen lausunto.
Säteilyturvakeskuksella on tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä sekä Suomea velvoittavissa ydinenergia-alan kansainvälisissä sopimuksissa edellytettyä valvontaa varten oikeus:
1) tarkastaa ja tarkkailla 2 §:n 1 momentin 1–6 kohdassa ja 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja tässä tarkoituksessa päästä sinne, missä sellaista toimintaa harjoitetaan, samoin kuin suorittaa siellä valvonnan edellyttämiä mittauksia, ottaa ja saada näytteitä sekä asentaa valvonnan edellyttämiä laitteita; (23.5.2008/342)
2) velvoittaa luvan hakija järjestämään Säteilyturvakeskukselle tarkastusten ja mittausten tekemiseksi ja näytteiden ottamiseksi pääsy paikalle, jossa hakemuksen mukaan tultaisiin harjoittamaan 2 §:n 1 momentin 1–6 kohdassa tarkoitettua toimintaa; (23.5.2008/342)
3) vaatia, että ydinpolttoaine tai ydinlaitoksen osiksi tarkoitetut rakenteet tai laitteet valmistetaan säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla ja velvoittaa luvan haltija tai sen hakija järjestämään keskukselle tilaisuus riittävästi tarkkailla polttoaineen tai sellaisten rakenteiden tahi laitteiden valmistusta;
4) saada tarvitsemansa tiedot sekä tarkastettavakseen ydinaineen, ydinjätteen, ydinlaitoksen sekä sen rakenteiden ja laitteiden samoin kuin 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun aineen, laitteen ja laitteiston valmistukseen, laadunvalvontaan tai käsittelyyn liittyvät suunnitelmat ja sopimukset sekä niiden perusteet; (23.5.2008/342)
5) velvoittaa se, joka harjoittaa 2 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, antamaan vahvistettujen kaavojen mukaiset raportit samoin kuin muut tarvittavat tiedot ja ilmoitukset ja pitämään vahvistettujen kaavojen mukaista materiaalikirjanpitoa ja käyttökirjanpitoa sekä tarkastaa nämä kirjanpidot; (23.5.2008/342)
6) antaa kiinteistöä koskevia turvallisuuden varmistamiseksi välttämättömiä toimenpidekieltoja, milloin kiinteistöllä on 3 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tiloja; (30.6.2000/738)
7) päästä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellista valvontaa varten sinne, missä on harjoitettu sellaista 2 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, jossa on käytetty ydinaineita tai malmeja, samoin kuin suorittaa siellä valvonnan edellyttämiä mittauksia, ottaa ja saada näytteitä sekä asentaa valvonnan edellyttämiä laitteita; (23.5.2008/342)
8) ottaa ympäristönäytteitä ja käyttää säteilyn havaitsemiseen ja mittaamiseen tarkoitettuja laitteita ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellista valvontaa varten, jotta voidaan varmistua siitä, että 2 §:n 1 tai 2 momentin mukaista toimintaa ei harjoiteta luvattomasti ja että annetut tiedot pitävät paikkansa; (29.6.2012/410)
9) tutkia ydinenergian käytössä havaittu normaalista poikkeava tapahtuma tai menettely, jolla on tai saattaa olla olennaista merkitystä ydinenergian käytön turvallisuuden kannalta; tutkinnan suorittaja voi kuulla myös muuta kuin luvanhaltijan palveluksessa olevaa, tutkittavaan asiaan osallista tai siitä muuten tietävää henkilöä. (29.6.2012/410)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja valvontaoikeuksia ei kuitenkaan ole asuntona käytetyssä tilassa. (30.6.2000/738)
Edellä 1 momentin 1, 2, 5, 7 ja 8 kohdassa säädetty koskee myös Suomea velvoittavien lailla voimaan saatettujen ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevien sopimusten sekä ydinsulkusopimuksen III artiklan 1 ja 4 kohdan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen (SopS 55/1995) ja Amerikan yhdysvaltojen kanssa ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä tehdyn sopimuksen (SopS 37/1992) edellyttämässä laajuudessa Suomen hallituksen hyväksymiä Kansainvälisen atomienergiajärjestön ja Euroopan atomienergiayhteisön tarkastajia sekä muita henkilöitä, jotka säteilyturvakeskuksen edustajan läsnäollessa suorittavat edellä tarkoitetuissa sopimuksissa tarkoitettua valvontaa. (30.6.2000/738)
Luvanhaltijan on huolehdittava Euratom-sopimuksen VII luvussa tarkoitetun tietojenantovelvollisuutensa täyttämisestä ja pidettävä sellaista materiaalikirjanpitoa sekä käyttökirjanpitoa kuin sopimus edellyttää. Luvanhaltijan on valvonnan edellyttämässä laajuudessa sallittava sopimuksen 81 artiklassa tarkoitettujen tarkastajien pääsy niihin hallinnassaan oleviin laitoksiin ja paikkoihin, joihin tarkastus kohdistuu. (29.12.1994/1420)
Jos säteilyturvakeskuksen suorittamassa tarkastuksessa tai muutoin havaitaan, että ydinenergian käytön turvallisuuden varmistamiseksi, turva- tai valmiusjärjestelyjen pitämiseksi asianmukaisina tahi Suomen ydinenergia-alan kansainvälisten sopimusvelvoitteiden toteuttamiseksi on välttämätöntä suorittaa ydinlaitoksen rakenteessa tai sen rakentamiseen ja käyttämiseen liittyvässä toiminnassa muutoksia, säteilyturvakeskuksen on luvanhaltijaa kuultuaan velvoitettava tämä määräajassa suorittamaan välttämättömät muutokset.
Säteilyturvakeskuksen on pyydettävä ennen 1 momentissa tarkoitetun ydinenergian käytön turvallisuuden varmistamiseksi välttämättömän määräyksen antamista 56 §:n 2 momentissa mainitun neuvottelukunnan lausunto, jollei määräyksen kohteena olevaa muutosta ole pidettävä taloudelliselta merkitykseltään vähäisenä tai sellaisena että sen toteuttaminen ei siedä viivytystä.
Jos ydinenergian käytössä ei ole noudatettu tässä laissa säädettyjä tai sen nojalla annettuja turvallisuutta, turvajärjestelyjä tai valmiusjärjestelyä koskevia säännöksiä, määräyksiä tai lupaehtoja, säteilyturvakeskuksen on luvanhaltijaa kuultuaan annettava asianmukaiset ohjeet puutteellisuuksien tai epäkohtien poistamiseksi sekä samalla velvoitettava tämä määräajassa suorittamaan tarpeelliset toimenpiteet.
Mitä edellä on säädetty, on sovellettava myös, milloin puutteellisuus tai epäkohta on seurannut muiden tässä laissa säädettyjen tai sen nojalla annettujen säännösten, määräysten tahi lupaehtojen noudattamatta jättämisestä. Toimivaltaisesta viranomaisesta tässä tarkoitetuissa tapauksissa säädetään valtioneuvoston asetuksella. (23.5.2008/342)
Viranomainen voi tehostaa 64 tai 65 §:ssä tarkoitettua määräystään uhkasakolla tai sillä uhalla, että toiminta keskeytetään tai sitä rajoitetaan taikka että viranomainen teettää tekemättä jätetyn toimenpiteen laiminlyöjän kustannuksella. Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan etukäteen valtion varoista ja saadaan periä laiminlyöjältä niin kuin 2 momentissa on säädetty.
Edellä 42 §:n 1 momentissa, 44 §:n 4 momentissa ja 49 §:n 2 momentissa tarkoitetut maksut sekä 50 §:n 2 momentissa tarkoitettu korko ja korvaus saadaan periä jätehuoltovelvolliselta ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.
Säteilyturvakeskus voi luvanhaltijaa kuultuaan keskeyttää toiminnan tai rajoittaa sitä, jos 64 tai 65 §:ssä tarkoitetusta puutteellisuudesta tai epäkohdasta aiheutuu tai jos muutoin on perusteltua syytä epäillä toiminnasta aiheutuvan välitöntä vaaraa. Toiminta voidaan keskeyttää tai sitä rajoittaa siihen saakka, kunnes määräyksen antamiseen johtanut syy on lakannut olemasta. Sama oikeus Säteilyturvakeskuksella on, jos tämän lain mukaista valvontaa ei ole mahdollista muutoin toteuttaa tai jos luvanhaltija jättää noudattamatta Säteilyturvakeskuksen antamia, tässä laissa säädettyyn tai tämän lain nojalla annettuihin säännöksiin perustuvia määräyksiä tai jos luvanhaltija ei ole täyttänyt ydinvastuulain mukaisia velvollisuuksiaan.
Poliisiviranomaisten tulee tarvittaessa antaa virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa koskevissa asioissa.
Asianomaisella poliisiviranomaisella on valta työ- ja elinkeinoministeriön tai Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä toimittaa kotietsintä tai henkilöntarkastus tässä laissa tarkoitetun, vastoin tämän lain säännöksiä
1) rakennetun tai käytetyn, kulkuvälineessä olevan 22 §:ssä tarkoitetun ydinlaitoksen,
2) tuotetun, maahantuodun tai maasta vietäväksi yritetyn uraania tai toriumia sisältävän malmin,
3) valmistetun, hallussapidetyn, tuotetun, luovutetun, käsitellyn, käytetyn, varastoidun, maahantuodun tai maasta vietäväksi yritetyn ydinaineen tai ydinjätteen, sekä
4) hallussapidetyn, valmistetun, kootun, luovutetun, maahantuodun tai maasta vietäväksi yritetyn aineen, laitteen, laitteiston tai ydinenergia-alan tietoaineiston
löytämiseksi sekä valta määrätä sellainen ydinlaitos taikka kulkuväline, jossa se on, samoin kuin edellä tarkoitettu malmi, ydinaine, ydinjäte, aine, laite, laitteisto tai tietoaineisto pantavaksi takavarikkoon. Takavarikko on voimassa, kunnes 73 §:n nojalla vireille pantu takavarikoidun omaisuuden menettämistä koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai tuomioistuin taikka asianomainen poliisiviranomainen virka-apua pyytäneen viranomaisen esityksestä toisin määrää.
(23.5.2008/342)Kotietsintään, henkilöntarkastukseen ja takavarikkoon sovelletaan muutoin pakkokeinolakia. (30.12.2013/1148)
Jos luvanhaltijan hallussa olevia uraania tai toriumia sisältäviä malmeja tai ydinaineita on otettava Euratom-sopimuksen nojalla luvanhaltijan hallinnasta taikka jos sanotun sopimuksen VII luvun nojalla määrättyjä luvanhaltijaan kohdistuvia seuraamuksia on pantava täytäntöön eikä luvanhaltija ole noudattanut täytäntöönpanosta annettua määräystä, tulee poliisiviranomaisten Suomen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tarvittaessa antaa virka-apua edellä tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiseksi. Tarvittaessa on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava kotietsintä tai henkilöntarkastus edellä tarkoitettujen aineiden löytämiseksi ja otettava ne viranomaisen huostaan. (23.5.2008/342)
Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin on sovellettava pakkokeinolakia, jollei Euratom-sopimuksesta muuta johdu. (22.7.2011/861)
Rangaistus ydinenergian käytöstä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa, säädetään rikoslain 34 luvun 4, 5, 7 ja 8 §:ssä.
Rangaistus tämän lain 4 §:n vastaisesta toiminnasta säädetään rikoslain 34 luvun 6– 8 §:ssä.
Rangaistus ydinräjähderikoksen tekemiseen liittyvistä ydinräjähteen valmistusta koskevista aineiden, laitteiden ja valmistuskaavan tai -piirustuksen hankkimis-, hallussapito- ja valmistusrikoksista säädetään rikoslain 34 luvun 9 §:ssä. (14.11.2008/725)
Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä.
Rangaistus vastoin tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ydinenergian käyttörikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 44 luvun 10 §:ssä. (24.5.2002/415)
70-71 § on kumottu L:lla 21.4.1995/593.
72 § on kumottu L:lla 24.5.2002/415.
Ydinräjähde, ydinaine tai ydinjäte, jota on käytetty 69 §:n 1–4 momentissa tarkoitettujen rikosten tekemiseen, sekä 69 §:n 3 momentissa tarkoitettu laite tai aine taikka valmistuskaava tai -piirustus on tuomittava valtiolle menetetyksi. (24.5.2002/415)
Rikoslain 44 luvun 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun ydinenergian luvatonta käyttöä koskevan rikoksen johdosta on tuomittava valtiolle menetetyksi vastoin ydinenergialakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä:
1) rakennettu tai käytetty ydinlaitos;
2) toimintansa aloittanut kaivos tai malminrikastuslaitos ja sellaisessa kaivoksessa tai laitoksessa tuotettu uraania tai toriumia sisältävä malmi; (25.3.2011/269)
3) valmistettu, hallussapidetty, tuotettu, luovutettu, käsitelty, käytetty, varastoitu tai kuljetettu tahi maahan tuotu taikka maasta viety ydinaine tai ydinjäte sekä maahan tuotu taikka maasta viety uraania tai toriumia sisältävä malmi; sekä (23.5.2008/342)
4) hallussapidetty, valmistettu, koottu, luovutettu, maahan tuotu tai maasta viety aine, laite, laitteisto tai ydinenergia-alan tietoaineisto.
(24.5.2002/415)Lisäksi on soveltuvin osin noudatettava, mitä rikoslain (39/1889) 10 luvussa säädetään. (26.10.2001/880)
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä 69 §:ssä mainituista rikoksista ennen kuin hän on hankkinut asiasta Säteilyturvakeskuksen lausunnon. Jos rikoslain 44 luvun 10 §:ssä tarkoitettu rikos on tehty sellaisen toiminnan yhteydessä, joka kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön valvonnan piiriin, lausunto on pyydettävä työ- ja elinkeinoministeriöltä.
Valtioneuvoston 11 §:n nojalla tekemään periaatepäätökseen ja 46 §:n nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muutosta valtioneuvoston, työ- ja elinkeinoministeriön tai Säteilyturvakeskuksen muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen haetaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei Euratom-sopimuksesta muuta johdu. Valitusoikeuteen valtioneuvoston päätöksestä, joka koskee 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja johon sovelletaan kaivoslakia, sovelletaan vastaavasti, mitä valitusoikeudesta kaivoslain 165 §:ssä säädetään.
Muutosta Valtion ydinjätehuoltorahaston 53 a §:n 2 momentin ja 53 b §:n 2 momentin nojalla tekemään maksun määräämistä koskevaan päätökseen sekä 53 e §:n 4 momentin nojalla tekemään varojen palauttamista koskevaan päätökseen sekä 53 e § 3 momentin nojalla tekemään rahoituksen takaisinperintää koskevaan päätökseen haetaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Tämän lain 53 d §:n nojalla tehtyyn hankkeen rahoittamista koskevaan rahaston päätökseen sovelletaan, mitä valtionavustuslain 34 ja 35 §:ssä säädetään. Ennen oikaisuvaatimuksen ratkaisemista tai vastineen antamista valitusasiassa on rahaston pyydettävä lausunto työ- ja elinkeinoministeriöltä.
Tarkastuslaitoksen päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Tämän lain 42 §:n, 43 §:n 2 ja 3 momentin, 44 ja 47 §:n, 49 §:n 1 momentin, 52 §:n 1—3 ja 5 momentin, 53 a §:n 2 momentin, 53 b §:n 2 momentin, 63 §:n 1 momentin 5 kohdan, 66 ja 68 §:n nojalla annettu päätös sekä 65 §:n nojalla annettu päätös, jos siinä on niin määrätty, voidaan panna valituksesta huolimatta täytäntöön.
L:lla 1019/2015 muutettu 75 § tulee voimaan 1.1.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Valtioneuvoston 11 §:n nojalla tekemään periaatepäätökseen ja 46 §:n nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muutosta valtioneuvoston, työ- ja elinkeinoministeriön tai Säteilyturvakeskuksen muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen haetaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei Euratom-sopimuksesta muuta johdu. Valitusoikeuteen valtioneuvoston päätöksestä, joka koskee 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja johon sovelletaan kaivoslakia, sovelletaan vastaavasti, mitä valitusoikeudesta kaivoslain 165 §:ssä säädetään. (10.6.2011/622)
Muutosta Valtion ydinjätehuoltorahaston 53 a §:n 2 momentin ja 53 b §:n 2 momentin nojalla tekemään maksun määräämistä koskevaan päätökseen sekä 53 e §:n 4 momentin nojalla tekemään varojen palauttamista koskevaan päätökseen sekä 53 e §:n 3 momentin nojalla tekemään rahoituksen takaisinperintää koskevaan päätökseen haetaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Tämän lain 53 d §:n nojalla tehtyyn hankkeen rahoittamista koskevaan rahaston päätökseen sovelletaan, mitä valtionavustuslain 34 ja 35 §:ssä säädetään. Ennen oikaisuvaatimuksen ratkaisemista tai vastineen antamista valitusasiassa on rahaston pyydettävä asiassa lausunto työ- ja elinkeinoministeriöltä. (23.5.2008/342)
Tarkastuslaitoksen päätökseen saa vaatia oikaisua päätöksen tehneeltä tarkastuslaitokselta. Oikaisuvaatimusmenettelystä säädetään hallintolaissa. Päätökseen, jonka tarkastuslaitos antaa oikaisuvaatimuksen johdosta, haetaan valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. (29.6.2012/410)
Tämän lain 42 §:n, 43 §:n 2 ja 3 momentin, 44 ja 47 §:n, 49 §:n 1 momentin, 52 §:n 1–3 ja 5 momentin, 53 a §:n 2 momentin, 53 b §:n 2 momentin, 63 §:n 1 momentin 5 kohdan, 66 ja 68 §:n nojalla annettu päätös sekä 65 §:n nojalla annettu päätös, jos siinä on niin määrätty, voidaan panna valituksesta huolimatta täytäntöön. (23.5.2008/342)
Sen lisäksi, mitä edellä säädetään muutoksenhausta, valitusoikeus 18 ja 19 §:ssä tarkoitetusta valtioneuvoston rakentamislupapäätöksestä on rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että toiminnasta, joka on 2 §:n 3 momentin nojalla säädetty luvasta vapaaksi, on tehtävä kirjallinen ilmoitus työ- ja elinkeinoministeriölle tai Säteilyturvakeskukselle.
Mitä tässä laissa säädetään luvanhaltijan velvollisuuksista ja viranomaisen valvonta- ja pakkokeinoista luvanhaltijaan nähden, sovelletaan myös siihen, joka toimii vastoin 8 §:n 1 momentissa säädettyä kieltoa tai harjoittaa 2 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Tässä laissa tarkoitettujen viranomaisten suoritteiden maksullisuudesta säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä.
Se, joka on tässä laissa tarkoitetun toiminnan yhteydessä saanut 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun tietoaineistoon sisältyviä tietoja, ei saa ilmaista niitä sivulliselle. Vaitiolovelvollisuus koskee myös tietoja 7 §:ssä tarkoitettuja turvajärjestelyjä koskevista suunnitelmista tai niiden valmistelussa syntyneestä aineistosta tai suunnitelmien nojalla laadituista asiakirjoista, jos näiden tietojen ilmaiseminen sivulliselle voi vaarantaa turvajärjestelyjen tarkoituksen. (23.5.2008/342)
Sen, jolla on hallussaan 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, on suojattava tiedot niin, että sivulliset eivät oikeudettomasti voi saada niitä haltuunsa. Säteilyturvakeskus antaa määräykset tietojen suojaamisen menetelmistä. (25.3.2011/269)
Asiakirjojen julkisuudesta on muuten voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.
Rangaistus tässä pykälässä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
79 § on kumottu L:lla 23.5.2008/342.
Mikäli tavataan 2 §:n 1 momentin 3–6 kohdassa tarkoitettuja aineita, esineitä tai tietoaineistoa, joille ei löydy omistajaa tai haltijaa, kuuluvat ne valtiolle. (23.5.2008/342)
Edellä 1 momentissa tarkoitettu aine, esine tai tietoaineisto samoin kuin ydinlaitos tai aine, esine tahi tietoaineisto, joka tämän lain säännösten nojalla otetaan tai joutuu viranomaisen huostaan, on säilytettävä 6 §:n edellyttämällä tavalla. Takavarikoitu ydinlaitos tai kulkuväline, jossa se on, samoin kuin muu takavarikoitu esine, aine tai tietoaineisto on lisäksi säilytettävä omistajan tai haltijan kustannuksella viranomaisen sinetöimänä varmassa paikassa.
81 § on kumottu L:lla 23.5.2008/342.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin:
1) 3 luvussa tarkoitetun ennakkotiedon hakemista koskevasta menettelystä;
2) 4 luvussa tarkoitetun valtioneuvoston periaatepäätöksen hakemisesta, hakemukseen liitettävistä selvityksistä ja hakemuksen käsittelystä;
3) 6 luvussa säädetyn mukaisesti järjestettävän ydinjätehuollon suunnittelussa ja toimeenpanossa noudatettavista menettelyistä;
4) 7 luvussa säädetyn mukaisesti järjestettävässä ydinjätehuollon kustannuksiin varautumisessa noudatettavista menettelyistä;
5) Valtion ydinjätehuoltorahaston varojen lainaamisesta ja valtiovarastoon siirrosta 52 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti;
6) tässä laissa tarkoitetun turvallisuuden valvomiseksi noudatettavista menettelyistä, erityisesti:
a) ydinlaitosta rakennettaessa, käyttöönotettaessa ja käytettäessä;
b) ydinmateriaalia ja ydinjätteitä haltijalta toiselle luovutettaessa;
c) ydinmateriaalia ja ydinjätteitä tuotaessa, vietäessä ja kuljetettaessa kauttakuljetus mukaan luettuna; sekä
d) toteutettaessa ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellista ydinmateriaalin valvontaa sekä muuta ydinenergian käytön valvontaa sen mukaan kuin kansainväliset sopimukset, joissa Suomi on osapuolena, edellyttävät;
7) 7 k §:ssä tarkoitetulta vastuulliselta johtajalta vaadittavasta kelpoisuudesta sekä 20 §:n 1 momentissa tarkoitetusta ydinlaitoksen käyttöorganisaatiosta; sekä
8) valvontaviranomaiselle ilmoitettavista tiedoista niissä tapauksissa, joissa ydinenergian käyttö on vapautettu luvanvaraisuudesta tai tehdään luvanvaraista toimintaa koskeva sellainen toimenpide tai muutos, johon ei tässä laissa tai sen nojalla säädetyn mukaisesti tarvitse hakea erikseen lupaa; (10.6.2011/622)
9) kaivostoimintaa ja malminrikastustoimintaa koskevasta lupahakemuksesta ja sen käsittelystä sekä lupapäätöksessä annettavista tiedoista ja lupapäätöstä koskevasta tiedottamisesta; (22.5.2015/676)
10) ydinlaitoksesta aiheutuvan säteilyaltistuksen ja radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittamisesta sekä tässä laissa tarkoitetusta kaivos- ja malminrikastustoiminnasta aiheutuvan säteilyaltistuksen ja radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittamisesta; (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 lisätty 10 kohta tulee voimaan 1.1.2016.
11) siitä, milloin johtamisvastuu ydinenergian käyttöön kohdistuvan lainvastaisen toiminnan torjuntatilanteessa siirtyy luvanhaltijalta asianomaiselle poliisiviranomaiselle; sekä (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 lisätty 11 kohta tulee voimaan 1.1.2016.
12) siitä, milloin johtamisvastuu onnettomuustilanteen vaatimista pelastustoimenpiteistä ydinlaitoksen alueella siirtyy asianomaiselle pelastusviranomaiselle. (22.5.2015/676)
L:lla 676/2015 lisätty 12 kohta tulee voimaan 1.1.2016.
Tämä laki, jäljempänä uusi laki, tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1988 ja sillä kumotaan 25 päivänä lokakuuta 1957 annettu atomienergialaki (356/57), jäljempänä vanha laki, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä sen nojalla annetut säännökset ja määräykset sekä eräiden ydinräjäytysten kieltämisestä 20 päivänä joulukuuta 1963 annettu laki (587/63).
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Uuden lain voimaantullessa vireillä oleviin lupahakemuksiin sovelletaan uutta lakia.
Vanhan lain 3 §:n nojalla annettu rakentamislupa katsotaan annetuksi uuden lain nojalla. Muut vanhan lain nojalla annetut luvat katsotaan annetuiksi uuden lain nojalla. Ne lakkaavat kuitenkin olemasta voimassa viimeistään viiden vuoden kuluttua uuden lain voimaantulosta.
Jos vanhan lain nojalla myönnettyä lupaa annettaessa on lupaan katsottu sisältyvän toiminta, johon vanhan lain säännöksistä poiketen uuden lain nojalla vaaditaan rakentamislupa tai käyttölupa, ja jos sellainen luvassa tarkoitettu toiminta on aloitettu viimeistään viiden vuoden kuluttua uuden lain voimaantulosta, katsotaan uuden lain mukaisen rakentamisluvan tai käyttöluvan sisältyvän edellä mainittuun vanhan lain nojalla annettuun lupaan.
Sen, joka uuden lain tullessa voimaan harjoittaa uuden lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa, on haettava uuden lain edellyttämää lupaa kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta, jollei 2 tai 3 momentin säännöksistä muuta johdu.
Uuden lain tullessa voimaan lakkaavat vanhan lain nojalla annettujen lupien ehdot ja määräykset olemasta voimassa siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa uuden lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten kanssa. Vanhan lain 5 §:n nojalla annetuilla lupaehdoilla tai -määräyksillä toteutetut varautumistoimenpiteet jäävät edellä sanotun estämättä kuitenkin voimaan enintään kahden vuoden ajaksi uuden lain voimaantulosta lukien ja siten kuin uuden lain 7 luvun säännösten täytäntöönpanemisesta asetuksella tarkemmin säädetään.
Jos vanhan lain nojalla annetussa päätöksessä on sallittu käytetyn ydinpolttoaineen varastointi ydinlaitoksen laitospaikalla tai muun kuin käytettyyn ydinpolttoaineeseen sisältyvän ydinjätteen käsittely, varastointi tai sijoittaminen pysyväksi tarkoitetulla tavalla laitospaikalla, voidaan lupa tällaisen uuden lain 11 §:ssä tarkoitetun ydinlaitoksen rakentamiseen myöntää sen estämättä, mitä uuden lain 18 §:n 1 kohdassa on säädetty.
HE 16/85, vvvk.miet.33/86, suvk.miet.90/86, vvvk.miet.34/87Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
HE 186/88, lvk.miet. 14/88, svk.miet. 217/88
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.
HE 58/88, lvk.miet. 7/89, svk.miet. 84/89
Tämän lain 6 a § ja 32 §:n 1 momentin 2 kohta tulevat voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana vuonna 1996, ei kuitenkaan ennen 1 päivää marraskuuta 1996. Muut tämän lain säännökset tulevat voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Ennen tämän lain voimaantuloa saadaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin ydinenergian käyttöä koskeviin lupahakemuksiin sovelletaan tätä lakia.
HE 295/94, YmVM 15/94
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 117/1996, TaVM 17/1996, EV 133/1996
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Tätä lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen myönnettyihin lainoihin ja 52 §:n 2 momentin mukaisiin siirtoihin.
HE 222/1998, TaVM 22/1998, EV 169/1998
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.
HE 30/1998, HaVM 31/1998, EV 303/1998
Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä marraskuuta 1999.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleeseen 60 §:ään perustuvia paineastioiden valvontaa ja tarkastusta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa 29 päivään toukokuuta 2002, jollei asetuksella toisin säädetä.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 60 §:n nojalla annetut valvontaviranomaisen päätökset sekä tarkastuslaitoksen todistukset ja vastaavat asiakirjat jäävät sellaisinaan voimaan, jollei niiden voimassaoloaikaa ole muutoin rajoitettu tai valvontaviranomainen rajoita niiden voimassaoloaikaa.
Ennen tämän lain voimaantuloa käyttöön hyväksyttyjä painelaitteita saa edelleen käyttää, ellei säteilyturvakeskus turvallisuuden varmistamiseksi toisin määrää.
Jos ydinenergialain nojalla annetussa säädöksessä käytetään termiä paineastia, sen katsotaan tarkoittavan painelaitetta.
HE 7/1999, TaVM 4/1999, EV 8/1999, Ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, muut. 98/48/EY mukaisesti
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2000.
HE 6/2000, TaVM 4/2000, EV 39/2000
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
HE 5/2000, UaVM 3/2000, EV 72/2000
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 80/2000, LaVM 14/2001, EV 94/2001
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002.
Tällä lailla kumotaan ydinenergialain muuttamisesta 30 päivänä kesäkuuta 2000 annetun lain (738/2000) 73 §:n 2 momentin 4 kohta.
HE 17/2001, LaVM 5/2002, EV 35/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
HE 59/2002, TyVM 4/2002, EV 110/2002
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 128/2003, TaVM 8/2003, EV 115/2003
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Tätä lakia ei sovelleta ydinlaitoksen rakentamista koskevaan hankkeeseen, jota koskeva hakemus valtioneuvoston periaatepäätöstä varten on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 165/2003, YmVM 13/2004, EV 105/2004
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2008. Sen 43 §:n 2 momentti tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä helmikuuta 2010. Tällä lailla kumotaan ydinenergianeuvottelukunnasta 12 päivänä helmikuuta 1988 annettu asetus (163/1988).
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin ydinenergian käyttöä koskeviin lupahakemuksiin sovelletaan tätä lakia.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 117/2007, TaVM 5/2008, EV 38/2008
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
HE 80/2008, HaVM 10/2008, EV 84/2008
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.
HE 300/2010, TaVM 38/2010, EV 284/2010
Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.
HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään ja ratkaistaan noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Valitusoikeuteen valtioneuvoston päätöksestä, joka koskee 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja johon sovelletaan kaivoslakia, sovelletaan vastaavasti, mitä valitusoikeudesta kaivoslain 165 §:ssä säädetään.
HE 273/2009, TaVM 49/2010, PeVL 32/2010, YmVL 7/2010, SuVM 2/2010, EV 349/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 222/2010, LaVM 44/2010, EV 374/2010
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2012. Sen 60 a § ja 75 §:n 4 momentti tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä lokakuuta 2012.
HE 145/2011, TaVM 3/2012, EV 39/2012
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2013.
HE 18/2013, TaVM 10/2013, EV 59/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 14/2013, LaVM 17/2013, EV 203/2013
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.
Sen 7 q, 53 a, 53 b ja 53 d §, 55 §:n 2 momentin 3 kohta ja 82 §:n 10–12 kohta tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2016.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään ja ratkaistaan noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 320/2014, TaVM 31/2014, EV 333/2014
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 230/2014, LaVM 26/2014, EV 319/2014
