Eduskunnan päätöksen mukaisesti joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:

1 LUKU

Yleisiä säännöksiä

1 § (30.4.1999/552)

Tämän lain mukaisessa menettelyssä (rikesakkomenettely) voidaan määrätä rikesakko seuraamukseksi rikkomuksesta, joka rikoslain (39/1889) 2 a luvun 9 §:ssä ja sen nojalla annetulla asetuksella on määritelty rikesakkorikkomukseksi.

2–3 §

2–3 § on kumottu L:lla 30.4.1999/552.

4 §

Rikesakkoasiassa ei sovelleta nuorta henkilöä, nuorta rikoksentekijää, ehdollista rangaistusta eikä rangaistuksen mittaamista koskevia säännöksiä. Siinä ei myöskään voida määrätä ehdonalaista vapautta menetetyksi eikä muuntaa sakkorangaistusta vankeudeksi.

Rikesakkoasiassa ei myöskään sovelleta, mitä yleisen asiamiehen kuulemisesta, eräiden virkamiesten haastamisesta taikka syytteen tekemisen tai rangaistukseen tuomitsemisen johdosta viranomaisille eräissä tapauksissa tehtävästä ilmoituksesta on säädetty. Rikesakkoa koskevien asiakirjojen säilyttämisestä säädetään erikseen. (20.12.1985/1048)

5 §

Poliisimiehen oikeudesta antaa rikkomukseen syyllistyneelle huomautus tai jättää ilmoitus siitä tekemättä sekä virallisen syyttäjän oikeudesta jättää syyte ajamatta on voimassa, mitä niistä on erikseen säädetty.

2 LUKU

Rikesakon määrääminen

6 § (30.4.1999/552)

Rikesakko määrätään antamalla rikkojalle rikesakkomääräys. Määräyksen tulee sisältää rikkojaa koskevat henkilötiedot, rikkomuksen tekoaika ja -paikka, rikkomuksen laatu, rikesakon määrä sekä määräyksen perusteena olevat lainkohdat. Rikesakkomääräys on sen antajan allekirjoitettava.

Rikesakkomääräyksen antajan on ilmoitettava rikkomuksesta epäillylle syy, jos rikkomuksesta ei voida rikoslain 2 a luvun 10 §:n 2 momentin soveltamisen johdosta määrätä rikesakkoa.

Ennen rikesakkomääräyksen antamista on rikkomuksesta epäiltyä kuultava.

Rikesakkomääräykseen tulee sisältyä ohjeet siitä, miten asianomaisen tulee menetellä, jos hän tahtoo saattaa rikkomuksen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Määräykseen on liitettävä tilillepanokortti rikesakon maksamista varten.

7 §

Rikesakkoasiassa toimitetaan esitutkintalain (805/2011) 11 luvun 2 §:ssä tarkoitettu suppea esitutkinta, jossa selvitetään ainoastaan ne seikat, jotka ovat välttämättömiä rikesakon määräämistä varten. Esitutkinta saadaan tällöin toimittaa noudattamatta mainitun lain 4 luvun 13 ja 16 §:n säännöksiä. (17.10.2014/823)

Jos rikkomuksesta epäilty kiistää rikkomuksen, suoritetaan esitutkinta rikesakkomääräyksen antajan harkitsemassa laajuudessa.

8 § (11.7.1997/699)

Rikesakkomääräys annetaan rikkojalle tiedoksi heti tai, jollei se ole mahdollista, siten kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään tiedoksiannosta rikosasioissa.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, rikesakkomääräys voidaan lähettää rikkomukseen syyllistyneelle postitse asianomaisen henkilön ilmoittamaan taikka ajoneuvoliikennerekisteristä ilmenevään osoitteeseen, jos kyseessä on moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tehty liikennerikkomus, johon syyllistyneen henkilöllisyys on välittömästi todettu. Rikesakkomääräys on tällöin lähetettävä viipymättä ja viimeistään kahden viikon kuluessa rikkomuksen tekopäivästä. Asianomaisen henkilön katsotaan saaneen rikesakkomääräyksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on annettu postin kuljetettavaksi. Rikesakkomääräykseen on merkittävä päivä, jona se on annettu postin kuljetettavaksi. (20.1.2006/59)

9 §

Rikesakko on maksettava kahden viikon kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksisaamisesta.

10 §

Rikesakko raukeaa, jollei sitä koskevaa määräystä ole annettu tiedoksi vuoden kuluessa rikkomuksen tekopäivästä. (20.1.2006/59)

Rikesakon rauettua samasta rikkomuksesta ei saa esittää rangaistusvaatimusta eikä nostaa syytettä.

11 §

Poliisipiirin päällikkö valvoo rikesakkomääräysten antamista. Hänen tulee poistaa rikesakkomääräys ja ilmoittaa asia viralliselle syyttäjälle, jos rikesakko on määrätty rikkomuksesta, josta rikesakko ei ole riittävä seuraamus.

Poliisipiirin päällikön tulee niin ikään poistaa rikesakkomääräys, jos siinä tarkoitettu teko ei ole tässä laissa tarkoitettu rikkomus tai rikesakkomääräys on muuten perusteeton.

Muissa kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa poliisipiirin päällikön tulee toimittaa rikesakkomääräykset täytäntöönpantaviksi.

12 §

Rikesakkomääräyksen saaneella henkilöllä on oikeus saattaa asia yleisen alioikeuden käsiteltäväksi. Sitä varten hänen tulee ilmoittaa asia viikon kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksisaamisesta sen paikkakunnan alioikeuden kansliaan, jossa rikkomus on tehty. Ilmoituksen tekijän on annettava kansliaan rikesakkomääräys ja ilmoitettava postiosoitteensa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus saadaan lähettää maksettuna postilähetyksenä tai lähetin välityksellä.

13 §

Kun asia on 12 §:ssä säädetyllä tavalla ilmoitettu alioikeuden käsiteltäväksi, on ilmoituksen tekijälle viivytyksettä annettava tieto käsittelyn ajasta ja paikasta sekä hänen poissaolonsa seurauksista. Jos ilmoitus on tehty postitse tai lähetin välityksellä, edellä mainitut tiedot on viivytyksettä lähetettävä ilmoitettuun postiosoitteeseen.

Tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta viralliselle syyttäjälle.

2 a luku (20.1.2006/59)

Menettely rikesakon määräämiseksi ajoneuvoa pysäyttämättä havaituista liikennerikkomuksista

13 a § (20.1.2006/59)

Tämän luvun säännöksiä voidaan soveltaa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tehdyn sellaisen rikesakkorikkomuksen käsittelyyn, joka on havaittu automaattisessa liikennevalvonnassa tai muuten ajoneuvoa pysäyttämättä ja joka koskee:

1) suurimman sallitun nopeuden ylitystä enintään 20 kilometrillä tunnissa; tai

2) liikennemerkkien vastaista ajoa linja-auto- tai raitiovaunukaistalla.

13 b § (20.1.2006/59)

Menettely käynnistyy siten, että rikesakkomääräys annetaan rikkomukseen käytetyn ajoneuvon kuljettajaa selvittämättä sille luonnolliselle henkilölle, joka rikkomuksen tekoaikana oli rikkomukseen käytetyn ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä.

Rikesakkomääräys annetaan ajoneuvolain (1090/2002) 3 §:n 23 kohdassa tarkoitetulle käyttövastaavalle, jos kaikki rikkomukseen liittyvät seikat huomioon ottaen voidaan pitää selvitettynä, että hän on rikkomuksen tekoaikana kuljettanut siihen käytettyä autoa. Muussa tapauksessa käyttövastaavalta on tiedusteltava, kuka kyseistä autoa on silloin kuljettanut.

Poliisipiirissä on pidettävä erillistä luetteloa, johon merkitään se ajankohta, jolloin käyttövastaavalle osoitettu tiedustelukirje on annettu postin kuljetettavaksi tai 2 momentissa tarkoitettu tiedustelu on muutoin suoritettu. Jos käyttövastaava ei kahden viikon kuluessa tiedustelun suorittamisesta vastaa siihen, asian jatkokäsittelyyn sovelletaan, mitä 2, 3 ja 4 luvussa säädetään.

13 c § (20.1.2006/59)

Rikesakkomääräyksen antaa poliisimies. Rikesakkomääräys on annettava kirjallisena, ja antajan on allekirjoitettava se. Rikesakkomääräys voidaan allekirjoittaa myös koneellisesti.

Rikesakkomääräyksestä tulee ilmetä:

1) rikesakkomääräyksen saaneen henkilötiedot;

2) rikkomuksen tekoaika ja -paikka, rikkomuksen laatu sekä sovellettavat lainkohdat;

3) rikesakon määrä ja päivämäärä, johon mennessä rikesakko on maksettava;

4) selostus rikesakkomääräyksen saaneelle rikkomuksesta mahdollisesti aiheutuvista muista seuraamuksista, kuten ajokiellosta; sekä

5) selostus siitä, miten rikesakkomääräystä vastustettaessa tulee menetellä ja miten asiaa tällöin käsitellään.

13 d § (20.1.2006/59)

Rikesakkomääräys lähetetään rikesakkomääräyksen saaneelle postitse ajoneuvoliikennerekisteristä ilmenevään osoitteeseen. Rikesakkomääräys on lähetettävä viipymättä ja viimeistään kahden viikon kuluessa rikkomuksen tekopäivästä. Käyttövastaavan esittäessä 13 b §:n 2 momentissa tarkoitetun selvityksen rikkomukseen syyllistyneen henkilöllisyydestä rikesakkomääräys saadaan kuitenkin lähettää kahden viikon kuluessa tällaisen tiedon saamisesta. Asianomaisen henkilön katsotaan saaneen määräyksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun määräys on annettu postin kuljetettavaksi. Määräykseen on merkittävä päivä, jona se on annettu postin kuljetettavaksi.

13 e § (20.1.2006/59)

Rikesakko on maksettava 30 päivän kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksisaamisesta, jollei rikesakkomääräyksen saanut sitä vastusta.

13 f § (20.1.2006/59)

Jos rikesakkomääräyksen saanut henkilö kiistää syyllisyytensä rikesakkomääräyksessä tarkoitettuun rikkomukseen tai jos hän pitää sitä muulla tavalla perusteettomana, hänen tulee vastustaa saamaansa rikesakkomääräystä. Vastustamista ei tarvitse perustella.

Vastustamisesta tulee ilmoittaa 30 päivän kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksisaamisesta sen kihlakunnan poliisilaitoksen kansliaan, minkä alueella rikkomus on tehty. Vastustamisilmoitukseen on liitettävä rikesakkomääräys. Vastustaminen voidaan tehdä tätä tarkoitusta varten laaditulla lomakkeella.

Vastustamisilmoituksen saa toimittaa poliisilaitokselle myös postilähetyksenä, telekopiona tai lähetin välityksellä.

13 g § (20.1.2006/59)

Tämän luvun mukaisessa menettelyssä annettuun rikesakkomääräykseen sovelletaan, mitä 11 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 4 luvussa säädetään.

Tämän luvun mukaisessa menettelyssä annettua rikesakkomääräystä ei voida saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi siten kuin 12 §:ssä säädetään.

13 h § (20.1.2006/59)

Poliisipiirin päällikkö toimittaa täytäntöönpantavaksi rikesakkomääräyksen, jota ei ole vastustettu eikä poistettu.

Poliisipiirin päällikkö poistaa rikesakkomääräyksen, jota on vastustettu. Tällöin tämän luvun mukainen menettely raukeaa ja asian jatkokäsittelystä on voimassa, mitä 2, 3 ja 4 luvussa säädetään, jollei 3 momentista muuta johdu.

Rikesakkomääräyksen vastustamisen jälkeen uusi, samasta teosta annettava rikesakkomääräys voidaan lähettää rikkomukseen syyllistyneelle postitse asianomaisen henkilön ilmoittamaan osoitteeseen, jos tekoon syyllistyneen henkilöllisyys on selvitetty tunnustuksella, jota ei ole syytä epäillä. Asianomaisen henkilön katsotaan saaneen rikesakkomääräyksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on annettu postin kuljetettavaksi. Rikesakkomääräykseen on merkittävä päivä, jona se on annettu postin kuljetettavaksi.

13 i § (20.1.2006/59)

Sille, joka ei ole voinut määräajassa vastustaa 13 d §:n mukaisesti tiedoksi annettua rikesakkomääräystä, on hakemuksesta palautettava menetetty määräaika. Menetetyn määräajan palauttamista koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava syy siihen, miksi rikesakkomääräystä ei ole voitu määräajassa vastustaa, ja hakemus on tehtävä sen paikkakunnan käräjäoikeudelle, jonka tuomiopiirin alueella rikkomus on tehty, viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa rikkomuksen tekopäivästä. Hakemukseen on liitettävä rikesakkomääräys tai maksukehotus.

13 j § (20.1.2006/59)

Jos 13 a §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu rikkomus on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen, rikkomukseen käytetyn ajoneuvon rekisteriin merkitylle omistajalle, haltijalle tai tilapäiselle käyttäjälle voidaan muihin toimenpiteisiin ryhtymättä antaa kirjallinen huomautus. Huomautuksen antaa poliisimies, ja se lähetetään huomautuksen saaneen henkilön ajoneuvoliikennerekisteristä ilmenevään osoitteeseen.

3 LUKU

Käsittely alioikeudessa

14 §

Rikesakkoasia käsitellään siinä yleisessä alioikeudessa, jonka tuomiopiirissä rikkomus on tehty. Käsittelyssä noudatetaan rikosasiain oikeudenkäynnistä voimassa olevia säännöksiä, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Rikesakkoasian käsittelee yksi alioikeuden lakimiestuomari (rikesakkotuomari).

Alioikeuden istunto voidaan pitää muuna aikana ja muussa paikassa kuin yleisen alioikeuden istuntoa varten on säädetty.

15 §

Virallisen syyttäjän tulee olla läsnä rikesakkoasioita käsiteltäessä. Näitä asioita varten voidaan määrätä apulaissyyttäjä siinä järjestyksessä kuin rangaistusmääräyslaissa on säädetty.

Jos syyttäjä katsoo, että rikesakkomääräyksen perusteena olevasta teosta on tuomittava muu seuraamus kuin rikesakko, hänen tulee ryhtyä toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi.

Syyttäjän on 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitettava päätöksestään nostaa syyte rikesakkotuomarille ja rikesakkomääräyksen saaneelle. Rikesakkotuomarin on peruutettava 13 §:ssä tarkoitettu käsittely ja ilmoitettava peruutuksesta rikesakkomääräyksen saaneelle.

16 §

Jos rikesakkomääräys on katsottava aiheelliseksi, rikkomuksesta epäilty on tuomittava alioikeuden käsiteltäväksi saatetun rikesakkomääräyksen mukaiseen rikesakkoon.

Rikkomuksesta epäilty voidaan tuomita rikesakkomääräystä markkamäärältään pienempään rikesakkoon, jos rikesakkotuomari katsoo rikkomuksen sitä edellyttävän.

Rikesakkotuomari voi jättää rikkojan rangaistukseen tuomitsematta samoin edellytyksin kuin rikoslain 6 luvun 12 §:ssä säädetään. (13.6.2003/536)

Rikesakkomääräys on poistettava, jos sen perusteena oleva teko ei ole rikoslain 2 a luvun 9 §:ssä tarkoitettu rikesakkorikkomus tai jos määräys on muuten perusteeton. (30.4.1999/552)

17 §

Edellä 14 §:ssä tarkoitettu rikesakkoasia saadaan käsitellä ja ratkaista rikkomuksesta epäillyn poissaolosta huolimatta.

Alioikeuden rikesakkoasiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

4 LUKU

Erinäisiä säännöksiä

18 § (30.4.1999/552)

Rikesakkomääräyksen täytäntöönpanosta on voimassa, mitä lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta ja sakkojen perimisestä säädetään. Rikesakon täytäntöönpanossa ei kuitenkaan sovelleta muuntorangaistusta koskevia säännöksiä.

19 §

Jos rikesakko on maksettu, vaikka rikesakkomääräys on poistettu tai rikesakon määrää on alennettu, on viranomaisen palautettava perusteettomasti tai liikaa maksettu rikesakko asianomaiselle.

20 § (30.4.1999/552)

20 § on kumottu L:lla 30.4.1999/552.

21 §

Rikesakon täytäntöönpanon vanhentumisesta on voimassa, mitä tuomitun sakon täytäntöönpanon vanhentumisesta on säädetty.

22 §

Mitä tässä laissa on säädetty poliisimiehestä tai poliisipiirin päälliköstä, sovelletaan vastaavasti muuhun laissa säädettyä valvontaa suorittavaan virkamieheen ja tämän esimieheen.

Poliisipiirin päällikölle tässä laissa kuuluvia tehtäviä voidaan poliisipiirin ohjesäännön määräyksellä siirtää muulle poliisipiirin päällystöön kuuluvalle virkamiehelle.

23 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

24 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1983.

HE 19/81, lvk.miet. 5/82., suvk.miet. 167/82