Advanced Search

Laki elinkeinotulon verottamisesta


Published: 1968-06-24
Read law translated into English here: https://www.global-regulation.com/translation/finland/645618/laki-elinkeinotulon-verottamisesta.html

Subscribe to a Global-Regulation Premium Membership Today!

Key Benefits:

Subscribe Now for only USD$40 per month.

Laki elinkeinotulon verottamisesta

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

I OSA

Yleiset säännökset

1 § (30.12.1992/1539)

Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan tuloverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa.

2 § (30.12.1992/1539)

Verovelvollisen harjoittama liike- ja ammattitoiminta muodostaa elinkeinotoiminnan tulolähteen.

3 § (30.12.1992/1539)

Verotusta toimitettaessa veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot sekä muut jäljempänä säädetyt vähennyskelpoiset erät jaksotetaan asianomaisten verovuosien tuotoiksi ja kuluiksi. Elinkeinotoiminnan tulos on verovuoden tuottojen ja kulujen erotus.

Verovelvollisen elinkeinotoiminnan tulos otetaan huomioon verovuoden tuloa laskettaessa tuloverolaissa (1535/92) säädetyllä tavalla.

II OSA

Tulon veronalaisuus ja menon vähennyskelpoisuus

1 LUKU

Tulon veronalaisuus

4 §

Veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot.

5 § (30.12.2008/1077)

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa:

1) vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuudesta sekä muista elinkeinossa käytetyistä aineellisista ja aineettomista hyödykkeistä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyin poikkeuksin;

2) elinkeinotoimintana harjoitetusta vuokraamisesta, työn tai palveluksen suorittamisesta ynnä muusta sellaisesta saadut korvaukset;

3) elinkeinoon kuuluvan omaisuuden tuottamat osingot, korot ja muut tulot siten kuin 6 a §:ssä säädetään;

4) liikkeen tai ammatin taikka siihen kuuluvan omaisuuden, oikeuden tai etuuden vuokraamisesta saadut korvaukset;

5) rahoitusomaisuudesta saadut voitot;

6) vakuutusyhtiöiden, vakuutusyhdistysten, vakuutuskassojen ja muiden niihin rinnastettavien vakuutuslaitosten sekä eläkesäätiöiden kirjanpidossaan tekemä sijoitusomaisuuden arvonkorotus;

7) puutavaran sekä runkopuun hakkuuoikeuden luovutuksesta saatu tulo;

8) kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä kirjanpitolain (1336/1997) 5 luvun 2 a §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut;

9) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitetun luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen sekä sellaisen rahoituslaitoksen, johon sovelletaan luottolaitoksen tilinpäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavista rahoitusvälineistä ja käyvän arvon suojauksesta luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 6 §:n tai kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut; (8.8.2014/645)

L:lla 645/2014 muutettu 9 kohta tuli voimaan 15.8.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

9) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) tarkoitetun luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen sekä sellaisen rahoituslaitoksen, johon sovelletaan luottolaitoksen tilinpäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavista rahoitusvälineistä ja käyvän arvon suojauksesta luottolaitostoiminnasta annetun lain 151 §:n tai kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut;

10) vakuutus- ja eläkelaitoksen kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä vakuutus- ja eläkelaitoksia koskevan lainsäädännön nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut;

11) edellä 8–10 kohdassa tarkoitetuista rahoitusvälineistä sekä käyvän arvon suojauksesta käypään arvoon arvostamiseen siirryttäessä tilinpäätöksessä omaan pääomaan merkitty arvonnousu;

12) elinkeinotoiminnasta johtuneesta saamisesta tai velasta aiheutuneet indeksi- ja kurssivoitot sekä velkaa tai saamista valuuttakurssimuutoksilta suojaavan termiinisopimuksen tai vastaavan suojausinstrumentin arvonnousut;

13) vakuutusyhtiölain (521/2008) 8 luvun 19 §:ssä tarkoitettujen sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut.

5 a § (30.12.2008/1077)

Veronalaisia ovat myös seuraavat oikaisuerät:

1) rahoitusomaisuudesta 17 §:n 2 kohdan nojalla tehtyä vähennystä vastaava määrä siltä osin kuin omaisuuden käypä arvo verovuoden päättyessä on sen vähentämättä olevaa arvoa suurempi;

2) vakuutusmaksusaamisista 17 §:n 3 kohdan nojalla vähennettyä arvonalentumistappiota vastaava määrä siltä osin kuin arvonalentumistappio on palautettava tuloon kirjanpidossa vakuutus- ja eläkelaitoksia koskevan lainsäädännön nojalla;

3) vaihto-omaisuuden hankintamenosta 28 §:n 1 momentin nojalla tehtyä vähennystä vastaava määrä siltä osin kuin hyödykkeen todennäköinen hankintameno, luovutushinta tai kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukainen nettorealisointiarvo verovuoden päättyessä ylittää sen jäljellä olevan hankintamenon;

4) sijoitusomaisuuden hankintamenosta 29 §:n 1 momentin nojalla tehtyä vähennystä vastaava määrä siltä osin kuin hyödykkeen todennäköinen hankintameno tai luovutushinta verovuoden päättyessä ylittää sen jäljellä olevan hankintamenon;

5) käyttöomaisuuden hankintamenosta 42 §:n 1 momentin nojalla tehtyä poistoa vastaava määrä siltä osin kuin omaisuuden käypä arvo verovuoden päättyessä on sen poistamatta olevaa hankintamenoa olennaisesti suurempi.

6 §

Veronalaista tuloa eivät ole:

1) muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään;

2) yhteisön osake- tai osuuspääomana ja muuna pääomansijoituksena saamat erät mukaan lukien osakeyhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamat vastikkeet;

3) sähkö-, tele-, vesi-, viemäri- tai kaukolämpöverkkoa ylläpitävän yhteisön verkkoon liittymisestä perimät maksut, jotka palautetaan suorittajalle;

4) erillisenä verovelvollisena verotettavasta kuolinpesästä saatu osuus kuolinpesän tulosta eikä yhtymän osakkaan hänen veronalaiseksi tulokseen katsotun tulo-osuuden lisäksi saama voitto-osuus yhtymästä eikä myöskään tulo, jonka ulkomaisen kuolinpesän Suomessa asuva osakas on saanut osuutena kuolinpesän tulosta siltä osin kuin kuolinpesä on velvollinen suorittamaan mainitusta tulosta veroa täällä;

5) Euroopan talousalueella asuvalle elokuvatuottajalle valtion tai Suomen elokuvasäätiön varoista myönnetty tuotantotuki; (24.4.2015/456)

L:lla 456/2015 muutettu 5 kohta tuli voimaan 1.5.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

5) kotimaiselle elokuvatuottajalle valtion tai Suomen elokuvasäätiön varoista myönnetty tuotantotuki;

6) asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/1990) tarkoitettu asumisoikeusmaksu.

(30.12.2008/1077)

2 momentti on kumottu L:lla 30.7.2004/717.

3 momentti on kumottu L:lla 21.12.1990/1164.

Luovutuksena ei pidetä osakeyhtiölain (734/78) 5 luvun 1 §:ssä mainitun vaihtovelkakirjan vaihtamista yhtiön osakkeisiin eikä siinä mainittuun optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämistä. (30.12.1992/1539)

Verovelvollisen vaatimuksesta verotuksessa ei pidetä luovutuksena luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitetuksi suojelualueeksi luovutettavan kiinteistön luovutusta siltä osin kuin kiinteistö vaihdetaan toiseen kiinteistöön. Vaihdossa vastaanotetun kiinteistön verotuksessa vähennyskelpoisena hankintamenona pidetään luovutetun kiinteistön verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. (22.12.2006/1219)

Arvopaperin takaisinostosopimuksen tai lainaussopimuksen täyttämiseksi tehtyä arvopaperin luovutusta sopijapuolten välillä ei pidetä takaisinostosopimuksessa ensimmäisenä myyjänä ja lainaussopimuksessa lainaksiantajana olevan verotuksessa luovutuksena, jos:

1) sopimus koskee oman pääoman ehtoista arvopaperia, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (748/2012) tarkoitetulla säännellyllä markkinalla taikka muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla, taikka arvo-osuusjärjestelmään liitettyä arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua yleisön merkittäväksi tarjottua joukkovelkakirjalainaa tai joukkovelkakirjalainaan rinnastuvaa velallisen sitoumusta;

2) arvopaperille sopimusaikana kertyvä tuotto on sopimusehtojen mukaan korvattava alkuperäiselle omistajalle;

3) suoritettavan vastikkeen määrä ei riipu sopimuksen kohteena olevien arvopaperien arvon kehityksestä;

4) arvopaperit palautetaan alkuperäiselle omistajalle sopimuksen mukaisesti vuoden kuluessa ensimmäisestä luovutuksesta;

5) sopimusten selvitys tapahtuu arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa (749/2012) tarkoitetussa selvitysyhteisössä tai ulkomaisessa selvitysyhteisössä taikka muussa arvopaperien selvitystoimintaa Euroopan talousalueella harjoittavassa selvitysyhteisössä;

6) verovelvollinen ei ole kirjanpidossaan käsitellyt tapahtumaa luovutuksena.

(14.12.2012/776)

Edellä 6 momentissa tarkoitetaan arvopaperin takaisinostosopimuksella sopimusta arvopaperin myymisestä sitovin takaisinostoehdoin ja arvopaperin lainaussopimuksella sopimusta, jolla omistaja muuta vastiketta kuin arvopapereista maksettavaa kauppahintaa vastaan luovuttaa arvopaperin omistusoikeuden määräajaksi toiselle sopimuspuolelle, joka on velvollinen palauttamaan vastaavat arvopaperit alkuperäiselle omistajalle määräajan päätyttyä. (30.12.1997/1385)

OsakeyhtiöL 734/1978 on kumottu L:lla 624/2006, ks. OsakeyhtiöL 624/2006 12 luku 1 §. L kaupankäynnistä vakioiduilla optioilla ja termiineillä 772/1988 on kumottu L:lla kaupankäynnistä rahoitusvälineillä 748/2012. Ks. LuonnonsuojeluL 1096/1996 3 luku.

6 a § (30.12.2013/1238)

Yhteisön veronalaista tuloa ei ole osinko, joka on saatu kotimaiselta yhteisöltä tai eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2013/13/EU, 2 artiklassa tarkoitetulta ulkomaiselta yhtiöltä.

Yhteisön veronalaista tuloa ei ole osinko, joka on saatu Euroopan talousalueella asuvalta muulta kuin 1 momentissa tarkoitetulta yhteisöltä, jos:

1) osinkoa jakava yhteisö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan tulostaan, josta osinko on jaettu, veroa vähintään kymmenen prosenttia; ja

2) yhteisön kotipaikka kyseessä olevan valtion verolainsäädännön mukaan on tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan ei ole Euroopan talousalueen ulkopuolella olevassa valtiossa.

Yhteisön veronalaista tuloa on muilta kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuilta yhteisöiltä saatu osinko. Lisäksi poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään:

1) osingosta on veronalaista tuloa 75 prosenttia ja verovapaata tuloa 25 prosenttia, jos osinko on saatu sijoitusomaisuuteen kuuluvista 1 momentissa mainitun direktiivin 2 artiklassa tarkoitetun ulkomaisen yhtiön osakkeista, jonka osakepääomasta osingonsaaja omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi alle kymmenen prosenttia, taikka sijoitusomaisuuteen kuuluvista kotimaisen tai muun kuin edellä mainitun ulkomaisen Euroopan talousalueella asuvan yhteisön osakkeista;

2) osinko on veronalaista tuloa, jos osinkoa jakava yhteisö on tuloverolain 33 a §:n 2 momentissa tarkoitettu julkisesti noteerattu yhtiö ja osingonsaaja on muu yhteisö kuin julkisesti noteerattu yhtiö, joka ei omista osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmentä prosenttia osinkoa jakavan yhtiön osakepääomasta.

Poiketen siitä, mitä edellä säädetään, osuuspankin saama osinko osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) 3 §:ssä tarkoitetulta osuuspankkien keskusrahalaitoksena toimivalta liikepankilta on verovapaata tuloa.

5 momentti on kumottu L:lla 30.12.2014/1400, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Mitä 1–3 momentissa säädetään osingosta, sovelletaan myös yhteisön saamaan osuuskunnan osuuspääomalle, sijoitusosuudelle ja lisäosuudelle maksamaan korkoon, kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksamaan takuupääoman korkoon.

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saamasta osingosta 75 prosenttia on veronalaista tuloa. Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän julkisesti noteeratusta yhtiöstä saamasta osingosta on 85 prosenttia veronalaista tuloa. (30.12.2014/1400)

L:lla 1400/2014 muutettu 6 momentti tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saamasta osingosta ja edellä 5 momentissa tarkoitetuista suorituksista 75 prosenttia on veronalaista tuloa, tuloverolain 33 d §:n 2 momentissa tarkoitetutut suoritukset kuitenkin siten kuin mainitussa lainkohdassa säädetään. Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän julkisesti noteeratusta yhtiöstä saamasta osingosta on 85 prosenttia veronalaista tuloa.

Peitellystä osingosta on 75 prosenttia veronalaista tuloa.

Tuloverolain 33 a §:n 3 momentissa ja 33 b §:n 6 momentissa tarkoitettuun osinkona pidettävään vapaan oman pääoman rahastosta saatuun varojenjakoon sovelletaan tämän lain 6 c §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tässä pykälässä säädetään.

L:lla 1238/2013 muutettu 6 a § tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

6 a § (30.7.2004/717)

Yhteisön saama osinko ei ole veronalaista tuloa. Osingosta on kuitenkin 2 momentissa säädetyin poikkeuksin veronalaista tuloa 75 prosenttia ja verovapaata tuloa 25 prosenttia, jos:

1) osinko on saatu sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista, eikä osinkoa jakava yhteisö ole ulkomainen eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2013/13/EU, 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö, jonka osakepääomasta osingonsaaja omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmenen prosenttia; (9.8.2013/576)

2) osingon jakava yhteisö on muu kuin kotimainen tai 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuva yhteisö; tai

3) osinkoa jakava yhteisö on tuloverolain 33 a §:n 2 momentissa tarkoitettu julkisesti noteerattu yhtiö ja osingonsaaja on muu yhteisö kuin julkisesti noteerattu yhtiö, joka ei omista osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmentä prosenttia osinkoa jakavan yhtiön osakepääomasta.

(29.6.2012/382)

Jos 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun osingon jakavan ulkomaisen yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä ei ole verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta, jota sovelletaan yhteisön jakamaan osinkoon, yhteisön jakama osinko on kokonaan veronalaista tuloa.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, osuuspankin saama osinko osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) 3 §:ssä tarkoitetulta osuuspankkien keskusrahalaitoksena toimivalta liikepankilta on verovapaata tuloa.

Mitä 1 momentissa säädetään osingosta, sovelletaan myös yhteisön saamaan osuuskunnan osuuspääomalle, sijoitusosuudelle ja lisäosuudelle maksamaan korkoon, kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksamaan takuupääoman korkoon.

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saamista osingoista ja edellä 3 momentissa tarkoitetuista suorituksista 70 prosenttia on veronalaista tuloa, tuloverolain 33 d §:n 2 momentissa tarkoitetut suoritukset kuitenkin siten kuin mainitussa lainkohdassa säädetään.

Peitellystä osingosta on 70 prosenttia veronalaista tuloa.

L osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 1504/2001 on kumottu L:lla osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 423/2013.

6 b § (30.7.2004/717)

Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia.

Osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, jos

1) verovelvollinen on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään kymmenen prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin,

2) luovutuksen kohteena oleva yhtiö ei ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö taikka osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, ja

3) luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen yhtiö, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa, taikka yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.

Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutushinta on kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin kuin luovutushinnan ja poistamattoman hankintamenon erotus johtuu 42 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hankintamenosta tehdystä poistosta tai siitä, että hankintamenosta on vähennetty varaus tai 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu avustus. Luovutushinta on niin ikään veronalaista tuloa siihen määrään asti, joka vastaa näiden osakkeiden aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyttä verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota.

Käyttöomaisuuteen kuuluvien muiden kuin verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio on vähennyskelpoinen vain käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutuksesta saaduista veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. Rajoitus ei kuitenkaan koske 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen yhtiöiden osakkeiden luovutuksesta syntyneiden tappioiden vähentämistä. (30.12.2008/1077)

Jos verovelvollinen ei ole omistanut luovutettuja osakkeita yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan, vähennyskelpoista luovutustappiota laskettaessa siitä vähennetään verovelvollisen luovutetulta yhtiöltä osakkeiden perusteella omistusaikana saama osinko, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/1986) tarkoitettu konserniavustus tai muu niihin verrattava erä, joka on vähentänyt yhtiön varallisuutta.

Luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen, jos luovutuksen kohteena oleva yhtiö on muussa valtiossa kuin Suomessa asuva eikä yhtiö ole sellainen, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa eikä yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä ole verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.

Konserniyhtiöillä tarkoitetaan tässä pykälässä osakeyhtiölain (624/2006) 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvia yhtiöitä tai sellaisia yhtiöitä, joissa kaikissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta. (30.12.2008/1077)

6 c § (30.12.2013/1238)

Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos:

1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja

2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Luovutuksesta saatua voittoa laskettaessa 1 momentissa tarkoitetusta varojenjaosta vähennetään osakkeen verotuksessa poistamaton hankintameno, kuitenkin enintään luovutuksena pidettävän varojenjaon määrä. Jos osakkeen poistamaton hankintameno on luovutuksena pidettävää varojenjakoa pienempi, vähennetään poistamattoman hankintamenon määrä.

Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, 1 momentissa tarkoitetussa varojenjaossa saatu määrä ei ole veronalaista tuloa, jos varoja jakavan yhtiön osakkeet ovat osakkeenomistajan verotuksessa 6 b §:n 2 momentissa tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita.

Osakkeen verotuksessa poistamattomasta hankintamenosta vähennetään 2 momentissa tarkoitetun luovutusvoiton laskennassa vähennetty määrä tai määrä, joka laskennassa vähennettäisiin, jollei varojenjako olisi 3 momentin nojalla verovapaa.

L:lla 1238/2013 lisätty 6 c § tuli voimaan 1.1.2014.

6 d § (30.12.2014/1400)

Osuuskunnasta saadulla ylijäämällä tarkoitetaan osuuspääoman korkoa ja muuta osuuskuntalain (421/2013) 16 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua osuuskunnan jakamaa ylijäämää tämän pykälän 5 momentissa tarkoitettua ylijäämänpalautusta lukuun ottamatta.

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saamasta ylijäämästä on 85 prosenttia veronalaista tuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Osuuskunta on julkisesti noteerattu, kun sen osuus tai osake on ylijäämänjaosta päätettäessä kaupankäynnin kohteena tuloverolain 33 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän muusta kuin julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saamasta ylijäämästä 25 prosenttia on veronalaista tuloa ja 75 prosenttia on verovapaata tuloa 5 000 euroon saakka siltä osin kuin verovelvollisen henkilökohtaiseen pääomatuloon tai maatalouden tuloon kuuluva tällainen ylijäämä ei ylitä 5 000 euroa. Ylijäämästä, joka ylittää 5 000 euroa, on 75 prosenttia veronalaista tuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.

Yhteisön saamaan ylijäämään sovelletaan, mitä 6 a §:ssä säädetään osingosta kuitenkin niin, että 6 a §:n 3 momentissa tarkoitettua omistusosuutta laskettaessa otetaan huomioon verovelvollisen omistusosuus osuuskunnan osuuspääomasta ja osakepääomasta.

Osuuskunnasta saatu 18 §:n 4 momentissa tarkoitettu osuuskunnalle vähennyskelpoinen ylijäämänpalautus on kokonaan veronalaista tuloa.

Tuloverolain 33 f §:n 1 momentissa tarkoitettuun ylijäämänä pidettävään vapaan oman pääoman rahastosta saatuun varojenjakoon sovelletaan, mitä tässä pykälässä säädetään ylijäämästä. Muusta kuin julkisesti noteeratusta osuuskunnasta saatua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään kuitenkin, tämän lain 6 c §:ssä säädetyin edellytyksin, veronalaisena luovutuksena ja luovutusvoitto lasketaan 6 c §:ssä säädetyllä tavalla. Osuuskunnan jäsenyydestä eroamisen yhteydessä veronalaisena luovutuksena pidetään myös osuusmaksun palautuksen sijaan saatua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta, siltä osin kuin suoritus vastaa maksettua osuusmaksua.

Tämän lain ylijäämää koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi vastaavasti kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksaman takuupääoman korkoon.

L:lla 1400/2014 lisätty 6 d § tuli voimaan 1.1.2015.

2 LUKU

Menon ja menetyksen vähennyskelpoisuus

7 §

Vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

8 §

Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:

1) vaihto-omaisuuden ja sijoitusomaisuuden hankintamenot sekä 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettu sijoitusomaisuuden arvonkorotus, (23.12.1977/1001)

2) käyttöomaisuuden hankintamenot 6 b §:ssä säädetyin poikkeuksin; jos verovelvollinen on saanut hyödykkeen hankkimiseen avustusta julkiselta yhdyskunnalta tai jos joku muu on elinkeinotoiminnassaan osallistunut hankintamenon suorittamiseen, vähennyskelpoiseen hankintamenoon ei kuitenkaan lueta avustusta tai toisen osuutta vastaavaa osaa hankintamenosta, (30.7.2004/717)

2 a) kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä kirjanpitolain 5 luvun 2 a §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut; (30.12.2008/1077)

2 b) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen sekä sellaisen rahoituslaitoksen, johon sovelletaan luottolaitoksen tilinpäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavista rahoitusvälineistä ja käyvän arvon suojauksesta luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 6 §:n tai kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut; (8.8.2014/645)

L:lla 645/2014 muutettu 2 b kohta tuli voimaan 15.8.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

2 b) luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen sekä sellaisen rahoituslaitoksen, johon sovelletaan luottolaitoksen tilinpäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavista rahoitusvälineistä ja käyvän arvon suojauksesta luottolaitostoiminnasta annetun lain 151 §:n tai kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut; (30.12.2008/1077)

2 c) vakuutus- ja eläkelaitoksen kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä vakuutus- ja eläkelaitoksia koskevan lainsäädännön nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut; (30.12.2008/1077)

3) elinkeinotoiminnassa käytetyn maa- ja vesialueen sekä huonetilan vuokrat, (20.12.2002/1160)

4) elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- tai muiden niiden kaltaisten oikeuksien ja etujen järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut 2 ja 3 momentissa säädetyin poikkeuksin; maksut työnantajan perustamalle itsenäiselle eläkelaitokselle tai eläkesäätiölle ovat vähennyskelpoisia kuitenkin vain siihen määrään asti, joka vakuutusteknisten perusteiden mukaan tarvitaan säätiön tai laitoksen eläke- tai muista sellaisista sitoumuksista johtuvan vastuun peittämiseen taikka siirretään eläkesäätiölain (1774/1995) 43 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun vastuuseen, (18.4.1997/321)

4 a) liikkeen- tai ammatinharjoittajan tapaturmavakuutusmaksut sekä yrittäjien eläkelakiin (468/69), maatalousyrittäjien eläkelakiin (467/69) ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 a §:n 2 momenttiin perustuvat pakolliset maksut, (14.7.1989/661)

4 b) tuloverolain 33 b §:n 3 momentin perusteella ansiotulona verotettava osinko, (26.6.2009/471)

5) ilmoittelusta, asiakaslehdistä ja -julkaisuista, tavanomaisista mainoslahjoista, mainostilaisuuksista ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot, (20.12.2002/1160)

6) liikkeen toiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimustoiminnan menot, (20.12.2002/1160)

7) liiketoimintaa harjoittamaan perustetun yhteisön sekä liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot, (20.12.2002/1160)

8) 50 prosenttia edustusmenojen määrästä; (12.12.2014/1087)

L:lla 1087/2014 lisätty 8 kohta tuli voimaan 1.1.2015.

8 kohta on kumottu L:lla 30.12.2013/1238, joka tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

8) 50 prosenttia edustusmenojen määrästä,

9) työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut, (20.12.2002/1160)

10) vakuutusyhtiöiden, vakuutusyhdistysten, vakuutuskassojen ja muiden niihin rinnastettavien vakuutuslaitosten lakisääteiset siirrot korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen sekä eläkesäätiöiden ja muiden niihin rinnastettavien eläkelaitosten eläkesitoumuksista ja muista sellaisista sitoumuksista johtuvan vastuun peittämiseen tarvittavat vakuutusteknisten perusteiden mukaan lasketut määrät, (10.7.1998/511)

11) talletuspankkien ja ulkomaisten luottolaitosten Suomessa olevien sivuliikkeiden lakisääteiset suoritukset luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetuille vakuusrahastoille sekä sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten, rahastoyhtiöiden ja vaihtoehtorahastojen hoitajien sekä ulkomaisten sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten ja rahastoyhtiöiden sekä ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajien Suomessa olevien sivuliikkeiden lakisääteiset suoritukset sijoituspalvelulain (747/2012) 11 luvussa tarkoitetulle sijoittajien korvausrahastolle; (30.12.2014/1405)

L:lla 1405/2014 muutettu 11 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

11) talletuspankkien ja ulkomaisten luottolaitosten Suomessa olevien sivuliikkeiden lakisääteiset suoritukset luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetuille talletussuoja- ja vakuusrahastoille sekä sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten, rahastoyhtiöiden ja vaihtoehtorahastojen hoitajien sekä ulkomaisten sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten ja rahastoyhtiöiden sekä ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajien Suomessa olevien sivuliikkeiden lakisääteiset suoritukset sijoituspalvelulain (747/2012) 11 luvussa tarkoitetulle sijoittajien korvausrahastolle; (7.3.2014/183)

L:lla 183/2014 muutettu 11 kohta tuli voimaan 15.3.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

11) talletuspankkien ja ulkomaisten luottolaitosten Suomessa olevien sivuliikkeiden lakisääteiset suoritukset luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetuille talletussuoja- ja vakuusrahastoille sekä sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten ja rahastoyhtiöiden sekä ulkomaisten sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten ja rahastoyhtiöiden Suomessa olevien sivuliikkeiden lakisääteiset suoritukset sijoituspalvelulain (747/2012) 11 luvussa tarkoitetulle sijoittajien korvausrahastolle; (14.12.2012/776)

12) talletuspankkien suorittamat rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain (1195/2014) mukaiset talletussuojamaksut ja talletussuojajärjestelmän liittymismaksut talletussuojarahastolle sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten suorittamat mainitun lain mukaiset EU:n vakausmaksut ja vakausmaksut kriisinratkaisurahastolle; (30.12.2014/1405)

L:lla 1405/2014 lisätty 12 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

12 kohta on kumottu L:lla 21.12.2000/1168.

13) ydinenergialain (990/87) mukainen ydinjätehuoltomaksu (30.12.1992/1539)

14) henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitettu henkilöstörahastoerä ja sen lisäosa; (5.11.2010/938)

15) kiinteistöverolain (654/1992) nojalla suoritettava kiinteistövero siltä osin kuin se kohdistuu elinkeinotoiminnan käytössä olevaan kiinteistöön; (30.12.2008/1077)

16) metsän uudistamiseen sekä puun kasvatukseen ja korjuuseen liittyvät menot; (30.12.2008/1077)

17) vakuutusyhtiölain 8 luvun 19 §:ssä tarkoitettujen sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut; (30.12.2008/1077)

18) edellä 2 a–2 c kohdassa tarkoitetuista rahoitusvälineistä sekä käyvän arvon suojauksesta käypään arvoon arvostamiseen siirryttäessä tilinpäätöksessä omaan pääomaan merkitty arvonlasku; (31.8.2012/490)

19) yleisradioverosta annetun lain (484/2012) nojalla suoritettava yhteisön yleisradiovero. (31.8.2012/490)

2 momentti on kumottu L:lla 20.8.2004/774.

Henkivakuutuksesta suoritetut vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia vain silloin, kun:

1) vakuutuksen edunsaajana on vakuutettu työntekijä tai hänen tuloverolain 34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettu omaisensa, tai (20.8.2004/774)

2) yhteisö suorittaa maksut yksinomaan vakuutetun kuoleman varalta otetusta vakuutuksesta, jossa edunsaajana on yhteisö ja vakuutettuna työntekijä, jonka työpanoksella on yhteisön toiminnalle huomattava merkitys; viimeksi mainitut vakuutusmaksut eivät kuitenkaan ole vähennyskelpoisia, jos niitä suoritetaan lyhyempänä aikana kuin vakuutusturvan voimassa pysyminen edellyttää jaettaessa maksut tasaisesti koko vakuutusajalle.

(29.11.1996/926)

Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön käyttöomaisuuteen kuuluvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden hankintameno on yhtiöosuuden luovutushinnan ylittävältä osalta vähennyskelpoinen vain yhteisön saamista veronalaisista käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden tai yhtiöosuuden luovutusvoitoista verovuonna tai viitenä sitä seuraavana verovuonna. (30.12.2008/1077)

Yrittäjien eläkeL 468/1969 on kumottu L:lla yrittäjän eläkelain voimaanpanosta 1273/2006, ks. Yrittäjän eläkeL 1272/2006. Maatalousyrittäjien eläkeL 467/1969 on kumottu L:lla maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta 1281/2006, ks. Maatalousyrittäjän eläkeL 1280/2006.

9 §

Rahoitusomaisuutta ovat rahat, pankki- ja tilisaamiset, saamavekselit sekä muut sellaiset rahoitusvarat.

10 §

Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet.

11 §

Sijoitusomaisuutta ovat raha-, vakuutus- ja eläkelaitosten varojen sijoittamiseksi tai sijoitusten turvaamiseksi hankkimat arvopaperit, kiinteistöt ja muu sellainen omaisuus, saamisia lukuun ottamatta.

12 §

Käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.

13 § (26.10.2001/898)

Hyödyke luetaan vaihto-omaisuuteen siitä alkaen, kun se on lähetetty, toimitettu tai muuten luovutettu verovelvolliselle, siihen saakka, kun verovelvollinen on sen luovuttanut taikka se on kulutettu, tuhoutunut tai muuten menetetty. Ulkomaalta ostettu hyödyke katsotaan luovutetuksi ja siten verovelvollisen vaihto-omaisuudeksi välittömästi sen jälkeen, kun se on tuotu laivaan, annettu muulle rahdinkuljettajalle tai, milloin hyödyke on varastoitu ulkomaille, se on, sen mukaan kuin valtiovarainministeriön asetuksella tarkemmin säädetään, verovelvolliselle luovutettu. Metsäkauppasopimuksella määrätyltä alueelta kiinteään hintaan ostetut, laadultaan määritellyt puut luetaan ostajan vaihto-omaisuuteen. Rakennus, rakennelma, kone tai muu sellainen luovuttajan valmistama hyödyke, jonka tilaaja sopimuksen mukaan ottaa vastaan erityisen tarkastuksen toimitettuaan, luetaan luovuttajan vaihto-omaisuuteen siihen saakka, kun se on tarkastuksen jälkeen vastaanotettu.

14 §

Vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut kiinteät menot ja korkomenot. (30.12.2008/1077)

Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihto-omaisuuden hankintamenon suuruus määritetään, ellei verovelvollinen muuta näytä, olettaen, että samanlaiset hyödykkeet on luovutettu tai kulutettu siinä järjestyksessä, missä ne on hankittu.

Arvo-osuuksien hankintamenoa määritettäessä arvo-osuudet katsotaan, ellei verovelvollinen muuta näytä, luovutetuiksi siinä järjestyksessä, jossa ne on hankittu. (30.12.1991/1677)

15 § (14.7.1989/661)

Perintönä, lahjana tai muulla niihin verrattavalla saannolla vastikkeetta saadun rahoitus-, vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan hyödykkeen todennäköinen luovutushinta saannon hetkellä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta sinä ajankohtana, jona hyödyke otetaan elinkeinotoiminnan käyttöön. Jos verovelvollinen on saanut koko liikkeen tai ammatin vastikkeetta, vähennetään saadun rahoitus-, vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno kuitenkin samalla tavalla kuin se olisi vähennetty saantomiehen tuloista.

16 § (11.12.1981/859)

Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole:

1) verovelvollisen puolison sekä sellaisen lapsen tai muun perheenjäsenen, joka ei ennen verovuotta ole täyttänyt 14 vuotta, palkat, eläkkeet tai muut etuudet;

2) verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot, kuitenkin niin, että verovapaan tulon ylittävä osa menoista katsotaan vähennyskelpoiseksi;

3) sähkö-, tele-, vesi-, viemäri- tai kaukolämpöverkkoon liittymisestä suoritetut maksut, jotka palautetaan verovelvolliselle tämän luopuessa liittymismaksun tuottamasta edusta; (30.12.2008/1077)

4) leimavero avoimesta kirjeestä tai muusta asiakirjasta, jolla arvonimi todellisen viran sitä seuraamatta annetaan; (21.12.1990/1164)

5) sakot, seuraamusmaksut eivätkä muut sanktionluonteiset maksuseuraamukset; (22.12.2005/1134)

6) tuloverolain 31 §:n 5 momentissa tarkoitettu sijaisosinko siltä osin kuin se osinko, jonka sijaan sijaisosinko on suoritettu, on sijaisosingon suorittajalle verovapaata tuloa, (30.7.2004/717)

7) edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön sellaiselta osakeyhtiöltä, josta verovelvollinen tai 6 b §:n 7 momentissa tarkoitetut konserniyhtiöt omistavat yksin tai yhdessä vähintään kymmenen prosenttia osakepääomasta, olevien muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalenemiset, tällaiselle yhtiölle annettu konsernituki sekä muut vastaavat osakeyhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritetut menot; (22.12.2005/1134)

8) lahjukset eivätkä lahjusten luonteiset edut; (30.12.2008/1077)

9) osakeyhtiön omista osakkeista suorittama määrä, ellei 18 §:n 3 momentissa toisin säädetä; (28.12.2012/987)

10) väliaikaisesta pankkiverosta annetun lain (986/2012) nojalla suoritettava pankkivero. (12.12.2014/1087)

L:lla 1087/2014 muutettu 10 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

10) väliaikaisesta pankkiverosta annetun lain (986/2012) nojalla suoritettava pankkivero; (30.12.2013/1238)

L:lla 1238/2013 muutettu 10 kohta tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

10) väliaikaisesta pankkiverosta annetun lain (986/2012) nojalla suoritettava pankkivero. (28.12.2012/987)

11 kohta on kumottu L:lla 12.12.2014/1087, joka tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

11) edustusmenot;

L:lla 1256/2013 muutettu 11 kohta tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

11) edustusmenot. (30.12.2013/1238)

L:lla 1238/2013 lisätty 11 kohta tuli voimaan 1.1.2014.

12) voimalaitosverolain (1255/2013) nojalla suoritettava vero. (30.12.2013/1256)

L väliaikaisesta pankkiverosta 986/2012 on kumottu L:lla 19.12.2014/1210. VoimalaitosveroL 1255/2013 on kumottu L:lla 7.11.2014/880.

17 § (30.12.2008/1077)

Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menetyksiä ovat tämän momentin 2 ja 3 kohdan osalta 16 §:ssä säädetyin poikkeuksin muun ohessa:

1) rahoitusomaisuuteen kohdistuvasta kavalluksesta, varkaudesta tai muusta rikoksesta johtuneet menetykset;

2) myyntisaamisten arvonalenemiset sekä muun rahoitusomaisuuden lopullisiksi todetut arvonalenemiset;

3) vakuutus- ja eläkelaitosten vakuutusmaksusaamisista vakuutus- ja eläkelaitoksia koskevan lainsäädännön nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonalentumistappiot sekä muiden saamisten lopullisiksi todetut arvonalenemiset.

18 §

Vähennyskelpoisia ovat myös:

1) vuosi- ja vaihtoalennukset, osto- ja myyntihyvitykset ynnä muut sellaiset oikaisuerät, (30.12.2014/1400)

L:lla 1400/2014 muutettu 1 kohta tuli voimaan 1.1.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

1) vuosi- ja vaihtoalennukset, osto- ja myyntihyvitykset ynnä muut sellaiset oikaisuerät sekä osuuskunnan ostojen ja myyntien taikka niihin rinnastettavien suoritusten perusteella jakama ylijäämänpalautus kokonaisuudessaan,

2) elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko, myös silloin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta, (21.1.1983/71)

3) elinkeinotoiminnasta johtuneesta velasta tai saamisesta aiheutuneet indeksi- ja kurssitappiot sekä velkaa tai saamista valuuttakurssimuutoksilta suojaavan termiinisopimuksen tai vastaavan suojausinstrumentin arvonlaskut; (30.12.2008/1077)

4) talletuspankkien toiminnasta annetun lain (1268/1990) 24 a §:ssä tarkoitetun pääomasijoituksen korko, joka on maksettu valtiolle tai valtion vakuusrahastolle, (30.7.2004/717)

5) eläkesäätiön maksama eläkesäätiölain (1774/1995) 45 §:ssä tarkoitettu palautus ja eläkekassan maksama vakuutuskassalain (1164/1992) 83 a §:ssä tarkoitettu palautus. (30.7.2004/717)

Elinkeinotoiminnasta johtuneena ei kuitenkaan pidetä sitä osaa koroista, joka vastaa yksityisestä liikkeestä tai ammatista taikka elinkeinoyhtymästä eri vuosina nostettujen yksityisottojen johdosta syntynyttä negatiivista oman pääoman jäännöstä kerrottuna korkoprosentilla, jonka suuruus on Suomen Pankin peruskorko lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Negatiivinen jäännös lasketaan siten, että verovuoden taseen osoittamasta negatiivisen oman pääoman määrästä vähennetään syntyneet tappiot, joiden kattamiseen ei ole kertynyt voittovaroja, ja siihen lisätään tehdyt arvonkorotukset sekä kommandiittiyhtiöissä äänettömien yhtiömiesten pääomapanokset. (30.12.1992/1539)

Vähennyskelpoista on 16 §:n 9 kohdasta poiketen osakeyhtiön työsuhteen perusteella luovuttamista omista osakkeista suorittama määrä, kuitenkin enintään osakkeiden antamis- tai merkintähetken käypä arvo, vähennettynä osakkeen saajan suorittamalla merkintähinnalla, jos osakeyhtiö on hankkinut osakkeet kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla tai muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla. (14.12.2012/776)

Muun kuin julkisesti noteeratun osuuskunnan elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavalle jäsenelleen jakama ylijäämänpalautus on vähennyskelpoinen, jos:

1) osuuskunnan jäsenyys on avoin ja sen toiminta muodostuu jäsenten yksilöllisiä elinkeinon tai maatalouden tarpeita tukevasta taloudellisesta toiminnasta siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluja;

2) ylijäämää palautetaan kaikille jäsenille näiden ostojen tai myyntien suhteessa;

3) määräysvalta osuuskunnassa on jäsenillä;

4) palautettava ylijäämä on syntynyt tilikauden aikana osuuskunnan luovuttaessa jäsenelleen hyödykkeitä tai osuuskunnan luovuttaessa kolmannelle jäseneltään hankkimiaan hyödykkeitä;

5) osuuskunnan jäsenen osuus osuuspääomasta ja äänivalta osuuskunnassa on tilikauden päättyessä enintään kymmenen prosenttia yhdessä verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 2 momentissa tarkoitettuun lähipiiriin kuuluvien ja siinä tarkoitettujen etuyhteydessä olevien jäsenten kanssa; ja

6) ylijäämänpalautuksen saava jäsen on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan näin saamastaan tulosta veroa vähintään kymmenen prosenttia.

(30.12.2014/1400)

L:lla 1400/2014 lisätty 4 momentti tuli voimaan 1.1.2015.

L talletuspankkien toiminnasta on kumottu L:lla 1607/1993, ks. L luottolaitostoiminnasta 610/2014.

18 a § (28.12.2012/983)

Yhteisön, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut korot ovat vähennyskelpoisia tässä pykälässä säädetyllä tavalla.

Korkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ovat korkotulojen suuruiset. Korkotuloja suuremmat korkomenot (nettokorkomenot) ovat vähennyskelpoisia, jos ne ovat verovuonna enintään 500 000 euroa. Nettokorkomenojen ylittäessä verovuonna edellä mainitun määrän nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin:

1) ne ylittävät 25 prosenttia tämän lain 3 §:ssä tarkoitetusta elinkeinotoiminnan tuloksesta, johon on lisätty korkomenot ja verotuksessa vähennettävät poistot sekä konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu saatu konserniavustus ja josta on vähennetty annettu konserniavustus; ja

2) 25 prosentin rajan ylittävien nettokorkomenojen määrä on enintään yhtä suuri kuin etuyhteydessä olevien velkasuhteen osapuolten väliset nettokorkomenot.

(30.12.2013/1238)

L:lla 1238/2013 muutettu 2 momentti tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Korkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ovat korkotulojen suuruiset. Korkotuloja suuremmat korkomenot (nettokorkomenot) ovat vähennyskelpoisia, jos ne ovat verovuonna enintään 500 000 euroa. Nettokorkomenojen ylittäessä verovuonna edellä mainitun määrän nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin:

1) ne ylittävät 30 prosenttia 3 §:ssä tarkoitetusta elinkeinotoiminnan tuloksesta, johon on lisätty korkomenot, verotuksessa vähennettävät poistot sekä rahoitusomaisuuden menetykset ja arvonmuutokset sekä konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu saatu konserniavustus ja josta on vähennetty annettu konserniavustus; ja

2) 30 prosentin rajan ylittävien nettokorkomenojen määrä on enintään yhtä suuri kuin etuyhteydessä olevien velkasuhteen osapuolten väliset nettokorkomenot.

Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että verovelvollisen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku verovuoden lopussa, 2 momentin säännöksiä korkomenojen vähennysoikeuden rajoituksesta ei sovelleta. Tase on laadittava Euroopan unionin jäsenvaltiossa, Euroopan talousalueella olevassa valtiossa tai valtiossa, jonka kanssa Suomella on voimassa oleva kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus. Taseella tarkoitetaan kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaista tasetta. Jos kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaista tasetta ei ole laadittu, käytetään tasetta, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kirjanpitolainsäädännön ja näiden puuttuessa vastaavien säännösten mukainen.

Mitä 2 momentissa säädetään korkovähennysoikeuden rajoittamisesta, ei sovelleta luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuun luottolaitokseen, sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvaan yritykseen, vakuutuslaitokseen, sen omistusyhteisöön, rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa (699/2004) tarkoitettuun rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisöön eikä eläkelaitokseen.

Velkasuhteen osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, jos osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta velkasuhteen molemmissa osapuolissa verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa.

Jos koron perusteena oleva velka on otettu muulta kuin etuyhteydessä olevalta osapuolelta, velkaa pidetään etuyhteydessä olevalta osapuolelta otettuna velkana siltä osin kuin:

1) etuyhteydessä olevalla osapuolella on saatava muulta kuin etuyhteydessä olevalta osapuolelta ja saatavalla on yhteys velkaan; tai

2) velan vakuutena on etuyhteysosapuolen saatava.

Nettokorkomenot, jotka ovat 2 momentin mukaan vähennyskelvottomia (vähennyskelvottomat nettokorkomenot), voidaan vähentää seuraavien vuosien tuloista kunkin verovuoden vähennyskelpoisten korkomenojen määrään saakka. Verovelvollisen on vaadittava vähennyskelvottomien nettokorkomenojen vähentämistä ja selvitettävä vähennyksen perusteet. Yhteisön sulauduttua sulautuvan yhteisön aikaisemmilta vuosilta siirtyvä vähennyskelvoton nettokorkomeno siirtyy vastaanottavalle yhteisölle. Yhteisön jakauduttua jakautuvan yhteisön aikaisemmilta vuosilta siirtyvä vähennyskelvoton nettokorkomeno siirtyy vastaanottavalle yhteisölle siltä osin kuin on ilmeistä, että vähennyskelvoton nettokorkomeno on syntynyt vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa. Muilta osin vähennyskelvoton nettokorkomeno siirtyy samassa suhteessa kuin jakautuvan yhteisön varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 2 luvussa tarkoitettu nettovarallisuus siirtyy vastaanottavalle yhteisölle.

III OSA

Tulon ja menon jaksottaminen

1 LUKU

Yleiset jaksottamissäännöt

19 § (11.12.1981/859)

Tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Merkitykseltään vähäiset tuloerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden tuotoksi, jona niiden maksu on saatu.

Jos verovelvollinen on tilinpäätöksessään merkinnyt pitkän valmistusajan vaativasta suoritteesta syntyvän tulon tuotoksi kirjanpitolain 5 luvun 4 §:n tai kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti valmistusasteen perusteella, edellä tarkoitettu tulo luetaan verovuoden tuotoksi. (30.12.2008/1077)

19 a § (30.12.1996/1256)

Valtion suorittama korvaus yleisen tien tai rautatien kokonaishoitopalvelusta on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana kokonaishoitopalvelu on luovutettu. Kokonaishoitopalvelulla tarkoitetaan vähintään 10 vuoden sopimukseen perustuvaa tien tai rautatien suunnittelu-, rakentamis-, rahoitus- ja kunnossapitopalvelua, josta saatava vastike määräytyy liikennemäärän tai muun vastaavan tien tai rautatien käyttöä kuvaavan suoritemäärän (liikennesuoritteen) perusteella. Kokonaishoitopalvelua katsotaan luovutetuksi kunakin verovuonna määrä, joka vastaa verovuonna toteutuneiden liikennesuoritteiden määrää.

20 §

Ennakkoon saadut korot ja vuokrat samoin kuin muu tuloerä, jonka suuruus määräytyy ajan kulumisen perusteella ja jonka voidaan katsoa osittain tai kokonaan kohdistuvan vähintään kahteen sen verovuoden jälkeiseen verovuoteen, jonka aikana se on saatu, jaksotetaan, verovelvollisen vaatiessa, yhtä suurina vuotuisina erinä niiden verovuosien tuotoiksi, joilta ne on saatu, muut tuloerät kuin korot kuitenkin enintään 10 vuodelle.

21 §

Käyttöomaisuudesta saatu luovutushinta tai muu vastike jaksotetaan 30 §:ssä, 33 §:n 2 momentissa, 41 §:ssä ja 43 §:ssä säädetyllä tavalla.

21 a § (23.12.1977/1001)

Vakuutuslaitoksen sijoitusomaisuuden arvonkorotus on sen verovuoden tuottoa, jona arvonkorotus on tehty kirjanpidossa.

22 §

Meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei jäljempänä muuta säädetä. Vähäiset menoerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden kuluksi, jona niiden maksu on tapahtunut. (11.12.1981/859)

Menetys on sen verovuoden kulua, jonka aikana se on todettu, jollei jäljempänä muuta säädetä.

23 §

Korko ja vuokra samoin kuin muu sellainen meno, jonka suuruus määräytyy ajan kulumisen perusteella, on sen verovuoden kulua, jolta se suoritetaan. Uuden voimalaitoksen, kaivoksen ja muun teollisuuslaitoksen rakentamisen rahoittamisesta johtuneet rakennusaikaiset korot voidaan kuitenkin vähentää verovelvollisen vaatiessa enintään 10 prosentin vuotuisin poistoin.

23 a § (30.12.1992/1539)

Edellä 18 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu valtion tai valtion vakuusrahaston tekemälle pääomansijoitukselle maksettu korko on sen verovuoden kulua, jolta se suoritetaan.

24 §

Kolmen tai useamman verovuoden ajan tuloa kerryttävä tai sitä säilyttävä meno vähennetään, mikäli jäljempänä ei muuta säädetä, yhtä suurina vuotuisina poistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan, tai jos menon todennäköinen vaikutusaika on 10 vuotta pitempi, 10 verovuotena.

25 §

Liiketoiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimustoiminnan menot, lukuun ottamatta pysyvään käyttöön tarkoitetun rakennuksen tai rakennelman taikka rakennuksen tai rakennelman osan hankintamenoja, ovat sen verovuoden kulua, jonka aikana niiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt, kuitenkin niin, että verovelvollisen vaatiessa nämä menot voidaan vähentää kahden tai useamman verovuoden aikana poistoina.

26 § (30.12.2008/1077)

Elinkeinotoiminnasta johtuneiden velkojen ja saamisten, lukuun ottamatta tämän lain 5 §:n 8–10 ja 13 kohdassa tarkoitettuja käypään arvoon arvostettavia rahoitusvälineitä, tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt kurssivoitot ovat sen verovuoden tuottoa ja kurssitappiot sen verovuoden kulua, jonka aikana ulkomaanrahan kurssi on muuttunut. Jos edellä tarkoitettua velkaa tai saamista suojaa valuuttakurssimuutoksilta termiinisopimus tai muu vastaava suojausinstrumentti, suojausinstrumentin realisoitumaton arvonnousu on sen verovuoden tuottoa ja arvonlasku sen verovuoden kulua, jonka aikana se on merkitty tuloslaskelmaan tuotoksi tai kuluksi.

Elinkeinotoiminnasta johtuneiden velkojen ja saamisten tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt indeksivoitot ovat sen verovuoden tuottoa ja indeksitappiot sen verovuoden kulua, jonka aikana hinta- tai kustannusindeksi taikka muu vertailuperuste on muuttunut.

27 § (21.12.1990/1164)

Ylijäämänpalautukset vähennetään sen verovuoden tuotoista, jolta ne jaetaan.

27 a § (11.12.1981/859)

Poiketen siitä, mitä tulon ja menon jaksottamisesta on säädetty, ammatinharjoittajan, joka on pitänyt kirjanpitonsa ja laatinut tuloslaskelmansa kirjanpitolain 27 ja 30 §:n mukaisesti, tulo on sen verovuoden tuottoa, jona sen maksu on saatu, ja meno sen verovuoden kulua, jona sen maksu on tapahtunut. Käyttöomaisuudesta saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vaihto- ja käyttöomaisuuden hankintamenot jaksotetaan kuitenkin 2 ja 3 luvun säännösten mukaan, elleivät ne ole 19 ja 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisiä.

27 b § (17.6.1988/562)

Verovelvollisen valtion ydinjätehuoltorahastolle maksettavaksi määrätty ydinjätehuoltomaksu on ennen maksun vahvistamista viimeksi päättyneen verovuoden kulua. Ydinjätehuoltorahaston verovelvolliselle ydinenergialain nojalla palauttama ylijäämä on ennen palautuksen vahvistamista viimeksi päättyneen verovuoden tuottoa.

27 c § (30.12.1996/1256)

Edellä 19 a §:ssä tarkoitetun kokonaishoitopalvelun tuottamisesta johtuvat menot ja tien tai rautatien rakentamisen rahoittamisesta johtuneet rakennusaikaiset korot vähennetään yhtä suurina vuotuisina poistoina jäljellä olevana sopimuskautena siitä verovuodesta alkaen, jonka aikana tie tai rautatie on otettu käyttöön.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan tien tai rautatien kunnossapitomenoihin ainoastaan siltä osin kuin menon todennäköinen vaikutusaika on vähintään kolme vuotta.

27 d § (20.12.2002/1160)

Option asettajan sitoumuksestaan saama korvaus (preemio) on sen verovuoden veronalaista tuloa, jona optio on asetettu.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, enintään 18 kuukauden pituisen, kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla tai muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla kaupankäynnin kohteena olevan option asettajan saama preemio on sen verovuoden tuottoa, jona sopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos myyntioption asettaja ostaa optiosopimuksen toteuttamisen perusteella option kohde-etuuden, hankitun omaisuuden verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa vähennettynä preemiota vastaavalla määrällä. (14.12.2012/776)

Option haltijan option asettajalle maksama preemio on sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos osto-option haltija toteuttaa option hankkimalla kohde-etuuden, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa lisättynä maksetun preemion määrällä.

Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan, jollei 5 §:n 8–10 ja 13 kohdassa, 8 §:n 1 momentin 2 a–2 c ja 17 kohdassa taikka 27 e §:ssä toisin säädetä. (30.12.2008/1077)

27 e § (30.12.2008/1077)

Edellä 5 §:n 8–10 ja 13 kohdassa sekä 8 §:n 1 momentin 2 a–2 c ja 17 kohdassa tarkoitetut rahoitusvälineiden ja sijoitusten arvonnousut ovat sen verovuoden veronalaista tuloa ja arvonlaskut sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jonka aikana ne on merkitty tuloslaskelmaan tuotoiksi ja kuluiksi. Edellä mainittujen rahoitusvälineiden ja sijoitusten verotuksessa poistamatta olevana hankintamenona pidetään omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa lisättynä ja vähennettynä edellä tarkoitetuilla verotuksessa tuotoiksi tai kuluiksi luetuilla määrillä.

27 f § (30.12.2008/1077)

Edellä 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu omista osakkeista suoritettu määrä on vähennyskelpoista sinä verovuonna, jonka aikana työsuhteen perusteella annettavat osakkeet merkitään tai annetaan.

2 LUKU

Vaihto- tai sijoitusomaisuuden hankintamenon jaksottaminen

28 § (28.12.1978/1090)

Vaihto-omaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihto-omaisuuden hankintamenosta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan vaihto-omaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan taikka kirjanpitolain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitetuissa kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tarkoitetun nettorealisointiarvon. (30.12.2008/1077)

Jos pitkän valmistusajan vaativasta suoritteesta saatu tulo on luettu 19 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla verovuoden tuotoksi, vastaava osa hyödykkeen hankintamenosta vähennetään verovuoden kuluna. (30.12.1992/1539)

3 momentti on kumottu L:lla 30.12.1992/1539.

29 § (23.12.1977/1001)

Sijoitusomaisuuden hankintameno ja 5 §:n 6 kohdassa tarkoitettu arvonkorotus on sen verovuoden kulua, jona sijoitusomaisuus on luovutettu tai menetetty. Verovuoden päättyessä olevan sijoitusomaisuuden hankintamenosta ja edellä mainitusta arvonkorotuksesta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan sijoitusomaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan. (30.12.1992/1539)

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on säädetty, poistetaan sijoitusomaisuuteen kuuluvan rakennuksen hankintameno ja sitä vastaava osa 5 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta arvonkorotuksesta samalla tavalla kuin vastaavanlaisen käyttöomaisuuteen kuuluvan rakennuksen hankintameno.

3 LUKU

Käyttöomaisuuden hankintamenon jaksottaminen

30 §

Koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoista tehdään poistot yhtenä eränä menojäännöksestä.

Menojäännös on verovuoden aikana käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla. Menojäännöstä laskettaessa katsotaan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoksi myös irtaimen käyttöomaisuuden laajennus-, muutos-, uudistus- ja muut vastaavat perusparannusmenot sekä, verovelvollisen vaatiessa, suurehkot korjausmenot.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä. (26.6.1998/473)

Menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuotoksi. Tulipalon tai muun vahinkotapahtuman johdosta saatuun vakuutuskorvaukseen tai muuhun vastikkeeseen sovelletaan kuitenkin, mitä 43 §:ssä säädetään. (30.12.1992/1539)

31 §

Hissien, lämpökeskuksen koneiden ja laitteiden, liesien, jää- ja pakastekaappien, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteiden, keskusantennien sekä muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot poistetaan sekä niistä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan 30 §:ssä säädetyllä tavalla silloinkin, kun sanotut hyödykkeet ovat rakennuksen ainesosia.

Valtakunnalliseen ja paikalliseen voimajohtoverkkoon kuuluvien voimansiirtojohtojen hankintamenot poistetaan sekä niistä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan 30 §:ssä säädetyllä tavalla. (13.2.1987/130)

32 §

Jos verovelvollinen osoittaa, että kaiken edellä 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi pienempi kuin menojäännös, josta on jo tehty verovuoden poisto, saadaan menojäännöksestä tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa menojäännöksen käypään arvoon.

33 § (26.6.1998/473)

Poiketen siitä, mitä 30 §:ssä säädetään, poistetaan verovelvollisen vaatiessa irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona omaisuus on otettu käyttöön, jos käyttöomaisuuden:

1) todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta; tai

2) hankintameno on enintään 850 euroa (pienhankinta).

(26.10.2001/898)

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna pienhankintana pidetään käyttöomaisuushyödykettä tai, jos useat käyttöomaisuushyödykkeet yhdessä muodostavat kiinteän kokonaisuuden, tällaista käyttömaisuushyödykkeiden muodostamaa kokonaisuutta. Pienhankintoina saadaan verovuonna vähentää yhteensä enintään 2 500 euroa. (26.10.2001/898)

Ammattimaiseen liikenteeseen käytetyn auton hankintamenosta poistetaan verovelvollisen vaatiessa sinä verovuonna, jona auto on otettu käyttöön, enintään 25 prosenttia, kahtena seuraavana verovuotena enintään 20 prosenttia ja sen jälkeisinä verovuosina enintään 15 prosenttia.

Saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sellaisesta irtaimesta käyttöomaisuudesta, jonka hankintameno on vähennetty tässä pykälässä säädetyllä tavalla, luetaan sen verovuoden tuotoiksi, jona ne on saatu.

33 a § (30.12.1992/1539)

Poiketen siitä, mitä 30 §:ssä säädetään, muun kuin elinkeinotoiminnan välittömässä käytössä olevan vesialuksen hankintameno vähennetään enintään 10 prosentin vuotuisin poistoin.

34 §

Rakennuksen ja rakennelman hankintameno vähennetään poistamatta olevan hankintamenon osan perusteella määritettävin poistoin.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään:

1) 7 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous-, voima-asema- tai muu niihin verrattava rakennus,

2) 4 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on asuin-, toimisto- tai muu niihin verrattava rakennus,

3) 20 prosenttia polttoainesäiliöiden, happosäiliöiden ja muiden sellaisten metallista tai muusta siihen verrattavasta aineesta rakennettujen varasto- ja muiden rakennelmien poistamattomasta hankintamenosta,

4) 20 prosenttia puusta tai siihen verrattavasta aineesta rakennettujen kevyiden rakennelmien poistamattomasta hankintamenosta, sekä

5) 20 prosenttia sellaisen rakennuksen tai rakennelman taikka rakennuksen tai rakennelman osan poistamattomasta hankintamenosta, jota käytetään yksinomaan liiketoiminnan edistämiseen tähtäävässä tutkimustoiminnassa.

(30.12.1992/1539)

3 momentti on kumottu L:lla 30.12.1992/1539.

35 §

Muun kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenoksi katsotaan myös omaisuuden laajennus-, muutos-, uudistus- sekä muut vastaavat perusparannusmenot sekä, verovelvollisen vaatiessa, suurehkot korjausmenot.

36 § (19.12.1980/846)

Väestönsuojan hankintameno, väestönsuojaa vastaava osa rakennuksen hankintamenosta sekä vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen rakennelmien, laitteiden, koneiden ja muiden hyödykkeiden hankintameno sekä maakaasun jakeluverkostoon liittyvälle aiheutuva maakaasuputkiston hankintameno vähennetään enintään 25 prosentin vuotuisin poistoin.

37 §

Patentin ja muun voimassaoloajaltaan rajoitetun erikseen luovutettavissa olevan aineettoman oikeuden, sekä sellaisen erikseen luovutettavissa olevan aineettoman oikeuden, jonka voimassaoloaikaa ei ole rajoitettu, hankintameno poistetaan yhtä suurin vuotuisin poistoin 10 vuodessa tai verovelvollisen todennäköiseksi osoittamana sitä lyhyempänä oikeuden taloudellisena käyttöaikana

38 §

Soran- ja hiekanottopaikan, kaivoksen, kivilouhoksen, turvesuon ja muun sellaisen omaisuuden hankintamenosta poistetaan kunakin verovuonna käytettyä ainesosamäärää vastaava osa.

39 §

Muun kuin edellä tarkoitetun käyttöomaisuuden, kuten rautateiden, siltojen, laitureiden, patojen ja altaiden hankintameno vähennetään yhtä suurin vuotuisin poistoin omaisuuden todennäköisenä taloudellisena käyttöaikana tai jos tämä käyttöaika on 40 vuotta pitempi, 40 vuodessa.

40 §

Jos verovelvollinen osoittaa että muun kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun kuluvan käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi sen poistamatonta hankintamenon osaa pienempi, saadaan hankintamenosta tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa poistamattoman hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi, kuitenkin niin, että 36 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenosta saadaan lisäpoisto tehdä vain omaisuuden vahingoittumisen tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi.

41 § (29.12.1989/1339)

Luovutetusta sekä tuhoutuneesta, anastetusta tai muusta syystä menetetystä muusta kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetusta kuluvasta käyttöomaisuudesta saadut veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja vähennyskelpoinen poistamatta oleva hankintamenon osa vähennetään sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu tai menetys on todettu, 43 §:ssä säädetyin poikkeuksin.

42 § (30.7.2004/717)

Jos verovelvollinen osoittaa, että muiden arvopapereiden kuin osakkeiden tai muun kulumattoman käyttöomaisuuden kuin maa-alueen käypä arvo on verovuoden päättyessä sen hankintamenoa tai tämän säännöksen perusteella aikaisemmin tehdyillä poistoilla vähennettyä hankintamenoa olennaisesti alempi, hankintamenosta saa tehdä sellaisen poiston, joka alentaa poistamatta olevan hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi.

Maa-alueen, arvopaperin ja muun kulumattoman käyttöomaisuuden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja hankintameno tai sen vähennyskelpoinen osa poistetaan 6 b ja 43 §:ssä säädetyin poikkeuksin sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut. Edellä 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön omistamien muiden kuin lain 6 b §:n 1 momentissa tarkoitettujen verovapaasti luovutettavien osakkeiden hankintameno on 6 b §:n 4–6 momentin luovutustappiota koskevien säännösten mukaisesti vähennyskelpoinen, kun osakkeet on luovutettu tai lopullisesti menetetty.

43 § (30.12.1992/1539)

Jos käyttöomaisuus tuhoutuu tai vahingoittuu tulipalon tai muun vahinkotapahtuman johdosta, vähennetään 30 §:ssä tarkoitettua menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa sekä 33 §:n 3 momentissa ja 34, 36 ja 39 §:ssä tarkoitetusta kuluvasta käyttöomaisuudesta saatu vakuutuskorvaus tai muu vastike, poistamatonta hankintamenoa vastaavaa osaa lukuun ottamatta, verovuonna tai kahtena seuraavana verovuonna verovelvollisen käyttöön ottaman kuluvan käyttöomaisuuden tai toimitilojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden hankintamenosta tai omaisuuden kuntoon saattamisesta johtuvista menoista (kuluvan käyttöomaisuuden jälleenhankintavaraus). (26.6.1998/473)

Jos verovelvollinen luovuttaa toimitiloinaan käyttämänsä rakennuksen tai toimitilojen hallintaan oikeuttavat osakkeet, vähennetään saatu luovutushinta, poistamatonta hankintamenoa vastaavaa osaa lukuun ottamatta, verovuonna tai kahtena seuraavana verovuonna käyttöön otetun verovelvollisen toimitilarakennuksen tai toimitilojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden hankintamenosta tai tällaisten tilojen kuntoon saattamisesta johtuvista menoista (toimitilan jälleenhankintavaraus).

Jälleenhankintavaraus muodostetaan verovelvollisen vaatimuksesta. Edellytyksenä jälleenhankintavarauksen muodostamiselle on, että verovelvollinen jatkaa elinkeinotoimintaansa ja on tehnyt vastaavan varauksen kirjanpidossaan.

Jos luovutushintaa tai muuta vastiketta taikka sen osaa ei ole 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennetty, luetaan vähentämättä jäänyt määrä 20 prosentilla korotettuna sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jonka aikana vähentämisen olisi viimeistään tullut tapahtua.

Verohallinto voi verovelvollisen hakemuksesta erityisistä syistä pidentää 1 ja 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa enintään kolmella vuodella. Jos luovutushintaa tai muuta vastiketta tai sen osaa ei ole vähennetty pidennetyn määräajan kuluessakaan, luetaan vähentämättä jäänyt määrä 40 prosentilla korotettuna sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jonka aikana vähentämisen olisi viimeistään tullut tapahtua. (11.6.2010/506)

Muutoksenhausta 5 momentissa tarkoitettuun päätökseen säädetään verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 71 e §:ssä. (21.12.2012/879)

44 § (30.12.1992/1539)

44 § on kumottu L:lla 30.12.1992/1539.

45 §

Menoon, jonka verovelvollinen on elinkeinotoiminnassaan suorittanut osallistuakseen toiselle kuuluvan käyttöomaisuuden hankintaan ja käyttöön, sovelletaan tämän luvun vastaavanlaisen käyttöomaisuuden hankintamenoa koskevia säännöksiä, kuitenkin niin, että mikäli käyttöaika on rajoitettu, hankintameno poistetaan yhtä suurin vuotuisin poistoin käyttöaikana.

45 a § (17.6.1988/562)

Ydinenergialaissa tarkoitetusta ydinjätehuollosta verovelvolliselle aiheutuneet menot vähennetään silloinkin, kun kysymys on käyttöomaisuuden hankintamenosta, sinä verovuonna, jona niiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa veroviranomaisen tai verovelvollisen pyynnöstä lausunnon siitä, kuuluuko käyttöomaisuuden hankinta ydinjätehuoltoon.

4 LUKU

Vähennyskelpoiset varaukset

46 § (5.2.1993/152)

Talletuspankki sekä luottolaitos saa vähentää verovuonna tehdyn luottotappiovarauksen, jonka määrä on enintään 0,6 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä; verovuonna ja aikaisemmin tehtyjen purkamattomien luottotappiovarausten yhteismäärä ei saa kuitenkaan ylittää 5 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä. Jos talletuspankki on kumottujen liikepankkilain (1269/1990), säästöpankkilain (1270/1990) tai osuuspankkilain (1271/1990) nojalla taikka jos luottolaitos on rahoitustoimintalain (1544/1991) nojalla siirtänyt luottotappiovarauksiaan vararahastoon, sen verovuonna ja aikaisemmin tekemien purkamattomien luottotappiovarausten yhteismäärä ei saa ylittää edellä tarkoitettua luottotappiovarausten enimmäismäärää vähennettynä vararahastoon tehdyllä siirrolla. (30.12.2008/1077)

Jos talletuspankki tai luottolaitos, joka on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla siirtänyt luottotappiovarauksiaan vararahastoon, on siirtänyt verovuoden aikana toiselle samaan konserniin kuuluvalle talletuspankille tai luottolaitokselle luottotappiovarauksen perusteena olevia saamisiaan määrän, joka vastaa vähintään saamiset siirtäneen talletuspankin tai luottolaitoksen saamisten määrää siirtoa seuraavassa tilinpäätöksessä, otetaan edellä tarkoitettu vararahastosiirron määrä huomioon mainittujen talletuspankkien ja luottolaitosten verotuksessa luottotappiovarauksen enimmäismäärää laskettaessa siirrettyjen saamisten sekä niiden saamisten suhteessa, jotka ovat luottotappiovarauksen perusteena saamiset siirtäneen talletuspankin ja luottolaitoksen seuraavassa tilinpäätöksessä. Talletuspankkien tai luottolaitosten sulautuessa otetaan sulautuneen talletuspankin tai luottolaitoksen vararahastoon siirtämien luottotappiovarausten määrä samalla tavalla huomioon luottotappiovarausten enimmäismäärää rajoittavana vastaanottavan talletuspankin tai luottolaitoksen verotuksessa kuin se olisi otettu huomioon sulautuneen talletuspankin tai luottolaitoksen verotuksessa.

3–4 momentit on kumottu L:lla 30.12.2008/1077.

Jos luottotappiovarausten tai niiden ja vararahastoon tehdyn siirron yhteismäärä ylittää tässä pykälässä tarkoitetun vähennyskelpoisten luottotappiovarausten enimmäismäärän, luetaan luottotappiovarauksista enimmäismäärän ylittävä osa sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona enimmäismäärä on ylitetty.

LiikepankkiL 1269/1990 on kumottu L:lla liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista 1501/2001, SäästöpankkiL 1270/1990 on kumottu SäästöpankkiL:lla 1502/2001, OsuuspankkiL 1271/1990 on kumottu L:lla 1504/2001, ks. L osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 423/2013, ja RahoitustoimintaL 1544/1991 on kumottu L:lla 1607/1993, ks. L luottolaitostoiminnasta 610/2014.

46 a § (30.12.1992/1539)

Yksityinen liikkeen- ja ammatinharjoittaja sekä yhtymä ja kuolinpesä, jonka osakkaina on ainoastaan luonnollisia henkilöitä tai kuolinpesiä, saa vähentää verovuonna tekemänsä toimintavarauksen. Verovuonna ja aikaisemmin tehtyjen purkamattomien toimintavarausten yhteismäärä ei kuitenkaan saa ylittää 30 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä. Poiketen siitä, mitä edellä on säädetty, yhtymä tai kuolinpesä, joka on verovuonna 1993 muodostanut voimaantulosäännöksen 9 momentin e kohdassa tarkoitetun siirtymävarauksen, ei saa tehdä toimintavarausta.

Se osa toimintavarausten määrästä, joka ylittää 1 momentissa tarkoitetun toimintavarausten enimmäismäärän, luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona enimmäismäärä on ylitetty.

Jos verovelvollinen lopettaa elinkeinotoimintansa, jos yhtymä tai kuolinpesä ei täytä enää 1 momentissa säädettyä edellytystä, jos yhtymä muutetaan yhteisöksi, taikka liikkeen tai ammatin harjoittamista taikka yhtymän tai kuolinpesän harjoittamaa elinkeinotoimintaa jatketaan tuloverolain 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla osakeyhtiön muodossa, toimintavaraukset luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona toiminta on päättynyt tai muu tässä momentissa tarkoitettu muutos on tapahtunut.

46 b § (25.2.1983/222)

Verovelvollinen, joka on vastuussa ydinjätehuoltoon kuuluvista toimenpiteistä, saa vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa vähentää tulostaan kauppa- ja teollisuusministeriön mainitulle vuodelle atomienergialain (356/57) 4 ja 5 §:n nojalla vahvistaman ydinjätehuoltovarauksen kokonaismäärän. Vuosilta 1983–1987 toimitettavissa verotuksissa verovelvollinen saa vähentää kauppa- ja teollisuusministeriön verovuodelle ja sitä edeltäneelle vuodelle vahvistamien ydinjätehuoltovarausten erotuksen. Näiltä vuosilta toimitettavissa verotuksissa voidaan kuitenkin vähentää enintään seuraavat määrät:

Verovuosi Vähennyksen enimmäismäärä
1983 220 miljoonaa markkaa
1984 220 ""
1985 240 ""
1986 260 ""
1987 250 ""

Vähentäminen edellyttää lisäksi, että varaus on tehty myös verovelvollisen kirjanpidossa. (18.12.1987/1070)

2 momentti on kumottu L:lla 17.6.1988/562.

AtomienergiaL 356/1957 on kumottu YdinenergiaL:lla 990/1987.

47 § (30.12.1992/1539)

Rakennus-, laivanrakennus- tai metalliteollisuusliikettä harjoittava verovelvollinen, joka on takuusitoumuksen tai muun vastaavan velvoitteen perusteella vastuussa valmistamassaan rakennuksessa, sillassa, laiturissa, tiessä, padossa tai niihin verrattavassa rakennelmassa, ilma-aluksessa, sellaisessa vesialuksessa, jonka rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä, tai suurehkossa koneyksikössä ilmenevistä virheellisyyksistä, saa vähentää verovuonna luovuttamansa hyödykkeen takuukorjauksista odotettavissa olevia menoja vastaavan takuuvarauksen.

Meno, jota vastaava takuuvaraus on vähennetty 1 momentin nojalla, ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Se osa takuuvarauksesta, joka ylittää takuukorjauksista syntyneiden menojen määrän, luetaan veronalaiseksi tuloksi sinä verovuonna, jona takuuaika on päättynyt.

48 § (18.4.1997/321)

Siirrot korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen sekä eläkevastuun peittämiseen käytetyt määrät katsotaan sen verovuoden kuluiksi, jona siirto lain mukaan on tehty tai jona eläkevastuuta on katettu.

2 momentti on kumottu L:lla 10.7.1998/511.

48 a § (10.7.1998/511)

Lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö saa vähentää varauksen, jonka enimmäismäärä on työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 14 §:ssä tarkoitettuun osittamattomaan lisävakuutusvastuuseen tehdyn siirron määrä.

Työntekijän eläkelain (395/2006) mukaista toimintaa harjoittava eläkesäätiö saa vähentää varauksen, jonka enimmäismäärä on eläkesäätiölain (1774/1995) 43 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun lisävakuutusvastuuseen tehdyn siirron määrä. (8.12.2006/1124)

Työntekijän eläkelain mukaista toimintaa harjoittava eläkekassa saa vähentää varauksen, jonka enimmäismäärä on vakuutuskassalain (1164/1992) 79 §:n 2 momentissa tarkoitettuun lisävakuutusvastuuseen tehdyn siirron määrä. (8.12.2006/1124)

Jos varauksen määrä ylittää 2 tai 3 momentissa mainitussa lainkohdassa tarkoitetun lisävakuutusvastuun enimmäismäärän toisena peräkkäisenä verovuonna, ylittävä osa luetaan eläkesäätiön tai eläkekassan viimeksi mainitun verovuoden veronalaiseksi tuloksi. Vakuutusyhtiön veronalaiseksi tuloksi luetaan viimeksi mainitusta verovuodesta alkaen varauksen ylittävästä osasta se määrä, joka on siirrettävä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 18 §:n 1 momentin mukaan ositettuun lisävakuutusvastuuseen. (8.12.2006/1124)

49 §

Jos verovelvollinen näyttää toteen, että sitovin kirjallisin sopimuksin kiinteään koti- tai ulkomaanrahan määräiseen hintaan tilattujen, vaihto-omaisuudeksi tarkoitettujen toimittamattomien tavaroiden hinta on tilinpäätöspäivänä vähintään 10 prosenttia sopimuksen mukaista hintaa alhaisempi, on hänellä oikeus vähentää verovuoden kuluna tilaushinnasta tapahtunutta hinnanlaskua vastaava osuus.

IV OSA

Erityisiä säännöksiä

50 §

Vastikkeeksi katsotaan tätä lakia sovellettaessa myös vahingon-, vakuutus- ja muu sellainen korvaus.

51 § (14.7.1989/661)

Hyödyke siirretään elinkeinotulolähteessä omaisuuslajista toiseen seuraavasti:

1) rahoitus- ja vaihto-omaisuudesta alkuperäistä hankintamenoa tai sitä alempaa todennäköistä luovutushintaa vastaavasta määrästä;

2) sijoitusomaisuudesta alkuperäisen hankintamenon ja 5 §:n 6 kohdassa tarkoitetun arvonkorotuksen yhteismäärää tai sitä alempaa todennäköistä luovutushintaa vastaavasta määrästä, kuitenkin niin, että sijoitusomaisuuteen kuuluva rakennus siirretään hankintamenon ja sitä vastaavan 5 §:n 6 kohdassa tarkoitetun arvonkorotuksen verotuksessa poistamatta olevasta määrästä;

3) käyttöomaisuudesta hankintamenon verotuksessa poistamatta olevaa osaa vastaavasta määrästä; ja

4) luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetut kaupankäyntitarkoituksessa pidetyt rahoitusvälineet todennäköistä luovutushintaa vastaavasta määrästä. (8.8.2014/645)

L:lla 645/2014 muutettu 4 kohta tuli voimaan 15.8.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

4) luottolaitostoiminnasta annetun lain 151 §:n 1 momentissa tarkoitetut kaupankäyntitarkoituksessa pidetyt rahoitusvälineet todennäköistä luovutushintaa vastaavasta määrästä. (9.2.2007/147)

(20.12.2002/1160)

Verovelvollisen ottaessa elinkeinotulolähteeseen kuuluvasta metsästään puutavaraa elinkeinotoiminnan käyttöön puutavaran arvoa ei lueta veronalaiseksi tuloksi eikä vähennyskelpoiseksi menoksi. Maatilatalouden tuloverolain mukaan verotettavasta metsästä otetun puutavaran hankintamenoksi luetaan puutavaran kantoraha-arvo. (30.12.1992/1539)

51 a § (30.12.1992/1539)

Verovelvollisen elinkeinotoiminnan tulolähteestään toiseen tulolähteeseensä siirtämän rahoitus-, vaihto- ja sijoitusomaisuuden veronalaiseksi luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta ja käyttöomaisuuden luovutushinnaksi hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa. Verovelvollisen omasta metsästään siirtämän puutavaran luovutushinnaksi katsotaan kuitenkin puutavaran käypä arvo. Omaisuuden ottamisesta verovelvollisen yksityistalouden käyttöön säädetään 51 b §:ssä.

Verovelvollisen toisesta tulolähteestään elinkeinotoiminnan tulolähteeseensä siirtämän omaisuuden hankintamenoksi katsotaan hankintamenon verotuksessa poistamatta oleva osa tai sitä korkeampi toisessa tulolähteessä veronalaiseksi luovutushinnaksi luettava määrä. Verovelvollisen omistamastaan metsästä elinkeinotoimintaansa siirtämän puutavaran hankintamenoksi katsotaan käypä arvo. Verovelvollisen toisesta tulolähteestään elinkeinotoiminnan tulolähteeseen siirtämän metsän hankintamenoksi katsotaan metsän hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. (30.12.2008/1087)

Verovelvollisen yksityistaloudestaan elinkeinotoimintaansa siirtämien hyödykkeiden hankintamenoksi katsotaan alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi hyödykkeen todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä.

51 b § (20.12.1996/1109)

Verovelvollisen ottaessa liikkeestään tai ammatistaan yksityistalouteensa vaihto- tai käyttöomaisuutta tai muuta omaisuutta, palveluksia tai muita etuuksia tai oikeuksia, katsotaan luovutushinnaksi otetun etuuden tai oikeuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta.

Yhtymän osakkaan sijoittaessa omaisuutta tai oikeuksia yhtymään katsotaan osakkaan verotuksessa luovutushinnaksi omaisuuden tai oikeuden todennäköinen luovutushinta sijoituksen ajankohtana. Yhtymän verotuksessa katsotaan omaisuuden tai oikeuden hankintamenoksi sama määrä.

Yhtymän osakkaan ottaessa yhtymästä kiinteistön, rakennuksen, rakennelman, arvopaperin tai oikeuden katsotaan luovutushinnaksi omaisuuden tai oikeuden todennäköinen luovutushinta. Muun yhtymästä otetun omaisuuden, palvelun tai etuuden luovutushinnaksi katsotaan alkuperäinen hankintameno tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Yhtymän osakkaan verotuksessa katsotaan hankintamenoksi yhtymän verotuksessa luovutushinnaksi luettava määrä.

51 c § (22.12.2005/1146)

Yritysmuodon muutosten osalta noudatetaan, mitä tuloverolain 24 ja 28 §:ssä toimintamuodon muutoksista säädetään.

51 d § (20.12.1996/1109)

Purkautuvan yhteisön verotuksessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotuksessa katsotaan omaisuuden, etuuden ja oikeuden luovutushinnaksi määrä, joka yksityiskäyttöönotossa katsotaan 51 b §:n 3 momentin mukaan luovutushinnaksi.

Purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno ei ole 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle purkautuvan yhtiön osakkaana vähennyskelpoinen meno eikä purkautuvasta yhtiöstä saatu jako-osa luovutushintana veronalaista tuloa, jos osakkeet ovat 6 b §:n 1 momentissa tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita. Purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno ei ole vähennyskelpoinen jako-osan ylittävältä osalta myöskään siinä tapauksessa, että yhteisö on omistanut purkautuvan yhtiön osakkeet välittömästi ennen purkautumista vähemmän kuin yhden vuoden tai purkautuva yhtiö on 6 b §:n 6 momentissa tarkoitettu yhtiö. (30.7.2004/717)

51 e § (29.11.1996/926)

Jos ulkomaisen yhteisön Suomessa olevan kiinteän toimipaikan varallisuuteen sisältynyt omaisuus lakkaa tosiasiallisesti liittymästä tähän kiinteään toimipaikkaan, omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä luetaan kiinteän toimipaikan veronalaiseksi tuloksi.

52 § (22.12.2005/1137)

Jäljempänä 52 a–52 f §:ssä olevia säännöksiä sovelletaan kotimaisten osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen, liiketoiminnan siirtoon ja osakkeiden vaihtoon. Lain 52 a–52 e §:ää sovelletaan lisäksi muiden tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettujen kotimaisten yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen ja liiketoiminnan siirtoon. Se, mitä säädetään osakeyhtiöstä, osakkeesta, osakepääomasta ja osakkeenomistajasta, koskee tällöin muuta yhteisöä, yhteisön osuutta, osakepääomaa vastaavaa pääomaa ja yhteisön osakasta tai jäsentä. Sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi kotimaisten elinkeinoyhtymien sulautumiseen. Se, mitä säädetään osakeyhtiöstä, osakkeesta ja osakkeenomistajasta, koskee tällöin yhtymää, yhtymäosuutta ja yhtymän osakasta.

Lain 52 a–52 f §:ää sovelletaan jäljempänä mainituin rajoituksin myös silloin, kun sulautuminen, jakautuminen, liiketoiminnan siirto tai osakkeiden vaihto koskee eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa. Yhtiön katsotaan olevan jäsenvaltiossa, jos sen kotipaikka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tuossa valtiossa eikä sen katsota Euroopan unionin jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan olevan unionin ulkopuolella sijaitseva.

52 a § (29.12.2006/1424)

Sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa:

1) yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa; tai (30.12.2008/1077)

2) sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle.

52 b § (29.12.1995/1733)

Sulautuvan yhtiön ei katsota purkautuvan verotuksessa. Sulautuvan yhtiön verotuksessa vähentämättä olevat hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuvan yhtiön verotuksessa. Yhtiöiden sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa eikä tappio vähennyskelpoinen meno.

Vastaanottava yhtiö saa vähentää sen verovuoden verotuksessa, jonka aikana sulautuminen on tapahtunut, sulautumisessa siirtyneen käyttöomaisuuden hankintamenosta ja muista pitkävaikutteisista menoista poistoina enintään määrän, joka vastaa verovuoden enimmäispoistoa vähennettynä sulautuvan yhtiön verotuksessa verovuonna hyväksyttävän poiston määrällä. Sulautumisen yhteydessä siirtyneet varaukset ja siirtyneisiin varoihin kohdistuvat 5 a §:ssä tarkoitetut oikaisuerät luetaan veronalaiseksi tuloksi samalla tavalla kuin ne olisi luettu veronalaiseksi tuloksi sulautuvan yhtiön verotuksessa.

Sulautuvaa ja vastaanottavaa yhtiötä käsitellään erillisinä verovelvollisina siihen asti, kun sulautuminen on tullut voimaan.

Sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä osakkeiden luovutuksena. Sulautumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenoksi luetaan sulautuneen yhtiön osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä. Siltä osin kuin sulautumisvastikkeena saadaan rahaa, sulautumista pidetään osakkeiden luovutuksena.

52 c § (29.12.2006/1424)

Jakautumisella tarkoitetaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua järjestelyä, jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa ja jossa:

1) osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle (kokonaisjakautuminen); tai

2) osakeyhtiö selvitysmenettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön (osittaisjakautuminen).

(30.12.2008/1077)

Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön.

Jakautumisessa noudatetaan, mitä 52 b §:ssä säädetään sulautumisesta. Mitä säädetään sulautuvasta yhtiöstä ja sen osakkeenomistajista, sovelletaan jakautuvaan yhtiöön ja sen osakkeenomistajiin, ja mitä säädetään vastaanottavasta yhtiöstä ja sen osakkeenomistajista, sovelletaan vastaanottaviin yhtiöihin ja niiden osakkeenomistajiin.

Jakautuvan yhtiön verotuksessa vähennetyt varaukset, jotka kohdistuvat tiettyyn toimintaan, siirtyvät sille vastaanottavalle yhtiölle, jolle siirrettyyn toimintaan varaus kohdistuu. Kokonaisjakautumisessa muut varaukset siirtyvät vastaanottaville yhtiöille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuus siirtyy vastaanottaville yhtiöille. Osittaisjakautumisessa muut varaukset siirtyvät jakautuvalle yhtiölle ja vastaanottavalle yhtiölle samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuus jakautuu näille yhtiöille. Nettovarallisuudella tarkoitetaan yhtiön varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 2 luvussa tarkoitettua nettovarallisuutta jakautumisajankohtana.

Vastaanottavan yhtiön osakkeiden hankintamenoksi katsotaan se osa jakautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenosta, joka vastaa vastaanottavalle yhtiölle siirtynyttä osaa jakautuvan yhtiön nettovarallisuudesta. Osittaisjakautumisessa jakautuneen yhtiön osakkeiden hankintamenoksi katsotaan se osa jakautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenosta, joka vastaa sille jäänyttä osaa jakautuvan yhtiön nettovarallisuudesta. Jos kuitenkin on ilmeistä, että kokonaisjakautumisessa vastaanottaville yhtiöille siirtyvien nettovarallisuuksien tai osittaisjakautumisessa jakautuvalle yhtiölle jäävän ja vastaanottavalle yhtiölle siirtyvän nettovarallisuuden suhde olennaisesti poikkeaa näiden yhtiöiden osakkeiden käypien arvojen suhteesta, hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta.

52 d § (29.12.1995/1733)

Liiketoimintasiirrolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö (siirtävä yhtiö) luovuttaa joko kaikki taikka yhteen tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteensa kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) saaden vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. (30.12.2008/1077)

Siirtävän yhtiön verotuksessa luetaan luovutetun omaisuuden veronalaiseksi luovutushinnaksi omaisuuden verotuksessa poistamatta oleva hankintamenon osa. (30.12.2008/1077)

Vastaanottavan yhtiön verotuksessa luetaan siirtyneen omaisuuden vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi vastaava määrä kuin on 2 momentin mukaisesti luettu siirtävän yhtiön veronalaiseksi luovutushinnaksi. Liiketoimintasiirron yhteydessä siirtyneet muut vähennyskelpoiset menot kuin hankintamenot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty siirtävän yhtiön verotuksessa. Siirtyneisiin varoihin kohdistuvat 5 a §:ssä tarkoitetut oikaisuerät ja siirtyneeseen toimintaan kohdistuvat varaukset luetaan vastaanottavan yhtiön verotuksessa veronalaiseksi tuloksi samalla tavalla kuin ne olisi luettu tuloksi siirtävän yhtiön verotuksessa.

Vastikkeeksi saatujen osakkeiden verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi luetaan siirrettyjen varojen verotuksessa vähentämättä oleva määrä vähennettynä siirtyneiden velkojen ja varausten määrällä.

52 e § (29.12.1995/1733)

Mitä 52 b–52 d §:ssä säädetään sulautuvan, jakautuvan tai siirtävän yhtiön verotuksesta, sovelletaan myös silloin, kun vastaanottava yhtiö on toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuva yhtiö, jos siirtyvät varat jäävät tosiasiallisesti liittymään vastaanottavan yhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan.

Siltä osin kuin varat eivät 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tosiasiassa liity Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan tai ne lakkaavat tosiasiassa liittymästä tähän kiinteään toimipaikkaan, varojen todennäköinen luovutushinta luetaan veronalaiseksi tuloksi. Kiinteään toimipaikkaan siirtyneet varaukset luetaan sen verovuoden tuloksi, jona kiinteä toimipaikka lakkaa, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Jos siirtyvät varat ja velat liittyvät kotimaisen yhteisön toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, varojen todennäköinen luovutushinta sekä kiinteän toimipaikan tulosta verotuksessa vähennetyt varaukset luetaan siirtävän yhtiön veronalaiseksi tuloksi. Tästä tulosta Suomessa suoritettavasta verosta vähennetään vero, joka samasta tulosta olisi kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa suoritettu ilman 52 §:ssä mainitun direktiivin säännöksiä.

Jos sulautumisen, jakautumisen tai liiketoimintasiirron yhteydessä toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan yhtiön Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta muodostuu tässä toisessa tai kolmannessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan toisen yhtiön kiinteä toimipaikka, tähän kiinteään toimipaikkaan kohdistuvat varaukset luetaan veronalaiseksi tuloksi samalla tavalla kuin ne olisi luettu tuloksi, jos yritysjärjestelyä ei olisi tapahtunut. (29.12.2006/1424)

52 f § (29.12.1995/1733)

Osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. (30.12.2008/1077)

Osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena. (11.5.2012/218)

Jos osakevaihdossa osakkeita saanut luonnollinen henkilö Suomen lainsäädännön tai kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan siirtyy asuvaksi muussa valtiossa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos siihen ei olisi sovellettu 2 momenttia, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona henkilö siirtyy muualla kuin Euroopan talousalueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi. Sama koskee tilannetta, jossa luonnollinen henkilö on osakevaihdon jälkeen siirtynyt toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvaksi ja henkilö tuon valtion kansallisen lainsäädännön tai valtion solmiman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan siirtyy asuvaksi muussa valtiossa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut. (11.5.2012/218)

Jos luonnollinen henkilö luovuttaa osakevaihdossa saamiaan osakkeita asuessaan toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja luovuttaminen tapahtuu ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, näitä luovutettuja osakkeita vastaava määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos osakevaihtoon ei olisi sovellettu 2 momenttia, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona vastikeosakkeiden luovutus tapahtui. (11.5.2012/218)

52 g § (22.12.2005/1137)

Tässä laissa tarkoitetaan sääntömääräisen kotipaikan siirrolla liiketointa, jolla eurooppayhtiö tai eurooppaosuuskunta siirtää sääntömääräisen kotipaikkansa yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon ilman, että se purkautuu tai muodostaa uuden oikeushenkilön.

Sääntömääräisen kotipaikkansa Suomesta toiseen jäsenvaltioon siirtäneen eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan verotuksessa vähentämättä olevat hankintamenot ja muut menot vähennetään, siltä osin kuin ne tosiasiassa jäävät liittymään Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan, samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty, jos sääntömääräistä kotipaikkaa ei olisi siirretty. Kiinteään toimipaikkaan kohdistuvat varaukset ja oikaisuerät luetaan veronalaiseksi tuloksi samalla tavalla kuin ne olisi luettu tuloksi, jos kotipaikkaa ei olisi siirretty. Kiinteän toimipaikan verotuksessa vähennetään eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan vähentämättä olevat aikaisempien vuosien vahvistetut tappiot ja luetaan hyväksi yhtiöveron hyvitykset samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty tai luettu hyväksi, jos kotipaikkaa ei olisi siirretty.

Siltä osin kuin sääntömääräisen kotipaikkansa siirtävän eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan varat ja varaukset eivät jää tosiasiassa liittymään tai ne lakkaavat tosiasiassa liittymästä yhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan, sovelletaan, mitä 52 e §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Sen verovuoden verotuksessa, jonka aikana eurooppayhtiö tai eurooppaosuuskunta on siirtänyt sääntömääräisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon, kotipaikan siirtäneelle yhteisölle ja sille Suomeen muodostuvalle kiinteälle toimipaikalle määrätään vero erikseen. Kotipaikkansa siirtäneen eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan verovuosi päättyy sinä päivänä, jolloin yhteisö on rekisteröity sen uuden kotivaltion rekisteriin. Kiinteään toimipaikkaan liittymään jääneen käyttöomaisuuden hankintamenosta ja muista pitkävaikutteisista menoista saadaan poistoina vähentää enintään määrä, joka vastaa verovuoden enimmäispoistoa vähennettynä sääntömääräisen kotipaikkansa siirtäneen yhteisön verotuksessa verovuonna samasta omaisuudesta hyväksyttävän poiston määrällä.

Sääntömääräisen kotipaikkansa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen siirtäneen eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan verotuksessa Suomeen siirtyneiden varojen hankintamenoksi katsotaan niiden hankintamenon poistamatta oleva osa siinä valtiossa, josta sääntömääräinen kotipaikka siirrettiin. Jos siinä valtiossa, josta sääntömääräinen kotipaikka siirrettiin, varojen todennäköinen luovutushinta on luettu veronalaiseksi tuloksi, siirtyneiden varojen hankintamenoksi katsotaan varojen todennäköinen luovutushinta.

52 h § (22.12.2005/1137)

Lain 52 ja 52 a–52 g §:ssä olevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.

53 § (30.12.1992/1539)

Jos kiinteistöä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, kuten tehdas-, työpaja-, liike- tai hallintotarkoituksiin taikka henkilökunnan asumis- tai sosiaalitarkoituksiin, kiinteistö kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös muuta hyödykettä kuin kiinteistöä, jota käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa. (21.12.2000/1168)

54 §

Verovelvollisella on oikeus sen mukaan kuin edellä on säädetty jakaa saamansa tuloerä usealle verovuodelle sekä vähentää vaihto- ja sijoitusomaisuuden hankintameno ja varaukset kuluina vain, mikäli vastaavat kirjaukset on tehty kirjanpidossa. (29.12.1976/1094)

Poistoina sekä 25 ja 26 §:ssä tarkoitettuina kuluina verovelvollinen ei saa vähentää suurempaa määrää kuin mitä hän on verovuonna ja aikaisemmin kirjanpidossaan vähentänyt. (11.12.1981/859)

55 § (21.12.2000/1168)

Yksityinen liikkeen- ja ammatinharjoittaja saa sen lisäksi, mitä 7 §:ssä säädetään, vähentää:

1) Verohallinnon tuloverolain 73 §:n 2 momentin nojalla vahvistaman työmatkasta saadun verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotuksen; ja

2) Verohallinnon edellä mainitun päätöksen mukaan lasketun verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän ja liikkeen- ja ammatinharjoittajan yksityisiin varoihinsa kuuluvalla autolla tekemästä elinkeinotoimintaan liittyvästä matkasta aiheutuneiden menojen erotuksen.

(14.12.2012/789)

Työmatkalla 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan matkaa, jonka liikkeen- ja ammatinharjoittaja tilapäisesti tekee elinkeinotoimintaan liittyvänä tavanmukaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle. Vähennyksen tekemisessä noudatetaan soveltuvin osin Verohallinnon tuloverolain 73 §:n 2 momentin nojalla antaman päätöksen perusteita. (11.6.2010/506)

Edellä 1 momentin 2 kohdassa säädetyn vähennyksen myöntäminen edellyttää ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä auton käytöstä ja elinkeinotoimintaan liittyvistä matkoista.

4 momentti on kumottu L:lla 30.12.2013/1250, joka tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Vähennyksen määrää laskettaessa on otettava huomioon tuloverolain 73 §:ssä perusteella maksettu verovapaa kilometrikorvaus ja maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 10 e §:ssä tarkoitettu vähennys.

56 § (30.12.2013/1258)

Työnantaja saa sen lisäksi, mitä 7 §:ssä säädetään, vähentää tämän pykälän 2–4 momentin mukaan määräytyvän koulutusvähennyksen yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 16 §:ssä tai taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä annetun lain (1136/2013) 3 §:ssä tarkoitettuun koulutussuunnitelmaan perustuvasta elinkeinotoiminnassa työskennelleen työntekijän koulutuksesta, jos:

1) koulutus kestää yhtäjaksoisesti vähintään tunnin;

2) työnantaja maksaa koulutuksen ajalta työntekijälle palkkaa; ja

3) työntekijän palkkauskustannuksiin ei ole verovuonna myönnetty julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua palkkatukea.

Koulutusvähennyksen määrä lasketaan siten, että yrityksen työntekijöiden keskimääräinen päiväpalkka kerrotaan koulutusvähennykseen oikeuttavien koulutuspäivien määrällä, ja näin saatu tulo jaetaan luvulla 2.

Keskimääräinen päiväpalkka saadaan jakamalla työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 19 a §:n mukainen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva verovuoden palkkasumma verovuoden keskimääräisellä työntekijämäärällä ja näin saatu osamäärä luvulla 200. Jos verovuoden pituus poikkeaa 12 kuukaudesta, suhteutetaan edellä mainittu jakajana käytettävä luku verovuoden pituutta vastaavasti.

Koulutuspäivänä pidetään päivää, jona koulutuksen kesto on ollut vähintään kuusi tuntia. Koulutuspäivä voi muodostua myös useasta koulutuksesta tai koulutusjaksosta, joiden yhteenlaskettu kesto verovuonna on vähintään kuusi tuntia. Verovuonna koulutusvähennykseen oikeuttaa enintään kolme koulutuspäivää työntekijää kohti.

Työnantajan on laadittava kirjallinen selvitys koulutusvähennyksen laskentaperusteista ja 1–4 momentissa säädettyjen koulutusvähennyksen edellytysten täyttymisestä. Selvitys koulutusvähennyksen edellytysten täyttymisestä on laadittava työntekijäkohtaisesti.

Koulutusvähennykseen ei ole kuitenkaan oikeutta tuloverolain 20 ja 21 §:ssä tarkoitetulla yhteisöllä, 21 a §:ssä tarkoitetulla yliopistolla, 21 b §:ssä tarkoitetulla ammattikorkeakouluosakeyhtiöllä eikä yhdistyksillä ja säätiöillä. (24.4.2015/456)

L:lla 456/2015 muutettu 6 momentti tuli voimaan 1.5.2015. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Koulutusvähennykseen ei ole kuitenkaan oikeutta tuloverolain (1535/1992) 20 ja 21 §:ssä tarkoitetulla yhteisöllä, 21 a §:ssä tarkoitetulla yliopistolla eikä yhdistyksillä ja säätiöillä.

L:lla 1258/2013 lisätty 56 § tuli voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:

56 § (30.12.1992/1539)

56 § on kumottu L:lla 30.12.1992/1539.

57 §

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta kunnallisveroon Ahvenanmaan maakunnassa.

Jos Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä annetaan tarvittavat säännökset, voidaan asetuksella määrätä, että laki tulee voimaan myös 1 momentissa tarkoitetussa verotuksessa. Asetuksella annetaan tällöin myös tarpeelliset siirtymäsäännökset.

58 §

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

V OSA

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

59 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran siltä verovuodelta toimitettavaan verotukseen, joka tämän lain voimaantulon jälkeen ensinnä päättyy.

60 §

Poiketen siitä, mitä 18 §:n 2 kohdassa on säädetty, saadaan kiinnitettyjen velkain koroista vähentää verovuosilta 1969–1972 toimitettavissa kunnallisverotuksissa, vuodelta 1969 10 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia, vuodelta 1970 20 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia, vuodelta 1971 30 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia ja vuodelta 1972 40 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia.

61 § (30.12.1992/1539)

Yhteisön verotuksessa katsotaan vähennyskelpoiseksi menoksi puolet 1.1.1969–31.12.1988 välisenä aikana rekisteriin ilmoitetun osakeyhtiön tai osuuskunnan osakkailta tai jäseniltä peritylle osake- tai osuuspääomalle tai sanottuna aikana rekisteriin ilmoitetun säästöpankin tai osuuspankin lisärahastosijoitukselle taikka sanottuna aikana rekisteriin merkitylle tai kertyneelle maksulliselle osake- tai osuuspääoman korotukselle taikka lisärahastosijoitukselle rekisteröimis- tai maksuvuodelta ja viideltä sitä seuraavalta vuodelta jaettavaksi päätetyn osingon tai osuuspääoman taikka lisärahastosijoituksen koron määrästä, ei kuitenkaan yhtenä verovuotena enempää kuin 20 prosenttia osakkeista tai osuuksista osakeyhtiöön tai osuuskuntaan maksetulle osake- tai osuuspääomalle tai säästöpankkiin tai osuuspankkiin maksetulle lisärahastosijoitukselle. Mikäli uudelle osake- tai osuuspääomalle tai lisärahastosijoitukselle on päätetty maksaa suurempi osinko tai korko kuin muulle osake- tai osuuspääomalle tahi lisärahastosijoitukselle ja jaon voidaan olettaa tapahtuneen verotuksen välttämiseksi, vähennyskelpoiseksi menoksi katsotaan puolet pienimmän osinko- tai korkoprosentin mukaisesta osingosta tai korosta.

61 a § (12.11.1993/934)

61 a § on kumottu L:lla 12.11.1993/934.

62 §

Tulo, joka ennen tämän lain voimaantuloa sovellettujen säännösten mukaan olisi ollut verovuoden 1969 tuloa mutta joka tämän lain mukaan olisi vuoden 1968 tuottoa, katsotaan verovuoden 1969 tuotoksi, ellei sitä ole aikaisemmin verotettu. Meno, joka ennen tämän lain voimaantuloa sovellettujen säännösten mukaan olisi ollut vähennettävissä verovuoden 1969 tuloista mutta joka tämän lain mukaan olisi ollut verovuoden 1968 kulua, katsotaan verovuoden 1969 kuluksi, ellei sitä ole aikaisemmin vähennetty.

Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneet vielä vähentämättä olevat, kuluvan käyttöomaisuuden hankkimisesta johtuneista veloista aiheutuneet indeksi- ja kurssitappiot saadaan vähentää ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti tai yhtä suurin vuotuisin poistoin 5 vuodessa tämän lain voimaantulosta lukien.

Raha- tai vakuutuslaitos, joka on jatkuvasti tulouttanut koron tai muun tuloerän sinä verovuonna, jona se on rahana suoritettu, on oikeutettu siirtymään tämän lain säännösten edellyttämään tuloutukseen asteittain 5 vuodessa tämän lain voimaantulosta lukien.

63 § (13.2.1987/130)

Ennen tämän lain voimaantuloa käyttöön otettujen 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hyödykkeiden hankintamenot poistetaan ja niistä saadut luovutushinnat tuloutetaan verovelvollisen vaatiessa rakennuksen hankintamenoa ja rakennuksesta saatuja luovutushintoja ja muita vastikkeita koskevien säännösten edellyttämällä tavalla.

64 §

Mikäli verovelvollinen on aikaisemmin arvostanut varastonsa tämän lain vaihto- tai sijoitusomaisuuden hankintamenoa koskevien säännösten edellyttämää arvoa alhaisempaan arvoon, voidaan se osa tämän lain säännösten voimaantulon johdosta purkautuvasta varauksesta, joka vastaa verovelvollisella verovuoden 1968 päättyessä olleen varaston kaikilla 28 tai 29 §:n verovuonna tehtäviksi sallimilla vähennyksillä vähennettyjen hankintamenojen yhteismäärän ja sanotun varaston verovuoden 1968 arvon erotusta, siirtää erilliseen liiketoiminnan kehittämisrahastoon. Mikäli verovelvollisella verovuoden 1965 päättyessä olleen varaston kaikilla edellä tarkoitetuilla vähennyksillä vähennettyjen hankintamenojen yhteismäärän ja sanotun varaston verovuoden 1965 arvon erotus kerrottuna luvulla 1.3 olisi pienempi kuin verovuoden 1968 arvon perusteella laskettu vastaava erotus korottamattomana, voidaan liiketoiminnan kehittämisrahastoon kuitenkin siirtää enintään tämä määrä. Tätä momenttia sovellettaessa luetaan varastoon vaihto-omaisuus ja sijoitusomaisuus.

Verovelvollisella on oikeus kattaa liiketoiminnan kehittämisrahastosta kuluvan, verovelvollisella jo olevan tai uuden käyttöomaisuuden hankintamenoa tai tulouttaa liiketoiminnan kehittämisrahasto tai osa siitä, sekä oikeus siirtää kehittämisrahastosta verosta vapaasti omaan pääomaan määrä, joka vastaa verovelvollisen verovuosina 1968–1975 hankkimien rakennusten, rakennelmien, koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan käyttöomaisuuden hankintamenoja, mikäli tällaisen investoinnin voidaan katsoa, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää, edistävän taloudellista kasvua, lisäävän kansainvälistä kilpailukykyä tai parantavan työllisyystilannetta. Verovelvollisen on käytettävä vähintään yksi neljäsosa liiketoiminnan kehittämisrahastosta viimeistään 7 vuoden ja muu osa kehittämisrahastosta 10 vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien. Se osa liiketoiminnan kehittämisrahastosta, jota ei ole käytetty tässä momentissa säädetyllä tavalla, luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuotoksi, jona kehittämisrahastoa olisi ollut edellä sanotulla tavalla viimeistään käytettävä. (30.12.1969/889)

Liiketoiminnan kehittämisrahastolla katettu käyttöomaisuuden hankintameno tai hankintamenon osa ei ole vähennyskelpoinen meno.

Mikäli verovelvollinen korottaa kehittämisrahastosta omaan pääomaan siirretyllä määrällä tai osaa siitä osakepääomaansa, tällöin annettavasta osakekirjasta ei ole suoritettava leimaveroa.

65 §

Mikäli raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksen luottotappiovarausten yhteismäärä on yli 6 prosenttia laitoksella verovuoden 1968 päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä, on ylittävä osa luottotappiovarauksesta purettava noudattaen soveltuvin osin, mitä 64 §:ssä on säädetty.

66 §

Mikäli verovelvollinen on verovuoden 1968 päättyessä lukenut varastoonsa sitovin sopimuksin kiinteään hintaan tilattuja toimittamattomia tavaroita ja aliarvostanut ne, voidaan se osa tämän lain säännösten voimaantulon johdosta purkautuvasta varauksesta, joka vastaa sitovin kirjallisin sopimuksin kiinteän koti- tai ulkomaanrahan määräiseen hintaan tilattujen toimittamattomien tavaroiden 49 §:ssä tehtäväksi sallituilla vähennyksillä vähennettyjen tilaushintojen muiden verotuksessa varastoon luettujen tilattujen toimittamattomien tavaroiden tilaushintojen yhteismäärän ja sanotuilla tilatuilla toimittamattomilla tavaroilla verovuoden 1968 päättyessä olleen varastoarvon erotusta, siirtää 64 §:ssä tarkoitettuun liiketoiminnan kehittämisrahastoon. Mikäli verovelvollisella verovuoden 1965 päättyessä olleiden tilattujen toimittamattomien tavaroiden tilaushintojen yhteismäärän ja sanottujen tavaroiden verovuoden 1965 varastoarvon edellä tässä pykälässä tarkoitettu erotus kerrottuna luvulla 1.3 olisi pienempi kuin verovuoden 1968 arvon perusteella laskettu erotus korottamattomana, voidaan liiketoiminnan kehittämisrahastoon kuitenkin siirtää enintään tämä määrä.

67 §

Edellä 64, 65 ja 66 §:ssä tarkoitetut laskelmat suoritetaan, ellei verovelvollisella ole ollut vuonna 1965 päättynyttä tilikautta, lähinnä edellisen verovuoden, sekä, ellei verovelvollisella ole ollut vuonna 1968 päättynyttä tilikautta, lähinnä seuraavan verovuoden perusteella.

68 §

Veronhuojennuslaeissa säännellyt sekä valtioneuvoston päätöksellä myönnetyt säännönmukaista suuremmat arvonvähennykset tehdään kunkin hyödykkeen hankintamenosta erikseen.

Mikäli valtion- ja kunnallisverotuksessa poistamatta olevat käyttöomaisuuden arvot muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista arvonvähennyksistä johtuen poikkeavat toisista tämän lain tullessa voimaan, katsotaan näistä arvoista pienempi tässä laissa tarkoitetuksi poistamattomaksi hankintamenoksi ja tämän lain mukaiset poistot tehdään siitä sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa. Siinä verotuksessa, jossa poistamatta oleva arvo on ollut suurempi, vähennetään poistamattoman arvon ja poistamattomaksi hankintamenoksi katsotun erän erotus erikseen yhtä suurin vuotuisin poistoin 5 vuodessa tämän lain voimaantulosta lukien.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

30.12.1969/889:
18.6.1971/525:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1971 toimitettavassa verotuksessa.

29.12.1976/1094:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1977 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin niin, että lain 6 §:n 3 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran niihin osinkoihin tai osuuspääoman korkoihin, jotka yhteisö on saanut 1 päivänä tammikuuta 1977 tai myöhemmin alkavana verovuotena, ja että lain 52 §:ää muutetussa muodossaan sovelletaan niihin sulautumisiin, joita koskeva oikeuden suostumus on saatu aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 1977 tai myöhemmin alkavana verovuotena, sekä että lain 54 §:n 1 momenttia sovelletaan muutetussa muodossaan ensimmäisen kerran vuodelta 1978 toimitettavassa verotuksessa.

23.12.1977/1001:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1978 toimitettavassa verotuksessa. Lain 18 §:n 4 kohtaa sovelletaan kuitenkin väliaikaisesti tässä laissa säädetyssä muodossaan niihin osinkoihin ja osuuspääoman korkoihin, jotka yhteisö jakaa vuosina 1977–1980 päättyneiltä tilikausiltaan.

3.11.1978/821:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1978 toimitettavassa verotuksessa. Lain 18 §:n 4 kohtaa sovelletaan kuitenkin säästöpankin ja osuuspankin vuosina 1978–1980 päättyneiltä tilikausilta maksamiin lisärahastosijoitusten korkoihin siten, että valtionverotuksessa on vähennyskelpoista 60 prosenttia sanotuista koroista, joista on vähennetty 6 §:n 5 kohdassa tarkoitetut verovapaat osingot ja korot.

28.12.1978/1090:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1979 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin niin, että 46 a §:ssä tarkoitettu toimintavaraus saadaan tehdä jo vuodelta 1978 toimitettavassa verotuksessa, jolloin varauksen määrä saa olla enintään 2 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä. Vuosilta 1979–81 toimitettavissa verotuksissa saa toimintavarausten yhteismäärä olla vuodelta 1979 enintään 4, vuodelta 1980 enintään 6 ja vuodelta 1981 enintään 8 prosenttia vastaavasta palkkojen määrästä. Vuodelta 1978 toimitettavassa verotuksessa saadaan toimintavaraus vähentää verotuksessa, vaikka vastaavaa varausta ei olisi tehty verovelvollisen kirjanpidossa.

19.12.1980/846:

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1981 toimitettavassa verotuksessa. Lain 18 §:n 4 kohtaa sovelletaan väliaikaisesti tässä laissa säädetyssä muodossaan yhteisön vuodelta 1981 päättyneeltä tilikaudelta jakamiin osinkoihin ja osuuspääoman korkoihin sekä sanotulta tilikaudelta maksamiin lisärahastosijoituksen korkoihin.

11.12.1981/859:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin niin, että 54 §:n 2 momenttia sovelletaan muutetussa muodossaan ensimmäisen kerran vuodelta 1984 toimitettavassa verotuksessa.

HE 165/81, vvvk.miet. 67/81, svk.miet. 137/81

30.4.1982/302:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1982. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa.

HE 141/81, vvvk.miet. 9/82, svk.miet. 26/82

21.1.1983/71:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1983. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1984 toimitettavassa verotuksessa.

HE 251/82, vvvk.miet. 106/82, svk.miet. 239/82

25.2.1983/222:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1983. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa.

HE 273/82, vvvk.miet. 120/83, svk.miet. 279/83

4.11.1983/825:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1984 toimitettavassa verotuksessa.

HE 76/83, vvvk.miet. 26/83, svk.miet. 45/83

20.12.1985/1038:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran lain voimaantulovuodelta toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin niin, että luovutuksiin, jotka ovat tapahtuneet ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

HE 116/85, vvvk.miet. 88/85, svk.miet. 187/85

31.12.1985/1112:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin niin, että vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa toimintavarausten yhteismäärä ei saa ylittää 25 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätysten alaisten palkkojen määrästä.

Vuosilta 1986–1988 toimitettavissa verotuksissa verovelvollisella on oikeus 28 §:n 2 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin edeltäneenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita suhteellisia enimmäismääriä.

HE 120/85, vvvk.miet. 85/85, svk.miet. 184/85

21.11.1986/819:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1986 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa.

HE 88/86, vvvk.miet. 39/86, svk.miet. 101/86

21.11.1986/824:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1987 toimitettavassa verotuksessa.

HE 84/86, vvvk.miet. 49/86, svk.miet. 110/86

12.12.1986/901:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1987 toimitettavassa verotuksessa. Lain 18 §:n 4 kohtaa sovelletaan väliaikaisesti tässä laissa säädetyssä muodossaan yhteisön vuosina 1987–1988 päättyneiltä tilikausilta jakamiin osinkoihin ja osuuspääoman korkoihin sekä sanotuilta tilikausilta maksamiin lisärahastosijoituksen korkoihin.

HE 116/86, vvvk.miet. 63/86, svk.miet. 139/86

13.2.1987/130:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1987. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa. Lain 31 §:n 2 momentin mukainen poisto niistä voimansiirtojohdoista, joiden hankintameno on ennen tämän lain voimaantuloa vähennetty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 39 §:n nojalla, saa vuodelta 1986 toimitettavassa verotuksessa kuitenkin olla enintään 15 prosenttia.

HE 232/86, vvvk.miet. 95/86, svk.miet. 219/86

18.12.1987/1070:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

HE 172/87, vvvk.miet. 57/87, svk.miet. 134/87

17.6.1988/562:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1988. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1988 toimitettavassa verotuksessa.

Poiketen siitä, mitä 27 b §:ssä on säädetty, vähennetään vuonna 1988 maksettu ydinjätehuoltomaksu saman verovuoden kuluna. Vuosilta 1983 – 1987 toimitettavissa verotuksissa tulosta vähennetty ydinjätehuoltovaraus on tuloutettava vuodelta 1988 toimitettavassa verotuksessa.

HE 32/88, vvvk.miet. 17/88, svk.miet. 50/88

29.12.1988/1233:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990, ja sitä sovelletaan vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/68) 6 §:n 1 momentin 5 kohtaa, 2 ja 3 momenttia, 18 §:n 4 kohtaa eikä 61 §:n 2 momenttia. Mainitun lain 6 §:n 1 momentin 5 kohtaa, 2 ja 3 momenttia sekä 61 §:n 2 momenttia sovelletaan kuitenkin niissä tarkoitettuihin saatuihin osinkoihin ja korkoihin, jotka on jaettu ennen vuotta 1990 päättyneeltä tilikaudelta.

HE 112/88, svk.miet. 206/88, vvvk.miet. 84/88, vvvk.miet. 84a/88

29.12.1988/1248:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Sitä sovelletaan vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä mainituin poikkeuksin.

Vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 b kohtaa, sellaisena kuin se on 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1038/85).

Vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa verovelvollisella on oikeus 28 §:n 2 momentin, 29 §:n 1 momentin ja 46 §:n 2 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin saman lainkohdan nojalla edellisenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita suhteellisia enimmäismääriä.

Ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneisiin kiinteistöjen ja arvopapereiden kauppoihin ja muihin luovutuksiin sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

Yhteisöjen purkamisiin, joissa ilmoitus selvitystilaan asettamisesta on tehty rekisteröintiä varten ennen tämän lain voimaantuloa sekä sulautumisiin, joissa sulautumissopimuksesta on tehty ilmoitus rekisteröintiä varten tai, jos tällaista ilmoitusta ei ole säädetty tehtäväksi, sulautumiseen on haettu suostumusta tuomioistuimelta tai muulta viranomaiselta ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä. Jos avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on purettu ja sen omaisuus on siirretty toimintaa jatkamaan perustetulle osakeyhtiölle ennen tätä lakia voimassa olleessa 52 a §:ssä säädetyllä tavalla ennen tammikuun 1 päivää 1989, toimintamuodon muutokseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

HE 110/88, svk.miet. 204/88, vvvk.miet. 82/88, vvvk.miet. 82a/88

14.7.1989/661:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä mainituin poikkeuksin.

Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa verovelvollisella on oikeus 28 §:n 2 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin edellisenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää edellisen vuoden verotuksessa voimassa olleita suhteellisia enimmäismääriä.

Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa verovelvollisella on oikeus 46 §:n 1 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin edellisenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää edellisen vuoden verotuksessa voimassa ollutta suhteellista enimmäismäärää.

Ennen 1 päivää tammikuuta 1989 tapahtuneisiin kiinteistöjen ja arvopapereiden kauppoihin ja muihin luovutuksiin sovelletaan ennen mainittua päivää voimassa olleita säännöksiä.

Jos kiinteistöjen ja arvopapereiden kaupoissa ja muissa luovutuksissa luovuttajana on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, sellaisena kuin se on 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1038/85), 6 §:n 1 momentin 1 b kohdassa tarkoitettu luovutuksen saaja, joka luovuttaa mainitussa lainkohdassa tarkoitettua ennen tammikuun 1 päivää 1989 saamaansa omaisuutta edelleen ennen kuin 5 vuotta on kulunut hänen saannostaan, lisätään veronalaiseen luovutushintaan sen määrän, jonka veronlaiseksi tuloksi lukemisesta luovuttajan saantomies oli mainitun lainkohdan nojalla vapautettu ja saantomiehen verotuksessa ennen luovutusta olleen poistamattoman hankintamenon erotus.

Yhteisöjen sulautumisiin, joissa sulautumissopimuksesta on tehty ilmoitus rekisteröintiä varten tai, jos tällaista ilmoitusta ei ole säädetty tehtäväksi, sulautumiseen on haettu suostumusta tuomioistuimelta tai muulta viranomaiselta ennen 1 päivää tammikuuta 1989, sovelletaan ennen 1 päivää tammikuuta 1989 voimassa olleita säännöksiä. Mainittuja säännöksiä sovelletaan myös purkautuvan yhteisön verotuksessa, jos ilmoitus sen selvitystilaan asettamisesta on tehty rekisteröintiä varten ennen 1 päivää tammikuuta 1989.

Jos avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on purettu ja sen omaisuus on siirretty toimintaa jatkamaan perustetulle osakeyhtiölle ennen tammikuun 1 päivää 1989 elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/68) 52 a §:ssä säädetyllä tavalla, toimintamuodon muutokseen sovelletaan ennen tammikuun 1 päivää 1989 voimassa olleita säännöksiä.

HE 25/89, vvvk.miet. 37/89, svk.miet. 96/89

29.12.1989/1339:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 61 a § on voimassa vuoden 1996 loppuun. Sitä sovelletaan vuosilta 1990–1996 toimitettavissa verotuksissa. (17.12.1993/1261) (61 a § kumottu L:lla 1105/94)

Lain 28 §:n 2 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa. Vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa 28 §:n 2 momenttia sovelletaan sellaisena kuin se on 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (661/89). Vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa verovelvollisella on oikeus 28 §:n 2 momentin nojalla lukea kuluksi yhtä suuri markkamäärä kuin edellisenä verovuonna, kuitenkin niin, että kulun määrä ei saa ylittää edellisen vuoden verotuksessa voimassa olleita suhteellisia enimmäismääriä.

HE 111/89, vvvk.miet. 78/89, svk.miet. 198/89

21.12.1990/1164:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa. Lain 6 §:n 1 momentin 5 kohtaa sekä 2 ja 3 momenttia, sellaisina kuin ne ovat 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1233/88), sekä 61 §:n 2 momenttia sovelletaan niissä tarkoitettuihin osinkoihin ja korkoihin, jotka on jaettu ennen vuotta 1990 päättyneeltä tilikaudelta.

Lain 6 §:n 1 momentin 7 kohdan säännöstä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

HE 124/90, vvvk.miet. 67/90, svk.miet. 222/90

28.12.1990/1281:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa.

Liikepankkilain, säästöpankkilain ja osuuspankkilain säännösten nojalla vararahastoon siirrettyjen luottotappiovarausten määrää ei lueta veronalaiseksi tuloksi siltä osin kuin siirron määrä ei ylitä 90 prosenttia vuoden 1990 verotuksessa vähennyskelpoisten luottotappiovarausten yhteismäärästä.

HE 242/89pankkivk. miet. 8/90, svk. miet. 182/90 ja 182 a/90

28.12.1990/1289:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa.

HE 249/90, vvvk.miet. 86/90, svk.miet. 273/90

30.12.1991/1673:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

HE 64/91, vvvk.miet. 67/91

30.12.1991/1677:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa. Jos 46 §:n 3 momentissa tarkoitettu saamisten siirto toiselle samaan konserniin kuuluvalle talletuspankille on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa, siirto otetaan huomioon niiden verotuksessa verovuodesta 1992 alkaen.

Rahoitustoimintalain säännösten nojalla vararahastoon siirrettyjen luottotappiovarausten määrää ei lueta veronalaiseksi tuloksi vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa siltä osin kuin siirron määrä ei ylitä 90 prosenttia mainitun vuoden verotuksessa vähennyskelpoisten luottotappiovarausten enimmäismäärästä.

HE 205/91, vvvk.miet. 70/91

23.10.1992/932:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1992.

HE 116/92, TaVM 33/92

30.12.1992/1539:

1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

2. Ennen lain voimaantuloa tapahtuneisiin käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden kauppoihin ja muihin luovutuksiin sovelletaan lain voimaantullessa voimassa olleita luovutushintojen veronalaisuutta ja hankintamenon vähennyskelpoisuutta koskevia säännöksiä.

3. Jos verovelvollinen on verovuoden aikana ryhtynyt lukemaan hyödykkeen hankintamenoon 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla myös kiinteitä menoja, tästä johtuva elinkeinotoiminnan tuloksen lisäys luetaan verovelvollisen vaatiessa yhtä suurina vuotuisina erinä verovuoden ja kahden seuraavan verovuoden tuotoiksi edellyttäen, että verovelvollinen on tehnyt vastaavat kirjaukset kirjanpidossaan.

4. Lain 33 a §:n säännöstä sovelletaan sellaisten vesialusten hankintamenon poistamiseen, jotka on hankittu verovuonna 1993 tai sen jälkeen.

5. Poiketen siitä, mitä 28 §:ssä säädetään vaihto-omaisuuden hankintamenon kuluksi lukemisesta, turvavarastolaissa (970/82) tarkoitetun turvavaraston sekä tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilaissa (303/83) ja lääkkeiden velvoitevarastointilaissa (402/84) tarkoitetun velvoitevaraston hankintamenosta on verovuoden 1993 verotuksessa verovelvollisen vaatiessa kulua lisäksi enintään 30 prosenttia.

6. Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen lain nojalla hyväksyttyjen toimintavarausten määrä luetaan verovuoden 1993 veronalaiseksi tuloksi 46 a §:ssä ja jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

7. Muu kuin 46 a §:ssä tarkoitettu verovelvollinen, talletuspankkeja sekä luotto-, vakuutus- ja eläkelaitoksia lukuun ottamatta, saa verovuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa vähentää tekemänsä toimintavarauksen. Verovuonna ja aikaisemmin tehtyjen purkamattomien toimintavarausten yhteismäärä ei saa kuitenkaan ylittää 10 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä. Tämän säännöksen nojalla vähennettyjen toimintavarausten määrä luetaan verovuoden 1994 veronalaiseksi tuloksi.

8. Verovelvollisella on oikeus verovuoden 1993 verotuksessa vähentää siirtymävaraus, jonka enimmäismäärä on:

a) 25 prosenttia verovuoden 1993 päättyessä olevan muun kuin b ja c kohdissa tarkoitetun vaihto-omaisuuden siitä hankintamenon osasta, jota ei 28 §:n 1 momentin säännösten perusteella ole luettava kuluksi, kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa 28 §:n 2 momentin vastaavan säännöksen nojalla verotuksessa vähennettäväksi hyväksytty määrä;

b) 10 prosenttia verovuoden 1993 päättyessä vaihto-omaisuuteen kuuluvien:

b1) muiden arvopapereiden kuin asunto osakeyhtiön ja muun sellaisen yhtiön osakkeiden, jotka oikeuttavat määrätyn huonetilan hallintaan yhtiön omistamassa rakennuksessa sekä

b2) sellaisten vakioitujen optioiden, jotka koskevat arvopapereita tai arvopapereiden hinnan kehitystä kuvaavan tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavaa suoritusta,siitä hankintamenon osasta, jota ei 28 §:n 1 momentin nojalla ole luettava kuluksi, kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa 28 §:n 2 momentin vastaavan säännöksen nojalla verotuksessa vähennettäväksi hyväksytty määrä;

c) 75 prosenttia verovuoden 1993 päättyessä olevan turvavarastolaissa tarkoitetun turvavaraston sekä tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilaissa ja lääkkeiden velvoitevarastointilaissa tarkoitetun velvoitevaraston siitä hankintamenon osasta, jota ei 28 §:n 1 momentin säännösten nojalla ole luettava kuluksi, kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa 28 §:n 3 momentin säännöksen nojalla verotuksessa vähennettäväksi hyväksytty määrä, ellei 10 momentista muuta johdu;

d) 5 prosenttia verovuoden 1993 päättyessä olevan sijoitusomaisuuden hankintamenon ja 5 §:n 6 kohdassa tarkoitetun arvonkorotuksen siitä osasta, jota ei 29 §:n nojalla ole luettava kuluksi, kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa 29 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen nojalla vähennykseksi hyväksytty määrä;

e) muilla kuin 46 a §:ssä tarkoitetuilla verovelvollisilla 30 prosenttia verovuoden 1993 päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä, kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa hyväksyttyjen toimintavarausten yhteismäärä, ellei 11 momentista muuta johdu.

9. Jos verovelvollisella ei ole päättynyt tilikautta verovuoden 1992 aikana, käytetään 8 momentissa tarkoitettuina vertailuperusteina verovuoden 1992 sijasta verovuoden 1991 vastaavia arvoja.

10. Jos verovelvollinen on voimaantulosäännöksen 5 momentin nojalla lukenut kuluksi enintään 30 prosenttia vaihto-omaisuuden hankintamenosta verovuonna 1993, voimaantulosäännöksen 8 momentin c kohdassa tarkoitetun siirtymävarauksen enimmäismäärä on kuitenkin mainitussa kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä vähennettynä 5 momentin nojalla tehdyn vähennyksen määrällä. Siirtymävaraukseen saadaan tällöin verovuonna 1994 lisäksi lukea verovuonna 1993 hyväksyttyä prosenttimäärää vastaava osuus turva- ja velvoitevaraston hankintamenosta verovuonna 1994, kuitenkin enintään 5 momentin nojalla verovuonna 1993 vähennettäväksi hyväksytty määrä.

11. Jos verovelvollinen on voimaantulosäännöksen 7 momentin nojalla muodostanut toimintavarauksen verovuoden 1993 verotuksessa, voimaantulosäännöksen 8 momentin e kohdassa tarkoitetun siirtymävarauksen enimmäismäärä on kuitenkin mainitussa kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä vähennettynä 7 momentin nojalla vähennettäväksi hyväksyttyjen varausten määrällä. Siirtymävaraukseen saadaan tällöin verovuonna 1994 lisäksi lukea verovuonna 1993 hyväksyttyjen varausten prosenttimäärää vastaava osuus verovuoden 1994 päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä, kuitenkin enintään 7 momentin nojalla verovuonna 1993 vähennettäväksi hyväksyttyjen varausten määrä.

12. Siirtymävaraus saadaan lukea tuloksi viimeistään verovuonna 1997 tai käyttää verovelvollisen elinkeinotoiminnan välittömään käyttöön verovuosina 1994–1997 hankittavan investointivarauslain 9 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenojen ja mainitussa lainkohdassa tarkoitettujen muiden menojen kattamiseen siltä osin kuin menojen suorittamisvelvollisuus on syntynyt verovuoden 1997 loppuun mennessä.

13. Meno tai sen osa, joka on katettu siirtymävarausta käyttäen, ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Jos siirtymävaraus on käytetty käyttöomaisuuden hankintamenon tai muun sellaisen menon kattamiseen, joka verotuksessa vähennetään vuosittain tehtävin poistoin, hyväksytään poistot hankintamenon tai muun edellä tarkoitetun menon ja siirtymävarauksesta sen kattamiseen käytetyn määrän erotuksesta. Verovelvollisen, joka on verovuoden aikana käyttänyt siirtymävarausta, on annettava selvitys varauksen käyttämisestä.

14. Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt siirtymävarausta tai sitä ei ole luettu veronalaiseksi tuloksi viimeistään verovuonna 1997, luetaan käyttämättä tai tuloksi lukematta jätetty osa siirtymävarauksesta verovuoden 1997 veronalaiseksi tuloksi. Jos verovelvollinen lopettaa elinkeinotoimintansa, luetaan siirtymävaraus toiminnan lopettamisvuoden veronalaiseksi tuloksi.

15. Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 46 §:n 1 momentin säännöksen nojalla muodostetut luottotappiovaraukset luetaan verovuoden 1993 veronalaiseksi tuloksi.

16. Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla muodostettujen jälleenhankintavarausten käyttämiseen ja veronalaiseksi tuloksi lukemiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

17. Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla muodostettuihin takuuvarauksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

18. Ennen vuotta 1993 hankitusta metsätalouden käytössä olevasta käyttöomaisuudesta ja muista ennen verovuotta 1993 syntyneistä metsätalouden pitkävaikutteisista menoista saavat muut kuin metsätalouden puhtaan tulon perusteella verotettavat verovelvolliset vähentää:

a) verotuksessa poistamatta olevan osan verovuonna 1991 tai sen jälkeen käyttöön otetun, metsän hoidossa ja hallinnossa käytetyn käyttöomaisuuden hankintamenoista. Poistamatta olevaksi hankintamenon osaksi katsotaan käyttöomaisuuden alkuperäinen hankintameno vähennettynä 25 prosentin poistamattomasta hankintamenosta tehdyllä poistolla kultakin vuodelta, joka on kulunut mainittujen hyödykkeiden käyttöönottovuodesta;

b) verotuksessa poistamatta olevan osan verovuonna 1991 tai sen jälkeen valmistuneen metsätien rakentamisesta ja metsän ojituksesta aiheutuneista menoista.

19. Lain 8 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuihin vakuutusmaksuihin, jotka ovat erääntyneet ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ennen lokakuun 1 päivää 1992 otetun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia siten kuin tuloverolain 143 §:n 5 momentissa säädetään.

20. Voimaantulosäännöksen 6 momenttia, 8 momentin e kohtaa ja 11 momenttia sovelletaan myös silloin, kun yhtymä on muutettu yhteisöksi taikka liikkeen tai ammatin harjoittamista taikka yhtymän tai kuolinpesän harjoittamaa elinkeinotoimintaa on jatkettu tuloverolain 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla osakeyhtiön muodossa verovuonna 1993.

21. Sen estämättä, mitä edellä on säädetty, verotuksen toimittava lääninverovirasto voi erityisistä syistä, milloin se on välttämätöntä yrityksen toiminnan jatkamiseksi ja työpaikkojen säilyttämiseksi, hakemuksesta myöntää luvan siirtymävarauksen tai sen osan käyttämiseen taikka veronalaiseksi tuloksi lukemi- seen verovuonna 1998 tai 1999. Hakemus on tehtävä ennen siltä verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä, jonka aikana siirtymävaraus olisi viimeistään ollut käytettävä tai luettava veronalaiseksi tuloksi. (20.12.1996/1110)

HE 203/92, VaVM 76/92

5.2.1993/152:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1993.

Tämän lain 19 §:n 3 momentti on voimassa joulukuun 31 päivään 1993. Sitä sovelletaan verovuosilta 1992 ja 1993 toimitettavissa verotuksissa. Lain 46 §:ää sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 19 §:n 3 momentin säännöstä sovelletaan kuitenkin jo verovuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa, jos verovelvollinen esittää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 1993 verotuksen toimittaneelle viranomaiselle sitä koskevan kirjallisen vaatimuksen ja verotuksen oikaisemista varten tarvittavan selvityksen. Oikaisumenettelyssä noudatetaan soveltuvin osin verotuslain 82 §:ssä tarkoitettua veronoikaisua koskevia säännöksiä.

Lain 46 §:n 3 momentissa tarkoitetun vakuutuslaitoksen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen lain nojalla vakuutusmaksusaamisten perusteella vähennyskelpoiseksi hyväksytyt luottotappiovaraukset sekä se osa muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten perusteella vähennyskelpoiseksi hyväksytyistä luottotappiovarauksista, joka ylittää 46 §:n 3 momentin nojalla vähennyskelpoiseksi hyväksyttävän määrän, luetaan verovuoden 1993 veronalaiseksi tuloksi. Tässä tarkoitetulla vakuutuslaitoksella on oikeus verovuoden 1993 verotuksessa vähentää siirtymävaraus, jonka enimmäismäärä on tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti verovuoden 1993 päättyessä olevien muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten perusteella laskettu vähennyskelpoisten luottotappiovarausten enimmäismäärä vähennettynä verovuonna 1993 vähennyskelpoiseksi hyväksyttävällä luottotappiovarausten määrällä. Siirtymävarauksen määrä on kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa vastaavien saamisten perusteella vähennyskelpoiseksi hyväksytty luottotappiovarausten määrä vähennettynä tämän lain nojalla vähennyskelpoiseksi hyväksyttävällä luottotappiovarausten määrällä.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 46 §:n 4 momentissa tarkoitetun takauslaitoksen verotuksessa vähennyskelpoisiksi hyväksytyt luottotappiovaraukset luetaan verovuoden 1993 veronalaiseksi tuloksi. Tässä tarkoitetulla takauslaitoksella on oikeus verovuoden 1993 verotuksessa vähentää siirtymävaraus, jonka enimmäismäärä on tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 46 §:n 4 momentin säännöksen mukaisesti verovuoden 1993 päättyessä olevien takausvastuiden perusteella laskettu vähennyskelpoisten luottotappiovarausten määrä. Siirtymävarauksen määrä on kuitenkin enintään verovuoden 1992 verotuksessa vähennyskelpoiseksi hyväksytty vastaavan luottotappiovarauksen määrä.

HE 321/92, VaVM 93/92

17.12.1993/1260:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Laki on voimassa joulukuun 31 päivään 1995. Sitä sovelletaan verovuosilta 1994 ja 1995 toimitettavissa verotuksissa.

HE 198/93, VaVM 58/93

17.12.1993/1261:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 198/93, VaVM 58/93

8.12.1994/1105:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa.

HE 157/94, VAVM 50/94

16.12.1994/1224:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa.

HE 256/94, VaVM 68/94

29.12.1995/1733:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa niihin sulautumisiin, jakautumisiin, liiketoimintasiirtoihin ja osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen. Lakia sovelletaan kuitenkin verovelvollisen vaatiessa jo vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa niihin 52 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin sulautumisiin, jakautumisiin, liiketoimintasiirtoihin ja osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.

Jos hakemus sulautumissopimuksen täytäntöönpanoon on tehty tuomioistuimelle tai säädetylle muulle viranomaiselle viimeistään 3 päivänä marraskuuta 1995, sulautumiseen sovelletaan verovelvollisen vaatimuksesta 52 a §:n sulautumisvastiketta koskevasta säännöksestä ja 52 b §:n sulautumisen yhteydessä syntyvän tappion vähentämistä koskevasta säännöksestä poiketen lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 177/95, VaVM 49/95, EV 172/95

29.11.1996/926:

Tämä laki tulee voimaan 13 päivänä joulukuuta 1996.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.

HE 83/1996, VaVM 30/1996, EV 159/1996

20.12.1996/1109:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.

HE 106/1996, LA 62/1995, LA 45/1996, VaVM 40/1996, EV 202/1996

20.12.1996/1110:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 106/1996, LA 62/1995, LA 45/1996, VaVM 40/1996, EV 202/1996

30.12.1996/1256:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997. Lakia sovelletaan ensi kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa. Lain 19 §:n 3 momentti on kuitenkin voimassa vuoden 1999 loppuun ja sitä sovelletaan jo vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 27 c §:ää sovelletaan verovelvollisen vaatimuksesta myös ennen lain voimaantuloa syntyneisiin kokonaishoitopalvelun tuottamisesta johtuviin menoihin.

HE 238/1996, VaVM 48/1996, EV 253/1996

18.4.1997/321:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa. Lain 8 §:n 1 momentin 10 kohtaa ja 48 §:n 2 momenttia sovelletaan kuitenkin jo verovuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa siltä osin kuin ne koskevat lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavien vakuutusyhtiöiden osittamattomaan lisävakuutusvastuuseen tekemien siirtojen vähentämistä.

HE 249/1996, VaVM 2/1997, EV 27/1997

19.12.1997/1239:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa.

HE 223/1997, TaVM 35/1997, EV 220/1997, Parlamentin ja neuvoston direktiivi 94719/EY; EYVL N:o L 135, 31.5.1994, s. 5

30.12.1997/1385:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Lain 6 §:n 6 ja 7 momenttia sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen tehdyn sopimuksen perusteella tapahtuvaan luovutukseen.

Lain 16 §:n 6 kohtaa sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen saatuun sijaisosinkoon.

HE 218/1997, VaVM 43/1997, EV 240/1997

26.6.1998/473:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1998.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.

HE 27/1998, VaVM 14/1998, EV 67/1998

10.7.1998/511:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1998.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 48 a §:ää sovelletaan verovelvollisen vaatimuksesta jo verovuosilta 1997 ja 1998 toimitettavissa verotuksissa, kuitenkin niin, että verovuonna 1998 verovelvollinen saa vähentää 48 a §:ssä tarkoitetun varauksen vain, jos samana verovuonna ei vähennetä luottotappiovarausta.

Lain 48 a §:ssä tarkoitetun eläkelaitoksen verotuksessa ennen vuotta 1999 vähennetyt luottotappiovaraukset luetaan yhtä suurina vuotuisina erinä verovuosien 1999–2001 veronalaiseksi tuloksi.

Lain 14 §:n 1 momenttia sovelletaan verovelvollisen vaatiessa ensimmäisen kerran jo verovuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa.

HE 71/1998, VaVM 21/1998, EV 81/1998

10.7.1998/527:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1998. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1998 toimitettavassa verotuksessa.

HE 56/1998, TaVM 11/1998, EV 56/1998

30.12.1998/1158:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.

HE 266/1998, VaVM 67/1998, EV 233/1998

21.12.2000/1168:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa.

Lain 19 §:n 3 momentti on voimassa vuoden 2002 loppuun, ja sitä sovelletaan jo vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa.

HE 172/2000, VaVM 39/2000, EV 204/2000

26.10.2001/898:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa.

HE 91/2001, VaVM 12/2001, EV 101/2001

20.12.2002/1160:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2002 toimitettavassa verotuksessa, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Verovelvollisen vaatimuksesta 27 d §:n 2 momenttia sovelletaan verovuonna 2001 asetettuun optioon ja 27 d §:n 3 momenttia maksettuun preemioon, kun optio toteutetaan, suljetaan tai raukeaa verovuonna 2001.

Ennen verovuotta 2002 kirjanpidossa luottolaitostoiminnasta annetun lain 36 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista eristä kirjatut arvonnousut ja arvonalenemiset, jotka eivät ole olleet verotuksessa veronalaisia tuloja tai vähennyskelpoisia menoja, luetaan verovuoden 2002 veronalaisiksi tuloiksi ja vähennyskelpoisiksi menoiksi.

Verovelvollisen vaatimuksesta 5 §:n 6 a kohtaa, 8 §:n 1 momentin 2 a kohtaa, 27 e §:ää ja 51 §:n 1 momenttia sovelletaan verovuonna 2001 luottolaitostoiminnasta annetun lain 36 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisista eristä kirjattuihin arvonnousuihin ja arvonalenemisiin sekä tuona vuonna tehtyihin omaisuuslajisiirtoihin. Tällöin ennen verovuotta 2001 kirjanpidossa luottolaitostoiminnasta annetun lain 36 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista eristä kirjatut arvonnousut ja arvonalenemiset, jotka eivät ole olleet veronalaisia tuloja tai vähennyskelpoisia menoja, luetaan verovuoden 2001 veronalaisiksi tuloiksi ja vähennyskelpoisiksi menoiksi.

Vaatimus mainittujen säännösten soveltamisesta verovuoden 2001 verotuksessa on esitettävä vuoden 2003 huhtikuun loppuun mennessä. Vaatimuksen tulee koskea kaikkia säännöksiä, joita voidaan edellä tarkoitetulla tavalla soveltaa vuoden 2001 verotuksessa.

HE 84/2002, VaVM 23/2002, EV 171/2002

5.12.2003/1008:

Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä joulukuuta 2003.

Sitä sovelletaan verovuosilta 2003 ja 2004 toimitettavissa verotuksissa.

Laki on voimassa 31 päivään joulukuuta 2004.

HE 113/2003, VaVM 21/2003, EV 56/2003

2.4.2004/231:

Tämä laki tulee voimaan 8 päivänä huhtikuuta 2004. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.

HE 110/2003, PeVL 16/2003, TaVM 2/2004, EV 12/2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/107/EY (32001L01107); EYVL N:o L 041, 13.2.2002 s. 20-34, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/108/EY (32001L01108); EYVL N:o L 041, 13.2.2002 s. 35-42

30.7.2004/717:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2004.

Lakia sovelletaan 4 momentissa säädetyin poikkeuksin ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.

Vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa 6 a §:n 1 momentin mukaan osittain veronalaisesta osingosta on kuitenkin veronalaista tuloa 60 prosenttia ja verovapaata tuloa 40 prosenttia sekä 6 a §:n 5 momentissa tarkoitetuista osingoista ja suorituksista 57 prosenttia on veronalaista tuloa.

Tämän lain yhteisön omistamien osakkeiden luovutusta koskevaa 5 §:ää, 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa, 8 §:n 1 momentin 2 kohtaa, 6 b §:ää ja 51 d §:n 2 momenttia sovelletaan niihin osakkeiden luovutuksiin ja 8 §:n 4 momenttia niihin osuuksien luovutuksiin, jotka on tehty 19 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen, sekä niihin purkautumisiin, joista on tehty osakeyhtiölain 13 luvun 9 §:ssä tarkoitettu ilmoitus rekisteriviranomaiselle tai joista rekisteriviranomainen tai tuomioistuin on määrännyt yhtiön selvitystilaan osakeyhtiölain 13 luvun 4 tai 4 a §:n perusteella mainittuna päivänä tai sen jälkeen. Ennen sanottua päivää tehtyihin osakkeiden ja 8 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin osuuksien luovutuksiin, sekä ennen sanottua päivää edellä mainitulla tavalla alkaneisiin purkautumisiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Jos verovelvollisen verovuosi on päättynyt 19 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen, sovelletaan 42 §:ää ja 16 §:n 1 momentin 7 kohtaa jo verovuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.

HE 92/2004, VaVM 12/2004, EV 117/2004

30.7.2004/726:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2004, ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2004.

Lakia sovelletaan osinkoon, joka on saatu 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen.

HE 92/2004, VaVM 12/2004, EV 117/2004

20.8.2004/774:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.

HE 80/2004, VaVM 9/2004, EV 110/2004

21.12.2004/1180:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

HE 210/2004, VaVM 34/2004, EV 199/2004

22.12.2005/1134:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.

HE 187/2005, VaVM 40/2005, EV 190/2005

22.12.2005/1137:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.

HE 193/2005, VaVM 41/2005, EV 192/2005, Neuvoston direktiivi 2005/19/EY (32005L0019); EYVL N:o L 58, 4.3.2005, s. 19.

22.12.2005/1138:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006. Lain 19 §:n 3 momentti on voimassa 31 päivään joulukuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. Lain 19 §:n 3 momenttia sovelletaan verovuosilta 2005 ja 2006 toimitettavissa verotuksissa.

HE 202/2005, VaVM 38/2005, EV 180/2005

22.12.2005/1146:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa. Lain 52 c §:ää sovelletaan, kun jakautuminen on tapahtunut 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen.

HE 144/2005, VaVM 44/2005, EV 218/2005

8.12.2006/1124:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

HE 77/2006, StVM 31/2006, EV 152/2006

22.12.2006/1219:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

HE 144/2006, VaVM 37/2006, EV 209/2006

29.12.2006/1424:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2007 toimitettavassa verotuksessa. Lakia sovelletaan osittaisjakautumiseen, joka on tapahtunut 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen.

HE 247/2006, VaVM 42/2006, EV 250/2006, Neuvoston direktiivi 2005/19/EY, (32005L0019); EYVL N:o L 58, 4.3.2005, s. 19

9.2.2007/147:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 2007.

HE 21/2006, TaVM 25/2006, EV 252/2006

2.11.2007/957:

Tämä laki tulee voimaan 9 päivänä marraskuuta 2007.

HE 59/2007, VaVM 9/2007, EV 40/2007

7.12.2007/1144:

Tämä laki tulee voimaan 14 päivänä joulukuuta 2007 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2008.

Lakia sovelletaan verovuosilta 2007 ja 2008 toimitettavissa verotuksissa.

HE 145/2007, VaVM 19/2007, EV 98/2007

30.12.2008/1077:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa. Lakia sovelletaan sulautumiseen, kokonaisjakautumiseen ja osittaisjakautumiseen, jonka täytäntöönpano on merkitty kaupparekisteriin 1 päivänä tammikuuta 2009 tai sen jälkeen. Lakia sovelletaan liiketoimintasiirtoon ja osakevaihtoon, joka on tapahtunut 1 päivänä tammikuuta 2009 tai sen jälkeen.

Vakuutus- ja eläkelaitoksen verovuoden 2009 vähennyskelpoista menoa on määrä, joka vastaa 17 §:n 3 kohdassa tarkoitettuihin vakuutusmaksusaamisiin liittyvää kirjanpidossa vähennettyjen arvonalentumistappioiden kumulatiivista määrää 31 joulukuuta 2008.

Vakuutus- ja eläkelaitoksen veronalaiseksi tuloksi verovuonna 2009 luetaan 46 §:n nojalla ennen verovuotta 2009 vähennetyt, verotuksessa vielä tuloksi lukematta olevat luottotappiovaraukset.

Verovelvollisen viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2010 esittämästä vaatimuksesta edellä 4 momentissa tarkoitetut luottotappiovaraukset luetaan kuitenkin yhtä suurina vuotuisina erinä verovuosien 2009–2013 veronalaiseksi tuloksi siltä osin kuin verovuonna 2009 veronalaiseksi tuloksi luettavien luottotappiovarausten määrä ylittää tämän pykälän 3 momentin perusteella vähennyskelpoisen määrän.

Lain 46 §:n 1 momentin nojalla vähennettyjen, verotuksessa vielä tuloksi lukematta olevien luottotappiovarausten yhteismäärä verovuoden lopussa ei saa verovuosina 2009–2013 ylittää viittä prosenttia eläkelaitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä.

Lain 46 §:n 3 momentin nojalla vähennettyjen, verotuksessa vielä tuloksi lukematta olevien luottotappiovarausten yhteismäärä verovuoden lopussa ei saa verovuosina 2009–2013 ylittää yhtä prosenttia vakuutuslaitoksella verovuoden päättyessä olevien muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten yhteismäärästä.

Lain 46 §:n 4 momentin nojalla vähennettyjen, verotuksessa vielä tuloksi lukematta olevien luottotappiovarausten yhteismäärä verovuoden lopussa ei saa verovuosina 2009–2013 ylittää viittä prosenttia lakisääteistä eläkevakuutusta harjoittavalla vakuutuslaitoksella verovuoden päättyessä olevien muiden saamisten kuin vakuutusmaksusaamisten yhteismäärästä. Mainitun laitoksen vakuutusmaksusaamisten perusteella tekemien luottotappiovarausten yhteismäärä ei saa ylittää kahta prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien vakuutusmaksusaamisten yhteismäärästä.

Se osa luottotappiovarauksista, joka ylittää edellä 6–8 momentissa tarkoitetun enimmäismäärän, luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona enimmäismäärä on ylitetty.

Ennen verovuotta 2009 tilinpäätökseen merkityt 5 §:n 8–10 kohdassa sekä 8 §:n 1 momentin 2 a–2 c kohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden sekä käyvän arvon suojauksesta aiheutuneet arvonnousut ja arvonlaskut, jotka eivät ole olleet verotuksessa veronalaisia tuloja tai vähennyskelpoisia menoja, luetaan verovuoden 2009 veronalaisiksi tuloiksi ja vähennyskelpoisiksi menoiksi.

HE 176/2008, VaVM 23/2008, EV 171/2008

30.12.2008/1087:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

HE 206/2008, VaVM 32/2008, EV 205/2008

26.6.2009/471:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.

HE 47/2009, VaVM 8/2009, EV 81/2009

19.3.2010/170:

Tämä laki tulee voimaan 24 päivänä maaliskuuta 2010 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2010.

Lakia sovelletaan verovuosilta 2009 ja 2010 toimitettavissa verotuksissa.

HE 270/2009, VaVM 8/2010, EV 18/2010

11.6.2010/506:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2010.

HE 288/2009, VaVM 12/2010, EV 37/2010

5.11.2010/938:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

HE 44/2010, TyVM 6/2010, EV 132/2010

11.5.2012/218:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä toukokuuta 2012.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2012 toimitettavassa verotuksessa. Tämän lain 52 f §:n 3 ja 4 momenttia ei kuitenkaan sovelleta niihin osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet ennen 1 päivää tammikuuta 2009. Mainituissa momenteissa säädettyä viiden vuoden määräaikaa sovelletaan vain niihin osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

HE 148/2011, VaVM 7/2012, EV 27/2012

29.6.2012/382:

Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 2012.

HE 58/2012, VaVM 17/2012, EV 68/2012

31.8.2012/490:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 28/2012, VaVM 14/2012, EV 66/2012

14.12.2012/776:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 32/2012, TaVM 11/2012, EV 117/2012

14.12.2012/789:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 88/2012, VaVM 28/2012, EV 127/2012

21.12.2012/879:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

Haettaessa muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun Verohallinnon päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 76/2012, VaVM 29/2012, EV 136/2012

28.12.2012/983:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.

HE 146/2012, VaVM 31/2012, EV 156/2012

28.12.2012/987:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 167/2012, TaVL 46/2012, VaVM 34/2012, EV 165/2012

9.8.2013/576:

Tämä laki tulee voimaan 12 päivänä elokuuta 2013. Lakia sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä heinäkuuta 2013.

HE 65/2013, VaVM 11/2013, EV 92/2013

30.12.2013/1238:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.

Siltä osin kuin vapaan oman pääoman rahastosta saatu varojenjako sisältää pääomansijoituksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa, 6 a §:n 8 momenttia ja 6 c §:ää sovelletaan kuitenkin muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön varojenjakoon ensimmäisen kerran vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa.

HE 185/2013, VaVM 32/2013, EV 221/2013

30.12.2013/1250:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 105/2013, HE 181/2013, VaVM 22/2013, EV 148/2013

30.12.2013/1256:

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tämä laki on kumottu L:lla 12.12.2014/1088, joka on voimassa 1.1.2015 alkaen.

HE 140/2013, VaVM 31/2013, TaVL 29/2013, YmVL 27/2013, EV 195/2013

30.12.2013/1258:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.

HE 95/2013, VaVM 30/2013, EV 188/2013

7.3.2014/183:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 2014.

HE 94/2013, TaVM 38/2013, PeVL 43/2013, EV 4/2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU; (32011L0061) ; EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1

8.8.2014/645:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2014.

HE 39/2014, TaVM 6/2014, EV 62/2014

12.12.2014/1087:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

HE 122/2014, VaVM 25/2014, EV 179/2014

30.12.2014/1400:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

HE 130/2014, VaVM 32/2014, EV 209/2014

30.12.2014/1405:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

HE 176/2014, VaVM 33/2014, EV 217/2014

24.4.2015/456:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2015.

Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

HE 365/2014, VaVM 47/2014, EV 349/2014