Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Isyyttä koskeva lainvoimainen tuomio, joka on annettu Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, on voimassa Suomessa, jollei 2 §:stä muuta johdu. Tuomioistuimessa tehdystä sovinnosta on voimassa, mitä lainvoimaisesta tuomiosta on tässä laissa säädetty.

Isyyden vahvistaminen tunnustamisella tai muutoin siten, että asiassa ei ole annettu tuomioistuimen päätöstä, on samoin voimassa Suomessa, jos isyys on vahvistettu Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan viranomaisen myötävaikutuksella.

2 §

Tämän lain 1 §:ssä tarkoitettu tuomio tai vahvistaminen ei ole voimassa Suomessa:

1) jos tuomio tai vahvistaminen on ristiriidassa Suomessa voimassa olevan tuomion kanssa ja viimeksi mainittu tuomio on annettu oikeudenkäynnissä, joka oli pantu vireille aikaisemmin kuin se oikeudenkäynti, jossa ensiksi mainittu tuomio annettiin, tai aikaisemmin kuin vahvistaminen tapahtui;

2) jos tuomio tai vahvistaminen on ristiriidassa Suomessa voimassa olevan vahvistamisen kanssa ja viimeksi mainittu vahvistaminen on tapahtunut aikaisemmin kuin tuomioon johtanut oikeudenkäynti oli pantu vireille tai aikaisemmin kuin ensiksi mainittu vahvistaminen tapahtui; tai

3) jos samaa asiaa koskeva oikeudenkäynti on pantu vireille aikaisemmin kuin se oikeudenkäynti, jossa tuomio annettiin, taikka aikaisemmin kuin vahvistaminen tapahtui ja ensiksi mainittu oikeudenkäynti voi johtaa tuomioon, joka on voimassa Suomessa; taikka

4) jos tuomion tai vahvistamisen tunnustaminen on ilmeisesti vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita.

3 §

Jos Suomen tuomioistuimessa nostetaan isyyttä koskeva kanne ja oikeudenkäynti on samassa asiassa jo vireillä Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan tuomioistuimessa, on kanne jätettävä tutkimatta tai odottamaan aikaisemmin vireille pannussa oikeudenkäynnissä annetun tuomion lainvoimaiseksi tuloa.

Jos tuomari on vastaanottanut isyyden tunnustamista koskevat asiakirjat isyyslain (700/75) 20 §:ssä tarkoitettua hyväksymistä varten ja oikeudenkäynti on samassa asiassa jo vireillä Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan tuomioistuimessa, on tuomarin jätettävä tunnustaminen hyväksymättä.

4 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1980.

Tämän lain säännöksiä on sovellettava myös tuomioon, joka on annettu, sekä vahvistamiseen, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.