Advanced Search

Kalastuslaki


Published: 1982-04-16
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645772/kalastuslaki.html

Subscribe to a Global-Regulation Premium Membership Today!

Key Benefits:

Subscribe Now for only USD$40 per month.

Kalastuslaki

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 10.4.2015/379, joka on voimassa 1.1.2016 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 §

Kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon.

2 §

Kalastusoikeuden haltija on ensi kädessä velvollinen järjestämään kalastuksen ja kalakannan hoidon niin, että 1 §:ssä mainitut tavoitteet otetaan asianmukaisesti huomioon.

Valtiolle kuuluvien kalavesien ja kalastusten osalta on 1 momentissa säädetty velvollisuus sillä valtion viranomaisella, jonka hallinnassa vesialue tai kalastus on.

3 § (22.12.2009/1462)

Yhteisen kalaveden osakkaiden muodostama yhteisaluelain (758/1989) mukainen osakaskunta toimii tässä laissa tarkoitettuna kalastuskuntana.

Kalatalouden edistämistä ja muiden 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamista varten vesialueet jaetaan niiden omistussuhteista sekä kunnallisesta ja valtionhallinnollisesta jaotuksesta riippumatta kalastusalueisiin.

Valtion kalataloushallintoa hoitaa maa- ja metsätalousministeriö. Kalatalouden piirihallintoviranomaisina toimivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.

4 §

Mitä tässä laissa tai sen nojalla säädetään kalastusoikeudesta, koskee soveltuvin osin myös oikeutta pyytää rapuja. Helmisimpukan pyynnin kieltämisestä on säädetty erikseen.

Nahkiaisen pyynti luetaan kalastukseksi, ja se mitä tässä laissa säädetään kaloista, koskee, jollei säännöksestä muuta ilmene, vastaavasti myös nahkiaista.

2 LUKU

Kalastusoikeus

5 § (27.5.2011/600)

Oikeus harjoittaa kalastusta ja määrätä siitä kuuluu vesialueen omistajalle, jollei tätä oikeutta ole luovutettu toiselle tai jollei jäljempänä tässä laissa muuta säädetä. Oikeus kalastaa vesilain (587/2011) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetun vesialueen rajan ulkopuolella olevalla tulva-alueella, milloin se on veden peittämä, kuuluu vesialueen omistajalle.

6 § (22.12.2009/1462)

Yleisellä vesialueella meressä sekä Suomen talousvyöhykkeellä on jokaisella Suomessa vakinaisesti asuvalla Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisella oikeus harjoittaa kalastusta. Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisilla on edellä tarkoitetulla alueella kotipaikasta riippumatta oikeus kotitarve- ja virkistyskalastukseen.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi antaa järjestysmääräyksiä 1 momentissa tarkoitetun kalastuksen harjoittamisesta siltä osin, kuin vesialue ei kuulu 68 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kalastusalueeseen. Tällöin on erityisesti otettava huomioon, ettei muu kalastus saa kyseisellä alueella kohtuuttomasti haitata tai vaikeuttaa siellä ammattimaisesti harjoitettavaa pyyntiä taikka heikentää sen edellytyksiä.

Milloin ammattimaisesti harjoitettavan kalastuksen tarve sitä edellyttää, voi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tällaisen kalastuksen harjoittamista varten vuokrata 1 momentissa tarkoitetulla vesialueella olevan lohen tai taimenen pyyntipaikan taikka antaa määräajaksi luvan sen käyttämiseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myös myöntää luvan kotitarve- tai virkistyskalastukseen sanotulle alueelle muullekin kuin 1 momentissa tarkoitetulle ulkomaalaiselle.

Ammattimaiseen kalastukseen tarkoitettuja pyydyksiä saavat 1 momentissa tarkoitetulla vesialueella käyttää vain ammattikalastajat. Ammattimaiseen kalastukseen tarkoitetuista pyydyksistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

6 a § (31.8.2001/756)

Ammattikalastajana pidetään henkilöä, joka harjoittaa kalastusta ja saa siitä sekä pyytämänsä saaliin jalostamisesta toimeentulonsa tai oleellisen osan siitä.

Kalastajan katsotaan saavan kalastuksesta ja pyytämänsä saaliin jalostamisesta toimeentulonsa tai oleellisen osan siitä, jos hänen mainitusta toiminnasta saamansa myyntitulot (kalastuksen kokonaistulo) ovat vähintään 30 prosenttia kalastajan saamien kaikkien elinkeinotoiminnan kokonaistulojen, palkkatulojen ja muiden hänen säännöllisesti saamiensa kokonaistulojen yhteismäärästä. Yhtiön tai osuuskunnan osakkaana kalastusta harjoittavan kalastajan kalastuksen kokonaistuloihin luetaan myös yhtiön tai osuuskunnan kalastuksen kokonaistuloista hänelle kuuluva osuus. Toisen palveluksessa olevan kalastajan kalastuksen kokonaistuloihin luetaan myös hänen kalastuksesta saamansa palkkatulot.

Henkilöä, jonka saama kalastuksen kokonaistulo on alle 30 prosenttia, mutta vähintään 15 prosenttia hänen saamiensa kaikkien elinkeinotoiminnan kokonaistulojen, palkkatulojen ja muiden hänen säännöllisesti saamiensa kokonaistulojen yhteismäärästä, pidetään ammattikalastajana 6 §:n 4 momenttia sekä kalansaaliin ilmoittamista ja kalastuksen sääntelyä koskevia säännöksiä sovellettaessa.

7 §

Yleisellä vesialueella järvessä on jokaisella järveen ulottuvassa kunnassa muutoin kuin tilapäisesti asuvalla oikeus harjoittaa koukkukalastusta. (12.12.1996/1045)

Muusta kalastuksesta 1 momentissa tarkoitetulla vesialueella päättää kalastusalue. Päätöstä tehtäessä on otettava erityisesti huomioon ammattikalastajien tarpeet. Kalastusalue saa periä tässä momentissa tarkoitetusta kalastuksesta kohtuullisen maksun. Kalastusalue saa käyttää maksuina kertyvät varat kalakannan hoitoon siinä vesistössä, jossa yleinen vesialue sijaitsee. (14.7.2000/687)

8 §

Sen lisäksi, mitä 6 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädetään kalastamisesta yleisellä vesialueella, on jokaisella oikeus muullakin vesialueella harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä viehekalastusta, kuitenkin vetouistelua lisäksi yhdellä painovieheellä tai syvääjällä, lukuun ottamatta lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja sekä niitä vesialueita, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. Onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on saatava myös kalastusoikeuden haltijan lupa. (12.12.1996/1045)

Kunnassa muutoin kuin tilapäisesti asuva henkilö saa harjoittaa muikun, kuoreen, silakan ja kilohailin pyyntiä verkolla meressä myös yleiseen vesialueeseen kuulumattomalla, kunnassa olevalla vesialueella, joka sijaitsee ulkosaaristossa tai aavaa selkää vastassa. Milloin tällainen vesialue on kylänrajan sisäpuolella, kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuva henkilö saa harjoittaa siellä myös koukkukalastusta, ei kuitenkaan pitkällä siimalla. (12.12.1996/1045)

Mitä edellä on säädetty kylänrajain sisäpuolella olevista vesialueista, koskee myös jaettuja vesialueita.

Tässä pykälässä tarkoitettua kalastusta ei saa harjoittaa niin, että kalaveden omistajan tai vuokraajan tavanomaisilla apaja- ja isorysäpaikoilla harjoittama kalastus estyy tai häiriintyy.

8 a § (15.6.2012/293)

Kalastusmatkailun toimintaedellytysten turvaamiseksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää koko toimialuettaan tai sen osaa koskevan luvan järjestää kalastusmatkailutilaisuuksia, joihin osallistuu enintään kuusi kalastajaa kerrallaan ja joissa harjoitetaan 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua onkimista, pilkkimistä tai viehekalastusta. Lupaa haetaan kirjallisesti, ja se voidaan myöntää, jos kalakantojen kestävä hyödyntäminen tämän sallii. Lupa voi olla voimassa enintään viisi vuotta kerrallaan.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee luvassa asettaa alueellisia kalastusrajoituksia tai päiväkohtaisia saaliskiintiöitä, jos kalataloudelliset näkökohdat tai alueen kalakantojen tila sitä edellyttävät. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee pyytää toimialueensa kalastusalueilta vuosittain lausunto alueellisten kalastusrajoitusten ja päiväkohtaisten saaliskiintiöiden asettamiseen vaikuttavista seikoista.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi peruuttaa luvan, jos luvanhaltija olennaisesti rikkoo asetettuja ehtoja eikä luvanhaltija elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta lopeta ehtojen rikkomista.

Kalastusmatkailuyrittäjän tulee 1 momentissa tarkoitetun luvan saatuaan suorittaa kalenterivuosittain valtiolle 100 euron suuruinen viehekalastusmaksu kunkin sellaisen 88 §:n 3 momentissa tarkoitetun kalastus-läänin osalta, jonka alueella kalastus-matkailuyrittäjä järjestää kalastusmatkailutilaisuuksia. (30.12.2014/1426)

9 § (22.12.2009/1462)

Jokaisella kylässä muutoin kuin tilapäisesti asuvalla on oikeus saada lupa harjoittaa kotitarve- ja virkistyskalastusta kylänrajain sisäpuolella olevalla vesialueen omistajan osoittamalla alueella ja hänen määräämällään tavalla. Tällaisen luvan saaja on velvollinen suorittamaan siitä vesialueen omistajalle kohtuullisen maksun. Jos maksun määrästä ei sovita, asia voidaan saattaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ratkaistavaksi.

10 §

Edellä 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua kalastusta ei saa harjoittaa eikä 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja lupia myöntää siten, että vesialueen omistajan, vuokramiehen tai sanotulla alueella kalastusta ammattimaisesti harjoittavan mahdollisuus kalastusoikeutensa hyväksikäyttämiseen kohtuuttomasti vaikeutuu. (12.12.1996/1045)

Vesialueen omistaja voi siirtää 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen lupien antamisen ja maksujen perimisen kalastusalueen tehtäväksi.

Mitä 9 §:ssä ja tämän pykälän 2 momentissa on säädetty vesialueen omistajasta, koskee useille kiinteistöille yhteisesti kuuluvan kalaveden osalta kalastuskuntaa.

11 § (22.12.2009/1462)

Jos 1 §:ssä mainitut tavoitteet, kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kalaistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaaminen tai erityiset syyt vaativat, on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella vesialueen omistajan tai kalastusalueen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan oikeus määrätyllä alueella rajoittaa 8 §:ssä tarkoitettua onkimista ja pilkkimistä tai 9 §:ssä tarkoitettujen lupien myöntämistä taikka kieltää ne määräajaksi.

Vesialueella, jolla tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaaminen, kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kalaistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaaminen, petokalojen tärkeiden kutualueiden suojeleminen tai liiallisen häirinnän estäminen taikka merilintujen pesimisen turvaaminen pesimäaikana sitä edellyttää, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on kiellettävä 8 §:ssä tarkoitettu viehekalastus. Kielto annetaan vesialueen omistajan tai kalastusalueen tai vuokramiehen, ammattikalastajan tai sen, jonka etua asia koskee, hakemuksesta taikka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen omasta aloitteesta, ja kielletty alue voi olla kokonaisuudessaan enintään 25 prosenttia kalastusalueen vesi-pinta-alasta.

Kalastusalue voi vesialueen omistajan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kalaveden tuoton pienuuden vuoksi tai muusta pätevästä syystä määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen enintään kuuden kuukauden ajaksi. Jos kielto tai rajoitus on tarpeen toistuvasti, määräys on alistettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vahvistettavaksi.

12 § (19.12.1997/1212)

Valtion yksityiset kalastukset pysytetään valtiolla siellä, missä ne vanhastaan ovat olleet ja edelleen ovat hallinnassa. Tarkempia säännöksiä niiden käytöstä samoin kuin valtiolle kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä ja kalastuksen harjoittamisesta valtion omistamilla vesialueilla annetaan asetuksella, jolloin ammattikalastajien ja paikallisen väestön etu on ensi sijassa otettava huomioon. Enontekiön, Inarin tai Utsjoen kunnassa vakinaisesti asuvilla, jotka harjoittavat ammattikalastusta, kotitarvekalastusta tai luontaiselinkeinoja, on kuitenkin oikeus saada korvauksetta lupa kalastuksen harjoittamiseen mainituissa kunnissa sijaitsevilla valtiolle kuuluvilla vesialueilla.

Mitä 8 §:n 1 momentissa säädetään, sovelletaan kuitenkin myös valtion omistamilla vesialueilla.

13 §

Ylimuistoisella nautinnalla tai muulla perusteella laillisesti saatu erityinen oikeus kalastuspaikkaan tai kalastukseen toisen kylän rajain sisällä tahi kylänrajain ulkopuolella jää edelleen voimaan sellaisena kuin sitä on vanhastaan käytetty. Ylimuistoinen nautinta kalastuspaikkaan on kuitenkin voimassa ainoastaan, milloin paikan rajat voidaan luotettavasti osoittaa.

Jollei oikeutta kalastuspaikkaan tai kalastukseen toisen kylän vesialueella ole alueen piirirajaa käytäessä hyväksytty, on sitä koskeva kanne pantava vireille yleisessä alioikeudessa kolmen vuoden kuluessa siitä, kun rajankäynti on saanut lainvoiman.

Milloin kalastusoikeudesta on tuomioistuimen päätöksellä tai muutoin laillisesti määrätty toisin kuin tässä laissa edellä on säädetty, sellaista määräystä on edelleen noudatettava.

14 § (22.12.2009/1462)

Jos jollakin on aikaisemmin saavutettu oikeus pitää isoa rysää tai muuta siihen verrattavaa sulkupyydystä lähempänä lohi- ja siikapitoisen joen suuta kuin siitä on säädetty, tällaisen oikeuden haltija voidaan velvoittaa luopumaan sanotusta oikeudesta, jos se on tarpeen 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jolleivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja oikeuden haltija pääse luovuttamisesta sopimukseen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi saattaa asian hakemuksella aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Oikeuden luovuttamisesta on suoritettava sen täyttä arvoa vastaava korvaus. Jollei arvoa muutoin voida määrätä, katsotaan sen vastaavan saadun saaliin perusteella laskettua kaksikymmenkertaista viimeisten viiden vuoden aikana harjoitetun kalastuksen keskimääräistä vuotuista puhdasta tuottoa.

Luovuttamista koskeva erimielisyys voidaan saattaa hakemuksella aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Jos kalastusoikeuden arvosta ei sovita, tulee aluehallintoviraston määräämän kahden esteettömän henkilön ennen asian ratkaisemista toimittaa sitä varten tarvittava arvioiminen.

14 a § (22.12.2009/1462)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus asettaa neuvottelukunnan käsittelemään Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sijaitsevien valtiolle kuuluvien kalavesien kalatalouskysymyksiä. Neuvottelukunta asetetaan kutakin kuntaa varten kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Sen tehtävänä on toimialueensa puitteissa antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja aloitteita sekä suorittaa muut sille määrätyt tehtävät.

Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen tulee pyytää neuvottelukunnalta vuosittain lausunto kalastuksen järjestämisestä ja kalastuslupien myöntämisessä noudatettavista periaatteista. Viranomainen ei voi poiketa annetuista lausunnoista ilman erityistä syytä.

14 b § (19.12.1997/1212)

Edellä 14 a §:ssä tarkoitetussa neuvottelukunnassa on viisi jäsentä sekä kullakin henkilökohtainen varajäsen. Metsähallitus, saamelaiskäräjät, kalastusalueet, kunta sekä ammattikalastajien paikalliset järjestöt nimeävät kukin yhden jäsenen ja hänelle varajäsenen. Jos ammattikalastajat eivät ole järjestäytyneet tai järjestöt eivät pääse yksimielisyyteen yhteisestä ehdokkaastaan, kunta nimeää näiden ehdokkaista yhden. Neuvottelukunta valitsee keskuudestaan itselleen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Neuvottelukunta kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta jäsentä on läsnä.

Neuvottelukunnasta on muutoin voimassa, mitä valtion komiteoista on määrätty.

3 LUKU

Kalastusoikeuden vuokraaminen

15 §

Se, jolla on kalastusoikeus tietyllä vesialueella, voi antaa sen vuokralle. Kalastuskunta voi antaa kalastuskunnalle kuuluvan vesialueen vuokralle siten kuin yhteisaluelaissa säädetään. (14.7.2000/687)

Kalastusoikeuden vuokraamisella tarkoitetaan tässä laissa vesialueen vuokraamista kalastuksen harjoittamista varten taikka muutoin maksua vastaan tapahtuvaa oikeuden luovuttamista tiettyyn kalastuspaikkaan tahi määrätyn kalalajin pyydystämiseen tai määrätynlaisen pyydyksen käyttämiseen. Tässä tarkoitettuna maksuna ei pidetä kalastukseen oikeuttavasta luvasta tai lupatodistuksesta suoritettavaa maksua.

16 §

Kalastusoikeutta vuokrattaessa on, milloin edellytykset siihen ovat olemassa, otettava erityisesti huomioon ammattimaisesti harjoitettavan kalastuksen edut. Vuokraehtoja määrättäessä on pyrittävä siihen, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja kalataloudelliset näkökohdat huomioon ottaen.

Milloin jonkin vesialueen käyttämättä jättäminen olennaisesti vaikeuttaisi vesistön kalakantojen hoitoa tai sen kalataloudellista hyväksikäyttöä, kalastusalue voi kehottaa vesialueen omistajaa antamaan sen vuokralle ammattimaisesti harjoitettavaa kalastusta varten. (22.12.1993/1355)

Jollei vesialueen omistaja noudata 2 momentissa mainittua kehotusta eikä sopimusta alueen kalakannan kalataloudellisesti tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä muutoinkaan saada aikaan, yleinen alioikeus voi kalastusalueen hakemuksesta velvoittaa vesialueen omistajan korvausta vastaan sallimaan 2 momentissa tarkoitetun pyyntitavan edellyttämän alueen käyttöön ottamisen tai kustantamaan ne muut toimenpiteet, jotka ovat tarpeen vesialueen käyttämättä jättämisestä johtuvien haitallisten seurausten poistamiseksi.

17 §

Sen lisäksi, mitä tässä laissa tai sen nojalla kalastusoikeuden vuokraamisesta säädetään, on tällaisesta vuokraamisesta soveltuvin osin noudatettava, mitä maanvuokralaissa (258/66) on säädetty alueen vuokraamisesta sanotun lain 72 §:n mukaiseen tarkoitukseen.

Valtiolle kuuluvien kalavesien ja kalastusten vuokraamisesta on tämän lain säännösten lisäksi voimassa, mitä siitä asetuksella säädetään.

17 a § (14.7.2000/687)

Jos yhteisen alueen osakaskiinteistö kalastusoikeuksineen on annettu vuokralle maanvuokralain (258/1966) 5 luvussa säädetyllä tavalla, vuokramiehellä on oikeus käyttää osakaskunnan kokouksissa asianosaisen puhevaltaa vuokrasopimuksen voimassaoloajan kalastusta koskevissa asioissa, jollei vuokranantaja tätä puhevaltaansa käytä tai jollei muuta ole sovittu.

18 § (14.7.2000/687)

Yhteisen vesialueen osakas saa ilman muiden osakkaiden suostumusta antaa toiselle luvan vastikkeetta tai vastiketta vastaan käyttää hänelle yhteisellä vesialueella kuuluvaa kalastusoikeuttaan. Muutoin on voimassa, mitä osakkaiden päätösvallan käyttämisestä kysymyksessä olevan yhteisen omaisuuden osalta muualla laissa säädetään.

19 §

Kun kalastusoikeus annetaan vuokralle ammattimaisesti harjoitettavaa kalastusta varten, on vuokrasopimus tehtävä kirjallisesti ja määräajaksi, vähintään viideksi ja enintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Jos tällaisesta kalastusoikeuden vuokrasta on sovittu suullisesti, saa sopimuspuoli yleisessä alioikeudessa vireille pantavalla kanteella vaatia tehtyä sopimusta vahvistettavaksi. Vahvistettu vuokrasopimus on yhtä pätevä kuin laillisesti tehty kirjallinen vuokrasopimus.

Jos kalastusoikeudesta on tehty 1 momentissa tarkoitettu vuokrasopimus, on vuokramiehellä, joka kalastusta harjoittaessaan on noudattanut mitä 1 ja 2 §:ssä on säädetty, etuoikeus sopimuksensa uudistamiseen. Vuokramies, jolta tämä oikeus evätään tai joka on tyytymätön uudistamista varten esitettyihin vuokraehtoihin, voi saattaa asian kanteella yleisen alioikeuden tutkittavaksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu tai siinä säädetyllä tavalla vahvistettu vuokrasopimus on kiinnittämättömänäkin myös vesialueen uutta omistajaa sitova, vaikkei alueen luovutuskirjaan olekaan otettu tästä erityistä määräystä.

20 §

Vuokranantaja voi purkaa kalastusoikeutta koskevan vuokrasopimuksen tai jättää sen uudistamatta, jos vuokramies muistutuksesta huolimatta käyttää väärin kalastusoikeuttaan, laiminlyö vuokramaksun suorittamisen tai muutoin rikkoo sopimukseen tai tämän lain 1 ja 2 §:ään perustuvat velvollisuutensa.

Purkamista koskeva asia on erimielisyyden sattuessa pantava vireille kanteella yleisessä alioikeudessa.

4 LUKU

Kalastuksen harjoittamiseen liittyvät oikeudet

21 § (22.12.2009/1462)

Kalastusta ammattinaan harjoittavalla on valtiolle kuuluvilla meren rannoilla, saarilla ja luodoilla, joita ei ole varattu muuhun käyttöön, oikeus saada elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen osoituksen mukaan ja sen vahvistamin kohtuullisin ehdoin vuokralle maa-alue kalastuksessa tarvittavia säilytystiloja ja pyydysten kuivattamista sekä ammatin harjoittamista varten välttämätöntä tilapäistä majoittumista varten.

22 §

Kalastusoikeuden haltijalla ja hänen apulaisillaan on, milloin se pyydysten laskemista, nostamista ja kokemista varten on tarpeen oikeus astua toisen maalle, ei kuitenkaan tontille, rakennuspaikalle, puutarhaan eikä uimarannalle, sekä panna pyydyksiään kuivamaan toisen rannalle, paitsi edellä mainituille ja muille erityiseen käyttöön otetuille alueille ja viljelyksessä olevalle maalle. Jos rannanomistaja on osoittanut näihin tarkoituksiin sopivan paikan, ei muuta aluetta saa niihin käyttää.

Rannanomistajan tulee osoittaa kalastusoikeuden haltijalle maansa kautta kulkuyhteys kalavedelle, jollei tämä muutoin voi sinne sopivasti päästä, sekä tarvittaessa paikka veneen maalle vetämistä ja kiinnittämistä varten.

Maanomistajalla on oikeus saada korvaus edellä tässä pykälässä tarkoitetusta käyttöoikeudesta johtuvasta vahingosta ja haitasta. Jollei käyttöoikeudesta tai korvauksesta sovita, asia voidaan saattaa tielautakunnan ratkaistavaksi. Tällöin on asian käsittelystä ja päätöksen teosta sekä muutoksenhausta soveltuvin kohdin voimassa, mitä yksityisistä teistä annetussa laissa (358/62) on tielautakunnan osalta säädetty.

5 LUKU

Kalan kulun ja kalakannan turvaaminen

23 §

Kalastusta harjoitettaessa on vältettävä toimenpiteitä, jotka estävät kalan pääsyn toisen vesialueelle taikka rauhoituspiiriin tai muualle, missä pyynti kalakannan turvaamiseksi on rajoitettu, taikka vaikeuttavat vaelluskalan liikkumista vesistössä tai kalakannan hoitoa.

24 § (22.12.2009/1462)

Joessa sekä vesilain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetussa salmessa tai kapeikossa on pidettävä valtaväylä auki kalan kulkua varten niin kuin vesilaissa säädetään. (27.5.2011/600)

Missä joki yhtyy mereen tai järveen, valtaväylän jatkeena on kalaväylä, joka käsittää syvimmällä kohdalla kolmanneksen kysymyksessä olevan vesialueen leveydestä ja ulottuu niin kauaksi selkäveteen, että kalan kulku on turvattu. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hakemuksesta määrätä kalaväylän leveyden tai sijainnin toisin, jos se kalan kulun turvaamiseksi on tarpeen.

Kalaväylän rajat voidaan selvittää ja merkitä kartalle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, vesialueen omistajan tai kalastusoikeuden haltijan hakemuksesta suoritettavassa maanmittaustoimituksessa. Toimituksen suorittaa toimitusinsinööri ilman uskottuja miehiä, ja siihen on muuten sovellettava, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) rajankäynnistä säädetään. Toimituskustannuksista vastaa hakija.

25 § (22.12.2009/1462)

Kalaväylän avoinna pitämisestä ja sulkemisesta on voimassa, mitä vesilaissa säädetään valtaväylästä. Lukuun ottamatta pitkääsiimaa ja muuta koukkupyydystä, joka valtaväylässä ei haittaa kulkemista, on valtaväylä ja kalaväylä myös pidettävä vapaana seisovista kalanpyydyksistä. Valtaväylässä ja kalaväylässä tulee liikkuvallakin rihmapyydyksellä kalastaa siten, että yli puolet väylän leveydestä on vapaana.

Aikaisemmin laillisesti saatu oikeus kiinteän pyydyksen pitämiseen valta- tai kalaväylässä jää edelleen voimaan. Tällaisen oikeuden haltija voidaan kuitenkin velvoittaa luopumaan sanotusta oikeudesta, jos se on tarpeen 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jolleivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja oikeuden haltija pääse luovuttamisesta sopimukseen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi saattaa asian hakemuksella aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Oikeuden luovuttamisesta on suoritettava korvaus noudattaen, mitä 14 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää luvan kiinteän kalastuslaitteen pitämiseen tilapäisesti kalaväylässä, milloin tällainen toimenpide ei vaaranna kalan kulkua vesistössä.

26 §

Kalatiessä sekä sadan metrin matkalla sen tai kalan kulun turvaamiseksi rakennetun muun laitteen ylä- ja alapuolella on kaikenlainen kalastus kielletty.

Kalastusta ei saa harjoittaa voima- ja muuhun laitokseen vettä johtavassa kanavassa eikä sadan metrin matkalla vesistön poikki rakennetun padon alapuolella. Kalastusalue voi, milloin kalakannan turvaaminen sitä edellyttää, kieltää kalastuksen padon alapuolella pitemmältikin kuin sadan metrin matkalla samoin kuin patoaltaassa padon yläpuolella sekä tekojärvessä ja muussa tekoaltaassa. (22.12.1993/1355)

Vesistöön rakennettaessa ja vesistöstä vettä johdettaessa huomioon otettavista seikoista, joilla turvataan kalakantoja ja kalan kulkua sekä suojellaan kalastuksen etuja, säädetään vesilaissa. (27.5.2011/600)

Kalastusalue voi sopiviksi katsomillaan ehdoilla myöntää helpotuksia kiellosta harjoittaa kalastusta 1 ja 2 momentissa tarkoitetuilla alueilla. (22.12.1993/1355)

27 § (22.12.2009/1462)

Jos vesilain säännöksistä ei muuta johdu, saa pienehkön järven, jonka ainoastaan puro yhdistää muuhun vesialueeseen, aluehallintoviraston luvalla sulkea kalastusta ja kalakannan hoitoa varten, jollei siitä ole toiselle mainittavaa haittaa. Samoin edellytyksin saa puron tai sen osan sulkea mainittuja tarkoituksia tai kalanviljelyä varten. Lupa voidaan korvauksetta peruuttaa tai sen ehtoja muuttaa, jos sulkemisesta aiheutuu muu kuin vähäiseksi katsottava vahingollinen seuraus, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty. Sulkemisesta aiheutuva vahinko on korvattava.

Tässä pykälässä tarkoitettu asia pannaan aluehallintovirastossa vireille hakemuksella noudattaen, mitä vesilaissa säädetään.

28 §

Asetuksella voidaan antaa pyydyksiä ja pyyntipaikkoja koskevia tarkempia säännöksiä kalan kulun turvaamiseksi muuallakin kuin 24–27 §:ssä tarkoitetuilla vesialueilla.

6 LUKU

Pyydykset ja pyynnin harjoittaminen

Pyydykset
29 §

Kalastusta harjoitettaessa on vältettävä sellaisten pyydysten, laitteiden tai kalastustapojen käyttämistä, jotka tarpeettomasti vahingoittavat tai tuhoavat kaloja taikka vaarantavat kalakannan säilymistä vesistössä.

30 §

Kalastuksessa ei saa käyttää räjähdyksellä tai muulla tavoin aikaansaatua painetta eikä myöskään ampuma-aseita, huumaavia, myrkyllisiä tai muutoin vesistöä pilaavia aineita eikä sähkövirtaa.

31 §

Pyydysten rakennetta, käyttöaikaa ja käyttötapaa koskevia tarkempia säännöksiä voidaan antaa asetuksella.

32 §

Langasta kudottujen pyydysten pienin sallittu silmäkoko eri kalalajien ja pyydysten osalta sekä silmäkoon mittaamistapaa säädetään asetuksella.

Kalastusalue voi antaa määräajaksi tiettyä vesialuetta koskevia asetuksesta poikkeavia määräyksiä pyydysten sallitusta silmäkoosta, jos 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttaminen sitä erityisesti vaatii. (22.12.1993/1355)

Edellä 2 momentissa mainitusta syystä kalastusalue voi myös määräajaksi kieltää muunkin kuin langasta kudotun, muutoin luvallisen pyydyksen käyttämisen tai sitä rajoittaa. (22.12.1993/1355)

33 § (25.3.2011/270)

Pyyntiin asetetut kiinteät ja seisovat pyydykset on merkittävä siten, että ne ovat selvästi muiden vesistössä liikkuvien havaittavissa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin pyydyksiin tulee lisäksi merkitä pyydyksen asettajan nimi ja yhteystiedot sekä kalastusoikeuden osoittava merkki siten, että ne ovat havaittavissa ilman, että pyydystä tarvitsee nostaa vedestä. Edellä säädetystä poiketen kalastusoikeuden osoittavaa merkkiä ei tarvitse kiinnittää pyydykseen sellaisilla alueilla, joilla kalastusoikeuden omistaja ei ole ottanut käyttöön kalastusoikeuden osoittavaa merkkijärjestelmää.

Pyydysten merkinnästä annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Rauhoitusajat ja pienimmät mitat
34 §

Kalojen ja ravun rauhoitusajoista säädetään asetuksella.

Sinä aikana, jona jokin kalalaji tai rapu on rauhoitettu, ei vedessä saa pitää pyydystä, joka on sen pyyntiä varten tehty tai erityisesti siihen sopiva.

35 §

Asetuksella säädetään ne pienimmät mitat, jotka luonnonvesistä pyydettävien kalojen ja rapujen tulee täyttää.

Kalastusalue voi määrätyllä vesialueella määrätä 1 momentissa tarkoitetun mitan tietylle kala- tai rapulajille tai määrätä, että sanottu mitta on asetuksella säädettyä mittaa suurempi, jos se on tarpeen 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. (22.12.1993/1355)

36 § (25.3.2011/270)

Säädettyä vähimmäismittaa pienempi kala tai rapu on välittömästi laskettava takaisin veteen elävänä tai kuolleena.

Täysimittainen kala tai rapu on laskettava takaisin veteen elävänä tai kuolleena, jos se on pyydetty:

1) rauhoitusaikana;

2) kielletyllä pyydyksellä; tai

3) kielletyllä kalastustavalla.

Pyyntirajoitukset
37 § (22.12.1993/1355)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on erityisestä syystä oikeus tiettyä vesistöaluetta tai sen osaa varten määräajaksi tai toistaiseksi antaa asettamillaan ehdoilla lupa tässä laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa taikka niiden nojalla annetulla päätöksellä:

1) kielletyn pyydyksen tai kalastustavan käyttämiseen;

2) rauhoitetun kalan tai ravun pyydystämiseen sen rauhoitusaikana; taikka

3) säädettyä tai määrättyä mittaa pienemmän kalan tai ravun pyydystämiseen.

(22.12.2009/1462)

Milloin tietyllä vesialueella vallitsevat erityiset olosuhteet tai tärkeät kalakannan hoitoon liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät, kalastusalue voi määräajaksi kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttämisen sanotulla alueella.

3 momentti on kumottu L:lla 20.8.2010/697.

37 a § (20.8.2010/697)

Valtioneuvoston asetuksella voidaan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttäminen tietyllä vesialueella ja antaa yksityiskohtaisia säännöksiä pyydysten käyttöajoista, jos se luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla uhanalaiseksi määritellyn eläinlajin elinvoimaisena säilymiseksi ja lajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi alueella on tarpeen.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan antaa tiettyä vesialuetta koskevia yksityiskohtaisia teknisluonteisia säännöksiä pyydysten rakenteesta ja käyttötavasta, jos se 1 momentissa tarkoitetun uhanalaisen eläinlajin elinvoimaisena säilymiseksi ja lajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi alueella on tarpeen.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään lajista, koskee myös alalajia, rotua, kantaa ja muotoa.

37 b § (6.3.2015/201)

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä vesialueen omistaja tai erityisen oikeuden haltija voivat tehdä saimaannorppakannan elinvoimaisena säilymiseksi ja saimaannorpan suotuisan suojelutason saavuttamiseksi sopimuksen kalastuksen rajoittamisesta ja kieltämisestä tietyllä vesialueella. Sopimus voidaan tehdä enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

37 c § (20.8.2010/697)

Jos 37 a §:n 1 momentin nojalla säädetty kielto aiheuttaa vesialueen omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle merkityksellistä haittaa, hänellä on oikeus saada siitä valtiolta täysi korvaus. Valtiota korvausasiassa edustaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä sen, joka katsoo olevansa oikeutettu korvaukseen, on pyrittävä sopimukseen korvauksen määrästä. Jos korvauksesta ei ole voitu sopia, toimitusta korvauksen määräämiseksi voidaan hakea Maanmittauslaitokselta vuoden kuluessa hakemuksen perusteena olevan kiellon voimaantulosta. Korvauksen määräämiseen sovelletaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977) säädetään. Korvaukselle on maksettava mainitun lain 95 §:n 1 momentin mukaista korkoa siitä päivästä, jolloin korvaukseen oikeutettu on hakenut Maanmittauslaitokselta määräystä korvaustoimitukseen. (13.12.2013/912)

Oikeutta tämän pykälän mukaiseen korvaukseen ei kuitenkaan ole sellaisesta haitasta, josta haitankärsijä on oikeutettu korvaukseen jonkin muun lain tai sopimuksen nojalla.

38 § (22.12.2009/1462)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi siirtoistutusta, kalanviljelytoimintaa, tutkimustyötä tai muuta kalaveden hoitoon liittyvää tarkoitusta varten antaa määräämillään ehdoilla ja kalastusoikeuden haltijan suostumuksella määräajaksi luvan pyydystää kaloja tai rapuja tästä laista taikka sen nojalla annetuista säännöksistä ja määräyksistä poiketen. Tällaista lupaa ei saa siirtää toiselle.

39 § (12.12.1996/1045)

Kalastusta harjoitettaessa on vältettävä kaikkea sellaista, joka voi aiheuttaa rannan omistajalle tai haltijalle tarpeettomasti haittaa tai häiriötä. Edellä 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta ei saa ilman erityistä oikeutta harjoittaa viittäkymmentä metriä lähempänä selvällä merkillä varustettua, pyynnissä olevaa kiinteää tai verkkopyydystä eikä niin lähellä toisen asuttua rantaa, laituria, uimarantaa, jäätietä tai muuta niihin verrattavaa aluetta, että siitä aiheutuisi edellä tarkoitettu seuraus. Tässä laissa tarkoitettua onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta harjoitettaessa on vältettävä aiheuttamasta haittaa tai häiriötä vesialueella harjoitettavalle muulle kalastukselle.

40 §

Milloin yhdistykselle tai muulle yhteisölle kuuluu vesialueen osakkaana tai osakkaalle kuuluvan oikeuden haltijana kalastusoikeus jakamattomalla vesialueella, sen tulee järjestää kalastuksen harjoittaminen tällä alueella siten, ettei sanottua oikeutta luvattomasti ylitetä.

Apaja
41 §

Jos useat tahtovat käyttää yhteistä nuotta-apajaa eikä kalastus ole mahdollista samanaikaisesti tai erityisesti järjestetty, vedetään apaja viivyttelemättä saapumisjärjestyksessä.

42 §

Milloin talvinuotta-apajan vetokuntoon saattaminen on aiheuttanut nuottakunnalle muutakin työtä kuin uittoavantojen tekemistä, nuottakunta on oikeutettu saamaan muilta, jotka käyttävät samaa apajaa, kohtuullisen korvauksen.

7 LUKU

Rauhoituspiiri

43 §

Kalastusalue voi 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, jollei muita keinoja ole sopivasti käytettävissä, perustaa enintään kymmeneksi vuodeksi rauhoituspiirin vesialueelle, jossa arvokkaat kalalajit kutevat tai oleskelevat tai jota ne käyttävät kulkutienään. (22.12.1993/1355)

Rauhoituspiirin perustamista koskevassa päätöksessä on tarpeen mukaan määrättävä:

1) minä aikana ja millä tavalla kalastus on rauhoituspiirissä rajoitettu;

2) ettei rauhoituspiirissä saa ottaa pohjasta kiveä, soraa tai muuta ainetta; sekä

3) ettei rauhoituspiirissä saa uittaa puutavaraa, kulkea tai tehdä muutakaan sellaista, mikä häiritsee kaloja.

Rauhoituspiiriä perustettaessa ja 2 momentissa mainittuja määräyksiä annettaessa on huolehdittava siitä, että ammattimaisesti harjoitettavan kalastuksen edut voidaan riittävästi turvata ja ettei uittoa tai kulkemista vesistössä kokonaan estetä eikä vesistön muutakaan hyväksikäyttöä vaikeuteta enempää kuin rauhoituspiirin tarkoitus välttämättömästi vaatii.

Rauhoituspiiriä koskevia määräyksiä voidaan tarvittaessa muuttaa.

44 § (22.12.1993/1355)

44 § on kumottu L:lla 22.12.1993/1355.

45 § (22.12.1993/1355)

Rauhoituspiirin rajat voidaan selvittää kalastusalueen hakemuksesta suoritettavassa kiinteistötoimituksessa. Toimituksen suorittaa toimitusinsinööri ilman uskottuja miehiä ja siihen on muuten sovellettava, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/95) säädetään rajankäynnistä. Toimituksen kustannukset maksetaan kalastusalueen varoista. (12.4.1995/562)

Kalastusalue on tarpeen mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, että rauhoituspiirin rajat on asianmukaisesti merkitty.

Rauhoituspiirin käyttöä koskevista rajoituksista on kalastusalueen tiedotettava noudattamalla, mitä julkisista kuulutuksista säädetään, sekä tarpeen mukaan sijoittamalla ilmoitustauluja rauhoitetun vesialueen ympäristöön. Kalastusalueen on myös huolehdittava edellä mainittujen rajoitusten noudattamisen valvonnasta.

46 § (22.12.1993/1355)

Rauhoituspiiri voidaan lakkauttaa kalastusalueen päätöksellä. Päätös tulee voimaan, kun kalastusalue on siitä tiedottanut noudattaen, mitä julkisista kuulutuksista säädetään.

Rauhoituspiirin lakkaaminen poistaa alueen käyttöä koskevat rajoitukset.

47 § (22.12.2009/1462)

Milloin kaavoituksen toteuttamista, liikenneolojen järjestelyä tai muuta tärkeätä yleistä tarkoitusta varten rauhoituspiiri olisi osaksi tai kokonaan lakkautettava tai sen käyttöä koskevia rajoituksia muutettava eikä kalastusalue ole suostunut tätä tarkoittavaan esitykseen, voi asianomainen viranomainen hakea aluehallintovirastolta piirin lakkauttamista.

Lakkautettuun rauhoituspiiriin kuuluvaa aluetta ei saa uudelleen määrätä rauhoituspiiriksi, ellei aluehallintovirasto olosuhteiden muututtua kalastusalueen hakemuksesta anna siihen lupaa.

Aluehallintoviraston tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta vain lakkauttamista hakenut viranomainen sekä kalastusalue.

8 LUKU

Kalastuskunta

48 §

Kalastuskunnan tulee, jollei jokin asia kuulu kalastusaluehallinnon alaan tai viranomaisen käsiteltäviin, järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito ottamalla huomioon, mitä 1 ja 2 §:ssä ja tässä laissa muutoin on säädetty. Lisäksi kalastuskunnan tulee suorittaa sille kalastusaluehallinnon piirissä kuuluvat ja tässä laissa säädetyt muut tehtävät.

Kalastuskunnan tehtävien siirtämisestä kalastusaluehallinnolle säädetään 64 §:ssä.

49-60 §

49-60 § on kumottu L:lla 14.7.2000/687.

61 §

Oikeus yhteisen kalaveden käyttöön määräytyy pyydysyksikköjen perusteella, jolloin kalaveden pyydysyksikköjen kokonaismäärää jaettaessa on otettava huomioon sen osakkaat sekä muut, joilla on oikeus harjoittaa kalastusta sanotulla vesialueella. Erilaisten pyydysten yksikköarvot määrätään kalastuskunnan kokouksessa, jollei sitä ole säännöissä vahvistettu.

62 § (14.7.2000/687)

Jollei kalaveden käytöstä muuta päätetä, pyydysyksiköt jakautuvat yhteisen kalaveden osakkaiden kesken heidän vesialueosuuksiensa mukaisesti. Kalastuskunta voi antaa tarkempia määräyksiä osakkaille kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä.

63 § (14.7.2000/687)

63 § on kumottu L:lla 14.7.2000/687.

64 §

Kalastuskunnan kokous voi päättää, että sille kuuluvat tehtävät, jotka koskevat kalakannan hoitoa ja kalastuksen järjestämistä, jollaisena pidetään myös 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua lupien antamista ja maksujen perimistä, siirretään kalastusalueelle. Päätös voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi.

Kun siirtämistä koskeva päätös on tehty, kalastuskunnan ja kalastusalueen kesken suoritetaan selvittely, jossa päätetään tehtävien rajaamisesta ja suorittamistavasta sekä tulojen ja kustannusten jakamisesta. Kalastusalueen tulee ottaa siirrettäviksi päätetyt tehtävät suorittaakseen, mikäli se kalastusalueen hoidon kannalta on tarkoituksenmukaista. Siirtämistä tarkoittava kalastuskunnan kokouksen päätös katsotaan valtuutukseksi, jonka perusteella kalastusalue voi siirrettävissä asioissa toimia kalastuskunnan puolesta.

65-67 §

65-67 § on kumottu L:lla 14.7.2000/687.

9 LUKU

Kalastusalue

Kalastusaluejako
68 § (22.12.2009/1462)

Kalastusalueen tulee yhden tai useamman kunnan alueella muodostaa sellainen kalataloudellisesti yhtenäinen alue, jonka kalastusoloja järjestettäessä on asianmukaista soveltaa yhtenäisiä toimenpiteitä.

Kalastusaluejako ei koske meressä olevaa yleistä vesialuetta siltä osin kuin 1 §:ssä mainitut tavoitteet eivät vaadi alueen sisällyttämistä kalastusaluejakoon. Tällaisen vesialueen osalta suorittaa kalastusaluehallinnolle kuuluvat tehtävät asianomainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus noudattaen soveltuvin osin tämän luvun säännöksiä.

Jaon ulkopuolelle voidaan myös jättää joki tai puro, jolla on ainoastaan vähäinen kalataloudellinen merkitys, samoin kuin sellainen yhden tilan alueella oleva järvi tai lampi, joka on umpinainen tai jonka yhdistää muuhun vesistöön ainoastaan oja tai puro, jota myöten kala ei sanottavasti kulje.

69 § (22.12.2009/1462)

Vesialueen jaon kalastusalueisiin ja alueiden rajat vahvistaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ehdotuksen kalastusaluejaoksi ja alueiden rajoiksi valmistelee kussakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa maa- ja metsätalousministeriön asettama lautakunta, jonka kokoonpanosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Lautakunnan tulee valmistelutyönsä aikana kuulla kalastusalan järjestöjä sekä tarpeen mukaan viranomaisia.

Lautakunnan tulee toimittaa ehdotuksensa viipymättä asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jonka tulee toimittaa ehdotus pidettäväksi sitä koskevan kuulutuksen jälkeen kolmen kuukauden ajan julkisesti nähtävänä niissä kunnissa, joiden alueilla olevia vesialueita ehdotus koskee. Sanotun ajan kuluessa vesialueiden omistajilla, kalastusoikeuden haltijoilla, kunnilla sekä muilla, joita asia koskee, on oikeus esittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle huomautuksensa ehdotuksesta.

Jos olosuhteiden muuttuminen tai erityiset syyt sitä edellyttävät, kysymys kalastusalueen jakamisesta, sen yhdistämisestä toiseen kalastusalueeseen tai sen rajojen muuttamisesta voidaan saattaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ratkaistavaksi. Tätä tarkoittavan hakemuksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle voi tehdä kalastusalue, kalastuskunta, vesialueen omistaja tai kalastusoikeuden haltija. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi asianomaisia kalastusalueita, kalastuskuntia sekä vesialueen omistajia kuultuaan myös oma-aloitteisesti päättää kalastusalueen rajojen muuttamisesta. Jos syntyy epäselvyyttä siitä, minkä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan kalastusalueen rajojen muuttaminen kuuluu, maa- ja metsätalousministeriö ratkaisee toimivaltaa koskevan kysymyksen.

Toimielimet
70 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen toimielimiä ovat kalastusalueen kokous, kalastusalueen hallitus ja isännöitsijä.

71 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen jäseniä ovat kalastuskunnat, vesialueen omistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt.

2 momentti on kumottu L:lla 26.6.2009/522.

72 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen päätösvaltaa käyttää kalastusalueen kokous. Kokous pidetään vähintään kerran vuodessa.

Kalastusalueen ylimääräinen kokous pidetään, kun kalastusalueen kokous on niin päättänyt, kalastusalueen hallitus katsoo sen tarpeelliseksi tai kun vähintään kymmenesosa kalastusalueen jäsenistä määrätyn asian käsittelemistä varten sitä kirjallisesti pyytää hallitukselta tai se on tarpeen 85 §:ssä tarkoitetun oikaisuvaatimuksen käsittelyä varten.

73 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen kokoukseen saavat kalastusalueen jäsenet lähettää edustajia seuraavasti:

1) 3 §:ssä tarkoitettu kalastuskuntana toimiva osakaskunta, jossa on vesialuetta vähintään 50 hehtaaria, saa lähettää yhden edustajan; (26.6.2009/522)

2) pinta-alaltaan vähintään 50 hehtaarin suuruisten vesialueiden omistajat, jotka eivät kuulu 1 kohdassa tarkoitettuun osakaskuntaan, saavat kukin lähettää yhden edustajan; (26.6.2009/522)

3) muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vesialueiden omistajat saavat rekisterikylittäin lähettää yhden yhteisesti valitsemansa edustajan;

4) ammattikalastajajärjestöt saavat lähettää kukin yhden edustajan; ja

5) virkistyskalastajia edustavat järjestöt saavat lähettää yhteensä kaksi edustajaa. (26.6.2009/522)

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen järjestöjen luettelon enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. (26.6.2009/522)

74 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen kokouksessa on kullakin kalastusalueen jäsenellä yksi ääni. Kokous valitsee itselleen puheenjohtajan.

Kokouksen päätökseksi tulee se mielipide, jota on kannattanut yli puolet annetuista äänistä. Vaaleissa tulevat valituiksi eniten ääniä saaneet. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan mielipide, paitsi vaalissa arpa.

75 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen kokous:

1) ratkaisee 7 §:n 2 momentissa, 11 §:n 3 momentissa, 16 §:n 3 momentissa, 26 §:n 2 ja 4 momentissa, 32 §:n 2 ja 3 momentissa, 35 §:n 2 momentissa, 37 §:n 2 momentissa, 43 §:ssä, 46 §:n 1 momentissa sekä 79 ja 81 §:ssä tarkoitetut asiat; (14.7.2000/687)

2) vahvistaa kalastusalueen ohjesäännön ja sen muutoksen;

3) valitsee kalastusalueen hallituksen jäsenet;

4) vahvistaa kalastusalueen vuotuisen toiminta- ja varainkäyttösuunnitelman sekä vuotta pitempää aikaa koskevan toimintasuunnitelman;

5) päättää kalastusalueen tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle; sekä

6) päättää kalastusalueen kokouksen tai kalastusalueen hallituksen päätöksen oikaisemisesta.

75 a § (22.12.2009/1462)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kutsuu koolle kalastusalueen ensimmäisen kokouksen sen jälkeen kun kalastusalueen rajat on vahvistettu.

76 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen hallitukseen kuuluu enintään kymmenen kalastusalueen kokouksen valitsemaa jäsentä, joista kalastusalueen kokous valitsee yhden hallituksen puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi.

Hallituksen jäsenen toimikausi on kolme vuotta. Jos jäsen eroaa tai pysyvästi estyy tehtäväänsä hoitamasta, valitaan hänen tilalleen uusi jäsen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Hallituksen jäsenistä valitaan vuosittain kolmannes.

Hallitus on toimivaltainen, kun kokouksen puheenjohtaja ja vähintään puolet muista jäsenistä on kokouksessa läsnä.

77 § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen hallituksen tehtävänä on:

1) ratkaista 16 §:n 2 momentissa ja 45 §:ssä mainitut asiat;

2) valmistella kalastusalueen kokouksessa käsiteltävät asiat ja panna kalastusalueen päätökset täytäntöön;

3) kalastusalueen ja viranomaisten päätösten ja määräysten tiedoksianto;

4) huolehtiminen tämän lain mukaisesta kalastuksen valvonnasta ja kalastuksenvalvojien asettamisesta sekä kalastusalueelle kuuluvista muista käytännön asioista; ja

5) ottaa ja erottaa kalastusalueen toimihenkilöt.

77 a § (26.6.2009/522)

Kalastusalueen toimielimen jäseneen ja toimihenkilöön sovelletaan heidän toimiessaan tämän lain mukaisessa hallinto- ja valvontatehtävässä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Hallinto- ja valvontatehtävässä noudatetaan hallintolakia (434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) ja kielilakia (423/2003). Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Ohjesääntö sekä käyttö- ja hoitosuunnitelma
77 b § (22.12.1993/1355)

Kalastusalueen ohjesäännössä annetaan tarkempia määräyksiä kalastusalueen kokouksessa noudatettavasta menettelystä, äänestysluettelosta, kokouksessa käsiteltävistä asioista sekä hallituksen ja isännöitsijän tehtävistä.

Kalastusalueen kokoukselle kuuluvia tehtäviä, 75 §:n 2–6 kohdassa tarkoitettuja asioita lukuun ottamatta, voidaan kalastusalueen ohjesäännöllä siirtää kalastusalueen hallitukselle.

Kalastusalueen ohjesäännössä voidaan kalastusalueen hallitukselle tämän lain mukaan kuuluvia tehtäviä siirtää isännöitsijälle.

78 § (22.12.2009/1462)

Kalastusalueen ohjesäännössä on mainittava:

1) kalastusalueen nimi ja sen hallinnon kotipaikka sekä yleispiirtein ne vesialueet, jotka kalastusalue käsittää;

2) miten edustajat kalastusalueen kokoukseen valitaan;

3) milloin kalastusalueen kokoukset on pidettävä;

4) miten kalastusalueen kokoukset kutsutaan koolle ja miten asiat käsitellään;

5) miten hallituksen jäsenten toiminta ja asioiden käsittely on järjestetty;

6) miten asiakirjat kalastusalueen puolesta allekirjoitetaan;

7) kalastusalueen toimihenkilöt, näiden tehtävät ja palkkaus sekä miten heidät otetaan toimeen;

8) varojen käytön ja tilinpidon perusteet, toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen laatimisen aika sekä tilintarkastuksen suorittaminen;

9) tiedoksiantojen suorittamistapa; sekä

10) muut kalastusalueen toiminnan kannalta tarpeelliset seikat.

Ohjesäännön valmistelee kalastusalue ja vahvistaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

79 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi kalastusalueen tulee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen määräämän ajan kuluessa ottaa käyttöön aluettaan koskeva käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalastusalueen kalakantojen tilasta sekä kalavesien hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat. Käyttö- ja hoitosuunnitelma voi olla useamman kalastusalueen yhteinen. (22.12.2009/1462)

Käyttö- ja hoitosuunnitelman laadinnassa tulee muun muassa selvittää pääpiirteittäin:

1) suunnitelma-alueen kalavarojen määrä ja tila, niiden nykyinen käyttö ja käytön perusteet;

2) suunnitelma-alueen kalakantojen hoitoa ja käyttöä koskevat yleiset tavoitteet; sekä

3) vaihtoehtoisia suunnitelmia sekä niiden kustannuksia.

Käyttö- ja hoitosuunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon, mitä tässä laissa ja erityisesti 1 ja 2 §:ssä säädetään. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaa valmisteltaessa on myös huolehdittava riittävän yhteistoiminnan järjestämisestä toisten kalastusalueiden ja kalastusviranomaisten kanssa. (14.7.2000/687)

80 § (22.12.2009/1462)

Milloin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus katsoo, että sama käyttö- ja hoitosuunnitelma siihen sisältyvine kalastusalueiden yhteistoimintaa koskevine määräyksineen olisi hyväksyttävä koskemaan kahta tai useampaa vierekkäistä kalastusaluetta, sen tulee kehottaa näitä alueita yhteistoiminnassa valmistelemaan sitä tarkoittava ehdotus.

Kalastusalue voi tehdä myös aloitteen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle yhteisen käyttö- ja hoitosuunnitelman valmistelun aikaansaamiseksi.

81 § (31.1.2014/90)

Kunkin kalastusalueen tulee hyväksyä käyttö- ja hoitosuunnitelma päätöksellä, jota kannattaa vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevista kalastusalueen jäsenistä. Jollei ehdotusta saada edellä mainitulla ääntenenemmistöllä hyväksytyksi, ehdotus on alistettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vahvistettavaksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi, ottaen huomioon 79 §:n säännökset, tehdä ehdotukseen välttämättömäksi havaitut muutokset.

Mitä 1 momentissa säädetään käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymisestä, koskee vastaavasti sen muuttamista.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 1 momentin nojalla tekemään päätökseen saa se, jonka oikeutta asia koskee, hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirissä pääosa kysymyksessä olevasta kalastusalueesta sijaitsee.

82 §

Käyttö- ja hoitosuunnitelma on ohjeena kalastusalueen kalakantojen hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä.

Kalastusoikeuden haltija taikka kalastusalueen kokouksen tai kalastusalueen hallituksen jäsen ei ilman perusteltua aihetta saa vaikeuttaa toimenpiteellään tai laiminlyönnillään sanotun suunnitelman toteuttamista. (22.12.1993/1355)

Viranomaisten ja kalastusalueen vesialueella toimivien kalastuskuntien tai jaetun vesialueen omistajien on tarpeen mukaan otettava huomioon kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman kalavarojen hoitoa ja käyttöä koskevat yleiset suuntaviivat.

Maksut ja päätöksen oikaiseminen
83 § (22.12.1993/1355)

83 § on kumottu L:lla 22.12.1993/1355.

84 §

Kalastusalue voi tehdä tarpeellisia sitoumuksia sekä hankkia nimiinsä tai käytettäväkseen omaisuutta.

85 § (31.1.2014/90)

Se, jonka oikeutta kalastusalueen kokouksen tai kalastusalueen hallituksen päätös koskee, voi, jollei päätöstä ole alistettava, vaatia kalastusalueen kokoukselta päätöksen oikaisemista sillä perusteella, että päätös ei ole syntynyt laillisessa järjestyksessä taikka on lain, asetuksen tai kalastusalueen ohjesäännön vastainen taikka poikkeaa siitä, mitä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on määrätty.

Oikaisuvaatimus on esitettävä kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tekemisestä. Tarvittaessa on ylimääräinen kokous kutsuttava koolle käsittelemään oikaisuvaatimusta.

Kalastusalueen kokouksen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirissä pääosa kysymyksessä olevasta kalastusalueesta sijaitsee. Hallinto-oikeus voi päättää, että ennen asian lopullista ratkaisemista päätös saadaan panna täytäntöön heti, jos siihen on erityistä syytä eikä täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

10 LUKU

Kalastuspiiri

86 § (22.12.2009/1462)

Kalastusalueiden toiminnan ohjaamista ja valvontaa sekä muita tässä laissa säädettyjä kalataloushallinnon alaan kuuluvia tehtäviä hoitavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.

Jos kalastusalue sijaitsee useamman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella, kalastusaluetta koskevat asiat käsitellään siinä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimialueella suurin osa kyseisen kalastusalueen vesipinta-alasta sijaitsee.

87 § (22.12.2009/1462)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on huolehtia sille tässä laissa tai sen nojalla säädetyistä tehtävistä. Lisäksi sen tulee:

1) huolehtia valtiolle kuuluvasta kalataloushallinnosta toimialueellaan;

2) avustaa kalastusalueita niiden järjestäytymistä ja toimintaa koskevissa asioissa;

3) antaa asiantuntija-apua kalastusalueille niiden ohjesääntöjä ja käyttö- ja hoitosuunnitelmia valmisteltaessa;

4) valvoa, että kalastusalueet toimivat lain ja ohjesääntönsä määräysten mukaisesti ja täyttävät niille kuuluvat tehtävät sekä tarpeen vaatiessa ryhtyä toimenpiteisiin puutteiden ja epäkohtien korjaamiseksi;

5) ohjata ja valvoa alueellista neuvontatyötä; sekä

6) käsitellä asiat, jotka koskevat yhteydenpitoa kalastusviranomaisten ja kalastusalueiden välillä.

11 LUKU

Kalatalouden edistäminen

88 § (16.11.2001/1001)

Jokaisen kalan tai ravun pyyntiä harjoittavan henkilön tulee suorittaa valtiolle kalastuksenhoitomaksu. Kalastuksenhoitomaksu on 24 euroa kalenterivuodelta tai seitsemän euroa kultakin enintään seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta. Kalastuksenhoitomaksua ei kuitenkaan peritä alle 18-vuotiaalta eikä 65 vuotta täyttäneeltä eikä henkilöltä, joka harjoittaa onkimista tai pilkkimistä. Onkimisena pidetään sellaista kalastusta, jota harjoitetaan vavalla ilman heittokalastukseen soveltuvaa kelaa ja jossa vapa tai siima on onkijan kädessä tai käden ulottuvilla eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen laite. Pilkkimisenä pidetään kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen. (13.12.2013/899)

Jokaisen 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua viehekalastusta harjoittavan on suoritettava valtiolle vuosittain viehekalastusmaksu. Viehekalastusmaksu on 31 euroa kalenteri-vuodelta tai seitsemän euroa seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta kunkin sellaisen 3 momentissa tarkoitetun kalastusläänin osalta, jonka alueella henkilö harjoittaa viehekalastusta. Viehekalastusmaksua ei kuitenkaan peritä alle 18-vuotiaalta eikä 65 vuotta täyttäneeltä eikä myöskään viehekalastuksesta, jota harjoitetaan yleisellä vesialueella. (30.12.2014/1426)

Kalastusläänejä ovat:

1) Etelä-Suomen kalastuslääni, joka muodostuu Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnista;

2) Länsi-Suomen kalastuslääni, joka muodostuu Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjan-maan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnista;

3) Itä-Suomen kalastuslääni, joka muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnista;

4) Oulun kalastuslääni, joka muodostuu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnista;

5) Lapin kalastuslääni, joka muodostuu Lapin maakunnasta.

(30.12.2014/1426)

Maa- ja metsätalousministeriö perii tässä pykälässä tarkoitetut maksut elinkustannusindeksin nousua vastaavasti tarkistettuina. Tarkistus tehdään kahden täyden euron tarkkuudella.

89 § (25.3.2011/270)

Todistus kalastuksenhoitomaksun ja viehekalastusmaksun maksamisesta on pidettävä mukana kalastusta harjoitettaessa sekä vaadittaessa näytettävä jäljempänä 96 §:ssä mainitulle viranomaiselle tai kalastuksenvalvojalle.

89 a § (12.12.1996/1045)

Viehekalastusmaksuina kertyneet varat jaetaan, valtiolle maksun kannosta ja varojen jakamisesta aiheutuneilla kuluilla vähennettynä, kalenterivuosittain jälkikäteen kalavesien omistajille korvauksena heidän omistamiensa kalavesien käyttämisestä viehekalastukseen.

Jos vesialueen omistajalle 1 momentin mukaan tuleva määrä olisi enintään 30 euroa, varoja ei jaeta omistajalle, vaan asianomaiselle kalastusalueelle. (16.11.2001/1001)

Edellä 1 momentissa tarkoitetut korvaukset myöntää maa- ja metsätalousministeriön määräämissä rajoissa asianomainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kalastusalueita voidaan käyttää apuna jaettaessa varoja vesialueen omistajalle. (22.12.2009/1462)

Varojen jaossa on otettava huomioon vesialueeseen kohdistuva viehekalastusrasitus.

90 § (22.12.1993/1355)

Valtion talousarvioon otetaan kalatalouden valtakunnalliseen ja alueelliseen edistämiseen vuosittain määräraha, joka vastaa ainakin sitä määrää, mikä kolmen edellisen vuoden aikana kalastuksenhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden keskimääräisen lukumäärän perusteella kalastuksenhoitomaksuina kertyisi. Tarkoitukseen on kuitenkin myönnettävä vähintään se määrä, mikä kalastuksenhoitomaksuina on kertynyt sitä vuotta edeltävänä vuonna, jota varten talousarvio on laadittu.

91 § (22.12.1993/1355)

Kalastuksenhoitomaksuina kertyneet varat käytetään kalavesien omistajille kalavesien käytöstä maksettaviin korvauksiin, kalastusaluetoiminnan ja kalastusalan järjestöjen toiminnasta, kalatalouden edistämisestä sekä valtiolle maksun kannosta aiheutuvien menojen maksamiseen.

Jos vesialueen omistajalle 1 momentin mukaan tuleva määrä olisi enintään 30 euroa, varoja ei jaeta omistajalle, vaan annetaan asianomaiselle kalastusalueelle. (16.11.2001/1001)

Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin kalavesien omistajille maksettaviin korvauksiin ja kalastusalueiden toiminnasta aiheutuvien menojen maksamiseen myöntää varat asianomainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maa- ja metsätalousministeriön vahvistamien perusteiden mukaan. Muihin 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin käytettävät varat myöntää maa- ja metsätalousministeriö ja maa- ja metsätalousministeriön määräämissä rajoissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kalastusalueita voidaan käyttää apuna jaettaessa varoja vesialueen omistajille. (22.12.2009/1462)

Maa- ja metsätalousministeriö voi asettaa 1 momentissa tarkoitettujen varojen käyttöä koskevia tulostavoitteita varojen saajille, ei kuitenkaan vesialueiden omistajille.

91 a § (5.12.1996/968)

Asianomainen ministeriö pitää kertyvien kalastuksenhoitomaksujen seurantaa, mainittujen varojen jakamista, kalatalouden suunnittelua, päätöksenteon valmistelua ja muiden kalatalouteen liittyvien tehtäviensä hoitamista varten tarpeellista kalastuksenhoitomaksurekisteriä. Rekisteriä pidetään automaattisen tietojen käsittelyn avulla. Rekisterinpitäjä voi antaa sivulliselle toimeksiantona suoritettavaksi rekisterinpitoon ja käyttöön liittyviä avustavia tehtäviä.

Rekisterinpidosta aiheutuvat kustannukset maksetaan kalastuksenhoitomaksuina kertyvistä varoista.

91 b § (5.12.1996/968)

Kalastuksenhoitomaksurekisteriin merkitään seuraavat tiedot:

1) sen henkilön nimi ja osoite, jonka puolesta kalastuksenhoitomaksu on maksettu;

2) suoritetun kalastuksenhoitomaksun määrä sekä maksuaika ja -paikka;

3) aika, jolta kalastuksenhoitomaksu on maksettu; sekä

4) ajankohta, jolloin kadonneen maksutositteen tilalle on annettu maksutta todistus kalastuksenhoitomaksun suorittamisesta.

91 c § (5.12.1996/968)

Kalastuksenhoitomaksurekisterin tietoja saadaan sen lisäksi, mitä 91 a §:ssä säädetään, käyttää kalatalouden muuhunkin edistämiseen sekä tutkimus- ja tilastotarkoituksiin. Asianomainen ministeriö voi luovuttaa kalastuksenhoitomaksurekisterin nimi- ja osoitetietoja kohtuullista maksua vastaan myös kalatalousalan suoramarkkinointiin, jollei rekisteriin merkitty henkilö ole sitä kieltänyt. Rekisterissä olevien tietojen käsittelystä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä henkilörekisterilaissa (471/87) säädetään.

Henkilörekisterilaki 471/1987 on kumottu HenkilötietoL:lla 523/1999.

12 LUKU

Kalastustuotteita koskevia säännöksiä

92 §

Kaloja tai rapuja ei saa niiden rauhoitusaikana jäljempänä säädettäviä poikkeuksia lukuun ottamatta myydä eikä muutoinkaan ryhtyä toimenpiteisiin niiden myyntiä varten.

Jos kala tai rapu ei täytä säädettyä alinta mittaa, kielto on voimassa muulloinkin kuin 1 momentissa mainittuna aikana.

93 §

Edellä 92 §:ssä säädetty kielto ei koske:

1) kalaa tai rapua, jota 37 ja 38 §:ssä tarkoitetun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luvan nojalla saadaan pyytää rauhoitusaikaa tai alinta mittaa koskevasta säännöksestä tai määräyksestä poiketen; eikä

2) kalaa tai rapua, joka on kasvatettu kalanviljelylaitoksessa, kasvatuslammikossa tai kalanviljelyä varten erotetussa vesistönosassa.

(22.12.2009/1462)

Sen, jolla on oikeus tämän pykälän nojalla poiketa 92 §:ssä säädetystä kiellosta, on vaadittaessa esitettävä lupansa tai osoitettava oikeutensa muulla tavalla.

Asetuksella voidaan antaa säännöksiä rauhoitusaikana tai alamittaisena myytävän kalan tai ravun merkitsemisestä, milloin se valvontaa varten on tarpeen.

94 §

Asetuksella säädettyä mittaa pienemmän kalan ja ravun tuonti muuta tarkoitusta kuin istuttamista, tieteellistä tutkimusta tai kauttakulkutavarana kuljettamista varten on kielletty. Sama koskee tuoreen, asetuksella rauhoitetun kalan ja ravun maahan tuomista rauhoitusaikana. Tarkempia säännöksiä näiden kieltojen soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Muun kuin Suomessa luonnonvaraisena esiintyvän kala- tai rapulajin tai niiden kantojen tai sukusolujen maahantuonti on sallittu ainoastaan asianomaisen ministeriön luvalla ja sen määräämillä ehdoilla. Lupa on evättävä, jos toimenpiteestä saattaa aiheutua merkittävää haittaa luonnonvaraiselle eläimistölle tai luonnolle. Kala- tai rapulajeista, joiden maahantuontiin ei tarvita lupaa, säädetään tarvittaessa asetuksella. (3.4.1998/252)

95 §

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kalan ja ravun sekä niistä valmistettujen tuotteiden käsittelystä, pakkauksesta, kuljettamisesta, kaupasta, viennistä ja tuonnista sekä näihin toimintoihin liittyvästä valvonnasta ja tarkastuksesta.

Tarttuvien kala- ja raputautien leviämisen estämiseksi taikka kala- ja rapukannan säilyttämiseksi maa- ja metsätalousministeriö voi määräajaksi tai toistaiseksi antaa kieltoja tai määräyksiä, jotka koskevat kalojen, rapujen tai mädin vientiä ja tuontia sekä kuljetusta, varastointia ja kauppaa taikka niiden pyynnissä, varastoinnissa ja kuljetuksessa käytettyjen välineiden käsittelyä tai siirtämistä toiselle paikkakunnalle. (12.7.1996/526)

13 LUKU

Kalastuksenvalvonta (25.3.2011/270)

96 § (25.3.2011/270)
Valvontaviranomaiset ja kalastuksenvalvojat

Poliisi, rajavartiolaitos, kalastusviranomainen sekä jäljempänä 97 §:n mukaisesti hyväksytty ja 98 §:ssä tarkoitetun valtuutuksen omaava kalastuksenvalvoja valvovat kalastusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista. Valtakunnan rajalla olevissa vesissä, Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä valvontaa hoitaa myös tulli. Kalastuksen valvonnasta Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion vesialueilla säädetään lisäksi Metsähallituksen erävalvonnasta annetussa laissa (1157/2005).

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla kalastuksenvalvojalla ei ole kuitenkaan toimivaltaa valvoa Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan unionin lainsäädännön eikä Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain (1139/1994) ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista.

96 a § (25.3.2011/270)
Valvonnassa noudatettavat periaatteet

Kalastuksenvalvontaan kuuluvasta tehtävästä tai toimenpiteestä ei saa aiheutua suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin kalastuksenvalvonnan toteuttamiseksi on välttämätöntä. Tehtävän tai toimenpiteen on oltava perusteltu suhteessa valvonnalla tavoiteltavaan päämäärään ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarvioon vaikuttaviin seikkoihin.

96 b § (25.3.2011/270)
Kalastuksenvalvojan virkavastuu

Kalastuksenvalvojaan sovelletaan hänen toimiessaan tässä laissa säädetyssä kalastuksenvalvontatehtävässä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Kalastuksenvalvontatehtävässä noudatetaan hallintolakia, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia, kielilakia ja saamen kielilakia (1086/2003). Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

97 § (25.3.2011/270)
Kalastuksenvalvojan kelpoisuusvaatimukset ja hyväksyminen

Kalastuksenvalvojaksi hyväksytään se, joka:

1) on oikeustoimikelpoinen;

2) tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva; ja

3) on hyväksytysti suorittanut 97 a §:ssä säädetyn kalastuksenvalvojan kokeen.

Kalastuksenvalvojaksi hyväksyy hakemuksesta se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jonka toimialueeseen hakijan kotikunta kuuluu. Hyväksyminen on voimassa kymmenen vuotta.

Kalastuksenvalvojaksi hyväksytty voi hakea hyväksymisen uusimista aikaisintaan vuotta ennen sen voimassaolon päättymistä tai vuoden kuluessa sen päättymisestä. Hyväksyminen voidaan uusia, jos hakija on suorittanut 97 a §:ssä tarkoitetun kalastuksenvalvojan kokeen edellä mainittuna ajanjaksona ja täyttää 1 momentin 1 ja 2 kohdissa säädetyt edellytykset.

97 a § (25.3.2011/270)
Kalastuksenvalvojan koe ja koulutus

Kalastuksenvalvojan kokeen järjestää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Koetta koskevaan ratkaisuun on oikeus hakea oikaisua elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Kalastuksenvalvojan koetta edeltävässä koulutuksessa koulutettavalle tulee antaa kalastuksenvalvontatehtävän kannalta riittävä kalastuslainsäädännön ja hyvän hallinnon perusteiden tuntemus sekä kalastuksenvalvontatehtävän edellyttämät muut tiedolliset ja taidolliset valmiudet. Koulutuksen vaihtoehtona on muu riittävä perehtyneisyys kalastuksenvalvontaan, joka osoitetaan suorittamalla 1 momentissa tarkoitettu koe.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset kalastuksenvalvojan koulutuksesta ja kokeesta.

97 b § (25.3.2011/270)
Kalastuksenvalvojakortti ja -tunnus

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa kalastuksenvalvojaksi hyväksytylle kalastuksenvalvojakortin ja -tunnuksen. Kalastuksenvalvojan on pidettävä kortti sekä 98 §:ssä tarkoitettua valtuutusta koskeva asiakirja kalastuksenvalvontatehtävissä mukana ja esitettävä ne pyydettäessä. Kalastuksenvalvojan on lisäksi käytettävä kalastuksenvalvontatehtävissä kalastuksenvalvojatunnusta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään kalastuksenvalvojakortin sisällöstä sekä kalastuksenvalvojatunnuksen ulkoasusta.

97 c § (25.3.2011/270)
Kalastuksenvalvojan hyväksymisen peruuttaminen

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on peruutettava kalastuksenvalvojaksi hyväksyminen, jos kalastuksenvalvoja sitä pyytää.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi, jollei suullista huomautusta katsota riittäväksi seuraamukseksi, antaa kirjallisen varoituksen kalastuksenvalvojalle, joka toimii vastoin tämän lain mukaisia velvollisuuksiaan.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi peruuttaa kalastuksenvalvojaksi hyväksymisen, jos kalastuksenvalvoja ei enää täytä 97 §:n 1 momentissa säädettyjä kelpoisuusehtoja tai jos hän olennaisesti tai toistuvasti rikkoo kalastuksenvalvontaa tai kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä eikä kirjallista varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena.

Kalastuksenvalvojan, jonka hyväksyminen on peruutettu, on palautettava 97 b §:ssä tarkoitettu kalastuksenvalvojakortti ja -tunnus peruuttamispäätöksen tehneelle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

98 § (25.3.2011/270)
Kalastuksenvalvojan valtuutus ja toimialue

Edellä 97 §:n mukaan hyväksytyllä kalastuksenvalvojalla on oikeus valvoa kalastusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista ainoastaan kalastusalueen, osakaskunnan, vesialueen omistajan tai kalastusoikeuden haltijan valtuuttamana valtuutuksessa määritellyllä alueella. Kalastusalueen valtuuttamalla kalastuksenvalvojalla on oikeus valvoa kalastusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista koko kalastusalueen alueella riippumatta siitä, onko 64 §:ssä tarkoitettua sopimusta tehtävien siirrosta kalastusalueelle tehty.

Kalastusalue, osakaskunta, vesialueen omistaja ja kalastusoikeuden haltija ovat velvollisia ilmoittamaan valtuutuksen sisällöstä ja voimassaoloajasta kahden kuukauden kuluessa valtuutuksen voimaantulosta sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jonka toimialueeseen valtuuttajan alue pääasiallisesti kuuluu. Valtuutuksen päättymisestä alkuperäistä voimassaoloajankohtaa aikaisemmin tulee ilmoittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle viivytyksettä.

99 § (25.3.2011/270)
Valvontaviranomaisen ja kalastuksenvalvojan tarkastusoikeus

Edellä 96 §:ssä mainitulla viranomaisella on oikeus tarkastaa, että vedessä, kalastukseen käytettävässä kulkuvälineessä tai rannalla oleva pyydys ja saalis ovat säännösten ja määräysten mukaisia. Edellä 96 §:ssä mainituilla viranomaisilla on myös oikeus tarkastaa kuljetus- ja varastotiloja, joissa säilytetään kaloja tai rapuja. Tarkastusta ei saa kuitenkaan ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin, ellei se ole välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua syytä epäillä jonkun syyllistyneen rikoslain (39/1889) 48 a luvun 2 §:ssä tai 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen.

Kalastuksenvalvojalla on oikeus tarkastaa, että vedessä, kalastukseen käytettävässä kulkuvälineessä tai rannalla oleva pyydys ja saalis ovat säännösten ja määräysten mukaisia. Tarkastusta ei saa kuitenkaan ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin.

Edellä 96 §:ssä mainitulla viranomaisella sekä kalastuksenvalvojalla on oikeus tarkastaa kalastusta harjoittavan oikeus kyseiseen kalastukseen.

Tarkastettuun pyydykseen on jätettävä tarkastuksen tekijän nimi ja yhteystiedot.

100 § (25.3.2011/270)
Valvontaviranomaisen ja kalastuksenvalvojan talteenotto-oikeus

Edellä 96 §:ssä tarkoitetulla viranomaisella ja kalastuksenvalvojalla on oikeus ottaa talteen kalastuksessa käytetty pyydys, kalastusväline ja saalis, jos:

1) kalastusaikoja, pyydyksiä, pyydysten määrää, pyyntitapoja, alamittoja tai rauhoitusta koskevia säännöksiä tai määräyksiä rikotaan;

2) kalastusta harjoitetaan ilman kalastusoikeutta tai kalastusoikeuden ilmeisesti ylittäen; tai

3) pyydystä ei ole merkitty 33 §:ssä edellytetyllä tavalla.

101 § (25.3.2011/270)
Vesialueen omistajan, osakkaan ja kalastusoikeuden haltijan tarkastus- ja talteenotto-oikeus

Vesialueen omistajalla, osakkaalla tai kalastusoikeuden haltijalla on oikeus tarkastaa, että pyydys on 33 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla merkitty kalastusoikeuden osoittavalla merkillä.

Vesialueen omistajalla, osakkaalla tai kalastusoikeuden haltijalla on oikeus ottaa talteen pyyntiin asetettu pyydys, jota ei ole merkitty 33 §:n 2 momentissa säädetyllä kalastusoikeuden osoittavalla merkillä, sekä siinä oleva saalis edellyttäen, että pyydyksen omistajaa ei tavoiteta tai tämä ei kehoituksesta huolimatta poista sitä ja saatavilla ei ole riittävää ja oikea-aikaista apua 96 §:ssä tarkoitetuilta tahoilta.

102 § (25.3.2011/270)
Talteenottomenettely

Edellä 100 §:n tai 101 §:n 2 momentin nojalla talteenotetun pyydyksen, kalastusvälineen ja saaliin talteenottopaikalle on jätettävä mahdollisuuksien mukaan tiedot talteen ottajasta sekä pyydyksen tai kalastusvälineen säilytyspaikasta, jos niiden haltija ei ole läsnä talteenottotilanteessa.

Talteenotetusta pyydyksestä tai kalastusvälineestä on ilmoitettava välittömästi poliisille, ja se on luovutettava niin pian kuin mahdollista poliisin säilytettäväksi. Jollei luovuttaminen käy hankaluudetta päinsä, pyydyksestä ja sen säilytyspaikasta on ilmoitettava poliisille, joka määrää, miten se on säilytettävä.

Talteenotettu pyydys tai kalastusväline on palautettava viivytyksettä pyydyksen tai kalastusvälineen haltijalle, jos esitutkintaa ei aloiteta. Edellä 8 §:ssä tarkoitetussa viehekalastuksessa käytetty kalastusväline on kuitenkin luovutettava välittömästi takaisin, jos viehekalastusmaksun suorittamisesta esitetään todistus seitsemän päivän kuluessa talteenotosta.

Talteenotetusta saaliista on ilmoitettava välittömästi poliisille, joka määrää saaliin joko vapautettavaksi, säilytettäväksi tarkoituksenmukaisella tavalla tai jos säilyttäminen ei ole ilman kohtuutonta vaivaa mahdollista, hävitettäväksi.

Edellä 2 ja 4 momentissa säädetty ilmoitus- ja luovutusvelvollisuus ei koske rajavartiolaitosta, tullia ja Metsähallituksen erätarkastajaa.

103 § (25.3.2011/270)
Talteenotetun pyydyksen myynti

Jos talteenotetun pyydyksen tai kalastusvälineen omistajaa ei kuuden kuukauden kuluessa talteenotosta tavoiteta, poliisin on myytävä pyydys tai kalastusväline ja tilitettävä myynnistä kertyneet varat valtiolle.

104 § (25.3.2011/270)
Pysähtymisvelvollisuus ja henkilöllisyyden selvittäminen

Kalastukseen käytettävä kulkuväline on 96 §:ssä mainitun viranomaisen tai kalastuksenvalvojan antamasta, selvästi havaittavasta pysähtymismerkistä pysäytettävä heti, kun se voidaan turvallisesti tehdä.

Pyyntiä harjoittavan on annettava kalastusviranomaiselle tai kalastuksenvalvojalle yksittäisen valvontatehtävän suorittamiseksi tarpeellinen tieto nimestä, henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä yhteystiedot.

104 a § (25.3.2011/270)
Näyttömääräys

Edellä 96 §:ssä mainittu viranomainen tai kalastuksenvalvoja voi antaa näyttömääräyksen kalan tai ravun pyyntiä harjoittavalle henkilölle, joka ei 89 §:n mukaisesti esitä todistusta suorittamastaan maksusta.

Näyttömääräyksellä velvoitetaan 1 momentissa tarkoitettu henkilö esittämään todistus poliisille seitsemän päivän kuluessa näyttömääräyksen antamisesta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään näyttömääräyksen sisällöstä.

104 b § (25.3.2011/270)
Huomautus

Jos kalastusta koskevien säännösten rikkominen on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen, kalastusviranomainen tai kalastuksenvalvoja voi muihin toimenpiteisiin ryhtymättä antaa tekoon syyllistyneelle huomautuksen.

104 c § (25.3.2011/270)
Toimenpiteestä luopuminen

Kalastusviranomainen ja kalastuksenvalvoja voivat luopua tässä luvussa säädetystä toimenpiteestä, jos sen loppuun saattaminen voi johtaa kohtuuttomaan seuraukseen asian merkitys, rikkomuksen laatu ja toimenpiteellä tavoiteltava tulos huomioon ottaen.

104 d § (25.3.2011/270)
Tapahtumailmoitus

Kalastuksenvalvojan tulee laatia tapahtumailmoitus 100 §:ssä tarkoitetusta talteenotosta, 104 b §:ssä tarkoitetusta huomautuksen antamisesta ja 104 c §:ssä tarkoitetusta toimenpiteestä luopumisesta. Tapahtumailmoituksen tietoja saa käyttää vain asianosaisen oikeusturvan varmistamiseksi ja kalastuksenvalvojien toiminnan valvontaa varten.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun tapahtumailmoitukseen merkitään seuraavat tiedot:

1) toimenpiteiden kohteena olleiden henkilötunnus ja muut tunnistetiedot sekä yhteystiedot;

2) epäilty rikkomus, jonka selvittämiseksi toimenpiteeseen on ryhdytty;

3) toimenpiteen laatu;

4) luettelo talteen otetuista tavaroista;

5) toimenpiteen suorittaja ja ajankohta.

Tapahtumailmoitukset on toimitettava kalastuksenvalvojan hyväksyneelle toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vuosittain kutakin kalastuksenvalvojan toimintavuotta seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on säilytettävä tapahtumailmoitukset kahden vuoden ajan niiden toimituspäivästä, jonka jälkeen ne on hävitettävä.

105 § (22.12.2009/1462)
Kalastusoikeuden käytön kielto (25.3.2011/270)

Milloin kalastusoikeuden haltija harjoittaa tai sallii harjoitettavan kalastusta tai ravustusta siten, että kala- tai rapukannan säilyminen vaarantuu, taikka harjoittaa tai sallii harjoitettavan sanottua pyyntiä toisen kalaveden yhteydessä olevassa kalavedessä sellaisella tavalla, että se ilmeisesti on vahingoksi toisen kalastukselle tai haitaksi kalastuksenhoitotoimenpiteille kalavedessä, jossa toisella on kalastusoikeus, voi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, varattuaan asianomaisille tilaisuuden antaa selvityksensä asiassa, kieltää kalastusoikeuden haltijaa toistaiseksi, enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan, käyttämästä kalastusoikeuttaan tai rajoittaa sitä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen tyytymätön kalastusoikeuden haltija saa valittaa päätöksestä maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä on valituksesta huolimatta kuitenkin heti noudatettava.

106 § (22.12.2009/1462)
Uhkasakko ja teettämisuhka (25.3.2011/270)

Jos joku laiminlyö tähän lakiin tai sen nojalla annettuun säännökseen tai määräykseen perustuvan velvollisuutensa, aluehallintovirasto voi viranomaisen ilmoituksesta tai sen hakemuksesta, jonka oikeutta tai etua asia koskee, sitten kun asianomaiselle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen, määrätä hänet täyttämään velvollisuutensa sakon uhalla tai sillä uhalla, että tekemättä jätetty teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Aluehallintovirastolle kuuluvista 1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä huolehtii Suomen talousvyöhykkeellä se aluehallintovirasto, jonka toimialueen kohdalla kysymyksessä oleva osa talousvyöhykkeestä sijaitsee. Ahvenanmaan valtionviraston toimialueen vastaista rajaa lukuun ottamatta aluehallintovirastojen toimialueiden välisen rajan katsotaan jatkuvan aluevesien ulkorajalta suuntaansa muuttamatta talousvyöhykkeen ulkorajaan saakka.

106 a § (25.3.2011/270)
Kalastuksenvalvojien toiminnan valvonta

Kalastuksenvalvojien yleisestä valvonnasta ja ohjauksesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat kalastuksenvalvojien toiminnan valvonnasta toimialueellaan.

Maa- ja metsätalousministeriöllä sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on oikeus saada kalastuksenvalvojalta ja kalastuksenvalvojakoulutuksen järjestäjältä näiden toiminnan valvonnassa tarvittavia tietoja kalastuksenvalvontatehtävien suorittamisesta ja kalastuksenvalvojakoulutuksen järjestämisestä.

Henkilötietojen käsittelystä säädetään henkilötietolaissa (523/1999).

14 LUKU

Rangaistussäännökset

107 § (14.6.2002/518)
Kalastusrikos ja ympäristön turmeleminen

Rangaistus kalastusrikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 48 a luvun 2 §:ssä.

Rangaistus ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1 §:ssä.

108 § (27.8.2010/773)
Kalastusrikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) käyttää kiellettyä kalastustapaa tai kiellettyä pyydystä tai pitää sellaista pyydystä aluksella tai muutoin siten, että se on pyyntiä varten helposti käsillä,

2) kalastaa luvattomasti valta- tai kalaväylässä tai vesialueella, jossa kalastaminen on kielletty tai sitä on rajoitettu, taikka rauhoituspiiriä koskevaa määräystä rikkoen,

3) pyydystää rauhoitus- tai muutoin luvattomana aikana kalaa tai rapua taikka sanottuna aikana pitää vedessä niiden pyyntiin sopivaa pyydystä,

4) pyydystää 35 §:n vastaisesti alamittaista kalaa tai rapua,

5) tuo maahan muun kuin Suomessa luonnonvaraisena esiintyvän kala- tai rapulajin tai niiden kannan tai sukusoluja ilman 94 §:n 2 momentissa säädettyä lupaa tai lupaehdon vastaisesti,

6) istuttaa vesialueelle kala- tai rapulajin tai sen kannan, jota siellä ei ennestään ole, taikka suorittaa alueelle kalojen tai rapujen siirtoistutuksen ilman 121 §:ssä tarkoitettua lupaa tai lupaehdon vastaisesti tai

7) aiheuttaa kalastaessaan 39 §:n vastaisesti tarpeetonta häiriötä tai haittaa,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kalastusrikkomuksesta sakkoon.

Rikesakosta ainoana rangaistuksena 88 §:ssä tarkoitetun kalastuksenhoito- tai viehekalastusmaksun suorittamisen laiminlyönnistä taikka kyseisen maksun suorittamista osoittavan tositteen määräajassa esittämisen laiminlyönnistä säädetään rikesakkorikkomuksista annetussa laissa (756/2010).

L:lla 773/2010 muutettu 108 § tulee voimaan lailla säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

108 § (14.6.2002/518)
Kalastusrikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) käyttää kiellettyä kalastustapaa tai kiellettyä pyydystä tai pitää sellaista pyydystä aluksella tai muutoin siten, että se on pyyntiä varten helposti käsillä,

2) kalastaa luvattomasti valta- tai kalaväylässä tai vesialueella, jossa kalastaminen on kielletty tai sitä on rajoitettu, taikka rauhoituspiiriä koskevaa määräystä rikkoen,

3) pyydystää rauhoitusaikana tai muutoin luvattomana aikana kalaa tai rapua taikka sanottuna aikana pitää vedessä niiden pyyntiin sopivaa pyydystä tai kalastaa 37 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen täytäntöönpanemiseksi asetetun rajoituksen vastaisesti,

4) pyydystää 35 §:n vastaisesti alamittaista kalaa tai rapua,

5) harjoittaa kalan tai ravun pyyntiä, vaikka hän ei ole suorittanut valtiolle 88 §:ssä säädettyä kalastuksenhoitomaksua tai viehekalastusmaksua taikka hänellä ei ole mukana todistusta suorittamastaan kalastuksenhoitomaksusta tai viehekalastusmaksusta eikä hän voi sitä esittää seitsemän vuorokauden kuluessa,

6) tuo maahan muun kuin Suomessa luonnonvaraisena esiintyvän kala- tai rapulajin tai niiden kannan tai sukusoluja ilman 94 §:n 2 momentissa säädettyä lupaa tai lupaehdon vastaisesti,

7) istuttaa vesialueelle kala- tai rapulajin tai sen kannan, jota siellä ei ennestään ole, taikka suorittaa alueelle kalojen tai rapujen siirtoistutuksen ilman 121 §:ssä tarkoitettua lupaa tai lupaehdon vastaisesti,

8) aiheuttaa kalastaessaan 39 §:n vastaisesti tarpeetonta häiriötä tai haittaa,

9) laiminlyö 33 §:ssä säädetyn pyydyksen merkitsemisvelvollisuuden tai

10) laiminlyö 36 §:ssä säädetyn vapauttamisvelvollisuuden,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kalastusrikkomuksesta sakkoon.

(25.3.2011/270)

Rikesakosta seuraamuksena kalastuksenhoito- tai viehekalastusmaksun suorittamisen laiminlyönnistä taikka kyseisen maksun suorittamista osoittavan tositteen määräajassa esittämisen laiminlyönnistä säädetään rikoslain 2 a luvun 9 §:n 3 momentissa ja mainitun 9 §:n 4 momentin nojalla annetulla asetuksella.

109 § (14.6.2002/518)
Luvaton pyynti

Rangaistus luvattomasta pyynnistä säädetään rikoslain 28 luvun 10 §:ssä.

110 § (27.8.2010/773)

110 § on kumottu L:lla 27.8.2010/773, joka tulee voimaan lailla säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

110 § (14.6.2002/518)
Menettämisseuraamus

Menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos henkilö on syyllistynyt 108 §:n 1 momentin 5 kohdassa mainittuun tekoon, josta hänelle määrätään seuraamukseksi rikesakko.

111 § (14.6.2002/518)

111 § on kumottu L:lla 14.6.2002/518.

112 § (13.5.2011/473)
Syyteoikeus

Jos kalastusrikkomuksella on loukattu ainoastaan yksityisen oikeutta, syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi.

113 § (26.6.2009/522)

113 § on kumottu L:lla 26.6.2009/522.

15 LUKU

Erinäiset säännökset

114 § (26.11.2004/1066)

Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004) 4 §:n mukaan Suomen talousvyöhykkeellä kalastettaessa noudatetaan, mitä Suomen kalastuslainsäädännössä sekä Euroopan yhteisön yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevissa säännöksissä taikka niiden nojalla säädetään tai määrätään taikka mitä vieraan valtion kanssa on sovittu.

115 § (22.12.2009/1462)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvista tehtävistä huolehtii talousvyöhykkeellä se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jonka toimialueen kohdalla kysymyksessä oleva osa talousvyöhykkeestä sijaitsee. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueiden välisen rajan katsotaan jatkuvan aluevesien ulkorajalta suuntaansa muuttamatta talousvyöhykkeen ulkorajaan saakka.

Mitä 32 §:n 2 ja 3 momentissa, 35 §:n 2 momentissa ja 88 §:ssä säädetään, ei sovelleta Suomen talousvyöhykkeellä.

116 §

Tämän lain ja sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä on sovellettava myös valtakunnan rajalla oleviin vesistöihin, mikäli vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella ei ole toisin säädetty.

Milloin Suomea velvoittava kansainvälinen sopimus sitä edellyttää tai kalakannan turvaaminen tai muu siihen verrattava erityinen syy niin vaatii, voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka koskevat Suomen kansalaisten Suomen aluevesien ulkopuolella harjoittamaa kalastusta tai äyriäisten pyyntiä.

Asetuksella voidaan myös, jos 2 momentissa tarkoitettu sopimus tai syy sitä edellyttää, antaa säännöksiä, jotka koskevat Suomen aluevesillä tai niiden ulkopuolella harjoitettavan pyynnin rajoittamista.

Kansainvälisen Itämeren kalastuskomission sekä Koillis-Atlantin kalastuskomission suositusten voimaansaattamisesta on säädetty erikseen.

117 §

Luonnonvesillä tarkoitetaan tässä laissa vesistöjä ja niitä pienempiä luonnollisia vesiuomia. Mitä luonnonvesistä on sanottu, koskee myös sellaista tekojärveä tai tekoallasta, joka liittyy vesistöön siten, että kala voi sinne vapaasti päästä.

Jollei toisin sanota, tarkoittavat tämän lain vesistöä koskevat säännökset myös merta.

Tässä laissa tarkoitetaan kylällä kiinteistönmuodostamislain 2 §:n 7 kohdan mukaista vesioikeudellista kylää. (12.4.1995/562)

Asetuksella säädetään siitä, mitä tässä laissa tarkoitetaan kunnassa tai kylässä tilapäisesti asuvalla.

118 § (22.12.2009/1462)

Kalastusviranomaisilla tarkoitetaan maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastoa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä näiden viranomaisten virkamiehiä, joiden asiana on hoitaa kalataloushallintoa ja huolehtia kalastuslainsäädännön täytäntöönpanoon kuuluvista tehtävistä. Mitä tässä laissa on säädetty kalastusviranomaisesta, koskee vastaavasti niitä metsähallinnon virkamiehiä, joiden tulee huolehtia valtiolle kuuluvista kalavesistä ja niissä kalastamista koskevista asioista.

Yleiset vesialueet ovat kalastusta koskevien asioiden osalta maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten hallinnassa ja hoidossa.

119 §

Loheksi luetaan, jollei toisin säädetä, myös meritaimen, järvitaimen ja purotaimen eli tammukka sekä kirjolohi. (22.12.1993/1355)

Lohi- tai siikapitoisena pidetään jokea tai muuta vesistöä, jota nämä kalalajit käyttävät nousu- tai vaellustienään taikka johon niitä on merkittävässä määrin istutettu.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee tarvittaessa ratkaista, onko vesistöä pidettävä lohi- tai siikapitoisena. (22.12.2009/1462)

120 §

Tuoreena ei ole pidettävä kalaa ja rapua, jota pyynnin jälkeen pakastamalla, lisäaineilla tai muulla vastaavalla tavalla on käsitelty säilyvyyden parantamiseksi.

121 § (22.12.2009/1462)

Jos vesialueelle istutetaan kala- tai rapulajia tai niiden kantaa, jota siellä ei ennestään ole, tai alueelle suoritetaan kalojen tai rapujen siirtoistutus, on toimenpiteelle saatava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa. Luvassa voidaan antaa määräyksiä toimenpiteen suorittamisesta.

122 §

Erimielisyys, joka koskee vesialueen käyttämistä kalastukseen ja siitä toiselle aiheutuvaa vahinkoa tai haittaa sekä muun tähän lakiin perustuvan oikeuden hyväksikäyttöä tai velvollisuuden laiminlyöntiä, voidaan, jollei tässä laissa jonkin asian osalta ole muuta säädetty, saattaa yleisen alioikeuden ratkaistavaksi riita-asiana.

123 § (31.1.2014/90)

Tässä laissa tarkoitetussa asiassa annettuun yleisen alioikeuden päätökseen saadaan hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta alioikeuden päätökseen on oikeudenkäymiskaaressa säädetty.

Tässä laissa tarkoitetussa asiassa annettuun aluehallintoviraston päätökseen saadaan hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin vesilaissa säädetään muutoksen hakemisesta vesitalousasiassa annettuun aluehallintoviraston päätökseen. Siitä, kenellä on oikeus hakea muutosta aluehallintoviraston päätökseen rauhoituspiirin lakkauttamisesta, säädetään 47 §:n 3 momentissa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tässä laissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä oleva alue tai sen pääosa sijaitsee. Ellei tätä perustetta voida käyttää, toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy siten kuin hallintolainkäyttölain 12 §:ssä säädetään.

Tämän lain 106 §:ssä tarkoitettuun aluehallintoviraston päätökseen saadaan hakea muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

124 § (22.12.2009/1462)

Milloin 8 §:n 2 momentin soveltamiseksi on tarpeen selvittää, mitkä vesialueet sijaitsevat ulkosaaristossa, voidaan asia selvittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hakemuksesta suoritettavassa kiinteistötoimituksessa. Toimituksen suorittaa toimitusinsinööri ilman uskottuja miehiä, ja siihen on muuten sovellettava, mitä kiinteistönmuodostamislaissa säädetään rajankäynnistä. Toimitus suoritetaan valtion kustannuksella. Olosuhteiden muututtua voidaan ulkosaariston rajaa uudessa toimituksessa muuttaa.

125 § (14.7.2000/687)

125 § on kumottu L:lla 14.7.2000/687.

126 § (22.12.2009/1462)

Kalastuselinkeinon ja kalatalouden kehittämistä varten maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä, että kalastuksen harjoittajain ja kalastuskuntien on annettava kalastusalueille ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille kalastusta ja sen tuottoa koskevia tietoja.

127 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

127 a § (22.12.2009/1462)

127 a § on kumottu L:lla 22.12.2009/1462.

16 LUKU

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

128 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983, jollei 129 §:stä muuta johdu.

Jo ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä tarpeellisiin valmistaviin toimenpiteisiin sen täytäntöönpanemiseksi.

129 §

Tällä lailla kumotaan:

1) 28 päivänä syyskuuta 1951 annettu kalastuslaki (503/51);

2) kalastuslain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta 28 päivänä joulukuuta 1951 annettu asetus (695/51); ja

3) valtion yksityisten kalastusta käyttämisestä ja kalastamisesta valtiolle kuuluvissa kalavesissä 9 päivänä heinäkuuta 1953 annettu asetus (322/53), niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen; sekä

4) 14 päivänä joulukuuta 1951 annetun jakolain (604/51) 112 §:n 2 momentti.

Mitä maatalousministeriön päätöksellä on 1 momentin 1 kohdassa mainitun kalastuslain 90 §:n nojalla määrätty kala- ja rapukannan suojelemiseksi, jää edelleen voimaan niin kuin siitä olisi määrätty tämän lain 95 §:n 2 momentin mukaisesti.

Kalanpyydyksissä käytettävistä valomerkeistä 16 päivänä heinäkuuta 1954 annettu asetus (338/54) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen jää edelleen voimaan.

4 momentti on kumottu L:lla 19.12.1997/1212.

130 § (14.7.2000/687)

130 § on kumottu L:lla 14.7.2000/687.

131 §

Kalastushoitoyhtymät, jotka on perustettu ennen tätä lakia voimassa olleiden säännösten mukaisesti, lopettavat toimintansa kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Asianomaisen kalastusalueen tulee soveltuvilta osin ottaa huolehtiakseen yhtymän tehtävistä. Mikäli kalastushoitoyhtymän säännöissä ei muuta ole määrätty, siirtyy yhtymän omaisuus sen jäsenkalastuskunnille.

Kalastushoitoyhtymän valtuuskunnan tulee kokouksessaan päättää yhtymän tehtävien ja sille kuuluvan omaisuuden siirrosta ja muista toiminnan lopettamisen aiheuttamista toimenpiteistä.

132 §

Jos jollakin on 129 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kalastuslain 18 §:n mukainen oikeus käyttää valtiolle kuuluvaa maata kalastuksessa tarvittavia rakennuksia ja laitteita varten, pysytetään sellainen oikeus entisillä ehdoilla viiden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta.

133 §

Kalastusalueen hallituksen tulee selvittää, mitä aikaisemman lainsäädännön mukaisesti perustettuja rauhoituspiirejä alueella on ja millä tavalla ne on muodostettu. Kalastusalueen valtuuskunnan tulee päättää, mitkä niistä on lakkautettava tai pysytettävä. Rauhoituspiirin pysyttämistä koskeva päätös on voimassa, jollei valtuuskunta määrää lyhyempää aikaa, kymmenen vuotta päätöksen tekemisestä.

Maanmittausviranomaisten on tarvittaessa korvauksetta avustettava kalastusaluetta 1 momentissa mainitun selvittelyn suorittamisessa.

Rauhoituspiiri, jota koskevaa selvittelyä ei ole toimitettu kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, katsotaan lakanneeksi.

134 § (22.12.2009/1462)

Jos rauhoituspiiri on aikaisemman lain mukaisesti erotettu vesialueen jaossa tai piirin perustamisesta muutoin on tehty merkintä kiinteistörekisteriin, on rauhoituspiirin lakkaamisesta tai päätöksestä, jolla rauhoituspiiri on lakkautettu, kalastusalueen hallituksen ilmoitettava Maanmittauslaitokselle tai kunnalle kiinteistörekisterin pitäjänä rauhoituspiiriä koskevien merkintöjen poistamiseksi kiinteistörekisteristä. Kiinteistörekisterin pitäjän tulee tarvittaessa määrätä maanmittausinsinööri valtion kustannuksella suoritettavassa toimituksessa selvittämään ne seikat, joita merkinnän poistaminen edellyttää. (13.12.2013/912)

Edellä 1 momentissa tarkoitetun rauhoituspiirin tultua lakkautetuksi aluehallintoviraston tulee, kun päätös on saanut lainvoiman, tehdä kiinteistörekisterin pitäjälle sanotussa momentissa tarkoitettu ilmoitus.

135 §

Milloin 133 §:ssä tarkoitettu rauhoituspiiri on päätetty pysyttää, sen osalta on sovellettava tämän lain säännöksiä. Aikaisemmin määrätyt käyttörajoitukset pysyvät kuitenkin voimassa. Näitä rajoituksia voidaan muuttaa 43 §:ssä säädetyllä tavalla.

136 §

Mitä tässä laissa on säädetty valan tehneestä kalastuksenvalvojasta koskee myös aikaisemman lain mukaisesta valan vannonutta kalastuksenvartijaa jonka kunta, kalastushoitoyhtymä, kalastuskunta kalaveden omistaja tai kalastuksen vuokraaja on asettanut.

137 §

Aikaisemmin hankittua laillista pyydystä, joka on tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastainen, on kuitenkin lupa käyttää kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta.

HE 214/80, l-tvk.miet. 18/81, plvk.miet. 5/81, svk.miet. 213/81

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

31.1.1985/112:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1985.

HE 220/84, l-tvk.miet. 14/84, svk.miet. 179/84

15.4.1988/328:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1988.

HE 205/87, mmvk.miet. 1/88, svk.miet. 13/88

4.12.1992/1204:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

HE 191/92, MmVM 18/92

11.6.1993/489:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

HE 301/92, MmVM 6/93

22.12.1993/1355:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa kertyneisiin pilkintämaksuihin sovelletaan aikaisempaa lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa aikaisempien säännösten nojalla myönnetyt luvat jäävät voimaan lupaehtojen mukaisesti.

Ennen tämän lain voimaantuloa järjestäytyneiden kalastusalueiden on vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta esitettävä maaseutuelinkeinopiirin vahvistettavaksi tämän lain mukaiset ohjesäännöt.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

HE 179/93, MmVM 26/93

12.4.1995/562:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 227/94, MmVM 45/94

12.7.1996/526:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 200/95, MmVM 3/96, EV 28/96

5.12.1996/968:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

HE 141/1996, MmVM 14/1996, EV 182/1996

12.12.1996/1045:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Lain voimaan tullessa voimassa olevat kalastuslain 11 §:n nojalla määrätyt onginta- ja pilkintäkiellot koskevat myös tämän lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua viehekalastusta.

LA 4/1995, MmVM 9/1996, SuVM 1/1996, EK 20/1996

10.1.1997/40:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

HE 148/1996, HaVM 25/1996, SuVM 2/1996, EV 242/1996

30.5.1997/493:

Tämä laki tulee voimaan 5 päivänä kesäkuuta 1997.

HE 68/1997, MmVM 5/1997, EV 63/1997

19.12.1997/1212:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Tenojoen kalastuspiirin sivuvesistöjen kalastussäännöstä annettu asetus (405/1990) jää 129 §:n 4 momentin kumoamisesta huolimatta edelleen voimaan.

Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa asuvilla on vuoden 2000 loppuun saakka lupa käyttää aikaisemmin hankkimaansa laillista pyydystä, joka on kalastuslain (286/1982) tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastainen.

Ennen lain voimaantuloa tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla myönnetyt luvat jäävät voimaan lupaehtojen mukaisesti.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 143/1997, PeVL 27/1997, MmVM 13/1997, EV 209/1997

3.4.1998/252:

Tämä laki tulee voimaan 9 päivänä huhtikuuta 1998.

HE 3/1998, MmVM 1/1998, EV 12/1998

18.12.1998/1017:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

HE 111/1998, MmVM 12/1998, EV 194/1998

21.5.1999/693:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

HE 30/1998, HaVM 31/1998, EV 303/1998

4.2.2000/93:

Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

HE 84/1999, YmVM 4/1999, LaVL 15/1999, PeVL 11/1999, MmVL 18/1999, EV 100/1999

14.7.2000/687:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Tämän lain estämättä ne kalastusoikeuden vuokraamista tai muuta luovuttamista koskevat sopimukset ja muut sopimukset, jotka on tehty kalastuslain (286/1982) nojalla ennen tämän lain voimaantuloa, pysyvät voimassa.

Järjestäytyneet kalastuskunnat toimivat yhteisaluelaissa tarkoitettuina järjestäytyneinä osakaskuntina tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden sääntöjensä mukaisesti, kunnes kalastuskuntien säännöt on tarkistettu yhteisaluelain säännösten mukaisiksi. Siltä osin kuin säännöt ovat ristiriidassa yhteisaluelain kanssa, noudatetaan kuitenkin yhteisaluelakia.

Kalastuskunnan johtokunta jatkaa yhteisen vesialueen osakaskunnan hoitokuntana, kunnes osakaskunnan kokouksessa valitaan uudet hoitokunnan jäsenet.

Jos kalastuskunnalla tämän lain voimaan tullessa on varoja tai velkoja, ne katsotaan yhteisen vesialueen osakaskunnan varoiksi ja veloiksi.

HE 198/1999, MmVM 6/2000, EV 70/2000

31.8.2001/756:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 64/2001, MmVM 7/2001, EV 79/2001

26.10.2001/877:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 80/2000, LaVM 14/2001, EV 94/2001

16.11.2001/1001:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 120/2001, MmVM 8/2001, EV 124/2001

14.6.2002/518:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002.

HE 203/2001, LaVM 7/2002, EV 62/2002

21.2.2003/154:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2003.

HE 105/2002, MmVM 14/2002, EV 264/2002

5.12.2003/1016:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 59/2003, MmVM 2/2003, EV 55/2003

26.11.2004/1066:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2005.

HE 53/2004, UaVM 11/2004, EV 126/2004

15.7.2005/590:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2005.

HE 6/2005, HaVM 12/2005, EV 92/2005

30.12.2008/1090:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

HE 120/2008, MmVM 10/2008, EV 154/2008

26.6.2009/522:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2009.

HE 60/2009, MmVM 4/2009, EV 73/2009

27.11.2009/976:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

HE 141/2009, MmVM 9/2009, EV 170/2009

22.12.2009/1462:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 161/2009, HaVM 18/2009, EV 205/2009

20.8.2010/697:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen kalastuslain 37 §:n 3 momentin nojalla eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (223/2009) jää edelleen voimaan.

HE 29/2010, MmVM 13/2010, EV 106/2010

27.8.2010/773:

Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

HE 94/2009, LaVM 9/2010, EV 84/2010

25.3.2011/270:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2012. Sen 108 §:n 1 momentin 3 kohta tulee voimaan kuitenkin jo 1 päivänä huhtikuuta 2011.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevassa 97 §:ssä tarkoitetun valan tai vakuutuksen tehneen kalastuksenvalvojan toimivalta on voimassa kuusi kuukautta tämän lain voimaantulosta.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 271/2010, MmVM 35/2010, EV 363/2010

13.5.2011/473:

Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.

HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010

27.5.2011/600:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.

HE 277/2009, YmVM 22/2010, EV 355/2010

15.6.2012/293:

Tämä laki tulee voimaan 18 päivänä kesäkuuta 2012.

HE 135/2011, MnVM 1/2012, EV 40/2012

13.12.2013/899:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 122/2013, MmVM 8/2013, EV 128/2013

13.12.2013/912:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 68/2013, MmVM 7/2013, EV 102/2013

31.1.2014/90:

Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

L 90/2014 tulee voimaan 1.9.2014 L:n 75/2014 mukaisesti.

HE 121/2013, MmVM 17/2013, EV 186/2013

30.12.2014/1426:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

HE 194/2014, MmVM 22/2014, EV 220/2014

6.3.2015/201:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.

HE 353/2014, MmVM 30/2014, EV 301/2014