Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Työntekijäin eri tapaturmavakuutuslakien nojalla ja niissä olevien perusteiden mukaisesti suoritettavan elinkoron saajalla, jonka työkyvyttömyysaste on pienempi kuin 30 sadalta, on oikeus, jos tapaturma on sattunut ennen vuotta 1949, vaihtaa elinkorkonsa kertakaikkiseksi korvaukseksi sen mukaisesti kuin jäljempänä säädetään.

2 §

Edeltä 1 §:ssä tarkoitettu kertakaikkinen korvaus lasketaan siten, että:

1) elinkoron perusteena oleva vähentämätön vuosityöansio kerrotaan tapaturmakorvausten korottamisesta 7 päivänä marraskuuta 1958 annetun lain (441/58) 2 §:n 2 momentissa olevan taulukon osoittamalla kertoimella;

2) näin saatu vuosityöansio kerrotaan työkyvyttömyysasteesta riippuen alla olevan taulukon osoittamalla kertoimella:

3) näin saatuun määrään lisätään elinkoron vuotuismäärä kymmeneksellä korotettuna; sekä

4) määrätään näin saatua laskennallista vuotuiskorvausta vastaava pääoma-arvo.

3 §

Jos 1 §:ssä tarkoitettu elinkoron saaja on ennen tämän lain voimaantuloa, mutta vuoden 1958 jälkeen, vaihtanut elinkorkonsa pääomasuoritukseksi, on hänellä oikeus saada sen lisäksi tämän lain mukaisen kertakaikkisen korvauksen ja aikaisemmin saamansa pääomasuorituksen erotus.

4 §

Jollei vahingoittuneen elinkoron määräämisen perusteena olleen vuosityöansion vähentämätöntä määrää taikka hänen työkyvyttömyysastettaan ole siinä päätöksessä vahvistettu, jolla elinkorko on myönnetty, tulee vakuutuslaitoksen vahvistaa ne kertakaikkista korvausta määrättäessä noudattamalla tapaturman sattumisen hetkellä voimassa olleen lain säännöksiä.

Vakuutuslaitoksen 1 momentissa tarkoitetussa asiassa antamasta päätöksestä saa valittaa vakuutusoikeuteen siinä järjestyksessä kuin tapaturmavakuutuslaissa on säädetty muutoksenhausta vakuutuslaitosten vastaavissa asioissa antamista päätöksistä.

5 §

Tämän lain mukaiset korvaukset suoritetaan asianomaisten vakuutuslaitosten välityksellä.

Kertakaikkista korvauksista vakuutusyhtiölle johtuvia vuotuisia menoja varten on tarpeellinen erä otettava huomioon tapaturmavakuutuslaissa säädettyä, vakuuttamisvelvollisen työnantajan suoritettavaa vakuutusmaksua määrättäessä.

6 §

Milloin eri vakuutuslaitokset suorittavat elinkoron samalle henkilölle kahden tai sitä useamman tapaturman johdosta, on kertakaikkisen korvauksen jako vakuutuslaitosten kesken suoritettava sosiaaliministeriön määräämien perusteiden mukaan.

Kertakaikkisten korvausten kustantamiseksi kannettujen maksujen perimisperusteet ja maksujen jaon vakuutusyhtiöiden kesken vahvistaa sosiaaliministeriö.

7 §

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa sosiaaliministeriö.

8 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.