Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § (26.1.1996/51)

Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiseksi, laajentamiseksi, perustamiseksi ja toimintaedellytysten parantamiseksi voidaan niiden kotimaisten ja ulkomaisten luottojen tai vastuusitoumusten vakuudeksi antaa valtiontakauksia siten kuin tässä laissa säädetään. Valtiontakauksia annetaan vakuudeksi ensisijaisesti sellaisten yritysten puolesta, joiden liiketoiminnassa tuotannollisella tai sitä palvelevalla toiminnalla on keskeinen osuus.

Valtiontakausta ei voida antaa vakuudeksi sellaiselle luotolle tai vastuusitoumukselle, jonka käyttötarkoitus kohdistuu palvelujen tarjoamiseen välittömästi kuluttajille, ellei kyseessä ole matkailuala tai työliiketoiminta. Edellä mainittujen rajoitusten estämättä valtiontakaus voidaan antaa sellaiselle luotolle tai vastuusitoumukselle, jonka arvioidaan merkittävästi edistävän toimialan tai yrityksen teknologista kehitystä, toimintamenetelmien parantamista tai kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämistä. Valtiontakausta ei kuitenkaan voida antaa vakuudeksi luotolle tai vastuusitoumukselle, joka käytetään varsinaisen maatilatalouden harjoittamiseen.

Valtiontakaus voidaan antaa vain sellaisen kiinteistöyrityksen luotolle tai vastuusitoumukselle, jonka tarkoituksena on palvella yrityksiä, joiden luotoille 1 ja 2 momentin nojalla voidaan myöntää valtiontakaus. Jos kiinteistöyrityksen omistajina ovat muut kuin sellaisen yritystoiminnan harjoittajat, joiden yrityksien luotoille tai vastuusitoumuksille voidaan 1 ja 2 momentin perusteella myöntää valtiontakaus, voidaan valtiontakaus antaa tällaiselle kiinteistöyritykselle vain erityisistä syistä.

Sellaisen luoton vakuudeksi, jonka luottolaitos myöntää kotimaisen pääomatavaratoimituksen rahoitusjärjestelyä varten kotimaiselle toimittajalle tai tilaajalle, voidaan valtiontakaus antaa myös silloin, kun luotonsaajana on muu kuin 1 tai 2 momentissa tarkoitettu yritys.

Valtion tämän lain nojalla takaamaa luottoa sanotaan jäljempänä takausluotoksi. Vastuusitoumuksella tarkoitetaan toimitussopimuksiin liittyvien vakuusehtojen täyttämiseksi annettavaa sitoumusta.

2 § (5.5.1978/328)

Takausluoton käyttötarkoituksena tulee olla 1 §:ssä tarkoitettua yritystoimintaa varten tarpeellisen käyttöomaisuuden hankkiminen, sen muutos-, korjaus- ja parannustyöt sekä aikaisintaan kaksi vuotta ennen takauksen hakemista aloitetuista edellä mainituista investoinneista aiheutuneiden lyhytaikaisten velkojen vakauttaminen.

Takausluoton käyttötarkoitukseksi voidaan hyväksyä myös yritystoimintaa varten tarvittavan käyttöpääoman rahoittaminen sekä tuotekehityksen ja tuotteiden markkinoinnin rahoittaminen. (27.11.1981/810)

Valtiontakaus voidaan myöntää myös sellaisen luoton vakuudeksi, jonka 1 §:n 1–3 momentissa mainitun yritystoiminnan harjoittaja tarvitsee toisen sanotuissa momenteissa tarkoitetun yrityksen tai sen osakkeiden tai osuuksien hankkimista varten.

Valtiontakaus voidaan myös antaa tässä laissa tarkoitetun vastuusitoumuksen vakuudeksi. (3.4.1992/293)

3 § (17.2.1995/205)

Valtiontakaus voidaan antaa takausluoton pääoman, koron ja luottoehtojen mukaisten muiden maksusuoritusten vakuudeksi sekä takausluoton tai vastuusitoumuksen vakuudeksi annettavan takauksen vastavakuudeksi. Takaus voi kattaa takausluotosta tai vastuusitoumuksesta aiheutuvan tappionvaaran kokonaisuudessaan tai osittain.

Valtiontakaus voidaan antaa omavelkaisena takauksena, täytetakauksena tai muuna sitoumuksena.

4 § (27.11.1992/1150)

Takausluottoja ja vastuusitoumuksia saa samanaikaisesti olla voimassa yhteensä enintään 6 000 miljoonan markan määrä, korkoja ja muita pääoman lisäksi mahdollisesti maksettavia suorituksia mukaan lukematta. Ulkomaisen luoton määrä lasketaan Suomen Pankin kyseiselle valuutalle vahvistaman, takauksen antamishetkellä voimassa olevan keskikurssin mukaan. Suomen Pankin kurssilistasta pysyvästi puuttuvan valuutan kurssi lasketaan käyttäen tämän valuutan takauksen antamisajankohtana käypää kansainvälistä kurssia sellaisessa valuutassa, jolle on käytettävissä Suomen Pankin kurssi. (17.2.1995/205)

Valtiontakauksen myöntämiseen 1 §:n 4 momentissa tarkoitetulle luotolle on saatava kauppa- ja teollisuusministeriön suostumus, jos luoton määrä on yli 200 miljoonaa markkaa.

5 §

Valtiontakaus voidaan myöntää, kun se katsotaan tarpeelliseksi yrityksen rahoituksen ja vakuusjärjestelyjen kannalta. (27.11.1981/810)

Valtiontakaukseen liittyvän tappionvaaran vähentämiseksi voidaan edellyttää vakuuksia tai vakuusjärjestelyjä, joiden ei tarvitse olla turvaavia. (17.2.1995/205)

Valtiontakauksia myönnettäessä on kiinnitettävä huomiota yrityksen merkitykseen 1 §:ssä tarkoitettujen elinkeinojen yleisen taloudellisen kehittymisen ja tarkoituksenmukaisen alueellisen sijoituksen sekä työllisyyden turvaamisen kannalta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä yrityksen toiminnan taloudellisiin edellytyksiin ja kehityskelpoisuuteen sekä yrittäjän ja yrityksen johdon kykyyn hoitaa yritystä menestyksellisesti. (5.5.1978/328)

6-7 §

6-7 § on kumottu L:lla 27.11.1981/810.

8 § (18.6.1998/453)

Tämän lain täytäntöönpano ja soveltaminen on valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitetun yhtiön tehtävänä.

9 § (18.6.1998/453)

Tässä laissa tarkoitetuista takauksista ja muista suoritteista perittävistä maksuista sekä korvauksista on voimassa, mitä valtiontakuurahastosta annetussa laissa (444/1998) säädetään.

10-14 §

10-14 § on kumottu L:lla 3.2.1989/113.

15 §

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tässä laissa tarkoitettuja valtiontakauksia ei anneta enää valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annetun lain (445/1998) voimaantulon jälkeen. Tätä lakia sovelletaan Valtiontakuukeskuksen antamiin tässä laissa tarkoitettuihin valtiontakauksiin. (18.6.1998/453)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1963. Toimenpiteisiin pienteollisuuden takauslaitoksen perustamiseksi ja sen toiminnan aloittamiseksi voidaan kuitenkin ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa.